Browsing by Subject "rannikot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Laurila, Leena; Kalliola, Risto (Miljöministeriet, 2008)
    Miljöministeriets rapporter 3sv/2008
    Av hela strandlinjen längs havskusten och kring öarna är i genomsnitt 41 % sluten. Det vill säga att de byggnader med gårdsplaner, som finns i närheten av stranden sluter stranden från övrig användning. Om man utesluter från kalkylerna öar som utgör mindre än 1 ha och därmed i praktiken inte lämpar sig för byggande, blir slutenhetsgraden för strandlinjen på fastlandet och på öar som är större än 1 ha 48 %. Därmed är slutenhetsgraden i 22 kommuner 60 % eller högre och i 6 av dessa kommuner 70 % eller högre. Den här rapporten behandlar mängden slutna stränder och fria stränder och deras läge, samt kvaliteten, tillgängligheten och sammanhängandet hos fria stränder.
  • Coppock, Rachel L.; Lindeque, Penelope K.; Cole, Matthew; Galloway, Tamara S.; Nakki, Pinja; Birgani, Hannah; Richards, Saskiya; Queirós, Ana M. (Elsevier, 2021)
    Journal of Hazardous Materials 415: 125583
    Microplastics are ubiquitous in the marine environment, however, the mechanisms governing their uptake by, and burial within, seabed habitats are poorly understood. In this study, microplastic burial and its impact on fauna-mediated sedimentary processes was quantified at three coastal sites, and the potential contribution of burrowing faunal communities to this process assessed via functional trait diversity analysis of field data. In addition, laboratory exposures were used to assess whether sediment-processing undertaken by the brittlestar Amphiura filiformis, a key species in the sampled area, could explain the burial of microplastic fibres. Field observations confirmed broad-scale burial of microplastics across the coastal seabed, consistent across sites and seasons, with microplastic sequestration linked to benthic-pelagic exchange pathways, driven by burrowing fauna. Brittlestars were observed to bury and line their burrow walls with microfibres during experiments, and their burial activity was also modified following exposure to nylon fibres, relative to controls. Collectively, these results indicate that biodiverse and functionally important seabed habitats act as microplastic sinks, with burrowing fauna contributing to this process via well-known benthic-pelagic pathways, the rates of which are modified by plastic exposure.
  • Hietala, Reija; Ijäs, Asko; Pikner, Tarmo; Kull, Anne; Printsmann, Anu; Kuusik, Maila; Fagerholm, Nora; Vihervaara, Petteri; Nordström, Paulina; Kostamo, Kirsi (Springer Nature, 2021)
    Journal of Coastal Conservation 25 (2021), 47
    The Maritime Spatial Planning (MSP) Directive was ratified (2014/89/EU) along the Strategy of the European Union (EU) on the Blue Economy to contribute to the effective management of maritime activities and resources and incorporate the principal elements of Integrated Coastal Zone Management (ICZM) (2002/413/EC) into planning at the land-sea interface. There is a need to develop the ICZM approach throughout Europe to realise the potential for both socio-economic and environmental targets set by the EU and national legislations. In this study, we co-developed different approaches for land-sea interactions in four case areas in Estonia and Finland based on the defined characteristics and key interests derived from local or regional challenges by integrating spatial data on human activities and ecology. Furthermore, four ICZM drafts were co-evaluated by stakeholders and the public using online map-based assessment tools (public participatory GIS). The ICZM approaches of the Estonian cases ranged from the diversification of land use to the enhancement of community-based entrepreneurship. The Finnish cases aimed to define the trends for sustainable marine and coastal tourism and introduce the ecosystem service concept in land use planning. During the project activities, we found that increased communication and exchange of local and regional views and values on the prevailing land-sea interactions were important for the entire process. Thereafter, the ICZM plans were applied to the MSP processes nationally, and they support the sustainable development of coastal areas in Estonia and Finland.
