Browsing by Subject "ravitsemus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Koponen, Kari (Helsingin yliopisto, 2020)
    BACKGROUND: Diet has a major influence on the human gut microbiome, which has been linked to health and disease. However, epidemiological studies on the association of a healthy diet with the gut microbiome utilizing a whole-diet approach are still scant. OBJECTIVES: To assess associations between healthy food choices and human gut microbiome composition, and to determine the strength of association with the functional potential of the microbiome. DESIGN: The study sample consisted of 4,930 participants in the FINRISK 2002 study. Food intake was assessed using a food propensity questionnaire. Intake of food items recommended to be part of a healthy diet in the Nordic Nutrition Recommendations were transformed into a healthy food choices (HFC) score. Microbial diversity (alpha diversity) and compositional differences (beta diversity) and their associations with the HFC score and its components were assessed using linear regression and permutational multivariate analysis of variance (PERMANOVA). Associations between specific taxa and HFC were analyzed using multivariate associations with linear models (MaAsLin). Functional associations were derived from KEGG orthologies (KO) with linear regression models. RESULTS: Both microbial alpha (p = 1.90x10-4) and beta diversity (p ≤ 0.001) associated with HFC score. For alpha diversity, the strongest associations were observed for fiber-rich breads, poultry, fruits, and low-fat cheeses. For beta diversity, most prominent associations were observed for vegetables followed by berries and fruits. Genera with fiber-degrading and short-chain fatty acids (SCFA) producing capacity were positively associated with the HFC score. HFC associated positively with KO-based functions such as vitamin biosynthesis and SCFA metabolism, and inversely with fatty acid biosynthesis and the sulfur relay system. CONCLUSIONS: These results from a large and representative population-based survey confirm and extend findings of other smaller-scale studies that plant and fiber-rich dietary choices are associated with a more diverse and compositionally distinct microbiome, and with a greater potential to produce SCFAs.
  • Walsh, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Introduction Kenya has recently acquired lower-middle income country status and is facing the triple burden of malnutrition. There is a shortage of data on food intake habits of children and adolescents especially in the rapidly changing urban environments. To be able to reliably measure food intake, one must be able to accurately estimate food portion sizes. Children’s ability to recall portion sizes consumed can vary widely. When a photographic food atlas designed for children with applicable portions is used, it can improve children’s estimation of food portions. Objectives The aim of this study was to develop a photographic food atlas to be used in assessing portion sizes among Kenyan adolescents aged 9-14 years living in urban areas, to support a quantitative 7-day food frequency questionnaire. The second aim was to assess the usability of the atlas amongst 9-14-year-olds and professionals working in the field of nutrition. Methodology A steering group of Finnish and Kenyan nutritionists was formed to oversee the development of the atlas. Literature and other official documents were reviewed to identify the most commonly consumed foods among 9-14-year-old Kenyans. To obtain weighed portion size data, participants were recruited in Nairobi sub-counties Embakasi Central and Langata to represent low- and middle-socioeconomic status respectively. Twenty-one participants aged 9-14 years participated in the weighing of portion sizes, food portions from street markets were also weighed. Three portion sizes (A, B, C) were calculated for most of the 88 food items in the photographic food atlas. Portion B was the average of all weighed portion sizes, portion A was half of B, and portion C was one and half times B. Cooking demonstrations were arranged with the families of participants and the food portions were weighed out and photographed. A photographic food atlas was compiled, and its usability was tested amongst eight adolescents and four nutrition professionals. The usability survey consisted of Likert scale and open-end questions to ascertain acceptability of the atlas. Verbal feedback and observations were also recorded. Results Based on the usability survey, the photographic food atlas received the Usability Score of “OK” and “Good” from adolescents and nutrition professionals respectively. All eight adolescents agreed that the atlas helped them recall portion sizes, but half disagreed and one was unsure whether they could use the atlas on their own. All four professionals agreed they would use the atlas in their work, but all found the quality of photographs poor. Two adolescents disagreed when asked if the portion sizes were small enough and one disagreed when asked if the portion sizes were large enough. However, all professionals agreed that portion sizes were reasonable for the age group. Professionals gave verbal suggestions on improvements, for example, which foods were missing, how to adjust layout as well as the shapes of portion sizes. Conclusion An atlas consisting of 88 most commonly consumed Kenyan foods was developed based on weighed portion sizes of 9-14-year-old Kenyans. The shapes of portion sizes as well as range of portion sizes were crucial for its usability. Poor picture quality hampered recognition of pictures. Clear instructions and explanation of the purpose of the atlas were crucial. A second version of the atlas was developed based on the feedback. The updated atlas, including 173 food items, was used in a cross-sectional study in Nairobi. Further research is recommended to validate the photographic food atlas in order to identify the possible bias it may introduce to portion size estimation.
