Although buildings produce a third of greenhouse gas emissions, it has been suggested that they might be one of the most cost-effective climate change mitigation solutions. Among building materials, wood not only produces fewer emissions according to life-cycle assessment but can also store carbon. This study aims to estimate the carbon storage potential of new European buildings between 2020 and 2040. While studies on this issue exist, they mainly present rough estimations or are based on a small number of case studies. To ensure a reliable estimation, 50 different case buildings were selected and reviewed. The carbon storage per m2 of each case building was calculated and three types of wooden buildings were identified based on their carbon storage capacity. Finally, four European construction scenarios were generated based on the percentage of buildings constructed from wood and the type of wooden buildings. The annual captured CO2 varied between 1 and 55 Mt, which is equivalent to between 1% and 47% of CO2 emissions from the cement industry in Europe. This study finds that the carbon storage capacity of buildings is not significantly influenced by the type of building, the type of wood or the size of the building but rather by the number and the volume of wooden elements used in the structural and non-structural components of the building. It is recommended that policymakers aiming for carbon-neutral construction focus on the number of wooden elements in buildings rather than more general indicators, such as the amount of wood construction, or even detailed indirect indicators, such as building type, wood type or building size. A practical scenario is proposed for use by European decision-makers, and the role of wood in green building certification is discussed.

Julkinen rakentaminen on yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista, joista kunnissa päätetään. Puurakentaminen on viime aikoina yleistynyt julkisessa rakentamisessa erityisesti koulu- ja päiväkotihankkeissa, joten tässä tutkimuksessa julkista puurakentamista käsitellään puukoulu- ja päiväkotihankkeiden avulla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnallisen päätöksenteon taustalla vaikuttavia tekijöitä puukoulujen ja -päiväkotien rakennuspäätösten taustalla sekä myönteisiin että kielteisiin puurakentamispäätöksiin yhdistettäviä merki-tystekijöitä. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma muodostuu julkisen puurakentamisen edistämisestä kunnallisessa päätöksente-ossa. Tutkimus toteutettiin julkisen puurakentamisen edistämisen näkökulmasta. Tutkimusaihetta taustoitetaan raporttiin sisällytetyllä kirjallisuuskatsauksella kansallisen puurakentamisen nykytilaan ja puun ominaisuuksiin rakentamisessa. Tämän tutkimuksen tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat pragmatistiset ja käsittelytavaksi valittiin laadullisen menetelmän hyödyntämi-nen ja vertaileva mutta kriittinen näkökulma. Tutkimusongelmaan ratkaisua haettiin tapaustutkimuksen ja teoriaohjaavan lähestymisen keinoin. Otantatutkimukseen valittiin 20 kuntaa tai kaupunkia, joissa oli viimeisen viiden vuoden aikana päätetty uuden koulun tai päi-väkodin rakentamisesta tai rakennushanke oli tutkimuksen