Browsing by Subject "purot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Vesikko, Ljudmila; Granlund, Ingela (Suomen ympäristökeskus, Heawater-hanke, 2020)
  • Hynninen, Pekka; Sepponen, Pentti (Suomen metsätieteellinen seura, 1983)
  • Huhtala, Jarmo (Lapin ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 29/2008
    Käytännössä miltei kaikkia Lapin jokia ja puroja, joiden valuma-alueella on ollut hakkuita, on käytetty uittoväylänä. Lukuisat kosket muotoiltiin rännimäisiksi uomiksi uittotoiminnan helpottamiseksi. Uittoväyliä oli laajimmillaan Lapissa kaikkiaan noin 10 000 km. Uiton loputtua vesistöissä voimassa olleet uittosäännöt kumottiin lupaviranomaisen toimesta. Lapin läänin aluetta koskevia uittosääntöjen kumoamispäätöksiä, jotka sisälsivät virta-alueiden kalataloudellisia kunnostamisvelvoitteita, oli kaikkiaan 55 kappaletta. Kuinka näissä uiton jälkeisissä jokien koski- ja virta-alueiden kalataloudellisissa kunnostuksissa onnistuttiin saavuttamaan haluttuja kalataloudellisia vaikutuksia? Edellä mainittuun kysymykseen haetaan osaltaan vastausta arvioimalla seitsemän kalataloudellisesti kunnostetun joen  kunnostustöiden kalataloudellista vaikuttavuutta. Arvioinnin kohteena olevat joet on kunnostettu seuraavassa aikajärjestyksessä: Kuohunkijoki 1980-luvun alussa, Sattanen ja Raudanjoki 1990-luvun alkupuolella, Ounasjoki 1990-luvun puolivälissä, Värriöjoki 1990-luvun loppupuolella sekä Ylä-Kemijoki ja Viantiejoki 2000-luvun alussa. Kalataloudellisten kunnostamistöiden kalabiologisia vaikutuksia on arvioitu seurantakohteilla tehtyjen sähkökoekalastustulosten perusteella. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti olleet kalataloudellisesti kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden arvokalojen luontaisen lisääntymisen, kalabiomassan, kalatiheyden sekä kalalajisuhteiden kehittyminen koskien kunnostamistöiden jälkeen. Julkaisussa on esitetty havaintoja seurantakohteiden kunnostusten teknisestä toteuttamisesta ja jokikunnostustyömaan kalataloudellisen kunnostuksen asiantuntijaohjauksen järjestämisestä sekä edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksista jokien kalataloudellisen kunnostusten kalabiologisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ennakko-odotusten mukaisesti kalataloudellisesti kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden keskimääräinen kalabiomassa olikin kasvanut useimmalla kohteella kunnostuksen jälkeen. Kunnostettujen virta-alueiden keskimääräinen kalabiomassa oli kasvanut useimmalla kohteella noin 40–100 %. Kunnostettujen jokien koski- ja virta-alueiden alueiden keskimääräinen lohikalojen biomassa kasvoi kaikilla kunnostetuilla kohteilla kalataloudellisen kunnostamisen jälkeen. Lohikalojen koski- ja virta-alueiden biomassan kasvu eri kohteilla vaihteli 19–2 400 % välillä. Kaikilla seurannassa olleilla kunnostetuilla jokialueilla on havaittu taimenen luontaista lisääntymistä kalataloudellisen kunnostamisen jälkeen. Kaikkien seurannassa olleiden jokien kalataloudellisen kunnostamisen todettiin tuottaneen kalataloudellista hyötyä. Ylivoimaisesti suurin kalataloudellinen hyöty (6 875 €/ha) koitui Ounasjoen yläosan kalataloudellisesta