Browsing by Subject "resilienssi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Sydänmaa, Birgitta Nicola (Helsingin yliopisto, 2020)
    Previous research has shown that colonization had profound impacts on precolonial Indigenous communities in North America. From the first contact, the explorers’ perception was colored by Eurocentric ideas rooted in European social systems, religion, cultures, and values, which called into question the moral worth and very humanity of Indigenous peoples. In Canada, colonialism introduced Indigenous peoples with a new social order, including new political, social, cultural, and economic structures, as well as a new stigmatized Indigenous identity, which became foundational for subsequent laws, policies, and institutional practices that aimed to erase those very elements deemed problematic. In Canada, Indigenous people have since colonization persistently suffered from poorer health compared to settler and more recent immigrant populations. Research points to both proximal and distal determinants behind the disparities documented in Indigenous health, and suggests that along with contemporary socioeconomic conditions, the distal factors of colonialism, virgin soil epidemics, and policies of subjugation and assimilation have been traumatic and have contributed negatively to the contemporary Indigenous population’s health. This research thesis is located in the field of medical anthropology and examines health, illness, and healing as culturally shaped, personal, embodied, and shared experiences, meanings, and illness realities. The theory used this thesis rests on an embodied meaning-centered approach of illness, which suggests that elements from the psychobiological, sociocultural, symbolic, political, and historical experiential realms blend to form a network of meanings for a sufferer, an embodied experience of an illness world that is shared as part of a community. Situated in the context of colonial history and present health disparities, the research questions of this thesis center on discovering major themes of embodied experiences and meanings of health, illness, and healing in an urban Indigenous community. Altogether eight weeks of daily ethnographic fieldwork was conducted in an Indigenous urban community in Vancouver, Canada, in the spring of 2017. The data for this thesis consisted of fieldnotes, ten individual interviews and one group interview, taped public speeches, photographs, and videos. A thematic analysis identified six significant categories of embodied meanings and experiences of health, illness, and healing in community narratives: colonization and colonialisms, colonization traumas, structural violence, survivance and resilience, reconciliation, and healing with culture. This thesis establishes that colonization and various colonialisms with policies of subjugation and assimilation are seen by community members as profoundly traumatic events with negative impacts on health that persist intergenerationally to this day. Collective memories of colonization and colonialisms inform what it once meant to be healthy, how communities became sick, and how they can become healthy again. Due to contemporary experiences of structural violence and racism, Indigenous community members continue to experience Canada as an enduring colonial space. Healing for community members is achieved by decolonizing minds from the once stigmatized identities introduced by colonization and by reindigenizing their world through reintroducing the original cultures and cultural identities back into their daily practices and healing their perceptions of the self.
  • Kalliokoski, Saara (Helsingfors universitet, 2017)
    The purpose of this study was to describe and analyze the everyday life and the challenges of epileptic children and their families. The meaning was to find out the biggest challenges of epilepsy families and children in everyday life. My interest focuses on children's participation and social cohesion in kindergarten and school, as well as other childhood environments. I studied epilepsy and experiences of parents of epilepsy children. How they have adapted to living with epilepsy? The study involved two adults who were diagnosed with epilepsy as child and five parents whose children have epilepsy. The study method was a half structured interview. Some of the interviews were done by using Skype. The interviewees were found in Facebook's Epilepsy life and Epilepsia kohtauspaikkana. The interviews took place in early spring 2016. The data was analyzed by means of abductive narrative. In analysis it was used three difference theories as an important reference: Ecological system of Branfenbrenner, participation and cohesion and resilience.Results and conclusions: The research showed that the epilepsy was seen as a challenge of today's everyday life, if after the diagnosis had been challenges with in the hospital, daycare or school. If co-operation had gone well with the mentioned parties, not everyday life seem so challenging. It is how the situation was seen to be challenging, influenced by the togetherness and participations.
