Browsing by Subject "ratkaisut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Kunttu, Tiina (Helsingfors universitet, 2014)
    Content and Language Integrated Learning (CLIL) is a dual-focused teaching approach in which an additional language is used for the learning and teaching of both content and language. It has gained increasing popularity in the European educational systems, but it still in the process of establishing it position in the field of language teaching. CLIL teachers have a demanding occupation and the teachers need many kind of skills that are needed in order to teach language and content simultaneously. CLIL teachers face problems like the lack of teaching materials, in-service training and support and mentoring and inadequate resources for teaching. According to the previous research it would be vital to provide extra hours for planning, preparing materials and collaboration and quality in-service training for CLIL teachers. The aim of this study is to examine what kind of problems CLIL teachers have encountered, what kind of solutions they have come up with those problems and what kind of support they would need in their work. This is a qualitative research. The data was collected via a questionnaire and five interviews. 24 CLIL teachers from Greater Helsinki answered the questionnaire and five of them were also interviewed. The data was analysed with the help of previous research. The solutions were analysed using content analysis. The problems CLIL teachers encountered were a lack of teaching materials, inadequate teaching resources, in-service and pre-service training, a lack of support and mentoring, problems with language and teaching language, collaboration and practical teaching work. The teachers solved problems they had encountered with colloquial collaboration, different classroom routines, in-service training and professional literature. They also supported the students' language learning and maintained their own language skills, shared experiences with their colleagues, prepared teaching materials themselves and in collaboration and adapted their teaching methods when needed. Teachers said that they would need better teaching materials, more teaching resources, more time for collaboration and discussion with their colleagues, better tailored in-service training, networking with other CLIL teachers and peer support in order to solve the problems they encounter in their work better.
  • Evokari, Viliina (Helsingin yliopisto, 2017)
    The impacts of climate change are going to be significant in Finland, thus the need to adapt is inevitable. Municipalities are the key to adaptation because the impacts of climate change are met locally. Several cities have developed their measures to climate impacts. However, multiple barriers may hinder the planning and implementation of adaptation measures in the cities. The purpose of this research is to identify and overcome the barriers in urban climate change adaptation in the City of Helsinki. The main data of this research was collected in a workshop and it consists of the blank form replies collected with 6-3-5 method and focus group discussions. 11 civil servants from the City of Helsinki who deal with adaptation issues in their daily work participated in the workshop. The participants identified the barriers and evaluated the most important ones in the workshop: lack of cost-benefit analyses, rivalry of the resources with other interests, lack of urgency regarding adaptation, lack of information, fragmentation of the organization and unclear roles and responsibilities. Identifying the barriers does not solely promote the resilience of the cities but it is an important step in the development of adaptation work. It is essential to seek possible solutions to overcome the identified barriers. Six solutions that can tackle simultaneously several barriers emerged from the data gathered in the workshop: costbenefit analyses, increasing training and information, concrete examples, increasing co-operation, clear modes of action and responsibilities and the support and commitment of the management. With these solutions, the City of Helsinki has the possibility to simultaneously overcome several barriers that were identified in this research. To conclude, the responsibility of climate change adaptation should be clarified in the new city organization and silos between different sectors should be addressed, if possible. It would be useful to utilise the multi-criteria decision analysis in prioritising and argumenting of the adaptation measures in the city. As additional conclusions, it seems that improved co-operation with the universities and research institutions, and legislation indicating clear roles and responsibilities in terms of adaptation might benefit the adaptation work in the City of Helsinki. As for the need for further research, the analytical framework developed and utilized in this research needs to be tested in other case studies also.