kunnostamisesta. Ounasjoen yläosan kunnostuksen vuonna 2003 tuottama kalataloudellinen hyöty arvioitiin alueelle istutettujen lohen poikasten tuottamien vaelluspoikasten määrän perusteella. Muiden seurannassa olleiden jokien kunnostuksesta koitunut kalataloudellinen hyöty vaihteli välillä 41–536 €/ha/a ollen keskimäärin noin 275 €/ha/a. Sattasjoen, Ounasjoen, Värriöjoen ja Ylä-Kemijoen osalta ei voitu kuitenkaan arvioida ko. jokien kalataloudellista kunnostamisesta harjuskannoille koitunutta hyötyä. Lapin kalataloudellisen kunnostustoiminnan tuottavuus kasvoi huomattavasti 1990-luvun alkupuolella. Huomattavasti pienemmillä kunnostuskustannuksilla (€/ha) saatiin merkittävästi suurempi kalataloudellinen hyöty. Kunnostamistyön toteuttamisvaiheessa tulee varmistaa, että työmaalla on organisaation jokikunnostustietämys ja osaaminen tehokkaassa käytössä. Paraskaan kunnostussuunnitelma ei takaa hyvää ja laadukasta kunnostamisen toteutusta, ellei työmaalle ole järjestetty riittävästi kalataloudellisen kunnostamistyön asiantuntijaohjausta. Asianmukainen työnohjaus vähentää kunnostamistyön kustannuksia ja lisää hankkeen kalataloudellista vaikuttavuutta.  
  • Sarvilinna, Auri; Hjerppe, Turo; Arola, Maria; Hämäläinen, Liisa; Jormola, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Ympäristöopas
    Tavoiteltaessa vesien hyvää ekologista tilaa valuma-alueiden maankäytön ja pienvesien merkitys korostuu. Valuma-alueelta tuleva, rehevöittävä ravinnekuormitus kulkeutuu isompiin vesistöihin purojen, valtaojien ja norojen kautta. Pienet virtavedet tarjoavat ainutlaatuisia elinympäristöjä monille eliölajeille. Tarve purojen laajamittaiselle kunnostamiselle tunnustetaan, ja purojen suuri merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle on tullut tutkimuksissa selkeästi esille. Samalla purojen arvostus on noussut, kun yleinen tietoisuus puroista on kasvanut ja niiden kunnostamisen hyödyt ymmärretty. Kaupunkialueilla valuma-alueen merkitys kuormituksessa korostuu. Maankäyttö on usein tehokasta, erilaisia toimijoita on paljon ja hulevesien aiheuttamat virtaamavaihtelut aiheuttavat ongelmia. Kunnostustarpeen selvittäminen ja kunnostuksen suunnittelu tarkastelemalla puroa ja sen valuma-aluetta kokonaisuutena on keskeistä kaupunkialueiden pienvesien kunnostus- ja suojelutoimia suunniteltaessa. Kaupunkialueilla tärkeitä pienvesien kunnostustavoitteita ovat esimerkiksi hulevesien käsittely, tulvasuojelu sekä uoman morfologisen ja ekologisen monimuotoisuuden lisääminen. Keinoja kunnostamiseen on useita ja oikeiden menetelmien valitseminen edellyttää valuma-alueen perusteellista tuntemusta. Kaupunkialueiden purokunnostuksiin liittyy keskeisenä osana myös yhteistyö eri toimijoiden ja kaupunkilaisten välillä. Kunnostushankkeen etenemistä tarkastellaan oppaassa yleisellä tasolla sekä Vantaanjoen alimman sivupuron Longinojan valuma-alueella Helsingissä. Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin taajama-alueiden pienvesien kunnostamisesta kaavoituksen, ympäristön tilan, viheralueiden ja rakentamisen parissa työskenteleville henkilöille, jotka tekevät taajama-alueiden pienvesiä koskevia suunnitelmia ja päätöksiä.
