Browsing by Subject "puolueohjelmat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Kautsky, Karl (Vuolukka, 1907)
  • Kautsky, Karl (Kansanvalta, 1925)
  • Hentunen, Sina (2005)
    Tutkielmani tarkastelee kolmansien puolueiden vaikeutta etabloitua Yhdysvaltain poliittiseen järjestelmään. Näkökulmana on etenkin vaalijärjestelmän ja siihen liittyvien institutionaalisten tekijöiden vaikutus. Pohdin tutkimusongelmaani etenkin Maurice Duvergerin luoman institutionaalisen teorian valossa. Duvergerin teoria väittää, että kaksipuoluejärjestelmä ja enemmistövaalitapa yhdessä luovat sellaisen poliittisen järjestelmän, jossa muiden kuin kahden valtapuolueen on hyvin vaikea ellei jopa mahdotonta menestyä. Perustelen Duvergerin käyttöä sillä, että uudemmat tutkimuksetkin palaavat yhä hänen tuotantoonsa ja vaikka hänen teoriaansa kritisoidaan, voidaan sitä pitää kuitenkin klassisena mallina tutkittaessa puoluejärjestelmiä. Empiirinen analyysiosuus käsittelee kolmansien puolueiden puolueohjelmia. Tarkoitukseni oli lähestyä tutkimusongelmaa itse toimijoista käsin ts. kokevatko kolmannet puolueet myös itse vaalijärjestelmän epäoikeudenmukaiseksi ja kahta valtapuoluetta suosivaksi. Tähän etsin vastausta tutkimalla niitä muutosvaatimuksia vaalijärjestelmää kohtaan, joita puolueohjelmista oli löydettävissä. Tutkimusmetodini oli puolueohjelmien sisällönanalyysi. Jokaisella kolmannella puolueella, jonka puolueohjelmia analyysini koski, oli löydettävissä muutosvaatimuksia vaalijärjestelmää kohtaan. Suurimpana esteenä koettiin osavaltioiden erilaiset vaaleja koskevat lait ja rajoitukset. Myös kampanjarahoitus, eritoten liittovaltion jakamat avustukset, koettiin epätasa-arvoisena. Muutosvaatimuksia kohdistettiin myös itse vaalitapaan, jota osa puolueista vaati muutettavan enemmistövaalitavasta suhteelliseksi. Presidentin valitsijakokouksen lopettamista kannatti kolme puoluetta. Pyrin myös tekemään erotteluja ja yleistyksiä kolmansien puolueiden kesken käyttämällä apuna ideologisia ulottuvuuksia. Taulukoin puolueet vasemmisto-oikeisto ja konservatismi-liberalismi ulottuvuuksia apuna käyttäen ja tutkin oliko eri ideologioilla merkitystä esitettyihin muutosvaatimuksiin. Vasemmisto-oikeisto-ulottuvuus ei tuottanut suuria eroja, mutta konservatiivisuus-liberalismi jaottelu tuotti tulosta. Tällä jaottelulla sain tulokseksi sen, että liberaaliset puolueet ovat konservatiivisia puolueita halukkaampia muuttamaan varsinaista vaalitapaa. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan sanoa, että vaalijärjestelmä on suurin este ja vaikeuttaa huomattavasti kolmansien puolueiden menstymistä vaaleissa. Tätä tukee sekä teoreettinen viitekehykseni että empiirisessä analyysiosassa tekemäni oma tutkimus kolmansien puolueiden puolueohjelmista. Näin ollen kolmannet puolueet itse kokevat vaalijärjestelmän olevan suurin syy siihen, etteivät ne ole kyenneet etabloitumaan.