  • Rankinen, Katri; Holmberg, Maria; Peltoniemi, Mikko; Akujärvi, Anu; Anttila, Kati; Manninen, Terhikki; Markkanen, Tiina (Molecular Diversity Preservation International (MDPI), 2021)
    Water 13 (2021), 472
    Climate change may alter the services ecosystems provide by changing ecosystem functioning. As ecosystems can also resist environmental perturbations, it is crucial to consider the different processes that influence resilience. Our case study considered increased NO3− concentration in drinking water due to the climate change. We analyzed changes in ecosystem services connected to water purification at a catchment scale in southern Finland. We combined climate change scenarios with process-based forest growth (PREBAS) and eco-hydrological (PERSiST and INCA) models. We improved traditional model calibration by timing of forest phenology and snow-covered period from network of cameras and satellite data. We upscaled the combined modelling results with scenarios of population growth to form vulnerability maps. The boreal ecosystems seemed to be strongly buffered against NO3- leaching by increase in evapotranspiration and vegetation NO3- uptake. Societal vulnerability varied greatly between scenarios and municipalities. The most vulnerable were agricultural areas on permeable soil types.
  • Laine, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvinvointikurssille osallistuneiden voimavaroja, ja miten koetut voimavarat näyttäytyvät suhteessa Shared Story -menetelmän resilienssikäsitykseen. Shared Story on tutkimuksen tekijän kehittämä dialoginen ja toiminnallinen malli, joka kuvaa ihmisen resilienssin osatekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys sijoittuu hyvinvoinnin tutkimuksen kenttään, jossa resilienssi kuvaa ihmisen kykyä ottaa vastaan, sopeutua ja joustaa erilaisissa elämäntilanteissa ja toipua vaikeista tilanteista. Werner & Smithin 60-luvulla alkanut resilienssitutkimus tarjoaa teoreettisen kehyksen aineiston tarkasteluun. Yksilöön, perheeseen ja lähipiiriin ja yhteisöön liittyvät suojaavat tekijät ennustavat ilmetessään hyvää resilienssiä elämän jatkumolla. Nykyhetken resilienssiä kuvataan ihmisyyden, jaetun ihmisyyden, hengellisen ja henkisen sekä resurssien ulottuvuuksien kautta, joista muodostuu Shared Storyn käsitys resililienssin osatekijöistä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin kyselyillä ja teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin kahteen kertaan. Teoriasidonnaisen sisällönanalyysin metodein analysoitu aineisto tuotti teoreettisen viitekehityksen mukaisia yksilöön, perheeseen ja lähipiiriin sekä yhteisöön liittyviä suojaavia tekijöitä. Toinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi tuotti konstruktion, Shared Storyn käsityksen resilienssistä, jonka osatekijät ovat ihmisyys, jaettu ihmisyys, hengellinen ja henkinen ulottuvuus ja resurssit. Tapaustutkimus voi tarjota vaihtoehtoisia selityksiä tutkitulle ilmiölle: 1. Resilienssi on geneettisten ja ympäristötekijöiden muodostama kokonaisuus, joka kehittyy elämän jatkumolla. Hyvää resilienssiä ennustavat keskeiset suojaavat tekijät lapsuudessa ja nuoruudessa ovat: 1) helppo temperamentti ja usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin, 2) vähintään yhden emotionaalisesti vakaan aikuisen tuki ja avoimuus lapsen tarpeille ja 3) yhteisöön kuuluminen ja yhteisön tuki. Aikuisiällä työ ja toimeentulo sekä realistiset tulevaisuudensuunnitelmat ja vakaa parisuhde ovat yhteydessä hyvään resilienssiin. 2. Nykyhetken resilienssi on konstruktio, jonka osatekijät ovat ihmisyys, jaettu ihmisyys, hengellinen ja henkinen ulottuvuus ja resurssit. Resilienssin osatekijöiden tunnistaminen ja harjoittaminen lisäävät hyvinvointia. Tutkimus tarjoaa tietoa vahvan resilienssin kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä, mistä voi olla hyötyä vanhemmille, kasvattajille ja kaikille, joiden lähipiirissä on kasvuvaiheessa olevia lapsia ja nuoria. Toiseksi tutkimus kuvaa ihmisen resilienssiä nykyhetkessä, mikä auttaa lukijaa tiedostamaan osatekijät, joihin hän voi vaikuttaa parantaakseen hyvinvointiaan kokonaisvaltaisesti.