  • Räsänen, Sari (Helsingfors universitet, 2013)
    Maternity and child health clinics have a central role in preventing childhood obesity and providing the entire family with lifestyle counselling. The Pilot Intervention Study on Diet of Toddlers in Finland aims at evaluating the feasibility of a nutrition intervention in child health clinics. The Resourceful Family counselling method developed by the Finnish Heart Association is a family-centred and empowerment-based method employed in child health clinics that are part of the nutrition intervention group in the Pilot Intervention Study on Diet of Toddlers in Finland. The aim of this thesis was to describe the discussions about lifestyle issues in child health clinic. Another aim was to evaluate the translation of the principles and objectives of the Resourceful Family method into practice. Ten child’s one-year visits to child health clinic recorded in the Pilot Intervention Study on Diet of Toddlers in Finland were analyzed in this study. The check-up visits had been recorded in three child health clinics where the nutrition intervention was carried out. The research method was content analysis. The most frequent themes in discussions about lifestyle during the child’s one-year visit to child health clinic were: adjusting of the child to the family diet, milk or milk products in the child’s diet and vitamin D supplementation of the child (discussed during 8/10 child health clinic appointments). Salt in food preparation was also a common theme (6/10). In nearly all of the appointments (9/10) one or more theme related to the lifestyle of parents and/or the entire family was discussed. The nurse mostly controlled the counselling situation by bringing up new topics. The nurses invited families to participate in the discussions in more than half of the appointments in accordance with a specific guidance practice part of the Resourceful Family counselling method. The nurses linked the invitation to the Resourceful Family card. They provided families with information in a neutral manner. Some of the information provided was client-centred. Discussions related to changing habits were evident in more than half of the appointments. These discussions did not lead to setting specific goals or creating plans due to the lack of guidance practices aimed at helping the family proceed in the change process. Family-centred and resource-based lifestyle counselling should be developed especially regarding motivating the family and supporting the family members in the change process. Thus the importance of these two areas of counselling should be emphasized in the education of nurses.
  • Salo, P (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 49
    Imeväisiässä rintaruokintaa saaneilla lapsilla paitsi tyydyttyneiden rasvahappojen myös keskushermoston kehitykselle tärkeiden pitkäketjuisten n-3-rasvahappojen osuus seerumissa oli suurempi kuin niillä lapsilla, jotka olivat saaneet äidinmaidon korviketta. Lasten ruokavaliossa monityydyttymättömien rasvahappojen ja erityisesti linolihapon määrä kuvastui selvästi seerumin rasvojen rasvahappokoostumuksiin yli 4 vuoden seuranta-aikana. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 112-117.
  • Kunvik, Susanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Hyvä ravitsemustila ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua ja lisäksi se luo edellytykset kotona asumiselle. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin monia kognitiivisia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Virheravitsemuksen takia huonontunut terveys voi heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisen riskiä. Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia kotona asuvien, viimeisen vuoden aikana kaatuneiden, ikääntyneiden ravitsemustilaa ja sen yhteyttä kognitioon sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, oliko tutkimushenkilöiden kaatumistausta yhteydessä ravitsemustilaan. Poikkileikkaustutkimus koostui Porissa vuosina 2003–2005 toteutetun Pysy Pystys -tutkimuksen kotona asuneista ikääntyneistä (n=554). Pysy Pystys -tutkimuksessa tutkittiin viimeisten 12 kuukauden aikana kaatuneiden, 65 vuotta täyttäneiden, porilaisten kaatumisten vaaratekijöitä. Tutkimushenkilöiden ravitsemustila arvioitiin MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment), kognitiiviset taidot MMSE-testillä (Mini Mental State Examination) ja psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät GDS-testillä (Geriatric Depression Scale) sekä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden yhteyksiä tutkittiin normaalissa ja heikentyneessä ravitsemustilassa olevien ryhmien välisinä eroina Khiin neliötestillä ja Mann-Whitney U-testillä. Lisäksi logistisella regressioanalyysillä etsittiin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyteen. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 73 vuotta ja suurin osa heistä (83 %) oli naisia. Heikentyneessä ravitsemustilassa (MNA ? 23,5) oli 10,8 prosenttia. Heikentyneessä ravitsemustilassa olleet olivat kaatuneet useammin kuin normaalissa ravitsemustilassa olevat. Psyykkisistä tekijöistä elämään tyytymättömyys, masennus ja turvattomuuden kokeminen lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Alkoholin viikoittainen käyttö puolestaan vähensi todennäköisyyttä. Sosiaalisista tekijöistä yksinäisyys, vähäinen toisten luona vieraileminen ja keskustelukumppanin puute lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Kognition ja ravitsemustilan välillä ei ollut yhteyttä. Havaituista yhteyksistä erityisen merkittäviä olivat elämään tyytymättömyyden, yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemisen yhteydet, sillä näiden kolmen tekijän läsnä ollessa ikääntyneellä on yli 70 prosentin todennäköisyys olla heikentyneessä ravitsemustilassa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämään tyytyväisyys, yksinäisyys ja koettu turvattomuus tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden ravitsemustilaa arvioitaessa. Lisäksi kaatuneiden ikääntyneiden ravitsemustilaan olisi syytä kiinnittää huomiota.
