Browsing by Subject "ravinnetase"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Nurmi, Elina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Agriculture and other human activity has considerably affected the nitrogen cycle, which initially doubled the amount of nitrogen on the planet. The most well-known consequence of this phenomenon is eutrophication. The objective of this thesis was to study nutrient balances and their usefulness in evaluating the nitrogen usage in beef cattle farms, the nitrogen load and nitrogen use efficiency in those farms as well as how well the farms utilize their inputs. This study based on three organic beef cattle farms which took part in BERAS Implementation –project in 2010-2013. All farms specialized in suckler cow production. The data was collected in July-August 2013 when the farmers were interviewed about their inputs and outputs during the years 2010-2012. On the basis of this information different type of nitrogen balances were calculated. The farm gate nitrogen balances were 27, 36 and 70 kg/ha. Except for the last one, the feed self-sufficiency of the farms was very high, more than 90 %. The farm with the largest nitrogen surplus utilized a considerable amount of input from outside the farm which reflected in low feed self-sufficiency (64 %). The other two with smaller surpluses received excellent primary nutrient ratios (1,38 and 1,40) which indicates active nutrient recycling. However, despite of these results, it is important to remember that nutrient balances should be viewed with a critical eye. The uncertainties primarily concern the amount of biologically fixated nitrogen and the amount of yields of cultivated plants. These variables were taken into consideration in sensitivity analysis. Instead of nutrient balances, it would more useful to draw attention to other indicators such as feed self-sufficiency or animal unit density when evaluating nitrogen load of farms. The efficiency of beef cattle production depends also on how the production is actually implemented. It is especially important to acknowledge the importance of feeding and manure handling. The feed conversion ratio is always low in beef production since it is less than 10 %. Nevertheless, there are other benefits in cattle breeding such as utilization of natural pastures and cultivation of perennial grasses which not only are excellent for soil fertility, but also decrease nutrient leaching.
  • Asikainen, Aava (Helsingin yliopisto, 2019)
    Research on phosphorus (P) fertilization of white cabbage has been limited even though white cabbage is an important field vegetable in Finland. The quantities of phosphorus recommended in Finland when cultivating white cabbage are relatively large and excessive fertilization increases the risk of runoff to water systems. Scientific research is needed to determine fertilization levels that ensure good yields while reducing risks to the environment. The effects of P fertilization on yield, phosphorus uptake and phosphorus balance of white cabbage were studied in two soils of different P status in Piikkiö, Finland. The experiment on soil with loamy sand texture and high P status consisted of four fertilization treatments between 0-32 kg P ha-1 while the experiment on clay parcel with relatively low P status consisted of five treatments between 0-100 kg P ha-1, including a starter treatment. Yield, plant P content and P uptake were unaffected by the treatments. Yield was 83-87 t ha-1 on high P soil and 66-69 t ha-1 on low P soil. In high P soil, uptake of P by the plants was 50 kg ha-1 and field P balance was negative in all treatments. In low P soil, uptake was 40-45 kg ha-1 and P balance was positive starting from treatment level 30 kg P ha-1. It is likely that P fertilization levels based on the maximum limits set by the national Agri-environmental Programme are unnecessarily high for white cabbage. A level of fertilization equaling the P uptake of the yield can be recommended.
