Browsing by Subject "rakentaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 60
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Reports of the Ministry of the Environment 18en/2011
    To implement the National Adaptation Strategy, the Ministry of the Environment issued an Action Plan in 2008. Given that, both internationally and in Finland, further details are rapidly emerging on climate change and its impacts, it was decided that the Action Plan should be updated at regular intervals and that the first revision and update should be carried out at the end of 2010. The environmental administration’s Action Plan Update covers the years 2011 and 2012. It will provide a sound basis for updating Finland’s National Strategy for Adaptation to Climate Change, scheduled to begin in late 2011.
  • Lietzén, Jesse; Kylliäinen, Mikko (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2014
    Ohje tarjoaa suunnittelijoille ja rakennusvalvontaviranomaisille tietoa siitä, miten eri aikakausina noudatettuja ääneneristysmääräyksiä voidaan tulkita, kun arvioidaan asuinhuoneiston ääneneristävyyttä. Myös eri aikakausina voimassa olleet ääneneristysmääräykset on esitetty kootusti ja tiivistetysti oppaan liitteenä. Koska määräyksissä ja suosituksissa esitetyt mittalukujen laskentamenetelmät ovat muuttuneet, eri aikakausina saatuja mittaustuloksia ei voida aina suoraan verrata keskenään, vaikka tulosten merkintätapa olisikin sama. Ohjeessa esitetään menetelmä, jolla vuodesta 1955 lähtien tehtyjen ääneneristystutkimusten tulokset ja vaatimustaso saadaan vertailukelpoisiksi keskenään. Ohjeessa esitetään lisäksi, miten eri aikakausina annetut rakennusten ääneneristystä koskevat määräykset ja suositukset ovat muuttuneet ajan saatossa niissä esitettyine menetelmineen ja vaatimustasoineen. Ohjetta voivat hyödyntää myös taloyhtiöt, isännöitsijät sekä asuntojen ostajat, joille ääneneristävyys on ostopäätöstä tehtäessä tärkeä valintaperuste. Ohjeessa esitetään, miten asuinhuoneistojen välinen ääneneristävyys on kerrostaloissa kehittynyt 1950-luvulta 2000-luvulle. Esitetyt tulokset koskevat pääasiassa betonirakenteisten asuinkerrostalojen ääneneristystä. Ohjeessa on lisäksi esitetty ohjeita ääneneristyksestä korjaushankkeissa. Sen yhteydessä on esitetty joitakin tavanomaisia rakennusten korjaus- ja muutostöihin liittyviä tilanteita, joissa ääneneristävyys on otettava huomioon.
  • Tamminen, Petro (Helsingfors universitet, 2009)
    In this study ecoefficiency of residential buildings is estimated with MIPSmethod. MIPSmethod focuses on the natural resource (so. material) use. Apart from the material efficiency also required energy and carbon dioxide emissions during the construction period and maintenance were also counted in this study. Under the maintenanceperiod only the energy flowed through the building cover was taken into account. The maintenance period was 50 years. The study covered 14 different buildings from which nine where single family houses and five blocks of flats. MIPSindicator is based on material flows. It uses them as criteria of ecoefficiency. The aim is to calculate the hidden material flows caused during the manufacturing of products. MIPSvalues can be calculated with MIfactors published by Wuppertalinstitute. MIPS is rough and simplifying method but on the other hand its advantage is a ability to illustrate one of the important areas of ecoefficiency. Most of the natural resources used by the residential building are related to foundations of buildings. For example more than half of natural resources use caused by wooden houses are related to foundations. Also the maintenance consumes natural resources across the energy use. With maintenance it takes decades to reach the level of construction period. When calculating the carbon dioxide emissions the maintenance is more significant. It takes only around ten years to reach the level of emissions caused by construction period. Wood as a construction material is the most ecoefficient choice. Block of flats is more ecoefficient than single family house with any indicator. According to this study, the wooden blocks of flats are the most ecoefficient choice.
