Browsing by Subject "ranskalainen filologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 31
  • Manner, Pirjo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa käsitellään ranskankielisen tekstin ja musiikin sovittamista yhteen oopperasävellyksessä. Tutkielma kuuluu musiikin prosodiikan alaan. Tarkastelun kohteen rajaamiseksi käytetään Peter F. Staceyn laatiman menetelmän määrittelyjä musiikin ja tekstin välisen suhteen analysointia varten. Sen mukaan tutkielman aineiston tekstityyppinä on proosateksti ja analyysin kohteena tekniikka, jota oopperasävellyksessä käytetään musiikin ja tekstin yhdistämisessä. Sävellettyä tekstiä tarkastellaan tavujen ja lyhyiden fraasien tasolla. Tutkielman aineistona on kaksi ranskankieliseen librettoon sävellettyä oopperaa. Toinen on ranskalaisen säveltäjän Claude Debussyn ooppera ʺPelléas ja Mélisandeʺ ja toinen suomalaisen säveltäjän Kaija Saariahon ooppera ʺKaukainen rakkausʺ, alkuperäiseltä nimeltään ʺL’amour de loinʺ. Debussyn teoksen tekstinä on Maurice Maeterlinckin näytelmäteksti. Saariahon teoksen tekstin on kirjoittanut Amin Maalouf. Debussyn keinoja yhdistää ranskankielinen teksti musiikkiin tarkastellaan aluksi Michel Gribenskin analyysien avulla. Keskeisinä tarkastelun kohteina ovat ranskankielisten sanojen lopussa oleva e-kirjain, jota ei puhuttaessa aina lausuta mutta joka voidaan sävellyksessä määrätä laulettavaksi, ja diftongit, jotka käsitellään sävellyksessä joko kahdeksi tavuksi jaettuina tai yhtenä tavuna. Lisäksi tarkastellaan sanojen painotuksia, laulettavien tavujen pituutta ja tavujen välisiä rytmityksiä lyhyen fraasin sisällä sekä melodian ylös- tai alaspäistä liikettä. Seuraavaksi tutkielmassa verrataan Debussyn prosodisia ratkaisuja Saariahon käyttämiin ratkaisuihin. ʺKaukainen rakkausʺ on Saariahon ensimmäinen ranskankieliseen tekstiin säveltämä ooppera. Sen esityksissä on havaittu jonkinasteinen kuultavissa oleva ranskan kielen prosodiikasta poikkeava tapa yhdistää teksti laulettavaan melodiaan. Tutkielman liitteessä on otteita tätä käsittelevistä musiikkiarvosteluista. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen mukaan prosodiset ratkaisut oopperassa ʺKaukainen rakkausʺ ovat osittain samoja kuin Debussyn oopperassa ʺPelléas ja Mélisandeʺ mutta osittain niistä poikkeavia. Tutkielman lähtöajatuksen mukaisesti oopperasta ʺKaukainen rakkausʺ on mahdollista löytää Saariahon äidinkielen eli suomen kielen prosodisia ilmentymiä. Esimerkeillä osoitetaan, että suomen kielen ääntämisen mukaisesti sanojen ensimmäinen tavu on usein painollinen, kun ranskan kielen ääntämisessä paino kuuluu sanan viimeiselle äännetylle tavulle ja lyhyen fraasin loppuun. Koska analyysin kohteena on itsenäinen taideteos eikä tutkielman tavoitteena ole oikean- tai vääränlaisen prosodiikan osoittaminen, tutkielmassa esitetään päätelmänä vain ajatusleikin omaisia olettamuksia tämän ilmiön taustatekijöistä, kuten nostalgia omaa kieltä kohtaan ja vakuuttavimpien ilmaisukeinojen löytäminen säveltäjän oman kielen prosodiikasta.
  • Nguyen Phuc, Coralie (Helsingin yliopisto, 2020)
    Dans le présent travail, nous cherchons à repérer les attitudes et intentions du locuteur dans la traduction française du texte bouddhique Dhammapada. Nous identifions d’une part les marqueurs des attitudes du locuteur sur ses propos, autrement dit de la modalité, et d’autre part les rôles de ces marqueurs. Pour ce faire, nous nous basons sur la typologie de Le Querler (2004), qui a une approche sémantique et syntaxique dans l’étude de la modalité. Nous effectuons dans ce travail une analyse qualitative de la modalité. Notre corpus, le Dhammapada, est un recueil de versets qui rassemble les enseignements du Bouddha. Il est question d’un des textes les plus anciens et influents de la littérature canonique bouddhique. Les marqueurs morphologiques, lexicaux et syntaxiques indiquent des attitudes par rapport à des faits, comme des implications, un degré de certitude ou un conseil. Les implications renvoient aux modalités implicatives et les autres respectivement aux modalités épistémiques et aux modalités intersubjectives. En plus de cela, les marqueurs lexicaux peuvent présenter une attitude qui est associée à une connotation positive ou négative. Les marqueurs morphologiques sont représentés essentiellement par des tiroirs verbaux, les marqueurs lexicaux par des classes de mots et les marqueurs syntaxiques par des constructions propositionnelles ou par des signes de ponctuation. Par ailleurs, différentes modalités peuvent être combinées entre elles pour exprimer une attitude du locuteur. Les modalités épistémiques associées aux modalités implicatives indiquent une implication certaine ou incertaine. Ces deux types de modalités peuvent être combinées aux modalités appréciatives. Les implications comportent alors une connotation positive ou négative. Ces connotations sont exprimées de plusieurs façons différentes. Le contexte et les autres expressions des versets peuvent apporter une connotation nouvelle ou opposée, qui est positive ou négative, à un fait. Dans le Dhammapada, l’attitude du locuteur ou autrement dit la modalité est marquée explicitement pour appuyer l’opinion de l’auteur sur ces propos, sur le bien et sur les attitudes ou comportements bénéfiques à adopter. En indiquant ce qui est bien ou mal, on veut montrer qu’il vaut mieux suivre ce qui est bien. On oriente ainsi la lecture des versets du Dhammapada.
  • Poutanen, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia aikuisten ja nuorten kielenkäytön välisiä eroja ranskankielisessä tekstiviestiaineistossa. Eroja tutkitaan luomalla koneoppimista hyödyntävä automaattinen luokittelija, joka kykenee erottelemaan aikuisten ja nuorten tekstiviestit toisistaan. Työssä tarkastellaan luokittelijan antamia tuloksia ja pyritään selvittämään, miten luokittelijan toimintaa voidaan parantaa kielenkäytöstä saatujen tietojen valossa esimerkiksi tutkielmassa määritellyillä piirteillä (engl. feature). Teoriaosassa käsitellään tekstiviestikielen piirteiden lisäksi iän ja kielenkäytön välistä suhdetta sekä kieliteknologialle ja korpuslingvistiikalle tärkeitä käsitteitä. Menetelmänä käytetystä tilastollisesta luokittelijasta esitellään siihen liittyvä olennainen teoria sekä muita tutkielman kannalta tärkeitä käsitteitä. Tutkielman aineisto on kerätty Montpellier’ssä, Ranskassa vuonna 2011, ja se koostuu silloiseen tutkimukseen osallistuneiden lähettämistä tekstiviesteistä. Tekstiviestejä on yhteensä 88 000, ja niistä noin 70 000 käytetään tutkielmassa. Analyysissä keskitytään sekä kielellisiin että teknisiin piirteisiin: tarkastelun kohteina ovat täten sekä malli että aineiston kielelliset piirteet. Tutkimustuloksista selviää, että luokittelija toimii varsin hyvin tekstiviestien erottelussa, mutta tutkielmassa erikseen määritellyt piirteet eivät paranna merkittävästi luokittelijan toimintaa. Piirteistä voidaan kuitenkin tehdä joitakin johtopäätöksiä: tekstiviesteille on tyypillistä keskustelunomainen kielenkäyttö viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä sekä puhekieli. Analysoitujen viestien perusteella voidaan nähdä, että tekstiviestikielen ominaispiirteisiin kuuluvat ääntämistä ja foneettista muotoa heijastavat sanamuodot ja että tekstiviesti muodostanee oman rekisterinsä ranskan kielessä.
