Browsing by Subject "raportointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Suoheimo, Pirke (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2015
    Yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden määrästä ja niiden vähentämisestä on keskusteltu Suomessa jo useiden vuosien ajan. Tämän selvityksen tavoitteena oli tarkastella energia-alan raportointivelvoitteita, raportoinnin perusteita, aikatauluja, raportointitapoja ja tiedon jatkokäyttöä. Tavoitteena oli myös selvittää toimijoilta raportoinneissa pyydettyjen yksittäisten tietojen päällekkäisyyttä ja pohtia alustavasti mahdollisuuksia raportoinnin helpottamiseksi. Selvityksessä tarkastellaan noin 40 raportointivelvoitetta ja niissä pyydettyjä yksittäisiä tietoja muun muassa polttoaineista, energian tuotannosta, päästöistä ja jätteistä. Raportointeja pyytävät sekä viranomaiset että muut tahot säädösten ja vapaaehtoisten sopimusten perusteella. Yrityksiltä kerättyjä tietoja käytetään muun muassa tilastointiin, lupa- ja valvontamenettelyihin sekä tukien ja maksujen määräämiseen. Kerättyjä tietoja käytetään myös Suomea velvoittavassa kansainvälisessä raportoinnissa. Selvityksen mukaan kukin taho pyytää tiedot omien tarpeidensa mukaisesti; erillisiin säädöksiin tai sopimuksiin perustuen, erilaisia kokonaisuuksia koskien ja eriaikaisesti. Raportointeja varten on tällä hetkellä käytössä useita sähköisiä raportointijärjestelmiä, verkkolomakkeita ja Excel-tiedostoja. Eri tahojen pyytämien yksittäisten tietojen käyttö useisiin eri tarkoituksiin on kerättyyn tieto-määrään nähden varsin vähäistä. Tilastointia varten tietoja kerätään eri lähteistä ja yksittäisissä tapauksissa tietojen siirtoa tapahtuu myös eri toimijoiden välillä.
  • Kallio, Tuomas (Ministry of the Environment, 2009)
    The Finnish Environment 27en/2009
    Several structural funds programmes co-funded by the European Union will be implemented in Finland during the programming period 2007–2013. Sustainable development as a cross-cutting principle guides both European Structural Funds programme preparation and implementation. This report aims to provide a framework for integrating environmental considerations into the implementation of these programmes. The focus will be on the four Regional Competitiveness and Employment programmes funded from the European Regional Development Fund (ERDF programmes), but the results can be applied to all types of structural funds programmes as well as to national regional development.
  • Mela, Hanna; Hildén, Mikael (Finnish Environment Institute, 2012)
    The Finnish Environment 19/2012
    Improving the effectiveness of climate policy requires monitoring and evaluation of the implementation of policy measures. Also the EU requires that the member states should every two years report their implemented measures to the European Commission according to the Decision 280/2004/EC. This report studies the ex-ante and ex-post evaluations of climate policies implemented in the EU countries. The focus is especially on policies related to buildings, waste and F-gases. The objective of the study is to encourage sharing experiences of evaluations between countries and thus increase the transparency and cost-efficiency of the evaluations. The study addresses e.g. what kind of criteria and methods have been used in the evaluations, what kind of data has been utilised and what kind of limitations have been brought up in the evaluations. The need to renew the evaluation and reporting of climate policy measures has been recognised both at the EU – and member state level. The European Commission has proposed replacing the current Decision 280/2004/EC with a decree that would oblige member states to report about their policy measures yearly in more detail than currently. The results of this report are reflected against the Commission’s proposal. Based on this report, a clearer distinction should be made between regular, routine-like reporting and research-based evaluations. The report concludes that regular reporting should be restricted to standardised data that is relatively easily available. At the same time, the need to undertake periodic, more in-depth and research-based evaluations, can be emphasised.
