Browsing by Subject "rabies"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Metlin, Artem (Evira, 2008)
    Evira Research Reports
    Rabies is a fatal disease that affects the central nervous system of all warmblooded mammals. The rabies virus belongs to the order Mononegavirales, family Rhabdoviridae, genus Lyssavirus. This virus has a negative single-stranded RNA genome and the virions are bullet-shaped. Rabies is reported in many countries throughout the world and has been registered in all continents except Australia, where only the bat Lyssaviruses have been found, and in Antarctica where the main vectors of rabies are absent. Russia and most of the bordering countries are affected by rabies. Finland was a rabies-free country from 1959 to 1988, when a sylvatic rabies epidemic appeared with raccoon dogs as the main host and vector of infection. That epidemic was eradicated by the oral vaccination of wild carnivores and the parenteral immunization of dogs and cats; and Finland has been rabies-free since 1991. However, this status is constantly under threat because rabies is endemic in Russia and Estonia. In June 2003, a horse imported to Finland from Estonia was clinically and laboratory diagnosed as rabies positive. The close relationship of the isolated equine virus strain with the current Estonian strains was verified during subsequent molecular epidemiological studies. Because the case was imported, it did not affect Finland’s rabies-free status. Also in 2007 another 2 imported cases of rabies were recorded: one in a human being from Philippines and the other in a dog from India. Five different antigenic variants of the rabies virus were identified among rabies positive field samples from Russia, Finland, and Estonia by using antinucleocapsid monoclonal antibodies. Two rabies virus field isolates showed a different reaction pattern that was similar to that of the vaccine strains of the SAD group, which might suggest a new antigen variant or reverted vaccine strain. Nevertheless, the sequence analysis showed that the vaccine strains RV-97 and SAD B19 included in the oral anti-rabies vaccine “Sinrab” (Russia) and “Fuchsoral” (Germany), respectively, differ considerably from all the field strains. Field rabies viruses collected in recent years from different regions of the Russian Federation were chosen on the basis of mAb studies and geographical origin for molecular epidemiological studies to characterize their genetic heterogeneity and to study their molecular epidemiology. In addition to the Russian viruses, archival samples from Estonia and Finland and Russian vaccine strains were also included in this study. Among the field viruses studied, two main phylogenetic groups were found, and designated as the Pan-Eurasian and Caucasian based on their geographical origin. The Pan-Eurasian 7 group including some reference viruses from Europe was further divided into four subgroups. All the vaccine strains were clearly different from the field strains. No recombination between the field and vaccine virus strains was observed. The critical roles of geographical isolation, the limitation of the genetic clustering, and the evolution of the rabies virus were shown during this study. The rabies virus vaccine strain RV-97 is widely used in Russia as a component of the oral anti-rabies vaccine “Sinrab”. To characterize the molecular properties of this strain, entire genome sequencing was conducted. A simple technique was developed to obtain this sequence, including the 3’- and 5’- ends. The entire genome sequence and deduced amino-acid sequences of the major viral proteins were compared with the sequences of other known fixed rabies viruses. The strain RV-97 formed a separate phylogenetic branch and seems to be more related to the group of Japanese strains. The field strains from the Caucasian group seem to be phylogenetically the nearest group to the RV-97 strain. The data shown herein makes it possible to develop molecular methods for distinguishing between the field rabies viruses from the vaccine strains for the rapid recognition of the vaccine strains that are unstable or have reverted back to their pathogenic form. The wide genetic heterogeneity verified in this study indicates that it is important to remain on permanent alert for the appearance of rabies.
  • Lohi, Saska (Helsingin yliopisto, 2015)
    Bats can act as potential vectors for various zoonotic diseases and other pathogens. Therefore their interactions with people should be examined to mitigate potential risks. Bats are small flying mammals and hide in small crevices during daylight hours, making them difficult to observe. Consequently, they have a capacity to “hitchhike” on ships to be dispersed over large distances. This study focused on anthropogenic unintentional bat translocations, i.e. hitchhiking bats. The study area is the Great Lakes region in North America. Using a web-based questionnaire survey, I asked the public about the frequency of bat-human encounters on ships, their nature, and perceived risks and incidents. I found that bats are commonly seen by people working on ships at the Great Lakes. Bats do not cause trouble other than scaring people. Based on photographic evidence, at least one bat was seen on a ship outside of its native range. Therefore ships might act as vectors, helping bats to disperse to new areas. This might provide pathways for pathogens to spread along, from bats to bats or from bats to humans. The risks related to hitchhiking bats seem to be rather limited. Rabies risk is the most obvious, but no cases of people getting rabies infection from hitchhiking bats were acknowledged. The possibility of ships translocating bats infected with Pseudogymnoascus destructans remains unknown. This study demonstrates how by engaging the public it is possible to gather novel scientific knowledge, and deepen our understanding about the relationship between man and wildlife. There are numerous hidden ways of how people interact with animal species. This study illuminates one of these ways, but many more are yet to be studied.