  • Gicquel-Pahkala, Elisabeth (Helsingin yliopisto, 2019)
    Le but de ce travail est de comparer les manières dont les tutoriels internet et les manuels favorisent le développement des compétences lexicales et grammaticales des apprenants finnophones. Dans une première partie théorique, nous remettons dans la perspective historique les relations qui existent entre didactique des langues et technologie, jusqu’aux dernières évolutions d’aujourd’hui marquées par le processus de digitalisation et de généralisation de l’usage d’internet. Puis, nous présentons plusieurs classifications des usages d’internet en classe de langue avant de concentrer notre analyse sur l’utilisation des tutoriels et du manuel. Notre analyse porte plus précisément sur le développement de la compétence lexicale et de la compétence grammaticale. Le corpus retenu est constitué du manuel Escalier, d’un tutoriel de vocabulaire Quizlet et de deux tutoriels de grammaire trouvés sur les sites internet suivants : Français interactif et Français facile. L’analyse est constituée d’une première comparaison entre les deux supports, manuel et tutoriels. Un deuxième niveau de comparaison est mis en place entre les recommandations de la recherche pour le développement des deux compétences et la façon dont le manuel et les tutoriels internet les prennent en compte. Pour chaque compétence considérée, lexicale et grammaticale, nous partons de sa définition et des recommandations faites par les chercheurs pour leur développement. A l’issue de ces comparaisons, nous remarquons qu’internet offre des possibilités de développement intéressantes mais que ces pistes ne sont pas sans risque. De plus, le potentiel d’internet reste souvent sous-exploité. En conclusion, nous constatons que les tutoriels et les manuels se complètent dans leur réponse à la problématique du développement des compétences lexicales et grammaticales des apprenants de français. Toutefois leurs réponses restent, au vu des chercheurs, insuffisantes. Cependant, le développement d’internet pourrait permettre d’améliorer l’efficacité de cette réponse. Ceci pourtant n’est possible que si internet est utilisé de manière complexe. Au long de cette étude, nous avons remarqué que perspective actionnelle, digitalisation et socio-constructivisme tendraient à ne considérer l’apprentissage d’une langue que comme l’acquisition d’une technique qui doit s’inscrire dans le monde réel par des actions.
  • Tammilahti, Marika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan vapaan kerronnan tulkkausta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluissa. Puhuttelussa turvapaikanhakijaa pyydetään kertomaan mahdollisimman tarkasti omin sanoin syistä, joiden vuoksi hän hakee kansainvälistä suojelua. Koska hakijan vapaa kerronta on keskeisessä roolissa kertomuksen uskottavuuden arvioinnin ja siten myös hakemukseen tehtävän päätöksen kannalta, on tärkeää, että kertomus tulkataan mahdollisimman tarkasti. On myös tärkeää, että hakija ymmärtää, mitä häneltä puhuttelussa odotetaan. Tutkielmassa tarkastellaan siksi sekä hakijalle puhuttelun alussa annettavien vapaata kerrontaa koskevien ohjeiden että itse vapaan kerronnan tulkkausta. Tavoitteena on selvittää, miten tulkin tekemät valinnat vaikuttavat toisaalta ohjeiden ymmärtämiseen ja toisaalta siihen, millaisena hakijan kertomus välittyy turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaan. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, millaisena tulkin rooli turvapaikkapuhuttelussa näyttäytyy aineiston valossa. Tutkielman aineistona on käytetty seitsemän ranskaksi tulkatun turvapaikkapuhuttelun äänitallenteita ja puhuttelupöytäkirjoja. Äänitallenteilta on litteroitu vapaata kerrontaa koskevat ohjeet sekä hakijan oman kertomuksen alku. Analyysissa tulkkeita verrataan alkuperäisiin puheenvuoroihin mahdollisten tulkin tekemien muutosten havaitsemiseksi. Lähtökohtana ovat turvapaikkaprosessin tarpeet, eli esille nostetaan erityisesti sellaisia muutoksia, joilla voi olla merkitystä asiassa tehtävän uskottavuusarvioinnin kannalta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että tulkin rooli turvapaikkapuhutteluissa ja yleisemmin asioimistulkkauksessa on monitahoisempi kuin tulkkien ammattisäännöstöistä käy ilmi. Myös Maahanmuuttoviraston ohje turvapaikkamenettelyssä toimiville tulkeille korostaa tulkin roolia ”näkymättömänä” osapuolena, jonka tehtävä on ainoastaan kääntää puhuttelun muiden osapuolten puheenvuorot toiselle kielelle. Aiemman tutkimuksen tavoin myös tämän tutkielman aineiston analyysi kuitenkin osoittaa, että tulkit omaksuvat puhuttelussa aktiivisemman roolin ja tekevät – tietoisesti tai tiedostamatta – valintoja, jotka vaikuttavat keskustelun kulkuun ja viestien välittymiseen puolin ja toisin. Puhuttelijan antamia ohjeita tulkatessaan tulkit tekevät erityisesti selventäviä muutoksia, jotka ovat omiaan auttamaan hakijaa ymmärtämään ohjeita. Hakijan oman kertomuksen kohdalla aineistosta nousee kuitenkin esille myös sellaisia tulkin tekemiä muutoksia, joilla voi mahdollisesti olla kielteinen vaikutus asiassa tehtävään uskottavuusarvioon. Esimerkiksi kertomuksen liiallinen tiivistäminen voi vaikuttaa hakijasta syntyvään yleiskuvaan, vaikka olennaisia tosiseikkoja ei jäisikään pois. Aineistossa esiintyy myös joitakin yksittäisiä tilanteita, joissa liian sanatarkka tulkkaus aiheuttaa väärinymmärryksen vaaran. Tutkielman keskeisenä havaintona onkin, että turvapaikanhakijan vapaan kerronnan tulkkauksessa on tärkeää huomioida sanojen ja lauseiden tason lisäksi myös diskurssin taso, jotta tulkattu kertomus vastaisi mahdollisimman hyvin hakijan alkuperäistä kertomusta.
  • Haussalo, Teija (Nykykielten laitos, 2014)
    The aim of this study is to contribute to the understanding of the dynamics in the use of articles towards the end of the 16th century, shortly before the creation of normative grammars, by studying the use of the zero article in 16th-century texts and by comparing it to the use of definite and indefinite articles and other determiners. The 16th century can be regarded as an important transitional stage in the development of the French language, as French became the official language of jurisdiction, and literature in French became more prominent. The basic selection criterion for the corpus was that the texts should be prose originally written in French, so poetic freedom or a source text in another language could not strongly influence the structures used. The main corpus is a selection from Heptameron, a collection of short stories written by Queen Margaret of Navarre, and the variants found in 10 different manuscripts of Heptameron. In addition, two other authors were chosen for comparison: Henri Estienne and Michel de Montaigne. The time span of all these texts is from 1545 to 1592. The study contains the following main parts: 1) a general overview of the use of articles in different syntactical positions in 16th-century texts; 2) an analysis of variation in the use of the zero article in the different manuscripts of Heptameron and a comparison with corresponding examples in the texts of Estienne and Montaigne; 3) an analysis of the use of different articles by each author in different contexts; and 4) comparison of the results of the study with the views of 16th-century grammarians as well as with current views of the use of articles in French. The analysis shows that most instances of variation in the use of articles are found in contexts where different interpretations are possible or when there is a problematic construction or even an error in a manuscript. The clearest visible development is the gradual extension of the use of de(s) as an article, which is linked with the loss of the final s in pronunciation. The combination à + de(s) is not found at all in the manuscripts of Heptameron, but in the later texts of Montaigne it occurs many times. It appears that at the end of the 16th century the article system was complete.