  • Manninen, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Väestön ikääntymiseen liittyvistä uhkakuvista ja yhteiskunnallisista haasteista puhutaan paljon. Yhtenä strategiana vastata näihin haasteisiin on huomion kohdistaminen ikääntyvien voimavaroihin ja ennaltaehkäiseviin toimintatapoihin. Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää kohdentaa riskiryhmiin. Ikääntyvät, yksinasuvat ja pienituloiset naiset ovat monin tavoin haavoittuvassa asemassa. Tämä tutkimus kohdistuu heidän voimavaroihinsa ja arkiseen selviytymiseensä. Tutkimuksella halutaan selvittää ikääntyvien naisten kokemuksia omista voimavaroistaan sekä sitä, miten he selviytyvät vastoinkäymisistä. Tutkimuksen tuottama tieto voi auttaa löytämään keinoja voimavarojen ja resilienssin tukemiseksi. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat onnistunut ikääntyminen, resilienssi ja voimavarat. Onnistuneen ikääntymisen käsitettä tarkastellaan kriittisesti, ja tässä tutkimuksessa nojaudutaan määritelmään, jonka mukaan onnistunut ikääntyminen on koko elämänkulun aikana esiintyvää selviytymistä haasteista ja vastoinkäymisistä. Tähän selviytymiseen viitataan resilienssillä. Resilienssi on sekä yksittäisistä kriiseistä että jatkuvasti esiintyvistä arjen haasteista selviytymistä ja muutoksiin sopeutumista. Resilienssi on dynaaminen prosessi, johon vaikuttavat niin yksilön sisäiset kuin ympäristöön ja laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin liittyvät tekijät. Voimavarat määritellään tässä tutkimuksessa tekijöiksi, jotka tukevat selviytymistä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka taustalla vaikuttaa fenomenologis-hermeneuttinen tieteenfilosofia. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelemalla kuutta 62-75 -vuotiasta naista. Haastattelut on toteutettu syksyllä 2016. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella ikääntyvät naiset kokivat tärkeimmiksi voimavaroikseen suhteet toisiin ihmisiin, mielekkään toiminnan sekä ympäristöön liittyvät tekijät. Suhteissa läheisiin ihmisiin oltiin sekä avun saajia että antajia. Ikääntyvät olivat aktiivisia harrastajia ja erilaisten järjestöjen toiminta paikantui tärkeäksi osallistumisen areenaksi. Viihtyisä asuinympäristö, luonto ja erityisesti metsä koettiin voimavaroiksi. Arkea rajoittivat monin tavoin pienet tulot ja terveydelliset haasteet. Haasteisiin oli sopeuduttu arkea ja asenteita muokkaamalla, tarkalla suunnittelulla ja läheisten apuun turvautumalla. Vaikeuksista selvittiin, koska oli pakko, ja niihin suhtauduttiin sinnikkyydellä. Aineistosta oli paikannettavissa monia resilienssiin liitettyjä piirteitä, kuten menneisyyden hyväksyminen, myönteinen elämänasenne, kyky iloita pienistä asioista, vahva autonomia ja aktiivisuus. Tuloksissa taloudellisen tilanteen, terveyden ja sosiaalisten suhteiden merkitykset kietoutuivat monin tavoin yhteen. Tuloksissa korostui erityisesti ilmaisen toiminnan merkitys. Toiminnan kautta pienituloiset ikääntyvät naiset saivat mielekästä tekemistä arkeen sekä areenoita tavata ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voimavarojen tukemista ei tule jättää vain kolmannen sektorin varaan, vaan voimavaralähtöisyys ja ennaltaehkäisy on tarpeen ottaa yhä enemmän huomioon myös julkisia palveluita suunniteltaessa niin sosiaalihuollossa kuin esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntatoimessa. Voimavarojen ja resilienssin tukemisen näkökulma voi tuoda sosiaalityöhön uusia aineksia esimerkiksi ryhmämuotoisen työskentelyn, työotteen sekä palvelujen koordinoinnin ja kehittämisen alueilla.