  • Hyytiäinen, Ulla-Maija (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 12/2008
    Voimakkaat leväkukinnat herättivät tarpeen ulkokuormitteisen Hiidenveden kunnostamiseksi jo 1990-luvun puolessa välissä. Hiidenveden kunnostuksen ensimmäinen vaihe käynnistettiin vuonna 1995, ja vuoteen 2005 asti järveä kunnostettiin hoitokalastuksin. Vuosina 2005-2007 Hiidenveden kunnostus hankkeen linjaukset mietittiin tuoreimpien tutkimustulosten pohjalta uudelleen. Suositusten mukaisesti hoitokalastus päätettiin keskeyttää ja Hiidenveden kunnostuksen painopiste muutettiin ulkoisen kuormituksen hallintaan. Samalla kunnostustyön jatkuvuus haluttiin turvata, joten valmistelu pidemmän Hiidenveden kunnostus 2008-2011 hankkeen toteuttamiseksi aloitettiin. Vaikka valumaalueen hoidossa pääpaino oli kuormituksen synnyn ja kasvun ehkäisyllä, tarvittiin voimakkaita kuormitusta vähentäviä keinoja ravinnepäästöjä leikkaamaan. Hiidenveden valumaalueelle tehtiin pienimuotoisia altaita ja kosteikkoja luonnonmukaisen rakentamisen keinoin. Hiidenveden valumaalueella sijaitsevan Vanjärven mittavan kunnostuksen valmistelu aloitettiin ja maatalouden vesiensuojelua tuettiin mm. suojavyöhykkeiden ja ravinnetaselaskelmien avulla. Vuosina 2005-2007 Hiidenvesi on toiminut hankekumppanina ja tutkimuskohteena useissa erillisissä vesistöja kunnostusprojekteissa sekä kehitysja tutkimushankkeissa. Tavoitteena olikin nostaa Hiidenvesi yhdeksi merkittävimmistä järvikunnostuksen kohteista Hiidenveden kunnostus 2008-2011 hankkeen alkaessa.
  • Rantanen, Ville (Helsingfors universitet, 2014)
    Tillage and sowing methods impact on the nutrient balances which is an interest of researchers and farmers. An aim of the research is to compare nutrient balances of tillage and sowing. During the years 2000 – 2010 in Jokioinen, studies have been conducted concerning how different tillage and sowing methods affect spring cereal nitrogen and phosphorus balances in heavy clay soil. The compared tillage systems were autumn mouldboard (25 cm) plough, stubble cultivation (10 cm) and no-till. The sowing systems under comparison were combined rotovator and shoe coulter seeder and single and double coulters disk seeders. The measurement thinks were yield (seed and straw), nitrogen and phosphorus content. From the measured values were calculated N and P balances which included seed, nutrient and natural deposition. The range of nutrient balances was large during the experiment period. Average nitrogen balance of different tillage methods were: plough 41,3 kg/ha stubble cultivation (S) 40,1 kg/ha and no-till (N) 44,0 kg/ha. Average phosphorus balance were P -0,5, S -0,3 and N 0,1 kg/ha. Average nitrogen balance of different sowing methods were combined rotovator, single disk coulter (R) 43,7 kg/ha and double disk coulter (SK) 44,9 kg/ha. Average phosphorus balance were JK -1,1, R 0,2 and SK 0,3 kg/ha. The weather conditions, especially precipitation, effects strongly on nutrient balances of tillage methods. In dry conditions no-till reached better nutrient balances than the other tillage methods. In other hand, in wet conditions mouldboard plough were better than an average. The weather conditions did not affect nutrient balances of the sowing methods. Furthermore combined rotovator and shoe coulter seeder achieved almost without exception better nutrient balances than others sowing methods regardless of the growing season precipitation.