  • Kivimaa, Paula; Huttunen, Suvi; Hildén, Mikael; Laturi, Jani; Lehtonen, Heikki; Pohjola, Johanna; Uusivuori, Jussi; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 34/2012
    Politiikkaristiriitojen vähentämiseksi ja synergioiden luomiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten politiikkatoimet eri sektoreilla ja sektorit ylittävästi vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Missä määrin politiikkasektorit ovat ilmastopolitiikan kanssa koherentteja? Tässä tutkimuksessa ilmastopolitiikan koherenssia tarkasteltiin suhteessa metsäbioenergiaan ja elintarvikeketjuihin liittyviin politiikkatoimiin toimien ja toimijoiden näkökulmasta. Tarkastelu perustui kvantitatiivisiin malleihin, politiikka–analyysiin, toimijahaastatteluihin ja työpajoihin. Tutkimuksessa havaittiin puutteita ristiriitojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Metsäbioenergian osalta tämä ilmeni päällekkäisinä metsien käytön tavoitteina ilman selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsienkäytön tavoitteisiin. Toimijat kokivat ongelmat politiikkakeinojen nopeina muutoksina ja eroina erilaisten bioenergiaketjujen huomioinnissa. Mallilaskelmat nostivat esiin epäsuoria ja sektoreiden välisiä vaikutuksia. Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö nostaa energiapuun hintaa ja kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja turpeen hintasuhteeseen ja siten energialaitosten polttoainevalintaan. Markkinavaikutukset tulee ottaa huomioon esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja. Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä. Elintarvikeketjujen osalta ravitsemussuositukset ovat ilmastopolitiikan kanssa yhtenevät: ravitsemussuositusten mukainen kulutus vähentäisi ilmastopäästöjä. Toisaalta suositusten mukainen kulutus ei suoraan johda kotimaisen maataloustuotannon ja sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen, vaan vaikutus on pikemminkin globaali. Kansallisen tason päästövähennyksiä voidaan tukea maatalouspolitiikalla. Esimerkkinä tarkasteltiin maankäytön muutoksia. Pellonraivauksen todettiin aiheutuvan vesiensuojelun ja maatalouspolitiikan yhdistelmästä, joka tilakoon kasvun ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen vuoksi kannustaa pellonraivaukseen myös alueilla, joilla peltomaan raivauksesta aiheutuu suhteessa suuremmat päästöt. Koherenssin lisääminen edellyttää koherenssiongelmien parempaa tunnistamista. Tämä vaatii politiikkatoimien ja niiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Käytännössä tarvitaan eri tavoitteiden välisten ristiriitojen avoimempaa käsittelyä sekä tavoitteiden selkeää priorisointia.
  • Tigerstedt, Carl (Helsinki : [?], 1918)
    Koetoimintajulkaisuja / Hankkija ; n:o 1
  • Torvi, Anneli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Johdanto: Elintapojen on todettu vaikuttavan kognition heikentymisen riskiin ikääntyneillä. Ravintotekijöistä mm. runsas kalan ja kasvisten käyttö, tyydyttymättömät rasvahapot sekä antioksidantit ovat olleet yhteydessä hyvän kognition säilymiseen. Kognition heikentymiseen on yhdistetty mm. tyydyttyneen rasvan runsas saanti sekä punaisen lihan runsas käyttö. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalan, kasvisten ja punaisen lihan yhteyttä kognitioon 65–75-vuotiailla kotona asuvilla naisilla ja miehillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus on poikittaistutkimus FlaSeCo-interventiotutkimuksen lähtötilanteesta. Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudulla 65–75-vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joiden kognitio arvioitiin normaaliksi The Saint Louis University Mental Status:lla (SLUMS). Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla ja kognitiota Trail Making Testillä (TMT). Tutkittavilta mitattiin veren rasva- ja sokeriarvoja sekä arvioitiin masentuneisuutta GDS30-mittarilla ja terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-mittarilla. Ruokapäiväkirjoista laskettiin ruokien kulutusta sekä energian ja ravintoaineiden saantia. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 104 henkilöä, joista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 69 vuotta. Osallistujat olivat pitkään kouluttautuneita, keskimäärin 14,9 vuotta. Keskimääräinen energiansaanti oli naisilla 1812 kcal (SD 392) ja miehillä 2021 kcal (SD 523) päivässä. Keskimääräinen kasvisten kulutus oli naisilla 459 g (SD 241) ja miehillä 395 g (SD 209) päivässä, kalan vastaavasti 44 g (SD 47) ja 36 g (SD 45) sekä punaisen lihan 44 g (SD 48) ja 106 g (SD90). Kalan kulutuksen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: I, n=35 (0 g/päivä), II, n=34 (3,3–51,2 g/päivä), III, n=35 (53,3–200 g/päivä) ja vastaavasti kasvisten kulutuksen perusteella: I, n=35 (44,0–311,7 g/päivä), II, n=34 (316,7–450,7 g/päivä), III, n=35 (453,3–1115 g/päivä) sekä punaisen lihan kulutuksen perusteella: I, n=34 (0–23,0 g/päivä), II, n=35 (26,3–85 g/päivä), III, n=35 (85,0–527,0 g/päivä). TMT B-osan suorittamiseen kului keskimäärin kasvisten kulutuksen luokissa I, II ja II 99,3 s (SD 45,9), 86,0 s (SD 33,4) ja 94,7 s (SD 47,2), (p=0,68), punaisen lihan kulutuksen luokissa I, II ja II 95,5 s (SD 41,1), 91,2 s (SD 36,8) ja 93,1 s (SD 49,4), (p=0,83) sekä kalan kulutuksen luokissa I, II ja II 100,9 s (SD 47,8), 96,1 s (SD 45,2), 82,8 s (SD 32,1), (p=0,062). Kalan ja kasvisten kulutuksen välillä oli positiivinen yhteys (p=0,019). Kalan ja punaisen lihan kulutuksen välillä oli lähes tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (p=0,072). Johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella terveillä, kognitioltaan normaaleiksi arvioiduilla ikääntyneillä henkilöillä kalan, punaisen lihan tai kasvisten kulutus ei ollut suoraan yhteydessä kognitioon. Tulokset voivat kuitenkin viitata siihen, että runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio voisi kokonaisuudessaan olla yhteydessä hyvään kognitioon, koska enemmän kalaa syöneet söivät enemmän kasviksia ja vähemmän punaista lihaa. Kalan runsas kulutus saattaa kertoa tässä tutkimuksessa kognitiota suojaavasta kokonaisruokavaliosta.