  • Virtanen, Aimo (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (6)
  • Marttunen, Mika; Grönlund, Sakari; Hokkanen, Joonas; Jantunen, Jorma; Karjalainen, Timo P.; Luodemäki, Sanna; Mustajoki, Jyri; Neste, Jenni; Saarikoski, Heli; Vallius, Elisa; Vartia, Merilin; Vehmas, Anne; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 39/2015
    Kolmivuotisessa pääosin EU-rahoitteisessa IMPERIA-hankkeessa (EU LIFE11 ENV/FI/905) pyrittiin vastaamaan ympäristövaikutusten arviointien kehittämishaasteisiin tunnistamalla hyviä käytäntöjä sekä kehittämällä järjestelmällisiä menetelmiä ja työkaluja arviointien tukemiseen. Hankkeessa pohdittiin, kuinka erityyppisiä ja eri suunnitteluparadigmoista lähtöisin olevia lähestymistapoja voitaisiin soveltaa toisiaan täydentäen tai yhdistäen. Kehitystyö tapahtui tiiviissä vuoropuhelussa asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa, jotta hankkeen tulokset palvelisivat mahdollisimman hyvin käytännön tarpeita. Menetelmien hyödyntämismahdollisuuksia havainnollistettiin kahdeksassa pilottihankkeessa, jotka olivat pääosin YVA (ympäristövaikutusten arviointi)-hankkeita. IMPERIA-hankkeen tulokset ovat sovellettavissa lisäksi myös SOVA-prosessiin (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) ja muihin ympäristövaikutusten arviointeihin. Hankkeen keskeisiä tuloksia ovat: 1) Toimintamallit tehokkaampaan kansalaisten ja sidosryhmien osallistumiseen 2) Menetelmät suunnittelutilanteiden hahmottamiseen ja jäsentämiseen 3) ARVI-lähestymistapa ja työkalu vaikutusten merkittävyyden arviointiin 4) Monitavoitearvioinnin soveltamismahdollisuuksien havainnollistaminen vuorovaikutteisessa ympäristösuunnittelussa ja vaihtoehtojen vertailussa
  • Hildén, Mikael; Mattinen, Maija; Mäenpää, Ilmo (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2012
  • Merilehto, Kirsi; Rytkönen, Tuula; Kaplas, Marianne (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Ympäristöopas
    Julkaisu "Jätetietojen toimittaminen VAHTI-rekisteriin" on laadittu JÄTELAVA-työryhmän toimesta. Opas on jatkoa vuonna 2000 laaditulle VAHTI-tietojärjestelmän tallennusoppaalle sekä vuonna 2001 laaditulle vastaavalle, mutta sisällöltään suppeammalle VAHTI-oppaalle. Oppaan tavoitteena on yhtäältä opastaa VAHTIasiakasta toimintaansa koskevien jätetietojen raportoinnissa ja kirjaamisessa ympäristöhallinnon vuosiraportointilomakkeille, ja toisaalta lupaviranomaista em. tietojen tarkistamisessa ja kirjaamisessa tietojärjestelmään.Oppaan ensimmäisessä luvussa on käyty läpi raportointiin, seurantaan ja tilastointiin liittyvää lainsäädäntöä sekä käytössä olevia määritelmiä ja luokituksia. Toisessa luvussa on selostettu viranomaisen tiedonsaantioikeutta sekä velvollisuutta tilastoida jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa tietoa. Kolmas luku koskee varsinaista jätetietojen raportointia VAHTIin: käyttöoikeuksien anomista, raportointipisteiden perustamista, VAHTIssa käytössä olevien koodien ja tunnusten käytön ohjeistamista, tietojen tallentamista jne. Ko. luvussa on lisäksi tarkasteltu tietojen tarkistamiseen liittyviä seikkoja sekä esitetty muutamia toimintaehdotuksia tiedon laadunvarmentamiseksi. Neljännessä luvussa on käsitelty VAHTIin raportoitujen jätetietojen hyödyntämismahdollisuuksia.Opas sisältää runsaasti esimerkkejä eri toimijoiden jätteistä. Oppaan liitteenä on esimerkkejä jätelomakkeiden käytöstä ja täytöstä, muuntokertoimia jätetilavuustietojen muuttamisesta painoiksi sekä tulkintoja pysyvän jätteen määritelmästä. Jäteraportointilomakkeen liitteenä on lisäksi esimerkkejä jätteen hyödyntämis- ja käsittelytoimintoja kuvaavien R (Recovery)- ja D (Disposal)-koodien käytöstä. Oppaan esimerkit noudattavat ympäristöministeriön päätöstä yleisempien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001).
