Browsing by Subject "ravinnonsaanti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Willman, Mirjami (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto: Hyvä ravitsemus on keskeinen tekijä ikääntyessä, sairauksista toipumisessa sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpidossa. Iän myötä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen, avun tarpeen lisääntyminen sekä sairaudet ovat yhteydessä riittämättömään ravinnonsaantiin ja ravitsemustilan heikkenemiseen. Kulutusta vähäisempi energian ja tarvetta vähäisempi proteiinin saanti ovat tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä yleisiä. Myös joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla niukkaa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisessa, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien iäkkäiden asukkaiden energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saantia Helsingissä ja Espoossa vuonna 2007 ja Helsingissä vuonna 2017 osana Helsingissä ja Espoossa toteutettuja ravitsemustutkimuksia. Lisäksi tavoitteena on arvioida vuosien 2007 ja 2017 yhdistetyissä poikkileikkausaineistoissa energian ja proteiininsaantia saantia suhteessa ravitsemustilaan. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat olivat pääkaupunkiseudulla ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvia iäkkäitä. Hoitajat kirjasivat ruokapäiväkirjoihin asukkaiden aterioinnit 1–2 vuorokauden ajalta. Ruokapäiväkirjojen pohjalta tutkittavien ravinnonsaannit laskettiin AivoDiet-ravintolaskentaohjelman avulla. Ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA) -testillä. Tulokset: Ruokapäiväkirjatiedot ja ravitsemustilan arvioinnit kerättiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla 350 asukkaalta ja vuonna 2017 Helsingissä 476 asukkaalta. Vuonna 2007 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,4 (SD 7,4) ja naisia oli 83 %. Vuonna 2017 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,7 (SD 7,7) vuotta ja naisten osuus 77 %. Virheravittuja oli molempina vuosina noin 20 % ja virheravitsemusriskissä noin 65 % asukkaista. Vuonna 2007 keskimääräinen energiansaanti oli 1 695 kcal/vrk ja vuonna 2017 1 678 kcal/vrk (p=0,56). Vuonna 2017 proteiininsaanti oli miehillä 63,8 g/vrk ja naisilla 55,4 g/vrk. Proteiinia saatiin päivässä keskimäärin 0,9 g/painokilo. Proteiininsaanti oli merkitsevästi pienempää vain naisilla (p<0,001) ja painokiloon suhteutettuna (p<0,001). Keskimäärin vuonna 2017 kuitua saatiin 12,7 (SD 4,8) g, E-vitamiinia 7,4 (SD 4,6) mg ja folaattia 228 (SD 83,9) µg. D-vitamiinia saatiin ruoasta sekä valmisteista 26,1 (9,0) µg. Vuoteen 2007 verrattuna kuidun saanti oli matalampaa (p<0,001) ja E- ja A-vitamiinin ja D-vitamiinin kokonaissaanti sekä ruoasta saatu osuus suurempaa (p<0,001). Yhdistetyssä aineistossa MNA:n perusteella normaaliin ravitsemustilaan kuuluvista 17 % sai energiaa 1 200–1 500 kcal/vrk ja 10 % alle 1 200 kcal/vrk sekä 71 % proteiinia alle 1g/kg/vrk. Suurempi osa virheravituista sai proteiinia yli 1g/kg/vrk kuin virheravitsemusriskissä tai normaalissa ravitsemustilassa olleista (p<0,001). Asukkaan ikä, sukupuoli sekä energian- tai proteiininsaanti selittivät heikoimpaan ravitsemustilaan kuulumisesta kuitenkin vain 1–3 %. Painoindeksi sekä dementia nostivat selitysastetta 27 %:iin. Vain BMI, dementia ja energiansaanti olivat merkitseviä selittäjiä kaikissa malleissa. Johtopäätökset: Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olevilla ikääntyneillä energian, proteiinin sekä kuidun, folaatin ja E-vitamiinin saanti oli niukkaa. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tarvetta vastaavan proteiininsaannin suhteen myös virheravitsemusriskissä sekä normaalissa ravitsemustilassa olevilla.