  • Punttila, Eliisa (Helsingfors universitet, 2013)
    The aim of this master’s thesis was to quantify the net benefits when 7 % of Finnish adults shift from their average diet to a low carbohydrate diet (VHH), a very low carbohydrate diet (EVHH) or a diet based on Finnish nutrition recommendations (SUOSITUS). The low carbohydrate diets were based on 84 food diaries that were collected by an online survey. The diet shifts were conducted by social cost-benefit-analysis (CBA) including environmental and health impacts in monetary values. The environmental impacts included changes in greenhouse gas emissions and nutrient emissions into Baltic sea while the health impacts included changes in myocardial infarction and stroke incidence related on consumption of fruits and vegetables, and in colorectal cancer incidence related on red and processed meat. The net benefits were quantified also in a scenario when the energy intake in VHH, EVHH and SUOSITUS were lower and the diets lead to 15 kilograms weight reduction and to normal weight. In the weight loss scenario the changes in colorectal cancer and type 2 diabetes incidence related on overweight were included in addition to other impacts. In the non-weight loss scenario when 7 % of Finnish adults shift to VHH, EVHH or SUOSITUS diet, the total net benefits were respectively -3,7 million, -10,8 million and 7,3 million euros per year. The net benefits of environmental impacts dominated: in VHH, EVHH and SUOSITUS cases they were -6,5 million, -12,9 million and 3,3 million euros. The largest difference between diets resulted from consumption of meat and milk products. In weight loss scenario, the net benefits from VHH, EVHH and SUOSITUS cases were 11,2 million, 5,8 million and 20,6 million euros per year and the benefits of reduced incidence of type 2 diabetes dominated: in all cases they were 10,0 million euros. In conclusion, the sift to the diet based on Finnish nutrient recommendations resulted in the highest positive net benefit. The net benefits of sifting to the VHH and EVHH diets were positive only if when these lead to significant weight loss. However, many potential impacts and factors (e.g. saturated fat, dietary fiber) were not included in this study. Further research is needed.
  • Viitakangas, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tausta: Fosforin saanti on Suomessa kaksin-kolminkertaista suhteessa ravitsemussuosituksiin. Tärkeimmät fosforin lähteet suomalaisilla ovat liha-, maito- ja viljavalmisteet. Elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvä fosfori on liittyneenä proteiiniin ja muihin ravintoaineisiin. Kasviperäisissä proteiinin lähteissä fosfori esiintyy fytaattina, jonka hyväksikäytettävyys on pienempi kuin eläinperäisen proteiinin fosforilla. Fosfori on tärkeä ravintoaine, mutta suurissa määrin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia elimistössä. Munuaisen vajaatoimintaa sairastavilla veren suuri fosfaattipitoisuus on haitallista ja se on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin. Vastaavanlainen yhteys on havaittu myös terveillä ihmisillä. Ravinnon fosforin osalta on vähemmän tutkimustuloksia. Fosfaatin ja kalsiumin aineenvaihdunta toimii tiiviisti yhdessä ja niiden säätelyyn osallistuvat mm. lisäkilpirauhashormoni (PTH), fibroblastikasvutekijä 23 (FGF23) ja kalsitrioli (1,25-dihydroksi-D-vitamiini, 1,25(OH)2D). PTH:n ja FGF23:n kohonnut pitoisuus on yhdistetty mm. verisuonien kalkkeutumiseen ja häiriintyneeseen luustoaineenvaihduntaan. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia, onko eläin- ja kasviproteiinipainotteisen ruokavalion välillä eroa fosforin saannissa ja eroavatko ruokavaliot vaikutuksiltaan fosfaattiaineenvaihduntaan. Tutkimushypoteesina oli, että kasviperäinen fosfori imeytyy heikommin kuin eläinperäinen fosfori ja että se aiheuttaa heikomman vasteen fosfaatin aineenvaihdunnan merkkiaineissa. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ScenoProt-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavia oli yhteensä 136 ja heidät jaettiin kolmeen ruokavalioryhmään: eläinproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 70/30) 50/50-ruokavalio (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 50/50) ja kasviproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 30/70). Laskennallinen proteiinin osuus kaikissa ruokavalioissa oli 17E%. Tutkittavat olivat terveitä 20-69-vuotiaita aikuisia (79 % naisia, 21 % miehiä). Intervention kesto oli 12 viikkoa. Ennen intervention alkua ja sen lopussa tutkittavilta kerättiin paastoverinäyte ja vuorokausivirtsa, sekä neljän päivän ruokapäiväkirja. Ravintoaineiden saantia analysointiin AIVODiet-ohjelmalla. Eroja fosforin saannissa intervention loppupisteessä tutkittiin varianssianalyysilla. Fosfaattiaineenvaihduntaan liittyvien merkkiaineiden pitoisuuksia veressä (seerumin kalsium ja fosfaatti, sekä plasman PTH, FGF23 ja 25(OH)D) ja virtsassa (virtsan fosfaatti ja kalsium) intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysilla käyttäen ennen interventiota mitattuja pitoisuuksia kovariaattina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa fosforin saannissa (p>0,05). Intervention lopussa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin saanti oli 1807 mg (SD 506 mg) ja kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa 1558 mg (SD 320 mg) (p<0,001). Eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin eritys (U-Pi) oli intervention lopussa suurempaa kuin kasviproteiinipainotteisessa (p<0,001). Kun fosforin eritys vakioitiin fosforin saannilla, eritys oli edelleen suurempaa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa verrattuna kasviproteiinipainotteiseen (p<0,001). Verestä mitatuissa fosfaatti-, kalsium-, PTH-, FGF23 ja 25(OH)D-pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ruokavalioryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Plasman PTH-pitoisuus nousi (p≤0,005) ja 25(OH)D-pitoisuus laski (p<0,001) kaikissa ryhmissä. Johtopäätökset: Fosforin saanti ja fosfaatin eritys oli vähäisempää kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa kuin eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa. Fosfaattiaineenvaihdunnan verestä mitattujen merkkiaineiden pitoisuuksissa ei havaittu eroa ruokavalioiden välillä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että eläinproteiiniperäinen fosfori saattaa imeytyä tehokkaammin kuin kasviproteiiniperäinen fosfori. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia eläin- ja kasviperäisestä fosforista tulisi tehdä erityisesti terveillä koehenkilöillä. Myös fosfaatin aineenvaihduntaa ja sen osallistumista sairauksien kehittymiseen tulisi vielä tutkia lisää.