  • Laurila, Leena; Kalliola, Risto (Miljöministeriet, 2008)
    Miljöministeriets rapporter 3sv/2008
    Av hela strandlinjen längs havskusten och kring öarna är i genomsnitt 41 % sluten. Det vill säga att de byggnader med gårdsplaner, som finns i närheten av stranden sluter stranden från övrig användning. Om man utesluter från kalkylerna öar som utgör mindre än 1 ha och därmed i praktiken inte lämpar sig för byggande, blir slutenhetsgraden för strandlinjen på fastlandet och på öar som är större än 1 ha 48 %. Därmed är slutenhetsgraden i 22 kommuner 60 % eller högre och i 6 av dessa kommuner 70 % eller högre. Den här rapporten behandlar mängden slutna stränder och fria stränder och deras läge, samt kvaliteten, tillgängligheten och sammanhängandet hos fria stränder.
  • Haapanala, Auvo (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 6/2013
    Selvitystyön tarkoituksena oli osana maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarviointia selvittää ja arvioida ELY-keskusten viranomais-toimintaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa tehtävissä. Selvityksen mukaan ELY-keskusten toiminta on pääosin painottunut lain tavoitteiden mukaisesti kuntien alueidenkäytön suunnittelun ja rakennustoimen edistämiseen ja ohjaamiseen. Kuntien toiminnan valvontaan liittyvää valitusoikeuttaan ELY-keskukset ovat käyttäneet maltillisesti. Esimerkiksi asemakaavoista ELY-keskusten valitukset ovat kohdistuneet vain noin yhteen prosenttiin. Selvityksen mukaan valtion viranomaisen tehtäviin tulee jatkossakin kuulua suunnittelun edistämisen ja ohjauksen lisäksi myös kuntien toiminnan valvontaa. Selvitykseen sisältyy useita ehdotuksia ELY-keskusten toiminnan kehittämiseksi. Keskeiset kehittämisehdotukset koskevat: • ELY-keskusten edistämis- ja ohjaustoiminnan painottamista nykyistä enemmän kuntien strategisen maankäytön suunnittelun, yleiskaavoituksen ja kestävän yhdyskuntarakenteen edistämiseen, sekä • toimintatapojen ja toiminnan yhdenmukaisuuden kehittämistä. Asemakaavojen laadintaan liittyviä viranomaisneuvotteluja ehdotetaan kevennettäväksi niissä kunnissa, joiden kaavoitustoimi on kehittynyt ja yleiskaava ohjaa riittävästi asemakaavoitusta.Kaavoitustoimeltaan kehittyneille kunnille ehdotetaan myös siirrettäväksi toimivalta ratkaista ne poikkeamisasiat, jotka nykyisin kuuluvat ELY-keskuksen ratkaistaviksi. ELY-keskusten toiminnassa maan eri osissa on selvityksen mukaan eroja, jotka eivät kaikilta osin johdu erilaista olosuhteista. Esimerkiksi kannanotot kaavan laadintaan liittyvistä selvitystarpeista saattavat olla erilaisia eri alueilla. Toiminnan eroavuudet näyttävät suurelta osin liittyvän toimintatapojen, yhteistyöilmapiirin, asiantuntemuksen ja resurssien eroihin. Selvityksen mukaan toiminnan yhtenäisyyttä tulee parantaa ja toimintatapoja kehittää hyödyntämällä nykyistä paremmin eri ELY-keskuksissa jo toimivia parhaita käytäntöjä ja kehittämällä ympäristöministeriön ohjausta.
  • Amiri, Ali; Emami, Nargessadat; Ottelin, Juudit; Sorvari, Jaana; Marteinsson, Björn; Heinonen, Jukka; Junnila, Seppo (Elsevier, 2021)
    Energy and Buildings 241: 110962
    The construction and use of buildings consume a significant proportion of global energy and natural resources. Leadership in Energy and Environmental Design (LEED) is arguably the most international green building certification system and attempts to take actions to limit energy use of buildings and construct them sustainably. While there has been a wide range of research mainly focused on energy use and emission production during the operation phase of LEED-certified buildings, research on embodied emissions is rare. The aim of this study is to evaluate the efficiency of LEED regarding initial (pre-use) embodied emissions using life cycle assessment (LCA). The study comprised several steps using a designed model. In the first step, three optional building material scenarios were defined (optimized concrete, hybrid concrete-wood, and wooden buildings) in addition to the base case concrete building located in Iceland. Second, an LCA was conducted for each scenario. Finally, the number of LEED points and the level of LEED certification was assessed for all studied scenarios. In addition, a comparison regarding embodied emissions consideration between LEED and Building Research Establishment Environmental Assessment Method (BREEAM) as mostly used green certificate was conducted in the discussion section. The LCA showed the lowest environmental impact for the wooden building followed by the hybrid concrete-wood building. In the LEED framework, wooden and hybrid scenarios obtained 14 and 8 points that were related to material selection. Among these points, only 3 (out of a total of 110 available points) were directly accredited to embodied emissions. The study recommends that the green building certificates increase the weight of sustainable construction materials since the significance of embodied emissions is substantially growing along with the current carbon neutrality goals. As most of the materials for building construction are imported into Iceland, this study is useful for locations similar to Iceland, while overall it is beneficial for the whole world regarding climate change mitigation.
