Tutkielmassa tarkastellaan puolueiden kannatusten vaihtelua Helsingin eri alueilla vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaaleissa. Tarkoituksena on selvittää, onko Helsingissä poliittisia alueita, voidaanko puolueiden kannatusten alueellista vaihtelua selittää sosioekonomisilla taustamuuttujilla ja löytyykö Helsingissä viitteitä poliittisten ilmastoalueiden olemassaolosta. Poliittinen alue on tässä tutkielmassa määritelty alueeksi, jolla jonkin puolueen kannatus ylittää tietyn tason suhteessa puolueen mediaanikannatukseen. Poliittinen ilmastoalue taas on määritelty poliittiseksi alueeksi, jolla kannatus ei näyttäisi selittyvän sosioekonomisilla taustamuuttujilla. Näissä tapauksissa pidetään mahdollisena, että kannatusta voivat selittää alueen perinteet ja sosiaaliset suhteet. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on poliittisen ekologian nimellä tunnettu tutkimussuuntaus, joka pyrkii löytämään yhtenäisiä poliittisia käyttäytymisalueita. Tutkielmassa esitellään tutkimustradition kansainvälisiä juuria, mutta kysymyksenasettelussa nojaudutaan ensisijaisesti aikaisempaan kotimaiseen tutkimukseen. Keskeisimpiä lähteitä ovat Jaakko Nousiaisen ja Risto Sänkiahon tutkimukset. Poliittisen ekologian tutkimustradition lisäksi tarkastellaan kaupunkien segregaatioon liittyvää tutkimusta sekä aikaisempaa Helsinkiä tarkastelevaa politiikantutkimusta. Näistä keskeisiä ovat Saskia Sassenin polarisaatioteoria ja Tuomo Martikaisen ja Kyösti Pekosen tutkimukset. Tutkielmassa vertaillaan puolueiden alueellista kannatusta sekä eri sosioekonomisten indikaattoreiden hajontaa Helsingissä karttojen ja tilastollisten tunnuslukujen avulla. Puolueiden alueellisen kannatuksen vaihtelua sosioekonomisten taustamuuttujien mukaan selitetään regressioanalyysia käyttäen. Empiirinen aineisto on koottu Helsingin kaupungin tietokeskuksen Aluesarjat-tietokannasta ja Tilastokeskuksen verkkotietokannasta. Osa materiaalista on saatu suoraan Helsingin kaupungin tietokeskukselta. Sosioekonomiset tilastot ovat alun perin olleet jaoteltuna Helsingin osa-aluejaon mukaan, tutkielmassa käytetyt vaalitulokset taas pohjautuvat äänestysaluejakoon. Koska näiden kahden aluejaon rajat eivät moneltakaan osin ole Helsingissä yhteneväisiä, on tutkielmaa varten luotu karttojen perusteella aluejako siten, että on muodostettu pienimpiä mahdollisia alueita, joilla osa- ja äänestysalueiden rajat ovat päällekkäiset. Näin syntyi 59 aluetta, joihin tilastollinen tarkastelu työssä perustuu. Tutkielmassa käytetty havaintomatriisi on työn liitteenä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että kannatuksen alueellinen vaihtelu on monien puolueiden kohdalla voimakasta. Helsingistä löytyi myös useille puolueille työn määritelmät täyttäviä poliittisia alueita. Puolueiden kannatusta voitiin myös selittää sosioekonomisten taustamuuttujien avulla. Lisäksi työssä käytetystä materiaalista löytyi viitteitä mahdollisten poliittisten ilmastoalueiden olemassaolosta.