Browsing by Subject "reaalioptiot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Nordlund, Toni (2003)
    Riskisijoittamisella (venture capital) tarkoitetaan yleisesti sijoitusten tekemistä kohteisiin,joilla on vahvat kasvuedellytykset mutta ei pääsyä pääomamarkkinoille. Työn tavoitteena on tutkia tällaisten kohteiden rationaalista arvottamista rakentamalla malli, jossa riskiprojekti(venture project) toteutetaan perinteisesti kahden komplementaarisen osapuolenyhteistyönä. Rahoittaja (venture capitalist) panostaa projektiin osakesijoituksilla, kun taas yrittäjän (entrepreneur) panos muodostuu henkisestä pääomasta. Työ lähtee liikkeelle oletuksesta, että rahoittajan pääomapanostus on vaiheistettua, mikä antaa hänelle vahvan aseman projektin kontrolloimisessa: rahoittaja käy periodisesti läpi projektin kehitysvaiheensekä tulevaisuuden näkymät. Jos projekti osoittautuu epäonnistuneeksi, rahoittaja voi poistua välittömästi nolla tuotolla. Päätavoitteena rahoittajalla on kuitenkin määrittää optimaalinen ajoitus ensitarjousmyynnille (IPO), jossa kertynyt osuus projektin osakepääomasta suunnataan markkinoille. Tästä johtuen projektin rationaalinen arvottaminen ilmenee optimaalisen pysäytyksen ongelmana, jota työssä lähestytään reaalioptioiden näkökulmasta. Dynaamisen ohjelmoinnin optimaalisuusperiaatteeseen sekä yleiseen pysäytysteoriaan nojaten riskiprojektin rationaalinen arvo sekä optimaalinen pysäytyssääntö (stopping rule) johdetaan yksityiskohtaisesti. Eksessiivisen majorantin käsite ja pysäytyssäännön regulariteetti tuodaan esille analyysin keskeisinä rakennuspalikoina. Osoittautuu, että rationaalinen hinta voidaan ilmaista ns. pienimmällä eksessiivisellä majorantilla, joka pitää sisällään vaiheistetun pääomapanostuksen synnyttämän time-to-build elementin. Uutuutena riskirahoituskirjallisuudessa työssä esitellään melkein optimaaliset (near-optimal) pysäytyssäännöt optimaalisen säännön rinnalla. Poikkeama optimaalisuudesta tulkitaan yksinkertaisesti siten että projekti pysäytetään, vaikka time-to-build elementin arvo on suurempi kuin välitön tuotto. Sekä optimaalista sääntöä että melkein optimaalisia sääntöjä sovelletaan joihinkin riskirahoitusteorian mielenkiintoisia ongelmiin. Työssä mm. tutkitaan yrittäjän outside optioiden vaikutusta projektin rationaalisen reaalioptioarvoon sekä rahoittajan optimaalisen pysäytysstrategiaan. Optimaalista pysäytyssääntöä hyödyntäen työssä johdetaan lopuksi riittävät ehdot pysäytyksen - ja etenkin ensitarjousmyynnin - epäoptimaalisuudelle. Peruslähteinä työssä ovat mm. seuraavat:Shiryayev, A. N. (1978): Optimal Stopping Rules. Springer-Verlag. Harrison, J.M., and Kreps, D.M. (1979): Martingales and Arbitrage in Multiperiod Securities Markets. Journal of Economic Theory, vol. 20, ss. 381-408. Trigeorgis, Lenos (1996): Real Options: Managerial Flexibility and Strategy in Resource Allocation. The MIT Press.
  • Vesala, Timo (2000)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan optioteorian soveltamista ns. venture capital -yhtiöiden tekemien sijoitusten evaluointiin. Koska venture capital -toiminta on pääsääntöisesti tietopainotteisten, pienten- ja keskisuurten teknologiayritysten rahoitusta oman pääoman ehdoin, kohdeyritysten tulevaisuuden kasvuodotuksilla on merkittävä osuus venture capital -sijoitusten arvon määräytymisessä. Kasvumahdollisuudet - ym. liiketoiminnalliset mahdollisuudet ja joustavuudet - voidaan ymmärtää reaalioptioina, joiden arvoa perinteinen, nettonykyarvolaskelmiin perustuva investointiteoria ei kykene kyllin hyvin huomioimaan. Tämän tutkielman tärkeimpänä tehtävänä onkin tarkastella, miten erilaisia optiohinnoittelumalleja hyödyntämällä voidaan reaalioptioiden arvo sisällyttää venture capital -yhtiöiden tekemien investointien arvonmäärityksiin. Erityisen keskeistä on ymmärtää venture capital -toiminnalle tyypillisen rahoituksen vaiheistuksen merkitys sijoitusten optioarvolle. Vaiheistamalla antamaansa rahoitusta venture capital -yhtiö tulee samalla luoneeksi säännöllisin väliajoin erääntyviä optioita vetäytyä rahoitettavasta projektista. Tutkielmassa käytettyjen esimerkkien avulla havaitaan näiden 'luopumisoptioiden' (option to abandon) lisäävän venture capital -sijoitusten arvoa rajoittamalla mahdollisesti realisoituvia tappioita. Toisaalta yksittäiset rahoitusvaiheet voidaan tulkita optioksi olla mukana rahoittamassa kohdeyritystä vielä myöhemmilläkin rahoituskierroksilla. Tällöin alkuperäinen venture capital -sijoitus on maksu 'yhdistelmäoptiosta' (compound option), joka koostuu peräkkäisistä oikeuksista (mutta ei velvollisuuksista) investoida kohdeyritykseen ja jossa edellisen sijoitusmahdollisuuden toteutus on seuraavan rahoituskierroksen välttämätön edellytys. Monien optiohinnoitellumallien luotettavaa soveltamista kuitenkin rajoittaa sekä venture capital -yhtiön että kohdeyrityksen kyky vaikuttaa investoinnin optioarvon määrääviin tekijöihin. Rahoittajan ja yrittäjän välinen epäsymmetrinen informaatio syventää tätä ongelmaa lisäämällä yrityskohtaista riskiä, jonka huomioiminen perinteisissä optiomalleissa on hankalaa. Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että vaihdettavien arvopapereiden (convertible securities) käyttö venture capital -rahoituksessa lievittää epäsymmetrisen informaation potentiaalisesti aiheuttamia ongelmia ja kannustaa eri osapuolia yrityksen arvon kannalta optimaaliseen toimintaan. Vaihdettavat arvopaperit myös osaltaan vahvistavat venture capital -sijotusten optioluonnetta suojaamalla rahoittajaa entistä tehokkaammin tappioriskiltä. Koska optioteoria tarjoaa selviä implikaatioita rationaaliselle venture capital -sijoittamiselle, voidaan myös venture capital -markkinoiden kehittyneisyyttä arvioida optioteorian 'opetusten' valossa. Tämän pro gradu -työn lopussa onkin näistä lähtökohdista käsin vertailtu amerikkalaisia ja eurooppalaisia venture capital -markkinoita sekä koetettu löytää selityksiä toimialan kehittymättömyydelle Euroopassa.