Browsing by Subject "puistot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Lyytimäki, Jari (Routledge, 2017)
    Routledge Handbook of Urban Forestry
    Ecosystem services provided by urban green areas have been recognised to an increasing degree following the turn of the millennium (MEA, 2003; Gómez-Baggethun and Barton, 2013). Urban trees in particular provide urban dwellers with a variety of ecosystem services (see Chapter 4 of this volume). However, urban trees are also the source of various types of harm, nuisance and costs. These ‘bad’ aspects may be labelled as ecosystem disservices. The concept of ecosystem disservice is a recent one and there is no widely agreed definition for it. On a general level, ecosystem disservices can be defined as the functions, processes and attributes generated by the ecosystem that result in perceived or actual negative impacts on human wellbeing (Shackleton et al., 2016). Both ecosystem services and disservices are inherently anthropogenic concepts, putting emphasis on the human valuation of ecosystem properties and functions. What is perceived as beautiful and beneficial by one person may be considered ugly, useless, unpleasant or unsafe by another. For example, biodiversity-rich, semi-natural areas inside city limits are often experienced as suffering from a lack of maintenance, as opposed to intensively maintained but biodiversity-poor urban parks.
  • Liukkonen, Heidi (University of Helsinki, 1993)
  • Nyberg, Henrik (University of Helsinki, 1979)
  • Halonen, Taneli (University of Helsinki, 1999)
  • Leinonen, Reima; From, Stella (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 41/2009
    Jalopuita kasvavat ympäristöt ovat Suomessa yleensä pienialaisia, mutta niissä elää runsas niille omaleimainen eliölajisto. Luontaiset jalopuuympäristöt ovat kokeneet suuria muutoksia, niitä on raivattu pelloiksi, jäänyt rakentamisen jalkoihin tai niiden luonne on muuttunut umpeenkasvun ja kuusettumisen myötä. Jalopuita on myös kaadettu moniin käyttötarkoituksiin. Uusimmassa uhanalaisten lajien luettelossa on uhanalaisiksi arvioitu suuri määrä jalopuuympäristöjen lajeja, joista monilla on jäljellä vain yksittäisiä esiintymispaikkoja tai ne ovat alunperinkin esiintyneet hyvin rajoitetusti. Esiintymispaikat ovat usein niin suppeita, että pienetkin elinympäristön muutokset voivat uhata niiden vaativimpia lajeja. Jalopuuympäristöjen ja niiden lajiston säilyminen edellyttää suojelun lisäksi usein myös hoitoa. Tieto jalopuuympäristöjen uhanalaisesta lajistosta ja käytännön hoidossa tehtävät ratkaisut eivät aina kohtaa toisiaan. tilanteen parantamiseksi Hyönteistensuojelun neuvottelukunta järjesti syksyllä 2006 Karjaalla Mustion linnassa seminaarin ”Jalopuuympäristöjen hoito ja uhanalaiset lajit”. Seminaarin esitelmät käsittelivät sekä jalopuuympäristöjen uhanalaisia lajeja eliöryhmittäin että jalopuuympäristöjen rakennepiirteitä ja kohteiden hoitoa. Luontaisten jalopuuympäristöjen lisäksi esiteltiin myös ihmisen luomia jalopuuympäristöjä kuten kartanopuistoja ja kaupunkipuistoja. Puistot jalopuineen toimivat monien eliöryhmien lajeille merkittävinä korvaavina elinympäristöinä, joihin ne ovat voineet siirtyä luontaisten ympäristöjen vähetessä. Näitä kohteita hoidettaessa eliölajistoa ei yleensä ole otettu riittävästi huomioon. Tämä julkaisu on koottu seminaarissa pidettyjen alustusten pohjalta kirjoitetuista artikkeleista joita on täydennetty luontaisia ja rakennettuja jalopuuympäristöjä esittelevällä johdannolla. Julkaisun tavoitteena on esittää monipuolinen katsaus yhteen lajiston monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta merkittävään elinympäristökokonaisuuteen.