  • Ikonen, Iiro; Hagelberg, Eija (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 9/2008
    Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämän Interreg IIIA ”Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa” –projektin tavoitteena oli löytää tasapainostrategia ruovikoiden hyödyntämisen, säilyttämisen ja merenrantaniityiksi peruskunnostamisen välillä pilottialueilla. Etelä-Suomen yleissuunnittelun pilottialueet olivat Halikonlahti (Salon ja Halikon alueella) ja Turun kaupunki. Rannikkoalueidemme ruovikot ovat lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Etelä-Suomen rannikko-alueen noin 30 000 hehtaarista (ei sisävesiä) arviolta 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiaksi ja rakennuskäyttöön ja 7500 hehtaaria tulisi peruskunnostaa merenrantaniityiksi. Ruovikoiden hyödyntäminen hyvin suunniteltuna edistää luonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua, ilmansuojelua ja alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tämän tilanteen saavuttaminen on ruovikkostrategian keskeinen päämäärä. Pilottialueilla käytettyä yleissuunnittelumallia tulisi kopioida laajemmin Etelä-Suomen rannikkoalueille samalla käynnistäen ruovikoiden korjuuketjuja. Lisäksi korjuumenetelmiä tulee samanaikaisesti vielä kehittää ja verkostoitumista lisätä. Onnistuneiden korjuuketjujen ja hyödyntämisen tuloksena voitaisiin soveltuvilla korjuuketjualueilla ottaa käyttöön uusi kansallinen rahoituskeino: ruovikon korjuutuki. Arvokkaimpien alueiden hoidon vaikutusten seurantaa tulee kehittää. Julkaisussa on esitetty Etelä-Suomen osalta toimenpideohjelma, joka toteutuessaan voisi vaikuttaa merkittävästi rantojemme ja merenlahtiemme tilaan.
  • Pitkänen, Heikki (National Board of Waters and the Environment, 1994)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 18
    Suomen rannikkovesien rehevöityminen: jokivesien tuomien ravinteiden alkuperä, käyttäytyminen ja vaikutukset.
  • Hanhijärvi, Johanna; Yliskylä-Peuralahti, Johanna (Miljöministeriet, 2006)
    Miljön i Finland 10sv/2006
    Bedömningsdelen i Finlands kuststrategi har utarbetats i enlighet med EU:s rekommendation om kustområden som en bakgrundsutredning till strategin. Bedömningsdelen behandlar de finländska kustområdenas tillstånd och deras viktigaste aktörer samt styrmedel för förvaltning av kustområden i ljuset av de i rekommendationen presenterade principerna och det strategiska betraktelsesättet. Utmaningar för en hållbar användning av kustområden är bland annat den ökade användningen av kustområdet, försämringen i miljöns tillstånd, de minskande möjligheterna till näringsutövande, olycksriskerna från den ökande trafiken samt förebyggandet av klimatförändringens effekter. En hållbar kustområdesförvaltning försvåras av motstridiga administrativa mål, aktörernas olika intressen, många olika tillvägagångssätt och bristen på information. Även om det finns bra enstaka styrmedel, måste man utveckla instrument som gör det möjligt att betrakta kustområdet som en enhetlig helhet. Det behövs en integrerande och övergripande synvinkel för att utveckla kustområdets livskraft och bevara dess mångfald.
  • Laine, Anna M.; Lindholm, Tapio; Nilsson, Mats; Kutznetsov, Oleg; Jassey, Vincent E. J.; Tuittila, Eeva-Stiina (John Wiley & Sons Ltd, 2021)
    Journal of Ecology 109, 4 (2021), 1774–1789
    1. Most of the carbon accumulated into peatlands is derived from Sphagnum mosses. During peatland development, the relative share of vascular plants and Sphagnum mosses in the plant community changes, which impacts ecosystem functions. Little is known on the successional development of functional plant traits or functional diversity in peatlands, although this could be a key for understanding the mechanisms behind peatland resistance to climate change. Here we aim to assess how functionality of successive plant communities change along the autogenic peatland development and the associated environmental gradients, namely peat thickness and pH, and to determine whether trait trade-offs during peatland succession are analogous between vascular plant and moss communities. 2. We collected plant community and trait data on successional peatland gradients from post-glacial rebound areas in coastal Finland, Sweden and Russia, altogether from 47 peatlands. This allowed us to analyse the changes in community-weighted mean trait values and functional diversity (diversity of traits) during peatland development. 3. Our results show comparative trait trade-offs from acquisitive species to conservative species in both vascular plant and Sphagnum moss communities during peatland development. However, mosses had higher resistance to environmental change than vascular plant communities. This was seen in the larger proportion of intraspecific trait variation than species turnover in moss traits, while the proportions were opposite for vascular plants. Similarly, the functional diversity of Sphagnum communities increased during the peatland development, while the opposite occurred for vascular plants. Most of the measured traits showed a phylogenetic signal. More so, the species common to old successional stages, namely Ericacae and Sphagna from subgroup Acutifolia were detected as most similar to their phylogenetic neighbours. 4. Synthesis. During peatland development, vegetation succession leads to the dominance of conservative plant species accustomed to high stress. At the same time, the autogenic succession and ecological engineering of Sphagna leads to higher functional diversity and intraspecific variability, which together indicate higher resistance towards environmental perturbations.