  • Lehtinen, Ilmari (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Sallisalmi, Virve; Mela, Hanna (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2009)
    PIRra 3/2009
    Rakentamisen materiaalitehokkuus on yksi Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman kuudesta painopisteestä. Taustaraporttiin on koottu tietoja rakentamistoimialan nykytilasta ja kehityssuunnasta sekä tavoitteita materiaalitehokkuuden edistämiseksi rakentamisessa ja keinoja ohjata ja toteuttaa rakentamista tehokkaasti luonnonvaroja ja materiaaleja säästäen. Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelmassa pyritään löytämään keinoja luonnonvarojen ja materiaalien käytön tehostamiseen suhteessa rakentamistuotannon määrään sekä rakentamisessa syntyvien jätemäärien vähentämiseen. Rakentamisessa käytetään runsaasti materiaaleja ja syntyvien jätteiden määrä on merkittävä. Rakentaminen ja rakennusmateriaalien valmistus kuluttavat luonnonvaroja yli 100 miljoonaa tonnia vuosittain. Rakentamisen jätevirrat ovat kaivosteollisuuden jätteiden jälkeen suurin syntyvä jätejae Suomessa. Rakentamisen maa-aineksia, jätemaita, syntyy noin 20 miljoonaa tonnia vuosittain. Uudisrakentamisesta, korjausrakentamisesta ja rakennusten purkamisesta syntyy vuosittain noin 1,6−1,8 miljoonaa tonnia jätettä. Materiaalitehokkuuden edistäminen rakennustoiminnassa on erityisen tärkeä alueella, jossa tapahtuu suurin osa Suomen rakentamisesta ja sen myötä syntyy myös suurin osa rakennusjätteestä. Tämä osaraportti on osa Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman tausta-aineistoa, johon on koottu taustatietoa rakentamisesta ja rakentamisen materiaalitehokkuudesta sekä kuvattu painopisteen vaihtoehdot, joista on tehty vaikutusten arviointi. Painopisteen valmistelusta on vastannut Pirkanmaan ympäristökeskus. Vaihtoehtojen vaikutusarvioinnin on tehnyt Suomen ympäristökeskus
  • Peltonen, Lasse; Haanpää, Simo; Lehtonen, Samuli (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 22/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdyskuntasuunnittelun ja tulvariskien hallinnan välisiä yhteyksiä kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tähän liittyviä mahdollisuuksia, asenteita, ohjauskeinoja ja toimintatapoja sekä tarkastella tulvakysymyksiin liittyvää toimijoiden välistä yhteistyötä ja mahdollisia ristiriitoja. Tutkimusaineisto koottiin sähköpostikyselyllä, joka suunnattiin suurtulvatyöryhmän (2003) nimeämiin, merkittävimmillä tulvavahinkoalueilla sijaitseviin kuntiin. Kyselyaineistoa täydensivät ryhmähaastattelut. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että tulvariskien huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa jää kauaksi suurtulvatyöryhmän esittämästä tasosta. Tulvariskiä lisäävät kuntien rakentamispaineet sekä ranta-rakentamisen suuri suosio. Tulvariskien huomioimista vaikeuttavat lisäksi maankäytön suunnitteluun liittyvät ristiriidat. Tiedon taso tulvariskeistä vaihtelee kunnissa. Tietoa harvinaisista (HW 1/100) tulvatilanteista on kunnissa hyvin vähän. Ilmastonmuutoksen uhka otetaan todesta, mutta se ei ole vielä vaikuttanut tulvariskien uudelleenarviointiin. Tulvat huomioidaan paremmin asemakaavoituksessa kuin yleispiirteisissä kaavoissa. Ongelmana on, että koko vesistöalueen kattava tulvasuojelu vaatii kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Maakuntakaavassa tulvariskien huomioiminen on kaikkein heikointa. Kaiken kaikkiaan kuntien valmiudet vaihtelevat, mikä korostaa alueellisten ympäristö-keskusten roolia tulvariskien hallinnassa. Alueellisten ympäristö-keskuksia pidetään kunnissa keskeisinä yhteistyökumppaneina tulvariskien hallinnassa ja yhteistyö ympäristökeskusten kanssa koetaan toimivaksi. Raportti on osa EXTREFLOOD –hanketta (EXTREFLOOD: Tulvavahinkojen ennaltaehkäisy – suurtulvien mallinnus, tulvaskenaariot ja tulvatiedon interaktiivinen välittäminen), jota ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelma vuosina 2003-2005. Raportin loppuun on koottu aiheeseen liittyviä jatkotutkimustarpeita.