  • Lehtinen, Mari (Helsingin yliopisto, 2009)
    "The contextualization of radio discourse by prosodic means. The example of five great French philosophers of the 20th century" This PhD thesis treats the contextualization of radio discourse by prosodic means. More precisely, the work is focussed on seven “marked figures”, which consist of the salient changes of one or more prosodic parameters. The phenomena are studied here both from the angle of their acoustic forms and from the angle of their typical contexts of occurrences and discursive functions. The data comes from six radio broadcasts transmitted by different French radio stations between 1948 and 1973. The speakers of the broadcasts are famous French 20th–century philosophers: Jean-Paul Sartre, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty and Gaston Bachelard. The total duration of the data is 162’32. In addition to a general presentation of the phenomena, the thesis includes contrastive studies in which the two main phenomena of the work (the so-called “figure HB” and the so-called “undulating figure”) are compared with a melodic figure occurring in classical piano music and with a prosodic phenomenon of Finnish (the so-called “figure of familiarity”). One part of the thesis is also devoted to a contrastive study discussing the prosodic interpretation of punctuation (the full stop and the comma) in The Stranger (L’Étranger) by Albert Camus, as read by the author. Methodologically, the work falls within the scope of conversation analysis (CA), and it is inspired by the interaction-based approach to prosody, the “theory of contextualization” of Gumperz and by numerous linguistic and phonetic works directed towards French. The results of this work, based on seven original publications, suggest that the “marked figures” constitute multidimensional phenomena of speech having an important and a complex role in the contextualization of radio discourse. The acoustic forms of these phenomena are very different, and their functions reach several discursive levels. In addition to presenting the phenomena under consideration, the work includes some methodological and theoretical discussion concerning the study and the nature of the process of the contextualization of speech.
  • Arffman, Johanna (Romaanisten kielten laitos, 2007)
    Coordination and juxtaposed sentences The object of this study is the examination of the relations between juxtaposed clauses in contemporary French. The matter in question is sentences which are composed of several clauses adjoined without a conjunction or other connector, as in: Je détournai les yeux, mon c ur se mit à battre. The aim of the study is to determine, which quality is the relation in these sentences and, on the other hand, what is the part of the coordination there. Furthermore, what is this relation of coordination, which, according to some grammars, manifests through a conjunction of coordination, but which, according to some others is marked in juxtaposed sentences through different features. The study is based on a corpus of written French from literary and journalistic text sources. Syntactic, semantic and textual properties in the clauses are discussed. The analysis points to differences so, it has been noted, in each case, if one of the clauses is affirmative and the other negative and if in the second clause, the subject has not been repeated. Also, an analysis has been made on the ground of the tense, mode, phrase structure type, and thematic structure, taking into account, in each case, if the clauses are identical or different. Punctuation has been one of the properties considered. The final aim has been to eliminate gradually, based on the partition of properties, subordinate sentences, so that only the hard core of coordinate sentences remains. In this way, the coordination could be defined similarly as the phoneme is defined as a group of distinctive features. The quantitative analyses have led to the conclusion that the sentences which, from a semantic point of view, are interpreted as coordinating, contain the least of these differences, while the sentences which can be considered as subordinating present the most of these differences. The conditions of coordination are, in that sense, hierarchical, so that the syntactic constraints have to make room for semantic, textual and cognitive factors. It is interesting to notice that everyone has the ability to produce correct coordinating structures and recognize incorrect coordinating structures. This can be explained by the human ability to categorize which has been widely researched in the semantic of prototype. The study suggests that coordination and subordination could be considered as prototypical cognitive categories based on different linguistic and pragmatic features.
  • Mäkinen, Leena-Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on tutkia ja vertailla ranskankielisten ja suomenkielisten ranskan opiskelijoiden ranskan partisiipin perfektin taivuttamisen osaamista. Useiden tutkimusten mukaan partisiipin taivuttaminen on haastavaa ja sen osaamisessa on puutteita. Säännöt ovat monimutkaisia ja ne jäävät myös huonosti mieleen, koska taivutuksen muodot kuuluvat nykyään harvoin puheessa. Suomalaisille taivutus saattaa olla haasteellista lisäksi ranskan ja suomen kielen erojen vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi apuverbien lukumäärä ja substantiivien sukuisuus. Aineisto koostuu testistä, jonka tekevät 16 ranskaa äidinkielenä puhuvaa ja 17 suomenkielistä ranskankielen opiskelijaa. Testissä osallistujia pyydetään laittamaan valitussa tekstissä esiintyvät verbit menneeseen muotoon. Ilmentymät lajitellaan ensin neljän virhetyypin mukaan: taivutusvirheet, virheet partisiipin muodossa, virheet apuverbissä ja muut virheet. Tutkimuksessa syvennytään tarkemmin taivutusvirheisiin. Analyysissa käsitellään osallistujaryhmien vastauksia aluksi erikseen ja sen jälkeen niitä vertaillaan keskenään. Aineiston mukaan sekä ranskalaisilla että suomalaisilla on vaikeuksia partisiipin taivutuksessa. Virhemäärä on kuitenkin vielä suurempi suomalaisilla kuin ranskalaisilla. Molemmissa ryhmissä virheitä esiintyy etenkin être-apuverbin kanssa ja suoran objektipronominin ollessa avoir-apuverbin edellä. Näin erityisesti, jos objekti pronomini on muussa kuin kolmannessa persoonassa. Toisin kuin ranskalaisilla osalla suomalaisista on vaikeuksia myös refleksiiviverbien taivutussäännöissä. Tutkielma puoltaa aiempien tutkimusten tuloksia partisiipin perfektin taitojen puutteesta. Tutkielman perusteella erityistä huomiota pitäisi kiinnittää kielenkäytössä harvinaisempien objektipronominien harjoitteluun sekä refleksiivipronominien taivutuksen läpikäymiseen, kun kyseessä on suomalaiset opiskelijat. Useiden tutkijoiden ehdottamat helpotukset taivutussääntöihin voisivat myös ratkaista taivutuksen aiheuttamat haasteet kielen oppimisessa.
