Browsing by Subject "psykiatrian historia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Pohtola, Mia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen kohteena on psyykkisten häiriöiden luokitteluun tarkoitetun yhdysvaltalaisen diagnostiikkamanuaali Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders:n kolmas painos (DSM-III). Vuonna 1980 julkaistu manuaali päätti symbolisesti psykoanalyyttisen valtakauden Yhdysvalloissa ja pyrki siirtämään tieteenalaa selkeästi osaksi muuta lääketiedettä aikana, jolloin tieteenala eli kriisikautta ulkoisten paineiden ja sisäisen sekasorron vuoksi. DSM-III:n työryhmän johtaja Robert L. Spitzerin johdolla annettiin kuva manuaalista, joka nojaisi psykoanalyysin pitkän valtakauden jälkeen empiiriseen tutkimusdataan ja biologispohjaisen tieteenteon perinteeseen. Tarkastelen tutkimuksessa tieteenalan reaktiota manuaalin tuomaan isoon ja aatteellisesti yksipuoliseen muutokseen kahden alan tunnetuimman kausijulkaisun avulla: The American Journal of Psychiatry ja The Archives of General Psychiatry. Kummassakin lehdessä keskityn vain Letters to the Editor –palstaan, joka voidaan nähdä kausijulkaisuissa eräänlaisena mielipiteiden keskustelukenttänä. Seuraamalla, taustoittamalla ja analysoimalla palstan kirjoituksia pystyn hahmottamaan kattavan kuvan 1980-luvun alun kriittisistä reaktioista. Tutkielma nojaa Letters to the Editor –palstan lisäksi runsaaseen alkuperäiskirjallisuuteen, joka koostuu pääasiassa artikkeleista tutkielman kahdesta päälehdestä. Metodinani on vertaileva kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, ja etsin kirjoitusten tavoitteita lähiluvun tekstianalyysimenetelmiä hyödyntäen. Katson molempien lehtien Letters to the Editor –palstan avulla, mitkä manuaalia koskevat aiheet nousivat esiin. Kysyn alkuperäislähteiden valossa, miksi DSM-III herätti aikanaan keskustelua tiedeyhteisön sisällä ja mitä keskustelu mahdollisesti kertoo meille itse DSM-III manuaalin uudesta luonteesta. Palstan aikalaiskirjoitukset voivat näin raottaa meille arvokkaita näkökulmia DSM–manuaaleihin kohdistuvaan kokonaiskeskusteluun. Tutkimus osoittaa, ettei tiedeyhteisö ottanut manuaalia annettuna vaan suhtautui myös kriittisesti sen uudistuksiin. Lähdeaineistosta nousseiden kirjoitusten mukaan manuaalilla koettiin olevan poliittisia tavoitteita, manuaalin työstämismalli koettiin mielivaltaiseksi ja uuden manuaalin linjaukset herättivät huolta tieteenalan sisällä sen vaikutuksesta alan tieteellisyyteen. DSM-III näyttääkin olleen ennen kaikkea vastaus sen oman ajan haasteisiin ja sen taustalla vaikutti American Psychiatric Association:sta asti voimakas halu asemoida psykiatria muun lääketieteen viitekehykseen. Tutkielma nostaa esiin myös uuden kysymyksen DSM-III:n tieteenfilosofisesta taustasta ja psykiatrian tutkijakunnan kanssa muodostuneesta ristiriidasta koskien manuaalin tieteellisiä ihanteita.
  • Paavilainen, Laura Karoliina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee naisten mielisairauksia 1800-luvun Englannissa. Käytän lähteenäni eri vuosikymmenillä vaikuttaneiden kahdeksan lääkärin tekemiä oppikirjoja ja kirjoituksia mielisairauksista. Tutkin erityisesti sitä, miten lääkärit määrittelivät ja suhtautuivat naisten mielisairauksiin ja mitä heidän diagnosoimansa sairaudet kertovat 1800-luvun englantilaisen yhteiskunnan käsityksistä terveestä ja normaalista sekä sairaasta ja epänormaalista. Tuon esille, kuinka psykiatrian alalla tapahtui 1800-luvun aikana monia merkittäviä muutoksia, joista monet liittyivät mielisairauksien diagnostisiin kysymyksiin, sairauksien ymmärtämiseen sekä hoitomuotoihin. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen ja vertaileva tutkimus. Se edustaa lähestymistavaltaan historiallista kuvailevaa psykopatologiaa. Teoreettinen lähtökohta tutkimukselleni perustuu pääosin näkemykseen, että mielisairauksia on käytetty perinteisten tautiluokitusten lisäksi sosiaalisen kontrollin välineinä. Tutkimussuuntaa edustavat esimerkiksi Michel Foucault ja Andrew Scull. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osiossa tarkastelen lääkäreiden käyttämiä selitysmalleja mielisairauksien syistä. 1800-lukua voidaan pitää aivobiologian aikakautena ja biologiset tekijät nousivat suosituimmaksi mielisairauksien selitysmalliksi. Erityisesti perimää pidettiin yhtenä merkittävänä mielisairauksien aiheuttajana. Toisaalta kaikki lääkärit huomioivat myös erilaiset psykososiaaliset tekijät mielisairauksien taustalla, vaikka niille annettu painoarvo vaihtelikin. Toisessa osiossa käyn läpi sitä, miten ja millä kriteereillä lääkärit diagnosoivat ja luokittelivat naisten mielisairauksia. Yleisiä mielisairausdiagnooseja olivat mania, melankolia, monomania, hysteria ja lapsivuodemielenvikaisuus. Kaikki diagnoosit eivät kuitenkaan olleet vuosisadan lopullakaan vielä täysin yhtenäisiä, sillä lääkärit erosivat toisistaan joissakin diagnostisissa kysymyksissä. Keskeisiä tekemiäni havaintoja naisten mielisairauksista on, että ne olivat hyvin voimakkaasti yhteydessä naisten biologiseen toimintaan, kuten kuukautiskiertoon ja raskauteen, sekä toisaalta seksuaalisuuteen. Mielisairaudet ilmensivät ja kuvasivat usein yhteiskunnan arvojen kannalta jotakin epänormaalia ja epätoivottavaa. Samalla ne muodostivat vastakohdan yhteiskunnan arvoille ja käsityksille normaalista. Toisaalta mielisairaudet myös rakensivat ja vahvistivat vallitsevia käsityksiä terveydestä ja normaaliudesta. Kolmannessa osiossa tuon esille erilaisia hoitomuotoja, joita lääkärit suosittelivat potilaille. Erityisesti mielisairaalalaitos koki suuria muutoksia 1800-luvulla sen muuttuessa ainakin tavoitteiltaan pelkästä säilöntäpaikasta hoitavaksi laitokseksi. Myös hoitomenetelmät kokivat merkittäviä muutoksia kun moraaliset hoitomuodot kasvattivat suosiotaan erilaisiin pakkokeinoihin nähden. Toisaalta lääkärien kehittämät menetelmät ja mallit eivät aina päässeet toteutumaan käytännön syiden, kuten kasvavien potilasmäärien vuoksi.