Browsing by Subject "psykososiaalinen hyvinvointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Autio, Anu (Helsingfors universitet, 2011)
    Objective The objective of this study was to learn about the psychosocial well-being and life management of Finnish adults with late deafness or hearing loss and to observe the effectiveness of the rehabilitation courses they participated in. Methods For my study I used indicators which were suitable for the evaluation of life management and psychosocial well-being of late-deafened adults. The first part of the study was conducted during 2009 as a questionnaire on three rehabilitation courses in Kopola, a course center of the Finnish Federation of Hard of Hearing. The follow-up study was done at the third period of the courses during 2009 2010. The questionnaire contained both open and structured questions. The questionnaire consisted of five areas concerning life management and psychosocial well-being: sense of coherence (life management), human relations and social support, mood, self-esteem and satisfaction with life. I also asked the participants to reflect on their experiences of group rehabilitation. Results and conclusions The participants consisted of seven women and three men. They were approximately 63 years old and were all retired. Loss of hearing was described to have affected their social life, free time, and in general made their lives more difficult. From the course the participants hoped to gain new skills such as signed speech and lip-reading, uplift their mood, accept their loss of hearing and experience peer support. After the courses they replied that they had more close relations with whom they also were a little more in contact with. More participants were satisfied with e.g. their ability to take care of themselves, their free time, financial situation, family life, mental resources and physical shape. Majority of the participants showed symptoms of depression when the courses started, but at the end of the courses these signs had moderated or disappeared for most of them. The participants felt that during the rehabilitation they had been heard, respected, accepted and been taken care of. The course provided the possibility for confiding, and the discussions gave the participants support and consolidation. In conclusion, the course affected positively on the acclimatization to the hearing loss and the empowerment of the participants. The results of this study can be utilized in disability services, the development of rehabilitation and in the social- and health services of senior citizens.
  • Parkkinen, Kaisla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims. Past research has shown that hearing impaired adolescents are at a higher risk of experiencing psychosocial difficulties than their hearing peers. The research into the factors related to the psychosocial well-being of hearing-impaired adolescents has not yet come to an unambiguous conclusion. There are indications that the wellbeing of hard-of-hearing youths would be related to their communicative abilities and the functioning of their hearing among other things. This study examines self-perceived psychosocial difficulties and strengths of adolescents with hearing impairment and factors associated with these difficulties and strengths. These results also are being compared to results of psychosocial well-being obtained from Finnish adolescents. Methods. 12 11-17-year-old youths with hearing impairment filled in the Finnish version of the Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ-Fin) and a background questionnaire. Adolescents with other sensory deficits or disabilities were excluded from this study. Statistical analysis was performed to search for associations between psychosocial well-being and its related factors. Results and conclusions. The participants experienced more psychosocial difficulties than their Finnish peers. Emotional symptoms and peer problems were emphasized in the reports of participants. They also experienced more strengths in psychosocial well-being compared to their peers. In this study girls experienced more difficulties than boys. Participants experienced fewer difficulties in psychosocial wellbeing when their communicative abilities were good. These results can be used to improve and develop rehabilitation of hearing-impaired children and youths.
