Browsing by Subject "ravitsemus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 44
  • Koponen, Kari (Helsingin yliopisto, 2020)
    BACKGROUND: Diet has a major influence on the human gut microbiome, which has been linked to health and disease. However, epidemiological studies on the association of a healthy diet with the gut microbiome utilizing a whole-diet approach are still scant. OBJECTIVES: To assess associations between healthy food choices and human gut microbiome composition, and to determine the strength of association with the functional potential of the microbiome. DESIGN: The study sample consisted of 4,930 participants in the FINRISK 2002 study. Food intake was assessed using a food propensity questionnaire. Intake of food items recommended to be part of a healthy diet in the Nordic Nutrition Recommendations were transformed into a healthy food choices (HFC) score. Microbial diversity (alpha diversity) and compositional differences (beta diversity) and their associations with the HFC score and its components were assessed using linear regression and permutational multivariate analysis of variance (PERMANOVA). Associations between specific taxa and HFC were analyzed using multivariate associations with linear models (MaAsLin). Functional associations were derived from KEGG orthologies (KO) with linear regression models. RESULTS: Both microbial alpha (p = 1.90x10-4) and beta diversity (p ≤ 0.001) associated with HFC score. For alpha diversity, the strongest associations were observed for fiber-rich breads, poultry, fruits, and low-fat cheeses. For beta diversity, most prominent associations were observed for vegetables followed by berries and fruits. Genera with fiber-degrading and short-chain fatty acids (SCFA) producing capacity were positively associated with the HFC score. HFC associated positively with KO-based functions such as vitamin biosynthesis and SCFA metabolism, and inversely with fatty acid biosynthesis and the sulfur relay system. CONCLUSIONS: These results from a large and representative population-based survey confirm and extend findings of other smaller-scale studies that plant and fiber-rich dietary choices are associated with a more diverse and compositionally distinct microbiome, and with a greater potential to produce SCFAs.
  • Walsh, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Introduction Kenya has recently acquired lower-middle income country status and is facing the triple burden of malnutrition. There is a shortage of data on food intake habits of children and adolescents especially in the rapidly changing urban environments. To be able to reliably measure food intake, one must be able to accurately estimate food portion sizes. Children’s ability to recall portion sizes consumed can vary widely. When a photographic food atlas designed for children with applicable portions is used, it can improve children’s estimation of food portions. Objectives The aim of this study was to develop a photographic food atlas to be used in assessing portion sizes among Kenyan adolescents aged 9-14 years living in urban areas, to support a quantitative 7-day food frequency questionnaire. The second aim was to assess the usability of the atlas amongst 9-14-year-olds and professionals working in the field of nutrition. Methodology A steering group of Finnish and Kenyan nutritionists was formed to oversee the development of the atlas. Literature and other official documents were reviewed to identify the most commonly consumed foods among 9-14-year-old Kenyans. To obtain weighed portion size data, participants were recruited in Nairobi sub-counties Embakasi Central and Langata to represent low- and middle-socioeconomic status respectively. Twenty-one participants aged 9-14 years participated in the weighing of portion sizes, food portions from street markets were also weighed. Three portion sizes (A, B, C) were calculated for most of the 88 food items in the photographic food atlas. Portion B was the average of all weighed portion sizes, portion A was half of B, and portion C was one and half times B. Cooking demonstrations were arranged with the families of participants and the food portions were weighed out and photographed. A photographic food atlas was compiled, and its usability was tested amongst eight adolescents and four nutrition professionals. The usability survey consisted of Likert scale and open-end questions to ascertain acceptability of the atlas. Verbal feedback and observations were also recorded. Results Based on the usability survey, the photographic food atlas received the Usability Score of “OK” and “Good” from adolescents and nutrition professionals respectively. All eight adolescents agreed that the atlas helped them recall portion sizes, but half disagreed and one was unsure whether they could use the atlas on their own. All four professionals agreed they would use the atlas in their work, but all found the quality of photographs poor. Two adolescents disagreed when asked if the portion sizes were small enough and one disagreed when asked if the portion sizes were large enough. However, all professionals agreed that portion sizes were reasonable for the age group. Professionals gave verbal suggestions on improvements, for example, which foods were missing, how to adjust layout as well as the shapes of portion sizes. Conclusion An atlas consisting of 88 most commonly consumed Kenyan foods was developed based on weighed portion sizes of 9-14-year-old Kenyans. The shapes of portion sizes as well as range of portion sizes were crucial for its usability. Poor picture quality hampered recognition of pictures. Clear instructions and explanation of the purpose of the atlas were crucial. A second version of the atlas was developed based on the feedback. The updated atlas, including 173 food items, was used in a cross-sectional study in Nairobi. Further research is recommended to validate the photographic food atlas in order to identify the possible bias it may introduce to portion size estimation.