aikaan keskeneräinen. Kyselytutkimuksella muodostettiin kuva kunnan päätöksentekijöiden käsityksistä puurakentamisen nykytilasta sekä puurakentamiseen liittyvistä asenteista kunnissa. Kyselytutkimuk-sella kerättyä aineistoa täydennettiin Imatran kaupungin virkamiesjohdolle suunnatuilla haastatteluilla. Aineisto analysoitiin laadullisesti luokittelun ja erittelyn keinoin pyrkimyksenä muodostaa ilmiöstä mahdollisimman yhtenäinen ja totuudenmukainen kuvaus. Tutkimuk-sen teoreettinen perusta rakentuu puurakentamisen nykytilaa, kunnallista päätöksentekoa ja puuraaka-aineen ominaisuuksia rakenta-misessa käsittelevän kirjallisuuskatsauksen varaan. Pragmatistiselle tutkimukselle tunnuksenomaisesti myös tutkija osallistuu tulosten tarkasteluun ulottaen oman kokemuspohjansa tutkimusaiheeseen. Puurakentamisen asenneilmapiiri kunnissa on myönteinen. Valtaosa vastaajista suhtautui myönteisesti sekä puurakentamiseen että puun käytön lisäämiseen julkisessa rakentamisessa. Puu mielletään ympäristöystävälliseksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, jonka uskotaan tarjoavan ratkaisun esimerkiksi julkista rakennuskantaa vaivaaviin sisäilmaongelmiin. Puurakentamisesta kaivataan kunnissa kuitenkin lisää tietoja erityisesti puurakentamisen kustannuksista, toteutuneiden julkisten puurakennushankkeiden rakennus-teknisistä yksityiskohdista ja rakentamisprosessista yleisesti. Kunnissa arvostetaan puurakentamisen positiivista imagoa sekä sen terveysvaikutuksia ja sisäilmaa edistäviä ominaisuuksia. Kunnissa halutaan lisäksi tukea kotimaan taloutta ja paikallista elinkeinoa. Vaikka vastaajat kokivat puurakennuksen turvalliseksi ja ilmaisivat arvostavansa puun käytännöllisiä, ekologisia ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia, he totesivat puurakentamiseen ja puuhun rakennusmateriaaliina liittyvän runsaasti ennakkoluuloja ja asennekapeikkoja ihmisten keskuudessa. Erityistä huolta ihmisten keskuudessa aiheuttavat puurakennuksen paloturvallisuus ja puuhun rakennusmateri-aalina liitettävät homeongelmat. Lisäksi myös puurakentamisen osaaminen koetaan kunnissa riittämättömäksi. Asiantuntijoiden hyö-dyntäminen koettiin puurakentamista edistävänä tekijänä päätöksenteossa. Tutkimus osoitti tarpeen kokonaan ulkopuolisen tahon tuottamalle objektiiviselle asiantuntijatiedolle, jonka keinoin voidaan vaikuttaa ihmisten keskuudessa esiintyviin vallitseviin virheellisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin puurakentamisesta. Puurakentaminen on suurten julkisten rakennushankkeiden osalta Suomessa vielä alkuvaiheessa ja suotuisan toimintakulttuurin raken-taminen vielä kehitysasteella. Julkisen sektorin asema rakentamisen markkinoilla on keskeinen, sillä mitä enemmän kunnissa rakenne-taan toimitiloja, päiväkoteja ja kouluja puusta, sitä enemmän se luo kysyntää myös yksityisillä markkinoilla. Tutkijalle muodostuneen käsityksen mukaan kunnissa on myönteinen tahtotila rakentaa puusta. Toiminnassa olisi kuitenkin otettava askel eteenpäin ja siirryttä-vä voimakkaammin hankkeiden myötä konkretiaan. Haasteita puurakentamisen yleistymiselle aiheuttavat päätöksentekijöiden keskuu-dessa esiintyvät ennakkoluulot ja asennekapeikot, jotka vaikuttavat puurakentamisen hankepäätöksiin.