  • Karlson, Bengt; Andersen, Per; Arneborg, Lars; Cembella, Allan; Eikrem, Wenche; John, Uwe; West, Jennifer Joy; Klemm, Kerstin; Kobos, Justyna; Lehtinen, Sirpa; Lundholm, Nina; Mazur-Marzec, Hanna; Naustvoll, Lars; Poelman, Marnix; Provoost, Pieter; De Rijcke, Maarten; Suikkanen, Sanna (Elsevier, 2021)
    Harmful Algae 102 (2021), 101989
    Harmful algal blooms (HAB) are recurrent phenomena in northern Europe along the coasts of the Baltic Sea, Kattegat-Skagerrak, eastern North Sea, Norwegian Sea and the Barents Sea. These HABs have caused occasional massive losses for the aquaculture industry and have chronically affected socioeconomic interests in several ways. This status review gives an overview of historical HAB events and summarises reports to the Harmful Algae Event Database from 1986 to the end of year 2019 and observations made in long term monitoring programmes of potentially harmful phytoplankton and of phycotoxins in bivalve shellfish. Major HAB taxa causing fish mortalities in the region include blooms of the prymnesiophyte Chrysochromulina leadbeateri in northern Norway in 1991 and 2019, resulting in huge economic losses for fish farmers. A bloom of the prymesiophyte Prymnesium polylepis (syn. Chrysochromulina polylepis) in the Kattegat-Skagerrak in 1988 was ecosystem disruptive. Blooms of the prymnesiophyte Phaeocystis spp. have caused accumulations of foam on beaches in the southwestern North Sea and Wadden Sea coasts and shellfish mortality has been linked to their occurrence. Mortality of shellfish linked to HAB events has been observed in estuarine waters associated with influx of water from the southern North Sea. The first bloom of the dictyochophyte genus Pseudochattonella was observed in 1998, and since then such blooms have been observed in high cell densities in spring causing fish mortalities some years. Dinoflagellates, primarily Dinophysis spp., intermittently yield concentrations of Diarrhetic Shellfish Toxins (DST) in blue mussels, Mytilus edulis, above regulatory limits along the coasts of Norway, Denmark and the Swedish west coast. On average, DST levels in shellfish have decreased along the Swedish and Norwegian Skagerrak coasts since approximately 2006, coinciding with a decrease in the cell abundance of D. acuta. Among dinoflagellates, Alexandrium species are the major source of Paralytic Shellfish Toxins (PST) in the region. PST concentrations above regulatory levels were rare in the Skagerrak-Kattegat during the three decadal review period, but frequent and often abundant findings of Alexandrium resting cysts in surface sediments indicate a high potential risk for blooms. PST levels often above regulatory limits along the west coast of Norway are associated with A. catenella (ribotype Group 1) as the main toxin producer. Other Alexandrium species, such as A. ostenfeldii and A. minutum, are capable of producing PST among some populations but are usually not associated with PSP events in the region. The cell abundance of A. pseudogonyaulax, a producer of the ichthyotoxin goniodomin (GD), has increased in the Skagerrak-Kattegat since 2010, and may constitute an emerging threat. The dinoflagellate Azadinium spp. have been unequivocally linked to the presence of azaspiracid toxins (AZT) responsible for Azaspiracid Shellfish Poisoning (AZP) in northern Europe. These toxins were detected in bivalve shellfish at concentrations above regulatory limits for the first time in Norway in blue mussels in 2005 and in Sweden in blue mussels and oysters (Ostrea edulis and Crassostrea gigas) in 2018. Certain members