  • Keskitalo, Esa-Pekka (Helsingin yliopisto, 2001)
    Verkkari 2001 (16)
  • Ruotsalainen, Jere (Sibelius-Akatemia, 2010)
    Tutkielmassani olen käsitellyt elämystalouteen, elämyksen syntymiseen ja teemoitukseen liittyvää keskustelua ja kirjallisuutta, jotta ymmärtäisin miten elämyksiä tuottavan ympäristön suunnittelua ja rakentamista niissä käsitellään. Olen pyrkinyt tutkimaan tätä aluetta riittävän laajasti ja monesta näkökulmasta niin, että kirjallisuudesta esiin nousseet teemat keskeisimmiltä osiltaan alkoivat muistuttaa toisiaan ja aihepiiristä voitiin havaita temaattinen saturaatio. Olen valinnut elämystalouden teoksista mallinnettaviksi kriteereiksi ne yhtenevät tekijät, jotka toistuivat useammassa kuin kahdessa teoksessa. Tavoitteena oli löytää tällä hetkellä kirjallisuudessa vallitseva käsitys elämyksellisen tilan luonteesta sekä koostaa ko. kriteereistä malli, jotta voin vertailla näitä kriteereitä skenografian teoriaan. Yhdistämällä nämä elämyskirjallisuuden kriteerit skenografian osatekijöihin pyrin vastaamaan tärkeimpään tutkimuskysymykseeni: Mitkä ovat teemapuistojen lavastuksen suunnittelun ja rakentamisen elämyksellisyyden kriteerit? Niistä näyttää muodostuvan tällä hetkellä kirjallisuudessa vallitseva käsitys elämyksellisen tilan luonteesta sekä siihen liittyvistä erillisistä tekijöistä. Vertaamalla elämysrakentamiskeskustelua teatterin lavastamisen kokemusmaailmaan pyrin osoittamaan yhteneväisyyksiä, jotka voivat auttaa teemapuistojen suunnittelijoita ja tilaajia. Näillä työkaluilla fantasian rakentaminen voi alkaa.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 15/2008
    Matti Vanhasen II hallitus teki periaatepäätökset 14.2.2008 lähivuosien keskeisistä asuntopoliittista toimenpiteistä. Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma koskee koko maata ja konkretisoi hallitusohjelman linjaukset. Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi sisältää valtion ja kuntien toimenpiteitä, joilla tuetaan Helsingin seudun asuntotuotannon nousua aiesopimuksen tavoitteena olevaan 12 000–13 000 asuntoon vuodessa. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2011 mennessä ja tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi.