Ympäristötietoisuuden seurauksena syntyneet kansainväliset ja kansalliset tavoitteet päästövähennyksille näkyvät voimakkaasti niin yksityisyritysten kuin julkisten toimijoiden toiminnassa. Koska asumisen suorat tai välilliset päästöt muodostavat yhden maailman suurimmista päästölähteistä, ovat kaupungit päätyneet asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita alueidensa rakentamisen sekä asumisen päästövähennyksiin liittyen. Väestönkasvusta ja kaupungistumisesta seurannut tarve maa-alan varaamiseen rakentamisen ja asumisen käyttöön on kasvattanut entisestään keskustelua ympäristölle ystävällisempien rakentamisen tapojen käyttämiseksi, minkä takia kaupungit pyrkivät hyödyntämään monipuolista keinovalikoimaansa osoittaakseen asemansa edellyttämää kykyä ja halua toimia ympäristön hyväksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen tunnettuutta kaupunkiorganisaatioissa, sekä saada vastaus näiden rakentamisen tapojen merkityksestä kaupunkien ilmastotekoina. Tutkimuksen toisen pääkysymyksen avulla pyrittiin tunnistamaan kaupunkien keinovalikoimaa edellä yksilöityjen puurakentamisen muotojen edistämiseksi, sekä tunnistamaan haasteita tämän keinovalikoiman toteuttamisessa. Tutkimus koostui kahdeksasta teemahaastattelusta, joissa rakentamisen ja rakentamisen ympäristökysymysten parissa työskentelevät asiantuntijat neljästä eri kaupungista kertoivat näkemyksiään kaupunkien toiminnasta. Teemahaastatteluiden tukena tutkimuksessa tutkittiin kaupunkien strategiapapereita ja rakentamiseen liittyviä keskeisiä asiakirjoja, jotka auttoivat luomaan kokonaiskuvan puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen tavoitteiden ja tavoitteisiin tähtäävien toimenpiteiden välillä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin yleinen positiivinen suhtautuminen puun käyttöön korjaus- ja täydennysrakentamisen materiaalina, sekä näiden rakennustapojen yleinen tunnettuus. Positiivisesta imagostaan huolimatta puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen roolit kaupunkien hiilineutraalius- ja ilmastotavoitteissa osoittautuivat marginaalisiksi, johtuen suurelta osin kaupunkien suppeista keinoista vaikuttaa rakennusten ja asuntojen omistajien päätöksiin. Merkittävimmäksi kaupunkien keinoksi edistää lisäkerrosrakentamista nähtiin sen mahdollistaminen kaavoituksessa, vaikka myös kustannusvaikuttamisella ja maankäytön maksuilla on mahdollisuus vaikuttaa asumisen tiivistymiseen. Hidasteena puisen korjaus- ja lisäkerrosrakentamisen yleistymiselle tutkimuksessa korostuivat myös rakentamisen konservatiiviset tavat, asunnon omistajien tiedonpuute, puumateriaalin kustannukset ja tuotto- / kustannuslaskennan haastavuus, sekä muiden päästövähennystoimien priorisointi. Positiivisen imagonsa ja ominaisuuksiensa takia puisella korjaus- ja lisäkerrosrakentamisella voidaan nähdä olevan merkittävää potentiaalia tulevaisuuden ratkaisuissa, mutta vielä tällä hetkellä kaupungit keskittävät resurssejaan muihin energiatehokkuuden ratkaisuihin, sekä liikenteen ja energiantuotannon päästövähennyksiin, joiden tulokset ovat nopeammin havaittavissa ja vertailtavissa tämänhetkisten ympäristövaikutusarviointityökalujen avulla.

Valtioneuvoston periaatepäätös puun käytön ja puurakentamisen edistämisestä määrittelee toimintalinjaukset, joiden mukaisesti julkinen sektori yhdessä elinkeinoelämän kanssa pyrkii monipuolisesti edistämään puu- ja pientalorakentamista sekä nostamaan puutuoteteollisuuden jalostusastetta ja viennin arvoa. Puurakentamisen edistämisen seurantaryhmän tehtävänä on ollut seurata erityisesti periaatepäätöksen ohjelmakohtien ”edistetään asumistarpeita vastaavaa alueidenkäyttöä ja pientalorakentamista” ja ”kehitetään ja yhtenäistetään rakentamisen viranomaisohjausta” edistymistä ja tehdä niitä koskevia aloitteita ja ehdotuksia. Puu on pääasiallinen rakennusaine nykyisin jopa 80 prosentissa valmistuvista pientaloista, joten viime vuosina tapahtunut pientalorakentamisen kasvu on lisännyt merkittävästi puun käyttöä rakentamisessa. Myös pientaloalueiden rakentaminen on lisääntynyt, mutta pientaloasuntojen tarjonta ei vastaa määrältään eikä monipuolisuudeltaan vielä kysyntää, ei etenkään pääkaupunkiseudulla. Puun rakennuskäytön lisäämisen kannalta on olennaista, että puu on kilpailukykyinen rakennusaine, ja että suunnittelijoilla ja toteuttajilla on korkea ammattitaito. Puutuotteiden jalostusarvon kohottamiseksi teollista puurakentamista ja sen standardisointia sekä suunnitteluosaamista on tarpeen edelleen kehittää. Puutuoteteollisuudelta, rakentajilta ja rakennuttajilta tarvitaan lisää aktiivista yhteistyötä erityisesti työn tuottavuuden kehittämisessä. Lainsäädännön kannalta on olemassa edellytykset puu- ja pientalorakentamisen edistämiselle. Merkittäviä säädösten ja määräysten muutostarpeita ei ole, mutta säädösten ja määräysten soveltamisessa ja tulkintojen yhdenmukaistamisessa on kehitettävää mm. kuntayhteistyötä tukemalla ja koulutuksella. Kunnilla on riittävät maa- ja kaavoituspolitiikan keinot pientaloalueiden kaavoituksen ja tonttituotannon lisäämiseksi. Ilman kunnan vahvaa tahtoa tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muilla kasvualueilla tulee edelleen tehostaa kaavoitusta ja tonttitarjontaa monipuolisten kaupunkimaisten pientaloalueiden toteuttamiseksi.