  • Juntunen, Miitta-Marjut (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan musiikin käyttöä kuudessa alakoulun ranskan kielen oppikirjassa. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millä tavoin musiikki on läsnä alakoulun ranskan kielen oppikirjoissa? Vaihteleeko musiikin rooli eri oppikirjojen välillä? 2. Mitä tietoja ja/tai taitoja löydettyjen musiikkitehtävien on tarkoitus opettaa oppilaille? Ainut tutkimushypoteesi on, että musiikki on vahvemmin läsnä uudemmissa ranskan kielen oppikirjoissa, sillä musiikin käytön hyödyt ovat tulleet laajempaan tietoisuuteen vasta viime vuosien aikana. Useat neurologiset tutkimukset osoittavat musiikin ja kielen välillä olevan voimakas yhteys. Tämän yhteyden voidaan sanoa olevan jopa biologinen, koska ihmiset oppivat sekä musiikkia että kieltä jo ennen syntymää ja ensimmäisten elinkuukausien aikana. On hyvin todennäköistä, että vauvat oppivat musiikkia ja kieltä samalla tavalla (Ludke & Weinmann, 2012: 5). Positiivinen korrelaatio on löydetty lisäksi esimerkiksi musiikkinuottien tunnistamisen sekä vieraan kielen ääntämistaidon väliltä (Pasanen, 1992: 83). Ottaen huomioon musiikkiin ja kieleen liittyvien tutkimusten lukuisan määrän, tämän tutkielma keskittyy musiikin hyödyntämiseen ranskan kielen opetuksessa Suomessa. Teoriaosiossa määritellään lyhyesti musiikin termiä, jonka jälkeen tutkitaan musiikin ja lapsen kehityksen välillä vallitsevaa yhteyttä elämän alkumetreiltä lähtien. Käsittelen myös yksityiskohtaisemmin musiikin ja kielen yhteyttä, sekä musiikin käytön mahdollisuuksia opetuksessa yleisellä tasolla ja yhä tarkemmin kielten opetuksessa. Esittelen myös, kuinka musiikki on läsnä kahdessa Suomen perusopetusta ja kieltenopetusta ohjaavassa dokumentissa, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) sekä Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteisessä eurooppalaisessa viitekehyksessä (2001). Tutkimuskorpukseen kuuluvat kuusi alakoulun ranskan oppikirjaa ovat Alex et Zoé et compagnie 1 ja 2 (2001), Tous ensemble 1 (2009) ja 2 (2010) sekä Cadeau 1 (2017) ja 2 (2018). Tutkimusmetodina on tunnistaa oppikirjoista löytyvät musiikkitehtävät ja määritellä jokaisen kohdalla se, mitä kielitaitoon kuuluvia tietoja ja taitoja niiden avulla harjoitetaan. Nämä kielitaidon osa-alueet on jaettu seitsemään ryhmään, jotka ovat kuullun ymmärtäminen, ääntäminen, suullinen tai kirjallinen tuottaminen, sanavaraston kartuttaminen, kieliopilliset taidot, luetun ymmärtäminen ja kirjallisuus sekä kulttuurinen tietous ja opiskellun aiheen rikastuttaminen. Metodi on sovellettu Ulla-Maija Pasasen (1992) luoman jaottelun pohjalta musiikin avulla harjoitettavista kielitaidon osa-alueista. Analysoimme myös sitä, kuinka musiikki on läsnä oppikirjoissa yleisellä tasolla, musiikkitehtävien ulkopuolella. Tutkimuksessa selviää, että musiikkitehtäviä on noin 4,3 prosenttia kaikkien tutkittujen oppikirjojen tehtävistä. Saadut tutkimustulokset eivät vahvista tutkimushypoteesia, sillä musiikkia käytetään enemmän vanhemmissa kuin uudemmissa oppikirjoissa. Musiikki oli vahvin läsnä Alex et Zoé et compagnie –kirjasarjassa, toiseksi eniten Cadeau-sarjassa ja heikoiten Tous ensemble-sarjassa. Musiikkitehtävien avulla harjoitettiin eniten kuullun ymmärtämistä, ääntämistä sekä sanavaraston kartuttamista. Toiseksi eniten näillä tehtävillä harjoitettiin luetun ymmärtämistä, ja kolmanneksi eniten kulttuurista tietoutta tai rikastettiin opiskeltua aihetta. Vähiten musiikkitehtävien avulla harjoitettiin kieliopillisia taitoja sekä suullista tuottamista. Kirjallista tuottamista sekä kirjallisuutta ei käsitelty yhdessäkään musiikkitehtävässä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vaikka musiikkia käytetään tutkituissa ranskan oppikirjoissa suhteellisen paljon, voitaisiin sitä käyttää vieläkin enemmän ja monipuolisemmin ottaen huomioon musiikin todistetut hyödyt opetuksessa. Mahdollisiksi jatkotutkimuskohteiksi luetellaan esimerkkeinä musiikki yläkoulun ranskan oppikirjoissa sekä musiikki ranskan kielen opettajien käytänteissä.
  • Musah, Heli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Afrikan ja Euroopan representaatiota senegalilaistaustaisen ranskalaisen nykykirjailijan Fatou Diomen romaanissa Le Ventre de l’Atlantique (2003). Työ lähestyy representaatiota positiivisuuden ja negatiivisuuden näkökulmasta ja tutkii erilaisten sanastollisten ja syntaktisten menetelmien, toisin sanoen erilaisten ilmaisujen, merkitystä ja roolia Afrikan ja Euroopan representaation rakentumisessa huomioiden myös ilmaisujen tuottajan mahdollisen vaikutuksen ilmaisun merkityksen muodostumiseen. Työ lähtee liikkeelle oletuksesta, että Afrikan representaatio on negatiivinen ja Euroopan representaatio on positiivinen. Työssä tutustutaan länsimaisen median ja kirjallisuuden tarjoamaan Afrikan ja afrikkalaisten representaatioon ja sivutaan myös muiden länsimaisten yhteiskuntien vähemmistöryhmien, kuten aasialaisten ja arabien, representaatiota. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat eri tieteenalojen tulkinnat representaation käsitteestä. Työ perehtyy sosiaalipsykologian, kulttuurientutkimuksen, postkolonialistisen tutkimuksen ja sosiolingvistiikan sekä kirjallisuuden tutkimuksen tapaan ymmärtää, tulkita ja tutkia representaatiota. Tutkielman pohjana hyödynnetään käsitystä, jonka mukaan eri kielet ovat merkkijärjestelmiä, joiden avulla ympäröivää maailmaa representoidaan kollektiivisesti, toisin sanoen esineiden ja asioiden merkitykset muodostuvat ihmisten välisen kanssakäymisen tuotoksena. Tutkielma huomioi myös kunkin tulkitsijan kulttuurisen taustan ja tavan hahmottaa ympäröivää maailmaa kielen avulla luotujen representaatioiden tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkielmassa käy ilmi, että romaanissa Afrikkaan ja Eurooppaan viitataan ja niitä kuvaillaan muun muassa erilaisten erisnimien, deiktisten ilmaisujen, metaforien ja adjektiivien avulla. Näiden ilmaisujen tarkempi tutkiminen vahvistaa oikeaksi oletuksen Afrikan negatiivisesta ja Euroopan positiivisesta representaatiosta. Afrikkaa kuvataan ennen kaikkea fyysisesti kaukaisena vankilan tapaisena paikkana, josta on lähes mahdoton päästä pois, ja joka on kehittymätön, puutteen ja riittämättömyyden merkitsemä sekä kykenemätön menestymään omin meriitein. Ilmaisuissa tulee esille myös Afrikan vahva suhde luontoon. Eurooppaa puolestaan kuvataan ”meidän valkoisten” paratiisiin verrattavissa olevana valoisana, taloudellisesti vahvana ja yltäkylläisyydestä nauttivana maanosana, joka on yhtä lailla kaukana. Ilmaisujen tuottajan vaikutusta ilmaisujen merkityksien muodostumiseen tutkittaessa käy kuitenkin ilmi, että Eurooppa ei välttämättä aina ansaitse kaikkea siihen kohdistuvaa ihailua. Merkittävimpänä ilmaisujen luomana kuvauksena voidaan pitää Afrikan ja Euroopan välistä pitkää välimatkaa, joka ilmenee useissa deiktisissä ilmaisuissa ja metaforissa. Afrikan kuvauksessa voidaan myös havaita lähes jatkuva Euroopan vaikutus ja kuvailu on ikään kuin näiden kahden maanosan välistä vertailua.
