Tutkielman aiheena on sosiaalidemokraattisen liikkeen lasten ja varhaisnuorten raittiusvalistus ja -kasvatus. Tutkimuskohteena on Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton (SDR)Päivän Nuoret –toiminta 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun asti. Päivän Nuorten tutkiminen on perusteltua, koska historiantutkimus on lähes tyystin sivuuttanut suomalaisten raittiusjärjestöjen 1940- ja 1950-lukujen toiminnan nousukauden eikä Päivän Nuorten toimintaa ole aikaisemmin tutkittu. Tutkielma ei edusta perinteistä järjestöhistoriaa, vaan siinä analysoidaan Päivän Nuorten kirjallisen raittiusvalistuksen diskursseja ja raittiuskasvatuksen käytäntöjä sekä ritualismia. Päivän Nuorten toiminnan mikrotason saamiseksi mukaan tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös valistuksen ja kasvatuksen kohteina olleiden lasten ja varhaisnuorten panokseen raittiusideologian muotoilussa ja käytännön toteutuksessa. Foucaultlaisesti virittyneen tutkimuksen peruskysymyksen voi kiteyttää kysymällä mikä totuus tuotetaan raittiudesta. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu monipuolisesta arkisto- ja lehtiartikkelimateriaalista ja SDR:n tuottamasta neljästä raittiuselokuvasta. Työväen arkiston laajasta SDR:n ja Päivän Nuorten materiaalikokoelmasta kannattaa erityisesti nostaa esille SDR:n ja Päivän Nuorten johdon kokousten pöytäkirjat, Päivän Nuorten järjestöohjaajien matkaselosteet, yksittäisten Päivän Nuoret –osastojen kokouspöytäkirjat ja nurkkapöytäkirjat sekä lasten ja varhaisnuorten itse kirjoittamat raittiuskilpakirjoitukset sekä käsinkirjoitetut kerho- ja leirilehdet. Tutkimusta varten on myös läpikäyty SDR:n julkaiseman lastenlehti Sarastuksen ja aikuisille suunnatun SDR:n lehden Raittiin Kansan vuosikerrat 1940-1970 sekä tutustuttu tutkimuksen ajankohdan yleiseen raittius- ja alkoholipoliittiseen keskusteluun Alkoholiliikkeen Aikakauskirjan ja Alkoholipolitiikka-lehden sivuilla. Päivän Nuorten raittiusprojektin historialliset juuret ovat 1900-luvun alun raittiusliikehdinnässä, työväenliikkeen lapsi- ja nuorisotyössä sekä 1800-luvun fennomaanisessa kansansivistysprojektissa. SDR:n ja Päivän Nuorten suhde emopuolue SDP:hen oli vaikea ja ristiriitainen, sillä Päivän Nuoret korosti olevansa eetillisellä pohjalla toimiva järjestö työväenliikkeessä eikä poliittinen järjestö. Päivän Nuorten diskursseissa esille nousevat raittiuden ja kunnollisuuden vaatimukset: oikea Päivän Nuori on ehdottomasti raitis raittiustaistelija ja viettää säännöllistä ja koko työväenluokkaa hyödyttävää elämää. Tytöt ja pojat nähdään olemuksellisesti erilaisina ja tämän takia myös heidän tarpeensa ja tehtävänsä elämässä eroavat toisistaan. Raittiuskäytäntöjen ja erilaisten Päivän Nuorten symboleiden ja rituaalien avulla pyrittiin luomaan jatkuvuutta raittiustoimintaan. Päivän Nuorten kirjoittamien raittiuskilpakirjoitusten ja lehtien tarkastelu osoittaa, että lasten ja varhaisnuorten kirjoituksista on löydettävissä diskursseja, jotka jatkuvat läpi vuosikymmenien ja jotka eivät ole ristiriidassa Päivän Nuorten virallisen raittiusideologian kanssa. Lasten ja varhaisnuorten raittiustekstit voi kuitenkin nähdä kulttuurisen neuvottelun välineinä: lapset hahmottavat niissä omaa paikkaansa ja identiteettiään.