Browsing by Subject "rationaalisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Vepsäläinen, Satu (2004)
    Tarkastelen tässä pro gradu-tutkielmassa yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia yksilö- ja ryhmätasolla. Tutkimuskohteenani on erään ylikansallisen yrityksen kahden alihankkijaryhmän jäsenet. Olen kerännyt aineiston tätä tutkielmaa varten antropologisen kenttätyömenetelmän avulla. Työskentelin tutkimieni alihankkijayritysten asiakkaan, Azron- nimisen yrityksen palveluksessa kesällä 2002 kolme ja puoli kuukautta samalla keräten aineistoani. Aineisto koostuu haastatteluista, kenttämuistiinpanoista ja kyselyvastauksista. Tässä tutkielmassa tarkoitukseni on aluksi hahmottaa sitä, millä tavoin talouden globalisaatio vaikuttaa tutkimuskohteinani oleviin yrityksiin. Tarkastelenkin hieman sitä, minkälaisessa toiminta-ympäristössä yritykset tänä päivänä toimivat ja minkälaisia asioita niiden tulee ottaa huomioon selvitäkseen uusista haasteista, joita talouden globalisaatio niille asettaa. Tuon esille erilaisia toimintastrategioita, joita yritykset ovat ottaneet käyttöönsä ja joita käytetään myös tutkimuskohteenani olevassa yrityksessä. Tuon siis esille niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijöiden elämään. Koska tutkimuskohteeni tapauksessa yritys on joutunut vastaamaan globaalin kilpailun asettamiin haasteisiin esimerkiksi ulkoistamalla osan toimintojaan, katson, että tämä työn rakenteellisen puolen tarkastelu on tässä tutkielmassa järkevää. Tuon esille aluksi hieman sitä, minkälaisia muutoksia tutkimuskohteenani olevassa työyhteisössä on esiintynyt ja lähden tämän jälkeen tarkastelemaan sitä, miten varsinainen tutkimuskohteeni: alihankkijayritysten työntekijät suhtautuivat näihin muutoksiin. Keskeisiä tässä tutkielmassa käyttämiäni käsitteitä ovat: rationaalisuus, metis ja valta. Tarkastelen tässä tutkielmassa aluksi sitä, miten alihankkijayritysten työntekijät muistelivat mennyttä aikaa ja vertasivat sitä nykyhetkeen, pitäen menneisyyttä parempana. Yhtenä rakenteellisena syynä tähän voidaan ajatella olevan tuotannon ulkoistaminen, jonka seurauksena tuotannon parissa työskentelevät työntekijät siirrettiin alihankkijayrityksien palvelukseen. Näin kävi siis myös informanteilleni. Informanttien puheista nousi esiin ajatus voimakkaasti jakautuneesta työ-yhteisöstä, jossa eri yritysten työntekijät eivät olleet tekemisissä keskenään samalla tavoin kun ennen ulkoistamista. Eri ryhmien ominaisuudet ja niiden väliset erot olivat yksi hyvin tärkeistä teemoista, joka nousi toistuvasti esiin informanttien puheissa. Tarkastelenkin tässä tutkielmassa tätä erojen tekemisen prosessia ja niitä tekijöitä, jotka sen taustalla vaikuttavat. Omassa tutkimuskohteessani ryhmien välisen eron tekemisen perimmäinen tarkoitus tuntui olevan lausunnon antaneen yksilön tai ryhmän toiminta- tai ajattelumallin rationaalisuuden osoittaminen. Toimijan oma asema, historia yms. kuitenkin vaikuttavat siihen, minkälaista toimintaa hän pitää rationaalisena. Informanttieni toiminta oli mielestäni enemmän arvo-kuin välinerationaalista. Toiminnan lopputuloksella oli toki merkityksensä, mutta varsin tärkeää tuntui olevan se, miten tähän lopputulokseen päädyttiin. Suunnittelijoiden ja yritysjohdon ajattelutavan nähtiin taas usein olevan välinerationaalista luonteeltaan ja työntekijät kritisoivat tätä tuloskeskeistä ajattelutapaa pitäen sitä irrationaalisena. Aineiston perusteella näyttäisikin siltä, että työntekijöiden mielestä heidän käsityksensä rationaalisesta toiminnasta poikkesi voimakkaasti yritysjohdon ja suunnittelijoiden näkemyksistä. Työntekijät painottivat myös voimakkaasti kokemuksen kautta karttuneen tieto-taidon merkitystä ja pitivät tämän tiedon pohjalta toteutettua toimintaa rationaalisena. Käytän tästä tieto-taidosta tässä tutkielmassa nimitystä metis. Scottin mukaan metis on käytännön kokemusten kautta karttunutta tieto-taitoa, joka on usein tiedostamatonta ja näin ollen sen rationaalisuutta on vaikea todentaa. Metiksen vastakohtana hän pitää techneä, yleistettävissä ja mitattavissa olevaa tietoa, joka on koko ajan syrjäyttämässä metistä. Mielestäni metis näyttäytyi tärkeänä eron tekemisen, vallan ja vastarinnan välineenä tutkimuskohteeni kontekstissa. Eron tekemisen prosessissa työntekijät viittasivat usein metikseen ja luokittelivat ryhmiä sen