Browsing by Subject "ravihevonen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Junttila, Maijuleena (Helsingin yliopisto, 2021)
    Finnhorse is a native Finnish horse breed and its studbook has four different sections: riding horse, trotting horse, pony-sized horse and working horse. Most of the Finnhorses are registered as trotters. The Finnish trotting and breeding association Suomen Hippos ry is responsible of the breeding value estimation. The official breeding value estimation includes earnings, racing time, time difference at finish, disqualifications and career starting age. The objective of this study was to update variance components for earnings and racing time and to estimate variance components for the racing career length and first year earnings as new traits. Data was received from The Finnish trotting and breeding association Suomen Hippos ry and it contained racing results from years 1984 to 2018. For this study, the data was limited to competition years 2000-2018 for earnings and racing time. For the career length and the first year earnings the data were limited to birth years 1990-2004. The data included trotting race starts from stallions, geldings, and mares. Geldings and stallions competed approximately 60% of the starts. Age was grouped annually from 3 years old to 8 years and older horses. Finnhorse can start racing on September 1st of the year when it turns three years of age and it can race till end of the year when it turns 15 years old. In addition to gender and age, the year of race was included as a fixed factor in the estimation of variance components. The data was processed with RStudio-program. The pedigree file was processed with RelaX2-program and DMU-program’s REML was used for the variance component estimation. The repeatability model was used for the earnings and racing time, since there were multiple observations per animal per year. For the career length and the first year earnings, there were one observation per animal. Heritability estimate for earnings (0,26±0,01) and racing time (0,40±0,02) were moderate. Heritability estimates are similar to those used in the official breeding value 0,30 and 0,35, respectively. The heritability of the career length was low 0,09±0,01 and the first year earnings was moderate 0,26±0,04 which was the same as the earnings trait that included all competition years. The genetic trends were positive for all the studied traits. The genetic correlation between the earnings and the racing time was high -0,94±0,01. This was expected since these two traits illustrates quite the similar features. The genetic correlation between the career length and the earnings of the first year was also high 0,65±0,08. This predicts that moneywise well performing trotter is likely to do a longer career compared to a horse that does not earn that much. The results show that if earnings is used in selection also the length of the career improves genetically.
  • Tammisto, Jessica (Helsingin yliopisto, 2022)
    Luuruhjeet ovat rustonalaisen luun sekä hohkaluun vaurioita. Vuohisen alueella luuruhjeita todetaan etenkin urheiluhevosilla, ja ne aiheuttavat huonontunutta suorituskykyä sekä eriasteisia ontumia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää nykytietämyksen rajat koskien luuruhjeiden etiologiaa, diagnostiikkaa ja hoitoa. Lisäksi tavoitteena oli pohtia, milloin luuruhjeita voidaan epäillä silloinkin, kun esimerkiksi magneettikuvaus ei ole mahdollista. Luuruhjeita kuvataan englanninkielisessä kirjallisuudessa useilla eri termeillä, eikä ilmiötä kuvaamaan ole yhtä vakiintunutta termistöä. Tämän vuoksi kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli myös avata näitä termejä. Tyypillisesti luuruhjeet syntyvät toistuvan yhdensuuntaisen rasituksen seurauksena. Tyypillinen potilas on intensiivisessä harjoittelussa oleva laukka- tai ravihevonen. Harvinaisempaa on, että luuruhjevaurio syntyy akuutin rasituksen seurauksena. Tämän tyyppisiä vaurioita on raportoitu esimerkiksi estehevosilla. Luuruhjeiden aiheuttamat oireet ovat usein epäspesifisiä, ja ne voivat olla vaikeasti havaittavissa. Differentiaalidiagnooseja luuruhjeille ovat esimerkiksi nivelrikko ja luukystat. Luuruhjeet ovat palautuvia vaurioita, mutta ne altistavat vakavammille luun ja nivelen sairaustiloille, esimerkiksi rasitusmurtumille, nivelrikolle ja rustonalaisen luun nekroosille. Diagnostiset puudutukset ovat tärkeä osa luuruhjeiden diagnostiikkaa. Johtopuudutukset ovat nivelensisäisiä puudutuksia luotettavampi sekä nopeampi tekniikka. Luuruhjeita ei voi todeta röntgenkuvauksen avulla. Luotettavimmin luuruhjeet saadaan diagnosoitua magneettikuvauksen tai skintigrafian avulla. Magneettikuvaus antaa skintigrafiaa tarkempaa tietoa vaurioiden laadusta ja anatomisesta sijainnista. Luuruhjeiden yhteydessä luun lisääntynyt nestepitoisuus voidaan havaita magneettikuvauksen avulla. Skintigrafialla luuruhjeet havaitaan, kun radioaktiivinen merkkiaine tarttuu vaurioituneessa luussa paljastuneisiin hydroksiapaattikiteisiin. Tyypillisiä vauriokohtia ovat vuohisen alueella sääriluun alaosan takapinnat sekä vuohisluun yläosan keskiuurre. Luuruhjeiden tärkein hoito on lepo ja rasituksen vähentäminen. Lepojakso kestää viikoista kuukausiin oireiden ja löydösten vakavuudesta riippuen. Erilaisia lääkehoitoja sekä kirurgiaa on kokeiltu luuruhjeiden hoitoon, mutta näiden tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Luuruhjeiden hoidossa on saatu hyviä tuloksia, kun hevosten on annettu liikkua lepojakson ajan vapaasti tarhattuna. Tämän kirjallisuuskatsauksen pohjalta vuohisen alueen luuruhjeita voidaan epäillä, mikäli hevosen ontumalle tai huonolle suorituskyvylle ei löydy selkeää syytä perinteisillä kuvantamisen menetelmillä, ja ontuma on paikannettu vuohisen alueelle johtopuudutusten avulla. Luuruhjeiden etiologiasta tarvitaan vielä tarkempaa tutkimusta, jotta voidaan selvittää, miten luuruhjeiden syntymistä voitaisiin ennaltaehkäistä. Tämä on tärkeää, jotta vakavampien muutosten, kuten nivelrikon syntyminen, voitaisiin estää mahdollisimman tehokkaasti.