  • Cautón, A. J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Virtanen, Viivi (University of Helsinki, 1994)
  • Koljonen, Saija; Koski, Alisa; Leinonen, Kirsti; Haapala, Antti; Jormola, Jukka; Menna, Tomi; Tapaninen, Markus; Vähänäkki, Pekka; Syrjänen, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2022
    Rakennettu luonnonmukainen elinympäristö voi edistää vaelluskalojen poikastuotantoa vesivoimalaitoksen tai muun patorakenteen yhteydessä. Elinympäristö toimii samalla kokonaisen ekosysteemin perustana. Tyypillisesti vesivoiman rakentamisessa on menetetty huomattavasti virtavesien eliöstölle soveltuvaa elinympäristöä, jota luonnonmukaiset ratkaisut voivat korvata osana ekologista kompensaatiota. Toimenpiteellä voidaan siis parantaa rakennetun vesistön ekologista arvoa ja tilaa. Tässä raportissa kuvataan Imatran kaupunkipuron suunnittelu- ja rakennusvaiheet sekä raportoidaan seurannan tulokset rakennusvaiheen jälkeen. Imatran kaupunkipuron suunnittelussa korostettiin puron soveltuvuutta taimenelle sopivana elinympäristönä. Vaikka kaupunkipuroa ei ole suunniteltu vaellusreitiksi, käytettyjä suunnitteluperiaatteita voi soveltaa suoraan myös luonnonmukaisiin ohitusuomiin. Imatran kaupunkipuro valmistui vuonna 2014 puistomaiselle alueelle ja joutomaalle Imatrankosken voimalaitoksen läheisyyteen. Puro on noin yhden kilometrin mittainen ja sen leveys vaihtelee 2–10 metrin välillä. Uoman suunnittelussa huomioitiin erilaisten elinympäristöjen ja taimenen kutu- ja poikasalueiden lisäksi myös maisemalliset tekijät ja soveltuvuus virkistyskäyttöön. Imatrankosken padon putouskorkeus, 24 m, ja käytettävissä oleva alue pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Lisäksi mutkittelemalla uomaa sen pituus voitiin maksimoida. Uoman materiaalina käytettiin (vaihtelevan kokoista) soraa, isompia kiviä sekä puumateriaalia. Kaupunkipuron virtaama on kesäaikaan noin 250 l/s ja talvella noin 100 l/s. Tavoite purosta taimenen lisääntymisympäristönä näyttää toteutuneen, sillä taimen ja muutkin kala- ja eliölajit ovat ottaneet puron käyttöönsä. Imatran kaupunkipurossa taimenen lisääntyminen on onnistunut jopa odotuksia paremmin ja poikastiheys on korkeampi kuin vastaavissa luonnonpuroissa. Kaupunkipuron pinta-ala on huomattavan vähäinen verrattuna valtavaan määrään patoamisen seurauksena menetettyä koskipinta-alaa. Rakennettu luonnonmukainen elinympäristö kuitenkin tarjoaa uhanalaiselle taimenelle soveltuvaa elinympäristöä. Jokaista luonnossa syntynyttä yksilöä voidaan pitää lajin kannalta tärkeänä. Pohjaeläimistö on runsastunut lajirikkaudeltaan joka vuosi. Samalla pohjaeläinten lukumäärä on moninkertaistunut neljän tarkkailuvuoden aikana. Luonnolle, lajistolle ja ekosysteemeille aiheutettujen haittojen vähentäminen on tulossa myös olemassa olevan vesivoiman vastuulle. Pelkät kalataloudelliset kompensaatiot tai pelkkä kalatie eivät riitä ratkaisemaan ongelmia, jotka vesirakentaminen ja vesivoima ovat aiheuttaneet erityisesti soveltuvien elinympäristöjen määrälle ja laadulle. Imatran kaupunkipurolta saadut tulokset rohkaisevat jatkossa nostamaan erilaiset rakennetut luonnonmukaiset elinympäristöt ja kompensaatiohabitaatit toimivaksi vaihtoehdoksi virtavesien tilan parantamisessa.