  • Gullsten, Anna Helena (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan yhtä ranskankielistä Youtube-videon keskustelua aiheesta grossofobia, joka tarkoittaa lihavien ihmisten syrjintää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lihavat ihmiset representoidaan ja millaisia asenteita internetin, tässä Youtuben, käyttäjillä on lihavia ihmisiä kohtaan sekä minkälaista argumentaatiota he käyttävät kommenteissaan aiheesta. Tarkoituksena on myös havainnollistaa keskustelun kommenttien avulla, millä tavoin lihavien ihmisten syrjintä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja millaiset asenteet dominoivat valtavirtaa. Tutkielman teoreettisena lähtötaustana on kriittinen diskurssinanalyysi, joka huomioi ideologian ja vallan käsitteet diskurssissa sekä retorinen diskurssinanalyysi ja representaation ja stereotypian teoriat. Tutkimuksen aiheen vuoksi grossofobian ja lihavuustutkimuksen (Fat Studies) käsitteitä avataan lyhyesti tutkimuksen alussa, jotta lukijoilla olisi parempi käsitys tutkimusalueen merkityksestä, kontekstista ja laajuudesta. Tutkimusaineistona on Youtube-keskustelu, joka käsittää 886 kommenttia melkein 400 eri käyttäjältä, minkä takia aineisto on jätetty yhteen keskusteluun. Tutkimuksessa analysoidaan sanastoa, joka kuvaa lihavia ihmisiä tai lihavuutta, sekä argumentaatiota, niin teeman kuin sen retoristen työkalujen puitteissa. Sanaston analyysin avulla nähdään muun muassa, millainen ideologia piilee tietyn lihavaa ihmistä tai lihavuutta ilmaisevan sanan tai ilmaisun takana. Argumentaation teeman ideana on hahmottaa, mitkä puheenaiheet liittyvät vahvasti keskusteluun lihavista ihmisistä puhuttaessa. Argumentaation retoristen työkalujen analyysi näyttää, millä tavoin Youtuben käyttäjät yrittävät vakuuttaa kanssakäyttäjät omista mielipiteistään. Näiden analyysien kautta nähdään myös, miten stereotypiat ja ennakkoluulot vaikuttavat asenteisiin, odotuksiin ja tiettyyn käytökseen, kuten aggressiiviseen ilmaisuun. Analyysissä tutkitaan hieman myös erilaisia kielellisiä menetelmiä, jotka ylläpitävät tai hajottavat diskursiivista valtaa ja jotka tuottavat polaarista me–he -jaottelua. Tutkielma on mittakaavaltaan pieni ja rajoitettu, jolloin tuloksia ei voida pitää kattavina tai täysin luotettavina. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että tulokset korreloivat muiden lihavuustutkimusten tulosten kanssa. Tämä tutkielma antaa osviittaa tavallisen kansan näkemyksistä ja asenteista lihavia ihmisiä kohtaan ja millä tavoin heihin kohdistuva syrjintä esiintyy kielellisesti sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuuskeskustelussa vallitsee lääketieteestä tuleva diskurssi, joka määrää, millä tavoin lihavuutta ja lihavia ihmisiä katsotaan ja määritellään. Tämä diskurssi leimaa lihavuuden sairaudeksi ja lihavat ihmiset sairaiksi ja samalla määrittää lihavien ihmisten fyysisen ja psykologisen todellisuuden. Lihavien ihmisten fyysinen puoli rajoitetaan lääketieteelliseen tietoon (ylipainoinen, sairas, normaalista poikkeava) ja psykologinen puoli nähdään vähäpätöisempänä, sillä heidän moraali on oletettavasti heikompi eikä heillä ole itsekuria, tahtoa tai luonnetta. Tästä diskurssista ovat muun muassa syntyneet negatiiviset stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka nyt hallitsevat yleistä mielipidettä. Tulokset antavat pientä suuntausta siihen, että diskurssia kyseenalaistetaan, sillä aineistossa on myös käyttäjiä, jotka puolustavat lihavien ihmisten oikeuksia ja haastavat nykyisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja heistä. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista tutkia laajemmassa mittakaavassa väestön asenteita lihavia ihmisiä kohtaan, samalla tavoin kuin rasistisia asenteita on tutkittu. Empiiristen, kattavien tutkimusten lisääntyminen aiheesta Ranskassa auttaisivat hahmottamaan ongelman laajuuden sekä kyseenalaistamaan ja muuttamaan vallitseva pejoratiivinen diskurssi lihavista ihmisistä.
  • Häkkinen, Mariel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, minkälainen yhteys Escalier 1 -nimisen ranskan oppikirjan suullisilla harjoituksilla on tosielämän kommunikaatiotilanteiden kanssa. Teoriaperustan ja taustan tutkimukselle muodostavat erityisesti viestinnällisen kieltenopetukset periaatteet ja niihin olennaisesti kuuluva autenttisuuden käsite, eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaus (CEFR) sekä uusin lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015). Tutkimuksen tavoitteena on luoda Escalier 1 -oppikirjan suullisille harjoituksille kategorisointi ja sen pohjalta analysoida syntyneiden tehtävätyyppien yhteyttä kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden perusperiaatteisiin. Lisäksi olennaista on kysyä oppilaiden mielipiteitä eri tehtävätyyppien hyödyllisyydestä. Aineisto ja menetelmät. Tutkittavana aineistona toimii ranskan kielen oppikirja Escalier 1, joka kattaa lyhyen ranskan lukion kaksi ensimmäistä kurssia. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Suullisten tehtävien prosenttiosuuden laskeminen kaikista kirjan tehtävistä sekä kuusiosaisen kategorisoinnin luominen toimivat pohjana koko tutkimukselle. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia kunkin tehtäväkategorian yhteyttä teoriaosuudessa esitettyihin kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden määritelmiin. Lisäksi tutkimuksessa suoritettiin kysely, joka toteutettiin 22 lukiolaisen kanssa heidän tehtyään kolme eri kategorioihin kuuluvaa suullista harjoitusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että noin 14 % tutkittavan oppikirjan harjoituksista on suullisia. Tehtävien luokittelun jälkeen voidaan todeta, että erilaiset pieniä askareita simuloivat tehtävät sekä vapaata kerrontaa kuvista tai vihjeistä edellyttävät harjoitukset vastaavat parhaiten viestinnällisen kieltenopetuksen periaatteisiin. Kaikista toistavimpia ja sitä myöten vähiten kommunikatiivisia ja autenttisia ovat mekaaniset tehtävät, joiden tarkoituksena on pareittain muodostaa kysymyksiä tai väitelauseita tarkoin annetun mallin mukaisesti ilman mahdollisuutta kokonaisen keskustelun luomiselle. Oppilaat ovat pääosin samaa mieltä ja korostavat vastauksissaan tarvetta monipuoliselle ranskan opetukselle. Vaikka sanaston ja kieliopin hallintaa pidetään tärkeänä, oppilaat pitävät erityisesti tehtävistä, joissa he saavat itse olla aktiivisia ja vaikuttaa keskustelun kulkuun. On selvää, että suullisen harjoittelun merkitystä ei voida liikaa korostaa. Mikäli halutaan pyrkiä viestinnällisen kieltenopetuksen ja autenttisuuden esittämiin tavoitteisiin, on oppikirjojen sisältöjä ehdottomasti monipuolistettava tuomalla koulumaailma ja sen ulkopuolinen elämä entistä lähemmäksi toisiaan. Ranskan opiskelu tulisikin nähdä holistisena kokonaisuutena, jonka päätavoitteena on antaa oppilaalle eväitä käyttää kohdekieltä vaihtelevissa konteksteissa ja monipuolisissa kommunikaatiotilanteissa.