  • Tuominen, Anna; Asukas, Janne; Hyytiä, Riitta; Laitio, Heidi; Savola, Petri (Uudenmaan ympäristökeskus, 2006)
    UUDra 5/2006
    Päästölähteiden kartoittamiseksi tutkijat vierailivat jokaisella Hunttijärven valuma-alueen 160 kiinteistöllä. Omistajalta kyselemällä ja havainnoimalla koottiin tätä varten laaditulle kaavakkeelle tiedot kiinteistöstä, sen etäisyydestä järvestä ja valtaojasta sekä kiinteistön jätevesijärjestelmästä ja sen kunnosta. Kiinteistöllä käynnin yhteydessä annettiin ensimmäisiä neuvoja mahdollisistä parannuksista. Myöhemmin lähetettiin jokaiselle kiinteistölle palaute, jossa selvitettiin jätevesijärjestelmän tilaa ja tarvittavia parannuksia. Samalla huomautettiin kuitenkin, että lopulliset ohjeet on kysyttävä kunnan ympäristösihteeriltä. Osahankeraporttiin laskettiin alueen keskimääräiset tulokset. Kiinteistökohtaiset tulokset jäivät vain tutkimuksen tekijöiden tietoon, kuten kiinteistönomistajille oli ennakkoon luvattu. Toisessa osatutkimuksessa viljelijät tutustutettiin ravinnetaselaskentaan keinona tehostaa kasvinravinteiden käyttöä peltoviljelyksellä. Kaikki valuma-alueen 15 viljelijää osallistuivat tähän osahankkeeseen. Tutkija vieraili tilalla ja kokosi isännän kanssa vuosien 2003 ja 2004 peltolohkoittaiset viljelytiedot. Näiden avulla hän laski Sirkula – maatilan ravinnetaseiden laskentaohjelmalla lohkoittaiset typpi ja fosforitaseet. Palautteena tiloille lähetettiin tilan viljelyksiä koskevat tiedot. Osahankeraporttiin koottiin tilojen keskimääräiset tulokset. Koekalastus toteutettiin kurenuotalla 0 - 3, 3 - 10 ja yli 10 metrin syvyisillä järven alueilla. Alueiden lukumäärä oli 16. Nuottien korkeudet olivat 5, 8 ja 12 m. Viiden metrin korkuiset nuotat olivat 240 m pitkiä ja sitä korkeammat 190 m. Saalis nostettiin lautalle, jossa talkooväki sen lajitteli. Petokalat päästettiin veteen, muut hävitettiin. Tuloksesta voitiin päätellä, että järven kalamäärä on 100 - 150 kg/ha. Särkikaloja olisi vähennettävä 10 - 15 tonnia kolmen vuoden aikana. Hankkeen toteuttaja on Hunttijärven osakaskunta.
  • Koppelmäki, Kari; Marttila, Jaana (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 1/2008
    Lepsämänjoen valuma-alueella Uudellamaalla arvioitiin pellolle jäävien ylijäämäravinteiden määrää ravinnetaselaskelmien avulla. Mitä enemmän pelloille jää ravinteiden ylijäämää, sitä suurempi on riski ravinnehuuhtoumille. Ravinnetaseita seurattiin yhdeksän vuoden ajan vuosina 1997 – 2005. Tiedot saatiin maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seuranta (MYTVAS) -tutkimuksesta, jota varten alueen maatiloilta kerättiin viljelytietoa useana vuotena. Vuonna 2005 julkaistiin raportti "Ravinnetaseet vesiensuojelun apuvälineenä", jossa käsiteltiin ravinnetaseita Lepsämänjoen valuma-alueella vuosina 1997-2002. Tämä raporttti päivittää aiemman julkaisun tiedot ravinnetaseiden osalta kattaen nyt vuodet 1997-2005. Ravinnetaseet laskettiin typen ja fosforin osalta viljoille, rypsille, nurmille ja kaaleille. Aineiston taselaskenta-alasta yli 83 %:lla viljeltiin viljoja. Nurmen viljelyosuus pinta-alasta oli 8 %, rypsin 6 % ja kaalin 3 %. Keskimääräinen typpitase oli 48 kg/ha ja fosforitase 5 kg/ha ylijäämäinen. Taseet vaihtelivat eri vuosina ja viljelykasveilla. Viljelykasveista kaaleilla olivat suurimmat ja nurmilla pienimmät typpi- ja fosforitaseet. Viljan viljelyllä oli suuren pinta-alan johdosta eniten merkitystä ravinneylijäämien syntyyn. Suurin syy syntyneeseen ylijäämään oli liian suuri lannoitus suhteessa toteutuneeseen satoon. Fosforilannoitus oli suurella osalla lohkoista voimakkaampaa kuin viljavuusanalysiin perustuvissa lannoitussuosituksissa. Ravinnetaselaskelmiin vuosien 2003 – 2005 viljelytiedot luovuttaneille 42 viljelijälle lähetettiin kysely ravinnetaseista. Kyselyyn vastanneet viljelijät pitivät ravinnetaseiden laskemista hyödyllisenä. Palautteen saanneista viljelijöistä yli puolet aikoi jatkaa ravinnetaseiden laskemista.
