Browsing by Subject "puulajit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 52
  • Sirén, Gustaf (Suomen metsätieteellinen seura, 1950)
  • Makkonen, Olli (Suomen metsätieteellinen seura, 1967)
  • Mikola, Jouni; Karhu, Niilo (Dendrologian seura, 1979)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 10
  • Uotila, Pertti; Alanko, Pentti (Dendrologian seura, 1981)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 12
  • Tigerstedt, P. M. A.; Luukkanen, Olavi (Dendrologian seura, 1970)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 1
  • Tigerstedt, P. M. A.; Mikola, Jouni (Dendrologian seura, 1972)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 3
  • Luukkanen, Olavi; Mikola, Jouni (Dendrologian seura, 1973)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 4
  • Luukkanen, Olavi; Mikola, Jouni (Dendrologian seura, 1974)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 5
  • Mikola, Jouni; Karhu, Niilo (Dendrologian seura, 1975)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 6
  • Mikola, Jouni; Karhu, Niilo (Dendrologian seura, 1976)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 7
  • Mikola, Jouni; Karhu, Niilo (Dendrologian seura, 1977)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 8
  • Mikola, Jouni; Karhu, Niilo (Dendrologian seura, 1978)
    Dendrologian seuran tiedotuksia; vsk 9
  • Renvall, August (Suomen metsätieteellinen seura, 1914)
    Acta Forestalia Fennica
  • Nurmi, Juha (The Society of Forestry in Finland, 1997)
    The effective heating values of the above and below ground biomass components of mature Scots pine (Pinus sylvestris), Norway spruce (Picea abies), downy birch (Betula pubescens), silver birch (Betula pendula), grey alder (Alnus incana), black alder (Alnus glutinosa) and trembling aspen (Populus tremula) were studied. Each sample tree was divided into wood, bark and foliage components. Bomb calorimetry was used to determine the calorimetric heating values. The species is a significant factor in the heating value of individual tree components. The heating value of the wood proper is highest in conifers. Broad-leaved species have a higher heating value of bark than conifers. The species factor diminishes when the weighted heating value of crown, whole stems or stump-root-system are considered. The crown material has a higher heating value per unit weight in comparison with fuelwood from small-sized stems or wholetrees. The additional advantages of coniferous crown material are that it is a non-industrial biomass resource and is readily available. The variability of both the chemical composition and the heating value is small in any given tree component of any species. However, lignin, carbohydrate and extractive content were found to vary from one part of the tree to another and to correlate with the heating value.
  • Nurmi, Juha (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1993)
    The heating values of wood, inner and outer bark, and foliage components of seven small-size tree species were studied. Significant differences were found between species within each component. However, the differences between species for weighted stem, crown and whole-tree biomass are very small. The weighted heating value of the crown mass is slightly higher than that of the stem in all species. The heating value of stem, crown and whole-tree material was found to increase with increasing latitude. The effective heating value of wood correlated best with the lignin content, inner bark with carbohydrate, and outer bark with carbohydrates and the extractives soluble in alcalic solvents. It is suggested that the determination of the heating value might be used as an indicator of the cellulose content of coniferous wood.
  • Ollinmaa, Paavo Jaakko (Suomen metsätieteellinen seura, 1952)
  • Hyrkäs, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Limasienet (Myxomycota) ovat aitoameeboihin (Amoebozoa) kuuluvia, aitotumaisia eliöitä, joiden elinkierrossa vuorottelevat yksisoluinen, yleensä haploidi ameeba- ja kenosyyttinen, diploidi limakkovaihe. Limasieniä tunnetaan noin 1000 lajia, joista Suomessa on tavattu reilut 200. Lajimonimuotoisuus on suurinta metsissä mm. karikkeessa, lahopuussa ja elävien puiden kaarnalla. Suurimman osan elämästään ne viettävät joko lepovaiheina (esim. itiöinä tai sklerootioina) tai ameeboina. Limakko kehittyy tavallisesti ameebojen pariutuessa, ja se kykenee liikkumaan hitaasti elinalustallaan etsien ravinnokseen mm. bakteereja ja sieni-itiöitä. Sopivissa olosuhteissa limakko muuttuu kokonaisuudessaan itiöpesäkkeiksi, joissa syntyvät meioottiset itiöt. Kaarnalimasienet ovat sopeutuneet viemään koko elinkiertonsa läpi elävien puiden kaarnalla. Niiden lepoasteet kestävät kasvualustalleen tyypillisiä ääreviä ja nopeasti vaihtuvia kosteus- ja lämpöoloja. Elinkierto ja limakkovaihe ovat yleensä nopeita ja limakot sekä itiöpesäkkeet pienikokoisia, tuskin silmin havaittavia. Ehdottomien kaarnalajien lisäksi kaarnalla elää myös joukko laaja-alaisempia ja opportunistisia lajeja. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kaarnalimasienten lajistoa 15 yleisellä, Suomessa luonnonvaraisena esiintyvällä puulajilla ja neljällä eri kasvillisuusvyöhykkeellä (boreaalisen vyöhykkeen alavyöhykkeellä). Tavoitteena oli selvittää lajiston lisäksi, onko eri isäntäpuulajien tai vyöhykkeiden välillä eroja limasienilajistossa. Kaarnanäytteitä kerättiin yhteensä 196 puuyksilöstä (yksi näyte/yksilö) hemi-, etelä- ja pohjoisboreaaliselta sekä orohemiarktiselta vyöhykkeeltä. Näytteistä kasvatettiin limasieniä kosteakammioviljelmissä, ja itiöpesäkkeitä tuottaneet lajit tunnistettiin ja valokuvattiin. Puulajien ja vyöhykkeiden eroja tutkittiin tilastollisin menetelmin. Lisäksi mitattiin ja tutkittiin kaarnan happamuuden ja vedenpidätyskyvyn vaikutusta limasienilajistoon. Kaarnanäytteistä 65 % tuotti limasienten itiöpesäkkeitä. Tutkituilta 15 puulajilta löytyi yhteensä 23 tunnistettua limasienilajia, joista kaksi hapsista (suku Echinostelium) havaittiin nyt Suomessa ensi kertaa. Yhden puulajin limasienilajien lukumäärä vaihteli välillä 1-9 ja vyöhykkeittäin 1-19. Sekä puulajien että vyöhykkeiden välillä havaittiin merkitseviä eroja, eli ainakin osa limasienilajeista vaikuttaa suosivan tiettyjä isäntäpuulajeja tai lajiryhmiä (esim. havu- tai lehtipuita) ja painottuvan levinneisyydeltään maan etelä- tai pohjoisosiin. Toisaalta muutamaa limasienilajia esiintyi hyvin laajalti eri puilla ja alueilla. Kasvualustan happamuuden ja vedenpidätyskyvyn vaikutukset lajistoon eivät olleet yksiselitteisiä. Tutkimustulosten perusteella limasienet ovat sienten ja jäkälien tavoin hyvin yleinen osa kaarnan mikrobistoa, eikä niiden esiintyminen eri puulajeilla tai kasvillisuusvyöhykkeillä ole täysin satunnaista. Tulokset tukivat useiden aiempien tutkimusten tuloksia kaarnalimasienten puulaji- ja aluespesifisyydestä. Edellä kuvattu tutkimus oli puulajien osalta laajin tähän mennessä tehty selvitys Suomen kaarnalimasienistä.
  • Keltikangas, Matti; Tiililä, Pekka (Suomen metsätieteellinen seura, 1968)
  • Aaltonen, V. T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1936)