  • Schaffter, Juha-Vike (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani aihe on ment-päätteiset adverbit muinaisranskassa ja nykyranskassa. Tutkimusaineistonani on Petrus Abelarduksen (ranskalaisittain Pierre Abélard) latinankielinen teos Calamitatum mearum ja sen kaksi ranskankielistä versiota; molemmat tunnetaan nimellä Histoire de mes malheurs. Toinen niistä on Jean de Meunin muinasranskaksi, toinen Yves Ferroul’n nykyranskaksi laatima käännös. Ranska on muiden romaanisten kielten tapaan kehittynyt Rooman valtakunnan alueella puhutusta latinasta, ns. vulgääri- eli kansanlatinasta. Omaksi kielekseen muinaisranskan voi katsoa eriytyneen viimeistään 800-luvulla. Muinaisranskan aika kesti 1300-luvun puoliväliin. Ment-pääte oli alkujaan mente, yksikön ablatiivi latinan substantiivista mens. Tässä yhteydessä sanan mente voi suomentaa: ′mielellä′ tai ′aikomuksella′. Jo klassisessa latinassa sen avulla muodostettiin adverbiaalisia ilmauksia, ei kuitenkaan varsinaisia adverbeja, sillä sitä käytettiin ainoastaan erillisenä substantiivina. Muinaisranskassa se oli jo vakiintunut adverbin päätteeksi eikä se esiintynyt enää itsenäisenä sanana. Nykyranskassa se on adverbin ainoa produktiivinen pääte. Sen avulla muodostetaan adverbeja pääasiassa adjektiiveista, mutta vähäisessä määrin myös muihin sanaluokkiin kuuluvista sanoista. Historia calamitatum on Abelarduksen 1100-luvulla kirjeen muotoon kirjoittama autobiografia. Hän kuvaa siinä monivaiheisen elämänsä värikkäät tapahtumat ja suhteensa puolisoonsa Heloisaan. Jean de Meun käänsi teoksen seuraavalla vuosisadalla. Yves Ferroul julkaisi oman käännöksensä 1900-luvun lopussa. Molemmat käännökset noudattavat verraten tarkasti latinankielisen tekstiä mallia. Tutkielman empiirisessä osassa käsittelen molempien käännösten ment-päätteiset adverbit. Kaikki Jean de Meunin käyttämät adverbit esittelen yksityiskohtaisesti ja vertaan niitä sekä alkutekstissä että nykykielisessä käännöksessä esiintyviin, niitä vastaaviin adverbeihin tai muihin ilmaisuihin. Yves Ferroun käyttämät adverbit esittelen ryhmitellen ja suppeammin, sillä ne ovat ranskan kielen taitoiselle lukijalle ennestään tuttuja. Ferroul’n käännös sisältää merkittävästi enemmän erilaisia ment-päätteisiä adverbeja, mikä vastaa ennakko-odotuksiani. Monet niistä ovat sellaisia, jotka eivät kuuluneet keskiajan ranskan sanastoon. Se lieneekin tärkein erilaisten adverbien määrään vaikuttava tekijä tutkimusaineistossani. Sen sijaan kyseisten adverbien kokonaismäärä on Jean de Meunin käännöksessä jonkin verran suurempi. Se sisältää puolestaan joukon sellaisia adverbeja, joita ei nykyranskassa esiinny, tai jotka ovat käyneet harvinaisiksi. Osa taas on sellaisia, joiden merkitys on oleellisesti muuttunut. Tutkielma osoittaa ment-päätteen jatkuvan elinvoiman adverbien muodostuksessa. Aiheen tarkempi tutkimus edellyttäisi suurempaa tutkimusaineistoa. Tutkimani kolme teosta vastannevat kuitenkin toisiaan riittävän hyvin ja lienevät tarpeeksi laajat antaakseen hyvän käsityksen kolmesta käsitellystä kielimuodosta ja tutkittavista ment- päätteisistä adverbeista ranskan kielen kahdessa, ajallisesti toisistaan varsin etäisessä muodossa.
  • Järvenpää, Sarita (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma käsittelee sekä ranskaa äidinkielenään puhuvien että ranskaa vieraana kielenä opiskelevien suomalaisten lukiolaisten ranskan oikeinkirjoituksen osaamista. Ranskan kielen oikeinkirjoittaminen on herättänyt paljon keskustelua Ranskassa jo vuosikymmeniä. Oikeinkirjoitus- ja erityisesti saneluharjoitukset ovat ranskalaisille koululaisille ja opiskelijoille arkipäivää, mutta oikeinkirjoitus on edelleen ranskalaisille haasteellista. Saman haasteen edessä ovat myös ranskaa vieraana kielenä opiskelevat, vaikka aiheesta ei niin paljon kuule puhuttavankaan. Oikeinkirjoituksen painotus puuttuu useimmista Français langue étrangère, ranska vieraana kielenä -opetusmetodeista, mikä osaltaan asettaa vieraskieliset opiskelijat eriarvoiseen asemaan ranskalaisiin verrattuna. Tutkielmassa verrataan yhteensä 51 ranskaa äidinkielenään puhuvan sekä 20 suomea äidinkielenään puhuvan opiskelijan tekemiä oikeinkirjoitusvirheitä: niiden määrää sekä laatua. Tarkoituksena on saada selville millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä eri kohderyhmien tekemissä oikeinkirjoitusvirheissä ilmenee, sekä mistä mahdolliset erot ja yhtäläisyydet voivat johtua. Tutkimusmetodina käytetään tutkielman tarpeeseen muokattua André Chervelin ja Danièle Manessen Typologie des erreurs d’orthographe – oikeinkirjoitusvirheiden luokittelua. Tutkielmassa oikeinkirjoitusvirheet jaotellaan seitsemään eri kategoriaan: aksenttimerkkivirheet, leksikaaliset virheet, kieliopilliset virheet, leksikaalisten ja kieliopillisten yhtymävirheet, virheet, joissa saneltu sana on korvattu toisella sanalla, virheet, joissa sanellun sanan oikeinkirjoitus on virheellinen sekä virheet, joissa saneltu sana on kokonaan jätetty kirjoittamatta. Sekä ranskalaiset että suomalaiset ovat jakautuneet eri ikä- ja tasoryhmiin. Ranskalaista ryhmä FR1 on lukion ensimmäisellä luokalla, ryhmä FR2 peruskoulun kahdeksannella luokalla ja FR3 on joukko opiskelijoita kaikilta lukion asteilta. Näistä kaksi ensin mainittua opiskelee Ranskassa, kun taas FR3 on joukko opiskelijoita, jotka opiskelelevat Helsingin eurooppalaisessa koulussa, ja joista useimmat ovat kaksi- tai monikielisiä. Suomalaisista ryhmä FIN1 opiskelee A-ranskan kurssia RAA3.1 lukion kolmannella luokalla ja ryhmä FIN2 opiskelee A-ranskan kurssia RAA6.1 lukion toisella luokalla. Näistä jälkimmäinen on edistyneempi kurssi. Kukin kohderyhmä on osallistunut samaan saneluun, johon on käytetty J.M.G. Le Clézion novellikokoelmasta lyhyttä, yhteensä 72 sanan mittaista tekstikappaletta. Tutkielmassa vältetään liian yksityiskohtaista eri ryhmien välistä vertailua ja keskitytään pääosin ranskalaisten ja suomalaisten välisiin eroihin kokonaisuudessaan. Tutkielmassa selviää, että ranskaa äidinkielenään puhuvien opiskelijoiden tekemät oikeinkirjoitusvirheet jakautuvat kieliopillisten ja leksikaalisten oikeinkirjoitusvirheiden kesken. Suomalaisten opiskelijoiden tekemät virheet jakautuvat tasaisemmin kaikkien virhekategorioiden kesken. Suomalaiset tekevät suhteessa enemmän oikeinkirjoitusvirheitä opiskelijaa kohden kuin ranskalaiset. Tulosten perusteella voidaan muun muassa todeta, että ranskalaisten tekemien oikeinkirjoitusvirheiden määrä vähenee mitä korkeammalla asteella he opiskelevat, kun taas suomalaisten tuloksista on nähtävissä, että lukion toisen luokan ryhmä, joka opiskelee edistyneemmällä kurssilla, tekee vähemmän virheitä kuin lukion kolmannen luokan ryhmä. Tutkimustulosten myötä herääkin kysymys, ovatko ranskaa vieraana kielenä opiskelevat eriarvoisessa asemassa verrattuna ranskalaisiin, joille erilaiset oikeinkirjoitusharjoitukset ovat arkipäivää. Sanelun merkitys Ranskasssa on tärkeä, joten miksi sitä ei otettaisi käyttöön myös ranska vieraana kielenä -opetuksessa. Olisi myös mielenkiintoista saada selville, kuinka laajasti sanelu on jo käytössä ranska vieraana kielenä -opetuksessa Suomessa, ja millä tavoin sen käyttöönotto laajemmassa mittakaavassa voisi edesauttaa ranska vieraana kielenä -opetuksessa.