of the diatom genus Pseudo-nitzschia produce the neurotoxin domoic acid and analogs known as Amnesic Shellfish Toxins (AST). Blooms of Pseudo-nitzschia were common in the North Sea and the Skagerrak-Kattegat, but levels of AST in bivalve shellfish were rarely above regulatory limits during the review period. Summer cyanobacteria blooms in the Baltic Sea are a concern mainly for tourism by causing massive fouling of bathing water and beaches. Some of the cyanobacteria produce toxins, e.g. Nodularia spumigena, producer of nodularin, which may be a human health problem and cause occasional dog mortalities. Coastal and shelf sea regions in northern Europe provide a key supply of seafood, socioeconomic well-being and ecosystem services. Increasing anthropogenic influence and climate change create environmental stressors causing shifts in the biogeography and intensity of HABs. Continued monitoring of HAB and phycotoxins and the operation of historical databases such as HAEDAT provide not only an ongoing status report but also provide a way to interpret causes and mechanisms of HABs.
  • Hanhijärvi, Johanna (Miljöministeriet, 2006)
    Miljön i Finland 15sv/2006
    Med den ökade användningen av kustområdena ökar också behovet av att sköta om kustmiljöns tillstånd och bevara naturens mångfald. Utmaningar ställs också av förberedningen för klimatförändringens effekter och de risker som den ökade sjötrafiken medför. Med den nationella kuststrategin strävar man efter att stärka kustområdets livskraft, motarbeta försämring av dess tillstånd och förbereda sig för de värsta hoten och olyckorna. Kuststrategin lyfter fram kustområdet som en särpräglad och mångformig helhet som består av vatten- och landområden och vars hållbara förvaltning förutsätter följdriktighet och koordinering av åtgärder.
  • Ryttäri, Terhi; Heiskala, Katri; Kekäläinen, Hannele; Koskela, Kasper; von Numers, Mikael; Rinkineva-Kantola, Leena; Syrjänen, Kimmo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Ympäristöopas
    Hiekkarannat ja dyynit ovat lajirikkaita elinympäristöjä. Niillä elää lukuisia joukko kovakuoriaisia, luteita, perhosia, hämähäkkieläimiä, kasveja ja lintuja. Monet lajeista ovat nykyisin uhanalaisia. Hiekkarantoja, dyynejä ja niillä eläviä eliöitä uhkaavat muiden muassa Itämeren rehevöityminen, joka näkyy rannoilla levän kertymisenä ja umpeenkasvuna. Myös rakentaminen ja virkistyskäytöstä johtuva kuluminen heikentävät hiekkarantojen lajien elinmahdollisuuksia. Vieraslaji kurtturuusu leviää myös kovaa vauhtia etenkin Suomenlahden rannikolla. Tässä oppaassa kerrotaan hiekkarantojen ja dyynien monimuotoisesta elämästä. Itämeren tilan parantaminen on ensisijaista rantojen eliölajiston hyvinvoinnin kannalta. Meren elpyminen on kuitenkin hidasta ja sitä odotellessa meistä jokainen voi auttaa rantojen erikoistunutta eliölajistoa pienilläkin teoilla.
  • Hanhijärvi, Johanna (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 15/2006
    Rannikkoalueiden käytön lisääntyessä kasvaa myös tarve huolehtia rannikkoympäristön tilasta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Haasteena ovat myös varautuminen ilmastomuutoksen vaikutuksiin sekä lisääntyvän meriliikenteen aiheuttamiin riskeihin. Kansallisen rannikkostrategian avulla tavoitellaan rannikkoalueen elinvoimaisuutta, torjutaan sen tilan heikkenemistä ja varaudutaan pahimpiin uhkiin ja onnettomuuksiin. Rannikko-strategia nostaa esiin rannikkoalueen erityislaatuisena vesi- ja maa-alueiden muodostamana kokonaisuutena, jonka kestävä käyttö ja hoito edellyttävät johdonmukaisuutta ja toimien yhteensovittamista.
