The global demand for renewable energy is on the rise. Expansion of onshore wind energy is in many parts of the world limited by societal acceptance, and also ecological impacts are a concern. Here, pragmatic methods are developed for the integration of high-dimensional spatial data in offshore wind energy planning. Over 150 spatial data layers are created, which either oppose or support offshore wind energy development, and represent ecological, societal, and economic factors. The method is tested in Finland, where interest in developing offshore wind energy is growing. Analyses were done using a spatial prioritization approach, originally developed for the prioritization of high-dimensional ecological data, and rarely used in planning offshore wind energy. When all criteria are integrated, it is possible to find a balanced solution where offshore wind farms cause little disturbance to biodiversity and society, while at the same time yielding high profitability for wind energy production. Earlier proposed areas for offshore wind farms were also evaluated. They were generally well suited for wind power, with the exception of a couple of areas with comparatively high environmental impacts. As an outcome, new areas well suited for large scale wind power deployment were recognized, where construction costs would be moderate and disturbance to biodiversity, marine industries and people limited. A novel tradeoff visualization method was also developed for the conflicts and synergies of offshore energy deployment, which could ease the dialogue between different stakeholders in a spatial planning context. Overall, this study provides a generic and transparent approach for well-informed analysis of offshore wind energy development potential when conflict resolution between biodiversity, societal factors and economic profits is needed. The proposed approach is replicable elsewhere in the world. It is also structurally suitable for the planning of impact avoidance and conflict resolution in the context of other forms of construction or resource extraction.

Marine ecosystems are under high demand for human use, giving concerns about how pressures from human activities may affect their structure, function, and status. In Europe, recent developments in mapping of marine habitats and human activities now enable a coherent spatial evaluation of potential combined effects of human activities. Results indicate that combined effects from multiple human pressures are spread to 96% of the European marine area, and more specifically that combined effects from physical disturbance are spread to 86% of the coastal area and 46% of the shelf area. We compare our approach with corresponding assessments at other spatial scales and validate our results with European-scale status assessments for coastal waters. Uncertainties and development points are identified. Still, the results suggest that Europe’s seas are widely disturbed, indicating potential discrepancy between ambitions for Blue Growth and the objective of achieving good environmental status within the Marine Strategy Framework Directive.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämän Interreg IIIA ”Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa” –projektin tavoitteena oli löytää tasapainostrategia ruovikoiden hyödyntämisen, säilyttämisen ja merenrantaniityiksi peruskunnostamisen välillä pilottialueilla. Etelä-Suomen yleissuunnittelun pilottialueet olivat Halikonlahti (Salon ja Halikon alueella) ja Turun kaupunki. Rannikkoalueidemme ruovikot ovat lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Etelä-Suomen rannikko-alueen noin 30 000 hehtaarista (ei sisävesiä) arviolta 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiaksi ja rakennuskäyttöön ja 7500 hehtaaria tulisi peruskunnostaa merenrantaniityiksi. Ruovikoiden hyödyntäminen hyvin suunniteltuna edistää luonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua, ilmansuojelua ja alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tämän tilanteen saavuttaminen on ruovikkostrategian keskeinen päämäärä. Pilottialueilla käytettyä yleissuunnittelumallia tulisi kopioida laajemmin Etelä-Suomen rannikkoalueille samalla käynnistäen ruovikoiden korjuuketjuja. Lisäksi korjuumenetelmiä tulee samanaikaisesti vielä kehittää ja verkostoitumista lisätä. Onnistuneiden korjuuketjujen ja hyödyntämisen tuloksena voitaisiin soveltuvilla korjuuketjualueilla ottaa käyttöön uusi kansallinen rahoituskeino: ruovikon korjuutuki. Arvokkaimpien alueiden hoidon vaikutusten seurantaa tulee kehittää. Julkaisussa on esitetty Etelä-Suomen osalta toimenpideohjelma, joka toteutuessaan voisi vaikuttaa merkittävästi rantojemme ja merenlahtiemme tilaan.