  • Savolainen, Iines (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli kerätä kootusti tietoa keskeisimmistä koirilla esiintyvistä zoonoottisista taudinaiheuttajista Suomessa. Työ on kirjallisuuskatsaus, ja siinä kuvataan sairauksien patogeneesia, epidemiologiaa, levinneisyyttä, oireita koiralla ja ihmisellä, diagnostiikkaa, hoitoa koiralla, ehkäisyä ja lainsäädäntöä. Vastaavaa koostetta Suomessa keskeisistä zoonooseista koiralla ei ole aikaisemmin tehty. Taudinaiheuttajat on jaoteltu tässä työssä kolmeen ryhmään niiden merkityksen mukaan. Suomessa tärkeimmät koirien välittämät zoonoosit ovat puremahaavainfektiot ja moniresistentit bakteerit. Puremahaavainfektioiden aiheuttajista käsitellään Pasteurella- sekä Capnocytophaga canimorsus -infektioita. Molemmat bakteerit ovat koiran suun normaalimikrobistoa, mutta varsinkin C. canimorsus voi aiheuttaa ihmisillä puremahaavainfektioiden lisäksi vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektioita. Moniresistentit bakteerit ovat yleistyneet sekä koirilla että ihmisillä. Koirilla esiintyvistä moniresistenteistä bakteereista keskeisimpiä ovat metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus (MRSA), metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius (MRSP) ja laajakirjoisia beetalaktamaaseja (extended spectrum beta-lactamase, ESBL) sekä AmpC-beetalaktamaaseja tuottavat enterobakteerit. Tärkeimmät Suomea uhkaavat zoonoottiset taudinaiheuttajat koiralla ovat rabies ja ekinokokit. Rabies on pääasiassa puremien välityksellä leviävä virustauti, joka aiheuttaa kuolemaan johtavan sairauden kaikilla nisäkkäillä. Se on lakisääteisesti vastustettava vaarallinen eläintauti, jota voidaan ehkäistä rokotusten avulla. Ekinokokkilajeja on useita, joista ainoastaan Echinococcus canadesis -lajia on tavattu Suomessa. Koira on ekinokokkiloisten oireeton kantaja, mutta ihmisillä ne voivat aiheuttaa vakavan taudinkuvan. Echinococcus multilocularis on lakisääteisesti vastustettava eläintauti, ja sen leviämistä Suomeen pyritään ehkäisemään Suomeen tuotavien ja palaavien koirien ekinokokkilääkityksillä. Vähemmän tärkeitä zoonoottisia taudinaiheuttajia koiralla Suomessa ovat koiran suolinkainen (Toxocara canis), kapi, hilsepunkki ja dermatofyytit Näiden taudinaiheuttajien merkitys ihmisten terveydelle on vähäisempi, vaikka niitä koirilla Suomessa esiintyykin. Tuontikoirilla mahdollisia zoonooseja ovat Brucella canis, leptospiroosi ja leishmaniaasi, jotka ovat Suomessa harvinaisia. Suomessa harvinaisia zoonooseja ja sellaisia, joiden tartunnan lähteenä koiran merkitys on epäselvä, ovat mm. Giardia, kryptosporidit, korvapunkki, kampylobakteerit ja salmonellat. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitetään kootusti Suomessa oleellisimmat zoonoosit, jotka sekä eläinlääkäreiden että omistajien on hyvä tiedostaa. Tuontikoirien ja koirien matkustelun yleistyminen voivat myös lisätä Suomessa tällä hetkellä harvinaisten zoonoosien esiintymistä tai tuoda kokonaan uusia zoonooseja Suomeen. Täten koirien välittämien zoonoosien merkitys ei luultavasti tule ainakaan vähenemään Suomessa tulevaisuudessa. Avainsanat - Nyckelord – Keywords koira, zoonoosi, puremahaavat, Pasteurella spp., capnocytophaga canimorsus, moniresistentit bakteerit, MRSA, MRSP, ESBL, AmpC, rabies, ekinokokit, Toxocara canis, Sarcoptes scabiei, Cheyletiella yasguri, dermatofyytit, Brucella canis, leptospira, leishmania, Giardia, kryptosporidit, Otodectes cynotis, kampylobakteerit, salmonellat
  • Mertaoja, Milla (Helsingfors universitet, 2014)