mukaan, kenellä tätä tietoa oli hallussaan ja kenellä ei. Metis oli myös tärkeä vastarinnan väline: sitä käytettiin oikeuttamaan oma ajattelu- ja toimintatapa. Metis on mahdollista nähdä myös tärkeänä vallankäytön välineenä. Näen sen resurssina, joka työntekijöillä oli käytössään ja jonka avulla he pystyivät vaikuttamaan muihin toimijoihin. Metiksen avulla työntekijöillä oli myös mahdollisuus luoda toisenlaista, hegemonisesta poikkeavaa kuvaa todellisuudesta, jonka voi ajatella vahvistavan heidän omanarvontuntoaan. Tämän tutkielman voidaan siis ajatella kertovan yhteiskunnallisesta muutosprosessista ja yksilöiden asemasta tässä prosessissa. Kuvaan tässä tutkielmassa sitä, miten yksilöt reagoivat siihen, että talouden formaali rationaalinen ajattelu työntyy entistä enemmän heidän elämismaailmaansa. Tästä on seurauksena erilaisia konflikteja ja vastarintaa, kuten tässä tutkielmassa tulee esille. Työntekijöiden puhe onkin mahdollista nähdä kritiikkinä sekä mikro- että makrotason ilmiöitä kohtaan: samalla, kun he kritisoivat työyhteisön sisäisiä arvoja ja odotuksia, heidän voi nähdä vastustavan myös koko sitä laajempaa, globaalia tendenssiä, joka on entistä enemmän osa jokaisen länsimaisen ihmisen elämää. Tämän kehityksen aiheuttajaa ja välinettä voidaan sanoa joko Weberin tavoin formaaliksi rationaalisuudeksi, Scottin tavoin techneksi tai Habermasin mukaan systeemiksi.
  • Ahonen, Pertti (2015)
    This article elaborates a neo-institutional approach to evaluation and utilizes this approach for an empirical examination of the institutionalization of evaluation in Finland’s national government. The results indicate ambiguity in the basic institutionalization of the evaluation examined and imprecision in the agency of the actors carrying out or commissioning evaluations. With tighter or looser coupling to decision-making, institutional practices of evaluation enhance performance or support legitimation, or do both in various combinations. Future studies will be needed to ascertain to what extent intense agent-driven change has only introduced formal procedures enacted in the name of evaluation, and to what extent this type of change has influenced actual evaluation practices. The article finishes with a consideration of the contributions it claims to make.
  • Napola, Jukka (Helsingfors universitet, 2015)
    Recent evidence suggests paranormal and religious beliefs may result from cognitive biases that all humans share. People who think in an intuitive manner are supposedly more affected by these biases than analytical people. Consequently, mounting evidence suggests those who endorse intuitive thinking style tend to be more religious and have more paranormal beliefs than people with an analytic thinking style. However, less attention has been paid to people who are highly analytical but nevertheless have supernatural beliefs. Since analytical people should be less susceptible to cognitive biases, other factors such as metacognitive tendencies might account for these beliefs. On the other hand, if intuitive thinking style is a major causal factor behind paranormal beliefs, an intuitive sub-group among sceptics could be considered an anomaly. Metacognitive tendencies could be a potential psychological factor behind scepticism. A sample of nearly 3000 Finnish participants revealed that there was an analytical and intuitive subgroup among the believers and sceptics. Particularly, analytic believers had more cognitive biases and lesser tendency to belief flexibility than analytic sceptics. Intuitive sceptics had more cognitive biases than analytic sceptics but they adhered more to flexible thinking than intuitive believers. The results of this thesis underline the multifarious nature of both paranormal beliefs and thinking styles. Although analytical thinking may help the person to overcome the automatic and often erroneous shortcuts that the mind produces, it may fail to suppress overlearned and reflectively practiced beliefs. On the other hand, an intuitive thinking style and cognitive biases may not necessary lead to paranormal believing, especially if the living environment encourages a sceptic worldview. Future studies should address the mechanisms that lead individuals with similar epistemological tendencies to acquire totally different metaphysical beliefs.