  • Lyytikäinen, Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy monia haasteita, ja erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä virheravitsemus on yleistä. Tutkimuksissa on havaittu, että ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä varsinkin energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti on usein vähäistä. Heikentyneen ravitsemustilan ja riittämättömän ravinnonsaannin on havaittu olevan yhteydessä gerasteniaan ja voivan lisätä sen riskiä ikääntyneillä. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ravinnonsaannin yhteyttä gerastenian asteeseen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla helsinkiläisillä ikääntyneillä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saantia ruokavaliosta, ja sitä eroaako näiden saanti eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Aineisto ja menetelmät Tutkittavina oli 486 pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa ikääntynyttä 17 helsinkiläisestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Tutkittavien energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti ruokavaliosta selvitettiin hoitajien täyttämien 1–2 vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Gerastenian aste määriteltiin gerasteniaindeksin avulla. Gerasteniaindeksin muodostamiseksi tarvittavat tiedot sekä tutkittavien taustatiedot kerätiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saannin ja gerastenian asteen välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Tutkittavista 73 %:lla oli gerasteniaindeksin mukaan gerastenia ja 27 %:lla oli joko gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Ikääntyneillä, joilla oli gerastenia keskimääräinen energiansaanti oli pienempi kuin ikääntyneillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p=0,002). Myös keskimääräinen proteiinin saanti oli pienempi ikääntyneillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p<0,001). Lisäksi gerasteniset ikääntyneet saivat ruokavaliosta vähemmän A-vitamiinia (p=0,047), D-vitamiinia (p=0,032) ja folaattia (p=0,015) kuin ikääntyneet, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Kun energian ja proteiinin saantia tarkasteltiin erikseen naisilla ja miehillä, havaittiin, että naisilla, joilla oli gerastenia energian (p<0,001) ja proteiinin (p<0,001) saanti oli merkitsevästi vähäisempää kuin naisilla, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Miehillä energian ja proteiinin saannissa ei ollut eroa eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Johtopäätökset Energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saanti oli yhteydessä gerastenian asteeseen ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä. Erityisesti naisilla energian ja proteiinin saanti oli vähäisempää niillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Lisäksi myös A- ja D-vitamiinin sekä folaatin saanti ruokavaliosta oli gerastenisilla ikääntyneillä vähäisempää kuin muilla. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomioita gerastenisten asukkaiden, erityisesti gerastenisten naisten, riittävään energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saantiin.
  • Seppänen, R; Koskinen, EH; Pekkarinen, M; Roine, P (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1973)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:2
    Kansaneläkelaitoksen autoklinikan ravintotutkimuksen osaraportti. 1. Ravintotutkimusmenetelmistä epidemiologisessa tutkimuksessa. 2. Ruoankäyttötietojen käsittelyjärjestelmä ravinnonsaannin laskemiseksi. 3. Ravinto ja koronaaritauti autoklinikan tutkimuksessa: ruoankäyttö ja ravinnonsaanti
  • Seppänen, R; Hasunen, K; Pekkarinen, M (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1981)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:22
    Kansaneläkelaitoksen autoklinikan moniseulontatutkimuksen seurantavaiheeseen osallistuneiden 1 955 miehen ja 1 872 naisen ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia tutkittiin ruokavaliohaastattelua käyttäen, jonka avulla selvitettiin tutkittavien normaali ruokavalio edellisen vuoden ajalta. Tutkittujen henkilöiden ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia tarkasteltiin sukupuolen, iän, asuinpaikkakunnan ja alueen mukaan eriteltynä. Lisäksi esitetään ravintoaineiden saannin jakautumat ja ravintoaineiden saanti energiavakioituna 1000 kcal kohti sekä ruoka-aineiden prosenttinen osuus ravintoaineiden lähteenä. Ravintoaineiden saanti oli tutkituilla väestöryhmillä yleensä riittävää ravintosuosituksiin verrattuna lukuunottamatta raudan saantia, joka huomattavalla osalla jäi suositusten alle. Samojen väestöryhmien noin viisi vuotta aikaisemmin suoritetun ravintotutkimuksen tuloksiin verrattaessa oli seuranta-ajan kuluessa tapahtunut selviä muutoksia väestön ruoankäytössä. Useimpien ruoka-aineiden kulutus oli vähentynyt, erityisesti viljavalmisteiden, perunan ja voin kulutus. Margariinin, juuston, lihan ja marjojen sekä hedelmien kulutus lisääntyi tänä aikana. Energiaa tuottavien ruoka-aineiden käytön väheneminen heijastuu mm. kokonaisenergian saantiin, joka on vähentynyt noin 10 %:lla.