  • Lehtonen, Irja (Suomen metsätieteellinen seura, 1978)
  • Penttilä, Jukka (Helsingfors universitet, 2010)
    Maatalouden ympäristöä kuormittava vaikutus tunnustetaan Suomessa jo laajasti. Keskeisin maata-louden ympäristökysymys on vesiensuojelu. Maatalouden aiheuttama ympäristökuormitus on pää-osin vesistöjen ravinnekuormitusta ja tärkeimmät ravinteet ovat typpi ja fosfori. Maatalouden ympä-ristöohjelmien myötä viljelykäytännöt ovat kehittyneet monessa suhteessa vesiensuojelun kannalta myönteisemmiksi. Vesiensuojelutavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet ja maatalouden ravinne-kuormituksen vähentämiseksi on tarpeen parantaa nykyisiä tai kehittää uusia ohjauskeinoja. Ravinnetaseet ovat maatalouden ympäristöohjelmassa viljelijöille vapaaehtoinen lisätoimenpide. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viljelijöiden kokemuksia ravinnetaseista ja saada heil-tä näkemyksiä uuden ravinnetasemallin perusteiksi. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon ravinnetaseet ympäristötuen lisätoimenpiteeksi valinneet viljelijät. Ravinne-taselaskelmat ovat käyttökelpoinen ja myös edullinen vaihtoehto maatalouden ravinnekuormituksen määrittämiseen verrattuna esimerkiksi kuormitusmittauksiin. Tutkimuksen ulkoisessa viitekehyksessä käsiteltiin maatalouden aiheuttamia positiivisia ja negatiivi-sia ympäristövaikutuksia. Maataloustuotanto aiheuttaa aina ympäristöhaittoja ja julkisen vallan ta-voitteena on löytää tasapaino, jossa maksimoidaan tuotannon aiheuttamien hyötyjen ja saastuttami-sen aiheuttamien kustannusten erotus. Taloudellisesti optimaalisen saastumisen ratkaisutavoista tutkimuksessa esiteltiin Pigoulainen veroratkaisu ja Coaselainen sopimusratkaisu. Tutkimuksen sisäinen viitekehys muodostui informaation talousteoriasta. Toimijoiden välistä tiedon epätasaista jakautumista kutsutaan epäsymmetriseksi informaatioksi, josta aiheutuvia ongelmia voidaan kuvata päämies-agentti teorialla. Haitallinen valikoituminen on epätäydellisen informaation aiheuttama ongelma, joka syntyy päämiehen ja agentin välille ennen sopimuksen tekoa. Epätäydel-lisen toiminnan aiheuttamaa ongelmaa kutsutaan moraalikadoksi ja ongelma syntyy sopimuksen teon jälkeen. Viljelijät voitiin tutkimustulosten avulla jakaa eri tavoin ympäristöön suhtautuviin asennetyyppeihin, jotka nimettiin perinteisiksi, voimaperäisiksi ja ympäristöaktiivisiksi viljelijöiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että viljelijät kokivat ravinnetaseet kohtuullisen tärkeänä ravinnekuormi-tuksen vähentämisen työkaluna. Toisaalta tutkimuksella ei löydetty selvää vastausta, miten tulevan ympäristöohjelmakauden mahdollinen ravinnetaseiden pakollisuus perustoimenpiteenä vaikuttaa viljelijöiden valintoihin. Maatalouden ympäristökuormituksen vähentämisessä ravinnetaseiden merkitys tulee tulevaisuu-dessa kasvamaan. Tämän työn tulosten perusteella kiinnostaviksi jatkotutkimuksen aiheiksi nousivat ravinnetaseiden laajempi tarkasteleminen maatilojen pistekuormituksen ohjauskeinona sekä vesis-tökuormituksen ja ravinnetaseiden välisen yhteyden tarkempi selvittäminen.