  • Sarlio, Sirpa (2019)
    Ruokavaliolla on keskeinen merkitys terveyden edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kestävyys ja terveellisyys ovat osa kansallisia ja pohjoismaisia ravitsemussuosituksia mutta ne toteutuvat puutteellisesti. Ongelmina on nykyään esimerkiksi liiallinen energian ja punaisen lihan kulutus ja liian vähäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö. Ravitsemus- ja ruokapolitiikassa tulisi nykyistä selvemmin huomioida ihmisen terveyden ja ruokajärjestelmän lisäksi myös ympäristö ja maapallon kantokyvyn rajat. Kestävää ja terveellistä ruokavaliota voi edistää vaikuttamalla maatalouspolitiikkaan sekä hyödyntämällä fiskaalisia keinoja, ruokapalveluja ja julkisia hankintoja, koulutusta ja informaatiota, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä vaikuttamalla ruokaympäristöön. Ruokajärjestelmän muutos kohti kestävää ja terveellistä ruokavaliota vaatii monia erilaisia poikkihallinnollisia toimia. Mukaan tulee saada hallituksen lisäksi kunnat, joilla on vastuu monista käytännön ratkaisuista liittyen esimerkiksi ruokaympäristöön, julkisten ruokapalvelujen tarjontaan ja opetuksen järjestämiseen.
  • Ingman, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Backround and aim of the sudy: Berries and berry polyphenols inhibit the growth of cancerous tumors in vivo and cancer cells in vitro. In the digestive system polyphenols are converted to various metabolites, such as phenolic acids, which may partially count for polyphenol bioactivity. These and other components in the liquid fraction of feces, i.e. the fecal water, are in contact with the proliferating cells residing at the bottom of colonic crypts, and may therefore affect colon cancer risk. The aim of this study was to investigate whether berry consumption changes the effect of fecal water on colon cancer cell viability in vitro, when the amount of dietary red meat is controlled. Also of interest was to investigate the possible correlation between fecal water phenolic acids and the viability of fecal water-exposed cells. Materials and methods: Karnimari was a four-week randomized intervention study with two study groups; one receiving 200 g berries and 150 g pork products daily, and the other group receiving pork products only. Fecal samples were collected before and after intervention and fecal waters were extracted. Polyphenol metabolites from end-point fecal waters were analyzed using UHPLC-DAD-FLD-method. Human colon cancer cells (Caco-2 ja HCA-7) and monkey fibroblasts (CV1-P) were exposed to diluted fecal waters (10 % / 20 % / 30 % fecal water) for 24 h, and cell viability was measured with a method based on cellular dehydrogenase activity. The difference in cell viability between groups after intervention was tested with covariance analysis (ANCOVA). The difference in fecal water concentration of phenolic acids between groups after intervention and the difference in cell viability between groups before intervention were tested with Mann-Whitney U-test. The correlations between fecal water phenolic acids and cell viability were tested with Spearman’s correlation. Results: After intervention fecal waters from the berry group reduced cell viability more than fecal waters from the control group. The difference was significant in all three cell lines when fecal water concentration in cell medium was 30 % (HCA-7 p<0.001; Caco-2 p=0.032; CV1-P p=0.009), and in cells HCA-7 (p=0.007) and CV1-P (p=0.003) also when fecal water concentration was 20 %. The concentrations of fecal water protocathequic acid (p=0.027) and p-coumaric acid (p=0.003) were greater in the berry group than in the control group. p-Coumaric acid concentration was significantly correlated with cell viability in all cell lines when fecal water concentration in cell medium was 20 % or 30 %, regardless of the relatively small amounts of p-coumaric acid detected. Conclusions: Fecal waters from the berry group reduced the viability of both colon cancer cell lines and fibroblasts more than fecal waters from the control group. Eating berries led to greater amounts of protocathequic acid and p-coumaric acid in fecal water. p-Coumaric acid may reduce cell viability or be connected to another affective component in fecal water. The biological mechanisms behind the cell viability reducing ability of fecal water from berry eating subjects should be further investigated.