  • Isosävi, Johanna (Helsingin yliopisto, 2010)
    The use of forms of address in French films and their Finnish translations The use of forms of address constitutes an integral part of speakers’ communicative competence. In fact, they are not only used to assign to whom the speech is addressed, but also to construct the relationship between speakers. However, the choice of a suitable form is not necessarily evident in modern, pluralistic society. By the notion form of address, I refer to pronouns of address (tu vs. vous) and different nouns of address like names, titles (Monsieur, Madame, Mademoiselle), kinship terms, occupational terms, terms of endearment and insults. The purpose of the present thesis is, first, to study the semantic and pragmatic values of forms of address in dialogues of modern French films, and, second, their translation in Finnish subtitles. It is evident that film language is not spontaneous, but only a representation of authentic speech, and that subtitles are a written version of the original spoken language. Consequently, this thesis studies spoken fictive dialogues and their written translations. The methods applied in the study are the Interactional and Pragmatic Approach as well as Translatology. The role of forms of address in an interpersonal relationship is studied with dimensions of distance and power (Brown and Gilman 1960, Kerbrat-Orecchioni 1992), whereas the pragmatic dimension permits studying in particular the use of forms of address in speech acts (Kerbrat-Orecchioni 2001). The translation strategies are studied with the help of Venuti’s (1995) notions of foreignizing and domesticating strategies. The results of the thesis suggest that the pronoun use in the studied films is usually reciprocal. However, the relations of power have not disappeared, but are expressed in a more discrete manner with nouns of address (for instance vous + Docteur vs. vous + Anita). The use of the pronoun of address vous seems still to be common, but increased intimacy is expressed by accompanying familiar nouns of address like first names. The nominal forms of address accompany different speech acts, but not in a systematic manner. In a dialogue they appear usually in the first speech act, and more rarely in the response, but not in both. In addition, they have an important role in the mechanics of conversation. The translators here face multiple demands, and their translations seem mostly to be a compromise between foreignizing and domesticating strategies.
  • Tynkkynen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Quebecin ranskan sanastollisia erityispiirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu Internetissä olevan keskustelufoorumin ’metrodemontreal.com’ viesteistä. Keskustelufoorumin aiheet käsittelevät pääosin Montrealin alueen julkisen liikenteen käyttöön liittyviä seikkoja. Tutkielmani erottuu muista Quebecin ranskaa käsittelevistä pro gradu -tutkielmista erityisesti aineistovalintani ansiosta. Muut tutkielmat käsittelevät pääosin lehdissä painettuja tekstejä tai audiovisuaalista materiaalia elokuvan muodossa. Valitsin aineistokseni keskustelufoorumin, koska se kuvastaa kirjoitetun sekä puhutun kielen sekoitusta, ja näin ollen jäljittelee paremmin oikeassa elämässä käytettyä kieltä. Foorumi on suunnattu ensisijaisesti quebeciläisille, joten foorumin viestit sisältävät Quebecin ja erityisesti Montrealin alueen käyttämää kieltä alueelle ominaisine ilmauksineen. Tutkielmani ensimmäisessä osassa kuvailen lyhyesti Quebecin provinssin historiaa ja merkittäviä historiallisia tapahtumia ranskan kielen kehityksen kannalta. Erittelen myös Quebecin ranskan eri tyylit, joihin kuuluvat muun muassa standardi kirjakieli, huoliteltu kieli sekä puheenomainen kieli. Hyödynnän myös useita Quebecin ranskan tutkimukseen pohjautuvia teoksia, joissa kielen sanastolliset erityispiireet jaotellaan eri tavoin. Omassa analyysissäni jaan kyseiset erityispiirteet viiteen pääkategoriaan: arkaismeihin, dialektalismeihin, intiaanikielten lainasanoihin, anglismeihin ja innovaatioihin. Arkaismit ja dialektalismit käsittävät sanat, jotka ovat tulleet Ranskasta Pohjois-Amerikkaan ensimmäisten uudisasukkaiden mukana. Innovaatiot puolestaan edustavat Kanadassa syntyneitä sanoja. Olen valinnut analyysiosioon keskustelufoorumin sisällöstä 75 viestiä, joista olen löytänyt yhteensä 96 Quebecin ranskan erityispiirrettä. Tulokseni paljastavat anglismien eli englannin kielen lainasanojen olevan erityispiirteiden suurin ryhmä; lähes puolet löydetyistä sanastollisista erityispiirteistä kuuluvat tähän kategoriaan. Reilu neljäsosa on innovaatioita, joihin verrattuna aineistosta löydetyt arkaismit ja dialektalismit ovat vähäisempiä. Pienin ryhmä on puolestaan alkuperäisväestön kielistä tulleet lainasanat, joita löytyi aineistosta vain kaksi kappaletta.