  • Virtanen, Mira (Helsingin yliopisto, 2020)
    Helsingissä Kluuvin kaupunginosassa, Eduskuntataloa vastapäätä Mannerheimintien itäpuolella, keskustakirjasto Oodin edessä sijaitsee Kansalaistoriksi nimetty aukio. Oodin lisäksi aukiota reunustavat etelässä Sanomatalo ja Kiasma ja luoteessa Musiikkitalo. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kansalaistori on muuttunut epämääräisestä rakennustyömaiden keskellä olevasta kentästä kivetyksi ja selvärajaiseksi aukioksi. Ennen kuin vuonna 2004 lainvoiman saanut Töölönlahden asemakaava nimesi aukion Kansalaistoriksi, on torin paikalle ja sen ympäristöön ehditty tehdä lukuisia suunnitelmia 1900-luvun kuluessa. Tutkielmassani tarkastelen suunnitelmien kautta, millaista julkista kaupunkitilaa Töölönlahden eteläpuolelle on suunniteltu. Taustaksi analyysilleni käyn läpi pääpiirteittäin, miten Töölönlahden ympäristö ennen 1900-lukua rakentui. Suunnitelmissa kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millaisia aukioratkaisuja niissä esitetään ja miten rakennetumpi alue niissä liittyy Töölönlahtea ympäröivään puistoon. Lopuksi tarkastelen toteutunutta Kansalaistoria vertaamalla sitä suunnitelmiin. Tärkeimpänä aineistonani ovat alueelle tehtyjen suunnitelmien kuvalliset esitykset: asemakaavapiirustukset, havainnekuvat, liikennekaaviot ja leikkaukset. Lisäksi käytän analyysissäni suunnitelmien selostuksia ja suunnitelmia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Alueen suunnittelun etenemistä ja alueen rakentumista käyn läpi kirjallisuuden ja arkistomateriaalin avulla. Toteutetun Kansalaistorin lisäksi aineistonani nykytilanteen tarkastelussa ovat suunnitelmat, joiden perusteella tori on toteutettu: voimassaoleva Töölönlahden asemakaava ja Töölönlahden eteläosan puistosuunnitelma. Torisuunnitelmia Töölönlahdelle on tehty siitä lähtien kun Eduskuntatalon sijoittamisesta nykyisen Mannerheimintien reunaan päätettiin 1920-luvulla. Muodoiltaan torit ovat vaihdelleet ja myös niiden tapa liittyä ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja puistoihin on vaihdellut. Tavara-aseman siirto Pasilaan 1980-luvun lopussa vapautti alueen rakentamiseen. 2000-luvun kuluessa Kansalaistori on muotoutunut rajoiltaan epäselvästä keskusaukiosta keskustakirjasto Oodin edusaukioksi.
  • Lönnqvist, Bo (Suomen metsätieteellinen seura, 1987)
  • Lettojärvi, Iiris; Lindén, Leena (2018)
    Plants strongly affect the atmosphere of and the general feeling produced by amenity landscapes. To preserve the original impression when maintaining or renovating a landscape site, it is essential to know the plant assortment available at the time of construction. Our aim was to find out which landscape plants were popular or typical in Finland in the 1950s and how they were used in ornamental plantings. The study was confined to woody plants in public and semipublic green areas, such as parks, street plantings, playgrounds, cemeteries and shared yards. The back volumes (1950 to 1959) of the Finnish horticultural magazine Puutarha and a few other publications on garden plants and landscape design were used as the main source of information. The relative popularity of different taxa was judged by the frequency they were referred to in the literature. The results showed that even if the assortment of woody ornamentals was rather scanty in the 1950s, there were such taxa on the market that are no longer common in Finland. Domestic nurseries prospered and there seemed to be enthusiasm for trying new, sometimes not quite winter hardy species, such as Ligustrum vulgare, which was often advertised for hedges in the fifties. Some of the most popular ornamental plants were Crataegus grayana, Caragana arborescens, Syringa vulgaris and its cultivars, Salix alba sericea 'Sibirica' and the glaucous-leaved forms of Picea pungens. Hardwoods were favoured in urban settings and Tilia were the most common taxa in street tree plantings.
  • Saarnijoki, Sakari (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Tahvanainen, Meeri (Helsingin yliopisto, 2022)
    The ongoing growth and densification of urban areas is threatening biodiversity in cities. Previously continuous habitats are reduced and fragmented into smaller areas, which increases the edge effect and changes the qualities of the original habitat. Urban greenspaces are frequently used by people, and disturbances, such as trampling, and understorey management are increasing the similarity of habitat patches (i.e. homogenisation). In this study, I investigated the effects of small-scale homogeneity in forests produced by urbanisation on the distribution patterns and trait composition of carabid beetles. Sampling was done with pitfall traps during the summer of 2021 and altogether 21 study sites were selected in the City of Lahti, Finland. The study sites represented three different environments: 1) structurally complex (heterogenous) habitat in remnant spruce forests in the city, 2) structurally simple (homogenous) habitat in remnant spruce forests in the city, 3) structurally simple habitat under spruce trees in managed urban parks. In addition to the beetles, a set of environmental variables was collected to quantify the complexity of the three habitat types. As expected, habitat homogeneity affected carabid beetle species composition so that the proportion of generalist and open-habitat species was greater in homogenous sites, including homogenous forest remnants and highly homogenous urban parks, whereas the proportion of forest specialists was greater in heterogenous forests. Species richness was higher in the homogenous sites due to species-rich open-habitat genera in the carabid beetle family. Trait distribution at the community level showed clear differences between the three studied habitat types. As expected, the proportions of large and heavy species were higher in the forest habitats than in the parks, whereas homogenous habitats, especially highly homogenous park sites consisted of a higher proportion of flight capable species than heterogenous forests. At the species level, individual beetles were generally smaller in the parks, whereas the results between the two forest types varied and a clear difference between habitat specialists and generalists could not be detected. As cities grow, keeping the management of greenspaces moderate, selecting native vegetation, and preserving decaying woody material are ways to increase habitat heterogeneity, which according to this study, can support biodiversity and life of different organisms in urban areas.