Browsing by Subject "reformi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Eriksson-Sürel, Janika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Mohandas Gandhin vegetarismin syntyä ja kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani Gandhin omia kirjoituksia ja puheita peilaten niitä historialliseen kontekstiin ja Gandhin elämänvaiheisiin. Pyrkimyksenäni on tarkastella Gandhin vegetarismia eri näkökulmista. Tutkin sitä, mistä lähtökohdista hänen kasvissyöntinsä syntyi ja kehittyi, millaiset tekijät siihen vaikuttivat matkan varrella ja sitä, millaiseksi Gandhin vegetarismi lopulta muotoutui. Kiinnitän huomiota erityisesti uskonnollisiin tekijöihin. Selvitän samalla, miten Gandhi pyrki levittämään kasvissyöntiä ihmisten keskuudessa. Gandhi kirjoitti elämänsä aikana hyvin paljon. Päälähteitäni ovat puhe The Moral Basis of Vegetarianism vuodelta 1931, teos Key to Health vuodelta 1948 ja omaelämäkerta Autobiography. My Experiments with Truth vuodelta 1927. Kymmeniätuhansia sivuja sisältävä kokoelma The Collected Works of Mahatma Gandhi on apunani päälähteitäni tukemassa.Tutkimukseni alkaa vuodesta 1888, jolloin Gandhi muutti Englantiin ja päättyy hänen kuolemaansa vuonna 1948. Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä jo taustansa takia. Hänen kasvissyöntinsä oli perua hänen vanhemmiltaan, joiden vegetarismi oli luonteeltaan uskonnollista. Hindulaisen perheen kasvissyöntiä väritti usko ahimsaan, jainalaiseen väkivallattomuuden periaatteeseen, joka nousi myöhemmin Gandhin elämän ja toiminnan prinsiipiksi. Muuttaessaan Englantiin 1888 Gandhi tutustui englantilaiseen vegetarismiin, joka painotti terveyttä ja etiikkaa. Englantilainen vegetarismi oli myös yhteiskunnallisesti kantaaottava vaihtoehtoliike, jonka piirissä eli voimakkaasti ajatus yhteiskunnan uudistamisesta kasvisruokavalion avulla. Gandhi sai vegetarismin filosofiaansa perusteet intialaisen uskonnollisuuden kentästä, mutta sen yhteiskunnallinen ulottuvuus oli perua englantilaisesta vegetarismista. Englantilaisista kasvissyöjistä Gandhia inspiroivat etenkin Henry S. Salt, Anna Kingsford ja Howard Williams. Henry S. Saltilta Gandhi sai kipinän vakaumukselliseen kasvissyöntiin. Gandhin ajatus kasvissyönnistä yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä oli myös Saltilta lähtöisin, kuten myös ajatus vegetarismin ekonomisista mahdollisuuksista. Anna Kingsford tuki kasvissyönnin ekonomisuutta ja yhteiskunnallisuutta ja toi Gandhin filosofiaan painotuksen kasvissyönnin terveydellisistä hyödyistä. Howard Williamsilta Gandhin voidaan havaita saaneen idean ihmisen ja ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Gandhin vegetarismi kehittyi koko hänen elämänsä ajan. Siirtyessään Englannista Etelä-Afrikkaan vuonna 1891 Gandhin tärkein motiivi kasvissyönnille oli terveys. Etelä-Afrikassa hän kuitenkin koki uskonnollisen heräämisen, jonka ansiosta uskonnosta tuli pääsyy hänen vegetaristiselle elämäntavalleen. Gandhin usko väkivallattomuuteen kasvoi ja se ilmeni sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan että vegetarismin filosofiassaan. Intiaan siirryttyään 1915 Gandhin vegetarismi sai vielä uuden ulottuvuuden, kun hän pyrki käyttämään sitä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Hänen tavoitteenaan oli auttaa Intian väestöä niin terveydellisesti, moraalisesti kuin uskonnollisesti unohtamatta yhteiskunnallista aspektia. Gandhi levitti kasvissyönnin aatetta lehtiartikkeileilla, puheilla, keskusteluilla, kirjeillä ja kirjoituksilla. Gandhin kasvissyönnin filosofian voi nähdä olleen symbioosi intialaisesta kasvissyönnistä ja viktoriaanisen Englannin vegetarismista. Se muotoutui näiden vaikuttimien sisällöistä jakehittyi Gandhin omien ruokavaliokokeilujen myötä. Vegetaristinen ruokavalio oli Gandhin työkalu hänen pyrkimyksessään yhteiskunnan uudistamiseen. Gandhi uskoi, että oli ihmisen moraalinen ja uskonnollinen velvollisuus pitää huolta terveydestään ja pitäytyä väkivallattomassa ruokavaliossa. Se oli hänelle jumalanpalvelusta, joka auttoi ihmistä tämän matkalla kohti mokshaa, vapautumista. Samalla se kehitti ihmistä ja yhteiskuntaa paremmiksi – Gandhi pyrki uudistamaan myös yhteiskunnan moraalia.