  • Mäkinen, Jenna; Seppänen-Järvelä, Riitta (Kela, 2019)
    Työpapereita
    Tämä tutkimus on osa Kelan vaativan kuntoutuksen lainmuutoksen toimeenpanoa koskevaa tutkimuskokonaisuutta. Tässä raportoitava kyselyaineistoon perustuva tutkimus kohdistui siihen, millaisia seuraamuksia kuntoutuksen myöntöedellytysten muuttumisella on ollut kuntoutushakemusten ratkaisutyöhön: miten laaja-alaista toimintakyvyn arviointia tehdään asiakkaan kuntoutustarvetta sekä suoritus-ja osallistumisrajoitetta määriteltäessä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ammatillista harkintaa lainmuutoksen toimeenpanossa. Sähköisen kyselyn kohderyhmä oli kaikki Kelassa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ratkaisu- tai arviointityötä keväällä 2018 tehneet etuuskäsittelijät ja asiantuntijalääkärit. Perusjoukkoon (n = 224) kuului 155 etuuskäsittelijää ja 68 asiantuntijalääkäriä. Vastausprosentti oli 58 ja vastaajia oli yhteensä 130. Aineisto analysoitiin R 3.4.4 -ohjelmistolla ja SPSS 25 -tilasto-ohjelmistolla. Avovastaukset analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä. Valtaosa vastaajista arvioi lainmuutoksen vaikutuksia positiivisesti tai neutraalisti. Lakiuudistuksen nähtiin parantaneen asiakkaiden etua esimerkiksi kuntoutuksen oikea-aikaisuuden näkökulmasta. Etuuskäsittelijöiden ja asiantuntijalääkäreiden välillä ei ollut havaittavissa ero- ja suhtautumisessa lisääntynyttä harkintaa tuoneeseen lainmuutokseen. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneet etuuskäsittelijät kokivat laaja-alaisen arvioinnin keskimäärin helpommaksi kuin etuuskäsittelijät, joilla oli opistotason koulutus muilta aloilta. Samoin asiantuntijalääkärit keskimäärin ilmoittivat arvioinnin olevan helpompaa etuuskäsittelijöihin verrattuna. Tutkimuksen perusteella vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hakijoista saatavilla oleva tieto ei vielä kaikilta osin ole sellaista, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukisi uuden lain mukaisesti tehtävää, kokonaisvaltaiseen arvioon pohjautuvaa harkintaa. Kuntoutujan yksilö- ja ympäristötekijöistä välittyi päätöksentekoon huomattavasti heikommin yksilöllisen tilanteen huomioimisessa tarvittavia tietoja.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 8/2008
    Ympäristöluvan hakemista, käsittelyä ja päätöksen antamista koskevien menettelyjen kehittämisellä ja tätä tukevan uuden sähköisen järjestelmän käyttöönotolla voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia nykyiseen osin epäyhtenäiseen lupakäsittelykäytäntöön verrattuna. Parannusten seurauksena muun muassa ympäristölupapäätösten muoto yhtenäistyy, hakemusten käsittely nopeutuu, asianosaisten tiedonsaanti paranee ja lupaprosessin kokonaisvaltainen hallinta tehostuu. Järjestelmä mahdollistaa myös toimialakohtaisesti asetettujen ympäristönsuojelun tavoitteiden saattamisen kaikkien toimijoiden tietoon sekä lupaviranomaisen henkilöstöhallinnon kehittämisen. Keskeisenä tekijänä järjestelmässä on erityisesti luvan hakijalle ja valmistelijalle suunnattu niin sanottu ratkaisupankki-tietokanta, joka sisältää toimialakohtaisia lupamääräyksiä, niiden perusteluja, lainsäädäntöä sekä valitustuomioistuinten päätöksiä. Ratkaisupankin avulla myös lupaviranomaisen johto voi seurata lupien sisältöä ja asettaa niille tavoitteita. Vaikka lupamenettelyä tukevaa sähköistä järjestelmää esitetään ensimmäisessä vaiheessa kehitettäväksi ainoastaan valtion ympäristölupaviranomaisen työkaluksi, tulee siitä jatkokehittää valtion ja kuntien ympäristölupaviranomaisille yksi yhteinen järjestelmä, jota ylläpidetään ja josta haetaan tietoa valtion ja kuntien omilla operatiivisilla järjestelmillä.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 7/2008
    Raportti sisältää suunnitelman valtion ympäristölupahallinnon uudistamisesta. Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiseksi valtion lupaviranomaiseksi tulisi suunnitelman mukaan uusi Ympäristölupavirasto, jolle siirrettäisiin ympäristö- ja vesilupien käsittely alueellisista ympäristökeskuksista ja nykyisistä kolmesta ympäristölupavirastosta. Asiat käsiteltäisiin joko yhden ratkaisijan toimesta tai laajemmassa kokoonpanossa sen mukaan kuin asian laatu edellyttää. Suunnitelma perustuu nykyiseen aluehallinnon organisaatioon ja tehtäväjakoon.
  • Käyhkö, Ulla-Riitta; Pölönen, Ismo; Grönlund, Elisabeth (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 18/2007
    1.9.2006 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä toimivalta päättää ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) soveltamisesta yksittäistapauksissa siirtyi ympäristöministeriöltä alueellisille ympäristökeskuksille. Julkaisussa analysoidaan uudistunutta lainsäädäntöä sekä ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten aikaisempia päätös- ja lausuntokäytäntöjä YVA-menettelystä yksittäistapauksissa tehtävien päätösten laadun ja yhtenäisyyden edistämiseksi. Aikaisempien soveltamiskäytäntöjen osalta tarkastelukohteena ovat ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten vuosina 1994–2006 tekemät YVA-menettelyn soveltamisratkaisut (yhteensä 318 kpl). Selvityksessä analysoidun aineiston perusteella YVA-menettelyn tapauskohtaista soveltamista koskevien käytäntöjen kehittämistarpeet koskevat erityisesti soveltamisharkinnan sitomista tarkemmin YVA-lainsäädännössä tarkoitettuihin harkintakriteereihin, perustelujen kattavuutta, eri hankkeista aiheutuvien yhteisvaikutusten ja hankkeen vaikutuksiin liittyvien epävarmuuksien huomioonottamista sekä vaikutusten merkittävyyden kokonaisvaltaista tarkastelua.