Browsing by Subject "puoluelehdet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Honkaranta, Petra (1999)
    Tämän pro gradu-tutkielman aiheeksi on valittu ns. Sonera-jupakka, joka ajoittui vuodenvaihteeseen 1998 - 99. Kohu jupakasta syntyi, kun kävi ilmi, että Soneran pääjohtaja Pekka Vennamo oli merkinnyt itselleen ja perheelleen osakkeita yli aiemmin sovitun määrän valtionyhtiö Soneran yksityistämis-prosessin yhteydessä. Jupakan seurauksena sekä liikenneministeri Matti Aura että Soneran pääjohtaja Pekka Vennamo jättivät silloiset tehtävänsä. Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten liikenneministeri Matti Auraa (kok) ja Soneran pääjohtaja Pekka Vennamoa kuvattiin sanomalehdistössä jupakan yhteydessä. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, millaisia tarinoita Aurasta ja Vennamosta sanomalehdistössä kerrottiin. Hahmottelen tutkielmassani Sonera-jupakan talouspoliittiseksi ja poliittiseksi kriisiksi. Tästä syystä tutkimusaineistonani ovat sitoutumattomat talouslehdet (Kauppalehti ja Talous-Sanomat) sekä sitoutuneet kolmen suurimman puolueen pää-äänenkannattajat (kokoomuksen Nykypäivä, keskustapuolueen Suomenmaa ja sosiaalidemokraattisen puolueen Demari). Tutkimusaineisto koostuu näissä viidessä sanomalehdessä olleista Sonera-jupakkaan liittyneistä lehtikirjoituksista. Sovellan tutkielmassa semioottista analyysia. Tutkimusmenetelmänä on A. J. Greimasin aktanttimallia. Aktanttimallia täydennän käyttämällä dramaturgista analyysia. Tutkimustuloksista käy ilmi ne erot, joita eri lehtien välisessä uutisoinnissa Sonera-jupakan osalta ilmeni. Liikenneministeri Matti Aura sai uutisoinnissa keskeisemmän aseman kuin pääjohtaja Pekka Vennamo. Tutkimustulokset osoittivat mm. että puoluelehtien uutisointi on tiukasti sidoksissa vallitsevaan hallituksen ja opposition väliseen vastakkainasetteluun. Talouslehdet uutisoivat tutkimusaiheista eri asetelman pohjalta kuin puoluelehdet. Tutkimustuloksia tarkastelen mm. mediarutiinien näkökulmasta. Tärkeimpinä tietolähteinä ovat olleet A. J. Greimasin teos Sémantique structurale, Ismo Silvon väitöskirja (1988) ja Tuomo Mörän väitöskirja (1999
  • Ilvestie, Ritva (2008)
    Työn tavoitteena on tutkia poliittisten toimijoiden puhetta turvallisuudesta puoluelehdissä sekä etsiä tutkimusaineiston perusteella vastausta kysymykseen, mitä poliittiset toimijat puhuvat turvallisuudesta ja miten he tulkitsevat sitä SDP:n ja Kokoomuksen puoluelehdissä Uutispäivä Demarissa ja Nykypäivässä Yhdysvaltojen syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Maailmanpoliittisen tilanteen muuttuminen on vaikuttanut turvallisuuden määrittelyihin ja poliittisten toimijoiden turvallisuuspuheeseen. Teoreettis-käsitteellinen viitekehys koostuu koulukuntien turvallisuusteorioista ja keskeisistä käsitteistä, turvallisuudesta ja uhkasta. Perinteisen eli realistisen ja kriittisen koulukunnan sekä Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuusteoriat ovat perusta turvallisuusnäkemysten tarkastelulle. Konstruktivistisen lähestymistavan kautta voidaan päätellä poliittisten toimijoiden käsityksiä turvallisuudesta, koska turvallisuus ilmiönä ei ole pysyvä käsite. Tutkimuksen aineistona on Nykypäivän ja Uutispäivä Demarin uutisartikkelit ajanjaksolta 12.9.2001–31.12.2005. Tutkimuksen metodologiseksi lähtökohdaksi on valittu sosiaalinen konstruktivismi, jonka kautta on mahdollista ymmärtää ilmiöissä tapahtuneita muutoksia. Poliittiset toimijat käyttävät kieltä rakentaessaan sosiaalista todellisuutta ja uutta tulkintaa turvallisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia, joka soveltuu puheiden tutkimiseen uutisartikkeleissa. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisenä, teoriaohjaavana analyysina konstruktivistisesta näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena esitetään, että 2000-luvun globaalit turvallisuusongelmat kuten terrorismi uhkaavat valtion ja kansallisen turvallisuuden lisäksi yksittäisiä ihmisiä. Terrorismi tulkitaan rikokseksi, joka uhkaa yksittäisten ihmisten oikeuksia ja ihmisyyttä. Puheiden taustalta löytyy ajatus inhimillisestä turvallisuudesta. Yhteiskunnassa ihmisten turvallisuus ilmenee hyvinvointina ja perusturvallisuutena, mutta niiden puuttuminen voi lisätä pelkoa ja turvattomuutta. Turvallisuuspuheet koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää yksilötason turvallisuudessa. Tärkeimpiä kirjallisuuslähteitä ovat Barry Buzanin, Ole Wæverin ja Jaap de Wilden teos (1998) "Security. A New Framework for Analysis". Puoluetutkimusta edustaa Rauli Mickelssonin tutkimus (1999) "Samanlaiset ja erilaiset puolueet".