  • Tuomela, Maj (1999)
    Detta arbete försvarar två teser, en allmän analys av rationellt förtroende (TR), som inbegripen den rätta kontexten för rationellt förtroende, "förtroendekontexten" (Y), och en "snäv" analys av rationellt förtroende (COMTR) som inbegriper en "minimal" version av TR, TRmin. Dessa analyser av förtroende baserar sig på en syn på förtroende som innehåller en förväntning på den betroddas avsiktliga gratifikation av den som innehar förtroendet. TR anför nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för att en person skall ha ett rationellt förtroende för att en annan person kommer att utföra en särskild handling. Y består av nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för en kontext i vilken en person kan inneha ett rationellt förtroende för att en annan person kommer att utföra en särskild handling. TRmin utgörs av nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för den information som behövs för att man skall kunna ha de uppfattningar som TR och Y förutsätter, i ett sammanhang där informationen saknas om personliga omständigheter och sociala relationer. COMTR inbegripen TR, Y och TRmin, men använder en annan terminologi, som består av strukturella aspekter i kollektiva sociala handlingskategorier. COMTR är formulerad för, och tillämpad i en referensram som består av sådana kategorier, vilka har analyserats av Tuomela och Bonnevier-Tuomela (nu Tuomela) i 'From Social Imitation to Teamwork' (1997). Analyserna av rationellt förtroende, TR och COMTR, är två "lekmanna-modeller för sätt att överväga eller "lekmannateorier" om förtroende. TR utgörs av de rationella förtroendets delkomponenter, olika uppfattningar, medan COMTR anför nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för den information som behövs för att man skall kunna inneha dessa uppfattningar inom en referensram som består av kollektiva sociala handlingskategorier, med aktörer utan personliga egenskaper. En viktig aspekt av TR är att den förtroendefulla personen förväntar sig att den betrodda skall handla med god vilja. I COMTR motsvaras detta av att "handla med ett särskilt slag av social förbindelse". Förtroendekontexten(Y) tjänar som gränsdragare mellan "att lita på" och andra närliggande begrepp, såsom "att räkna med att något är fallet". COMTR är den centrala analysen i detta arbete, och den baserar sig på det grundläggande antagandet att människan är en social varelse, som önskar vara inbegripen i en gemenskap med andra människor, och sålunda bryr sig om andras kritik. COMTR anför nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för den förtroendefullas uppfattning att den beträddas rädsla för socialt underkännande skall uppstå. I COMTR är förtroendet baserat på den förtroendefullas uppfattning om det sociala tryckets effektivitet när det gäller att framkalla den betroddas samarbetsvillighet.
  • Lamminpää, Suvi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on sodankäynti filosofisena ongelmana. Tutkimusongelmaa eli sodankäyntiä ilmiönä tarkastellaan teoreettiselta kannalta, diskurssintutkimuksen, hermeneuttisen tieteenfilosofian ja fenomenologisen metodin muodostamassa viitekehyksessä. Keskeinen tutkimuskysymys koskee sitä, mikä tekee sodankäynnistä järjestäytyneen väkivallan muotona rationaalista. Johtopäätöksenä on tältä osin, että sodankäynnin rationaalisuutta koskevat käsitykset ja uskomukset muodostuvat merkityksenannon prosessien kautta sodankäyntiä koskevissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa diskursseissa, joissa keskustellaan siitä, onko jokin konflikti eli ristiriita tai erimielisyys olemassa ja miten siihen tulisi suhtautua. Tähän liittyen tutkielmassa pohditaan kysymyksiä: millaisissa diskursseissa ymmärrys sodankäynnistä ilmiönä rakentuu, minkälaista ymmärrystä sodankäynnistä ilmiönä diskurssit rakentavat ja miten ymmärrys ilmiöstä diskursseissa rakentuu. Sodankäyntiä historialliselta ja kulttuuriselta kannalta tarkasteltaessa voidaan havaita, että sodankäyntiä ilmiönä koskeva ymmärrys on kulttuurisidonnaista. Tutkielmassa tarkastelun painopiste on kansallisvaltioiden muodostumisen yhteydessä syntyneessä nykyaikaisessa länsimaisessa käsityksessä, jossa sodankäynnin katsotaan muodostavan osan niin kutsuttua kansallisvaltion väkivaltamonopolia. Keskeiseen asemaan nousevat tällöin sodankäynti poliittisena ilmiönä ja sotilaallisen vallan yhteydet muihin valtion sisäisiin ja valtioiden välisiin vallankäytön muotoihin sekä poliittisten toimijoiden harjoittamaan identiteettipolitiikkaan niiden pyrkiessä määrittelemään suhteitaan assosiaation ja dissosiaation käsittein. Diskursiiviseen tarkasteluun liittyy olennaisena käytännön käsite, jota voidaan tutkimusongelman näkökulmasta luonnehtia Carl Schmittin käsitteellä reaalinen taistelun mahdollisuus eli poliittisen konfliktin tai erimielisyyden kärjistyminen fyysiseksi, aseelliseksi taisteluksi. Sodankäynnin rationaalisuutta koskevan kysymyksen ytimessä sijaitsee näin ollen filosofiselta kannalta kiinnostava paradoksi, joka on esitettävissä esimerkiksi roomalaisen Flavius Vegetius Renatuksen lentävällä lauseella "jos haluat rauhaa, varaudu sotaan" tai Michel Foucault'n määrittelemällä taistelutekniikoiden taustaperiaatteella "on kyettävä tappamaan säilyäkseen hengissä". Sodankäyntiä ilmiönä voidaan näin ollen luonnehtia yhtäältä historiallisena käytäntönä eli ihmisen toimintana ja toisaalta sosiaalisen instituution muodostamana, toimintaa jäsentävänä ja ohjaavana, tiedollisena viitekehyksenä.
