Browsing by Subject "rauhantutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Hyvärinen, Anna (2006)
    Informaatiosodat ovat sekä korkean teknologian sotia että mediasotia. Ne ovat mielikuvien sotia, joissa kamppaillaan mielipiteistä ja mielipiteiden hallinnasta. Tämä siksi, että ihmisten kokemus sodasta rakentuu pääasiassa median kautta. Paul Virilion filosofisessa visiossa informaatiosotien uutisointi korvaa poliittisten subjektien suoraan havainnointiin perustuvan kokemusmaailman ja alistaa subjektit median maailmaan. Virilion mukaan ihmiset kokevat maailman tapahtumia median välityksellä olematta itse paikalla, jolloin sotamedia kontrolloi ihmisten ajatuksia välittämällä valmiita tunteita, ajatuksia, poliittisia vastauksia ja poliittisen toiminnan malleja. Tämän seurauksena yksilöt vaipuvat apatiaan. Sosiaaliseen yhteiseloon perustuva demokratia on Virilion mukaan uhattuna. Virilio linkittyy poststrukturalismiin. Hänen työssään on poststrukturalisteille tyypillinen ajatus yksilöstä yhteiskunnallisten tai muiden kontrolloivien valtarakenteiden osana. Tätä näkemystä kritisoin tutkimuksessa. Tarkastelen Viriliota myös hänen saamansa kritiikin pohjalta, jonka mukaan hän on epätieteellinen, teknofobinen ja fatalistinen. Tutkimuksessa selvitetään seuraavaa tutkimuskysymystä: Pitävätkö Virilion fatalistiset ennustukset apatiasta paikkansa, vai jääkö meille toiminnan mahdollisuus ajatusvammaisuuden sijasta, jatkuuko demokraattinen politiikka, ja millaista kansainvälistä politiikka on sodan ja mediateknologian maailmassa? Onko sodan kulttuurin kokonaisvaltaisuutta mahdollista vastustaa? Tutkimus on tehty kuva-analyysinä, koska poliittiset subjektit muotoutuvat Virilion mukaan juuri sodan uutisten ja medioiden välityksellä. Havainto-otos käsittää Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä olleita Irakin sodan sotavalokuvia, koska Irakin sodan alkuvaiheet olivat hyvä esimerkki informaatiosodasta. Otokseen on otettu suomalaisten lehtien kuvia, koska kuvien tulkinnat ovat selkeimmin ymmärrettävissä oman kulttuurin diskursseista käsin. Metodeiksi on yhdistetty kompositioanalyysi ja semiotiikka, joilla tutkittiin subjekteja luovia merkitysrakenteita. Lopuksi tarkastellaan analyysin tuloksia suhteessa subjektien asemia visuaalisessa materiaalissa tulkitseviin väittämiin ja suhteutettiin tulokset Virilion visioon. Näin selvisi, millaisia rooleja katsoja saa kuvissa, ja millaista poliittista toimintaa ne luovat tai pyrkivät luomaan. Tutkimuksesta selvisi, että sotakuvilla pyritään luomaan Virilion ennustamaa apatiaa. Sodalle myönteinen ideologia on kuvien hallitseva luenta. Siitä huolimatta sotakuvat eivät kuitenkaan ole yhtä fatalistisia kuin mitä Virilio on antanut ymmärtää. Niissä on läsnä myös sotaa vastustava ideologia ja ne tarjoavat mahdollisuuksia vastustaa sodan ideologiaa, pohtia politiikkaa ja toimia demokraattisesti.