  • Kattilakoski, Matilda (Helsingin yliopisto, 2022)
    Dietary data is essential in creating dietary guidelines and interventions, but the traditional data collection methods can be biased and costly. Wastewater metagenomes present a potential new way to collect dietary data with the utilization of microbial markers. In this study, potential microbial markers for fiber and meat intake were identified from literature. The abundances of these markers and their associations with the corresponding dietary data were analyzed using a previously published global wastewater metagenome dataset covering 58 countries. Majority of these potential markers were detected in the analysed wastewater metagenomes. Of the identified markers, Prevotella and Prevotella copri showed significant associations with whole grain intake, Alistipes and Alistipes putredinis showed significant associations with processed meat intake, and Faecalibacterium showed significant association with red meat intake. In addition, associations between dietary data and both taxonomic and functional annotations of the metagenomes were determined to identify any additional potential markers. Multiple additional species, genera and gene families showed significant associations with red meat and processed meat intakes. Future research should include finer resolution data to validify these results and further investigate the potential of these taxa and genes as markers. In conclusion, microbial markers present a promising way to collect dietary data from wastewater metagenomes.
  • Valsta, Liisa M.; Tapanainen, Heli; Kortetmäki, Teea; Sares-Jäske, Laura; Paalanen, Laura; Kaartinen, Niina E.; Haario, Peppi; Kaljonen, Minna (MDPI, 2022)
    Information on dietary adequacy is needed to assess food and nutrition security in a modern society, especially in the transition towards climate-friendly food systems. In this study, differences in the nutritional adequacy of diets among Finnish adults were evaluated in population groups of different education, income and urbanisation levels. The study used data from the FinDiet 2017 Survey (n = 1655, 18–74 years). Modelled usual intakes of foods and nutrients were evaluated relative to food-based dietary guidelines issued by the National Nutrition Council of Finland (FNNC) and with respect to nutrient adequacy following the Nordic Nutrition Recommendations and FNNC. For about half of the nutrients studied, intakes were found to be adequate. Intakes of protein, fat, saturated fatty acids and salt were estimated to be high. By contrast, inadequate intakes were seen in folate and vitamins A, D, B1, B2 and C in almost all groups studied. Groups with a higher education and income, groups that lived in urban areas and, in particular, women adhered more closely to recommended food consumption and nutrient intakes than others. However, major challenges posed by the Finnish diet are common to all groups studied, and only certain dietary features evaluated in view of nutritional adequacy are associated with socioeconomic differences.
  • Räsänen, Sari (Helsingfors universitet, 2013)
    Maternity and child health clinics have a central role in preventing childhood obesity and providing the entire family with lifestyle counselling. The Pilot Intervention Study on Diet of Toddlers in Finland aims at evaluating the feasibility of a nutrition intervention in child health clinics. The Resourceful Family counselling method developed by the Finnish Heart Association is a family-centred and empowerment-based method employed in child health clinics that are part of the nutrition intervention group in the Pilot Intervention Study on Diet of Toddlers in Finland. The aim of this thesis was to describe the discussions about lifestyle issues in child health clinic. Another aim was to evaluate the translation of the principles and objectives of the Resourceful Family method into practice. Ten child’s one-year visits to child health clinic recorded in the Pilot Intervention Study on Diet of Toddlers in Finland were analyzed in this study. The check-up visits had been recorded in three child health clinics where the nutrition intervention was carried out. The research method was content analysis. The most frequent themes in discussions about lifestyle during the child’s one-year visit to child health clinic were: adjusting of the child to the family diet, milk or milk products in the child’s diet and vitamin D supplementation of the child (discussed during 8/10 child health clinic appointments). Salt in food preparation was also a common theme (6/10). In nearly all of the appointments (9/10) one or more theme related to the lifestyle of parents and/or the entire family was discussed. The nurse mostly controlled the counselling situation by bringing up new topics. The nurses invited families to participate in the discussions in more than half of the appointments in accordance with a specific guidance practice part of the Resourceful Family counselling method. The nurses linked the invitation to the Resourceful Family card. They provided families with information in a neutral manner. Some of the information provided was client-centred. Discussions related to changing habits were evident in more than half of the appointments. These discussions did not lead to setting specific goals or creating plans due to the lack of guidance practices aimed at helping the family proceed in the change process. Family-centred and resource-based lifestyle counselling should be developed especially regarding motivating the family and supporting the family members in the change process. Thus the importance of these two areas of counselling should be emphasized in the education of nurses.