  • Mäkituomas, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tehtävänä on selvittää amerikkalaisen panenteistiteologi Philip Claytonin (1956–) käsitys uskonnollisten uskomusten oikeutuksesta. Clayton on koko uransa ajan osallistunut aktiivisesti tieteen ja kristinuskon suhteesta käytyyn keskusteluun ja puolustanut kristillisen uskon rationaalisuutta. Claytonin ajattelun tekee kiinnostavaksi hänen ehdoton sitoutumisensa aitoon totuuden etsintään myös teologiassa. Clayton on jyrkkä fallibilisti: hänen mukaansa edes teologisia väitteitä ei voida pitää erehtymättömästi tosina. Samalla hän on kuitenkin episteeminen optimisti eli luottaa, että inhimillisellä tutkimuksella totuutta voidaan lähestyä. Totuuden lähestymisen parhaana mittarina toimii Claytonin mukaan lisääntyvä koherenssi, joka ilmenee yhteensopivuutena selitysmallien ja havaintojen välillä, eri selitysmallien kesken sekä myös tutkimusyhteisössä lisääntyvänä yksimielisyytenä. Claytonille kristillinen teologia on yksi inhimillisen tutkimuksen haara, joka pyrkii muodostamaan tosia väitteitä maailmasta. Hän hyödyntää Imre Lakatosin tieteenfilosofiaa, jossa tieteellistä tutkimusta hahmotetaan tutkimusohjelmina. Kullakin tutkimusohjelmalla on omat ydinkäsityksensä, teoriapohjansa, jonka avulla tutkimusohjelma pyrkii vastaamaan sille relevantteihin kysymyksiin. Myös kristinuskolla on Claytonin mukaan tällainen ”kova ydin”, jonka pohjalta kristityt katsovat kristinuskon olevan toimiva selitysmalli kuvaamaan inhimillistä kokemustamme maailmassa. Tätä kovaa ydintä ympäröivät sitä selittävät ja soveltavat apuhypoteesit, joita voidaan tutkimuksen edetessä muokata kristinuskon selitysvoiman vahvistamiseksi. Teologian historiassa teologisten väitteiden on toisinaan katsottu olevan täysin oma inhimillisen kielenkäytön saarekkeensa, jota ei voida arvioida samalla tavalla, kuin esimerkiksi luonnontieteellisiä väitteitä. Clayton ei kuitenkaan suostu eristämään teologiaa tällä tavalla muusta tutkimuksesta. Hänen mukaansa kristityt käyttävät teologista kieltä esittääkseen objektiivista todellisuutta koskevia väitteitä, joiden katsovat olevan aidosti tosia. Teologisilla selityksillä ei ole vain emotionaalista tai esteettistä arvoa, vaan niillä on myös propositioina totuusarvo. Teologisen selitysmallin kykyä tuottaa tosia väitteitä voidaankin Claytonin mukaan parhaiten arvioida tuomalla teologiset väitteet muiden tutkimusalojen arvioitavaksi. Tässä dialogissa tulee noudattaa älyllistä rehellisyyttä ja olla valmis muokkaamaan omia käsityksiä, mikäli keskustelussa esitetyt perusteet osoittavat toisenlaisten selitysten ja selitysmallien olevan paremmin perusteluja. Clayton määrittelee rationaalisuuden toimijan pyrkimykseksi nojata omassa ajattelussaan mahdollisimman todennäköisesti tosiin uskomuksiin. Myös teologisessa tutkimuksessa tuleekin sitoutua vilpittömään totuuden etsintään, ja olla valmis tuon etsinnän nimissä todella seuraamaan vahvinta argumenttia. Clayton muotoileekin rationaalisen teologian metodiksi ”kristillisen minimalismin”, jossa kristillinen traditio toimii lähtökohtaisena uskomusjärjestelmänä. Claytonin mukaan mitä tahansa uskomusjärjestelmää voidaan käyttää tutkimuksen lähtökohtana, mutta tuota järjestelmää täytyy uudistaa, mikäli se on ristiriidassa julkisesti arvioitavissa olevan evidenssin kanssa. Uskonnolliset uskomukset ovat rationaalisesti sallittuja niin kauan, kun ne ovat koherentteja julkisen evidenssin nojalla parhaiten perusteltujen käsitysten kanssa. Claytonin voidaan nähdä lähestyvän tietoteoreettisilla näkemyksillään sekä Charles Peircen inspiroimaa uuspragmatismia, Ilkka Niiniluodon kriittistä tieteellistä realismia että Antti Hautamäen kriittistä relativismia.
