Browsing by Subject "rakenteistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Toivanen, Meri (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista journalistista kulttuuria skuupin käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on selvittää yhtäältä sitä, miten skuuppi määritellään suomalaisessa valtamediassa ja toisaalta sitä, millaisia ihanteita ja käytäntöjä näiden tiedotusvälineen omien, kovien uutisten tekemiseen liittyy. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, mitä toimituspäälliköiden puhe skuupeista kertoo journalistisesta kulttuurista yleisemmin. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla toimituspäälliköt yhdestätoista valtakunnallisia uutisia tuottavasta tiedotusvälineestä. Aineiston keruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Teoreettista taustaa tutkimukselle luovat Anthony Giddensin rakenteistumisteoria sekä journalistisen kulttuurin kotimainen ja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus. Giddensin teorian avulla tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka journalismin ihanteet ja arki rakenteistuvat journalistiseksi kulttuuriksi sekä sitä, millaisina yksittäisen toimittajan tai toimitusorganisaation asema näyttäytyy journalistisen kulttuurin kontekstissa. Työn taustalla on ajatus, jonka mukaan joukkoviestinnän yhteiskunnallisuus on sen käytännöissä, ei ainoastaan sen tuotteissa. Siksi tutkimuksessa ei tarkastella vain skuuppia journalistisessa kulttuurissa vaan pikemminkin journalistista kulttuuria skuupissa. Tutkimuksen valossa journalistien ammattikunnalla on skuupin ihanteesta varsin yhdenmukainen käsitys: skuuppi on yhden tiedotusvälineen ennen muita julkaisema uutinen, jonka sisältö poikkeaa yleisestä uutisvirrasta. Lisäksi skuupin on oltava uutisena poikkeuksellisen merkittävä. Tutkimuksen perusteella esimiesasemassa olevien journalistien puhe skuupista vahvistaa käsitystä journalistisen kulttuurin konsensushakuisuudesta ja sisäänpäin käpertymisestä. Skuupin käsite ammentaa elinvoimansa siitä, että se palvelee samanaikaisesti sekä journalistisen kulttuurin ihanteita että arkea, yhteiskunnallisia tavoitteita ja markkinavetoisia käytäntöjä. Taloudellista kilpailua tärkeämpänä haastateltavien puheessa näyttäytyy kuitenkin tiedotusvälineiden keskinäinen henkinen kilpailu. Yksilöiden, organisaatioiden ja koko journalistisen kulttuurin keskinäinen vuorovaikutus osoittautuu tutkimuksessa monin tavoin jännitteiseksi. Journalismin käytännöt mielletään helposti yksittäisten toimittajien tai organisaatioiden toimintatavoiksi, sillä organisaatiorajat ylittävän journalistisen kulttuurin käytäntöjä on vaikea tunnistaa. Raamit, jotka journalistinen kulttuuri asettaa yksilön toiminnalle, perustuvat kulttuurin piilokontrolliin. Journalistisen kulttuurin kyseenalaistaminen on hankalaa, koska se on iskostunut sekä yksilöiden eli yksittäisten toimittajien selkäytimeen että organisaatioiden mediarutiineihin.