  • Appelqvist-Schmidlechner, K; Lämsä, R; Tuulio-Henriksson, A (Kela, 2017)
    Työpapereita 120
    Kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä potevien nuorten aikuisten tiedetään kohtaavan keskimääräistä suurempia haasteita siirryttäessä nuoruudesta aikuisuuteen. Tämän kohderyhmän psykososiaalisesta hyvinvoinnista on kuitenkin vain niukasti tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Kelan neuropsykiatriseen Oma väylä -kuntoutukseen ohjautuneita kuntoutujia, heidän taustojaan, psykososiaalista hyvinvointiaan sekä kuntoutukseen liittyviä odotuksiaan kuntoutuksen alkaessa. Tutkimukseen osallistui lähtötilanteessa 188 keski-iältään 25-vuotiasta Oma väylä -kuntoutujaa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joka sisälsi kysymyksiä ja mittareita kartoittaen vastaajien elämäntilannetta, toimintakykyä, psyykkistä hyvinvointia, terveyskäyttäytymistä, sosiaalisia suhteita sekä sosiaalista kompetenssia. Kuntoutujista yli puolet oli opiskelu- ja työelämän ulkopuolella. Noin kolmasosalla oli suuria vaikeuksia normaaleissa arjen tehtävissä. Yli puolella kuntoutujista oli neuropsykiatrisen diagnoosin lisäksi rinnakkaisdiagnooseja. Reilulla kolmasosalla oli samanaikaisesti mielialaan tai stressiin liittyvä häiriö. Toiseuden ja kuulumattomuuden tunteet olivat yleisiä. Liikunnallisesti passiivisten osuus osoittautui suureksi. Kuntoutukseen liittyvät odotukset liittyivät useimmiten arjessa selviytymiseen, opiskeluvalmiuksien parantamiseen sekä työelämävalmiuksien kohentumiseen. Oma väylä -kuntoutuksessa aloittaneet kuntoutujat muodostivat melko heterogeenisen ryhmän niin toimintakyvyn, työhön kuin koulutukseen kiinnittymisen, osallisuuden tuntemusten, mielialan kuin terveyskäyttäytymisenkin suhteen. Yleistä kuntoutujille oli kuitenkin ryhmässä toimimisen haasteet, toiseuden ja kuulumattomuuden tunteet sekä liikunnallinen passiivisuus. Nämä seikat on hyvä ottaa huomioon tälle kohderyhmälle kohdistetun kuntoutuksen sisältöjä suunniteltaessa. Lisäksi psyykkiseen oireiluun liittyvä tuen ja mahdollinen hoidon tarve tulisi selvittää perusteellisesti.
  • Huuskonen, Olga (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives. According to previous research heavy social media use is associated with poor psychosocial well-being in adolescents. The direction of this association is not, however yet clear. The majority of previous studies are cross-sectional and there are not many studies focusing on early adolescents. The objective of this study was to investigate longitudinal associations between social media use and psychosocial well-being in 10–15-year-old boys and girls. In addition, the study tested whether the associations are age dependent. Methods. The participants (n=6422) of this study were a part of Understanding Society: The UK Household Longitudinal Study (2009-). The data came from 3 waves (2011-2013, 2013-2015 and 2015-2017) of the study and participants were 10–15-year-olds in every wave. Social media use was assessed through the daily amount (hours) spent chatting or interacting on social media websites and apps. Psychosocial well-being was measured by the Strengths and Difficulties Questionnaire. The study was conducted with repeated measurements method and by using multilevel modeling. The associations between social media use and psychosocial well-being were examined with linear regression analysis and ordinal logistic regression analysis. Results and conclusions. Gender differences were found in the longitudinal association between social media use and psychosocial well-being. Among girls, even less than an hour of social media use predicted higher total and externalizing symptoms, and among 10–11-year-old girls over 4 hours of social media use predicted higher internalizing symptoms. Social media use did not predict later psychosocial well-being among boys. Higher externalizing symptoms predicted heavier social media use among both boys and girls, and higher total symptoms also predicted heavier use but only among boys. This study found that social media use predicted later declines in psychosocial well-being among girls, but not among boys. Poor psychosocial well-being, mainly higher externalizing symptoms, predicted later heavier social media use among both boys and girls. These effects were however relatively small.
  • Järvenpää, Tuula (Helsingfors universitet, 2015)
    Positive relationships are vital to our well-being and a lack of them can cause a risk to the development of children and young people especially. The focus of this qualitative multi-case study was to examine the psychosocial well-being of 13-15-year-old girls with learning difficulties. The research was based on the girls' personal experiences of social relationships and school communities and how they are connected to the subjects' psychosocial well-being, a term defined by the concept of social capital. The study demonstrates the types of social relationships that young people have and the social capital found in social relationships as well as school communities. The focus is also on how social capital, or the lack of it, is reflected in a young person's well-being. According to various studies, social capital can be a profitable resource for an individual, increasing their well-being through a social network that is based on reciprocal, confidential and positive interaction. This study focused on three adolescent girls with individual education plans based on an official decision concerning special support at least in some of the school subjects. The material for this study was collected in a research project conducted by Intensified Special Education (ISE) -research group from the University of Helsinki. Each of the girls was interviewed twice in theme-based interviews and the material was then analyzed using theory-based content analysis approach. The social networks of the adolescents were not very vast and a breakdown of even one friendship was emotionally challenging since other peer relationships were scarce. Immediate and extended family relations proved to have a considerable significance to the well-being of the adolescents. Losing friends, being bullied and left out of friendships resulted in a lack of social capital and psychosocial well-being, and even a loss of will to live. This lack of well-being was also caused by several school changes as well as bullying and learning difficulties that had come up in the previous schools, but had not been adequately addressed. The social and pedagogical support from the school community, together with an atmosphere that promoted the feeling of belonging also had a central role in strengthening the adolescents' well-being.