  • Hasunen, K; Pekkarinen, M; Koskinen, EH; Seppänen, R; Bäckström, LA (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1976)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:9
    Raportissa esitetään Kansaneläkelaitoksen autoklinikan vuosina 1969–1972 suoritetun ravintoperustutkimuksen tulokset. Tutkimus muodosti jatkon vuosien 1967–1969 autoklinikan ravintotutkimukselle. Tutkimuskohteina oli 13 yhteisöä Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kullakin suuralueella tutkimus suoritettiin maanviljelysvaltaisessa kohteessa, taajamassa ja/tai teollisuuslaitoksessa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 5 566 yli 15-vuotiasta henkilöä, joista miehiä 3 011 ja naisia 2 555. Tutkimus suoritettiin haastattelumenetelmää käyttäen. Tulokset kuvaavat haastateltujen normaalia ruoankulutusta ja ravinnon saantia sukupuolen, iän, asuinpaikan ja paikkakuntatyypin mukaan eriteltynä. Miesten ruokavalioon sisältyi useimpia ruoka-aineita, ennen kaikkea energiaa tuottavia, runsaammin kuin naisten. Naiset käyttivät enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja kuin miehet. Sukupuolten väliset ruoankäytön erot tasoittuivat osittain, kun kulutuslukuja tarkasteltiin energiavakioituina. Kuitenkin juuresten, lehti- ja varsikasvisten, hedelmien ja marjojen sekä vähärasvaisten ja hapanmaitovalmisteiden käyttö naisilla nousi suhteellisesti energiavakioinnin jälkeen. Ikä oli toinen ruoankulutukseen oleellisesti vaikuttava tekijä. Yleensä kulutusmäärät pienenivät iän mukana. Poikkeuksen muodostivat muiden viljatuotteiden kuin ruis- ja vehnätuotteiden, sianlihan ja kalan käyttömäärät, jotka kasvoivat vanhimpiin ikäluokkiin siirryttäessä. Ruoka-aineiden kulutuksen paikkakuntakohtaiset ja suuralueittaiset vaihtelut heijastavat eroja perinteisessä ruokakulttuurissa, ulkoisissa olosuhteissa, sosiaalisessa kerrostuneisuudessa ja ruoka-aineiden tarjontatilanteessa eri kohdealueilla pikemminkin kuin erilaisessa ravinnontarpeessa. Ravintoaineiden keskimääräinen saanti oli vähintäänkin riittävää, usein runsastakin. Ravintoenergian saanti oli useimmiten optimitasolla, joskin aineistossa oli toisaalta henkilöitä, joiden energian saanti ylitti suositukset ja toisaalta henkilöitä, jotka voidaan lukea vähän energiaa kuluttaviksi. Viimemainituilla saattoi vähäisen ruoankäytön vuoksi tiettyjen ravintoaineiden saanti olla jopa riskitasolla. Ravintoenergiasta oli aikaisempia tutkimuksia vastaten runsas kolmannes rasvaenergiaa. Rasvahapot olivat useimmiten tyydyttyneitä, joskin välttämättömien rasvahappojen saanti voitiin todeta riittäväksi. Sakkaroosin osuus ravintoenergiasta oli noin 12 %. Tämä ja aikaisemmin julkaistu tutkimusselostus muodostavat autoklinikan ravintotutkimuksen perustulostuksen. Aineiston tarkempi analysointi voinee rajata ne väestöryhmät, joiden ravinnonkäyttöön on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
  • Hasunen, K (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1978)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:15
    Julkaisussa esitettävä varhaisaamiaistutkimus on osa vuonna 1967 aloitettua ruoankäyttötutkimusta, joka kuuluu Kansaneläkelaitoksen autoklinikan tutkimuksiin. Julkaisussa kuvataan tutkimukseen osallistuneiden noin 8 700 henkilön varhaisaamiaisen koostumusta sekä ruoka-aineiden käytön että energian- ja ravintoaineiden saannin osalta. Lisäksi esitetään eräitä tutkittujen ominaisuuksia, jotka ovat olleet yhteydessä varhaisaamiaisen koostumukseen, sekä selvitetään osa-aineistosta varhaisaamiaisen kehitystä. Selvitykseen sisältyy myös ruokavaliohaastattelun menetelmällinen arvointi yksittäisen aterian, varhaisaamiaisen tutkimisen osalta. Aineisto käsittää kaikki ravintotutkimukseen kuuluneet väestöryhmät ns. geneettisen tutkimuksen kuntia lukuunottamatta. Työssä kuvataan myös varhaisaamiaisen kehitystä ravintotutkimuksen seurannan mukaan niiltä osin kuin tuloksia oli käytettävissä selvitystä aloitettaessa.