  • Näreaho, Tuula; Jormola, Jukka; Laitinen, Liisa; Sarvilinna, Auri (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 52/2006
    EU:n vesipuitedirektiivi, Suomessa uudisteilla oleva vesilaki, tuleva maankuivatusopas ja uusi ojitustoimitusopas kiinnittävät huomiota yhä pienempien virtavesien ympäristön tilaan. Uudet ohjeet edellyttävät luonnonmukaisen vesirakentamisen käyttöä myös peruskuivatushankkeissa. Tämä julkaisu on tehty osana vuonna 2005 käynnistettyä, Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa tutkimushanketta "Maatalousalueen perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito" (PURO), jonka tavoitteena on tutkia uusia menetelmiä peruskuivatuksessa muutettujen purovesistöjen kunnossapitoon ja hoitoon, sekä lisätä tietoa menetelmien toimivuudesta. Julkaisu kokoaa yhteen maatalousuomiin soveltuvia luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä sekä analysoi kyselytutkimukseen perustuen viljelijöiden mielipiteitä maatalousuomien uusista kunnostusmenetelmistä. Työn tavoitteena on ollut tiedon tuottaminen maatalousalan neuvonta- ja suunnittelutehtävissä olevia henkilöitä sekä viljelijöitä varten. Maatalousalueiden peratut purovesistöt kärsivät syöpymisestä, liettymisestä ja umpeenkasvusta. Ongelmia aiheuttavat myös heikentynyt vedenjohtokyky, huono veden laatu sekä köyhtynyt luonnon monimuotoisuus ja yksipuolinen maisema. Pienet maatalousuomat ovat kuitenkin tärkeä osa virtavesiekosysteemiämme ja niissä ilmenevät ongelmat heijastuvat myös joki-, järvi- ja rannikkovesiemme tilaan. Uomat ovat tärkeitä myös maisemallisesti ja puroeliöstön elinympäristöinä: maatalousalueiden läpi virtaavilla uomilla on usein myös kalataloudellista merkitystä. Luonnonmukainen kunnossapito ja -perkaus ovat keinoja, joilla pyritään parantamaan maatalous- alueiden perattujen uomien tilaa ottaen samalla huomioon myös peltoviljelylle välttämättömät kuivatustavoitteet. Kyselyn mukaan viljelijät kokivat tärkeimmiksi tavoitteiksi veden laadun ja peltojen kuivatustilan parantamisen sekä tulvien vähentämisen peltoalueilta. Luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmin pyritään ratkaisemaan juuri näitä ongelmia. Kyselyssä korostui pienten uomien kalastollinen ja maisemallinen merkitys osana asuinympäristöä. Vastaajat olivat kiinnostuneita myös luonnon monimuotoisuudesta, mutta toisaalta luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä ja tavoitteita ei välttämättä tunneta. Tutkimusta, tietoa ja tiedottamista eri menetelmien toimivuudesta erilaisissa ympäristöolosuhteissa tuleekin lisätä.
  • Hjerppe, Turo; Hämäläinen, Liisa; Koljonen, Saija; Jormola, Jukka; Raitanen, Henna; Västilä, Kaisa (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2020
    Joulukuussa 2018 julkaistussa valtakunnallisessa luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa Suomen purojen tila arvioitiin koko maan tasolla heikoksi. Huonoin tilanne on savimaiden uomilla, jotka sijaitsevat pitkään maatalouskäytössä olleilla alueilla ja kärsivät suuresta ravinnekuormituksesta. Maatalousuomien keskeisimpiä ongelmia ravinnekuormituksen lisäksi ovat maankuivatuksen tarpeisiin tehtyjen perkausten aiheuttama rakenteellinen yksipuolisuus. Maatalouden kuivatustavoitteiden toteutuminen ja uomien ekologisen tilan parantaminen eivät poissulje toisiaan, vaan ne voidaan toteuttaa toisiaan tukien ja osin samalla rahoituksella. Luonnonmukaisten peruskuivatusmenetelmien ja maatalousuomien kunnostamisen avulla voidaan paitsi parantaa maatalousympäristön monimuotoisuutta myös vähentää alapuolisten vesistöjen kiintoaines- ja ravinnekuormitusta. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa keskeinen menetelmä on tulvatasanteen käyttö, jossa uoman vedenjohtokykyä parannetaan kaivamalla uoma poikkileikkaukseltaan kaksitasoiseksi ja jättämällä uoman pohja koskematta. Tulvatasanteita on kaivettu Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, mutta niiden hoitomenetelmistä on vain vähän kokemuksia. Raportissa tuodaan esille eri vaihtoehtoja tulvatasanteiden hoitoon osin kirjallisuuteen ja osin käytännön kokemuksiin perustuen. Purovesistöjen laaja-alaiseksi tilan parantamiseksi toimenpiteet tulisi suunnitella koko valuma-alue huomioon ottaen ja niiden vaikutuksia tulisi seurata nykyistä enemmän. Valuma-aluelähtöisyys ja seuranta voidaan sisällyttää kunnostuksiin hyödyntämällä Keski-Euroopassa ja Amerikassa kehitettyjä suunnitelmallisen tavoitteenasettelun menetelmiä, joiden on havaittu edistävän kunnostusten onnistumista. Raportissa kuvataan suunnitelmallisen tavoitteenasettelun toimintamalli, jossa kunnostuksen suunnitteluun sisällytetään valuma-aluetarkastelu ja seurantaohjelman laatiminen. Raportti perustuu Suomen ympäristökeskuksen ”Kuivatustoiminnassa muuttuneiden virtavesien kunnostus ja hoito (KURVI)” -hankkeen (2016–2018) tuloksiin. Päämääränä oli kehittää menetelmiä maatalouden kuivatustoiminnan heikentämien virtavesien tilan parantamiseksi vuonna 2015 julkaistun kansallisen pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian ja vuonna 2011 uudistuneen vesilain tavoitteiden mukaisesti. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö.
  • Rääpysjärvi, Jaana; Karjalainen, Satu Maaria; Karttunen, Krister; Kuoppala, Minna; Aroviita, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2016
    Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi.
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, Heawater-hanke, 2020)
  • Aroviita, Jukka; Ilmonen, Jari; Rajakallio, Maria; Sutela, Tapio; Mykrä, Heikki; Martinmäki-Aulaskari, Kati; Karttunen, Krister; Kuoppala, Minna; Leinonen, Antti; Jyväsjärvi, Jussi; Ulvi, Teemu; Vehanen, Teppo; Virtanen, Risto (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2021
    Pienet virtavedet (purot ja pienet joet) ovat tärkeä osa luonnon vesitaloutta ja monimuotoisuutta. Suomessa on kuitenkin jäljellä vain vähän luonnontilaisia pieniä virtavesiä. Niiden tilaa ovat heikentäneet laaja-alainen maa- ja metsätalouden maankuivatus, uomien perkaukset, näistä toimista aiheutuva kiintoaine- ja ravinnekuormitus sekä erilaiset vesirakenteet ja metsien hakkuut. Jäljellä olevien luonnontilaisten pienten virtavesien turvaamiseen ja heikentyneiden vesien tilan parantamiseen tarvitaan systemaattisia lähestymistapoja ja tilan arvioinnin menetelmiä. Vesienhoidon tehostamiseksi latvavesistöjen tila-arviot tulisi kytkeä kiinteämmin vesistöjen tilaluokitteluun sekä kunnostusten suunnitteluun ja niiden alueelliseen priorisointiin. Tässä työssä kehitettiin valtakunnallisesti yhdenmukaisia menetelmiä pienten virtavesien elinympäristöjen laadun ja ekologisen tilan heikkenemisen arviointiin. Työtä varten koottiin yli 1600 kohteen maastotutkimusten aineistot koko Suomen alueelta. Aineistot koostuivat Iijoen alueen purohabitaattien luonnontilan muuttuneisuuden inventoinneista ja valtakunnallisista pohjaeläinaineistoista, sammalkartoituksista ja sähkökoekalastuksista. Tilastomenetelmien ja paikkatiedon avulla kehitettiin empiirisiä malleja pienten virtavesien tilan arviointia ja mallintamista varten. Arviointimenetelmien kehitystyö oli