  • Kaljonen, Minna; Salminen, Jani; Alhola, Katriina; Knuuttila, Seppo; Toivonen, Marjaana; Furman, Eeva (Finnish Environment Institute, 2020)
    SYKE POLICY BRIEF / 31.08.2020
  • Salo, P (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 49
    Imeväisiässä rintaruokintaa saaneilla lapsilla paitsi tyydyttyneiden rasvahappojen myös keskushermoston kehitykselle tärkeiden pitkäketjuisten n-3-rasvahappojen osuus seerumissa oli suurempi kuin niillä lapsilla, jotka olivat saaneet äidinmaidon korviketta. Lasten ruokavaliossa monityydyttymättömien rasvahappojen ja erityisesti linolihapon määrä kuvastui selvästi seerumin rasvojen rasvahappokoostumuksiin yli 4 vuoden seuranta-aikana. Raportti englanniksi. Suomenkielinen yhteenveto s. 112-117.
  • Kunvik, Susanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Hyvä ravitsemustila ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua ja lisäksi se luo edellytykset kotona asumiselle. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin monia kognitiivisia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Virheravitsemuksen takia huonontunut terveys voi heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisen riskiä. Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia kotona asuvien, viimeisen vuoden aikana kaatuneiden, ikääntyneiden ravitsemustilaa ja sen yhteyttä kognitioon sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, oliko tutkimushenkilöiden kaatumistausta yhteydessä ravitsemustilaan. Poikkileikkaustutkimus koostui Porissa vuosina 2003–2005 toteutetun Pysy Pystys -tutkimuksen kotona asuneista ikääntyneistä (n=554). Pysy Pystys -tutkimuksessa tutkittiin viimeisten 12 kuukauden aikana kaatuneiden, 65 vuotta täyttäneiden, porilaisten kaatumisten vaaratekijöitä. Tutkimushenkilöiden ravitsemustila arvioitiin MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment), kognitiiviset taidot MMSE-testillä (Mini Mental State Examination) ja psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät GDS-testillä (Geriatric Depression Scale) sekä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden yhteyksiä tutkittiin normaalissa ja heikentyneessä ravitsemustilassa olevien ryhmien välisinä eroina Khiin neliötestillä ja Mann-Whitney U-testillä. Lisäksi logistisella regressioanalyysillä etsittiin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyteen. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 73 vuotta ja suurin osa heistä (83 %) oli naisia. Heikentyneessä ravitsemustilassa (MNA ? 23,5) oli 10,8 prosenttia. Heikentyneessä ravitsemustilassa olleet olivat kaatuneet useammin kuin normaalissa ravitsemustilassa olevat. Psyykkisistä tekijöistä elämään tyytymättömyys, masennus ja turvattomuuden kokeminen lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Alkoholin viikoittainen käyttö puolestaan vähensi todennäköisyyttä. Sosiaalisista tekijöistä yksinäisyys, vähäinen toisten luona vieraileminen ja keskustelukumppanin puute lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Kognition ja ravitsemustilan välillä ei ollut yhteyttä. Havaituista yhteyksistä erityisen merkittäviä olivat elämään tyytymättömyyden, yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemisen yhteydet, sillä näiden kolmen tekijän läsnä ollessa ikääntyneellä on yli 70 prosentin todennäköisyys olla heikentyneessä ravitsemustilassa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämään tyytyväisyys, yksinäisyys ja koettu turvattomuus tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden ravitsemustilaa arvioitaessa. Lisäksi kaatuneiden ikääntyneiden ravitsemustilaan olisi syytä kiinnittää huomiota.