Environmental problems, combined with European Union environmental and energy policies shaped to address them, have created pressures for change. Some of these open significant opportunities to renew industries. This report delivers new understanding of the potential of circular economy for sustainable renewal of manufacturing in bio-based industries. With particular focus on novel value chains, it provides novel insights into the role of innovation policies in facilitating the shift towards sustainable, circular bioeconomy in Finland and Sweden. The textile and multi-storey wood construction sectors, and emergent biorefineries are utilised as case studies that deepen understanding of the circular bioeconomy, its opportunities, barriers, and impacts, and the policies that affect its emergence. Recent developments of bioeconomy and circular economy solutions and governance in the Netherlands are also summarised in order to deliver contrasting context to the Nordic focus countries. In this work, the bioeconomy is conceptualised as an economy where the basic building blocks for materials, chemicals and energy are derived from renewable biological resources, such as plant and animal biomass. The essence of the circular economy, that is used here, lies in maximisation of added value and in making the best use of any extracted raw material. This analysis shows that to date discussions and activities related to the promotion of bioeconomy and circular economy have largely been separate efforts, but there are signs that the discussions may converge. It finds that while the form of developments are similar in Finland and in Sweden in the case areas (i.e. textiles, wood construction and biorefineries), there are also clear differences in the strengths of the countries. Evidence is found that such strengths offer potential to develop world leadership in a circular bioeconomy. The report identifies policy recommendations to support renewal of manufacturing in the wood based industries towards a sustainable circular bioeconomy.

Background: The building and construction sectors represent a major source of greenhouse gas (GHG) emissions. Replacing concrete and steel with wood is one potential strategy to decrease emissions. On product level, the difference in fossil emissions per functional unit can be quantified with displacement factors (DFs), i.e., the amount of fossil emission reduction achieved per unit of wood use when replacing a functionally equivalent product. We developed DFs for substitution cases representative of typical wood-frame and non-wood frame multi-story buildings in the Nordic countries, considering the expected decarbonization of the energy sector and increased recycling of construction products. Results: Most of the DFs were positive, implying lower fossil emissions, if wood construction is favored. However, variation in the DFs was substantial and negative DFs implying higher emissions were also detected. All DFs showed a decreasing trend, i.e., the GHG mitigation potential of wood construction significantly decreases under future decarbonization and increased recycling assumptions. If only the decarbonization of the energy sector was considered, the decrease was less dramatic compared to the isolated impact of the recycling of construction materials. The mitigation potential of wood construction appears to be the most sensitive to the GHG emissions of concrete, whereas the emissions of steel seem less influential, and the emissions of wood have only minor influence. Conclusions: The emission reduction due to the decarbonization of the energy sector and the recycling of construction materials is a favorable outcome but one that reduces the relative environmental benefit of wood construction, which ought to be considered in forest-based mitigation strategies. Broadening the system boundary is required to assess the overall substitution impacts of increased use of wood in construction, including biogenic carbon stock changes in forest ecosystems and in wood products over time, as well as price-mediated market responses.