  • Puukko, Kati (Helsingin yliopisto, 2018)
    Modernin tieto- ja viestintäteknologian myötä ihmiset ovat verkottuneempia kuin koskaan aiemmin. Tästä huolimatta yksinäisyyden on arvioitu yleistyvän monissa moderneissa yhteiskunnissa ja etenkin nuoren sukupolven keskuudessa. Teknologian psykososiaaliset vaikutukset ovat herättäneet paljon ristiriitaista keskustelua teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimuksen kentällä. On esitetty, että teknologia voi korvata vuorovaikutusta lähiympäristön ihmisten kanssa ja lisätä sosiaalista eristäytyneisyyttä. Toisaalta teknologia voi myös tukea ja rohkaista sosiaalista vuorovaikutusta sekä tarjota uudenlaisia yhteisöllisyyden kokemisen mahdollisuuksia. Teknologian kehityksen myötä tutkimuksen on laajennuttava yhä enemmän multidimensionaalisiin välineisiin ja kiinnitettävä huomiota teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen moninaisuuteen. Vastaten osaltaan näihin kysymyksiin tämä tutkimus tarkastelee lukiolaisten kokeman yksinäisyyden ja sosiodigitaalisen osallistumisen välisiä yhteyksiä. Tarkemmin tutkimuksessa tarkastellaan lukiolaisten sosiodigitaalisen osallistumisen ulottuvuuksia ja sosiodigitaalisen teknologian käyttöön liittyviä sukupuolieroja. Lisäksi selvitetään, onko lukiolaisten kokema yksinäisyys yhteydessä sosiodigitaalisen osallistumisen ulottuvuuksiin ja ovatko yhteydet erilaisia tytöillä ja pojilla. Nuorten teknologiavälitteistä vuorovaikutusta tarkastellaan sosiodigitaalisen osallistumisen käsitteen näkökulmasta. Yksinäisyyttä tarkastellaan nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin indikaattorina. Tämä tutkimus on toteutettu osana Mind the Gap -tutkimushanketta. Tutkimuksessa käytettiin laajaa kyselyaineistoa (N=1339), joka kerättiin 18 pääkaupunkiseudun lukiosta syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Nuorten sosiodigitaalisen osallistumisen ulottuvuuksia selvitettiin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Sukupuolieroja tarkasteltiin muuttujien keskiarvojen ja keskihajontojen avulla. Yksinäisyyden yhteyttä sosiodigitaalisen osallistumisen ulottuvuuksiin selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Lukiolaisten sosiodigitaalisesta osallistumisesta löydettiin kolme ulottuvuutta: kaverilähtöinen osallistuminen, kiinnostuslähtöinen osallistuminen ja pelaaminen. Kaverilähtöinen osallistuminen oli selvästi yleisin tapa käyttää sosiodigitaalista teknologiaa. Vain pieni osa lukiolaisista käytti sosiodigitaalista teknologiaa kiinnostuslähtöiseen osallistumiseen ja pelaamiseen. Sosiodigitaalisen osallistumisen havaittiin olevan sukupuolittunutta pelaamisen ja kaverilähtöisen osallistumisen suhteen. Pojat olivat tyttöjä aktiivisempia pelaajia. Tytöt puolestaan käyttivät sosiodigitaalista teknologiaa poikia enemmän kaverisuhteiden ylläpitämiseen. Yksinäisyyden kokeminen selitti aktiivista kiinnostuslähtöistä sosiodigitaalista teknologian käyttöä ja pojilla aktiivista pelaamista. Lisäksi yksinäisyyden kokeminen oli yhteydessä vähäisempään kaverilähtöiseen osallistumiseen.