  • Kivimaa, Paula; Huttunen, Suvi; Hildén, Mikael; Laturi, Jani; Lehtonen, Heikki; Pohjola, Johanna; Uusivuori, Jussi; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 34/2012
    Politiikkaristiriitojen vähentämiseksi ja synergioiden luomiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten politiikkatoimet eri sektoreilla ja sektorit ylittävästi vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Missä määrin politiikkasektorit ovat ilmastopolitiikan kanssa koherentteja? Tässä tutkimuksessa ilmastopolitiikan koherenssia tarkasteltiin suhteessa metsäbioenergiaan ja elintarvikeketjuihin liittyviin politiikkatoimiin toimien ja toimijoiden näkökulmasta. Tarkastelu perustui kvantitatiivisiin malleihin, politiikka–analyysiin, toimijahaastatteluihin ja työpajoihin. Tutkimuksessa havaittiin puutteita ristiriitojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Metsäbioenergian osalta tämä ilmeni päällekkäisinä metsien käytön tavoitteina ilman selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsienkäytön tavoitteisiin. Toimijat kokivat ongelmat politiikkakeinojen nopeina muutoksina ja eroina erilaisten bioenergiaketjujen huomioinnissa. Mallilaskelmat nostivat esiin epäsuoria ja sektoreiden välisiä vaikutuksia. Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö nostaa energiapuun hintaa ja kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja turpeen hintasuhteeseen ja siten energialaitosten polttoainevalintaan. Markkinavaikutukset tulee ottaa huomioon esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja. Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä. Elintarvikeketjujen osalta ravitsemussuositukset ovat ilmastopolitiikan kanssa yhtenevät: ravitsemussuositusten mukainen kulutus vähentäisi ilmastopäästöjä. Toisaalta suositusten mukainen kulutus ei suoraan johda kotimaisen maataloustuotannon ja sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen, vaan vaikutus on pikemminkin globaali. Kansallisen tason päästövähennyksiä voidaan tukea maatalouspolitiikalla. Esimerkkinä tarkasteltiin maankäytön muutoksia. Pellonraivauksen todettiin aiheutuvan vesiensuojelun ja maatalouspolitiikan yhdistelmästä, joka tilakoon kasvun ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen vuoksi kannustaa pellonraivaukseen myös alueilla, joilla peltomaan raivauksesta aiheutuu suhteessa suuremmat päästöt. Koherenssin lisääminen edellyttää koherenssiongelmien parempaa tunnistamista. Tämä vaatii politiikkatoimien ja niiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Käytännössä tarvitaan eri tavoitteiden välisten ristiriitojen avoimempaa käsittelyä sekä tavoitteiden selkeää priorisointia.
  • Kaljonen, Minna; Kortetmäki, Teea; Ritola, Roosa (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Elintarvike ja Terveys-lehti 4:2020
    Ruoan tuotannon ja kulutuksen muuttaminen kestävämpään suuntaan on yksi aikamme suurista haasteista. Muutos tarjoaa suomalaisille ruokapalveluille mahdollisuuden nostaa alan arvostusta ja yhteiskunnallista merkitystä. Julkiset ruokapalvelut ovat jo pitkään ohjanneet suomalaisia syömään terveellisesti. Ruokapalveluiden tavoite tasavertaisesta ja tasapainoisesta ravitsemuksesta on tärkeä tavoite myös kestävän syömisen edistämisessä. Uusien ympäristöystävällisten ruokailutapojen opettelu vaatii kuitenkin osallisuuden vahvistamista ja yhteisiä sitovia tavoitteita.
  • Tigerstedt, Carl (Helsinki, 1918)
    Koetoimintajulkaisuja / Hankkija ; 1
  • Torvi, Anneli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Johdanto: Elintapojen on todettu vaikuttavan kognition heikentymisen riskiin ikääntyneillä. Ravintotekijöistä mm. runsas kalan ja kasvisten käyttö, tyydyttymättömät rasvahapot sekä antioksidantit ovat olleet yhteydessä hyvän kognition säilymiseen. Kognition heikentymiseen on yhdistetty mm. tyydyttyneen rasvan runsas saanti sekä punaisen lihan runsas käyttö. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalan, kasvisten ja punaisen lihan yhteyttä kognitioon 65–75-vuotiailla kotona asuvilla naisilla ja miehillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus on poikittaistutkimus FlaSeCo-interventiotutkimuksen lähtötilanteesta. Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudulla 65–75-vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joiden kognitio arvioitiin normaaliksi The Saint Louis University Mental Status:lla (SLUMS). Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla ja kognitiota Trail Making Testillä (TMT). Tutkittavilta mitattiin veren rasva- ja sokeriarvoja sekä arvioitiin masentuneisuutta GDS30-mittarilla ja terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-mittarilla. Ruokapäiväkirjoista laskettiin ruokien kulutusta sekä energian ja ravintoaineiden saantia. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 104 henkilöä, joista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 69 vuotta. Osallistujat olivat pitkään kouluttautuneita, keskimäärin 14,9 vuotta. Keskimääräinen energiansaanti oli naisilla 1812 kcal (SD 392) ja miehillä 2021 kcal (SD 523) päivässä. Keskimääräinen kasvisten kulutus oli naisilla 459 g (SD 241) ja miehillä 395 g (SD 209) päivässä, kalan vastaavasti 44 g (SD 47) ja 36 g (SD 45) sekä punaisen lihan 44 g (SD 48) ja 106 g (SD90). Kalan kulutuksen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: I, n=35 (0 g/päivä), II, n=34 (3,3–51,2 g/päivä), III, n=35 (53,3–200 g/päivä) ja vastaavasti kasvisten kulutuksen perusteella: I, n=35 (44,0–311,7 g/päivä), II, n=34 (316,7–450,7 g/päivä), III, n=35 (453,3–1115 g/päivä) sekä punaisen lihan kulutuksen perusteella: I, n=34 (0–23,0 g/päivä), II, n=35 (26,3–85 g/päivä), III, n=35 (85,0–527,0 g/päivä). TMT B-osan suorittamiseen kului keskimäärin kasvisten kulutuksen luokissa I, II ja II 99,3 s (SD 45,9), 86,0 s (SD 33,4) ja 94,7 s (SD 47,2), (p=0,68), punaisen lihan kulutuksen luokissa I, II ja II 95,5 s (SD 41,1), 91,2 s (SD 36,8) ja 93,1 s (SD 49,4), (p=0,83) sekä kalan kulutuksen luokissa I, II ja II 100,9 s (SD 47,8), 96,1 s (SD 45,2), 82,8 s (SD 32,1), (p=0,062). Kalan ja kasvisten kulutuksen välillä oli positiivinen yhteys (p=0,019). Kalan ja punaisen lihan kulutuksen välillä oli lähes tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (p=0,072). Johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella terveillä, kognitioltaan normaaleiksi arvioiduilla ikääntyneillä henkilöillä kalan, punaisen lihan tai kasvisten kulutus ei ollut suoraan yhteydessä kognitioon. Tulokset voivat kuitenkin viitata siihen, että runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio voisi kokonaisuudessaan olla yhteydessä hyvään kognitioon, koska enemmän kalaa syöneet söivät enemmän kasviksia ja vähemmän punaista lihaa. Kalan runsas kulutus saattaa kertoa tässä tutkimuksessa kognitiota suojaavasta kokonaisruokavaliosta.
  • Punttila, Eliisa (Helsingfors universitet, 2013)
    The aim of this master’s thesis was to quantify the net benefits when 7 % of Finnish adults shift from their average diet to a low carbohydrate diet (VHH), a very low carbohydrate diet (EVHH) or a diet based on Finnish nutrition recommendations (SUOSITUS). The low carbohydrate diets were based on 84 food diaries that were collected by an online survey. The diet shifts were conducted by social cost-benefit-analysis (CBA) including environmental and health impacts in monetary values. The environmental impacts included changes in greenhouse gas emissions and nutrient emissions into Baltic sea while the health impacts included changes in myocardial infarction and stroke incidence related on consumption of fruits and vegetables, and in colorectal cancer incidence related on red and processed meat. The net benefits were quantified also in a scenario when the energy intake in VHH, EVHH and SUOSITUS were lower and the diets lead to 15 kilograms weight reduction and to normal weight. In the weight loss scenario the changes in colorectal cancer and type 2 diabetes incidence related on overweight were included in addition to other impacts. In the non-weight loss scenario when 7 % of Finnish adults shift to VHH, EVHH or SUOSITUS diet, the total net benefits were respectively -3,7 million, -10,8 million and 7,3 million euros per year. The net benefits of environmental impacts dominated: in VHH, EVHH and SUOSITUS cases they were -6,5 million, -12,9 million and 3,3 million euros. The largest difference between diets resulted from consumption of meat and milk products. In weight loss scenario, the net benefits from VHH, EVHH and SUOSITUS cases were 11,2 million, 5,8 million and 20,6 million euros per year and the benefits of reduced incidence of type 2 diabetes dominated: in all cases they were 10,0 million euros. In conclusion, the sift to the diet based on Finnish nutrient recommendations resulted in the highest positive net benefit. The net benefits of sifting to the VHH and EVHH diets were positive only if when these lead to significant weight loss. However, many potential impacts and factors (e.g. saturated fat, dietary fiber) were not included in this study. Further research is needed.