  • Herlin, Ville Heikki Filemon (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimus lähtee oletuksesta, että puolueet olettavat kansojen ja kansallisvaltioiden olemassaolon, asettaen oman kansansa edun muiden edelle. Tästä seuraa, että nationalismitutkimuksen kysymyksenasettelut ovat hedelmällinen tapa tutkia puolueiden ideologioita. Anthony D. Smithin ajatusten pohjalta tutkitaan millä tavalla kansan itsenäisyyden ja yhtenäisyyden ihanteet tulevat puolueiden ideologioissa esiin. Näiden lisäksi nationalismien erottelemiseksi esitellään kansallisen itsekkyyden käsite. Nationalismitutkimuksessa suosittua valtiollisten ja etnisten nationalismien erottelua käytetään sekä käsitteiden että tutkimuskysymysten systematisoinnin apuna. Tutkimuksen empiirinen osio jakaantuu neljän politiikanalan tarkasteluun. Maahanmuutto-, puolustus-, ulko-, ja ympäristöpolitiikkan ympäriltä on analyysiin sisällytetty tutkimusaineistoa puolueohjelmista blogikirjoituksiin. Teorian lähtökohdat yhdistetään pääasiassa kahdella diskurssianalyysin metodilla. Argumentaatioanalyysissa puolueiden käytännön argumentit puretaan osiin. Kertomusanalyysissa hahmotellaan merkittävimmät kertomukset puolueiden periaatteiden takaa. Aineiston perusteella perussuomalaiset edustaa maahanmuuttopolitiikassa lähinnä valtiollista nationalismia. Vihreiden linjan voi tarkimmin määritellä multikulturalistiseksi. Vihreiden kansankäsitys on hieman voluntaarisempi. Puolustusvoimien havaitaan toteuttavan perussuomalaisille kansallisen yhtenäisyyden funktiota ollen nationalistisesti tärkeä aihe. Vihreiden argumentointi aiheen ympäriltä perustuu enemmän ei-nationalistisiin arvoihin. Ulkopolitiikassa vihreät kannattaa enemmän vastikkeettomia tulonsiirtoja muille kansallisvaltioille. Kummankin puolueen osoitetaan argumentoivan ulkopolitiikassa enimmäkseen itsekkäillä arvoilla.. Euroopan Unionin ympärillä käytävä keskustelu osoittaa vihreiden arvostavan kansallista itsenäisyyttä perussuomalaisia vähemmän. Ympäristönsuojeluun perustuvia argumentteja ei perussuomalaisilla juuri esiinny, mutta luontosuhteella on puolueelle merkitystä kansallisen yhtenäisyyden luojana. Vihreiden osalta ympäristökysymys on moniulotteisempi, mutta päivänpoliittisissa argumenteissaan puolue edistää ensisijaisesti Suomen asemaa itsenäisten kansallisvaltioiden maailmassa. Kokonaisuutena kansan yhtenäisyys ja itsenäisyys osoittautuvat perussuomalaisille tärkeämmiksi arvoiksi kuin vihreille. Puolueiden näkökulmasta Suomen kansan yhtenäisyys rakentuu lähinnä valtiollisen nationalismin symboleille/arvoille, joskin perussuomalaisilla esiintyy myös etnisen nationalismin määrittelyjä. Vihreät osoittautuu kautta linjan perussuomalaisia epäitsekkäämmäksi puolueeksi. Erityisesti vihreiden kansalliset tehtävät ovat enemmän ulospäin ja tulevaisuuteen suuntautuvia kuin perussuomalaisten. Käytännön politiikassa erot ovat pienempiä. Tutkimuksen keskeisin hypoteesi ja johtopäätös on, että molemmat puolueet ovat selvästi nationalistisia.
