Browsing by Subject "punk"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Katainen, Reija (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan alakulttuurista ja naiserityistä aktivismia vuosina 1996-2001 ilmestyneessä Hella & Nyrkki -pienledessä. Lehti on osa suomalaista punk-kulttuuria, jonka yhtenä toimintamuotona oli omaehtoisten ja omakustanteisten pienpainatteiden tuottaminen. Tutkielma selvittää, miten ja miksi Hella & Nyrkki -lehteä julkaissut Naisten Alakulttuuriyhdistys rakensi julkaisusta naiserityistä toimintakenttää rajaamalla miehet pois lehden teosta. Samalla tutkitaan miten naiset merkityksellistävä sukupuolta, ruumiillisuutta ja niihin liittyviä normeja. Tutkimuskysymyksenä on, mitä uutta naiserityinen ja feministinen aktivismi luo ja saa aikaan ja miten se ilmenee lehdn juttuvalikoimassa ja kirjoittamisen tyylissä. Tutkielman teoreettisena taustana on ruumiinfenomenologia, jossa ihmisen maailmassaoloa luonnehtivat ruumiillisuus ja eletty kokemus. Fenomenologisessa sukupuolikäsityksessä sukupuolta ei lähestytä pysyvänä olemuksena, vaan tyylin kaltaisena piirteiden yhdistelmänä. Sukupuoli on avoin rakennelma, jonka ilmaisussa on mahdollisuus muutokseen kulttuurin sekä eletyn ja opitun rajoissa. Tutkimusaineistona on Hellan & Nyrkin kaikki 22 julkaistua numeroa. Aineistosta on nostettu kolme pääteemaa, jotka liittyvät tilaan, ruumiillisuuteen ja tyyliin. Aineistosta on etsitty parhaiten tutkimuskysymykseen vastaavia kirjoituksia. Niiden analyysimenetelmänä on käytetty lähilukua. Tutkielma osoittaa, että naiset kokivat punk-kulttuurin käytännöt ulossulkeviksi ja piilomaskuliinisiksi. Ratkaisukeinona käytettiin naiserityisen aktivismin strategiaa, jossa määriteltiin itse omaa toimintakulttuuria, ruumiillisuutta ja ilmaisun tyyliä.
  • Wirkkala, Mari-Ann (2002)
    Tässä pro gradussa kysyn: Mikä oli tyttöpunkkareiden avainkokemus. Tyttöpunkkarius tuli Suomeen vuonna 1978 ulkomaisten esikuviensa mukaisesti. Kyseessä oli lähiösukupolven tyttöfraktion vapaa, intellektuaalinen taideperustainen liike. Punk oli luovuutta vapauttava kokemus. Punkliikkeessä muotoiltiin aikakauden uutta näkemystä; se piti sisällään musiikillista anarkiaa; kaikilla oli oikeus soittaa musiikkia vaikkei oppisikaan soittamaan. Samalla punkliikkeessä asetuttiin vastustamaan rahan ylivaltaa ja työn tekemistä ihmisarvon mittarina. Tyttöpunkkareiden keulakuva Suomessa oli mm. Heinäsirkka. Tyttöpunkkarit sijoittuivat lähiösukupolven yhdeksi fraktioksi. Lähiösukupolven lapsuuden maisema oli useimmille sen asukkaille uusi ja vieras. Se ei ollut teollisuusyhdyskunta, pikkukaupunki eikä kaupungin keskusta vaan lähiö. Lähiössä naiset hoitivat lapsia ja miehet menivät vuoroveden lailla töihin lähiön ulkopuolelle. Lähiössä kaikki olivat tulleet sinne jostain muualta. Perinteiset sosiaaliset verkostot olivat katkenneet; ei ollut setiä, tätejä, mummoja, vaareja eikä sisaruksia lähellä. Lähiöt olivat nopeasti metsään rakennettuja asumisyhdyskuntia. Tutkimusmenetelmällisesti työ liittyy kvalitatiivisten tutkimusten sarjaan. Pääasiallisena aineistona toimivat aikaisemmat alakulttuureja ja punkkareita käsittelevät kotimaiset- ja ulkomaiset tutkimukset. Hermeneuttista ymmärrystä aineiston tulkintaa varten olen lisännyt kuuntelemalla Punklurex Ok:n tyttöpunkkia, lukemalla pienlehti Toista vaihtoehtoa vuosilta 2001-2002, Sound-lehtien punkkia käsitteleviä artikkeleita vuodelta 1978 sekä keskustelemalla ja elämällä tyttö-ja poikapunkkareiden kanssa. Tärkein tulkintaani vaikuttanut tyttöpunkkari on kaksoissisareni Annette Virkkala. Tutkimusteoriani on Mannheimin sukupolviteoria. Mannheimin keskeinen ydinoivallus on se, että sukupolven mobilisoituminen yhtä aikaa sekä yhdistää että erottaa: sukupolven sisäiset jaot ovat yhtä tärkeitä kuin polvien väliset erot. Sukupolvia voidaan tarkastella sekä sen biologisen