Browsing by Subject "rajoitettu rationaalisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Kolu, Emma (Helsingin yliopisto, 2017)
    Concerning immigration and refugee issues, in politics, media and research, often the focus seems to be from an administrational point of view only the asylum process. However, especially in administration, refugee reception does not end in asylum decisions. This study examines organizational decision-making and public policy formation in the case of Finnish refugee reception, after granted residence permits. Instead of political decision-making, the focus is on how the issue is dealt with before authoritative politics, on the ministry level. The particular interest is municipal refugee resettlement, complemented with questions of ministry division of labor and connections between administrational and political levels, which emerged during the analysis. The time perspective is from the 1970s, the start of modern refugee reception, until today. The theoretical background is in the bounded rationality paradigm of organizational decision-making theories. The framework is more specifically a combination of the garbage can theory by Cohen, March and Olsen, and the agendas and alternatives approach to policy formation processes by Kingdon. The study analyses general development and 11 decision situations more closely. The ministry level documents of these situations are analyzed through interpretive content analysis, with coding and a strive to thick analysis. Based on the theories, load, effectivity, access structure, participation, agenda and the problems and solutions are looked at. After reflecting the streams and structures of this considered organized anarchy, it is concluded, that the long-term development path of refugee reception administration can not be seen as a classically rational and efficient progress, but more of a coincidental, chaotic and stalled process. Changes either go back and forth, like the responsible ministry, or stay very still, like the municipal resettlement compensation system. Even though solutions claimed to address problems and despite decisions, many problems persisted and resurfaced often. Decision-making is not only an activity of solving problems, but a collection of separate streams. There were problems looking for solutions and decision situations, but also decision situations looking for problems and solutions, and solutions looking for situations and problems. According to this analysis the process and outcomes are affected by features, such as context, load and structures. The theoretical background provided suitable concepts and definitions to examine this type of ambiguous policy field, with multiple actors, problems and solutions, and complex relations to politics. The strength of this framework is especially in distinguishing elements.
  • Kuusisto, Tapio (2004)
    Työn rakenne on jaettavissa kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa on esitelty eläkevakuutuksen erityispiirteitä, erityisesti verotusta. Toisessa osassa on kuvattu, miten eläkevakuutuksen erityispiirteet vaikuttavat kuluttajan säästämispäätökseen. Kolmannessa osassa on pyritty selittämään eläkevakuutukseen sijoitetun summan suuruutta regressiomallin avulla ja tyypillistä eläkevakuutussäästäjää on kuvattu tulkitsemalla verohallinnon tilastoja. Eläkevakuutukseen liittyy tyypillisesti veroetu suhteessa muihin säästötuotteisiin. Eläkevakuutuksen verotus on tällä hetkellä sidottu ansiotulojen tasoon. Hallitus on esittänyt siirtymistä pääomatuloverovähenteiseen eläkevakuutukseen. Siirtyminen pääomatuloverovähenteiseen järjestelmään kiristäisi eläkevakuutukseen kohdistuvaa kokonaisverotusta. Säästäminen on lykättyä kulutusta. Säästämällä kuluttajat pyrkivät tasaamaan kulutustaan yli ajan. Vapaaehtoisen eläkevakuutussäästämisen tarkoituksena on pääsääntöisesti täydentää eläkeajan tulotasoa. Eläkevakuutuksen veroetu vaikuttaa säästötuotteen valintaan ja vääristää rahoitusmarkkinoita. Se antaa eläkevakuutukselle kilpailuedun suhteessa muihin säästötuotteisiin. Toisaalta veroetu mahdollistaa sen, että valtio voi liittää eläkevakuutukseen yhteiskunnan kannalta tarpeellisia ominaisuuksia. Eläkevakuutuksen sidotulla luonteella tarkoitetaan sitä, että säästöt ovat muutettavissa rahaksi vasta eläkeaikana. Jos kuluttajat ovat luonteeltaan kärsimättömiä, on sidotulla luonteella vaikutusta säästämisasteeseen. Sidottu luonne suojaa kuluttajia lyhytnäköisyydeltä. Kansantaloustieteessä ei ole yksimielisyyttä, kasvattavatko eläkevakuutuksen veroetu ja sidottu luonne säästämisastetta. Rajoitetun rationaalisuuden teorian pohjalta tehdyt empiiriset kokeet viittaavat kuitenkin siihen, että ottamalla huomioon kuluttajien rajoitettu rationaalisuus voidaan säästämisastetta nostaa. Todennäköisyys eläkevakuutuksen ottoon nousee, kun tulotaso kasvaa. Tulotason kasvaessa kuluttajat sijoittavat eläkevakuutukseen entistä suurempia summia. Myös iällä ja perheen koolla voidaan selittää eläkevakuutukseen sijoitetun summan suuruutta. Eläkevakuutuksen suosio kasvaessa tyypillisen eläkevakuutussäästäjän profiili on muuttunut. Eläkesäästäjät ovat entistä pienituloisempia ja nuorempia. Profiilin muuttuessa keskimäärin eläkevakuutuksen sijoitettava summa laskee. Vapaaehtoisen eläkesäästämisen merkitys Suomessa on kasvussa riippumatta siitä, miten sitä päätetään uudistaa. Tämä johtuu Suomen talouden rakenteen muutoksista. Markkinointi on nopeuttanut eläkevakuutussopimusten määrän kasvua. Vapaaehtoisella eläkesäästämisellä on vaikutusta sekä kansantalouden että yksilöiden säästämisasteeseen. Tällä hetkellä kansantalouden säästämisastetta pidetään Suomessa riittävänä, eikä sen nostaminen ole hyvä peruste eläkevakuutuksen veroedulle. Yksilöiden säästämisasteissa on kuitenkin suuria eroja. Eläkevakuutus voi tukea yksilöiden tarvetta elinajan kulutuksen tasaamiseen.