Browsing by Subject "rannansiirtyminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Knuutinen, Tarja Pauliina; Kivikero, Hanna Kaarina; Terävä, Elina Katariina (The Archaeological Society of Finland, 2018)
    Monographs of the Archaeological Society of Finland
    Recent archaeological research around the medieval Castle of Raseborg has shown that in the Middle Ages the most prominent changes in the surroundings of the castle, both natural and man-made, are related to the littoral landscape of the site. Archaeological data offers new information on post-glacial shore displacement in the region, and suggests that during the first half of the 16th century the shore level around the castle was considerably lower than expected. Shore displacement also affected the castle’s strategies for defence and subsistence.
  • Huovari, Iiris (Helsingin yliopisto, 2021)
    Espoossa Nuuksion kansallispuiston lähettyvillä sijaitsevan Suomen luontokeskus Haltian kävijämäärät ovat jatkuvasti nousseet sen avaamisesta lähtien. Nuuksion geologinen historia on todella mielenkiintoinen, ja sitä voisi tulevaisuudessa saada luontokeskuksen kävijöiden tietoisuuteen. Alueen geologista historiaa tutkitaan tässä tutkielmassa laajasta näkökulmasta ottaen huomioon erityisesti viime jääkauden loppuvaiheen vaikutus alueen maa- ja kallioperään sekä selvittämällä jääkauden jälkeisen maaperän, ilmaston ja kasvillisuuden kehitystä. Erityistä huomiota kiinnitetään alueelta löytyvään pieneen suohon, jonka kehitystä selvitettiin siitepölyanalyysin sekä raekoon ja orgaanisen aineksen määrän muutosten avulla. Suon keskeltä kairatusta profiilista tehtiin lisäksi kolme ajoitusta, jotta sen syvyysulottuvuus saatiin kiinnitettyä aikaan. Samalla saatiin ikä suoaltaan turpeen muodostumiselle. Uurrehavaintojen sekä rannansiirtymisen avulla pyritään selvittämään suoaltaan ja Haltian ympäristön kehitystä. Rannansiirtymisaineiston perusteella tuotettiin karttoja ja video, jotka havainnollistavat alueella vallinneen muinaisen Itämeren vaiheiden vaikutusta maisemankehitykseen. Uurteiden perusteella jäätikkö virtasi alueen yli ensin pohjoisluoteesta ja lopuksi luoteesta. Suoaltaan pohjalla tavataan karkeampaa materiaalia soraisesta diamiktonista karkeaan silttiin, joka viittaa Baltian jääjärven laskeneen äkillisesti valtamerenpinnan tasolle. Tuotetusta rannansiirtymiskäyrästä selviää, että tutkittava suo on kuroutunut Yoldiamerestä noin 11 400 vuotta sitten. Alueelta löytyvän muinaisrantakivikon alatason perusteella Ancylusjärvivaiheen maksimi sijaitsee Nuuksiossa korkeudella 65 m mpy. Suosta löytyneet siitepölyt kertovat alueella vallinneen aluksi metsätön ja avoin kasvillisuus, jossa vähitellen koivut lisääntyivät. Koivun ollessa valtapuulajina ei alueen ympäristö kuitenkaan ollut vielä täysin metsittynyt suuren ei-puumaisten maakasvien osuuden perusteella. Leppä yleistyi alueella 10 300–9 800 vuotta sitten. Lehmus saapui alueelle 8 500–8 300 vuotta sitten ilmaston lämmetessä. Ilmasto alkoi tästä hieman yli 2 000 vuotta myöhemmin kuitenkin vähitellen viilentyä, ja kuusi yleistyi alueella noin 5 100–4 600 vuotta sitten. Tällöin jalopuut väistyivät vähitellen kuusen tieltä. Metsä muuttui kuusen saapumisen myötä ensin havupuuvaltaiseksi ja lopulta nykyisenlaiseksi sekametsää muistuttavaksi metsäksi. Suoaltaan umpeenkasvu ja sitä kautta soistuminen alkoivat sen reunoilta, ja umpeenkasvu oli todennäköisesti pääosin pohjanmyötäistä. Suoaltaan keskiosat ovat soistuneet kokonaan viimeistään 3 300 vuotta sitten turpeen silmämääräisesti määritetyn alaosan ajoitusiän ollessa 3 375 ± 30 vuotta. Suon turve muuttui lopullisesti saravaltaisesta rahkavaltaiseksi aikaisintaan 2 250 vuotta sitten.
