Browsing by Subject "rauhanneuvottelut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Vallaskangas, Lotta (1999)
    Tutkielmassani analysoin vuonna 1993 allekirjoitetusta Periaatteiden julistuksesta käynnistynyttä Israelin ja palestiinalaisten välistä rauhanprosessia konfliktin tutkimuksen näkökulmasta. Tutkielmani teoreettisen perustan muodostavat pitkällisen sosiaalisen konfliktin sekä konfliktin transformaation ja rauhanrakentamisen käsitteet. Pitkällisen sosiaalisen konfliktin käsitteen kautta Lähi-idän vuosikymmeniä jatkunutta kiistaa on mahdollista analysoida kokonaisvaltaisesti. Rauhanprosessin arvioinnissani tulen tukeutumaan konfliktin tutkimuksen uudempaan traditioon lukeutuviin konfliktin transformaation ja rauhanrakentamisen käsitteisiin, joissa tavoitteena on muutoksen aikaansaaminen konfliktin taustalla vaikuttavissa rakenteellisissa syissä. Tutkimusasetelmani lähtökohtana on oletus, että Lähi-idän pitkällinen sosiaalinen konflikti vaatii kokonaisvaltaista ratkaisua, jossa konfliktin varsinaisten syiden analysointi ja tätä kautta yhteisymmärryksen löytäminen ovat keskeisessä asemassa. Tuomalla esiin konfliktin monimutkaisuuden sekä intressi- että arvoulottuvuuden yhteen kietoutuneisuuden luon pohjan rauhanprosessin arvioinnille, jossa keskityn yhteiskunnallisella ja yhteisöllisellä tasolla prosessin aikana saavutettuihin ja edelleen tarvittaviin muutoksiin. Yhteiskunnallisen tason muutoksilla tarkoitan politiikan ja talouden alueella tapahtuvaa kehitystä, kun taas yhteisöllisen tason muutosten katson liittyvän identiteettien tunnustamiseen ja asenteellisen muutoksen tukemiseen. Lisäksi analysoin työssäni kolmannen osapuolen roolia rauhanprosessissa, sillä etnisiä konflikteja saadaan harvoin ratkeamaan ilman ulkopuolisen tahon tukea. Israelin sisäpoliittisten muutosten seurauksena palestiinalaisten itsehallintoa asteittain kasvattava kaksivaiheinen rauhanprosessi ajautui suurin vaikeuksiin ja on vuodesta 1997 ollut lähes kokonaan pysähdyksissä. Merkittävimpinä prosessin aikaisilla yhteiskunnallisen tason muutoksilla voidaan pitää palestiinalaisten osittaisen itsehallinnon toteutumista ja vaalien järjestämistä. Sekä poliittisen että taloudellisen alueen kehitysmahdollisuuksia ovat hidastaneet sopimusten toimeenpanon viivästyminen ja itsehallintoalueiden vahva side Israeliin. Yhteisöllisen tason muutoksista tärkeimpänä voidaan pitää rauhansopimuksen allekirjoittamista edeltänyttä osapuolten keskinäistä tunnustamista. Asenteellisen muutoksen aikaansaamista vaikeuttavat historiallisten tapahtumien traumaattiset kokemukset, joiden lieventymistä mm. ryhmien harjoittama terrori vaikeuttaa. Kestävän rauhan saavuttamisen kannalta olisi erityisen tärkeätä, että elinolosuhteiden ja osallistumismahdollisuuksien paranemisen kautta kyettäisiin aikaansaamaan myös konfliktiasenteiden lieventymistä. Ulkovallat ovat kautta aikojen olleet halukkaita puuttumaan geopoliittisesti merkittävän Lähi-idän alueen poliittisiin tapahtumiin. Yhdysvaltojen asema on Persianlahden sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä entisestään vahvistunut alueella. Rauhanprosessin aikana palestiinalaisalueiden taloudellinen tukeminen sekä neuvottelujen mahdollistaminen ovat olleet merkittävimmät kolmannen osapuolen toimet. Rauhanprosessin edetessä ja molempia osapuolia tyydyttävän rauhanratkaisun aikaansaamisessa puolueettoman kolmannen osapuolen rooli tullee korostumaan erityisesti tavoitteiden toimeenpanon valvonnassa. Tärkeimpiä tietolähteitä tutkimuksessa ovat olleet konfliktin transformaation ja rauhanrakentamisen käsitteitä erittelevät tutkimukset sekä lukuisat Lähi-idän konfliktia ja rauhanprosessia käsittelevät artikkelit.