  • Viitakangas, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tausta: Fosforin saanti on Suomessa kaksin-kolminkertaista suhteessa ravitsemussuosituksiin. Tärkeimmät fosforin lähteet suomalaisilla ovat liha-, maito- ja viljavalmisteet. Elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvä fosfori on liittyneenä proteiiniin ja muihin ravintoaineisiin. Kasviperäisissä proteiinin lähteissä fosfori esiintyy fytaattina, jonka hyväksikäytettävyys on pienempi kuin eläinperäisen proteiinin fosforilla. Fosfori on tärkeä ravintoaine, mutta suurissa määrin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia elimistössä. Munuaisen vajaatoimintaa sairastavilla veren suuri fosfaattipitoisuus on haitallista ja se on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin. Vastaavanlainen yhteys on havaittu myös terveillä ihmisillä. Ravinnon fosforin osalta on vähemmän tutkimustuloksia. Fosfaatin ja kalsiumin aineenvaihdunta toimii tiiviisti yhdessä ja niiden säätelyyn osallistuvat mm. lisäkilpirauhashormoni (PTH), fibroblastikasvutekijä 23 (FGF23) ja kalsitrioli (1,25-dihydroksi-D-vitamiini, 1,25(OH)2D). PTH:n ja FGF23:n kohonnut pitoisuus on yhdistetty mm. verisuonien kalkkeutumiseen ja häiriintyneeseen luustoaineenvaihduntaan. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia, onko eläin- ja kasviproteiinipainotteisen ruokavalion välillä eroa fosforin saannissa ja eroavatko ruokavaliot vaikutuksiltaan fosfaattiaineenvaihduntaan. Tutkimushypoteesina oli, että kasviperäinen fosfori imeytyy heikommin kuin eläinperäinen fosfori ja että se aiheuttaa heikomman vasteen fosfaatin aineenvaihdunnan merkkiaineissa. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ScenoProt-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavia oli yhteensä 136 ja heidät jaettiin kolmeen ruokavalioryhmään: eläinproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 70/30) 50/50-ruokavalio (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 50/50) ja kasviproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 30/70). Laskennallinen proteiinin osuus kaikissa ruokavalioissa oli 17E%. Tutkittavat olivat terveitä 20-69-vuotiaita aikuisia (79 % naisia, 21 % miehiä). Intervention kesto oli 12 viikkoa. Ennen intervention alkua ja sen lopussa tutkittavilta kerättiin paastoverinäyte ja vuorokausivirtsa, sekä neljän päivän ruokapäiväkirja. Ravintoaineiden saantia analysointiin AIVODiet-ohjelmalla. Eroja fosforin saannissa intervention loppupisteessä tutkittiin varianssianalyysilla. Fosfaattiaineenvaihduntaan liittyvien merkkiaineiden pitoisuuksia veressä (seerumin kalsium ja fosfaatti, sekä plasman PTH, FGF23 ja 25(OH)D) ja virtsassa (virtsan fosfaatti ja kalsium) intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysilla käyttäen ennen interventiota mitattuja pitoisuuksia kovariaattina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa fosforin saannissa (p>0,05). Intervention lopussa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin saanti oli 1807 mg (SD 506 mg) ja kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa 1558 mg (SD 320 mg) (p<0,001). Eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin eritys (U-Pi) oli intervention lopussa suurempaa kuin kasviproteiinipainotteisessa (p<0,001). Kun fosforin eritys vakioitiin fosforin saannilla, eritys oli edelleen suurempaa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa verrattuna kasviproteiinipainotteiseen (p<0,001). Verestä mitatuissa fosfaatti-, kalsium-, PTH-, FGF23 ja 25(OH)D-pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ruokavalioryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Plasman PTH-pitoisuus nousi (p≤0,005) ja 25(OH)D-pitoisuus laski (p<0,001) kaikissa ryhmissä. Johtopäätökset: Fosforin saanti ja fosfaatin eritys oli vähäisempää kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa kuin eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa. Fosfaattiaineenvaihdunnan verestä mitattujen merkkiaineiden pitoisuuksissa ei havaittu eroa ruokavalioiden välillä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että eläinproteiiniperäinen fosfori saattaa imeytyä tehokkaammin kuin kasviproteiiniperäinen fosfori. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia eläin- ja kasviperäisestä fosforista tulisi tehdä erityisesti terveillä koehenkilöillä. Myös fosfaatin aineenvaihduntaa ja sen osallistumista sairauksien kehittymiseen tulisi vielä tutkia lisää.