  • Jokiranta, Tiia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää uskonnon näkymistä kolmen suomalaisen puolueen pää-äänenkannattajina toimivissa puoluelehdissä. Tutkielma linkittyy uskontososiologiseen keskusteluun mediasta ja uskonnon paikasta mediayhteiskunnassa ja kahden tutkimuskysymyksen avulla on tarkoitus saada mahdollisimman kattava kuva puoluelehtien sisällöstä ja vastaus tutkielman tavoitteeseen. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkälaista uskontoon liittyvää sisältöä on suomalaisissa puoluelehdissä? ja 2. Millaisena puoluelehdet kuvaavat Suomen uskonnollista kenttää? Tutkielman aineistona on Sosialidemokraattisen puolueen Demokraatti, Kokoomuksen Nykypäivä ja Keskustan Suomenmaa –lehtien vuosikertojen 2018 uskontoon liittyvä sisältö. Vuosikerrat sisältävät yhteensä 108 numeroa, joista 74:ssä käsitellään uskontoa. Tarkasteluun otettiin mukaan kaikki pääkirjoitukset, haastattelut, reportaasit, artikkelit, kolumnit, pakinat, mielipidekirjoitukset sekä esimerkiksi tietovisakysymykset, jotka sisältävät jotakin uskontoihin liittyvää ainesta. Analyysiyksiköitä aineistossa on yhteensä 131. Tutkimusmetodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, minkä lisäksi analyysissa käydään keskustelua aikaisemman uskonnon ja median tutkimuksen kanssa sekä mietitään muun muassa mediatisaatio-teorian istumista puoluelehtiin. Aineisto on jaettu kahdeksaan alateemaan, joista neljä kuuluu valtakirkon teemakokonaisuuteen ja neljä vähemmistöihin. Juttumäärällisesti eniten uskonnosta kirjoittaa aineiston perusteella keskustalainen Suomenmaa, josta löytyy lähes yhtä paljon uskontoon liittyviä juttuja kuin Demokraatista ja Nykypäivästä yhteensä. Aineiston perusteella puoluelehdet kirjoittavat selkeästi eniten evankelis-luterilaisesta valtakirkosta, minkä lisäksi muut vähemmistöt ovat esillä satunnaisesti. Valtakirkkoon liittyvässä kirjoittelussa näkyvyyttä saavat muun muassa puolueiden uskontosuhteet, kirkon työntekijät, kirkon jäsenyys ja vuoden 2018 kirkolliset vaalit. Vähemmistöjen kohdalla aineistosta nousee esille muun muassa islamiin sekä katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon liittyvät poliittiset kysymykset sekä esimerkiksi islamin ja terrorismin välille muodostunut ja mediassa muutoinkin nähtävissä oleva näiden välinen syy-seuraussuhde. Evankelis-luterilaisen kirkon hallitsevuuden lisäksi aineistosta käy ilmi, että puoluelehdissä uskontoa käsitellään usein politiikan kautta. Esimerkiksi kirkon työntekijöiden haastatteluissa pyritään tuomaan esille myös haastateltavan suhde puolueeseen. Uskontososiologian yksi perusdiskurssi on ollut uskonnon tuleminen entistä näkyvämmäksi ilmiöksi mediassa ja yhteiskunnassa. Aineiston perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että uskonto ei ole puoluelehdissä erityisen näkyvä ilmiö. Uskonnolliset juhlat eivät kasvattaneet juttumääriä, kuten perinteisesti mediassa on havaittu, eikä aineistossa myöskään esiinny viitteitä uskontojen poliittisen vaikutusvallan kasvuun. Sen sijaan aineiston perusteella voidaan sanoa, että poliittisen journalismin edustajina puoluelehdet näyttävät tarttuvan herkästi poliitikon uskonnolliseen vakaumukseen, kun siihen on mahdollisuus. Uskonnon mediatisaatio-teoria ei saa puoluelehdissä tukea väitteilleen. Suomen uskonnollisesta kentästä puoluelehdet antavat tilastoihin verrattuna osittain ristiriitaisen kuvan. Evankelis-luterilainen valtakirkko nousee selkeästi aineiston suurimmaksi teemaksi, mutta sen sijaan vähemmistöjen ja tilastojen kohdalla on eroavaisuuksia. Yksi aineiston merkittävimmistä havainnoista liittyy uskonnottomiin ja uskontokuntiin kuulumattomiin, joiden määrä Suomen uskonnollisessa kentässä on suuri, mutta näitä ei sen sijaan puoluelehtien juttutarjonnassa huomioida lainkaan.