  • Naalisvaara, Juha-Mikko (2008)
    Tutkimuksen kohteena on Länsi-Saharan rauhanprosessi ja sen ongelmat. Marokko ja Polisario ovat kiistelleet alueen hallinnasta yli kolme vuosikymmentä, ja 1990-luvun alusta lähtien konfliktia on koetettu ratkoa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) avustuksella. Työssä tarkastellaan yrityksiä murtaa vaikeuksiin ajautuneen rauhanprosessin umpikuja YK:n välitystoiminnalla vuosina 1997–2004. Tarkoituksena on selvittää, miksi Yhdysvaltain entisen ulkoministerin James Bakerin harjoittama välitystoiminta ei tuottanut Länsi-Saharan konfliktiin päätöstä tai ratkaisua. Tutkimus on tarpeellinen, sillä Länsi-Saharan konfliktinhallintaa ei ole aiemmin tutkittu välitystoiminnan onnistumiselle asetettujen kriteerien kannalta. Tutkimuksessa pohditaan myös yleisemmin niitä reunaehtoja, joiden puitteissa konfliktien rauhanomainen päätäntä ja ratkaiseminen tapahtuu. Marieke Kleiboerin esittelemä kansainvälisen välitystoiminnan ideaalityyppien luokittelu toimii tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä. Bakerin ja YK:n pääsihteerin Kofi Annanin välitystoimintaa analysoidaan etenkin näkökulmasta, joka korostaa välittäjällä olevia valtaresursseja ja niiden tehokasta käyttöä osapuolten ohjaamisessa kohti päätäntää. Tutkimus on otteeltaan tapaustutkimus ja metodina on tekstien lähdekriittinen analyysi. Pääasiallinen aineisto ovat YK:n pääsihteerin Länsi-Saharan rauhanprosessia käsitelleet selonteot (37 kappaletta) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat (34 kappaletta). Lisäksi analyysissa käytetään aineistona Länsi-Saharan rauhanprosessia käsitteleviä aiempia tutkimuksia. Länsi-Saharan rauhanprosessi ei tuottanut tarkastellulla ajanjaksolla tulosta, koska YK:n rauhansuunnitelman mukaista kansanäänestystä Länsi-Saharan tulevasta asemasta ei voitu pitää, eikä osapuolilta saatu hyväksyntää muillekaan ehdotuksille konfliktin päättämiseksi tai ratkaisemiseksi. Neorealismiin pohjautuvan välitystoimintateorian mukaan merkittävin syy tähän oli, ettei Baker käyttänyt kriittisinä hetkinä riittävästi vaikutusvaltaa osapuolten taivuttelemiseksi. Myöskään YK:n turvallisuusneuvosto ei toiminut tarpeeksi määrätietoisesti päätännän edistämiseksi. Vaikutusvallan käyttöä vaikeutti muun muassa konfliktin vähäinen merkitys ulkovalloille sekä kansainvälisen tilanteen kehittyminen päätännän kannalta epäsuotuisaan suuntaan. Neorealistiseen välitystoimintamalliin liittyvästä konfliktitulkinnasta sekä siitä johdetuista välitystoiminnan periaatteista löydetään kuitenkin useita puutteita. Tutkimuksen suosituksena on, että tulevien välitystoimintayritysten olisi perustuttava toisenlaisiin teoreettisiin lähtökohtiin. Teoreettisen viitekehyksen osalta tärkein kirjallisuuslähde on Marieke Kleiboerin (1998) "The Multiple Realities of International Mediation". Länsi-Saharaa käsittelevästä tutkimuksesta keskeisiä lähdeteoksia ovat Erik Jensenin, Toby Shelleyn, Thomas de Saint Mauricen sekä Laurent Pointierin teokset.