We analyzed phytoplankton biodiversity trends in a 52 year (1967–2018) monitoring time-series from the archipelago of Helsinki, Gulf of Finland, the Baltic Sea. The community ordination revealed strong ordering of samples along the time axis (generalized additive model—gam fit: R2 = 0.9). Species richness increased in time and was the most influential alpha diversity descriptor related to the community structure (gam fit: R2 = 0.56–0.70). Changes in species richness accounted for 35–36% of the mean between-sample beta diversity. The remaining 64–65% was due to species turnover—the dominant component of the biodiversity trend. The temporal beta diversity trend reflected the eutrophication history of the geographically confined region, with a turning point in mid-1990s demarking the adaptation and recovery phases of the phytoplankton community. Trends in spatial beta diversity revealed homogenization of the communities in the outer archipelago zone, but not in the inner bays. The temporal decay of community similarity revealed high turnover rate, with 23.6 years halving time in the outer archipelago and 11.3 years in the inner bays, revealing the differences in eutrophication strength. The observed phytoplankton trends manifest the regional eutrophication history, and dispersal of new species to the unsaturated brackish species pool.

Rannikkoalueiden käytön lisääntyessä kasvaa myös tarve huolehtia rannikkoympäristön tilasta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Haasteena ovat myös varautuminen ilmastomuutoksen vaikutuksiin sekä lisääntyvän meriliikenteen aiheuttamiin riskeihin. Kansallisen rannikkostrategian avulla tavoitellaan rannikkoalueen elinvoimaisuutta, torjutaan sen tilan heikkenemistä ja varaudutaan pahimpiin uhkiin ja onnettomuuksiin. Rannikko-strategia nostaa esiin rannikkoalueen erityislaatuisena vesi- ja maa-alueiden muodostamana kokonaisuutena, jonka kestävä käyttö ja hoito edellyttävät johdonmukaisuutta ja toimien yhteensovittamista.

Microplastic (MP) ingestion by four species of small coastal fish from the northern Baltic Sea was investigated. The digestive tract contents of 424 specimens, caught across eight sampling sites along the Finnish coastline were analysed for the occurrence of MP ingestion. MP were found in 38 fish individuals (9% of sampled fish). Specimens from the urban area of Helsinki displayed the highest prevalence of ingested plastics (27.5%). No relationship was found between the size or species of the fish and the presence of ingested MP particles nor the amount of MP in seawater. The comparison to a previous study conducted using the same research methods indicates that the ingestion of MP is more common in coastal fish than in offshore fish in the northern Baltic Sea.

Suomen rannikkostrategian arviointiosa on laadittu EU:n rannikkoalueita koskevan suosituksen mukaisesti strategian taustaselvityksenä. Arviointiosa käsittelee Suomen rannikkoalueiden tilaa, keskeisiä toimijoita ja ohjauskeinoja suosituksessa esiteltyjen periaatteiden ja strategisen lähestymistavan valossa. Rannikkoalueen kestävän käytön haasteita ovat muun muassa rannikkoalueen käytön lisääntyminen, ympäristön tilan heikkeneminen, elinkeinojen harjoittamismahdollisuuksien kapeneminen, lisääntyvästä liikenteestä johtuvat onnettomuusriskit sekä varautuminen ilmastomuutoksen vaikutuksiin. Erisuuntaiset hallinnolliset tavoitteet ja toimijoiden intressit, käytäntöjen moninaisuus sekä tiedon puute vaikeuttavat rannikkoalueiden käyttöä ja hoitoa kestävällä tavalla. Vaikka hyviä yksittäisiä ohjauskeinoja on olemassa, mahdollisuuksia rannikkoalueen tarkastelemiseen yhtenäisenä kokonaisuutena tulee kehittää. Tarvitaan integroivaa ja laaja-alaista näkökulmaa rannikko-alueen elinvoimaisuuden kehittämiseksi ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