  • Mattila, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu-tutkielman aiheena on ilo vaikeassa elämäntilanteessa. Aihetta lähestytään kysymällä, millaisesta ilosta köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa kerrotaan ja millaisia kertomisen keinoja kirjoittajat käyttävät jäsentäessään elämäänsä ilon ja myönteisyyden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on myös se, mitä ilosta kertomisen keinot kertovat vallitsevista köyhyyteen ja köyhiin liittyvistä kulttuurisista käsityksistä. Ilon määrittelyssä käytetään apuna erityisesti Spinozan ilon filosofiaa, jossa iloa ovat kaikki myönteiset tunteet. Ilon lisäkäsitteenä on resilienssi, jolla viitataan kykyyn selviytyä vaikeista tilanteista. Tutkielman aineistona on Tutkimusarkistosta saadut Työssä ja köyhä! -kirjoituskilpailulla vuonna 2015 kerätyt kirjoitukset, jotka käsittelevät työssäkäyvien köyhien kokemuksia köyhyydestä. Kirjoituksia on lähestytty sisällönanalyyttis-narratiivisella menetelmällä. Ilon ilmenemisen muotoja on tarkasteltu sisällönanalyyttisesti teemoitellen. Narratiivisen menetelmän avulla kirjoituksista on etsitty erilaisia ilosta kertomisen keinoja sekä kulttuurisia käsityksiä, joihin kirjoittajat tukeutuvat kertoessaan ilosta. Köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa iloa ilmaistaan erityisesti arvojen ja asenteiden avulla. Ilo jäsennetään osaksi elämää erilaisten toimijuuksien avulla valintoina, itsensätoteuttamisena, oppimisena, lupumisena ja hyväksymisenä. Aktiiviseen toimijuuteen liittyvässä ilossa aikaperspektiivi on laaja, iloa jäsennetään menneisyyden ja tulevaisuuden kautta. Iloa jäsennettään myös kertomalla pienistä ilon hetkistä vaikeissa tilanteissa, joissa toimijuus on näkymätöntä, eikä tilanteessa nähdä mahdollisuuksia muutokseen. Tällaisessa ilossa aikaperspektiivi supistuu nykyhetkeen. Ilo näyttäytyy kirjoituksissa myös resilienssimäisenä selviytymisenä ja pärjäämisenä. Kulttuurisia köyhyyteen liittyviä käsityksiä kirjoittajat ilmaisevat vertailun ja vastapuheen avulla jäsentäessään tilannettaan ja iloa osaksi elämäänsä. Vertailulla erottautudutaan ei-köyhistä tai liitytään heihin. Vastapuheen avulla tehdään erontekoa köyhyydestä vallitseviin yleisiin käsityksiin, kuten häpeään. Arvokkuus näyttäytyykin ilon mahdollistajana köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa. Köyhyyden kokemuksiin liittyvä ilo näyttäytyy arvoina ja asenteina, joiden omaksuminen vaatii joskus kovaa työtä. Toimijuus on tärkeä ilon mahdollistaja, ja sen monimuotoisuuden huomioiminen olisi tärkeää esimerkiksi sosiaalityössä. Ilon ja toimijuuden huomioiminen osana köyhyyden kokemuksia voi laajentaa käsitystä köyhyydestä ja hyvän elämän kriteereistä, ja vähentää stigmatisointia ja ulkopuolisuutta, joita köyhyyteen usein liittyy.
  • Niemi-Sampan, Priska (Helsingin yliopisto, 2021)
    Keväällä 2020 elettiin historiallista aikaa, kun Covid-19 pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaiset koteihinsa ensimmäisen kerran. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia kokemuksia ja tunteita korona-aika ja sen vaatimat rajoitustoimet herättivät suomalaisissa nuorissa sekä millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusoloista selviytymisessä. Lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää, näyttäytyykö sosiaalisen median rooli nuorten elämässä erilaisena eri ajankohtina poikkeusolojen pitkittyessä. Aineisto koostui kolmen eri aikana kerätyn kyselylomakkeen avoimista vastauksista, jotka on kerätty 05.04.2020 - 05.05.2020 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui 37 19–29-vuotiasta suomalaista nuorta ja nuorta aikuista. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi Tuomen ja Sarajärven (2018) esittelemä laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi ja analysoinnissa huomioitiin konstruktionistinen ote aineistoa tulkittaessa. Analyysissä teoreettisina käsitteinä toimivat resilienssin ja copingin käsitteet, joita on sovellettu erityisesti kriiseihin ja sosiaalisen median kontekstissa tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tulosten perusteella sosiaalisen median rooli rakentui hyvin tärkeäksi ja kokonaisvaltaiseksi nuorten arjessa koronakeväänä. Sosiaalisen median rooli näyttäytyi selviytymisen kannalta tärkeänä. Se kasvatti poikkeusolojen aikana resilienssiä tarjoamalla mahdollisuuden käyttää erilaisia coping-keinoja. Poikkeusolojen alussa some näyttäytyi alustana, jonne nuoret kokoontuivat. Somea tulkittiin poikkeusolojen alussa hätäkokoontumispaikkana, jonne nuoret suuntasivat etsimään ja jakamaan tietoa sekä purkamaan omia tunteitaan kriisin alussa, mikä kuvastaa somea resilienssin lähteenä. Aineistosta rakentui kuusi erilaista coping-keinoa. Poikkeusolojen aikana nuoret alkoivat hyödyntää somea eri tavoin uudelleenorganisoitumiseen ja arjesta selviytymiseen. Tässä vaiheessa some näyttäytyi ikään kuin työkalupakkina, josta nuoren on ollut mahdollista poimia itselle tarpeellisia coping-keinoja. Aineistosta rakentui coping-keinoja, jotka ovat muun muassa uudelleenorganisoituminen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen, optimismi ja huumori somessa, uuden oppiminen ja itsereflektointi, passiivinen selaaminen todellisuuden pakokeinona ja kontrollin tunteen hakeminen. Poikkeusolojen jatkuessa näyttäytyi somen roolin muuttumista. Analyysissä syntyneistä luokista muodostettiin lopuksi poikkeusolojen aikaisen somen käytön malli, joka kuvaa aineistosta rakentuneita somen rooleja, käytön kolmea vaihetta ja kolmea käyttäjäprofiilia. Tulokset onnistuivat valottamaan nuorten kokemuksia ja syventämään ymmärrystä siitä, millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusolojen aikana. Tutkielman tulokset onnistuivat avaamaan näitä ilmiöitä laadullisesti, sillä aikaisemmat selvitykset olivat pääosin tilastollisia, eikä niistä välittynyt nuorten ääni tarpeeksi syvällisesti. Nuorten kokemusten ja sosiaalisen median roolin ymmärtäminen on erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun koronakriisi on jatkunut jo yli vuoden.
  • Salomaa, Anna (Helsingfors universitet, 2013)
    We have not succeeded to halt biodiversity loss despite international agreements. Conserving ecological connectivity is crucial when conserving biodiversity in the long run. This thesis studies policy instruments that promote ecological connectivity and conserve ecological processes. The aim of this study is to find out how Finnish environmental policy should be developed in order to promote ecological connectivity and biodiversity conservation. The research questions are: 1) How current nature conservation policy instruments promote ecological connectivity? 2) How policy instruments could promote ecological connectivity better? 3) Could green infrastructure approach help to conserve biodiversity? Ecological connectivity affects the biodiversity especially trough species dispersal. The environment is governed by different policy instruments, which have various effects on ecological connectivity. The green infrastructure is a new policy approach that underlines holistic planning. The green infrastructure is ecologically connected network of green and blue spaces that produces ecosystem services. The data comes from a SCALES project survey on Securing the Conservation of Biodiversity Across Administrative Levels and Spatial, Ecological and Temporal Scales. A link to the web-based questionnaire was sent to 214 Finnish experts of ecological connectivity and 47 persons answered to the questions. The data was analysed quantitatively and qualitatively. The main analysis methods were repeated measures ANOVA and cluster analysis. Content analysis was done from qualitative data. The experts thought that ecological connectivity is more important than the current consideration shows. The policy instruments that promote ecological connectivity in the best way are the instruments, which have a wide spatial cover and urban and small-scale instruments are considered worse. The potential of policy instruments to promote ecological connectivity is higher than the current implementation demonstrates. The integration of biodiversity conservation to the other sector policies is considered important. Nature conservation was thought to be more important aspect than ecosystem services in implementation of green infrastructure. The respondent believed that green infrastructure has could have potential of enhancing nature conservation.
