Browsing by Subject "radiokanavat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Lassi, Tina (2003)
    Työ käsittelee Suomessa aiemmin suhteellisen vähän tutkittua kansalaispuhetta radiossa, jota enimmäkseen kuulee ns. puhelinkontaktiohjelmissa. Radiota on pidetty arkisena välineenä ja siten huomaamattomana, merkityksettömänäkin, jolloin varsinkin marginaalissa toimivat puhelinkontaktiohjelmat ovat jääneet vähälle huomiolle. Aineisto – yli 60 tuntia puhelinkeskusteluja, gallup-osuuksia ja ääneen luettuja kirjeitä – tallennettiin keväällä 1996 Yleisradion neljältä valtakunnalliselta kanavalta. Sittemmin ohjelmamuoto on yleistynyt ja myös keventynyt entistä viihteellisempään suuntaan niin YLE:n televisiossa ja radiossa kuin muissa paikallis- ja kaupallisissa radioissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin asiapitoisempiin kontakteihin, jotka Andrew Crisell on luokitellut ilmaisullisiksi, eli yhteydenottajilla on mielipiteen ilmaisun ja vaikuttamisen tarpeita. Työn alussa kuvaillaan pääasiassa viimeisen parin vuosikymmenen suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja sen erilaisia kansalaisia ja heidän journalismisuhteitaan päälähteenä Heikki Heikkilän väitöskirja. Teoriaosassa hahmotetaan myös kontaktiohjelmamuodon roolia julkisen palvelun periaatteiden ja käytännön puitteissa. Empiirisessä osassa kuvaillaan erilaisten ryhmien tapaa puhua ja argumentoida sekä suosituimpia aihepiirejä. Työn rakenne seuraa neljää jaottelua: Kuvailevassa analyysissä eroja on haettu ja raportoitu ensiksi nuorten ja aikuis-ten, toiseksi kaupunkilaisten ja maalaisten, kolmanneksi suomen- ja ruotsinkielisten sekä neljänneksi eri sukupuolia edustavien kontaktinottajien puheesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä sisällönerittelyä ja luokitusrungossa oli 30 muuttujaa. Lähinnä ristiintaulukointeihin perustuva analyysi toteutettiin SPSS-ohjelmalla, jonka tuloksia täyden-nettiin kuunteluhavainnoilla. Kirjallisuudesta löytyi lisävahvistusta tuloksille siitä, että aineiston nuoret ja aikuiset puhuivat eri lailla ja myös hieman eri asenteella tutkituissa ohjelmissa. Aikuisten asenne oli asiallisempi ja vakavampi, mielipiteet taustoitettiin perusteellisemmin. Nuorten jutustelu oli neutraalimpaa ja ironisempaa, näkökulma oli myös aikuisia yksilöllisempi. Nuoret kuitenkin ilmaisivat ja keskustelivat aikuisia joustavammin ja myönteisemmin. Ohjelmien toimitustapojen vaikutusta sisäl-töön ei auta sivuuttaa. Maalaisuus ja kaupunkilaisuus eivät erottuneet olettamusten mukaisesti, mikä johtui osittain siitä, ettei asuinympäristö käynytkään ilmi odotetulla tavalla. Eri kieliryhmien ja sukupuolten väliltä sitä vastoin löytyi eroja, jotka noudattelevat kutakuinkin aiemmissa eri alojen tutkimuksissa löytyneitä piirteitä. Kokonaisuutena keskustelu oli kielteissävytteistä ja arvostelevaa, tulos vastaa esimerkiksi laajojen samoihin aikoihin toteutettujen EVA:n asennetutkimusten sekä monien suppeampien tutkielmien tuloksia. Varsinaiseksi vaihtoehtojul-kisuudeksi ei tutkittuja ohjelmia voi luonnehtia, mutta moni aihe nousi kyllä kansalaispuheenvuoroissa esille ennen kuin niistä muualla laajasti julkisesti keskusteltiin. Ohjelmissa on asiallisessa muodossaan aineksia kolmanneksi ääneksi joukkoviestinnän ammattilaisten ja virallisten päättäjien tai asiantuntijoiden oheen.