  • Korhonen, Elina (Helsingfors universitet, 2012)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Nobelin rauhanpalkintopuheissa esiintyviä käsityksiä rauhasta. Nobelin rauhanpalkintoa pidetään maailman arvostetuimpana rauhanpalkintona, ja se on myönnetty vuodesta 1901 lähtien 92 kertaa 124 palkinnonsaajalle. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, mitä rauha on, onko se saavutettavissa, ja jos on, niin miten, kymmenen vanhimman ja kymmenen tuoreimman Nobelin rauhanpalkintopuheen mukaan. Palkintopuheista ja puheiden rauhankäsityksistä on varsin vähän aiempaa tutkimusta. Sekin vähäinen tutkimus, joka on olemassa, käsittelee useimmiten palkinnon historiallista kehitystä tai norjalaisen Nobel-komitean päätöksentekoprosessia. Tutkielman teoreettisena lähestymistapana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakennettua. Tämän lähestymistavan mukaan Nobel-palkitut paitsi kuvaavat, myös rakentavat rauhankäsitystä puheissaan ja jakavat sitä julkisella globaalilla foorumilla. Tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan sekä 1900-luvun alun että 2000-luvun alun puheissa esiintyy sekä negatiivista että positiivista rauhankäsitystä. 1900-luvun alun puheissa korostuu käsitys rauhasta järjestyksenä, kun taas 2000-luvun alun puheissa painottuu rauha inhimillisenä turvallisuutena. Kummankin aikakauden puheissa esiintyy jonkin verran myös käsitystä rauhasta oikeudenmukaisuutena. Tuloksissa sota ja rauha ilmenevät ristiriitaisina ilmiöinä, jotka eivät sulje toisiaan pois: sota voi sisältää yhteistyön elementtejä, ja rauha voi sisältää väkivaltaa. Huolimatta siitä, että nobelistit tunnustavat sodan olevan puhehetken maailmassa läsnä, he ovat vakuuttuneita siitä, että rauha on saavutettavissa. Vaikka rauhanomaiset keinot rauhan saavuttamiseksi korostuvat kaikissa puheissa, kiinnostavaa on se, että 1900-luvun alun puheissa ja Obaman vuoden 2009 puheessa myös sota nähdään joissakin tilanteissa keinona saavuttaa rauha. Uusissa Nobel-puheissa korostetaan kansalaisten ja naisten osallistumista rauhantyöhön. 2000-luvun alun Nobelpuheissa keinot rauhaan ovat muutoinkin monimuotoisempia kuin 1900-luvun alun puheissa sisältäen muun muassa taloudellisen kehityksen, demokratian ja ihmisoikeuksien sekä ympäristön hyvinvoinnin edistämisen. Niissä korostuu kosmopolitanistinen lähestymistapa rauhaan. Niissä painotetaan ihmisten kuulumista samaan maailmanyhteisöön, aktiivista toimijuutta, yhteisiä tavoitteita ja rauhanpyrkimyksiä sekä kollektiivista päätöksentekoa ja universaaleja ihmisoikeuksia. Sen sijaan 1900-luvun alun Nobel-puheissa rauha nähdään nimenomaan valtioiden välisenä asiana, ei niinkään maailmankansalaisuuteen perustuvana kosmopolitanistisena ilmiönä. Voidaan todeta, että rauha on moniulotteinen ja ristiriitainen ilmiö, Nobel-palkinnon historian aikana rauhankäsitys on sisällöltään laajentunut ja että nobelistit ovat omalta osaltaan palkintopuheissaan rakentaneet rauhan sosiaalista todellisuutta.
  • Vierimaa, Mika (2006)
    Tämä tutkielma tarkastelee valtioiden sisäisten konfliktien rauhanprosesseja, tapauksenaan Pohjois-Irlannin rauhanprosessi. Tutkielmassa käytetään ns. valtioiden sisäisen konfliktin ratkontaprosessimallia (intra-state conflict resolution process). Malli on muodostettu kolmannen maailman heikkojen valtioiden onnistuneiden rauhanprosessien pohjalta eli siihen on koottu näiden onnistuneiden rauhanprosessien ratkaisevia piirteitä. Käytettävä malli on kolmivaiheinen, joka esittelee rauhanprosessin pääpiirteet, ratkaisevat tapahtumat ja rakenteen. Ensimmäisessä vaiheessa seurataan konfliktin ratkaisua dialogin aloittamisesta rauhansopimuksen sisältöön, toisessa eli täytäntöönpanovaiheessa rauhansopimuksen asetukset sovelletaan käytäntöön ja viimeisessä eli vakauttamisvaiheessa poliittisten eliittien, ääriryhmien ja tavallisten kansalaisten täytyy hyväksyä ja sisäistää rauhansopimuksen täytäntöönpanosta johtuvat seuraamukset ja muutokset. Tämän lisäksi mallin avulla pyritään luomaan kokonaiskuva Pohjois-Irlannin konfliktista ja ns. toisesta rauhanprosessista. Tutkielman tutkimuskysymys on, kuinka kolmannen maailman heikkojen valtioiden sisäisten konfliktien onnistuneista rauhanprosesseista koottu malli toimii Pohjois-Irlannin toisen rauhanprosessin tapauksessa. Tutkielman aineistona käytetään aikaisempaa Pohjois-Irlanti tutkimusta, rauhan- ja konfliktintutkimuksen kirjallisuutta sekä lehdistö- ja internetlähteitä. Pohjois-Irlannin konfliktia ja rauhanprosessia koskevaa kirjallisuutta kriittisesti käsittelemällä saadaan aikaan tämän tutkielman oma näkökulma. Tutkielman metodi perustuu näin ollen aikaisemman tutkimuksen kriittiselle luennalle konfliktin ratkontaprosessimallin näkökulmasta. Tutkielman tulokseksi saatiin, että malli toimii tietyiltä kohdin, mutta pääasiassa sen selitysvoima ei riitä Pohjois-Irlannin tapauksessa. Samalla tutkielmassa saatiin kuva Pohjois-Irlannin toisen rauhanprosessin kulusta. Pääsyynä mallin toimimattomuuteen nähtiin se, että huolimatta Pohjois-Irlannin konfliktin monista yhtäläisyyksistä verrattuna kolmannen maailman valtioiden sisäisiin konflikteihin, Pohjois-Irlannin konflikti ja rauhanprosessi toimii kuitenkin Länsi-Eurooppalaisessa kontekstissa. Tämä on hyvin erilainen toimintaympäristö kuin kolmannen maailman heikot valtiot. Luonnollisesti tutkielmassa käytetty malli toimii pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan ja tutkittavan konfliktin erityispiirteet täytyy ottaa huomioon mallia sovellettaessa. Näin pyrittiin tekemään, mutta siitä huolimatta malli sopi vain osaksi Pohjois-Irlannin tapaukseen.