  • Suomalaisen Puoleen Valtuuskunta (Sana, 1907)
  • Stewart, Timo Russell (2007)
    Tutkimuksen kohteena on kristillisen sionismin esiintyminen Suomen Kristillisessä Liitossa (SKL) 1970-luvulla. Kristillinen sionismi on aate, jossa Israelin valtion tukemista perustellaan kristillisellä uskolla. Etenkin Yhdysvalloissa kristillinen sionismi on vaikuttanut maan Lähi-idän politiikkaan voimakkaasti. Sama aate esiintyy myös Suomen kristillisissä liikkeissä, mutta sen vaikutusta ei ole aiemmin tutkittu. Varsinainen tutkimuskysymykseni on kaksiosainen: esiintyikö SKL:n piirissä kristillistä sionismia, ja miten se ilmeni käytännössä? Tutkimuksen aineistona ovat puolueen arkisto, ohjelmat ja äänenkannattaja, Kristityn Vastuu -lehti, sekä valtiopäiväasiakirjat ja haastattelut. Vuonna 1958 perustettu SKL, nykyisin Suomen Kristillisdemokraatit, sai ensimmäisen paikkansa eduskunnassa vuonna 1970. SKL oli juuriltaan protestipuolue, joka nousi vastustamaan yhteiskunnassa näkemäänsä maallistumista ja moraalista rappiota. 1970-luvun loppuun mennessä se oli saanut kolme perättäistä vaalivoittoa eduskuntavaaleissa, kirjoittanut ohjelmansa ja vakiinnuttanut muutenkin asemansa suomalaisessa politiikassa. Tuona aikana puolue keskittyi ennen kaikkea sosiaalisiin kysymyksiin ja sai eniten julkisuutta vapaamman alkoholi- ja aborttilainsäädännön leppymättömänä vastustajana. Ulkopolitiikassa puolue pyrki seuraamaan vallitsevaa linjaa ja pysytteli pääsääntöisesti erossa ulkopolitiikasta. Tutkimuksessa osoitan, että SKL aktiivisesti ja tietoisesti poikkesi vallitsevasta ulkopolitiikasta yhden asian suhteen: puolustaakseen Israelin valtiota. Syy tähän oli uskonnollinen. Uskonnolliselta pohjalta nouseva Israelin puolustaminen, kristillinen sionismi, ilmestyi SKL:n ulkopoliittiseen ohjelmaan jäsenjärjestöjen aloitteesta vuonna 1974 ja vakiinnutti myöhemmin asemansa myös puolueen yleis- ja periaateohjelmassa. 1970-luvulla SKL:n vaikuttajiin kuului monia kristillisiä sionisteja, puheenjohtajaa myöten, ja puolueen äänenkannattaja otti säännöllisesti Israelin puolesta kantaa käyttäen voimakkaan uskonnollista argumentointia. Eri puolueaktiivit perustelivat Israelin tukemista eri tavoin, mutta puolueen sisällä Israelin asia ei nostanut esiin kritiikkiä eikä kaivannut edes perusteluja. Suomen Kristillinen Liitto oli ohjelmiensa, äänenkannattajansa ja useiden jäsentensä puolesta kristillissionistinen puolue. Tämä ei kuitenkaan johtanut sitä sanoista tekoihin, muutamaa lähinnä Parlamenttien välisessä liitossa (IPU) tapahtunutta poikkeusta lukuun ottamatta. Israelin asia ei loppujen lopuksi ollut kotimaan sosiaalisiin kysymyksiin keskittyneellä puolueella tärkeimmällä sijalla, eikä ulkopolitiikka pienen oppositiopuolueen päätettävissä.
  • Kangas, Raija (1998)
  • Valtonen, Eero Johannes (2008)
    Yksityistämistä tai ulkoistamista on toisinaan käytetty synonyymeinä samasta ilmiöstä puhuttaessa. Perusterveydenhoito on kansalaisille ensimmäisen tason yleisesti tarjottu kokonaisvaltainen terveydenhuollollinen palvelu, joka on lakisääteisesti kuntien järjestämisvastuulla. Hallituksen ajatukset ilmenevät hallitusohjelmassa. Tutkielmassa ulkoistamista tarkastellaan haasteena, mahdollisuutena vai uhkana. Ulkoistamista tutkitaan terveydenhuollon asiantuntijoiden, suurten puolueiden ohjelmien ja 1990-luvun hallitusohjelmien sekä suuren yleisön käsitysten valossa. Tutkimuksessa pyritään näkemään ulkoistaminen lähtökohdiltaan osaksi aatteellisena sekä osaksi taloudellisena ja käytännön toimintona. Ulkoistaminen voi koskea kokonaisia toimialoja tai organisaation ydinliiketoiminnan ulkopuolella olevia toimialueita. Hallitusten johtavien puolueiden ohjelmat on käyty läpi vuodesta 1920 alkaen käyttäen Tampereen Yliopiston ylläpitämää POHTIVA tietokantaa. Ulkoistamisesta haettuja puoluepoliittisia kannanottoja perusterveydenhuollon yksityistämisestä tai ulkoistamisesta ei ilmeisesti ole Suomessa aiemmin tutkittu. Talous on avainsana perusterveydenhuollon tulevissa järjestelyissä. Palvelujen tuottajina voivat olla julkinen, yksityinen tai kolmas sektori ja näiden erilaiset yhdistelmät.
  • Unknown author (Uudenmaan sos.-dem. piirijärjestö r.y., 1929)