1. Improving the health of coastal and open sea marine ecosystems represents a substantial challenge for sustainable marine resource management, since it requires balancing human benefits and impacts on the ocean. This challenge is often exacerbated by incomplete knowledge and lack of tools that measure ocean and coastal ecosystem health in a way that allows consistent monitoring of progress towards predefined management targets. The lack of such tools often limits capabilities to enact and enforce effective governance. 2. We introduce the Baltic Health Index (BHI) as a transparent, collaborative and repeatable assessment tool. The Index complements existing, more ecological-oriented, approaches by including a human dimension on the status of the Baltic Sea, an ecosystem impacted by multiple anthropogenic pressures and governed by a multitude of comprehensive national and international policies. Using a large amount of social–ecological data available, we assessed the health of the Baltic Sea for nine goals that represent the status towards set targets, for example, clean waters, biodiversity, food provision, natural products extraction and tourism. 3. Our results indicate that the overall health of the Baltic Sea is suboptimal (a score of 76 out of 100), and a substantial effort is required to reach the management objectives and associated targets. Subregionally, the lowest BHI scores were measured for carbon storage, contaminants and lasting special places (i.e. marine protected areas), albeit with large spatial variation. 4. Overall, the likely future status of all goals in the BHI averaged for the entire Baltic Sea is better than the present status, indicating a positive trend towards a healthier Baltic Sea. However, in some Baltic Sea basins, the trend for specific goals was decreasing, highlighting locations and issues that should be the focus of management priorities. 5. The BHI outcomes can be used to identify both pan-Baltic and subregional scale management priorities and to illustrate the interconnectedness between goals linked by cumulative pressures. Hence, the information provided by the BHI tool and its further development will contribute towards the fulfilment of the UN Agenda 2030 and its Sustainability Development Goals.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja niiden tila on vähintään hyvä. Vedenlaadun paranemisesta syntyviä virkistyshyötyjä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn VIRVA-mallin avulla hyvää huonommassa tilassa olevalla Raaseporin rannikkoalueella ja koko Suomen puoleisella Suomenlahden rannikolla. Virkistyskäytöllä on rannikkoalueella suuri merkitys. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä rannikon ja saariston vesialueisiin liittyviä ulkoiluharrastuksia ovat uinnin lisäksi veneily, kalastus ja rannalla oleilu. Tässä raportissa esitettyä tutkimusta varten toteutettiin postikysely kesällä 2011. Virkistyskäyttöään ja vedenlaadun vaikutusta siihen arvioi 281 rantakiinteistön omistajaa. Tulosten perusteella nykyisellä vedenlaadulla on haitallisia vaikutuksia keskeisiin vesistön virkistyskäyttömuotoihin kuten uintiin, veneilyyn ja kalastukseen. Vastaajista lähes kaikkien (96 %) mielestä nykyinen vedenlaatu oli haitannut uintia. Noin puolet vastaajista (52 %) oli vähentänyt virkistyskäyttöään huonon vedenlaadun vuoksi. Mikäli Raaseporin merialueen rehevyys vähenisi niin, että siellä saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, kasvaisi alueen rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyöty VIRVA-mallilla arvioituna noin 6 miljoonaa euroa vuodessa. Raaseporin ja myös koko Suomenlahden rannikolla on runsaasti ranta-asutusta, johon on sidottu suuria pääomia ja tämä taas johtaa ranta-asutuksen suurempaan virkistyskäyttöarvoon verrattuna muihin virkistäytyjiin. Tarkastelun perusteella vesistöstä aiheutuva muun virkistyskäytön arvon kasvu olisi noin 17 % rantakiinteistöjen käyttäjille aiheutuvasta hyödystä eli miljoona euroa vuodessa. Muista käyttäjistä eniten hyötyisivät uimarit. Mikäli koko Suomenlahdella saavutettaisiin hyvä ekologinen tila, kasvaisi rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyöty noin 50 milj. euroa vuodessa. Hyödyt olisivat siten suuremmat kuin nykyiset arviot merenhoidon kustannuksista. VIRVA-laskelmat perustuvat useisiin oletuksiin ja asiantuntijoiden päätelmiin. Niihin liittyy siis jonkin verran epävarmuutta. Siksi mallilla laskettuja ”tarkkoja” euromääräisiä arvioita olennaisempaa on tarkastella tulosten suuruusluokkaa ja erilaisilla oletuksilla laskettuja virkistyskäyttöhyötyjen vaihteluväliä. Tulokset kuitenkin vahvistavat käsitystä, että Suomenlahden vedenlaadun paranemisella olisi huomattavia hyötyjä vesistön virkistyskäytölle.