lupaavaa. Pohjaeläinten lajistolle kehitetty vertailuolojen mallinnus toimi hyvin ja sen avulla voitiin arvioida näytepaikkojen lajiston muuttuneisuutta luonnontilasta. Purojen sammalilla ei löytynyt vahvasti lajistoa ennustavia tekijöitä, mutta niiden lajimäärä oli alhaisempi puroissa, joiden valuma-alueella oli paljon maankäyttöä. Kaloja esiintyi pienimmissä puroissa hyvin vähän, mutta suuremmissa puroissa vesienhoidossa käytetyn indeksin sovellus vaikutti toimivalta. Iijoen alueen puroinventointien aineistojen avulla jatkokehitettiin PienvesiGIS-tilastomallia, jolla voidaan paikkatiedon avulla tuottaa ennusteita purohabitaatin luonnontilan muuttuneisuudesta. Keskeisimmäksi pienten virtavesien sekä habitaattien, että lajiston tilaa heikentäväksi tekijäksi nousi metsäojitus. Inventoidun purohabitaatin muuttuneisuutta selittävänä tekijänä ojitettujen turvemaiden osuus puron valuma-alueen turvemaista oli tärkein. Vastaavasti pohjaeläinlajisto oli usein kärsinyt erityisesti ojitettujen metsätalousalueiden pienissä virtavesissä, missä kiintoainekuormitukselle herkät lajit olivat taantuneet. Myös taimenella oli merkkejä taantumisesta ojitusalueiden puroissa. Ojituksista aiheutuva ravinne- että kiintoainekuormitus ja uomien pohjarakenteen yksipuolistuminen lienee pääsyy pienten virtavesien luonnontilaisen eliöstön taantumiselle ja paikalliselle häviämiselle. Työ on osa Euroopan unionin rahoittamaa Freshabit LIFE IP-hanketta. Pidemmän aikavälin tavoitteena on kehittää valtakunnallisesti sovellettavissa oleva arviointijärjestelmä, jonka avulla voidaan tuottaa tietoa pienten virtavesien elinympäristöjen ja eliöstön muuttuneisuudesta. Kehitystyö jatkuu parhaillaan ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelman rahoittamassa PUROHELMI-hankkeessa.
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, Heawater-hanke, 2020)
  • Lehtoranta, Virpi; Sarvilinna, Auri; Hjerppe, Turo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 5/2012
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienvesistöjen ja erityisesti purojen merkitys Helsingin kaupungin asukkaille ja määrittää purovesistöihin suunniteltujen kunnostustoimien rahamääräisiä vaikutuksia Helsingin pienvesiohjelmassa (2007) kuvatun tavoitetilan saavuttamisesta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena syksyllä 2010 Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin rakennusviraston yhteistyönä ja siinä sovellettiin ympäristötaloustieteessä vakiintunutta ehdollisen arvottamisen menetelmää. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Helsingin kaupungin kotitaloudet (N=700). Lopullinen aineisto käsitti 265 vastausta kaikkiaan kolmen yhteydenoton jälkeen ja tutkimuksen vastausprosentti oli siten 38 %. Tutkimuksessa arvioitiin rahallinen kokonaishyöty purovesistön tilan ja rakenteen parantumisesta sekä asukkaiden käytön että käytöstä riippumattomasta näkökulmasta. Kyselyssä vastaajille kuvattiin parannus Helsingin purojen ja pienvesien ekologisessa tilassa pienvesiohjelmassa esitetyn tavoitetilan mukaisesti. Purot ja puronvarret koetaan tulosten perusteella tärkeäksi osaksi kaupunkiluontoa, joka tulisi säilyttää tuleville sukupolville. Suuri osa vastaajista pitää puroja ja puronvarsia tärkeinä virkistyspaikkoina, joihin voi hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan. Maksuhalukkuutta kysyttiin käyttäen maksukorttitekniikkaa, joka mahdollisti myös vastaajan ilmaiseman epävarmuuden kullekin maksukortin summalle. Kokonaishyöty parantuneesta purovesiluonnosta on tämän tutkimuksen mukaan alueen