  • Vanhatalo, Juha-Pekka (2004)
    Tutkimus käsittelee nuorten aikuisten radionkuunteluvalintoja identiteettikysymyksenä. Tutkimusaineisto koostuu 12:sta 20–27-vuotiaan pääkaupunkiseutulaisen teemahaastattelusta, jotka on tehty keväällä 2003. Näiden haastattelujen diskurssianalyyttisen tarkastelun kautta tutkitaan nuorten aikuisten puhetta radionkuunteluvalinnoistaan sekä heidän tapojaan jäsentää omia kuunteluvalintojaan suhteessa radiotarjonnan kokonaisuuteen. Työssä tarkastellaan myös radionkuunteluvalintojen perusteluita ja radionkuunteluun liitettäviä arvostuksia. Tutkimuksen taustana on Suomen radiotoiminnassa Yleisradion monopoliaseman päättymisen jälkeen ja erityisesti 1990-luvun loppupuolella tapahtunut suuri murros. Vanhasta, perinteiseen yleisradiotoimintaan perustuneesta radiokulttuurista on siirrytty uuteen kulttuuriteollispohjaiseen radiokulttuuriin. Murroksessa suuren yleisön yleiskanavista on edetty formaattiradioihin ja kohderyhmäajatteluun radiotoiminnan perustana. Uuden radion ympäristössä kuunteluvalinnat ovat muuttuneet entistä yksilöllisemmiksi, mikä korostaa työn keskeisten käsitteiden maun ja identiteetin osuutta valintojen teossa. Työn yhtenä tarkoituksena on selvittää teoreettisten käsitteiden soveltuvuutta radionkuunteluvalintojen tutkimiseen. Tutkimuksessa esitetään, että makumieltymyksistä kertomalla rakennetaan identiteettejä radionkuuntelijana itselle ja muille. Identiteetit nähdään puheessa rakennettavina ja tilanteittain vaihtelevina asemoitumisina, joissa on kyse yhteisyyden kokemisesta ja erottautumisesta. Tulosten tulkinnassa hyödynnetään mm. Pierre Bourdieun esittämiä ajatuksia mausta kulttuurisen erottautumisen välineenä sekä Gerhard Schulzen elämysyhteiskunnan teoriaa, jonka mukaisesti katsotaan kulttuurituotteiden kulutusvalintojen synnyttävän sosiaalisia makumiljöitä. Radion muutoksen teoreettisena viitekehyksenä on siirtymä vanhasta radiokulttuurista radion uuteen järjestykseen, mistä ovat kirjoittaneet Taisto Hujanen ja Per Jauert sekä Pentti Kemppainen. Tutkimuksessa hahmotellaan, miten radionkuuntelua voi käyttää identiteettivälineenä. Tärkeimmiksi identiteettijäsennyksiksi osoittautuivat ikä, musiikkityyli, kuuntelijoiden suhde puheeseen radiossa, suhde radion toimintatapaan sekä musiikkisuhteen innokkuus. Näillä jäsennyksillä haetaan oma paikka radiotarjonnan kentältä ja perustellaan tehdyt kuunteluvalinnat. Nuorten aikuisten puheelle radionkuuntelusta on tyypillistä voimakas yksilöllisyyden korostus, eikä kuunteluvalintoja juuri käytetä identiteetin viestimiseen muille. Identiteettijäsennyksiä hahmotetaan silti yhteisten merkitysjärjestelmien avulla. Kuuntelijat voidaan jakaa radiosuhteen tietoisuuden perusteella kahteen tyyppiin: tiedostavaan ja tiedostamattomaan. Tiedostava suhde radionkuunteluvalintoihin perustuu harkintaan ja kyseenalaistaa valtavirtaradion formaatteihin ja soittolistoihin pohjautuvan toimintatavan. Tiedostavasti kuunteluvalintoihinsa suhtautuvat myös jäsentelevät kanavatarjontaa eräänlaisen arvohierarkian avulla. Tiedostamattomampi suhde kuunteluvalintoihin perustuu tottumuksiin, ja siinä radion tarjonta hyväksytään itsestäänselvyytenä. Tutkimus osoittaa, että nuoret kuuntelijat ovat sisäistäneet melko laajalti uuden radion toimintatavan ja merkitykset. He tulkitsevat radiotoimintaa kaupallisen radion lähtökohdista, ja sen toimintaperiaatteisiin suhtaudutaan realistisen ymmärtävästi. Tällöin Yleisradion nähdään toimivan samojen periaatteiden mukaisesti ja julkisradion erottautuminen kaupallisista toimijoista jää heikoksi.
  • Hiltunen, Helena (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (3)