Browsing by Subject "raittius"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Silvennoinen, Inka (2007)
    Tutkielmani tarkoitus on kuvailla raittiutta ilmiönä raittiiden nuorten aikuisten kokemusten näkökulmasta. Pyrkimykseni on selvittää niitä merkityksiä, joita raittiit antavat omalle elämäntavalleen ja kuinka nämä merkitykset asettuvat suhteessa sosiaalisuuteen. Aineistona olen käyttänyt yhdeksän raittiin nuoren aikuisen teemahaastattelua. Alkoholilla on suomalaisessa yhteiskunnassa vaikeasti määriteltävä asema. Sillä on lukuisia kulttuurisesti keskenään ristiriitaisia merkityksiä, jotka vaihtelevat ajasta, paikasta ja tilanteesta riippuen. Alkoholi on toisaalta ongelma, jonka käyttöä pitää kontrolloida ja toisaalta voimajuoma, joka on olennainen osa suomalaista itseymmärrystä. Tämä jännitteinen asema vaikuttaa myös raittiisiin ja heidän kokemuksiinsa. Keskustelua raittiudesta rajaa toisaalta ”suomalainen viinapää”, eli käsitys ongelmajuomisesta suomalaisille ominaisena kulttuurisena piirteenä ja toisaalta suomalaisen raittiusliikkeen pitkä ja yhteiskunnallisesti merkittävä historia. Mary Douglasin (2000) mukaan ihminen on erotteluja tekevä olento. Hahmottaakseen maailmaa ihmiset erottelevat ja rajaavat asioita eri kategorioihin ja antavat niille eettisiä ja moraalisia perusteluita. Keskeisimpiä erotteluita on rajanveto puhtaan ja saastaisen välillä: puhtaus edustaa järjestystä ja saastaisuus epäjärjestystä. Douglasin käsitteet puhtaudesta ja saastaisuudesta tulevat selvästi ilmi myös haastateltavien määritellessä raittiuttaan. Oma elämä saatiin hallintaan erontekojen avulla. Eronteot suhteessa kontrolliin (kulttuuriin) ja kaaokseen (luontoon) sekä puhtauteen ja saastaisuuteen muodostivat haastateltavien henkilökohtaisen suhteen alkoholiin. Alkoholille annettiin runsaasti negatiivisia merkityksiä ja se koettiin uhkana ja riskinä, mahdollisuutena hallinnan menettämiseen ja kaaokseen. Se oli jotain, joka nähtiin omaa kehoa ja mieltä saastuttavana ja turmelevana. Raittiudella tavoiteltiin hallittua ja puhdasta elämää. Tarkasteltaessa raittiuden ja sosiaalisuuden suhdetta keskeiseksi määrittäjäksi näyttäisi nousevan sosiaalinen etäisyys, jota raittius ainakin haastattelujen perusteella tuottaa. Vaikka haastateltaville raittius oli hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen ratkaisu, vaikutti se kuitenkin monin tavoin myös sosiaalisuuteen. Yksilöllinen valinta aktualisoitui sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa aiheuttaen niihin painetta. Tilanteet, joissa alkoholia käytetään ja joiden onnistuminen vaatii humalalla saavutettua yhteisöllisyyden tilaa, asettavat alkoholista kieltäytyvät hankalaan asemaan. Osallistuminen niihin tarkoittaa usein ulkopuolisuuden kokemista ja toisaalta niistä kieltäytyminen vähentää omaa sosiaalista elämää ja sosiaalista tilaa. Alkoholin itsestään selvä ja kyseenalaistamaton asema suomalaisessa vapaa-ajan ja juhlinnan kulttuurissa ilmeni selvästi haastateltavien kokemuksista. Raittius oli poikkeavaa verrattuna alkoholia käyttävien valtavirtaan. Tätä eroa ”normaaliin” vuoroin korostettiin ja vuoroin pyrittiin häivyttämään.