että kulttuurisen tason kautta. Kokemuksellinen sukupolvi liittyy kulttuuriseen tasoon ja niihin sisäisiin tai ulkoisiin kokemuksiin, joita sukupolvella on. Tyttöpunkkareiden avainkokemus liittyi heidän primaari- ja sekundaarisosialisaationsa väliseen ristiriitaan. Heidän äitiensä maailma, jonka he primaarisosialisaatiossaan omaksuivat joutui ristiriitaan aikakauden vaatimusten kanssa. Naistyypillisyysvaatimukset muuttuivat. Enää ei perheenperustaminen ja lasten hoitaminen riittänyt naistyypillisyyden täyttämiseksi. Naisten paikka kodin luojana vaihtui vaatimukseksi mennä maailmaan- julkiseen tilaan. Nyt oli opiskeltava, hankittava oma ammatti ja ura. Samalla tyttöpunkkareille siis aukeni ennennäkemättömät mahdollisuudet oman uran, ammatin ja oppineisuuden toteuttamiseksi, jotka useimmilta naisilta olivat olleet siihen asti suljettuina. Vastaan siis tutkimuskysymykseeni mikä oli tyttöpunkkareiden avainkokemus siten, että se oli vapautuminen naisukupolven ketjun naistyypillisyysvaatimuksista. Tämä työ liittyy keskusteluun naisen aseman muutoksesta yhteiskunnassamme.
  • Pietikäinen, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Michel Foucault’n filosofiaan tukeutuen kehitysvammaisuuden kategorian kehittymistä, kehitysvammahuollon instituutioita ja käytäntöjä sekä näiden tuottamia tiedon muotoja: asiantuntijoiden määritelmiä kehitysvammaisuudesta. Tämä analyysi toimii pohjana empiiriselle tutkimukselle, jossa kartoitetaan diskursseja kehitysvammaisuudesta suomalaisessa painetussa ja sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on kyseenalaistaa yksinkertaistavia tapoja määrittää kehitysvammaisuutta. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielman empiirisessä osuudessa analysoidaan kehitysvammaisista muusikoista koostuvan Pertti Kurikan Nimipäivät -punk-yhtyeen lyriikoita, heidän Kallioon-kappaleensa kommentointia YouTube-sivustolla, yhtyettä koskevia kirjoituksia painetussa mediassa sekä yhtyeestä kertovan Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan markkinointia ennen elokuvan ensi-iltaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on ensimmäinen kehitysvammaisista koostuva yhtye, joka on päässyt suuren yleisön tietoisuuteen. Tätä poikkeustapausta analysoimalla tehdään välillisiä päätelmiä kehitysvammaisten aseman kehityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen perusteella yhtyettä koskevat kirjoitukset eivät keskity vain tähän yhtyeeseen vaan niissä kommentoidaan kehitysvammaisuutta ja kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassa. YouTube-aineiston perusteella hegemonisia kehitysvammaisuutta määrittäviä diskursseja ovat toimintakyvyn ja lääketieteen diskurssit. Näiden lisäksi kehitysvammaisuutta ymmärretään myös tukeutuen tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssiin. Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyettä koskevaan kommentointiin käytetään lisäksi aidon punkin diskurssia. Media-analyysissa tulee ilmi dikotomia kehitysvammaisuuden ja punkin kategorioiden välillä ja taipumus sijoittaa yhtye jompaankumpaan kategoriaan. Painetussa mediassa ei kuitenkaan tukeuduta lääketieteen diskurssiin. Yhtyeen lyriikoissa sekä yhtyeen jäsenten mediassa julkaistuissa kommenteissa omaksutaan tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssiin tukeutuen aktiivisen toimijan positio ja ilmaistaan vastarintaa alistavia käytäntöjä kohtaan. Samoin YouTube-aineistossa kehitysvammaisiksi itsensä ilmoittavat kommentoijat käyttävät tasa-arvon/kansalaisuuden diskurssia. Tutkimuksen perusteella hegemoniset diskurssit kehitysvammaisuudesta ovat yksinkertaistavia. Pertti Kurikan Nimipäivien saama mediahuomio on osaltaan edesauttanut vaihtoehtoisten diskurssien esillepääsyä. Pertti Kurikan Nimipäivät voidaan laskea osaksi kulttuurista jatkumoa, jossa jähmeitä kehitysvammahuollon käytäntöjä arvostellaan.