  • Tornivaara-Ruikka, Riikka (Uudenmaan ympäristökeskus, 2006)
    UUDra 3/2006
    Raportissa on tarkasteltu hulevesien käsittelymahdollisuuksia ja lainsäädännön asettamia edellytyksiä. Tarkoituksena on, että hulevesien käsittelyä ja maankäytön ohjausta kehitetään niin, että suunnitelmissa otetaan paremmin huomioon maaperä ja pohjavedet. Hulevesien käsittelyn ohjaaminen kaavoituksessa ei sinänsä ole aivan uusi asia, mitä valaisee asemakaavaesimerkki Vaasan Gerbyn alueelta. Kaksikymmnetä vuotta nuoremmissa kaavoissa Tampereen Kalkunvuoren alueelta on noudatettu samaa kokonaisvaltaista suunnitteluajatusta. Kaikki esimerkit osoittavat, että purot, altaat j asadevesisäiliöt toimivat maisemaa ja lähiluontoa virkistäen, kun määperä ja vesisuhteet otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Hyvä elinympäristö syntyy, kun myös toteutukseen sekä jälkihoitoon paneudutaan. Hulevesien käsittelyä niin kaavoituksen, lainsäädännön kuin toteutuksen osalta on tutkittu Suomessa melko vähän. Jatkotutkimuksissa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä vaatimuksia tiivistävä kaupunkirakentaminen edellyttää hulevesien johtamiselta ja käsittelyltä. Tulisiko alavat rannat säilyttää viheralueina tulvavaaran takia tai kaupunkivesien ekologisten ja virkistyskäyttöarvojen säilyttämisen takia? Toisaalta pohjoiset olot asettavat omat vaatimukset kosteikkojen mitoitukselle ja kaavoituksen aluevarauksille. Tarkastelun on lähdettävä valuma-alueiden tasolta ja luonnon olosuhteiden kartoituksesta. SEn tulee olla yhtenäinen prosessi yleiskaavoituksesta alueiden ja hulevedenkäsittelyn yksityiskohtaiseen suuunnitteluun ja vastaanottavan purkuvesistön tietoihin saakka.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 18/2011
    Kansallisen sopeutumisstrategian toteuttamiseksi ympäristöministeriössä valmistui vuonna 2008 toimintaohjelma. Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskeva tieto tarkentuu suhteellisen nopeasti sekä kansainvälisesti että Suomessa, minkä vuoksi toimintaohjelmassa todettiinkin, että sitä tulee päivittää määräajoin ja että ensimmäinen läpikäynti ja päivitys tulisi tehdä vuoden 2010 loppupuolella. Toimintaohjelman päivitys on laadittu kattamaan vuodet 2011 ja 2012. Ympäristöhallinnon toimintaohjelman päivitys on hyvä pohja vuoden 2011 loppupuolella aloitettavalle kansallisen sopeutumisstrategian päivitykselle.
  • Pirinen, Pentti; Simola, Henriikka; Nevala, Sari; Karlsson, Pirkko; Ruuhela, Reija (Ilmatieteen laitos, 2014)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2014:3
  • Pekkilä, Sirke; Kaverma, Petri; Lampela, Kalle; Nisunen, Petteri; Ziegler, Denise (Taideyliopisto, 2021)
    Julkisen tilan taiteen tilasta. Puheenvuoroja julkisen taiteen konteksteista -julkaisu koostuu artikkeleista ja puheenvuoroista julkisesta taiteesta, sen ajankohtaisista ilmiöistä ja tulevaisuuden suunnista. Artikkelien kirjoittajat edustavat monipuolisesti julkisen taiteen eri aloja, rakentamista, kaupunki- ja aluesuunnittelua, taidekonsultointia ja taidepalvelujen tuottamista, mediataidetta, kokemuksellisen taiteen uusia muotoja sekä ympäristötaidetta ja julkisen taiteen pedagogiikkaa. Kirjan teemat: • Väliaikainen julkinen taide ja uudet teknologiat • Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat • Hallinto, kuratointi ja kaupunkisuunnittelu • Kokemuksellisuus ja pedagogiikka • Julkisen taiteen polemiikki
  • Uimonen, Sakari (Vesihallitus, 1978)
    Vesihallitus. Tiedotus 141
  • Ranta-Pere, Vesa (Vesihallitus, 1971)
    Vesihallitus. Tiedotus 5
    English summary: Costs of purifying domestic sewage.