  • Jämsä, Riitta (2001)
    Tutkielman kohteena on viiden pitkäaikaisen AA:laisen elämänkertomukset. Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto on kerätty väljämuotoisena teemahaastatteluna. Kertomuksissa AA:laiset toivat esiin alkoholisoitumistaan ja AA:laisuuden merkitystä toipumisessaan. Tutkielmasta nousi esiin elämäkerrallisuus. Kertomukset kulkivat kronologisesti eteenpäin. Ne muistuttivat etenkin alkoholisoitumisen osalta AA:laista omaelämäkerrallista puhetta, joita AA:laiset pitävät kokouksissaan. AA:laisuuden aika muodostui useista haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutuksessa syntyneistä tarinoista. Alkoholisoitumisessa tuli esiin neljä juonellista päävaihetta, joita ovat ensimmäiset juomiskokemukset, alkoholismin kehittyminen, pohjakokemus ja avun hakeminen. AA:laisuudesta nousi esiin kolmivaiheinen prosessi. Aluksi AA merkitsi turvallisuutta ja samaistumiskohteita. Alun jälkeen haastateltavat kokivat, että heidän on alettava työstämään itseään AA:ssa ja oltava toiminnassa mukana. Ajan myötä AA:laisuudesta tulee elämäntapa, johon AA liittyy keskeisesti monessa muodossa. AA:laisuus kuuluu oleellisena osana jäsentensä identiteettiin. AA:laiset rakentavat identiteettiään AA-ideologian pohjalta. Identiteettiä muokkaavia keskeisiä asioita olivat AA:n sairauskäsitys, pohjakokemus, samaistuminen ja itsensä työstäminen. Keskeisiä arvoja identiteetin rakentamisessa ovat rehellisyys ja avoimuus. Alkoholistin identiteetti muuttui juovan alkoholistin negatiivisesta identiteetistä AA:laisen raittiin alkoholistin positiiviseksi identiteetiksi. Nykyistä raittiutta kuvasi AA:lainen termi henkinen raittius, joka on paljon enemmän kuin juomattomuus. Raittiuden lisäksi haastateltavat saivat AA:n kautta uudenlaisen sosiaalisen verkoston ja sosiaalista tukea. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina olivat Anthony Giddensin Modernity and self-identity (1991), Laura Aron Minä kylässä (1995), Ilkka Armisen Elämäkerrat etnometodina (1994), Klaus Mäkelän et al. Alcoholics Anonymous as a Mutual-Help Movement. A Study in Eight Societies (1996) ja AA-liikkeen oma kirjallisuus.
  • Kurikka, Matti ([kustantaja tuntematon], 1898)
  • Patama, Reetta (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan raitistumista ja sen yhteydessä tapahtuvaa laaja-alaista minäkokemisen muutosta. Yleensä katsotaan, että syvälle ulottuvat muutokset yksilön minäkokemisessa ovat enemmän harvinaisia kuin yleisiä tapahtumia. Tutkielmassa katsotaan mitkä tekijät raitistumisprosessissa mahdollisesti edesauttavat kyseisen kaltaista muutosta. Onko muutoksessa mahdollisesti havaittavissa yhteisiä piirteitä III-oppimisen kanssa tai voidaanko sitä verrata uskonnolliseen prosessiin? Tutkielman aineisto muodostuu 10 raitistuneen naisalkoholististin haastatteluista. He kaikki kokivat raitistumisen ohella laaja-alaisen elämänmuutoksen, jossa oli havaittavissa sekä psykologinen eheytymisen ja kohtaamisen aspekti että myös uskonnollinen aspekti. Tämän lisäksi muutos näyttäytyi jatkuvana prosessina ja siinä korostui reflektoiva suhde itseen. Raitistumisprosessia tarkasteltiin ensin Batesonin kyberneettisen ja AA-pohjaisen addiktiotulkinnan kautta, jossa antautuminen nähdään muutoksen käynnistäjänä ja mahdollistajana. Tästä näkökulmasta katsottuna raitistuminen on hengellinen kokemus, jossa alkoholistin ympäristöstä ja laajemmasta kokonaisuudesta erillinen minä, hahmottuu pohjakokemuksen kautta osaksi laajempaa systeemistä järjestelmää. Seuraavaksi minäkokemisen muutosta lähestyttiin Batesonin oppimisen tasoja käsittelevän teorian kautta, jossa keskityttiin lähinnä II- ja III-oppimiseen. Yksilön minän katsotaan rakentuvan II-oppimisen myötä ja III-oppiminen kuvaa perustavaa muutosta yksilön minäkokemisessa. III-oppimisen tasolla aiemmin omaksutut premissit lakkaavat suurelta osin pätemästä ja yksilö vapautuu niiden rajoista. Samalla yksilön minä lakkaa toimimasta kokemisen jäsentämisen solmukohtana. III-oppimista katsotaan esiintyvän lähinnä uskonnollisen kokemuksen ja joskus myös terapian yhteydessä. Lopuksi raitistumista ja minäkokemisen muutosta tarkasteltiin uskonnollisena prosessina Batsonin ja hänen työtovereidensa teorian pohjalta. Havaittiin että addiktioprosessin ja uskonnollisen kokemuksen vaiheissa ilmeni paljon samankaltaisuutta. Tutkielman aineiston kannalta osoittaui osuvaksi teorian taustalla oleva laaja uskonnon määritelmä, joka korostaa enemmän eksistentiaalisten pohdintojen ilmenemistä kuin transsendentaalisen ulottuvuuden läsnäoloa. Uskonnollinen aspekti oli havaitulle minäkokemisen muutokselle leimaa-antava. Käytettyjen teorioiden ja aineiston pohjalta katsottaessa näytti uskonto tulevan osaksi raitistumista addiktioprosessin dynamiikan seurauksena. Suuremman voiman esiin tuominen tai kokeminen ei näyttänyt tekevän eroa haastateltavien muutoksen suhteen. Kaikki haastateltavat eivät olleet perinteisessä mielessä uskonnollisia eivätkä itseään sellaiseksi määritelleet, silti ilmennyt minäkokemisen muutos oli kaikkien kohdalla samantyyppinen. Muutoksen sisällössä oli nähtävissä samankaltaisia piirteitä III-oppimisen kanssa. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat Batesonin The cybernetics of self: A theory of alcoholism (1971), ja Batesonin The logical categories of learning and communication (1972), sekä Batsonin, Schoenraden ja Ventisin Religion and the individual (1993).