  • Tikka, Salla (Helsingin yliopisto, 2020)
    The agency of people with chronic pain is affected deeply and physically by pets, either consciously or unconsciously. In my thesis, I review if pain and animal in the role of a pet are a natural part of a person’s life cycle. In the light of the study, a human and an animal create a very close-knit, significant and interactive reference group through the pet relationship. The study’s approach to chronic pain is phenomenological research. The interaction between pets and people with chronic pain and their survival in daily life with chronic pain is discussed through the concept of resilience. The purpose of this study is to find out what kind of a support role a pet plays in the daily life of a person with chronic pain and how the person experiences their relationship with their pet. The ethnographic research data was collected in spring 2017 by interviewing a research group of 12 informants. Of the informants, three were men and the rest were women. In addition to a pet, most informants also had another person in their household. The informants lived in the regions of Central Finland, Northern Karelia, Pirkanmaa, Uusimaa and Päijät-Häme. The data collection started with the help of the key informant and a preliminary information form sent to the informants. The semi-structured interviews of the informants who consented to participate in the study were executed in part in personal interaction, in part as email interviews. The research data was transcribed and anonymised to ensure the privacy of the informants and their pets and to ensure that they remain unrecognisable. The research data indicates that when discussed through pets, the pain experienced by the informants was part of their life cycle, a phenomenon constantly in qualitative change. The support role of pets in the daily life of people with chronic pain could be seen to maintain functional ability and relieve pain without having to prove the pain to anyone in order to get help. Pets were a permanent and maintaining force in the daily agency of people with chronic pain. The person with chronic pain experienced the interactive relationship with their pet to be essential. The interactive relationship between the pet and the person with chronic pain was experienced to be so important that without a pet, the informants felt like something was missing from their life. This could refer to special resilience that has been formed between the person with chronic pain and the pet. Due to the topic of the research and the sensitivity of the data, the researcher’s ethical discussions and selections have been prominent throughout the research process. From the perspective of research reliability, the empirical experiences of the informants cannot be questioned. The study may bring hope and additional information for those living with chronic pain that they may already be treating their pain unconsciously, with the help of their pets.
  • Dahl, Päivi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan lapsuuden päihdeperheestä kärsineiden selviytymistä lapsuudessa sekä myöhemmin elämässä. Millaiset asiat lapsuudessa ovat olleet merkityksellisiä kirjoittajille ja heidän identiteettinsä rakentumiselle? Miten lapsuuskodin perhemallit ja vanhempien keskinäisen suhteen mallit vaikuttavat myöhemmin omiin läheissuhteisiin, omaan päihteidenkäyttöön ja toimintaan omien lasten kanssa? Tutkimusaineistona ovat kirjoituspyyntööni vastanneiden seitsemän henkilön elämäkertakirjoitukset. Aineistonkeruuhetkellä vastaajat olivat suunnilleen 15–30-vuotiaita. Kirjoittajien kertomuksia tutkitaan faktanäkökulman, narratiivisuuden ja resilienssin käsitteen avulla. Apuna analyysissä käytetään teemoitteluun ja tyypittelyyn perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysiosuudessa kirjoittajien elämäntapahtumat jaotellaan elämän käännekohtiin, joiksi muodostuivat (1) havahtuminen arkeen ideaalista poikkeavassa perheessä, (2) arjessa selviytyminen ja voimaantuminen ja (3) lapsuusperheestä irtautuminen ja uusi alku. Ensimmäisessä kokonaisuudessa selvitetään aineiston pohjalta kuinka kirjoittajien elämänkulussa ja identiteetin rakentumisessa on näkynyt päihdeperheen vaikutus. Oma identiteetti rakentuu kirjoittajien epävarmassa arkielämässä siten, että suuria haasteita ovat turvattomuuden kokemus, perusluottamuksen puute, kokemus leimaantumisesta perheen takia sekä elämää tulevaisuudessakin hankaloittava toimintamallien puuttuminen. Toisessa elämän käännekohdassa tarkastelen kirjoittajien selviytymismetodien toimivuutta ja voimaantumista. Osa selviytymismetodeista on auttanut selviämään lapsuusperheessä, mutta ei enää palvele aikuisuutta. Kolmas elämänkäänne on irtautuminen lapsuusperheen vaikutuksista. Kokonaisuudessa käsitellään useammalla erilaisella tavalla irtautumista päihdeongelmaisesta läheisestä ja menneiden tapahtumien painolastista. Irtautumisen konkreettisin taso on tapahtunut poismuuton tai vanhemman kuoleman myötä. Syvempi irtautumisen taso on henkinen. Selviytymisen kokemuksen muodostumiselle merkittävä seikka on aineiston perusteella irtautuminen päihdeongelmaisesta vanhemmasta, hänen antamastaan toimintamallista ja lapsuudesta koetusta häpeästä. Kirjoittajien lapsuusperheessä eletyn todellisuuden kontrastit kodin ja vanhemmuuden ideaaleihin ovat johtaneet häpeän, syyllisyyden tai liiallisen vastuun kantamiseen. Sisäistetty häpeä ja syyllisyys on muovannut kirjoittajien omaa kuvaa itsestä. Elämäntarinoista on löydettävissä kaksi erilaista suhtautumistapaa päihdeperheestä koettuun ja omaksuttuun häpeään. Niiden pohjalta on osaksi analyysia rakennettu kaksi mallitarinaa, joiden avulla voi havannoida elämäntarinoissa havaittavissa olevia syy-seuraussuhteita. Ensimmäisestä mallitarinasta näkyy, kuinka lapsuusperheessä kärsineet kantavat kokemuksia mukana suurena salaisuutena yhä aikuisuudessa. Toisen mallitarinan taustalla olevat kirjoittajat ovat kyenneet irtautumaan häpeästä. Avoimuus lapsuuden kokemuksista ja vanhemmista irti pääsy joko henkisesti tai konkreettisesti edesauttaa oman elämän rakentamisessa ja selviytymisen kokemuksen muodostumisessa.
