Browsing by Subject "rauta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Lehtoranta, Jouni (Finnish Environment Institute, 2003)
    Monographs of the Boreal Environment Research 24
    One of the main threats facing the Baltic Sea is eutrophication due to an excess supply of nutrients. In the Gulf of Finland, primary productivity and biomasses of autotrophic and heterotrophic organisms are among the highest in the Baltic. The high biomasses are attributed mainly to the eutrophying effects of the large land-derived nutrient inflow from St. Petersburg and via the River Neva. The role of sediment phosphorus (P) in eutrophication is, however, poorly understood in the Gulf. The aim of this study was to obtain information on the regional levels of sediment P and to specify the pools of P. Efforts were also made to define the sediment retention ability of P along the estuarine gradient, to establish the factors that affect the benthic fl ux of P and to assess whether sulphur (S) is a significant factor in sediment P cycling. On the basis of the results it was possible to quantify and consider the ecological implications of the benthic flux of P.The sediments of the Gulf are rich in organic matter, nitrogen (N) and P. A large portion of the mobile pool of P in these sediments consists of iron (Fe)-bound P, which is released when Fe(III) oxides are reduced under anoxic conditions. The increase in the sediment organic matter concentration along the estuarine gradient seems to impair the sediments’ ability to retain P. The highest benthic P efflux was measured in summer and the lowest in winter. The decrease in the near-bottom oxygen concentration in summer may favour anaerobic sulphate reduction followed by iron sulphide (FeS) formation close to the sediment- water interface. In the sediment, the key role in preventing P from entering the water is played by the binding ability of P related to diffusing Fe. In the brackish Baltic Sea, in contrast to most lake systems, the diffusion of Fe may be inactivated by FeS formation. Thus, high effluxes of P to oxic water were measured on bottoms where black sediment indicating the presence of FeS extended to the surface of the sediment.The P released from the sediments of the Gulf itself may largely explain the high P concentrations and low N:P ratios in near-bottom waters in summer and, after autumn mixing, in the entire water column. However, the input of P from the main Baltic basin may also lead to an increase in P concentrations in the Gulf. The high release rates of P measured – rather than denitrification – largely explain the N limitation of the primary production. A relationship seems to exist between the increase in near-bottom salinity and the weakening of the sediment oxidation state of the Gulf since 1996. The inflow of saline water to the Gulf strengthens density stratification, thus favouring the release of P to water. Therefore, the variations in hydrological factors may produce a marked between-year variation in the benthic P efflux and counteract the reduction in the external P load. The ability of sediment to retain P could most likely be promoted by decreasing the sedimentation of labile organic matter on the bottom. Organic matter sedimentation could be lowered by cutting the amount of bioavailable N and P from an anthropogenic sources.
  • Peltokangas, Kenneth (Helsingfors universitet, 2016)
    Loppijärvi on Kanta-Hämeessä sijaitseva matala humusjärvi, jonka rehevöityminen on edennyt poikkeuksellisen nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Useista hoito- ja kunnostustoimista huolimatta järven rehevöityminen on jatkunut voimakkaana ja tilannetta pidetään huolestuttavana. Järven veden laadussa tapahtuneista muutoksista vesikasvillisuudesta ja kalastosta on saatavilla paljon tutkittua tietoa. Sen sijaan järven pohjasedimentistä tiedetään hyvin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa järven pohjasedimentin tilaa, luoda yleiskuva järven rehevöitymiseen vaikuttavista fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista sekä arvioida sedimentin kuormituspotentiaaliin vaikuttavien ilmiöiden merkitystä. Tutkimus koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä tutkittiin järven pohjasedimentin ominaisuuksia järven eri osista otettujen sedimenttinäytteiden ja niistä määritettyjen raudan, alumiinin, kalsiumin ja fosforin kokonaispitoisuuksien avulla. Toinen osa koostui muhituskokeesta, jossa tarkasteltiin sedimentin happitilan ja järvikunnostuksessa yleisesti käytetyn alumiinikloridin vaikutuksia sedimentin sisältämän fosforin pidättymiseen ja jakautumiseen sekä arvioitiin sen soveltumista järvikunnostukseen laboratoriomittakaavassa. Sedimenttitutkimuksen perusteella Loppijärven nykyinen rehevöitymiskehitys johtuu sisäisestä kuormituksesta, eikä järveen kohdistu kuormitusta pistemäisistä lähteitä. Loppijärven sedimentin Fe:P-suhde vaihteli välillä 15–30. Sedimentin fosforipitoisuus oli noin 2,1 g P kg-1 koko sedimenttiprofiilin syvyydellä ja Fe:P-suhteen vaihtelu johtui pääasiassa sedimentin rautapitoisuudesta. Tulosten perusteella sedimentin fosforinpidätyskyky ei vastannut Fe:Psuhdetta, mikä viittaa muiden tekijöiden vaikuttavan raudan kykyyn pidättää fosforia. Muhituskokeen perusteella alumiinikloridikäsittely ei soveltunut sitomaan fosforia alumiinin aiheuttaman happamoitumisen takia. Alumiinikloridikäsittelyn vaikutus fosforin käyttäytymiseen vaihteli näytteiden hapetustilasta riippuen. Tulosten perusteella rauta sääteli fosforin vapautumista sedimentistä ja paras tulos kunnostustavoitteiden kannalta saatiin hapellisissa olosuhteissa ilman alumiinikloridikäsittelyä. Sedimenttitutkimuksen perusteella kemikaalikäsittelyt voivat auttaa kunnostustavoitteiden saavuttamisessa, mutta rehevöitymisen pysäyttäminen vaatii toimenpiteitä, jotka vaikuttavat sedimentissä vallitseviin olosuhteisiin tai sisäistä kuormitusta sääteleviin prosesseihin.