  • Ritola, Jussi Matias (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tilastokeskuksen kuluttajabarometrissa julkaistuja suomalaisten kuluttajien inflaatiokäsityksiä ja näiden käsitysten eroja eri väestöryhmien välillä. Inflaatiokäsityksillä tarkoitetaan kuluttajien tekemiä inflaatio-odotuksia vuoden päähän sekä heidän menneen vuoden aikana havaitsemaansa inflaatiota. Tutkielmassa on pyritty ottamaan kantaa tehtyjen odotusten tarkkuuteen ja rationaalisuuteen sekä siihen, auttavatko nämä odotukset ennustamaan julkaistua inflaatiota. Havaitusta inflaatiota on tarkasteltu sen tasoa, sekä sitä kuinka ja miksi tämä taso eroaa julkaistusta inflaatiosta. Tutkielman teoreettisessa osassa tutustutaan pääasiassa rationaalisten odotusten teoriaan ja sen laajennuksiin. Empiirinen osa on jaettu kahteen osaan: poikkileikkaus- ja aikasarjatarkasteluihin. Poikkileikkaustarkasteluissa löydettiin inflaatio-odotusten kohdalla selkeitä eroja väestöryhmien odotuksissa ja näiden tarkkuudessa, kun tutkittiin Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mikroaineistoa vuosilta 2000-2007. Keskeisimpinä tuloksina mainittakoon naisten selkeästi miehiä korkeammat inflaatio-odotukset ja opiskelijoiden ja varusmiesten tarkimmat odotukset. Myös tulot vaikuttivat odotusten tarkkuuteen niin, että korkeampien tulojen ryhmissä odotukset olivat tarkempia. Inflaatio-odotusvirheessä havaittu heterogeenisuus johtaa Soulelesin (2004) esittämän hypoteesin mukaan siihen, että inflaatio-odotusten rationaalisuus koko väestön tasolla voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Havaitun inflaation tapauksessa tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Naiset havaitsivat inflaation keskimäärin useamman kymmenyksen korkeammaksi, kuin miehet. Tarkimpia havaitun inflaation arvioissaan oli opiskelijoiden ja varusmiesten ryhmä. Selkeästi epätarkimmin mennyttä inflaatiota arvioi 15–19 -vuotiaiden ryhmä, ja havaintojen tarkkuus parani tasaisesti vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Syiksi edellä kuvattuihin inflaatio-käsitysten väestöryhmittäisiin eroihin on aiemmin esitetty mm. talousuutisten seuraamisen eroavaisuuksia eri väestöryhmissä (Carroll 2003a). Lisäksi on esitetty, että esimerkiksi naisten ja miesten välisiin inflaatiokäsitysten eroihin voisi olla syynä näiden väestöryhmien usein kuluttamien hyödykkeiden hintakehityksen erilaisuus (Lehtinen 2007). Tämän tutkielman aikasarjatarkasteluissa oli kaksi päämäärää. Ensinnäkin haluttiin tutkia väestöryhmittäisten inflaatio-odotusten rationaalisuutta. Kun inflaatio-odotusten rationaalisuus pystyttiin koko väestön tasolla hylkäämään, on Soulelesin (2004) esittämien tulosten mukaan mahdollista, että yksittäisten väestöryhmien odotukset olivat tästä huolimatta rationaalisia. Niinpä yhteisintegroituvuuteen vedoten saatiin selville, että useiden väestöryhmien odotukset olivat rationaalisia. Keskeisimpinä tuloksina voidaan esittää, että miesten inflaatio-odotukset vaikuttivat rationaalisilta, mutta naisten odotusten rationaalisuus hylättiin. Muista väestöryhmistä myös palkansaajat sekä äitiyslomalla olevat tai omaa kotiaan hoitavat kuluttajat olivat odotuksiltaan rationaalisia. Toinen aikasarjatarkastelujen päämäärä oli inflaatio-odotusten ja julkaistun inflaation välisen Granger-kausaalisuuden testaaminen. Tavoitteena oli tehdä päätelmiä siitä auttaisivatko inflaatio-odotukset koko väestön tasolla tai väestöryhmittäin ennustamaan julkaistua inflaatiota. Tuloksena saatiin yllättävästi, että useat niistä väestöryhmistä, joilla oli suuri absoluuttinen odotusvirhe poikkileikkaustarkasteluissa, olivat niitä ryhmiä joiden odotukset auttoivat ennustamaan julkaistua inflaatiota.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Lehtonen, Pertti (2003)
    Pro gradu-tutkielmassani tutkin käsitteellistä rationaalisuutta. Sen eri ulottuvuuksia tarkastelemalla pyrin löytämään puhdasta rationaalisuutta ilman toimintaa. Alussa tutkin ihanteellisen ja käytännöllisen (rationaalisuuden suhdetta. Myöhemmin tarkastelussani rationaalisuus pitää sisällään kuitenkin pääasiassa käytännöllisen rationalisuuden muotoja. Joudun siis keskittymään ensisijaisesti rationaalisuuteen suhteessa hyötyyn ja tarkoituksenmukaisuuteen. Rationaalisuutta tarkastellaan työssäni näin ollen mahdollisimman hyvää lopputulokseen tähtäävänä toimintana. Pohdin myös, mitä vaikutuksia voi olla sellaisella näennäisesti oikealla ja rationaalisella toiminnalla, joka ei kuitenkaan näytä sopivan arvoihimme ja kaytänteisiimme. Tutkimukseni tarkoitus on pohtia juuri rationaalisuuden ja irrationaalisuuden monesti hyvinkin monimutkaisesti toisiinsa kytkeytyviä ulottuvuuksia. Ensimmäisessä pääkappaleessa yritän selvittää yleisiä rationaalisuuden perusteita. Edelleen etenen määritelmällisesti kohti rationaalisuuden aateperustaa. Toisessa pääkappaleessa tutkin irrationaalisuuden mahdollisuuksia inhimillisen toiminnan kuvaajana. Esitän myös ehdotuksen irrationaalisuuden määritelmäksi. Kolmannessa varsinaisessa kappaleessa pohdin irrationaalisen mahdollista rationaalisuuutta. Tässä kappaleessa tulevat esiin esimerkiksi Sigmund Freudin psykoanalyyttinen näkökulma ja Aristoteleen näkemys akrasiasta. Neljäs kappale sisältää mahdollisen puhtaan rationaalisuuden tarkastelua, kuitenkin ilman matemaattista tai deduktiiviseen rationaalisuuteen pohjaavaa näkökulmaa. Polttopisteessä ovat mm. Michael Polanyin hiljainen tieto ja inspiraatio muutaman eri henkilön kautta, erityisesti jotkut Freudin kannanotot inspiraatiosta. Varsinaiseksi tutkimustulokseksi olen saanut uuden näkökulman toiminnan rationaalisuuteen. Tulokseni eivät niinkään osoita, että olisi olemassa puhdasta rationaalisuutta. Pikemminkin puhdas rationaalisuus liittyy toiminnan taustalla olevien rakenteiden rationaalisuuteen. Metodini on pohdiskeleva ja analyyttinen. Keskeisimpänä lähteenä olen käyttänyt irrationaalisuutta tutkiessani David Pearsin teosta Motivated Irrationality. Rationaalisuuden kohdalla olen käyttänyt Nicholas Rescherin teosta Rationality, A Philosophical Inquiry into the Nature and the Rationale of Reason.
