Browsing by Subject "pyranteeli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Kauppinen, Oili (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä lisensiaatintutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, joka liittyy Katja Hautalan väitöskirjatyöhön. Tutkielman tarkoituksena on esittää hevosen suolinkaisten eli Parascaris spp. aiheuttamien tartuntojen esiintyvyys alle kolmevuotiailla Suomessa asuvilla hevosilla sekä fenbendatsolin ja pyranteelin teho tartuntojen hoidossa. Parascaris spp. ovat nuorten hevosten yleisimpiä ja eniten oireita aiheuttavia sisäloistartunnan aiheuttajia. Viime vuosina maailmalla on raportoitu sekä fenbendatsolin että pyranteelin heikentyneestä tehosta tartuntojen hoidossa, joten tilanteen kartoittaminen myös Suomessa oli tarpeellista. Aiemman matolääkeresistenssiin ja lääkityskäytäntöihin liittyvän tutkimustiedon perusteella oli oletettavaa, että fenbendatsolilla olisi hyvä ja pyranteelilla heikentynyt teho Parascaris spp. infektioiden hoidossa. Prevalenssitutkimukseen osallistui 95 tallilta 367 alle kolmevuotiasta hevosta. Hevosten lantanäytteet analysoitiin modifioidulla Mini-Flotac®-menetelmällä. Lääketutkimukseen otettiin mukaan hevoset, joiden lantanäytteessä oli vähintään 200 epg (eggs per gram) Parascaris spp. munia. Hevoset jaettiin kolmeen eri lääkitysryhmään: fenbendatsolilla lääkittäviin, pyranteelilla lääkittäviin ja kontrolliryhmään. Lääkityksen teho tutkittiin FECRT (faecal egg count reduction test) -menetelmällä 10–14 päivän kuluttua lääkityksestä. Koko tutkimuspopulaation Parascaris spp. prevalenssi oli 38 %. Tartuntojen esiintyvyys oli sitä suurempi, mitä nuorempi ikäluokka oli kyseessä. Tässä tutkimuksessa havaittu prevalenssi oli suurempi kuin aiemmin Suomessa raportoiduissa tutkimuksissa ja ennen tutkimusta tehdyssä hypoteesissa. Fenbentasolin teho Parascaris spp. tartuntojen hoidossa oli hyvä, kuten etukäteen oletettiinkin. Pyranteelin teho oli sen sijaan joillain talleilla selvästi alentunut, ja teho oli jopa alhaisempi kuin hypoteesissa oletettiin. Kontrolliryhmän tulokset osoittivat, että merkittävää madonmunien määrän alenemaa ei tapahdu ilman lääkitystä kahden viikon seurantajaksolla. Tulosten perusteella Suomessa Parascaris spp. tartunnat tulisi hoitaa lääkeaineella, jonka teho tunnetaan tallikohtaisesti. Lantanäytteiden tutkiminen sekä tartunnan diagnosoimiseksi että valitun lääkeaineen tehon varmistamiseksi on suositeltavaa. Alle yksivuotiaille hevosille lääkitystä tulee harkita myös niissä tapauksissa, joissa lantanäytteessä ei havaita Parascaris spp. munia tartuntojen patogeenisuuden ja yleisyyden vuoksi. Uutta tutkimustietoa matolääkkeiden resistenssistä tarvitaan edelleen, koska resistenssi on ilmiönä jatkuvasti muuttuva ja lääkityskäytännöt vaikuttavat sen kehittymiseen ja esiintymiseen.
  • Vainio, Kirsi (Helsingfors universitet, 2010)
    Hevosten suolistoloisten loislääkeresistenssi on vakava ongelma eri puolilla maailmaa. Suomesta ei ole laajaa tutkimustietoa, mutta viitteitä bentsimidatsoli-resistenssistä havaittiin vuonna 2006. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää paitsi hevosten ruuansulatuskanavan loisten yleisyyttä nuorilla hevosilla myös mahdollisen pyranteeli- ja ivermektiiniresistenssin esiintymistä Suomessa. Aikuisista hevosista noin kolmasosalla tiedetään esiintyvän ruuansulatuskanavan loisia. Koska tämän tutkimuksen hevoset olivat iältään nuoria, voitiin olettaa, että loisten esiintyvyys olisi hieman korkeampi tässä ryhmässä. Loislääkeresistenssiä esiintyy naapurimaissa ja laajasti Euroopassa ja Amerikassa, joten olisi ollut hyvin yllättävää, mikäli resistenttejä loiskantoja ei olisi Suomesta löydetty. Tutkimukseen osallistui 112 hevosta, jotka olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 1,5-vuotiaita lämminveriravureita. Resistenssitutkimukseen otettiin lopulta mukaan 62 hevosta, joiden ulostenäytteistä oli löytynyt loisten munia ensimmäisellä näytteenottokierroksella. Näistä hevosista 38 oli ainoastaan Strongylidae-positiivisia ja lääkittiin pyranteelia sisältävällä valmisteella. Ivermektiinillä lääkittiin 24 hevosta, joiden kaikkien ulosteesta havaittiin suolinkaisen munia. Lisäksi näistä hevosista 16 oli Strongylidae-positiivisia. Ulostenäytteet kerättiin kolmessa kierroksessa; ensimmäisellä kierroksella etsittiin hevosia, joilla esiintyi loisia. Toinen näyte kerättiin loislääkityksen yhteydessä ja viimeinen kaksi viikkoa lääkityksen jälkeen mahdollisen loislääkeresistenssin havaitsemiseksi (Faecal Egg Count Reduction –testi, FECRT). Ulostenäytteet tutkittiin käyttäen modifioitua McMaster –menetelmää. Ruuansulatuskanavan loisia esiintyi 55,4 %:lla tutkimukseen osallistuneista varsoista. Yleisimmät loiset olivat Strongylidae-sukkulamadot, joita esiintyi 48,2 %:lla varsoista. Hevosen suolinkaisen munia havaittiin 20,5 %:sta ulostenäytteitä. FECR-testissä havaittiin voimakasta resistenssiä. Pyranteeli-lääkitys vähensi näytteestä löydettyjen Strongylidae- munien määrää laskutavasta riippuen 27,8 - 43 %. Vähenemän tulisi olla yli 90 %, jotta lääkitys voitaisiin katsoa tehokkaaksi. Ivermektiini-lääkitys vähensi näytteestä löydettyjen suolinkaisen munien määrää 19,5 - 52,3 % ja Strongylidae-munien määrää 75,8 – 79 %. Ivermektiiniä vastaan katsotaan esiintyvän resistenssiä, mikäli FECR on alle 95 %. Tutkimus osoitti, että nuorilla hevosilla esiintyy runsaasti ruuansulatuskanavan loisia. Lisäksi Suomessa esiintyy pyranteelille ja ivermektiinille resistenttejä loiskantoja. Tutkimustulokset vastasivat hyvin oletuksiamme, mutta resistenssitilanne oli vakavampi kuin osasimme aavistaa. Resistenttien loiskantojen syntyä voidaan ennaltaehkäistä ja resistenssin kehittymistä hidastaa annostelemalla loislääkkeitä mahdollisimman harvoin. Loislääkkeiden käytön vähentäminen edellyttää tietämystä tallin ja yksittäisten hevosten loistilanteesta. Kohdennettu loishäätö on hyvä keino loislääkkeiden käytön hallittuun vähentämiseen. Hevosten kohtaamaa loispainetta voidaan alentaa huolehtimalla hyvästä tarha- ja laidunhygieniasta.