  • Koskinen, Juuso (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kosteikkoarkeologia (eng. wetland archaeology) tekee tuloaan Suomeen. Kosteikkoympäristöt asettavat uudenlaisia haasteita arkeologiselle suojelulle sekä kenttätutkimukselle. Ne synnyttävät tilauksen myös uusille paikkatieto- ja mallinnusmenetelmille. Etenkin tiedot muinaisesta maisemasta sekä maastonmuodoista ovat korvaamattomia, kun muinaisia asuinpaikkoja etsitään ja arkeologisia selitysmalleja laaditaan. Kosteikkoympäristöt ovat muuttuneet vahvasti holoseenin saatossa, ja varsinkin soilla muinaisten rantavyöhykkeiden, järvenpohjien sekä kuivan maan alueiden päälle on yleensä kerrostunut paljon turvetta, jonka peittämistä maastonmuodoista arkeologeilla ei ole tavallisesti käytössään kuin ainoastaan viittellisiä topografisia aineistoja. Kokeilen FM Niko Latvakosken pro gradu -työssään kehittelemää sovelletun korkeusmallin menetelmää Savitaipaleella sijaitsevaan Rajalamminsuohon, ja tarkastelen mallin todenmukaisuutta geologisten kairausten sekä maatutkauksen avulla. Mallinnusmenetelmää ei ole aikaisemmin koeteltu kenttätöissä hankittuja mittauksia vasten. Arvioin myös mallin hyödyllisyyttä muinaisjäännösten suojelun kannalta. Tämä vaatii tuekseen tietoa etenkin tutkitun alueen rannansiirtymisestä, jota myös käsittelen työssäni. Suon geologinen ympäristö on Toiseen Salpausselkään liittyvää jäätikköjokideltaa, ja sen jyrkillä harjumuodostelmilla voi erottaa useita muinaisrantaterasseja. Tutkimusalueen läheisyydessä sijaitsee monia esihistoriallisia asuinpaikkoja ja muita toiminta-alueita, joista osa rajautuu välittömästi suon reunaan. Kolmiulotteinen georeferoitu malli nostaa menneen kosteikkoympäristön topografian analyyttiseen tarkasteluun, ja sen avulla on mahdollista paikantaa muinaisia turpeenalaisia rantavyöhykkeitä. Malli muodostetaan kahden lähtöaineiston pohjalta: Geologisen tutkimuskeskuksen turvetutkimuksien syvyyspisteet sekä suota ympäröivät Maanmittauslaitoksen ilmalaserkeilauspisteet muokataan paikkatieto-ohjelmien avulla yhtenäiseksi raster-tiedostoksi, josta turvealue on poistettu. Tämän jälkeen tyhjän alan korkeustiedot luodaan interpoloimalla. Splini-interpoloinnissa syntyvä yhtenäinen kolmiulotteinen pinta sisältää ETRS-TM35FIN-järjestelmän mukaiset korkeus- ja tasokoordinaatit, mikä mahdollistaa sen soveltamisen esimerkiksi kenttätöiden kohdentamisen apuna. Lisäksi sitä voitaisiin käyttää nykyaikaisten ympäristömuutosten seurannassa. Esimerkiksi kosteikkoalueen pohjaveden laskun asettamaa tafonomista uhkaa voitaisiin arvioida mallin avulla. Näkemykseni mukaan mallia voidaan käyttää jo nykymuodossaan suon kivennäispohjaa kuvaavana viitteellisenä maanmittausaineistona, ja tarkkuudeltaan sen voi rinnastaa esimerkiksi peruskarttaan. Merkittävimmät virhelähteet ovat peräisin paikkatietotyökalujen asetuksista, mutta myös lähdeaineistojen välillä havaittiin korkeusarvojen eroja yhtäläisissä maastonkohdissa. Jatkotutkimuksella voitaisiin selvittää millaiset paikkatietotyökalujen asetukset tuottaisivat mahdollisimman todenmukaisen mallin. Tässä tutkielmassa sovellettu versio edellyttää, että suon pohjan ja ympäristön maanpinta ovat yhtäläistä geologista kerrostumaa. Onnistuneen mallinnuksen ehtoja olisi selvitettävä myös toisenlaisten geologisten kerrostumien soilla, jotta menetelmästä saataisiin laajakäyttöisempi.