  • Sahra, Mia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kivennäis- ja hivenaineet ovat lypsylehmälle välttämättömiä elintoimintojen ja tuotannon ylläpitoon. Härkäpavun siementä voidaan käyttää valkuaisen lähteenä ja koko kasvustoa säilörehuna, mutta niiden hivenainekoostumusta ei tunneta yhtä hyvin kuin rypsirouheen ja nurmisäilörehun. Tutkimuksessa verrattiin lypsylehmän kivennäis- ja hivenaineiden saantia ja sulavuutta härkäpapusäilörehusta ja härkäpavun siemenestä nurmisäilörehuun ja rypsirouheeseen. Tutkielmassa tarkasteltiin kahta koetta, jotka oli tehty Viikin opetus- ja tutkimustilalla vuosina 2014 ja 2015. Molemmissa kokeissa oli 8 Ayrshire-rotuista lypsylehmää. Kokeet toteutettiin kaksinkertaisina 4x4 latinalaisina neliöinä, joissa oli neljä ruokintaa neljänä kolmen viikon jaksona. Koeasetelmat olivat 2x2 faktoriaalisia. Ensimmäisessä kokeessa faktoreina olivat säilörehun kasvilaji (nurmi tai 1:1 nurmi+härkäpapu-kevätvehnä) ja väkirehun raakavalkuaispitoisuus (175 tai 200 g/kg ka). Toisessa kokeessa faktoreina olivat valkuaistäydennys eri lähteistä (rypsirouhe tai härkäpapu), sekä näiden osittainen korvaaminen Spirulina platensis mikrolevällä. Kokeen 2 koeruokinnat olivat isonitrogeenisiä valkuaisrehujen suhteen. Kokeessa 2 kaikissa koeruokinnoissa oli sama pitoisuus kaupallista kivennäisrehua ja kokeessa 1 kivennäislisä oli täysrehuissa. Härkäpapusäilörehuseos sisälsi enemmän kivennäisaineita, mutta vähemmän hivenaineita kuin nurmisäilörehu. Härkäpavun siemen sisälsi 70 % enemmän kuparia kuin rypsirouhe. Härkäpapusäilörehuseos lisäsi eri kivennäisaineiden saantia 1-6 %, mutta vähensi hivenaineiden, kuten raudan ja mangaanin saantia 5-7 % verrattuna nurmisäilörehuun. Härkäpavun siemen lisäsi kuparin saantia 9 %, mutta pienensi magnesiumin, rikin, raudan, mangaanin ja seleenin saanteja 2-14 % verrattuna rypsirouheeseen. Härkäpavun lisääminen ruokintaan kokoviljasäilörehuna tai kokonaisena siemenenä ei vaikuttanut kivennäis- tai hivenaineiden sulavuuteen. Härkäpapusäilörehu tai härkäpavun siemen eivät eronneet merkittävästi nurmirehusta tai rypsistä hivenaineiden lähteinä. Härkäpapu ei sisältänyt mitään kivennäis- tai hivenainetta haitallisen suurta tai hälyttävän pientä määrää.
