Browsing by Subject "rakennussuojelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Elo, Tiina; Seppälä, Sirkka-Liisa (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 20/2012
    Savukosken kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristöhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Savukosken kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Savukosken kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistyössä Savukosken kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen.
  • Elo, Tiina (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen ympäristö 1/2013, Rakennettu ympäristö
    Pelkosenniemen kulttuuriympäristöt löytyvät lähinnä kylätaajamista, mutta myös yksittäisten tilojen ympäristöistä. Lähinnä vesistöjen varsille sijoittuvat asuinsijat tarjoavat kauniita perinnemaisemia ja talonpoikaisia rakennuksia ympäristöineen. Myös poronhoito ja savottahistoria näkyvät pelkosenniemeläisissä kulttuuriympäristöissä. Kulttuurimaisemat muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla ja elämän jäljet ovat osittain katoamassa peruuttamattomasti. Siksi niiden dokumentointi on tärkeää. Ohjelmassa luodaan katsaus Pelkosenniemen kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelman päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun väineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii myös ympäristönhoidon opaskirjana. Samalla sillä on suuri merkitys kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina. Vastuu kulttuuriympäristöstä on niin yksityisillä ihmisillä kuin yhteisöillä.
  • Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa; Elo, Tiina (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 36/2012
    Tornion kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kaupungin kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristönhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Tornion kaupungin arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Tornion kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhdessä Tornion kaupungin kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen.
  • Neuvonen, Petri (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 37/2009
    Vuosina 1950–1975 maahamme rakennettiin yli puoli miljoonaa kerrostaloasuntoa. Tuohon joukkoon mahtuu modernin suomalaisen rakennustaiteen helmiä, elementtirakentamisen tusinatuotteita ja kaikkea siltä väliltä. Rakennusten toimintakuntoisena pitäminen edellyttää suunnitelmallista ylläpitoa ja korjaamista. Korjausrakentamisen suunnittelun lähtökohtana on korjattava rakennus omine erityispiirteineen. Julkaisussa pohditaan rakennuksen alkuperäisten ominaispiirteiden vaikutusta julkisivun korjaustavan valintaan.
  • Tervo, Kari (Kainuun ympäristökeskus, 2006)
    KAIra 1/2006
    Kuhmon kulttuuriympäristöt kätkeytyvät laajalle alueelle korpien kätköihin. Lähinnä vesistöjen varsille sijoittuvat asuinsijat tarjoavat kauniita perinnemaisemia ja talonpoikaisia rakennuksia ympäristöineen. Arkeologisten kohteiden määrä on suuri. Kuhmon kulttuuriin on vaikuttanut olennaisesti valtion rajan läheisyys. Sillä on leimaa antavaa merkitystä, jota pyritään korostamaan. Kulttuurimaisemat muuttuvat osin kiihtyvällä vauhdilla ja elämän jäljet ovat katoamassa peruuttamattomasti. Siksi niiden dokumentointi on tärkeää. Tämän kirjan tiedot on kirjattu ylös suhteellisen pitkällä aikavälillä 1994 - 2006, joten tietojen paikkansa pitävyyteen tulee suhtautua varauksella. Kirja toimii ympäristönhoidon opaskirjana. Samalla sillä on suuri merkitys kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 28/2011
    Kulttuurisesti kestävä kehitys on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan alueiden käytön suunnittelun peruslähtökohtia. Suunnittelujärjestelmässä kulttuuriympäristöarvojen vaaliminen on yksi maakuntakaavoituksen keskeisistä tehtävistä. Koska käsityksemme arvokkaasta kulttuuriympäristöstä muuttuvat tiedon lisääntyessä ja arvostusten muuttuessa, vaatii kulttuuriympäristöjen vaaliminen jatkuvaa huomiota. Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa -opas käsittelee kulttuurimaisemaa, rakennettua ympäristöä, muinaisjäännöksiä ja perinnebiotooppeja kulttuuriympäristön osa-alueina. Julkaisussa selvitetään kulttuuriympäristöön liittyvää säädöspohjaa, kaavaprosessia, lähtöaineistoja, kaavan sisältöä ja esitystapaa sekä kaavan oikeusvaikutuksiin liittyviä kysymyksiä. Opas tarjoaa apuvälineitä maakuntakaavojen ja niiden taustalla olevien selvitysten laadun, yhdenmukaisuuden ja vertailtavuuden parantamiseen. Tavoitteena on selkiyttää maakuntakaavan sisältöä ja merkintöjä sekä edistää tarkoituksenmukaisten ratkaisujen ja toimintamallien valintaa maakuntakaavoituksessa. Julkaisu on tarkoitettu ensisijassa maakuntakaavan laatijoille sekä muille maakuntakaavan laadinnassa ja toteuttamisessa mukana oleville.
  • Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa; Elo, Tiina (Ympäristöministeriö & Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 15/2013
    Kemin kaupungin kulttuuriympäristöt löytyvät niin kaupungin ydinkeskustasta kuin sen lähiöistä ja reuna-alueilta. Kulttuuriympäristöt muuttuvat kaupungeissa kiihtyvällä vauhdilla ja siksi niiden dokumentointi on tärkeää. Ohjelmassa luodaan katsaus kaupungin kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaisen paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii myös kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina. Vastuu kulttuuriympäristöistä on niin yksityisillä ihmisillä kuin yhteisöillä.
  • Elo, Tiina; Seppälä, Sirkka-Liisa (Ympäristöministeriö & Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 9/2013
    Simon kulttuuriympäristöt löytyvät lähinnä kylätaajamista, mutta myös yksittäisten tilojen ympäristöistä. Lähinnä vesistöjen varsille sijoittuvat asuinsijat tarjoavat kauniita perinnemaisemia ja talonpoikaisia rakennuksia ympäristöineen. Kulttuurimaisemat muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla ja elämän jäljet ovat osittain katoamassa peruuttamattomasti. Siksi niiden dokumentointi on tärkeää. Ohjelmassa luodaan katsaus Simon kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelman päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii myös ympäristönhoidon opaskirjana. Samalla sillä on suuri merkitys kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina. Vastuu kulttuuriympäristöstä on niin yksityisillä ihmisillä kuin yhteisöillä.
  • Virtanen, Anne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee Karkkilassa sijaitsevaa entistä kunnantupaa. Sen ensimmäisessä osassa tutkitaan kunnantuvan historiaa ja toisessa osassa rakennussuojelun toteutumista käytännössä. Kohteesta ei ole aiempaa tutkimusta ja asia ajankohtaistui rakennuksen täyttäessä 120 vuotta samaan aikaan kun sen kaavallinen suojelu kyseenalaistettiin. Tutkielman keskeisenä metodina on arkistotutkimus, jota täydentävät paikallishistoriaa käsittelevät tekstit, paikallislehtikirjoitukset sekä henkilöhaastattelut. Pyhäjärven kunnantuvan on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström 1897, se on paikkakunnan ensimmäinen arkkitehdin suunnittelema rakennus ja tutkielman mukaan myös Suomen vanhin arkkitehdin suunnittelema kunnantupa. Rakennuksen tyylipiirteissä korostuu 1800-luvun lopulla puurakennuksissa suosittu sveitsiläistyyli. Pyhäjärven kunnantupa valmistui 1898 itsenäisen Pyhäjärven ja sittemmin Karkkilan kunnan ensimmäiseksi hallintorakennukseksi ja kuntakokousten pitopaikaksi symboloiden siten paikkakunnan itsenäistymistä. Rakennus on pitkän historiansa aikana toiminut myös seurojen kokoustilana, kouluna, kirjastona, rukoushuoneena sekä kulttuuritilana. Karkkilan kaupunki osti yksityisomistuksessa olleen kunnantuvan kiinteistön vuonna 2012, josta lähtien se on ollut tyhjillään, eikä huoltotoimenpiteitä ole tehty. Rakennussuojelua ohjaava lainsäädäntö toimii tältä osin empiirisen tutkimuksen pohjatietona. Pyhäjärven entinen kunnantupa suojeltiin maankäyttö- ja rakennuslailla 2003 ja 2013. Suojelu kyseenalaistettiin Karkkilan kaupungin toimesta, mistä alkoi vuosia kestänyt kiista rakennuksen kohtalosta. Tutkimuksessa nostan esiin eri tahojen toimia ja vaikutusmahdollisuuksia asiassa