  • Sainio, Erika; Lehtiniemi, Maiju; Setälä, Outi (Macmillan, 2021)
    Marine Pollution Bulletin 172 (2021), 112814
    Microplastic (MP) ingestion by four species of small coastal fish from the northern Baltic Sea was investigated. The digestive tract contents of 424 specimens, caught across eight sampling sites along the Finnish coastline were analysed for the occurrence of MP ingestion. MP were found in 38 fish individuals (9% of sampled fish). Specimens from the urban area of Helsinki displayed the highest prevalence of ingested plastics (27.5%). No relationship was found between the size or species of the fish and the presence of ingested MP particles nor the amount of MP in seawater. The comparison to a previous study conducted using the same research methods indicates that the ingestion of MP is more common in coastal fish than in offshore fish in the northern Baltic Sea.
  • Suominen, Tapio; Westerholm, Jan; Kalliola, Risto; Attila, Jenni (MDPI, 2021)
    Remote Sensing vol 13(11):2104
    Seawaters exhibit various types of cyclic and trend-like temporal alterations in their biological, physical, and chemical processes. Surface water dynamics may vary, for instance, when the timings, durations, or amplitudes of seasonal developments of water properties alter between years and locations. We introduce a workflow using remote sensing to identify surface waters undergoing similar dynamics. The method, called ocean surface dynamics partitioning, classifies pixels based on their temporal change patterns instead of their properties at successive time snapshots. We apply an efficient parallel computing method to calculate Dynamic Time Warping (DTW) time series distances of large datasets of Earth Observation MERIS-instrument reflectance data Rrs(510 nm) and Rrs(620 nm), and produce a matrix of time series distances between 12,252 locations/time series in the Baltic Sea, for both wavelengths. We define cluster prototypes by hierarchical clustering of distance matrices and use them as initial prototypes for an iterative process of partitional clustering in order to identify areas that have similar reflectance dynamics. Lastly, we compute distances from the time series of the reflectance data to selected physical factors (wind, precipitation, and changes in sea surface temperature) obtained from Copernicus data archives. The workflow is reproducible and capable of managing large datasets in reasonable computation times and identifying areas of distinctive dynamics. The results show spatially coherent and logical areas without a priori information about the locations of the satellite image time series. The alignments of the reflectance time series vs. the observational time series of the physical environment clarify the causalities behind the cluster formation. We conclude that following the changes in an aquatic realm by biogeochemical observations at certain temporal intervals alone is not sufficient to identify environmental shifts. We foresee that the changes in dynamics are a sensitive measure of environmental threats and therefore they will be important to follow in the future.
  • Laurila, Leena; Kalliola, Risto (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 3/2008
    Meren rannikon ja saarten koko rantaviivasta on keskimäärin 41 % sulkeutunutta eli rannan läheisyydessä olevat rakennukset pihapiireineen sulkevat rannan muulta käytöltä. Kun alle hehtaarin saaret, jotka käytännössä eivät sovellu rakentamiseen, jätetään laskelmien ulkopuolelle, tulee mannerrannan ja yli hehtaarin saarten sulkeutuneisuusasteeksi 48 %. Sulkeutuneisuusaste on tällöin 22 rannikkokunnan alueella 60 % tai enemmän ja näistä kuuden kunnan alueella 70 % tai enemmän. Tässä raportissa tarkastellaan sulkeutuneiden ja vapaiden rantojen määrää ja sijaintia sekä vapaiden rantojen laatua, saavutettavuutta ja yhtenäisyyttä.