  • Pohjannoro, Ulla (Sibelius-Akatemia, 2013)
    The purpose of my case study was to explore composer's thinking during composing. The informant was an academic professional composer within western classical music tradition and modernistic aesthetics. The data comprised of stimulated recall interviews made at the composer's studio during composing of one extensive piece of music, as well as all the sketches, and the score versions of the piece. The key concepts and the analytical frame were constructed data-oriented, and then classified into concepts of intuition, reflection, and metacognition, according to the hybrid dual-process theoretical frame. Intuitive processing was classified as compositional acts of experimentation, imagination, incubation and restructuring. Further, reflective (analytic, rational) processing comprised acts of rule-based processing, musical analytic contemplating, and viewing different alternatives. Finally, metacognitive processing included the acts of evaluation, setting a musical goal, and executive control. The findings indicate the quintessential ramifications of the composer's germinal ideas into the composing process. The germinal ideas were thoroughly intuitive, since reflective choice would have been impossible due to innumerable possible combinations and implications of the ideas. The basic musical material, implied by and consistent with the germinal ideas, was constructed rationally, with rule-based processing - when intuition would easily have resulted into endless enterprise of experimentations. The composer moulded and embodied these multimodal ideas into musical passages of the evolving score step-by-step. The process comprised two core procedures: First, mental substance was manifested into concrete representations, i.e. the manuscripts. Second, intuitive substance entered the threshold of consciousness and subsequently, opened up into reflective processing. Sorting out these actions the composer's dilemma was inferred: how to work with utmost complexity of the germinal ideas' countless dispositions, at the same time creating aesthetic coherence within all the compositional decisions. The composer tackled this dilemma through strategic use of prolific intuitive and reflective thinking, including active deferral in making decisions, thus moving forward in the evolving score, leaving behind unresolved problems, and empty bars. The exercise resulted into crisis of accumulated problems. The turning point resulted into multifaceted sequence of solutions, which ended up into emergent know-how of the full potential of the musical material. In other words, the composer's appropriate and frugal interchange of intuitive, reflective, and metacognitive acts enhanced hastened process of bottom-up learning and automatizing of practices, usually characterized as a slow to evolve. This consolidated learning enabled the composer to work intuitively (associatively, and thus, by definition, with long-term memory) with newly created musical items. Thus he could deliberately, albeit intuitively, create and control aesthetic coherence in a highly complex situation, where reflective processing runs out of capacity. Consequently, the composer's compositional focus gradually converted from imaginative, inventive, and rule-making processes into more or less automatized acts of experimentation, remodelling, and browsing potential alternatives. The limits of the study come from the fact that only a fraction of compositional thinking was conveyed, at best, masking a considerable amount of the non-verbal (visual, audial, embodied) thinking. Furthermore, the data did not fully validate differentiations between different cognitive modes of processing, and the explicit order of the composer's reasoning sequence, thus casting doubt on the dual-process theory notion of the dichotomy of the two information processing modes. The results demonstrate quintessential characteristics of compositional thinking, thus assembling rich qualitative data in order to attain more profound and integrated understanding of higher cognitive processes, and the human cognitive architecture. In addition, the study may be useful for composers interested in expanding their compositional devices as well as for those educating professional composers.
  • Backman, Jussi (2005)
    For Heidegger, the fundamental “rationality” of Western metaphysics lies in the fact that its “leading question” concerning beings as beings constantly refers back to the question concerning the ground (arche, ratio, Grund) of beings. Whereas metaphysics has sought to ground beings in ideal beingness, Heidegger attempts to think beingness as itself based on the withdrawing “background” dimension of no-thing-ness that grounds finite presence by differing from it. In Heidegger’s earlier work, the structure of this “grounding” is considered in terms of Dasein’s temporal transcendence; later, it is rearticulated through the fourfold dimensionality of meaningfulness (Geviert), converging in a concrete thing.