    Jyrsijöitä ja kaneja on historiallisesti pidetty tuhoeläiminä ja niiden tiedetään aiheuttaneen jopa maailmanlaajuisia epidemioita. Nykyään jyrsijät ja kanit ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattavia lemmikkieläimiä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää minkälaisia lemmikkijyrsijä- ja kanivälitteisiä zoonooseja on olemassa ja minkälaisia riskejä on zoonoosien saamiselle Suomen olosuhteissa. Suomen luonnonvaraisissa jyrsijöissä ja jäniseläimissä esiintyy runsaasti zoonooseja, kuten myyräkuumetta, jänisruttoa ja lehmärokkoa. Nämä taudit vaikuttavat kuitenkin siirtyvän huonosti lemmikkijyrsijöihin ja -kaneihin. Esimerkiksi Suomen yleisin jyrsijävälitteinen sairaus, myyräkuume, ei vaikuttaisi ollenkaan tarttuvat lemmikkijyrsijöihin. Lemmikkijyrsijät ja -kanit elävät myös kohtalaisen suojattua elämää enimmäkseen sisätiloissa, mikä vähentää luonnonvaraisista eläimistä saatavien tartuntojen mahdollisuutta. Euroopassa tunnetaan lemmikkijyrsijöiden ja -kanien suurkasvattamoista lähteneitä zoonoosiepidemioita. Suomessa jyrsijöiden ja kanien kasvatus on kuitenkin pienimuotoista, jolloin suuria epidemioita ei pääse syntymään. Uusia jalostuseläimiä saatetaan kuitenkin tuoda ulkomailta, jolloin tauditkin saattavat siirtyä eläinten mukana. Lemmikkijyrsijöiltä ja -kaneilta tunnetaan runsaasti zoonoottisia taudinaiheuttajia. Nämä taudinaiheuttajat voivat tarttua esimerkiksi hengitysteiden kautta, terveen tai rikkoutuneen ihon kautta sekä suun kautta. Tautia kantava jyrsijä tai kani on useimmiten oireeton. Jyrsijävälitteisten zoonoosien tarttuminen terveeseen henkilöön on kohtalaisen harvinaista. Suurimmat riskit tartunnoille ovat henkilöillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt sekä runsaasti jyrsijöitä käsittelevillä henkilöillä. Suomessa riskit jyrsijävälitteisille zoonooseille ovat kohtalaisen pieniä, eikä monia tautitapauksia tunneta. Toisaalta jyrsijävälitteisiä zoonooseja on usein vaikea tunnistaa, sillä usein tautia kantanut jyrsijä tai kani on oireeton, taudit ovat verrattain harvinaisia tai huonosti tunnettuja ja ne voivat mahdollisesti tarttua muutakin kautta. Siksi lääkärissä ei välttämättä osata epäillä lemmikkieläintä sairauden aiheuttajaksi. Useilta zoonooseilta on kohtalaisen helppoa suojautua muistamalla hyvä käsihygienia sekä säilyttämällä ihmisten elintarvikkeet eläinten ulottumattomissa. Lemmikkieläimen oikea käsittely vähentää puremien ja raapimien riskiä. Lemmikkien häkit ja muu elinympäristö kannattaa myös pitää siistinä sekä suojata lemmikkien ruuat ja hoitovälineet luonnonvaraisilta eläimiltä. Tämä työ on tarkoitettu oppaaksi niin eläinlääkäreille kuin lemmikkijyrsijöiden ja -kanien omistajille erilaisten tartuntariskien tunnistamiseksi ja välttämiseksi.
  • Nokireki, Tiina; Tammiranta, Niina; Kokkonen, Ulla-Maija; Kantala, Tuija; Gadd, Tuija (Wiley, 2018)
    A tentative novel member of the genus Lyssavirus, designated as Kotalahti bat lyssavirus, was detected in a Brandt's bat (Myotis brandtii) in Finland. Based on phylogenetic analysis, the virus differs from other known lyssaviruses, being closely related to Khujand virus, Aravan virus, Bokeloh bat lyssavirus and European bat lyssavirus 2.
  • Rossow, Heidi; Joutsen, Suvi; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston tutkimuksia 2/2019
    Koiran hankinta ulkomailta on yhä suositumpaa. Tuontimäärien kasvaessa on herännyt myös kysymys koirien mahdollisesti kantamista taudinaiheuttajista. Tässä riskinarvioinnissa kartoitetaan, aiheuttaako koirien tuominen Suomeen tautiriskiä ihmisille tai eläimille Suomessa. Tutkimuksessa on arvioitu erityisesti rabieksen ja myyräekinokokin maahantulon ja maassa leviämisen riskiä tuontikoirien kautta. Projektia varten tehtiin tutkimus, jossa maahan tulevista koirista otettiin laboratorionäytteitä. Näytteistä tutkittiin koirien rabiesrokotevasta-ainetasot, Brucella canis, Echinococcus multilocularis (myyräekinokokki) sekä ESBL:n ja MRSA:n kantajuus. Lisäksi koirien näytteitä on tutkittu seuraavien loisten varalta: Dirofilaria immitis, Dirofilaria repens ja Leishmania infantum (leishmanioosi). Tuontikoirista otetuista näytteistä saatujen tietojen ja julkaistun tieteellisen tutkimuksen lisäksi perustamme arviomme asiantuntijahaastatteluihin. Tutkimuksessa todettiin puutteita koirien rabiesrokotevasta-ainetasoissa. Lisäksi ESBL-kantajuus oli yleistä tietyistä maista tuoduilla koirilla. Koiran alkuperämaa ja olosuhteet, joista koira on lähtöisin, vaikuttavat tautiriskiin.