  • Pitkänen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristö 669
  • Hakala, Veera (Länsi-Suomen ympärsitökeskus, 2007)
    LSUra 3/2007
    Merenkurkun maankohoamissaaristo hyväksyttiin heinäkuussa 2006 Unescon maailman luonnonperintöluetteloon. Merenkurkun saaristo ja rannikko ovat erinomainen esimerkki siitä, miten maankohoaminen muovaa maisemaa. Koko Pohjanmaan rannikko on pääpiirteissään hyvin matalaa ja loivaa, minkä lisäksi rannat mataloituvat entisestään maankohoamisen vaikutuksesta. Maankohoamisen vaikutuksia ovat myös matalien lahtien umpeenkasvu sekä rantaviivan siirtyminen uuden vesijättömaan syntymisen myötä. Rantojen pitkään jatkunut rakentaminen on vaikuttanut monin tavoin maisemaan. Tässä tarkastelussa käsiteltäviä rantarakentamisen keskeisimpiä muotoja ovat rantojen pientalorakentaminen ja pienvenesatamat, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa. Matala rannikko, maankohoaminen ja rantarakentaminen yhdessä tuottavat jatkuvan tarpeen rannan muokkaukselle ja ruoppaustöille. Myös rantarakentamisen lisääntyminen kasvattaa osaltaan paineita rannan käytölle. Ruoppaaminen aiheuttaa ympäristöhaittoja, kuten vesien samentumista ja rehevöitymistä sekä maisemallisia haittoja. Maankohoamisrannikon maiseman ja luonnon säilymisen kannalta on olennaista, että virkistyskäytön ja veneilyn tarpeet voidaan tyydyttää ympäristöä mahdollisimman vähän muuttaen. Raporttiin on koottu tiedot rannikon pienvenesatamien kartoituksesta sekä maisemalliseen tarkasteluun perustuvia esimerkkejä erilaisten venesatamien suunnittelusta. Selvityksen tarkastelualue ulottuu Kristiinankaupungista Kokkolaan. Alueen pienvenesatamat on kartoitettu ympäristöhallinnon Hertta-paikkatietojärjestelmään Vesistötyöt-tietokantaan. Kartoitus on toteutettu kesällä 2006 pääosin rantayleiskaavojen perusteella, mutta työssä on hyödynnetty myös muita kirjallisia lähteitä ja maastohavaintoja. Pienvenesatamien kartoitus on kuitenkin toistaiseksi vaillinainen ja työtä täytyy jatkaa edelleen. Raportin tavoite on antaa yleispiirteinen kuva Länsi-Suomen ympäristökeskuksen rannikkoalueen maankäytöstä nyt ja lähitulevaisuudessa, sekä esittää havainnollisesti pienvenesatamien yleisiä suunnitteluperiaatteita. Selvitystä voidaan hyödyntää ranta-alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa.
  • Blomster, Jaanika (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Suomen ympäristö 5
    Tässä kirjallisuustutkimuksessa käsitellään rantavyöhykkeen eliöyhteisöjä ja niiden tutkimusmenetelmiä sekä näiden soveltuvuutta vesialueen tilan arvioimiseen. Koska sisävesistä ei tällaisia tutkimuksia juuri ole tehty, julkaisu käsittelee käytännössä pelkästään Itämeren rannikoita, ja siihen on pyritty kokoamaan kaikki löydetty alan kirjallisuus. Työ sisältää myös yhteenvedon makroskooppisten levien ravinnevaatimuksista ja ravinnekuormituksen vaikutuksista rantayhteisöihin. Julkaisu on tarkoitettu kaikille, jotka tarvitsevat tietoja pohjoisen Itämeren rantavyöhykkeen rakenteesta ja toiminnasta.