  • Suoranta, Eero (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan kulttuurivallankumouksen, fanatismin ja rationaalisuuden roolia Liu Cixinin tieteisromaanissa Santi (englanniksi The Three-Body Problem). Sen tavoitteena on selvittää, miten romaani kuvaa kulttuurivallankumousta ja sen suhdetta Mao Zedongin jälkeiseen aikakauteen Kiinan historiassa, miten se käsittelee fanatismin ja rationaalisuuden välistä suhdetta sekä millaisina se esittää ihmiskunnan mahdollisuudet välttyä tulevaisuudessa kulttuurivallankumoukseen verrattavissa olevalta väkivallalta ja siitä mahdollisesti seuraavalta ihmislajin tuhoutumiselta. Tutkielmassa hyödynnetään Max Horkheimerin ja Theodor Adornon valistuskriittistä ajattelua sekä pyritään sijoittamaan romaani kiinalaisen modernin ja kulttuurivallankumouksen jälkeisen kirjallisuuden kontekstiin. Tutkielman kannalta oleellisia kirjallisuushistoriallisia käsitteitä ovat ”arpikirjallisuus” (shanghen wenxue), ”juuria etsivä kirjallisuus” (xungen wenxue) sekä Yibing Huangin teoria ”kulttuurillisesta äpäryydestä” (cultural bastardy). Tutkielman teoriaosuudessa käydään myös läpi vuoden 1989 jälkeisen kiinalaisen tieteiskirjallisuuden suhdetta valistusajatteluun sekä kulttuurivallankumouksen perintöön. Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka Santi arpikirjallisuuden tavoin tuomitsee kulttuurivallankumouksen aikaisen fanatismin sekä asettaa sen aluksi vastakkain tieteellisen ajattelun ja rationaalisuuden kanssa, romaani myös kyseenalaistaa useilla tavoilla sekä tämän vastakkainasettelun että ajatuksen kulttuurivallankumouksen loppumisesta mahdollisuutena käynnistää uudelleen valistusajatteluun perustava kiinalainen modernisaatioprojekti. Selvin esimerkki rationaalisuuden ja fanatismin yhteennivoutumisesta romaanissa on sen toinen päähenkilö Ye Wenjie, joka haluaa estää väkivallan ja tuhon kierteen jatkumisen mutta ilmentää samalla kulttuurivallankumouksen perintöä pyrkimyksellään luoda ihmiskunnan uudelleen, mikä myös tekee hänestä esimerkin Yibing Huangin tarkoittamasta ”kulttuurillisesta äpärästä”. Kuvaamalla ympäristön tuhoamista ja ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa romaani myös havainnollistaa, kuinka rationaalisuus alentaa sekä luonnon että ihmiset tiedon kohteiksi ja luo näin perustan ympäristöä tuhoaville, epäinhimillisille ja alistaville toimintatavoille. Vaikka romaani hyväksyy valitusajatteluun kuuluvan oletuksen siitä, että maailmankaikkeus on teoriassa täysin ihmismielen ymmärrettävissä, se suhtautuu epäilevästi ihmiskunnan mahdollisuuksiin käyttää tieteellistä tietoa hallitakseen omaa kohtaloaan. Romaanin kaksi viimeistä lukua jättävät kuitenkin avoimeksi, pystyykö ihmiskunta lopulta luomaan uuden vaihtoehdon valistusajattelun sisältämälle instrumentaaliselle rationaalisuudelle, mikä puolestaan mahdollistaisi väkivaltaan ja ihmiskunnan tuhoon johtavan kehityskulun pysäyttämisen. Tutkielman johtopäätös on, että pohjimmiltaan Santi on varoittava kertomus, joka nostaa esiin sekä fanatismin että rationaalisuuden sisältämän vaaran ihmislajin selviytymiselle mutta samalla kannustaa olemaan menettämättä toivoa ihmiskunnan tulevaisuuden ja inhimillisen kehityksen suhteen.
  • Kilpinen, Erkki (2000)
    This work purports to show the relevance of classical pragmatistic philosophy for sociology and social theory, from the historical as well as systematic point of view. It brings out that representatives of the pragmatistic tradition have developed a new interpretation about the basic nature of human action, one based on the idea of 'reflexive habituality', as it is called here. It maintains further that not only the philosophers but also some systematic social scientists of this tradition have held this view. Of the latters, Thorstein Veblen, William Thomas and Arthur Bentley are most notable names. It turns out that at the previous turn of the century there emerged in the United States a social theoretic tradition of its own, one that in many respects stands comparison with the classical tradition of sociology in Europe. The unifying ingredient in the former tradition is the pragmatistic interpretation of action, where action is understood as a habitual process, yet as a process guided by the self-reflexion of the acting subject. In the latter respect this interpretation of action comes close to those basic results that modern cognitive scientists have recently obtained. Accordingly, the pragmatistic interpretation of action is more general than the one that prevails in sociology and related fields, the one that has its starting point in the rationality of action. The pragmatistic interpretation does not contradict the latter one, but rather is able to embrace it as a special case. This is due to the fact that the pragmatistic interpretation of human rationality also is more general than the one known as the theory of 'rational choice'. All these important facts, however, are conspicuously absent in general histories of sociology and social theory. Accordingly, the present work puts forward the following three theses as the basic results that it has achieved: (i) In the history of sociology there is not one but two such traditions that deserve to be called classical. (ii) As regards the problem of action in sociological analysis, it is the American pragmatistic tradition that offers the more enduring alternative. (iii) The interpretation of the history of sociology that has its starting-point in the thought of Talcott Parsons has outlived its relevance.