  • Ahtiainen, Raisa (2017)
    Kirjoitus pohjautuu juuri valmistuneeseen väitöstutkimukseeni, jossa tarkastelin erityisopetuksen uudistusta. Kyse on uudistuksesta, jonka seurauksena siirryttiin nykyiseen oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmään. Tutkin aihetta muutosteoreettisesta näkökulmasta. Uudistusta koskeva aineistoni muodostui poliittisista asiakirjoista. Tässä kirjoituksessa kerron, kuinka koulun kehittäminen ja uudistuksen keskeinen sanoma uudistuksen käynnistysvaiheessa voidaan kytkeä kansainväliseen koulutuspoliittiseen viitekehykseen. Pohjustan aihetta käymällä läpi erityisopetuksen uudistuksen syntyhistoriaa, jonka juuret ovat jäljitettävissä yli 20 vuoden taakse. Kirjoitukseni tarkoitus on valottaa sitä, kuinka nykyään käytössä oleva tukijärjestelmä on tullut osaksi kouluarkea, ja kuvata, millaisin sanakääntein uudistusta 10 vuotta sitten ryhdyttiin opetushenkilöstölle esittelemään. Millaisia viestejä opetusministeriön vuonna 2007 julkaisemasta Erityisopetuksen strategiasta on luettavissa?
  • Juvonen, Aino (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena on Juha Sipilän hallituksen vaalikaudella 2015–2019 tekemään ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä valtiollinen kouludiskurssi. Aineisto koostuu 14:stä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2017 tuottamasta tekstistä, joista 12 on ammatillista reformia koskevia tiedotteita, yksi ammatillisen koulutuksen tilaa koskeva välikysymysvastaus ja yksi opetusministerin pitämä avajaispuhe vuodelta 2017. Tutkielmassa tarkastelen muutostarvediskurssiksi nimeämääni diskurssia lingvistisesti painottuvan kriittisen diskurssinanalyysin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, 1) millaisista kielellisistä keinoista diskurssi rakentuu, 2) millaista ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä diskurssi on opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamissa teksteissä ja 3) millaisia merkityksiä diskurssi ilmentää ja tuottaa. Tavoitteena on myös selvittää, millaista ideologiaa reformin valmistelijatahon tuottama muutostarvediskurssi heijastaa. Laadullisessa aineistopohjaisessa analyysissa käytän menetelmänä lingvististä analyysia sekä aineiston keskeisten käsitteiden semanttisten roolien ja kollokaattien tarkastelua. Tutkielman tulokset osoittavat, että opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamassa ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvässä muutostarvediskurssissa merkityksiä rakennetaan asettamalla keskeisiä ilmauksia toistuvasti samoihin semanttisiin rooleihin. Aineiston keskeiset ilmaukset (reformi, rahoitus, työelämä ja muutos), jotka ovat abstrakteja ja ei-inhimillisiä subjekteja, näyttäytyvät aineiston diskurssissa inhimillisten entiteettien kaltaisina. Reformi merkityksellistetään diskurssissa aktiivisena tekijänä, jolla on vain positiivisia ominaisuuksia ja vaikutuksia. Rahoitus näyttäytyy välineenä, jolla on kannustava vaikutus muun muassa huolenpidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutos näyttäytyy olosuhteena, sillä muutostarvediskurssissa kaikki toiminta sijoittuu presuppositioksi asettuvan työelämän muutoksen kehykseen. Muutos-olosuhteelle ja työelämälle konstruoidaan muutostarvediskurssissa myös tarpeita, joihin reformi ja koulutus pyrkivät vastaamaan. Usein toistuva vastata tarpeisiin/muutokseen -ilmaus luo kuvaa olosuhteen velvoittavuudesta. Koulutus näyttäytyy muutokselle ja työelämälle alisteisena, mikä heijastaa uusliberalistisen koulutuspolitiikan ja talousdiskurssin eetosta.
  • Ahtiainen, Raisa (Helsingfors universitet, 2010)
    The educational reform, launched in Finland in 2008, concerns the implementation of the Special Education Strategy (Opetusministeriö 2007) under an improvement initiative called Kelpo. One of the main proposed alterations of the Strategy relates to the support system of comprehensive school pupils. The existed two-level model (general and special support) is to be altered by the new three-level model (general, intensified and special support). There are 233 municipalities involved nationwide in the Kelpo initiative, each of which has a municipal coordinator as a national delegate. The Centre for Educational Assessment [the Centre] at the University of Helsinki, led by Professor Jarkko Hautamäki, carries out the developmental assessment of the initiative's developmental process. As a part of that assessment the Centre interviewed 151 municipal coordinators in November 2008. This thesis considers the Kelpo initiative from Michael Fullan's change theory's aspect. The aim is to identify the change theoretical factors in the speech of the municipal coordinators interviewed by the Centre, and to constitute a view of what the crucial factors in the reform implementation process are. The appearance of the change theoretical factors, in the coordinators' speech, and the meaning of these appearances are being considered from the change process point of view. The Centre collected the data by interviewing the municipal coordinators (n=151) in small groups of 4-11 people. The interview method was based on Vesala and Rantanen's (2007) qualitative attitude survey method which was adapted and evolved for the Centre's developmental assessment by Hilasvuori. The method of the analysis was a qualitative theory-based content analysis, processed using the Atlas.ti software. The theoretical frame of reference was grounded on Fullan's change theory and the analysis was based on three change theoretical categories: implementation, cooperation and perspectives in the change process. The analysis of the interview data revealed spoken expressions in the coordinators' speech which were either positively or negatively related to the theoretical categories. On the grounds of these change theoretical relations the existence of the change process was observed. The crucial factors of reform implementation were found, and the conclusion is that the encounter of the new reform-based and already existing strategies in school produces interface challenges. These challenges are particularly confronted in the context of the implementation of the new three-level support model. The interface challenges are classified as follows: conceptual, method-based, action-based and belief-based challenges.