  • Ketola, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Introduction: Nutrition in early childhood is related to normal development and has an impact on health over the long term. Childhood is a key stage in food education and nutrition and food behaviours for the whole life span are learnt during childhood. In addition to home the day care strongly determines the eating habits the child learns. More than 250 000 Finnish children attend early childhood education and care such as preschool. The meaning of food eaten in preschool to a child’s diet is not yet fully known. Aims: The aim of the study was to asses food consumption and nutrient intake of the same children in and outside preschool. Additionally, this study aimed to examine the quality of the diet in preschool compared to other food environments. Material and methods: The material of this thesis is a part of the DAGIS research cross sectional study. A total of 545 preschoolers aged 3–6 from Southern and Western Finland participated in the study. 3-d food record was used as a food research method. Food consumption between different food environments was compared by using Wilcoxon signed rank test and McNemar-test. Differences in nutrient intake were compared by using a paired t-test. Results: There was a higher proportion of consumers of vegetables (p=0,000), fruits and berries (p=0,000), meat (p=0,0219, fish (p=0,000), cereals (p=0,000), dairy products (p=0,042) and dietary fats (p=0,000) in preschool than other food environments. More than half of the food was eaten in the preschool during the day. Only the consumption of beverages and sugary foods was higher outside the preschool. Food consumed in preschool contained less fat (p=0,009), less saturated fat (p=0,000) and more unsaturated fatty acids (p=0,018 and p=0,000) in relation to energy. Children ate more than half of all rye bread, porridge, vegetable oils and margarine and skimmed milk, less than one-fifth of sugary foods and less than 1 % of butter and fat mixtures in preschool throughout the measurement period. Intake of protein (p=0,000), unsaturated fatty acids (p= 0,000), fiber (p=0,000), vitamin D (p=0,000), folate (p=0,000) and sodium (p=0,000) was higher in relation to energy in preschool than other food environments. Conclusions: During the weekday food consumption was more diverse in preschool compared to other food environments. At the day level of food intake, the food eaten in preschool contained half of the energy, which does not meet the given recommendation. Intake of nutrients that indicate the quality of the diet was divided among food environments. Meals eaten in preschool contained a significant portion of fiber and polyunsaturated fatty acids but also sodium. The results suggest that food served in preschool plays a vital role in children’s nutrition and brings plenty of health-promoting elements to their diets.
  • Koskinen, EH (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1975)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:6
    Työn tarkoituksena on luoda kuva Suomen työikäisen väestön ruoankäytöstä ja ravinnonsaannista autoklinikan ravintotutkimuksen vuosina 1967–1969 keräämän aineiston pohjalta. Tarkoituksena on myös selvittää, millaisia eroja on eri ikäryhmien ruoankäytöllä ja ravinnonsaannilla. Sen lisäksi on pyritty analysoimaan eri ruoka-aineiden merkitystä ravinnonsaannissa.