  • Clopatt, Arthur (Helsinki : [Tekijä], 1903)
  • Niemelä, Kirsi (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of this study was to develop mathematical energy balance models for early and middle lactation period of dairy cows. The traits for predicting were information of diet, feed, milk production, milk composition, body weight and body condition score. This study was a part of development work of KarjaKompassi-project. The data used in this study was based on 12 feeding experiments performed in Finland. The complete data from the studies included 2647 weekly records from multiparous dairy cows and 1070 weekly records from primiparous dairy cows. The data was collected from calving to 8-28 weeks of lactation. Three-fourths of the totals of 344 dairy cows were Finnish Ayshire cows and the rest of the cows were Friesian Cattle. The cows were fed by the Finnish feeding standards. The data was handled by the Mixed-procedure of the SAS-programme. The outliers were removed with Tukey´s method. The relationship between energy balance and predictor traits was studied with correlation analysis. The regression analysis was used to predicting energy balance. To quantify the relationship of lactation day to energy balance, 5 functions were fitted. The random factor was a cow in the experiment. The model fit was assessed by residual mean square error, coefficient of determination and Bayesian information criterion. The best models were validated in the independent data. Ali-Schaeffer achieved the highest fit functions. It was used by the basal model. The error in every model grew after the 12th lactation week, because the number of records decreased and energy balance turned positive. The proportion of concentrate in the diets and concentrate dry matter intake index were the best predictors of energy balance from traits of diet. Milk yield, ECM, milk fat and milk fat-protein ratio were good predictors during lactation period. The RMSE was lower when ECM was standardized. The body weight and body condition score didn’t improve the predictive value of the basal model. The models can be used to predict energy balance in the herd level, but they are not applicable for predicting individual cow energy balance.
  • Aimo, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Lehmänmaidon luonnollisuuden, ravintoainepitoisuuksien ja toiminnallisten ominaisuuksien ansiosta maitoa ja maitotuotteita käytetään laajasti elintarviketeollisuudessa raaka-aineina. Eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä tuotteilla on lisääntynyt, minkä takia myös maidolle pyritään löytämään korvaavia vaihtoehtoja niin sellaisenaan käytettäviksi kuin raaka-aineina erilaisissa elintarvikkeissa, kuten leipomotuotteissa. Yksi kasvipohjaisista vaihtoehdoista maidolle on kaurajuoma, joka on ulkonäöltään ja toiminnallisilta ominaisuuksiltaan lähes maidon kaltainen, mutta eroaa maidosta ravintoainekoostumukseltaan. Maitovalmisteiden ja kaurajuoman vaikutusta leivontatuotteiden, etenkin pullan ominaisuuksiin ei ole juuri tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida kaurajuoman ja viiden eri maitovalmisteen sisältämien komponenttien, kuten proteiinin, sokerin, rasvan ja veden vaikutusta pullan ravintoainepitoisuuksiin, teknologisiin ominaisuuksiin ja makuun. Tutkimuksen tavoitteen saavuttamiseksi jokaisesta maitovalmisteesta ja kaurajuomasta valmistettiin omat pullaerät Leipurin Oyj:n koeleipomossa samaa koeleivontareseptiä ja valmistusprosessia käyttäen. Pullaerien ominaisuuksien analysointiin sovellettiin samoja analysointimenetelmiä kuin mitä käytetään leivän ominaisuuksien määrittämiseen: visuaalinen värinmittaus, rapsinsyrjäyttämismenetelmä, tilavuuden ja kosteuspitoisuuden laskeminen, kuva-analyysi (IA) ja American Association of Cereal Chemists (AACC) -yhdistyksen menetelmät ja ohjeistukset. Pullaerien maku ja teknologiset ominaisuudet analysoitiin Leipurin Oyj:n koeleipomossa ja ravintosisältömääritys teetettiin Eurofins Scientific Finland Oy:llä. Pullaerien ominaisuuksien välillä esiintyi ainoastaan pieniä eroja. Selkeimmät erot esiintyivät pullaerien kuorien värissä, mururakenteen huokoisuudessa, kosteuspitoisuudessa ja ravintoaineominaisuuksissa, kuten sokerin tyypissä ja pitoisuudessa. Tutkimuksen ja siitä saatujen tuloksien perusteella maitovalmisteiden ja kaurajuoman komponentit vaikuttivat pullien ominaisuuksiin, mutta komponenttien pienen määrän takia niiden aikaansaamat erot pullien ominaisuuksissa olivat pienet. Näin ollen muilla pullaerien valmistukseen käytetyillä raaka-aineilla, kuten jauholla, sokerilla, voilla ja hiivalla sekä valmistusprosessin vaiheilla, etenkin paistolla oli suurempi vaikutus pullien ominaisuuksien muodostumiseen.