pyrkien avaamaan suojelusta käytävää prosessia käytännön tasolla. Kaupunki haki suojelusta poikkeamista, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myönsi, vaikka museotahojen lausunnot eivät sitä puoltaneet vaan määrittivät rakennuksen kulttuurihistoriallisesti, paikallishistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi. Paikalliset järjestöt olivat ryhtyneet toimiin kunnantuvan suojelun puolesta ja myös valittivat hallinto-oikeuteen suojelusta poikkeamispäätöksestä. Toisaalta paikkakunnalla ryhtyivät toimiin myös kunnantuvan purkamista ajavat aktiivit. Tämä vastakkainasettelu leimasi myös paikallislehtikirjoittelua. Kiista suojelusta poikkeamisesta ratkesi, kun hallinto-oikeus kumosi myönnetyn poikkeamispäätöksen ja pysytti kunnantuvan suojelun, mutta suunnitelmat lähialueen muutoksista vaaransivat edelleen kunnantuvan tilanteen. Virkamiesvalmistelulla on ollut keskeinen rooli asiasta kehkeytyneen kiistan muodostumisessa. Toiminta ei ole ollut hyvän hallintotavan mukaista ja monelta osin maankäyttö- ja rakennuslain sekä hallintolain vastaista. Kaupungin viranhaltijoiden vaihtuminen toi muutoksen asioiden valmisteluun, mutta poliittisten päätösten osalta yhteistä näkemystä ei ole vielä saavutettu. Myös kunnantupaa ja sen lähialueita koskeva kaavamuutosprosessi, jonka yhteydessä päätetään kunnantuvan kohtalosta, on tutkielman valmistuessa keskeneräinen. Tutkimus osoittaa kolmannen sektorin, etenkin paikallisyhdistysten merkittävän ja toisinaan kohtuuttomankin haasteellisen roolin kulttuuriympäristön vaalijana. Edelleen se näyttää, kuinka kunnantuvan tapauksessa ei ole toimittu maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) edellyttämällä tavalla.
  • Elo, Tiina; Seppälä, Sirkka-Liisa (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 31/2012
    Sallan kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kunnan kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja sitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristöhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Sallan kunnan arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Sallan kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhteistytössä Sallan kunnan kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen.
  • Tervo, Kari (Kainuun ympäristökeskus, 2008)
    KAIra 1/2008
    Sotkamon kulttuuriympäristöt löytyvät kylätaajamista ja yksittäisten tilojen ympäristöistä. Lähinnä vesistöjen varsille ja vaarojen rinteille sijoittuvat asuinsijat tarjoavat kauniita perinnemaisemia ja talonpoikaisia rakennuksia ympäristöineen. Osa vanhoista kylistä on valtakunnallisesti arvokkaita. Arkeologisten kohteiden määrä on kohtalainen, mutta arvoltaan huomattava. Sotkamon kulttuuriin on vaikuttanut olennaisesti ympäristön kauneus ja myöhempinä aikoina matkailu. Sillä on leimaa antavaa merkitystä, jota julkaisussa pyritään korostamaan mm. huviloiden kautta. Kulttuurimaisemat muuttuvat osin kiihtyvällä vauhdilla ja elämän jäljet ovat katoamassa peruuttamattomasti. Siksi niiden dokumentointi on tärkeää. Tämän kirjan tiedot on kirjattu ylös suhteellisen pitkällä aikavälillä 1983 - 2008, joten tietojen paikkansa pitävyyteen tulee suhtautua varauksella. Kirja toimii ympäristönhoidon opaskirjana. Samalla sillä on suuri merkitys kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina.