  • Vandervelde, Emile; Katzenstein, Simon; Fröhlich, Richard (Raittiuden ystävät, 1908)
  • Aaltonen, Valtteri (Helsingfors universitet, 2015)
    Vuoden 1932 alkaessa kansanäänestyksen tulos oli selvä. Kieltolailla ei ollut kansan tukea, joten siitä oli luovuttava. Suomen valtion talous oli vuoden 1931 aikana kehittynyt huolestuttavaan suuntaan. Työttömyys oli kasvussa ja valtion kassa tyhjeni uhkaavasti. Lapuan liikkeen äärioikeistolaiset toimet toivat myös epävarmuutta. Kieltolain kumoamisella ja alkoholijuomien verottamisella Suomen valtio tavoitteli uusia tuloja valtion kassaan ja kauppasuhteitten parantumista Euroopan viinimaiden kanssa. Talousnäkökulman lisäksi Alkon perustamisella kitkettiin trokarikulttuuria, joka oli kieltolain aikana heikentänyt kansan moraalia. Myös Lapuan liike oli vaatinut kieltolain kumoamista. Pro gradu -tutkielmassani selvitän millaisena papiston näkemys alkoholin ja yhteiskunnan suhteesta näyttäytyi ja millaisin voimasuhtein. Tutkin keitä olivat ne papiston edustajat, jotka esittivät alkoholipoliittisia kannanottoja, ja millaisia vaikutteita heidän toimintansa taustoilta löytyi. Papistolla tarkoitan ryhmää ja henkilöitä, jotka olivat koulutukseltaan teologeja. Liitän keskusteluun myös rajatapauksia, jotka olivat esimerkiksi kansanedustajia, joilla oli uskonnollista taustaa. Tutkielmassani käsiteltävät tapahtumat määräytyivät suomalaisen papiston kannalta oleellisten kirkollis-yhteiskunnallisten lehtien Kotimaan ja Vartijan alkoholipoliittisten artikkeleiden kautta. Arvioin myös mainittujen lehtien linjoja suhtautumisessaan alkoholipolitiikkaan. Tutkimusmetodini aiheeseen on tapahtumahistoriallinen narraatio. Luvut ovat systemaattisesti teemoitettuja. Tutkielmani päälähteet ovat Kotimaa, Vartija, ”Kirkko ja kansanelämä” -kirjanen, ylimääräisten valtiopäivien pöytäkirjat ja Ylioppilaslehti. Lisäksi lähteinäni ovat Antti J. Pietilän, Jaakko Gummeruksen ja Kaarle Kustaa Aron henkilöarkistot ja jotkut Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Yhdyssiteen ja Sosialidemokraatin yksittäiset lehdet. Tutkimuksessani selviää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko suhtautui alkoholipoliittiseen keskusteluun lainkuuliaisuutta vaalien ja pitäen itsensä poissa puoluepolitiikasta kansan yhtenäisyyttä vaalien. Arkkipiispa Ingman ja piispa Gummerus ylläpitivät kirkon virallista linjaa. Ylimääräisillä valtiopäivillä suurin osa kansanedustajapapeista kannatti uutta väkijuomalakia. Kotimaa julkaisi kevään aikana alkoholipoliittisia kannanottoja laidasta laitaan, mutta perusvireltään se seurasi kirkon johdon ja lainkuuliaisuuden linjaa. Suurin osa tutkimuksestani käsitteli kuitenkin kirkon raittiusväen kannanottoja, jotka kumpusivat lähimmäisen rakkauden todeksi elämisestä ja kansan siveellisyyden kunnioittamisesta. Mm. Tohtori Sirenius, lähetysjohtaja Tarkkanen, sosiaaliministeriön raittiusosaston päällikkö Aro, kansanedustaja Päivänsalo ja äänekkäimpänä Vartijan päätoimittaja professori Pietilä olivat raittiusmiehiä, joille ehdoton raittius oli kristillinen periaate, johon kansan siveellisyys rakentui. Pietilän terävä kritiikki kirkon virallista linjaa vastaan herätti paheksuntaa Kotimaassa. Sirenius ja Päivänsalo esiintyivät diplomaattisemmin. Aro vetosi raittiusyhteistyön puolesta. Hän oli myös raittiusmies, joka oli toimeenpanemassa uutta väkijuomalakia. Yksityiskohtaisen lähdeaineiston analysoinnin kautta tutkimukseni syventää ja monipuolistaa käsitystä suomalaisen papiston roolista alkoholipoliittisessa keskustelussa keväällä 1932.