  • Luukko, Marika (2010)
    Pro gradu-tutkielmani aiheena on yritysten yhteiskuntavastuu ja yhteiskuntavastuun ideologiat kolmen suomalaisyrityksen vuoden 2008 yhteiskuntavastuuraporteissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty kolmen suomalaisen kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen, Kesko Oyj:n, Kone Oyj:n ja Outokumpu Oyj:n vuoden 2008 yhteiskuntavastuuraportteja. Tutkimusaineisto on hankittu yritysten internetsivuilta. Tutkimus kulkee kahdessa osassa niin, että ensimmäinen osa muodostaa tutkimuksen viitekehyksen. Viitekehyksessä tarkastellaan yhteiskuntavastuun taustalla vaikuttavia tekijöitä ja pohditaan miksi aihe on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Viitekehyksessä esittelen luvussa kaksi yhteiskuntavastuun määritelmiä ja yhteiskuntavastuun yhteiskuntatieteellisen kontekstin. Luvussa kolme käsittelen vastuun käsitteen eri ulottuvuuksia, yhteiskunnallisen vastuun muodostumista ja esittelen eri perusteluja yritysten yhteiskuntavastuulle. Luvussa neljä esittelen yhteiskuntavastuun taustalla vaikuttavia etiikan teorioita. Luvussa viisi käyn läpi yhteiskuntavastuun kehityshistoriaa ja yhteiskuntavastuun nykytilannetta. Luvussa kuusi käsittelen yhteiskuntavastuun ideologioita ja luvussa seitsemän yhteiskuntavastuuraportointia. Luvussa kahdeksan esitellään tutkimusaineisto ja – menetelmä. Tutkimusotteeni on kvalitatiivista. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin ohjenuorana on käytetty Tuomo Takalan yhteiskuntavastuuideologioiden jaottelua. Luku yhdeksän muodostaa tutkimuksen analyysiosan, jossa tarkastelen yritysten yhteiskuntavastuun ideologioiden ilmenemistä yritysten yhteiskuntavastuuraporteissa. Luvussa kymmenen vedän yhteen tutkimuksen keskeiset havainnot ja pohdin yhteiskuntavastuun tulevaisuudennäkymiä. Keskeisinä johtopäätöksinä esitän, että yritysten yhteiskuntavastuu on menossa kohti laajempaa vastuun käsitystä, joka myötäilee Takalan laajan sosiaalisen vastuun ideologiaa ja että yritykset näkevät vastuullisuuden liiketoimintaa edistävänä tekijänä. Yritysten vastuu pohjaa lainsäädäntöön, kansainvälisiin sitoumuksiin ja yritysten omiin vastuullisuusperiaatteisiin ja eettisiin koodistoihin. Vastuu eettisten periaatteiden toteuttamisesta on yrityksissä jaettu yksilöille. Tutkielmassa käytetyt tärkeimmät lähteet ovat Tuomo Takalan artikkeli Yritysten yhteiskuntavastuu globalisoituvassa maailmassa (2004) teoksessa Moraalitalous toim. Ilkka Kauppinen, Elisa Juholinin Cosmopolis yhteiskuntavastuusta yrityskansalaisuuteen (2003), Maija-Leena Uimosen, (2006) Suomalaisten yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu: sidosryhmäviitekehys yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemyksissä sekä Ari-Veikko Anttiroikon (2004) Yhteiskuntavastuu ja sen määrittelyprosessi, teoksessa Järvinen, Raija (toim.) (2004) Yhteiskuntavastuu näkökulmia yritysten ja julkisyhteisöjen yhteiskunnalliseen vastuuseen.