  • Sarlio, Sirpa (2019)
    Ruokavaliolla on keskeinen merkitys terveyden edistämisessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kestävyys ja terveellisyys ovat osa kansallisia ja pohjoismaisia ravitsemussuosituksia mutta ne toteutuvat puutteellisesti. Ongelmina on nykyään esimerkiksi liiallinen energian ja punaisen lihan kulutus ja liian vähäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö. Ravitsemus- ja ruokapolitiikassa tulisi nykyistä selvemmin huomioida ihmisen terveyden ja ruokajärjestelmän lisäksi myös ympäristö ja maapallon kantokyvyn rajat. Kestävää ja terveellistä ruokavaliota voi edistää vaikuttamalla maatalouspolitiikkaan sekä hyödyntämällä fiskaalisia keinoja, ruokapalveluja ja julkisia hankintoja, koulutusta ja informaatiota, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä vaikuttamalla ruokaympäristöön. Ruokajärjestelmän muutos kohti kestävää ja terveellistä ruokavaliota vaatii monia erilaisia poikkihallinnollisia toimia. Mukaan tulee saada hallituksen lisäksi kunnat, joilla on vastuu monista käytännön ratkaisuista liittyen esimerkiksi ruokaympäristöön, julkisten ruokapalvelujen tarjontaan ja opetuksen järjestämiseen.
  • Suomi, Juho (Helsingin yliopisto, 2021)
    Introduction: Fitness athletes change their nutrition a week before competition during “peak week” in the hope of achieving a better physique in competition. There is little evidence of the benefits of peaking in fitness sports and current literature suggests that these peaking methods might even be harmful to athletes’ condition or pose a risk to their health. Aim of the study: The aim of this study was to investigate the nutritional strategies of fitness athletes during the peak week and the effects of these strategies on body composition, anthropometry, and hormonal markers. Materials and methods: Participants consisted of 6 female and 10 male fitness athletes preparing for the 2019 Finnish championships. The participants’ hormone levels (cortisol, estradiol, T4, FSH, T3, insulin, free testosterone, leptin, and ghrelin) were measured from blood samples collected before the beginning of the peak week and on the day after the competition. Body composition and anthropometric measurements (weight, fat mass, fat free mass, intracellular water, total body water, chest circumference, waist circumference, vastus lateralis CSA) were taken at the same time points. The energy and nutrient intake of the athletes was estimated based on self-reported food diaries. The associations between nutritional factors and changes in body composition and hormonal markers were investigated with regression analysis. Results: The competitors were found to significantly (p < 0,05) increase their energy intake, carbohydrate and sodium intake, and to decrease their protein intake when transitioning to peak week. During the peak week body weight, fat free mass, intracellular and total body water, waist circumference and vastus lateralis CSA increased statistically significantly (p < 0,05). A statistically significant decrease was found in cortisol, estradiol, free testosterone and ghrelin levels, whereas T4, FSH, T3, insulin, and leptin levels increased significantly (p < 0,05). Conclusions: We found that fitness athletes change their nutrition a week before the competition in the hope of achieving a better competition physique. The changes in energy and nutrient intake were not associated with changes in body composition, but they may be connected to hormonal changes. The hormonal changes detected during the peak week indicate that athletes start to recover from a long period of energy restriction, which may lead to a better competition physique.