  • Paukkonen, Nikolai (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan 2. Aikakirjassa Joasin, Hiskian ja Josian hallitukausilla tapahtuneissa reformeissa vaikuttaneita leeviläisiä: millaisia rooleja ja tehtäviä he saavat, millainen on tekstin suhtautuminen heihin, ja ovatko kuvaukset sisällöltään ja asenteeltaan yhtenäisiä. Erityisen hedelmällisiä ovat Kuningasten kirjojen kanssa paralleeliset kohdat, joiden voidaan usein selvästi osoittaa Aikakirjojen kirjoittajan tekemät mahdolliset muokkaukset, ja niiden perusteella arvioida hänen ideologiaansa ja teologiaansa. Aineistona toimivat pääasiassa 2. Aik. luvut 23—24, 29—31 ja 34—35. Tekstikatkelmat kertovat melko tarkasti kolmen edellä mainitun kuninkaan valtakausista. Joasin kohdalla huomio kiinnittyy erityisesti sotilaallisiin tehtäviin, joita leeviläiset näyttäisivät saavan vallankaappauksessa. Hiskiaa käsittelevässä luvussa erityisen mielenkiintoista on pappien ja leeviläisten ambivalentti suhde, joka näyttäytyy sekä tekstikriittisinä, että sisällöllisinä ongelmina. Verrattuna näihin kahteen ovat leeviläiset Josian valtakautena pikemminkin statisteja kuin aktiivisia vaikuttajia, mutta tekstissä on joka tapauksessa joitakin paljastavia kohtia – ennen kaikkea poikkeama paralleelisesta Kuningasten kirjojen tekstistä, jossa profeetat on vaihdettu leeviläisiksi. Tekemäni havainnot osoittavat, että vaikka 2. Aikakirjan reformikertomusten leeviläiset piirteet ovatkin mitä todennäköisimmin alkuperäisiä, ei kirjoittajan suhtautuminen kuitenkaan ole ollut johdonmukaisen positiivista – toisinaan leeviläisiä moititaan, toisaalla heitä kehutaan pappien kustannuksella. Eräs läpi MT:n 2. Aikakirjan reformikertomusten toistuva tyypillisestä kielenkäytöstä poikkeava ilmaus on ”leeviläiset papit”, jonka moni käsikirjoitus pyrkii korjaamaan muotoon ”papit ja leeviläiset”. Jokainen tapaus on kuitenkin kyseenalaistettavissa käsikirjoitusevidenssin tai kontekstin perusteella, ja ylipäänsä harvinaisuutensa vuoksi ne eivät ole riittävää todistusaineistoa murtaakseen yleisen käsityksen pappien ja heidän alaisenaan toimivien leeviläisten välisestä erosta. Aikakirjojen käsityksen mukaan leeviläisten tehtäväkirjo on laaja, ja useimmat näistä tehtävistä saavat tukea muualta heprealaisesta Raamatusta, ennen kaikkea Pentateukista. Joasin vallankaappauksen kohdalla havaittavat sotilaalliset tehtävät selittyvät tarpeella korvata Kuningasten narratiivissa olleet ulkomaalaiset palkkasoturit ja vaalia temppelin kultillista puhtautta, ja lisäksi ne voidaan oikeuttaa Pentateukin kertomuksilla varhaisten leeviläisten väkivaltaisesta kiihkoilusta Jahven suojelemiseksi. Sen sijaan joidenkin tutkijoiden esittämä ajatus leeviläisistä profeettainstituution korvaajina ei vaikuta havaintojeni valossa uskottavalta. Leeviläisten ja pappien kehittyminen on valtava koko heprealaisen Raamatun läpäisevä tutkimusongelma, jota on lähestyttävä pala palalta. Vaikka Aikakirjojen tekstien historiallisuus on kyseenalaista, kertovat ne ennen kaikkea kirjoitusajankohtansa ideologioista ja asenteista, etenkin, kun useita kohtia voi verrata varhaisempiin Kuningasten kirjoihin, joista leeviläiset puuttuvat käytännössä kokonaan.