  • Mattila, Pasi; Rankinen, Katri; Grönroos, Juha; Siimes, Katri; Karhu, Eija; Laitinen, Pirkko; Granlund, Kirsti; Ekholm, Petri; Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 40/2007
    Raportissa esitellään maatalouden ympäristötuen myötä vuosina 2003–2005 tapahtuneita tilatason viljelytoimenpiteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Tulosten mukaan vuosien 2003–2005 viljelytoimenpiteet eivät merkittävästi poikenneet ohjelmakauden alkuvuosien 2000–2002 toimenpiteistä. Merkittävimmät muutokset, varsinkin lannoituksessa, olivat tapahtuneet jo ensimmäisellä ohjelmakaudella (1995–1999), ja niiden toteuttamista jatkettiin toisella kaudella. Nurmialat ovat 2000-luvulla vähentyneet nurmivaltaisilla alueilla sekä tietyillä viljavaltaisilla alueilla, joilla ne olivat ennestäänkin pieniä. Talviaikainen kasvipeitteisyys, mukaan luettuna kevennetysti muokattu ala, on tietyillä alueilla kasvanut tarkastelujaksolla 2000–2005. Muutos on johtunut lähinnä kevennettyjen muokkausmenetelmien mutta viime vuosina yhä enemmän myös muokkaamattomuuden lisääntymisestä, mikä liittyy suorakylvön yleistymiseen. Etelä-Suomen viljanviljelyalueilla perusmuokkausmenetelmissä on tapahtunut merkittävä muutos 1990-luvun alkupuoleen nähden. Vuoden 1994 syksyllä sänkipeitteisestä peltoalasta kynnettiin Yläneenjoen ja Lepsämänjoen tutkimusalueilla noin 90 prosenttia, kun vuonna 2005 kynnetyn alan osuus oli enää noin puolet. Peltojen fosforikuormitukseen voimakkaasti vaikuttavan helppoliukoisen fosforin pitoisuudet alenevat, mutta hyvin hitaasti. Muokkausmenetelmissä ja maan fosforipitoisuudessa tapahtuneet muutokset näkyvät myös muutoksina potentiaalisessa ravinnekuormituksessa. Esimerkiksi Yläneenjoen alueella maapartikkeleihin sitoutuneen fosforin kuormitus on muokkausmenetelmien muutosten myötä selvästi vähentynyt, mutta liukoisen fosforin kuormitus ei ole muuttunut, koska maan helppoliukoisen fosforin pitoisuudessa ei ole tapahtunut selviä muutoksia.
  • Salminen, Antti; Vesikko, Ljudmila; Rankinen, Katri; Cano-Bernal, Jose E.; Grönroos, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2015
    Raportissa esitellään maatalouden ympäristötuen myötä vuosina 2008–2010 tapahtuneita tilatason viljelytoimenpiteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Tutkimukseen osallistuneiden tilojen viljelykäytännöt pysyivät verrattain samanlaisina vuosina 2008–2010. Muutosta ei yleisesti ollut havaittavissa myöskään verrattaessa tuloksia edellisellä ohjelmakaudella saatuihin tuloksiin. Selkeimmät muutokset näyttäisivät liittyvän kauden 2007–2013 tiukentuneisiin lannoitusrajoihin sekä eroavaisuuksiin lisätoimenpiteiden valitsemisessa ja toteuttamisessa. Talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen liittyvät ja etenkin uudet, kevyenkin muokkauksen poissulkevat lisätoimenpiteet olivat erittäin suosittuja tutkimusalueilla vuosina 2008–2010, mitä ainakin osittain selittää suorakylvön yleistyminen. Fosforilannoitusta ja lannan käyttöä olisi edelleen syytä tarkentaa. Haastattelualueilla laskeneeseen ravinnekuormitukseen on vaikuttanut lähinnä ravinnetaseiden lasku ja maan P-luku, sekä eroosioherkällä Lepsämäenjoen alueella myös kasvipeitteisyyden lisääntyminen.