  • Saarinen, Mari; Punta, Eeva; Kostamo, Auli (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 13/2007
    Euroopan päästö- ja siirtorekisteri (E-PRTR) korvaa aikaisemmin käytössä olleen päästötietojen raportointijärjestelmän, Euroopan päästörekisterin (EPER). E-PRTR –rekisteristä säädetty asetus (EY 166/2006) astui voimaan vuoden 2006 helmikuussa. Rekisteriin kootaan laitosten ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen lisäksi tietoja laitoskokonaisuuden ulkopuolelle toimitetuista jätteistä ja jätevesipäästöistä sekä olemassa olevia tietoja hajalähteiden päästöistä. E-PRTR on julkinen tietokanta, jonka tarkoituksena on lisätä Euroopan Unionissa yleisön tietoisuutta ympäristön kuormituksesta ja edistää ympäristönsuojelutavoitteiden seurantaa. Uusi rekisteröintivelvoite sisältää kaikkiaan 91 epäpuhtautta, joista suurin osa on jätteiden ja jäteveden käsittelyn piiriin kuuluvia. Toiminnanharjoittajan on raportoitava vuosipäästöt sekä päästötietojen tuottamismenetelmät ympäristöviranomaisille. Suomessa tietojen keräys tapahtuu ympäristöhallinnon VAHTI -tietojärjestelmän kautta, josta ympäristöhallinto raportoi ne vuosittain E-PRTR –rekisteriin. Laitokset raportoivat edellisen vuoden päästötiedot seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä ympäristöhallinnolle. Tässä julkaisussa on koottu yhteen parhaat käytännöt päästötietojen tuottamiseen metsäteollisuuslaitoksissa; sellu- ja paperiteollisuuden päästöjen raportoinnin lisäksi mukana ovat myös puulevyteollisuuden, kyllästämötoiminnan, energian tuotannon, sekä jätteiden ja jäteveden käsittelyn päästöjen raportointi. E-PRTR -asetuksen sisältämistä epäpuhtauksista käsitellään niitä, joita tässä julkaisussa esitettyjen laitostyyppien päästöt ilmaan ja veteen sisältävät. Näitä todennäköisesti raportoitavia epäpuhtauksia on selluteollisuudessa 14, paperi-, kartonki- ja vaneritehtailla 4, kyllästämöillä 9, jäteveden käsittelylaitoksilla 5 ja energian tuotantolaitoksilla 11 kappaletta. Julkaisua voidaan käyttää raportoitaessa tietoja Eurooppalaiseen päästö- ja siirtorekisteriin. Ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten edustajia on osallistunut julkaisun ohjausryhmän työhön.
  • Nikulainen, Virpi; Pyy, Outi; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Tässä oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen loppuraportin tulee sisältää. Siinä on kuvattu mm. mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan loppuraportoinnin pohjana.Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä sovelletaan kunnostushankeen erityispiirteet huomioon ottaen. Opas soveltuu ensisijaisesti sellaisten hankkeiden raportointiin, joissa kunnostus on tehty massanvaihtomenetelmällä.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 9/2012
    Päästötietotyöryhmän tavoitteena oli parantaa päästötietojen hankintaa toiminnanharjoittajilta valvontaan liittyvien tietojen keräyksen yhteydessä ottaen kuitenkin huomioon toiminnanharjoittajien hallinnollisen taakan vähentämisen. Yksityiskohtaisena tavoitteena oli määritellä, mitä tietoja toiminnanharjoittajilta tulisi ympäristölupien valvonnan yhteydessä tai muulla tavoin kerätä. Useat eri viranomaiset keräävät toiminnanharjoittajilta päästöihin liittyviä tietoja. Päästötietoja kerätään ympäristöluvissa asetettujen vaatimusten täyttymisen seurantaa ja valvontaa varten, tilastoinnin tarpeisiin sekä Suomea koskevien kansainvälisten sopimusten ja Euroopan Union lainsäädännön edellyttämiin raportointeihin. Tiedon keruu on osittain päällekkäistä johtuen esimerkiksi tarvittavien tietojen kohdentamisesta tai ajallisesta ryhmittelystä sekä puutteista kertaalleen kerätyn tiedon jakamisessa viranomaisten kesken. Työryhmä teki ehdotuksia päästötietojen keräysjärjestelmän kehittämiseksi ja tarvittavan tiedon kattavuuden ja laadun varmistamiseksi.
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari 2003 (8)
  • Tuori, Katri (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (9)
  • Kallio, Tuomas (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 27/2009
    Suomessa toteutetaan rakennerahastokaudella 2007–2013 useita Euroopan unionin osarahoittamia toimenpideohjelmia. Kestävä kehitys on tärkeä läpäisyperiaatteella toteutettava teema, joka tulee ottaa huomioon sekä rakennerahasto-ohjelmien valmistelussa että niiden toteutuksessa. Tässä julkaisussa esitetään, kuinka ympäristönäkökulma on mahdollista ottaa huomioon osana näiden ohjelmien toimeenpanoa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettavat neljä suuralueittaista Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoiteohjelmaa (EAKR-ohjelmat), mutta tulokset ovat sovellettavissa myös muihin rakennerahasto-ohjelmiin ja kansalliseen alueiden kehittämiseen.