  • Laukkonen, Ekaterina; Vesikko, Ljudmila; Hjerppe, Turo; Ahopelto, Lauri; Marttunen, Mika; Kostamo, Kirsi; Pitkänen, Heikki; Kuikka, Sakari; Vesikko, Katarina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 25/2012
    Järviruoko, Phragmites australis, on monivuotinen, matalilla pehmeäpohjaisilla rannoilla esiintyvä makrofyytti, jonka levinneisyys on yksi maailman laajimmista. Suomen ympäristökeskuksessa selvitettiin ruovikoitumista ja vedenlaadun vaihtelua sekä niiden vaikutuksia virkistyskäyttöön Suomenlahden rannikolla osana IBAM-hanketta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä, jonka kohderyhmänä olivat enintään 500 metrin päässä rantaviivasta asuvat henkilöt. Kyselyyn saatiin 281 vastausta, joita analysoitiin tilasto- ja paikkatietomenetelmiä hyödyntäen. Kyselyn tuloksia verrattiin myös luonnontieteellisesti mitattuihin aineistoihin. Tulosten mukaan järviruokoa kasvoi 87 %:lla vastaajien lähirannoista. Yleisimmin ruovikkoa esiintyi paikoitellen alle 10 metriä leveänä vyöhykkeenä. Valtaosa vastaajista oli havainnut ruovikon lisääntymistä, ja ruovikon taantumishavaintoja oli vähän. Pääosin vastaajat kokivat ruovikon haitallisena ilmiönä etenkin ylivuotisen järviruo’on kasaantumisen ja vedenlaadun heikentymisen vuoksi. Myös myönteisiä vaikutuksia, kuten merkitys lintujen elinympäristönä ja maiseman elementtinä, ilmeni. Ranta-asukkaat arvioivat vedenlaadun keskimäärin paremmaksi kuin vesipuitedirektiivin mukaisessa pintavesien ekologisen tilan luokituksessa. Kuitenkin 80 % vastaajista arvioi lähirantansa vedenlaadun huonoksi tai tyydyttäväksi. Valtaosa vastaajista oli huomannut vedenlaadun heikentyneen. Voimakkaasti ruovikoituneilla rannoilla arvioitiin keskimäärin huonompaa vedenlaatua kuin ruovikottomilla rannoilla, ja ruovikon laajetessa vedenlaadun havaittiin lähes poikkeuksetta heikentyneen. Suuri osa vastaajista koki ravinnepäästöjen vähentämisen tehokkaaksi keinoksi ruovikoitumisen ehkäisemisessä. Vastaajien arviot vastasivat melko hyvin vertailupohjana käytettyjä tieteellisesti mitattuja aineistoja. Ruovikoitumisarviot vastasivat vertailuaineistoja vedenlaatuarvioita paremmin. Vaikka vastauksissa ilmeni hajontaa, paikallishavaintojen kerääminen todettiin tässä tutkimuksessa suhteellisen luotettavaksi tavaksi kartuttaa tietoa ympäristöstä.
  • Khublaryan, Martin G.; Frolov, Anatolii P. (The National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the water and environment research institute 3, pp. 40-47
  • Raunio, Anne; Schulman, Anna; Kontula, Tytti (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 8/2008
    Suomen luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu ensimmäisen kerran. Arvioinnissa ovat mukana kaikki Suomen luontotyypit, jotka on jaettu seitsemään pääryhmään: Itämeri ja rannikko, sisävedet ja rannat, suot, metsät, kalliot ja kivikot, perinnebiotoopit sekä tunturit. Uhanalaisuusluokka on määritelty 368 luontotyypille. Arviointi tehtiin laajapohjaisissa asiantuntijaryhmissä Suomen ympäristökeskuksen johdolla. Uhanalaisuuden arviointi pohjautui luontotyyppien määrän ja laadun muutoksiin 1950-luvulta nykypäivään. Arviota tarkennettiin kehitysennusteen, mahdollisen aiemman taantumisen sekä harvinaisuuden tai yleisyyden perusteella. Koko maassa uhanalaisiksi arvioitiin 188 luontotyyppiä (51% luontotyyppien lukumäärästä). Etelä-Suomessa uhanalaisten osuus (66 %) on huomattavasti suurempi kuin Pohjois-Suomessa (29 %). Hankkeessa nimettiin 35 luontotyyppiä Suomen kansainvälisiksi vastuuluontotyypeiksi. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin loppuraportti on kaksiosainen. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet esittelee uhanalaisuuden arviointimenetelmän, arvioinnin tulokset ja perusteet sekä asiantuntijoiden laatimat toimenpide-ehdotukset. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset sisältää arvioitujen luontotyyppien kuvaukset, esiintymiskartat, valokuvat sekä luontotyyppikohtaiset arviointitulosten perustelut.