Browsing by Subject "rektio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Harjunpää, Mira (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro graduni käsittelee nominilausekkeiden ja niiden rakenteiden kuvausta latinan opetuskieliopeissa myöhäisantiikista uuden ajan alkuun eli 500-luvun alusta 1400-luvun loppuun. Aineistoni koostuu seitsemästä syntaksia käsittelevästä latinan kieliopista. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on, onko Priscianuksen Institutiones grammaticae -kieliopissa yhteyttä transitiivisuuden ja nominilausekkeiden rakenteiden kuvausten välillä. Motivaationa kysymykselle on se, että keskiaikaisissa (1000–1400-luvut) kielioppikuvauksissa transitiivisuus yhdistettiin nominilausekkeiden rakenteiden kuvaukseen. Tutkielmani todistaa, että Priscianuksen nominilausekkeiden kuvauksessa ei ole yhteyttä transitiivisuuteen. Priscianuksella transitiivisuus koskee ainoastaan verbilausekkeita, kun taas nominilausekkeiden muodostamisen motivaattorina on sanojen semantiikka. Priscianus korostaa kuvauksessaan dependenssirakenteiden eroja, koska nominilausekkeen pääsana on alisteinen verbille, mutta pääsanan omat määritteet eivät. 1100-luvun alussa Hugo de Sancto Victoren kieliopissa transitiivisuus koskee myös nominilausekkeita: transitio vastaa nykyistä rektiota ja intransitio vastaa lausekkeen sisäistä kongruenssia. Vuoden 1150 tienoilla kirjoitettu Petrus Heliaksen regimen-määritelmä puolestaan perustuu verbien rakenteeseen ja painottaa lauseen täydellisyyttä. Petruksen mukaan nominilausekkeessa määritteenä oleva adjektiivi on mukana lauseessa, jotta verbin ilmaisema merkitys olisi mahdollisimman täydellinen. Alexander de Villa Dein runomuotoisessa kieliopissa vuodelta 1199 nominilausekkeiden rektiota kutsutaan nimellä transitio personarum, mutta kongruenssia ei nimetä, koska se tapahtuu luonnostaan. Vuonna 1212 julkaistussa Eberharduksen runokieliopissa transitio mainitaan vain verbien objektien yhteydessä. 1200–1300-luvuilla kielioppiteorioihin lainataan runsaasti terminologiaa filosofiasta, mm. subiectum ja predicatum, joita ei kuitenkaan sovelleta opetuskielioppeihin. 1300-luvun opetuskielioppiperinnettä edustavassa regule-kieliopissa nominilausekkeiden kuvaus on keskiaikaisen käsityksen mukainen eli intransitio vastaa kongruenssia ja transitio rektiota. Nominilausekkeita kuvataan kuitenkin edelleen epätäydellisiksi, koska niistä puuttuu verbi. 1400-luvulla humanistit eivät hylkää kieliopeissaan keskiaikaista transitiivisuuskäsitystä, vaan humanisti Sulpitius kuvaa nominilausekkeiden rakenteita intransitio ja transitio-termeillä.
  • Rektio. 
    Hamari, Mika (1999)
  • Peterson, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan venäjänkielisten suomea vieraana kielenä opiskelevien opiskelijoiden rektioiden hallintaa. Suurin osa informanteista osaa viroa toisena kielenä, mikä luo mielenkiintoisen asetelman tutkimukselleni: hypoteesini on, että äidinkielenäan venäjää puhuvat informantit käyttävät viron taitoaan hyödyksi suomen rektion valitsemisessa. Viron ja suomen samankaltaisuuden vuoksi opiskelijat voivat tosiaan käyttää viroa apuna suomen rektioiden tuottamisessa, mutta vain tietyissä tapauksissa. Viron ja suomen samankaltaisuudesta huolimatta suomen ja viron rektiot eroavat aika usein. Tämän tutkimuksen tavoitteena on siis selvittää toisen kielen vaikutusta kolmannen kielen omaksumiseen, missä venäjä on äidinkieli, viro on toinen kieli ja suomi on kolmas kieli. Aineisto koostuu opiskelijoiden tekemistä rektiovalintatesteistä. Aineistoon kuuluu sekä varsinainen aineisto että vertailuaineisto. Varsinaisen aineiston informantteina on 48 viroa toisena kielenä osaavaa äidinkieleltään venäjänkielistä kielenoppijaa, vertailuaineiston informanttienkin äidinkieli on venäjä, mutta he eivät osaa viroa. Perustelen informanttien jakamista kahteen ryhmään sen mukaan, osaako oppija viroa vai ei, sillä, että halusin tarkastella, eroavatko oppijoiden tulokset tapauksissa, kun suomessa ja virossa on sama rektio, eli esiintyykö viroa osaavien oppijoiden tuloksissa positiivinen toisen kielen vaikutus. Aineisto on analysoitu sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että informanttien vastauksissa esiintyy viron kielen positiivinen vaikutus, mutta se ei ole kuitenkaan erittäin merkittävä. Viron kieltä osaavilla venäjänkielisillä oppijoilla on enemmän oikeita vastauksia tapauksissa, joissa verbi vaatii saman rektion suomessa ja virossa. Vertailuaineiston kannalta toisen kielen positiivista vaikutusta ei esiinny: varsinaisen aineiston informantit tuottivat vertailuaineiston informantteja vähemmän oikeita vastauksia niissä tapauksissa, joissa rektio oli sama virossa ja suomessa.