asukkaille vähintään 1,4 miljoonaa euroa (2010) vuodessa ja kuvitteellisen pienvesirahaston viisivuotiskaudella noin 7,2 miljoonaa euroa. Arvioitu kokonaishyöty ylittää monin kerroin kunnostustoimista koituvat ja arvioidut kustannukset. Valuma-alueilla, joissa oltiin näkyvästi toteutettu kunnostustoimia, asukkaat ilmaisivat olevansa halukkaampia maksamaan enemmän purovesistöjen tilan parantumisesta koituvasta hyödystä tulevaisuudessa. Tällä arvottamistutkimuksella oli yhteiskunnallinen tilaus eli se toteutettiin yhteistyössä alueen kunnostustoimien rahoittajan kanssa. Päätöksentekijän kanssa yhteistyössä toteutetulla CV-tutkimuksella (ehdollisen arvottamisen menetelmä, Contingent valuation) on usein viestinnällisesti suuri merkitys. Tutkimuksen toteutusvaiheessa alueen sidosryhmät saavat paljon tietoa alueensa ekosysteemeistä ja niiden tuottamista palveluista. CV-tutkimuksen tuloksilla ja siihen liittyvällä viestinnällä voi olla vaikutusta myös alueen päätöksentekijöihin.
  • Ahola, Marita; Havumäki, Matti (Kainuun ympäristökeskus & Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    Ympäristöopas
    Ihmistoiminta on heikentänyt metsäpurojen tilaa vuosikymmenien aikana. Kokonaan luonnontilaisena säilyneitä puroja on vain vähän jäljellä. Tähän muutokseen on havahduttu erityisesti taimenen hävittyä entisistä taimenpuroista ja vesistöjen käyttökelpoisuuden heiketessä. Aikaisemmassa uitto- ja ojitustoiminnassa purot muutettiin ojiksi. Nykyisin metsäpuroja uhkaavat lähinnä hakkuut, auraukset, kunnostusojitukset sekä metsäautoteiden rakentaminen. Tässä opaskirjassa kerrotaan metsätalousalueiden purojen tilasta ja keinoista tilan parantamiseksi. Opaskirjassa neuvotaan, mitä purokunnostushankkeen toteuttamisessa tulee ottaa huomioon ja millaiset kunnostusmenetelmät soveltuvat erilaisista ongelmista kärsiville metsäpuroille. Menetelmiä kuvataan valokuvien ja piirrosten avulla. Opaskirja on toteutettu osana Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Oulun yliopiston yhteishanketta, jossa kunnostettiin 15 metsäpuroa Koillismaan ja Kainuun alueella vuosina 2006-08. 
  • Sutela, Tapio; Vehanen, Teppo; Jounela, Pekka; Aroviita, Jukka (John Wiley & Sons, 2021)
    Ecology and Evolution 11 (15), 10457-10467
    Species–environment relationships were studied between the occurrence of 13 fish and lamprey species and 9 mainly map-based environmental variables of Finnish boreal small streams. A self-organizing map (SOM) analysis showed strong relationships between the fish species and environmental variables in a single model (explained variance 55.9%). Besides basic environmental variables such as altitude, catchment size, and mean temperature, land cover variables were also explored. A logistic regression analysis indicated that the occurrence probability of brown trout, Salmo trutta L., decreased with an increasing percentage of peatland ditch drainage in the upper catchment. Ninespine stickleback, Pungitius pungitius (L.), and three-spined stickleback, Gasterosteus aculeatus L., seemed to benefit from urban areas in the upper catchment. Discovered relationships between fish species occurrence and land-use attributes are encouraging for the development of fish-based bioassessment for small streams. The presented ordination of the fish species in the mean temperature gradient will help in predicting fish community responses to climate change.
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, Heawater-hanke, 2020)
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, Heawater-hanke, 2020)