  • Loponen, Reetta-Kaarina (2008)
    Tutkimuksen kohteena on suomalaisten yritysten vastuuraportointi ja erityisesti kansainvälinen GRI- raportointiohjeisto, jonka tavoitteena on edistää raporttien kehittymistä vertailukelpoisempaan ja laadukkaampaan, tilinpäätöskäytäntöä muistuttavaan muotoon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää empiirisen aineiston valossa, miten hyvin kansainvälisen raportointiohjeiston, GRI:n, tavoitteet raporttien vertailukelpoisuudesta, olennaisuudesta ja sidosryhmien osallistamisesta toteutuvat. Tutkimuksen päätehtävä on arvioida GRI:n tavoitteiden ja periaatteiden toteutumista suomalaisessa vastuuraportoinnissa. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ja tietoa vastuuraportoinnista, mitä voidaan käyttää kehitettäessä organisaatioiden vastuuraportointia edelleen. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida suomalaisen GRI-raportoinnin nykytilaa sekä arvioida GRI-ohjeiston onnistumista ja soveltuvuutta suomalaiseen raportointiin. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat pääasiallisesti sidosryhmälähestymistavat, jotka auttavat ymmärtämään miksi organisaation tulee tai kannattaa raportoida sidosryhmilleen toimintansa vaikutuksista. Tässä työssä yhteiskuntavastuuta ei käsitellä liiketoiminnasta erillisenä toimintona, vaan yrityksen vastuun nähdään olevan sen ydintoiminnan vaikutuksia ympäristöönsä. Aineistona tutkimuksessa on 29 yrityksen vastuuraportit ja soveltuvilta osin vuosikertomukset, tilinpäätökset sekä www-sivut. Tutkimus on joitakin yksinkertaisia määrällisiä menetelmiä soveltava, mutta pääasiassa laadullinen sisällönerittely suomalaisista vastuuraporteista.Käytössä oli LTT-Tutkimuksen kehittämä arviointimenetelmä, jossa kaikki raportit pisteytettiin. Arviointikohdat noudattelivat GRI 2002- raportointiohjeiston avainindikaattoreita. Määrällisiä kriteerejä arvioitiin asteikolla 0-1-2-3 ja laadullisia asteikolla 0-1-2. Määrällisiä kriteerejä arvioinnissa oli yhteensä 27 ja laadullisia kriteerejä 58. Arvioinnissa apuna käytettiin Access- tietokantaohjelmaa, jonne tallennettiin jokaisesta arvioitavasta raportista. Tämän tutkimuksen valossa GRI on onnistunut periaatteissaan suhteellisen hyvin. GRI-raportoijien joukko on kuitenkin Suomessa suhteellisen pieni. Raportointi oli kuitenkin selvästi levinnyt yli toimialarajojen, eikä se ollut enää pelkästään teollisuusyritysten asia. Suuri osa raportoijista oli päätynyt julkaisemaan vastuuraportin ja vuosikertomuksen yksissä kansissa, mikä osoittaisi vastuuraportoinnin vähitellen saavuttavan tasavertaisempaa asemaa organisaation raportoinnissa suhteessa perinteiseen tilinpäätösraportointiin. GRI:n käyttäminen on tämän tutkimuksen valossa tuonut raportteihin paljon määrällisiä indikaattoreita, vertailutietoa useilta vuosilta sekä ohjeistanut yrityksiä raportoimaan tasapainoisesti vastuun eri osa-alueilta. Raporttien kattavuus oli tutkimuksen valossa kohtuullisen hyvä. Raportointiperiaatteet ja raportin kattavuus ilmoitetaan erittäin usein. Raportteja voidaan pitää indikaattorien raportointitaajuuden mukaan kuitenkin vain osittain uskottavina. Suurimmat puutteet löydettiin raporttien laskentaperiaatteiden vakiintumattomuudessa. Raportteja on siten vaikea vertailla keskenään edes saman toimialan sisällä. Kehityskohteita löydettiin myös olennaisuuden periaatteen määrittelystä ja sidosryhmien osallistamisesta. Kolmasosa tutkituista raporteista oli ulkoisesti varmennettu ja raporttien kieli oli ymmärrettävää