  • Virtanen, Eeva (Helsingfors universitet, 2016)
    Sinkin puutos on yksi yleisimmistä ravintoaineiden puutoksista ja sen esiintyvyys on korkeaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sinkki on tärkeä hivenaine normaalin kasvun ja kehityksen kannalta. Sinkin puutos johtuu sen riittämättömästä saannista tai huonosta hyödynnettävyydestä. Yksipuolinen kasviperäinen ruokavalio, joka sisältää vain vähän eläinkunnan tuotteita on yhdistetty sinkin puutokseen. Fytaatti on sinkin imeytymistä vähentävistä tekijöistä merkittävin. Ravinnon fytaatin ja sinkin suhdetta kutsutaan fytaatti-sinkkisuhteeksi, joka on sinkin hyödynnettävyyttä kuvaava indikaattori. Sinkin puutoksen riskiryhmään kuuluvat lapset ja nuoret, raskaana olevat naiset ja yksipuolista ravintoa syövät henkilöt. Mosambik on yksi Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhimmistä maista, joissa väestö on nuorta. Mosambikissa raskaudet nuorella iällä ovat yleisiä ja tekevät nuorista naisista sinkin puutokselle alttiin ryhmän. Tutkielman tavoitteena oli tutkia Mosambikilaisten nuorten tyttöjen ruokavalion sinkin ja fytaatin lähteitä sekä ruokavalion yhteyttä tyttöjen seerumin sinkkipitoisuuteen. Muita tavoitteita oli kuvailla ja vertailla eri alueiden sinkin ja fytaatin saantia, seerumin sinkkipitoisuutta ja sinkin puutoksen esiintyvyyttä nälkä- ja satokauden aikana kolmella eri tutkimusalueella. Tutkielmassa käytettiin vuonna 2010 kerättyä ZANE-tutkimuksen aineistoa. ZANE-tutkimus on Helsingin yliopiston toteuttama poikkileikkaustutkimus, jossa kerättiin tietoa 14-19-vuotiaiden tyttöjen ravintoaineiden saannista ja ruoankäytöstä. Aineisto on kerätty Mosambikista, Zambézian maakunnasta Quelimanen, Maganja da Costan ja Morrumbalan alueilta. ZANE-tutkimuksessa ruoankäyttötietoja kerättiin 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelulla ja ruoankäyttökyselylomakkeella. Seerumin sinkkipitoisuus on analysoitu verinäytteestä. Tässä tutkielmassa ruokavalio pisteytettiin sinkin hyödynnettävyyden ja eläinperäisyyden mukaan, ja sen yhteyttä seerumin sinkkipitoisuuteen tutkittiin regressioanalyysillä. Tutkimusalueilla sinkin saanti oli vähäistä ja fytaatin saanti runsasta sekä fytaatti-sinkkisuhde oli korkea (15-23). Suurimmat sinkin lähteet olivat kasviperäisiä, ja eläinperäisiä ruokia käytettiin vain vähän. Sinkin ja fytaatin lähteet vaihtelivat alueittain ja fytaattia saatiin samoista lähteistä kuin sinkkiäkin. Sinkin puutos oli yleistä tutkittavilla alueilla. Satokaudella ruokavalio, pisteytettynä sinkin hyödynnettävyyden ja eläinperäisyyden mukaan, oli negatiivisesti yhteydessä seerumin sinkkipitoisuuteen. Koska sinkin saanti jäi tutkimusalueilla suositusten alapuolelle ja fytaatti-sinkkisuhde oli korkea, tutkimusalueiden ruokavalio määritetään WHO:n suositusten mukaisesti ryhmään, jossa ravinnon sinkistä imeytyy vain n. 15 %. Mahdollisesti ruokavalio, jossa käytetään runsaasti eläinperäisiä ruokia, on yhteydessä ruokakäyttäytymiseen tai ruokien käyttöön, jotka vähentävät sinkin hyödynnettävyyttä. Tutkimusalueilla on tarve ravitsemusinterventioille, jotka kohdistuvat nuorten tyttöjen ravitsemukseen.
  • Pietikäinen, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    The wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) is one of the two native reindeer subspecies in Finland. The other one is semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus), which is a common livestock species in Lapland. A total of 22 zoos hold wild forest reindeer in Europe. These individuals along with individuals from the wild population are the base of a reintroduction program implemented in central Finland. The objective of this thesis is to shed light on the diet of wild forest reindeer in the wild and in captivity. From individuals in the wild and in reintroduction enclosures, a total of 17 fecal samples were collected. The samples were analyzed with DNA metabarcoding technique to determine the diet. The samples were analyzed at the Institute of Biotechnology and the obtained sequences were identified as plant genera with NCBI BLAST. The data was grouped according to sampling date and snow coverage to two groups and according to sampling site to two groups. The genera were assigned under types. 17 zoos submitted their feeding guideline of wild forest reindeer for the study. These were analyzed to obtain data about the different food item types corresponding to the types of plant genera found from the fecal samples. Fecal sample results were compared as frequencies of sequence reads assigned to genera and types. The most frequent types in the whole data was forbs and shrubs (42,1 %) and deciduous trees (38,9 %). The biggest differences were in the two groups when the data was grouped according to season. Differences were less prominent in the locationally grouped data. In the feeding guidelines from zoos, most of them (94 %) stated feeding deciduous trees and almost as many (88 %) stated feeding graminoids. In the fecal sample data, graminoids accounted for only 0,5 % of the sequence reads. The wild forest reindeer diets in the wild seem to have seasonal variation and not so much locational variation. The captive forest reindeer diets could be advanced with increasing the amount of forbs and shrubs offered and decreasing the amount of graminoids. The small sample size of 17 makes the results of this study indicative at best and further research is needed.
  • Kukonlehto, Auli (Helsingfors universitet, 2015)
    Finnish school food has a long tradition in Finland/is part of a long tradition in Finland. School food is a part of the school day of hundreds of thousands of Finnish children and adolescents. The purpose of school food is to improve and maintain the pupil's health, well-being and work efficiency. School lunch has an essential part of the basic function of school; this being teaching. The school's educational atmosphere has an effect on the functioning of school lunch, and this is why it is important to make sure that all staff members work together in this guiding process. The objectives of school food are not fulfilled if the food is not tasty. Objectives: In this case study the pupils' school lunch practices in Auran Yhtenäiskoulu are examined. The contentment of the pupils towards school food has been studied in order to improve school lunch practices. 1) Why do pupils leave food in the school cafeteria? 2) What are the favorite and non-favorite school foods in the menu? 3) What kind of wishes do the pupils have concerning school food? The material of the study was gathered in Auran Yhtenäiskoulu during the year of 2010 and the spring of 2014. 137 pupils took part in the research survey, and 18 pupils participated in testing the so-called empathizing methods. Methods: As a material method, a research survey and qualitative material were used. The survey research was executed with the help of a question form and the essays of the 9th grade pupils concerning their own empathizing opinions towards school food. Results and conclusions: According to the results, the majority of pupils have lunch at the school cafeteria every day. They are mainly happy with the school lunch, but they have wishes concerning the contents of the school lunch menu and its variability.