  • Kaarenoja, Vappu (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa arvioidaan Indonesiaan Acehin maakuntaan vuonna 2005 neuvotellun rauhan kestävyyden edellytyksiä konfliktin transformaation tärkeyttä painottavien teorioiden näkökulmasta. Konfliktia tarkastellaan erityisesti Raimo Väyrysen konfliktin transformaatioteorian ja Edward Azarin pitkittyneen sosiaalisen konfliktin teorian näkökulmasta. Tutkielmassa arvioidaan Achin konfliktia koskevien tieteellisten ja journalististen artikkeleiden pohjalta, ovatko Acehin konfliktirakenteet muuttuneet vuonna 2005 käytyjen, rauhansopimuksen allekirjoittamiseen päättyneiden rauhanneuvotteluiden ansiosta. Metodina on kriittinen tekstianalyysi. Tutkielmassa vastataan kysymykseen, onko Acehin rauhanprosessin seurauksena tapahtunut muutoksia konfliktien toimijoissa, asiakysymyksissä, säännöissä tai rakenteissa. Nämä neljä osa-aluetta ovat valikoituneet Raimo Väyrysen konfliktiteorian pohjalta: Väyrysen mukaan konflikti voi transformoitua jonkin näistä suhteen. Tutkielmassa todetaan, että keskeisin muutos konfliktissa on tapahtunut sen asiakysymyksissä. Nämä muutokset ovat tapahtuneet Acehin alueelle hieman ennen rauhansopimuksen allekirjoittamiseen johtaneiden neuvotteluiden aloittamista iskeneen tuhoisan tsunamin seurauksena. Muutokset eivät tapahtuneet varsinaisesti rauhanneuvotteluiden ansiosta, vaan keskeisenä rauhaan johtaneena tekijänä oli tsunami. Työn keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat konfliktin transformaation tärkeyttä painottavien teorioiden lisäksi rakenteellisen rauhan teoriat. Nämä teoriat korostavat, että todellinen rauha ei tarkoita vain väkivallan puuttumista, vaan syvällistä yhteiskunnan rakenteisiin asti ulottuvaa tasa-arvoa. Tutkielmassa todetaan, että vaikka Acehin rauhansopimusta on juhlittu suurena voittona, pysyvän rauhan saavuttaminen vaatii ponnisteluja, eikä pidä tuudittautua sen varaan, että nyt voimassa oleva rauhansopimus kestää.
  • Isaksson, Eva (Helsingin yliopiston kirjasto, 1985)
    Teos on kokonaisesitys tutkijoiden rauhanliikkeiden historiasta ja nykypäivästä. Keskeisen osan muodostaa ns. Russell-Einsteinin julistuksesta käynnistyneen Pugwash-liikkeen toiminta. Uudempana esimerkkinä on 1960-luvun alussa käynnistynyt lääkäreiden ydinsodan vastainen liike, joka kansainvälistyi nopeasti parikymmentä vuotta myöhemmin.
  • Pekkonen, Heli (Helsingfors universitet, 2016)
    Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit eivät kykene ylittämään tarkastuspisteitä tarvittavien lupien puuttuessa ja tämä kykenemättömyys liikkua pois Jordanjoen laaksosta sitoo heidät yhä tiukemmin kiinni tilaan, jossa fyysinen liikkuma-alue tiukkenee entisestään. Toisen hypoteesin mukaan liikkumista tutkimalla kautta pääsee tarkastelemaan territoriaalista prosessia, jonka seurauksena palestiinalaissiviileillä on käytössään ainoastaan alle 10 % Jordanjoen laakson pinta-alasta. Haastatteluiden, karttojen ja raporttien pohjalta tutkielmassa piirtyy kuvan siitä, että territoriaalinen prosessi, jossa Israel hamuaa yhä laajenevaa alaa Jordanjoen laaksosta näyttää olevan olemassa. Siihen, mihin tämä johtaa ja miksi se on olemassa on analyysin pohjalta vaikeampi vastata. Yksi mahdollinen kehityssuunta palestiinalaisalueiden fragmentoimisessa ja tilan pirstaloimisessa on mahdollisen kahden valtion ratkaisun vieminen yhä kauemmas tulevaisuuteen, joka tekee tutkimusaiheesta maailmanpoliittisesti merkittävän.