  • Konkka, Jyrki (1999)
    The study focuses on collective rationality in the behavior of rational agents. The starting point is, however, at the individual rationality as an explanatory basis. In general rationality is considered as a guiding and explanatory principle from the point of view of the optimal use of resources. For instance, the model of maximizing the expected utility (= EU) provides the required basis. However, the notion of collective rationality does not reduce without a residual to the notion of maximizing the EU. If it were, the introduction of collective rationality would be would be redundant in the other than clarifying sense. In other words, collective rationality would be epiphenomenal. A closer study, however, reveals that collective rationality has certain irreducible functions. For instance, it corrects the problems of unsatisfactory and indeterminate resolutions with which rational individuals in separation would be unarmed. Hence, although the explanatory strategy of the study is in part reductive, its basic ideology is essentially non-reductive. This ambivalent feature of the study is reasonable in virtue of its subject matter. Collective rationality is expressed in terms of social habits, practices and norms. I will show that the standard game theoretical notions are inadequate in explicating all social behavior that can be attributed as rational, and they do not capture as such collective rationality expressed by the social habits. Especially, the notion of rational choice does not correctly describe the behavior of following norms, practices and rules. Instead the corresponding behavior is better described in virtue of conforming and mutually expecting conformity to a given practice. The standard solution concept, equilibrium, is substituted by a notion of 'path'. Instead of making choices that enforce equilibria the agents are conforming to a prevailing practice, and this conformity enforces a path that in turn yields suitable expectations for the future course of action. The conformity and the mutual expectations for conformity describe a social interaction situation that I will call the 'FUNK GAME'. In the funk games, and in collective rationality in general, the emphasis is on the indirect maximization of the EURational agents aim at satisfying the mutual expectations and primarily coordinating their actions, even though the maximization of the EU is at the core of rational behavior. The point of view of emphasizing the collective rationality leads us into an important constraint. Namely, the skills and capacities of the agents are limited. Especially, rationality is essentially incomplete. My study takes a hold on the collective action, its problems and e.g. free riding quite in a new light. For instance, free riding is at the first time provided with a satisfactory explication from the point of view of the rational agents. This is possible only if individual and collective rationality can be seen with an eligible coexistence with each other. And such a picture can be provided in terms of the funk games.
  • Lindholm, Marco (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmani tarkoituksena on analysoida Rawlsin kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria muotoilemaa teoriaa oikeudenmukaisuudesta. Keskityn hänen teoriaansa vain siltä osin, kuin se on ilmaistu tässä yhdessä teoksessa. Keskityn analyysissä Rawlsin käyttämiin käsitteisiin, argumentaatioon ja taustaedellytyksiin. Tutkimuskysymykseni on, miten hyvin Rawls ottaa huomioon yksilönvapauden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden kirjassaan esittämässään teoriassa. Pyrin myös selvittämään, miten Rawls ymmärtää rationaalisuuden ja vapauden käsitteet sekä miten sisäisesti johdonmukainen hänen teoriansa on. Pääasiallisena lähteenä työssäni käytän John Rawlsin teosta A Theory of Justice (2008) ja Rawlsin yleisimmin tunnettujen termien sekä suorien lainausten suomennoksissa olen turvautunut Terho Pursiaisen suomennokseen Oikeudenmukaisuusteoria (1988). Ensimmäisessä pääluvussa esittelen tutkimuksen aiheen, tutkimustehtävän sekä Rawlsin teorian pääpiirteissään. Rawlsin tarkoituksena on ollut luoda yhteiskuntasopimustraditiota jatkava kilpaileva teoria utilitarismille, jonka hän koki teoksensa kirjoittamisen aikoihin olevan vallitseva trendi yhteiskuntafilosofiassa. Hänen teoriansa tarkoituksena on huomioida yksilönoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus edeltäjiään paremmin. Toisessa pääluvussa tarkastelen Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa tarkemmin. Tarkastelen teorian sisältämiä oletuksia ja perusteita vapauden suhteen sekä teorian sisältämää menetelmää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Rawls olettaa, että rationaaliset alkuasetelman osanottajat valitsisivat kaksi oikeudenmukaisuuden pääperiaatetta, vapausperiaatteen ja eroperiaatteen. Periaatteiden valintaprosessin oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi päätökset tehtäisiin tietämättömyyden verhon takaa, jotta valitsijoiden henkilökohtaiset sidonnaisuudet eivät vaikuttaisi lopputulokseen. Kolmannessa pääluvussa käsittelen muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jonka avulla tarkoituksenani on käsitellä Rawlsin käyttämiä keskeisiä käsitteitä eri näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti liberaalia traditiota ja rationaalisuutta sekä sidonnaisuuksien vaikutusta rationaalisuuden syntyyn. Johtopäätöksenäni on, että Rawlsin kirjassaan muotoilema oikeudenmukaisuusteoria ei ansioistaan huolimatta kykene riittävällä tavalla huomioimaan yksilönvapauksien turvaamista eikä uskonnollisen suvaitsevaisuuden toteutumista. Rawlsin teorian voimakkaasti hypoteettinen luonne estää teorialle keskeisten rationaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden ilmenemisen johdonmukaisesti. Rawlsin teoriassaan kuvaama rajoitettu moraalinen subjekti ei ole kykenevä tekemään merkittäviä valintoja oikeudenmukaisuudenperiaatteiden suhteen.