  • Marjoranta, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan 1960-luvun rakennussuojelua Helsingin kantakaupungissa tapaustutkimuksen avulla. Laajemmin analysoitavana tapauksena on arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelema myöhäisjugendia edustanut Heimolan talo, joka purettiin Helsingin Kluuvista touko-kesäkuussa 1969. Heimolan talo on otollinen tapaustutkimuskohde taloon liitettyjen vahvojen kulttuuri- ja poliittishistoriallisten merkitysten takia. Eduskunta kokoontui Heimolan juhlasalissa vuosina 1911–1930 ennen nykyisen eduskuntatalon valmistumista, ja Heimolassa eduskunta muun muassa äänesti Suomen itsenäisyydestä vuonna 1917. Talosta ei myöskään ole aikaisemmin tehty yksittäisiä artikkeleita laajempaa tutkimusta. Tarkemmin tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida Heimolan purkamisesta käytyä keskustelua: millaista keskustelua asiasta käytiin eduskunnassa, Helsingin kaupungin elimissä ja lehtien palstoilla? Ketkä keskustelussa olivat mukana, ja minkälaisia argumentteja talon purkamisen puolesta ja sitä vastaan esitettiin? Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten Heimolan tapaus sijoittuu suomalaisen rakennussuojelun kenttään 1960-luvulla. Tutkielman aineisto koostuu arkistomateriaalista sekä sanoma- ja aikakauslehtien uutisista ja artikkeleista. Arkistolähteinä käytetään Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston kokousten pöytäkirjoja ja esityslistoja sekä valtiopäiväasiakirjoja vuodelta 1969. Sanoma- ja aikakauslehdistä mukana tutkielmassa ovat Arkkitehti, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Ilta-Sanomat, Kansan uutiset, Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi. Tämän työn keskeisin sisältö muodostuu lähdeaineistona olevien Heimolan taloa käsittelevien tekstien sisällön, kielenkäytön ja vaikuttavuuden analyysistä. Analyysini nojaa retoriikka-analyysin perinteisiin, ja erityisesti niin kutsuttuun uuteen retoriikkaan. Uuden retoriikan teoreetikoista varsinkin Chaïm Perelmanin ajatukset ovat lähellä tämän tutkielman tapaa käsitellä retorista argumentaatiota. Perelmanin mukaan yksinkertaisimmillaan argumentaatiolla tavoitellaan yleisön hyväksyntää tai kannatusta esitetyille väitteille. Retoriikka-analyysin lisäksi Heimolaan liittyviä puheenvuoroja tarkastellaan myös kulttuurihistoriallisista arvoista alalla käytyjen keskusteluiden näkökulmasta. Analyysin perusteella voidaan esittää, että äänenpainot Heimolaa käsittelevissä teksteissä muuttuvat ajan myötä kärkkäämpään suuntaan. Juuri ennen purkamista kaupungin ja valtion elimissä syntyneissä puheenvuoroissa korostuu virkamiesmäisen asiallinen tapa käyttää retoriikkaa. Sekä purkamista puoltavat että sitä vastustavat argumentit ovat perusteltuja ja kiihkottomia. Sanomalehdissä Heimolaan liittyvien uutisten kirjoittajina toimivat nimettöminä esiintyvät rivitoimittajat, ja uutisointi etenee pääsääntöisesti varsinainen uutistapahtuma edellä. Talon purkamista käsittelevissä uutisissa muistetaan kyllä usein mainita jokin yksityiskohta Heimolan historiasta, mutta kannanottoja näistä teksteistä ei löydy. Suurin närkästys talon purkamista kohtaan ilmeneekin selvästi vasta jälkikäteen. Menneisyyteen sijoittuvaa toimintaa käsittelevät tekstit ovat kieliasultaan huomattavasti värikkäämpiä – ikään kuin jälkikäteen olisi helpompi kommentoida asioita rohkeammin. Rakennussuojelun historiassa vuonna 1969 purettu Heimolan talo näyttää puolestaan sijoittuvan vaiheeseen, jolloin yleinen mielipide oli muuttumassa rakennussuojelumyönteisempään suuntaan. Viisi vuotta aikaisemmin uudistettu rakennussuojelulaki ei kuitenkaan tarjonnut vielä riittäviä keinoja purkamiseen puuttumiseksi, vaikka sen laatimisen takana olikin alun perin ollut ajatus antaa yhteiskunnalle oikeus puuttua tarvittaessa myös yksityiseen omaisuuteen suojelun edistämiseksi. Rakennussuojelulainsäädäntö ja -käytännöt ovat kehittyneet 1960-luvulta nykypäivään tultaessa paljonkin, mutta rakennussuojelukeskustelussa pohditaan edelleen osin samoja teemoja kuin Heimolan purkamisen aikaankin. Olennaista on kysyä, osataanko edellisen sukupolven arkkitehtien työtä arvostaa samalla tavalla kuin niin sanottua vanhaa rakennuskantaa eli sellaisia taloja, joita yleisesti hyväksytysti pidetään riittävän vanhoina ja siksi säilyttämisen arvoisina.