  • Appehl, Anne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työssä tarkastellaan musliminaisten kielellisiä ja kuvallisia esittämistapoja 113 artikkelissa, jotka on julkaistu Nice Matin -lehden verkkosivuilla 11. elokuuta - 27 syyskuuta 2016, ns. burkini-tapauksen aikana. Nizzan terrori-iskun jälkimainingeissa useat eteläranskalaiset kaupunginjohtajat kielsivät peittävien asujen, erityisesti burkinien, käyttämisen uimarannoilla. Myöhemmin määräykset peruttiin Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksien jälkeen. Työn viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi ja siinä hyödynnetään erityisesti Teun van Dijkin, Theo van Leeuwenin ja Joan Wallach Scottin tutkimuksia. Työssä tarkastellaan artikkelien otsikoita, ingressejä, aihetunnisteita, kuvia, kuvatekstejä, suorien siteerauksien lähteitä sekä tapoja, joilla siteeratut musliminaiset identifioidaan. Artikkeleissa siteerataan harvoin musliminaisia, sen sijaan ääneen pääsevät erityisesti hallinnon edustajat. Naiset identifioidaan useimmiten epämuodollisesti etunimellä, heidän ikänsä, huivin käyttönsä ja joissain tapauksissa myös perhesuhteensa mainitaan. Sen sijaan poliitikot ja päättäjät identifioidaan toimen kautta ja muodollisemmin sekä etu- että sukunimellä. Artikkelien kuvituksena käytetään usein yksilöimättömien musliminaisten kokovartalokuvia. Poliitikkojen ja päättäjien kuvat taas ovat lähikuvia ja heidän nimensä mainitaan kuvatekstissä. Otsikoiden ja ingressien harvat viittaukset musliminaisiin liittävät heidät usein ongelmiin. Aihetunnisteiden perusteella musliminaisiin viittaavat artikkelit on luokiteltu pikku-uutisiksi. Burkini-tapauksen artikkelit on useimmiten luokiteltu politiikan ja yhteiskunnan aihetunnisteilla, eikä esim. tunnisteella rasismi. Analyysi osoittaa, että musliminaisten ääni ei pääse kuuluviin Nice Matinin artikkeleissa ja että heidän esitetään negatiivisessa valossa, epäranskalaisina ja epäyksilöinä. Huolimatta pyrkimyksestä asialliseen ja tasapuoliseen uutisointiin Nice Matin esittää vähemmistöt tavalla, joka on tyypillistä medialle. Työ tukee käsitystä, jonka mukaan uutistuotannossa tarvitaan eksplisiittisiä ohjeita rasistisen ja ennakkoluuloisen uutisoinnin välttämiseksi.
  • Kharlamova, Mariia (Helsingin yliopisto, 2019)
    The genre of a romance novel is one of the most widespread and popular literature genres nowadays. Over the course of its history it has been changing and obtaining new traits due to the influence of modern tendencies, society and its way of life. One of the most recent and bestselling representatives of this genre is French writer Agnès Martin-Lugand, whose novels Les gens heureux lisent et boivent du café (2013) et La vie est facile, ne t'inquiète pas (2015) constitute the body of the research. As both novels represent modern life of the main character Diane, the second one being the continuation of the storyline, they reflect contemporary social tendencies, in this case emancipation. Thus, the aim of the research is to analyze both novels and to determine if they belong to the genre of romance novel or the traits of emancipation prevail. The research consists of defining the genre of romance novel, plot structure and its particularities, as well as description of characters. Using qualitative analysis, all theoretical findings are projected on two chosen novels of Agnès Martin-Lugand, including the template of the plot by Pamela Regis (2003) and description of the characters by Kay Mussell (1984). Furthermore, the research studies the role of emancipation in the genre of romance novel and analyzes its presence and influence on the plot. The analyses allow to conclude that the novels Les gens heureux lisent et boivent du café et La vie est facile, ne t'inquiète pas belong to the genre of the romance novel as they reflect most of the traits of the genre provided that both novels are considered as one story, which was the condition of the research. Thus, the presence of emancipation plays secondary role by being one of the particularities of the genre and its modern tendencies.
  • Koppatz, Marianne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ranskan kielirikasteisen esiopetuksen tuloksia lukuvuodelta 2018-19 Helsingin Viikissä. Työssä tarkastellaan opetusta kahdesta näkökulmasta: ensiksi lasten oppimistuloksia kielirikasteisessa opetuksessa ja tavoitteiden asettamisen vaikutuksia oppimiseen, toiseksi motivaatiotekijöitä kielirikasteisessa opetuksessa. Samalla pyrin tunnistamaan ne tekijät, jotka vaikuttavat myönteiseen oppimiskokemukseen. Tutkimuksessa käsitellään myös kielirikasteisen opetuksen koetun mielekkyyden ja oppimisen näkyväksi tekemisen merkitystä oppimistuloksille. Kielen oppimista on tutkittu paljon kautta aikojen. Monikielisen Euroopan Unionin syntyminen on asettanut kielenoppimiselle uusia haasteita ja varhentanut kieltenoppimista. Kielten oppimisesta ja oppimisesta yleensä on paljon tietoa ja tutkimusta. Esimerkkinä voi mainita John Hattien kirjan Visible Learning (2009), jonka mukaan oppiminen tulisi tehdä näkyväksi, niin oppijalle kuin opettajalle. Patricia Kuhl on tutkinut kielenoppimista aivotutkimuksen näkökulmasta (Kuhl 2007 ja 2009). Rodriques ja Wigham (2013) puolestaan ovat tutkineet sisältöpainoitteisen kielenopetuksen tuloksia. Vaikka kielenoppimista on tutkittu runsaasti, kielenoppimisen varhentamisen vaikutuksia kielenoppimiseen ja lasten kokemuksia varhennetusta opetuksesta on sen sijaan tutkittu erittäin vähän (Skinnari & Sjöberg 2018). Niin oppimisen kuin kielenoppimisen ikuisuuskysymys on motivaatio. Se tutkitusti parantaa oppimista (Gu 2008) ja siihen vaikuttavat monet seikat, kuten mielihyvän kokeminen ja onnistuminen. Motivaatioon liittyvät myös kiinteästi affektiiviset elementit. Benoît Galand (2006) mainitsee myös tavoitteiden merkityksen motivaation rakentumisessa. Tutkimusaineisto koostuu esiopetusikäisistä lapsista (n. 121), jotka osallistuivat kielirikasteiseen ranskan kielen opetukseen kolmessa päiväkodissa Helsingin Viikissä lukuvuonna 2018-2019. Aineisto koostuu lasten itse asettamista tavoitteista, sanastotestistä, vanhemmille lähetetystä palautekyselystä ja lasten haastatteluista. Aineistoa on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Tutkimustulosten mukaan oppimisen näkyväksi tekeminen parantaa oppimista ja tekee oppijat tietoisiksi oppimastaan. Merkittävä osa lapsista korotti tavoitteitaan tai piti ne ennallaan, kun tulokset tehtiin näkyviksi ja tavoitteita seurattiin säännöllisesti. Esimerkiksi erittäin monet lapset onnistuivat laskemaan ranskaksi jopa sataan (40%). Lapsille tehty sanastotesti korreloi pääpiirteittäin oppimisen kanssa, mutta tyttöjen ja poikien erot testissä ovat huomattavia tyttöjen eduksi. Pojat kuitenkin menestyivät paremmin laskemisessa. Tämä ero oppimisessa on erittäin mielenkiintoinen. Yleisesti lasten oppiminen oli hyvää, mikä osoitetaan testitulosten avulla. Lisäksi oppimistulokset olivat pääosin tasaisia oppilaiden kesken. Lapset olivat myös suurimmalta osin erittäin motivoituneita oppimaan ranskaa. Laulut ja liikeleikit olivat suosituimpia ja motivoivimpia aktiviteettejä. Laulujen tärkeys pienten lasten opettamisessa tuli selvästi ilmi. Johtopäätöksenä on muodostettu suosituksia menetelmiksi varhennetun ranskan kielen opetuksessa. Näitä ovat esimerkiksi motivaatiota lisäävien laulujen ja leikkien hyödyntäminen vielä pääosin lukutaidottomien oppilaiden kanssa. Oppimistuloksia paransivat myös tavoitteiden asettaminen ja oppimistulosten näkyväksi tekeminen jo esiopetuksessa. Jatkotutkimuksen kohteina tulisi edelleen selvittää oppimistuloksia laajemmalla otoksella sekä vertaillen muihin kieliin ja tätä kautta määritellä varhennetulle kielenopetukselle sopiva oppisisältö ja tavoitteet.