  • Hatva, Tuomo (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the Water and Environment Research Institute. 4
    Yhteenveto: Rauta ja mangaani Suomen glasifluviaalisten akviferien pohjavedessä ja poisto biosuodatuksella
  • Heikkinen, Kaisa; Saari, Markus; Heino, Jani; Ronkanen , Anna-Kaisa; Kortelainen, Pirkko; Joensuu, Samuli; Vilmi, Annika; Karjalainen, Satu Maaria; Hellsten, Seppo; Visuri, Mika; Marttila, Hannu (Elsevier, 2022)
    Science of the Total Environment
    Iron (Fe) is an important element in aquatic ecosystems worldwide because it is intimately tied with multiple abiotic and biotic phenomena. Here, we give a survey of manifold influences of Fe, and the key factors affecting it in the boreal catchments and their waters. It includes the perspectives of biogeochemistry, hydrology, ecology, and river basin management. We emphasize views on the dynamics and impacts of different forms of Fe in riverine environments, including organic colloids and particles, as well as inorganic fractions. We also provide perspectives for land use management in boreal catchments and suggest guidelines for decision making and water management. Based on our survey, the main emphases of water protection and management programs should be (i) prevention of Fe mobilization from soil layers by avoiding unnecessary land-use activities and minimizing soil disturbance in high-risk areas; (ii) disconnecting Fe-rich ground water discharge from directly reaching watercourses; and (iii) decreasing transport of Fe to watercourses by applying efficient water pollution control approaches. These approaches may require specific methods that should be given attention depending on catchment conditions in different areas. Finally, we highlight issues requiring additional research on boreal catchments. A key issue is to increase our understanding of the role of Fe in the utilization of DOM in riverine food webs, which are typically highly heterotrophic. More knowledge is needed on the metabolic and behavioral resistance mechanisms that aquatic organisms, such as algae, invertebrates, and fish, have developed to counter the harmful impacts of Fe in rivers with naturally high Fe and DOM concentrations. It is also emphasized that to fulfil the needs presented above, as well as to develop effective methods for decreasing the harmful impacts of Fe in water management, the biogeochemical processes contributing to Fe transport from catchments via rivers to estuaries should be better understood.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 84
    English summary: The washing out of organic matter and factors affecting it.
  • Latvala, Arto (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 92
    Rapid filtration in iron removal from groundwater.
  • Pitkänen, Heikki (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 175
  • Kivelä, Anni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Introduction: Iron deficiency is the most common nutritional deficiency in children under 5 years old. Iron is essential for the optimal growth and development of the child. Iron deficiency during the first 3 years can lead to permanent adverse effects on neurodevelopment. The risk for iron deficiency is high from 6 months of age when the need for iron is high and solid foods often with low iron content are introduced to the diet in addition to breastmilk or formula milk. Finnish one 1 year old children do not get the recommended amount of iron from their diet. Aims: The aim of the study was to examine the prevalence of iron deficiency and the association between diet and iron deficiency (serum ferritin < 12 µg/l) during the first year of life. Special interest was paid to breastfeeding, formula milk and regular cow's milk use and the timing of solid food introduction. Materials and methods: The study population is part of the DIABIMMUNE-study (2008-2013) birth cohort (0─3 years). From Finland 79% (n=305), Estonia 78% (n=258) and Russia 100% (115) of the invited families with a newborn infant participated in the follow-up study. DIABIMMUNE included clinical examination, laboratory tests and a questionnaire related to diet and other lifestyle and health factors. In this study serum ferritin samples of 3, 6 and 12 months old infants were used to assess iron status. A three days dietary record was collected from 6 and 12 months old Finnish (n=220) and Estonian (n=162) children. Statistical analyses were performed using IBM SPSS Statistic software version 24. Descriptive statistics (mean, standard deviation (SD), median and proportions), Spearman and Pearsson correlations and linear regression analysis were used to assess the diet and its associations with serum ferritin levels in Finnish and Estonian infants. Results: Only Russian infants (5%) had iron deficiency at the age of 3 months. The prevalence of iron deficiency was 5% at Finnish 6 and 12 months year old infants. The prevalence increased significantly between the ages of 6 and 12 months in Estonian (5% -> 17%) and Russian (15% -> 28%) infants. The duration of exclusive breastfeeding was short, and it was not associated with iron stores in 6 months old but the infants with iron deficiency received only breastmilk, not formula in addition to solid foods. The timing of solid foods (4-6 month vs. 6 month) was associated with iron stores. Non-breastfed infants had more solid foods in their diets than breastfed infants, especially foods rich in iron. Estonian children received less formula milk than Finnish children. The amount of iron was not associated with iron stores and the amount of calcium was associated with smaller iron stores. Long duration of breastfeeding and the use of regular cow's milk products (not formula) was associated with low iron stores at the age of 12 months in Finnish and Estonian children. Conclusions: The short duration of exclusive breastfeeding in Finnish and Estonian children highlights the need of breastfeeding support for families. Infants receiving breastmilk are at bigger risk of developing iron deficiency than those who receive formula milk. Especially infants who are breastfed should be given solid foods rich in iron. Adding solid foods before the age of six months in populations where use on formula milk is common hardly brings any benefits in relation to iron stores. Regular cow's milk products do not belong to the diet of under 12 months old infants. Health care professional who work with families with small children should be aware of the risk factors of iron deficiency in infant's diet.