  • Adebayo, Folasade A.; Itkonen, Suvi T.; Lilja, Eero; Jaaskelainen, Tuija; Lundqvist, Annamari; Laatikainen, Tiina; Koponen, Paivikki; Cashman, Kevin D.; Erkkola, Maijaliisa; Lamberg-Allardt, Christel (2020)
    Objective: We investigated the determinants of serum 25-hydroxyvitamin D [S-25(OH)D] and dietary vitamin D sources among three immigrant groups in Finland and compared their S-25(OH)D to the general Finnish population. Design: Cross-sectional population-based Migrant Health and Wellbeing Study and the nationally representative Finnish Health 2011 Survey. S-25(OH)D was standardised according to the Vitamin D Standardisation Program. Vitamin D sources were assessed by interview. Setting: Six different municipalities in Finland (60 degrees-63 degrees N). Participants: Immigrants aged 18-64 years (446 Russians, 346 Somalis, 500 Kurds), 798 Finns aged 30-64 years. Results: The mean of S-25(OH)D was 64 (95 % CI 62, 66), 44 (95 % CI 41, 46), 35 (95 % CI 34, 37) and 64 (95 % CI 62, 66) nmol/l for Russians, Somalis, Kurds and Finns, respectively. S-25(OH)D among Somalis and Kurds was lower compared with Finns (P <0 center dot 001). The prevalence of vitamin D deficiency (S-25(OH)D
  • Närvä, Sini (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiedekunta/Osasto: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Laitos: Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto Tekijä: Sini Maria Närvä Työn nimi: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen palkokasveilla: vaikutus veren rasva-arvoihin ja kehonkoostumukseen terveillä työikäisillä suomalaisilla miehillä Oppiaine: Ihmisen ravitsemus- ja ruokakäyttäytyminen (Opintosuunta: Ihmisen ravitsemus) Työn laji: Maisterintutkielma Aika: Huhtikuu 2021 Sivumäärä: 63 sivua + 1 liite Tiivistelmä: Tausta: Sydän- ja verisuonitaudit (SVT) ovat merkittävin syy sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen länsimaissa. SVT:n riskitekijöitä ovat ruokavalion rasvan laatu, veren korkea kolesterolipitoisuus (erityisesti LDL-kolesteroli), ylipaino, tupakointi, diabetes ja kohonnut verenpaine. Miehillä riski sairastua SVT:hin on naisia suurempi. Lisäksi miesten ruokavalio on usein laadultaan naisia heikompi, ja miesten punaisen ja prosessoidun lihan kulutus on liian runsasta suosituksiin nähden. Korvaamalla eläinperäisiä proteiinin lähteitä kasviperäisillä lähteillä voidaan vaikuttaa suotuisasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia, onko veren rasva-arvoissa, kehon painossa ja kehonkoostumuksessa eroja, kun ruokavalion punaista ja prosessoitua lihaa korvataan osittain ei-soijaperäisillä palkokasveilla. Tutkimushypoteesina oli, että punaisen ja prosessoidun lihan korvaaminen osittain palkokasveilla pienentää kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta sekä kehon painoa ja rasvamassaa. Menetelmät: Tässä tutkimuksessa käytettiin Papumies-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat olivat 20-65-vuotiaita terveitä suomalaisia miehiä (n=102). Heidät satunnaistettiin kahteen eri interventioryhmään kuuden viikon ajaksi. Toinen ryhmä (liharyhmä) sai punaista ja prosessoitua lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita 760 g/vko (25 % päivittäisestä proteiinin saannista). Toinen ryhmä (palkokasviryhmä) sai palkokasveja ja palkokasvituotteita (pääosin herneitä ja härkäpapuja) 20 % päivittäisestä proteiinin saannista sekä punaista ja prosessoitua lihaa 200 g/vko (5 % päivittäisestä proteiinin saannista). Ennen intervention alkua ja sen lopussa kerätystä paastoverinäytteestä analysoitiin kokonais-, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä triglyseridipitoisuudet, ja lisäksi mitattiin tutkittavien pituus, paino, vyötärön- ja lantionympärys sekä kehonkoostumus. Ryhmien välisiä eroja näissä muuttujissa intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysillä käyttäen alkupisteen arvoja kovariaatteina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa kolesterolipitoisuuksissa (pois lukien HDL-kolesteroli), painossa, vyötärön- ja lantionympäryksessä tai kehonkoostumuksessa. Intervention lopussa plasman kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuudet (p<0,001 ja p=0,001), kehon paino ja painoindeksi (p=0,031 molemmissa) olivat pienemmät ja HDL-kolesterolipitoisuus suurempi (p=0,030) palkokasvi-ryhmässä liharyhmään verrattuna. Triglyseridipitoisuudessa, vyötärönympäryksessä, vyötärö-lantio-suhteessa, rasvaprosentissa, rasvamassassa, rasvattomassa massassa tai rasvamassan ja rasvattoman massan indeksissä ei havaittu eroja ryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Johtopäätökset: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen ei-soijaperäisillä palkokasveilla kuuden viikon ajan paransi veren rasva-arvoja ja vähensi painoa terveillä työikäisillä miehillä, mikä viittaa sydän- ja verisuonitautiriskin pienemiseen. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa toimenpiteitä terveellisemmän ja ympäristön kannalta kestävämmän ruokavaliosuosituksen laatimisessa väestötasolla. Avainsanat – Nyckelord – Keywords: Ravitsemus, ei-soijaperäiset palkokasvit, punainen liha, plasman lipidit, sydän- ja verisuonitaudit Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information: Ohjaajat: Suvi Itkonen, ETT, dosentti; Anne-Maria Pajari, apulaisprofessori