  • Ingman, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Backround and aim of the sudy: Berries and berry polyphenols inhibit the growth of cancerous tumors in vivo and cancer cells in vitro. In the digestive system polyphenols are converted to various metabolites, such as phenolic acids, which may partially count for polyphenol bioactivity. These and other components in the liquid fraction of feces, i.e. the fecal water, are in contact with the proliferating cells residing at the bottom of colonic crypts, and may therefore affect colon cancer risk. The aim of this study was to investigate whether berry consumption changes the effect of fecal water on colon cancer cell viability in vitro, when the amount of dietary red meat is controlled. Also of interest was to investigate the possible correlation between fecal water phenolic acids and the viability of fecal water-exposed cells. Materials and methods: Karnimari was a four-week randomized intervention study with two study groups; one receiving 200 g berries and 150 g pork products daily, and the other group receiving pork products only. Fecal samples were collected before and after intervention and fecal waters were extracted. Polyphenol metabolites from end-point fecal waters were analyzed using UHPLC-DAD-FLD-method. Human colon cancer cells (Caco-2 ja HCA-7) and monkey fibroblasts (CV1-P) were exposed to diluted fecal waters (10 % / 20 % / 30 % fecal water) for 24 h, and cell viability was measured with a method based on cellular dehydrogenase activity. The difference in cell viability between groups after intervention was tested with covariance analysis (ANCOVA). The difference in fecal water concentration of phenolic acids between groups after intervention and the difference in cell viability between groups before intervention were tested with Mann-Whitney U-test. The correlations between fecal water phenolic acids and cell viability were tested with Spearman’s correlation. Results: After intervention fecal waters from the berry group reduced cell viability more than fecal waters from the control group. The difference was significant in all three cell lines when fecal water concentration in cell medium was 30 % (HCA-7 p<0.001; Caco-2 p=0.032; CV1-P p=0.009), and in cells HCA-7 (p=0.007) and CV1-P (p=0.003) also when fecal water concentration was 20 %. The concentrations of fecal water protocathequic acid (p=0.027) and p-coumaric acid (p=0.003) were greater in the berry group than in the control group. p-Coumaric acid concentration was significantly correlated with cell viability in all cell lines when fecal water concentration in cell medium was 20 % or 30 %, regardless of the relatively small amounts of p-coumaric acid detected. Conclusions: Fecal waters from the berry group reduced the viability of both colon cancer cell lines and fibroblasts more than fecal waters from the control group. Eating berries led to greater amounts of protocathequic acid and p-coumaric acid in fecal water. p-Coumaric acid may reduce cell viability or be connected to another affective component in fecal water. The biological mechanisms behind the cell viability reducing ability of fecal water from berry eating subjects should be further investigated.
  • Taipale, Sami J.; Kuoppamäki, Kirsi; Strandberg, Ursula; Peltomaa, Elina; Vuorio, Kristiina (SpringerLink, 2020)
    Hydrobiologia 847 21 (2020)
    Food quality is one of the key factors influencing zooplankton population dynamics. Eutrophication drives phytoplankton communities toward the dominance of cyanobacteria, which means a decrease in the availability of sterols and long-chain polyunsaturated fatty acids (EPA and DHA). The effects of different restoration measures on the nutritional quality of the phytoplankton community and subsequent impacts on zooplankton biomass have rarely been considered. We analyzed the nutritional quality of phytoplankton in the eutrophic Lake Vesijärvi in southern Finland over a 37-year period, and studied the impacts of two restoration measures, biomanipulation and hypolimnetic aeration, on the abundance of high-quality phytoplankton. We found that biomanipulation had a positive impact on the abundance of taxa synthesizing sterols, EPA, and DHA and, concurrently, on the biomass of the keystone species Daphnia. In contrast, hypolimnetic aeration did not result in such a beneficial outcome, manifested as a decrease in the abundance of Daphnia and frequent phytoplankton blooms dominated by cyanobacteria suggesting reduction in the nutritional quality of food for Daphnia. Our analysis shows that the determination of the nutritional value of algae and the contribution of essential fatty acids and sterols is an effective method to evaluate the success of various restoration measures.
  • Clopatt, Arthur (Tekijä, 1903)
  • Niemelä, Kirsi (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of this study was to develop mathematical energy balance models for early and middle lactation period of dairy cows. The traits for predicting were information of diet, feed, milk production, milk composition, body weight and body condition score. This study was a part of development work of KarjaKompassi-project. The data used in this study was based on 12 feeding experiments performed in Finland. The complete data from the studies included 2647 weekly records from multiparous dairy cows and 1070 weekly records from primiparous dairy cows. The data was collected from calving to 8-28 weeks of lactation. Three-fourths of the totals of 344 dairy cows were Finnish Ayshire cows and the rest of the cows were Friesian Cattle. The cows were fed by the Finnish feeding standards. The data was handled by the Mixed-procedure of the SAS-programme. The outliers were removed with Tukey´s method. The relationship between energy balance and predictor traits was studied with correlation analysis. The regression analysis was used to predicting energy balance. To quantify the relationship of lactation day to energy balance, 5 functions were fitted. The random factor was a cow in the experiment. The model fit was assessed by residual mean square error, coefficient of determination and Bayesian information criterion. The best models were validated in the independent data. Ali-Schaeffer achieved the highest fit functions. It was used by the basal model. The error in every model grew after the 12th lactation week, because the number of records decreased and energy balance turned positive. The proportion of concentrate in the diets and concentrate dry matter intake index were the best predictors of energy balance from traits of diet. Milk yield, ECM, milk fat and milk fat-protein ratio were good predictors during lactation period. The RMSE was lower when ECM was standardized. The body weight and body condition score didn’t improve the predictive value of the basal model. The models can be used to predict energy balance in the herd level, but they are not applicable for predicting individual cow energy balance.