  • Kinnunen, Outi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maa-aineksessa fosfori on sitoutunut alkuaineisiin, joista rauta on merkittävässä osassa. Fosfori voi vapautua vedessä tai pohja-aineksessa liuenneeseen muotoon aiheuttaen rehevöitymistä. Fosforin vapautumiseen vesistössä vaikuttavat maa-aineksen koostumus, veden ominaisuudet ja hiilen saatavuus. Raudan pitoisuudet ja esiintymismuodot selittävät osittain vesistöjen välisiä eroja rehevöitymisessä. Röntgenabsorptiospektroskopialla voidaan tutkia alkuaineen atomien hapetustilaa, koordinaatiolukua, koordinaatiokemiaa ja atomien välisiä etäisyyksiä. Menetelmässä mitataan absorptiokerrointa energian funktiona. Näytteiden analysoinnissa käytetään yleensä vertailukohtana hyvin tunnettuja referenssien spektrejä. Tulokset ovat luotettavimmat, kun referenssien spektrit ovat mitattu samoilla asetuksilla yhdessä näytteiden kanssa. Tässä työssä on tutkittu yhtätoista (11) eri maa-ainesta röntgenabsorptiospektroskopialla raudan K-reunan lähiympäristössä. Maa-aineksista tutkittiin; 1. käsittelemätön, 2. oksalaattiuutettu, 3. poltettu sekä 4. oksalaattiuutettu ja poltettu versio. Oksalaattiuuton ja polton tarkoituksena oli selventää maa-ainesten välillä olevia eroja. Uuttaminen tarkoittaa oksalaattiuuttoa, jossa maa-aineksesta poistuu heikosti kiteistä rautaa. Polttaminen tarkoittaa näytteen kuumentamista 700 asteeseen, jolloin maa-aineksen rautaoksidit hapettuvat ja kiteytyvät. Näytteet, 44 kpl, mitattiin kolmeen kertaan. Eri maa-aineksien ja niiden eri käsittelyiden välillä havaittiin eroja absorptioreunan energiassa, joka on yhteydessä raudan hapetustilaan. Polttaminen teki absorptiospektreistä keskenään lähes samanlaisia ja tasoitti käsittelemättömissä näytteissä olleita eroja. Oksalaattiuuttamisella ei havaittu olevan vastaavaa vaikutusta. Näytteiden rautamineraalien spektripainoista voidaan päätellä näytteiden mineraalikoostumuksia. Jotta raudan merkitystä fosforin kierrossa voidaan tarkentaa, tarvitaan lisää tutkimusta.
  • Niinikoski, H (Kela, 1997)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 24
    Suomenkielinen yhteenveto s. 100-103.