  • Antila, Arttu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kaupungeissa on tunnistettu uudenlaista kansalaistoimintaa harjoittavia toimijoita, jotka eivät järjestäydy perinteisten yhdistysten tai järjestöjen kautta, vaan vapaamuotoisemmin neljännellä sektorilla. Tämä ilmiö ei ole käynnissä vain Suomessa, vaan samaan muutokseen on havahduttu myös kansainvälisesti. Kansainvälisessä kontekstissa ilmiö liitetään usein oikeus kaupunkiin – keskusteluun Henri Lefebvren innoittamana ja Suomessa ilmiöön liitetään yleensä keskustelut osallisuudesta. Kaupunkitapahtumat ovat yksi tämän ilmiön ilmentymismuodoista, ja tässä tutkielmassa keskitytäänkin niiden tutkimiseen. Tapaustutkimuksen kohteeksi on valittu viisi Helsingissä järjestettävää tapahtumaa: Ravintolapäivä, Siivouspäivä, Kallio Block Party, Arabian Katufestarit ja Mätäjokifestarit. Ravintolapäivä ja Siivouspäivä järjestetään myös muissa kaupungeissa, jopa ulkomailla asti, mutta tässä työssä keskitytään Helsingin tapaukseen. Tutkimuskohteeksi valittiin nämä viisi tapahtumaa, koska osa niistä edustaa kaupunkiaktivismin uutta aaltoa, kun taas osa on perinteisempiä tapahtumia. Tutkielmassa analysoidaan näitä ja vertaillaan niitä keskenään, sekä keskustellaan sen pohjalta neljännen sektorin käsitteestä. Tutkielma perustuu tapahtumien järjestäjien haastatteluihin ja on siis luonteeltaan laadullinen. Anthony Giddensin rakenteistumisteoriaa käytetään linssinä ymmärtää sitä, kuinka tapahtumat muotoutuvat ja kuinka niiden kautta on mahdollista kytkeytyä yhteiskuntaan. Tutkielmassa huomataan analyysin pohjalta, että tutkitut tapahtumat eroavat toisistaan monin tavoin. Niiden toiminta- ja organisoitumistavat sekä niihin liittyvän omistajuuden hajaumassa huomataan suuria eroja. Ravintolapäivä ja Siivouspäivä määritellään eräänlaiseksi osallistumisen alustaksi, jonka puitteissa osallistuvat kykenevät edistämään omia henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä pyrintöjä muilla elämänaloilla, esimerkiksi järjestöissä. Kallio Block Party ja Arabian Katufestarit määritellään fasilitoiduiksi tapahtumiksi, joissa tapahtumaorganisaatio näyttäytyy jykevämpänä, mutta joissa toiminta ei kuitenkaan jäsenny ensisijaisesti organisaation kautta. Mätäjokifestari on tapahtumista organisaatiokeskeisin, sen sijaitessa toimintatapojensa ja organisaatiomallinsa puolesta tukevasti kolmannella sektorilla. Tapahtuma määritettiin työssä keskusohjatuksi. Näiden tyypittelyiden lisäksi sovellettiin Giddensin rakenteistumisteoriaa sen ymmärtämisessä minkälaisissa prosesseissa tapahtumat rakenteistuvat. Tapahtumien luonteen muotoutumiseen näyttäisikin vaikuttavan sääntöjä ja resursseja, joita aineistosta tunnistetaan, jotka vaikuttavat siihen miten tapahtumien kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Giddensin rakenteistumisteoria tarjoaa myös näkökulman osallisuuteen, kun huomataan kuinka eri tapahtumien puitteissa toteutettu toiminta tulee tulkituksi myös laajemmin yhteiskunnassa. Giddensin rakenteistumisteorian avulla valotetaan myös sitä logiikkaa, jolla uudenlainen, laajemmin ymmärretty osallisuus ymmärretään neljännen sektorin kontekstissa. Keskeinen kontribuutio aikaisemmalle tutkimukselle on tarkentava havainto neljännellä sektorilla, instituutioiden välillä liikkuvien kansalaisten sosiaalisiin positioihin nojaavasta instituutioihin paikantuvien resurssien realisoinnista vapaamuotoisessa yhteistoiminnassa.
  • Engeström, Jyri (2002)
    The focus of this study is on the effects of innovation on organizational structure. It addresses the question: How do innovations produce organization? Applying concepts from activity theory, coorientation theory, and structuration theory, the study demonstrates how social ties - the links, bridges and bonds between individuals - play a key role in the development of new inventions. A qualitative method is developed for analyzing interaction data in email and face to face conversations. Based on this method, an analysis of one product innovation at an Internet design and consulting company is presented. The key findings are synthesized in the form of a double cycle model of innovation in organizations.