  • Sinivuori, Paula (Helsingfors universitet, 2004)
    Rakentamisen materiaalivirtoja eli luonnonvarojen kulutusta on tutkittu Suomessa aikaisemmin vain vähän. Tämän vuoksi oli tarvetta saada lisää tutkimustietoa aiheesta. Tutkimuksen kohteiksi valittiin kaksi Helsingin yliopiston rakennusta: Physicum ja Infokeskus. Tarkoituksena oli selvittää rakennusten luonnonvarojen kulutus ja sen jakautuminen eri rakennusosien kesken, tehdä tuloksille herkkyystarkasteluja tiettyjen tekijöiden suhteen sekä esittää suosituksia siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun rakennuksen luonnonvarojen kulutusta halutaan vähentää. Rakennusten luonnonvarojen kulutus selvitettiin MIPS-laskentamenetelmän avulla. MIPS tulee sanoista material input per service unit eli suomeksi materiaalipanos jaettuna palvelusuoritteella. MIPS-luku ilmaisee hyödykkeen luonnonvarojen kulutuksen suhteutettuna hyödykkeestä saatavaan hyötyyn. Mitä pienempi hyödykkeen MIPS on, sitä vähemmän sen ajatellaan kuormittavan ympäristöä. MIPS-menetelmä pohjautuu ajattelutapaan, jonka mukaan ihmisen liikkeelle laittamien materiaalivirtojen suuruus määrää ensisijaisesti inhimillisen toiminnan ympäristövaikutusten suuruuden. Näin ollen ympäristönsuojelun tärkeimpänä tavoitteena on vähentää luonnonvarojen kokonaiskulutusta eli dematerialisoida inhimillistä toimintaa. Rakennuksille laskettiin neljä erilaista MIPS-lukua: abioottisten eli elottomien luonnonvarojen, bioottisten eli elollisten luonnonvarojen, veden sekä ilman kulutuksesta kertovat MIPS-luvut. Infokeskuksen MIPS-luvut olivat jokaisessa luonnonvarakategoriassa pienemmät kuin Physicumin. Kummankin rakennuksen luonnonvarojen kulutuksen muodostumisessa erottuivat kuitenkin suunnilleen samat tekijät merkityksellisimpinä. Abioottisten luonnonvarojen kulutuksen muodostumisessa merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat sähkönkulutus, talotekniikka, louhinta / maankaivut sekä Physicumin tapauksessa lämmönkulutuskin. Bioottisten luonnonvarojen kulutus jäi hyvin pieneksi verrattuna muihin kategorioihin, ja se jakautui vain ulko- ja väliseinien välille. Veden kulutus oli puolestaan todella suurta verrattuna muihin kategorioihin, ja se aiheutui lähes täysin sähkönkulutuksesta. Ilman kulutuksen muodostumisessa lämmön- ja sähkönkulutus olivat merkittävimpiä tekijöitä. Physicumin luonnonvarojen kulutuksen määräytymisessä korostuivat käytönaikainen sähkön- ja lämmönkulutus suhteessa enemmän kuin Infokeskuksen tapauksessa. Abioottisten luonnonvarojen kulutusta voidaan vähentää esimerkiksi valitsemalla tuulivoima sähköntuotantomuodoksi tavallisen verkkosähkön ostamisen sijaan, lisäämällä uusiometallien käyttöä, rakentamalla rakennuksia, joissa ei ole maanalaista pohjakerrosta sekä pienentämällä sähkönkulutusta. Veden kulutusta voidaan vähentää vaikuttamalla sähkönkulutukseen ja tapaan, jolla sähkö tuotetaan: tässä tutkimuksessa todettiin, että jos sähkö tuotetaan tuulivoimalla, rakennuksen veden kulutus vähenee todella merkittävästi. Ilmankin kulutuksen vähentämiseksi kannattaa valita tuulivoima sähköntuotantomuodoksi sekä keskittyä pienentämään rakennuksessa käytettävän sähkön ja lämmön määrää. Abioottisten luonnonvarojen ja ilmankin kulutuksen vähentämiseksi kannattaa myös tähdätä rakennusten pitkäikäisyyteen ja rakennusosien mahdollisimman pitkiin uusimisjaksoihin.
  • Airaksinen, Miimu; Hentilä, Helka-Liisa; Jauhiainen, Jussi S.; Mäntysalo, Raine; Jarenko, Karoliina; Määttä, Tapio; Pentti, Matti; Similä, Jukka; Staffans, Aija (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 4/2012
    Ympäristöministeriö toteuttaa vuosien 2012 ja 2013 maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvioinnin, jossa arvioidaan lain toimivuutta ja vaikuttavuutta sen voimaantulon jälkeen monin tavoin muuttuneessa toimintaympäristössä. Arvioinnin suuntaamisen tueksi ympäristöministeriö on pyytänyt tiedeyhteisöltä itsenäisistä artikkeleista koostuvan puheenvuoron. Julkaistavissa katsauksissa tarkastellaan kaavoituksen ja rakentamisen toimintaympäristössä maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon jälkeen tapahtuneita muutoksia ja näköpiirissä olevia yhteiskunnan kehityssuuntia suhteessa lain tavoitteisiin ja tuloksiin.