  • Tuominen, Liisa (Merentutkimuslaitos, 2002)
    Meri 46
  • Laaka, Jessica (Helsingin yliopisto, 2022)
    Viimeisinä vuosikymmeninä pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä on huomattu vesistöjen ruskeentumista eli väriluvun kasvua. Piilevät ovat vesistöissä eläviä yksisoluisia ruskeita leviä, joita käytetään laajasti veden laadun tutkimuksissa. Ne reagoivat herkästi ympäristömuuttujiin lajityypillisten sietoalueidensa puitteissa. Veden värin koostavat pääasiassa veteen liuenneet hiili- ja rautayhdisteet, joilla on sekä omat itsenäiset vaikutuksensa veden väriin että ne sitoutuvat herkästi toisiinsa. Veden väri vaikuttaa valon kulkeutumiseen vedessä absorboiden lähinnä lyhyitä aallonpituuksia ja muuttaen veteen tunkeutuvan valon spektriä. Veden värin vaikutuksesta piileviin on kuitenkin vain niukasti tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa olen kerännyt laajan ympäristömuuttuja- ja lajiaineiston 44 näytepisteeltä Keski-Suomen virtavesistä. Aineiston pohjalta selvitettiin veden värin vaikutusta piilevälajeihin ja lajistoa kuvaaviin indekseihin happamissa (pH ≤ 6,5) ympäristöissä. Tutkimuksessa käytettiin lineaarisia regressiomalleja (LM), yleistettyjä lineaarisia regressiomalleja (GLM) ja redundanssianalyysia (RDA). Tilastolliset analyysit toteutettiin R-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksessa selvisi, että veden väri vaikuttaa merkittävästi ja positiivisesti piileväyhteisön monimuotoisuuteen ja tasaisuuteen, mutta yhteyttä veden värin ja lajirunsauden välillä ei havaittu. Vaikutuksilla oli suurta suku- ja lajikohtaista vaihtelua. Yksittäisistä lajeista suurin yhteys veden väriin havaittiin Eunotia-suvun lajeilla ja Achnanthes minutissimalla, mutta myös muita lupaavia indikaattorilajeja havaittiin. Veden värin ohella tutkimuksessa havaittuja muita tärkeitä ympäristömuuttujia olivat veden happamuus ja tietyt hivenaine- ja ionipitoisuudet. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti yhteneväisiä aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta tuovat arvokasta lisätietoa veden värin vaikutuksista ja nostavat esiin useita mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tutkimuksen pohjalta veden värin huomioiminen piilevätutkimuksessa on tärkeää, varsinkin vesistöjen alati jatkuvan ruskeentumisen vuoksi.
  • Vanhatalo, Iiro (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan rautaan liittyviä uskomuksia viikinkiajalla. Aineistona hyödynnetään rautaan liittyvää sanastoa digitoidussa muinaisnorjan Dictionary of Old Norse Prose (ONP) sanakirjassa. Aineisto muodostui 225 rautaan liittyvästä sanasta sekä 76 yhdyssanasta, joiden etuliitteessä rauta ilmeni. Näitä sanoja tarkasteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, niiden muinaisnorjankielisessä esiintymiskontekstissa, etsittäessä viitteitä rautaan liittyvistä uskomuksista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin esinebiografiaa, jonka avulla raudalle muotoiltiin kolmivaiheinen: syntymän, elämän ja kuoleman kattava elinkaari. Raudan syntymävaihe käsitti sen esinettä edeltävät muodot kosteikkoalueiden raakaaineena, limoniittina. Elinkaarensa keskivaiheilla rauta keski-ikäistyi ja saavutti elämänsä erilaisina esineinä. Niihin liittyvät karismaattiset ja yli-inhimilliset uskomukset vaihtelivat esinetyypeittäin. Elinkaarensa viimeisessä vaiheessa rauta laskettiin takaisin maan uumeniin osana kosteikkoalueiden esineupotuksia tai ihmisvainajien ruumis-, vene- ja laivahautauksia, sisältäen erilaisia merkkejä muun muassa tarkoituksellisesta vahingoittamisesta. Symbolisesti raudan kuolema palauttaa sen takaisin syntysijoilleen maan uumeniin. Tutkimuksessa selvisi, että rautaan itseensä ei vaikuta liittyneen yliinhimillisiä uskomuksia, vaan nuo uskomukset liittyivät rautaa käsitelleiden henkilöiden kykyyn manipuloida raudan ominaisuuksia. Esinebiografinen lähestyminen rautaan materiaalina, sille tässä tutkielmassa muotoillun elinkaaren kautta, osoittautui luontevaksi tavaksi kartoittaa raudan eri olomuotoja ja vaiheita. Primääriaineiston sijoittaminen viikinkiajalle osoittautui kuitenkin haastavaksi tehtäväksi ja muinaisnorjankieliset lähteet paljastivat valituilla hakusanoilla vähän varsinaisista rautaan liittyvistä uskomuksista. Tätä puutetta paikattiin hyödyntämällä uskontohistoriallista, arkeologista ja filologista tutkimuskirjallisuutta, jonka avulla tutkimusongelma kohdennettiin viikinkiajalle. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto tarvitsisi seurakseen kuitenkin laajemman otoksen erilaisia aineistotyyppejä, latinankielisistä lähteistä riimukirjoituksiin sekä skaldirunouteen. Hakusanoja tulisi myös laajentaa kattamaan erilaiset esinetyypit, jotta viikinkiajan rautaan liittyviä uskomuksia voitaisiin kartoittaa laaja-alaisemmin.
  • Aaltonen, V. T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1923)