  • Nurminen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    This Master’s thesis analyzes humanitarian action in a complex and protracted setting and introduces the underlying humanitarian aid paradigm. Particularly, the research focuses on the dynamics that have contributed towards the integration of humanitarianism and a wider set of political goals, namely the convergence of humanitarian, development and peace agendas, and elaborate how humanitarian actors are turning ‘triple nexus’ into doable practice. I have focused my attention especially on the meanings humanitarian actors have given to nexus-centered thinking and how they are operationalizing it in practice. A broader aim for the study is to connect these dynamic changes to the larger discussion on the future of humanitarianism and effects on humanitarian action. The primary data consists of interviews conducted with humanitarian aid professionals as well as a selection of policy documents. I have used discourse and documentary analysis to focus on discursive changes. My core argument is that the triple nexus as an aid policy reflect a larger shift in the humanitarian paradigm as a result of the politicisation of the operational environment of humanitarian action.
  • Pääkkönen, Jekaterina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä on tapaustutkimus Helsingin satamasta uudenlaisten turvallisuuskysymysten, hybridiuhkien, aikakaudella. Suomi ja Suomen elinkeino ovat riippuvaisia meriliikenteestä ja tämän vuoksi satamat, meren ja maan risteyskohdat, on määritelty kriittiseksi infrastruktuuriksi. Koska kriittinen infrastruktuuri on yksi mahdollinen hybridivaikuttamisen kohde, tulisi satamien resilienssiä tarkastella myös tällaisten vaikeiden uhkien näkökulmasta. Näin ollen tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia resilienssiaukkoja Helsingin sataman varautumisessa, ennakoinnissa ja hallinnassa on, ja miten hybridiuhan olemassaolo muuttaa näitä resilienssiaukkoja. Tarkoitus on kartoittaa ensin yleisesti sataman resilienssiaukkoja, koska niitä on ilman hybridiuhkaakin. Löydettyjä aukkoja tarkastellaan kuitenkin tämän jälkeen hybriuhkien näkökulmasta, koska erilaisena uhkana ne vaikuttavat perinteiseen varautumiseen ja hallintaan. Tutkielma osallistuu laajemman WISE-projektin resilienssiaukkoja kartoittavaan työhön. Resilienssiaukkojen havaitsemisen lisäksi tavoite on esittää uusia näkökulmia resilienssin kasvattamiseksi yllätyksellisiä uhkia vastaan ja osoittaa, kuinka hybridiuhat muuttavat perinteistä varautumis- ja hallintatyötä satamassa. Näkökulmana ja teoreettisena viitekehyksenä toimivat korkean luotettavuuden (high reliability organization) ja tolkullistamisen (sensemaking) teoriat. Analyysi perustuu kolmeentoista haastatteluun ja Huoltovarmuuskeskuksen käsikirjaan. Aineistolle on tehty sisällönanalyysi. Tutkimustuloksina on esitetty yhdeksän resilienssiaukkoa, jotka liittyvät redundanssin puutteeseen, liialliseen määrittelyyn, rutinoitumiseen ja asenteeseen, jossa häiriöiden puute nähdään osoituksena organisaation luotettavuudesta. Hybridiuhka puolestaan muuttaa ja monimutkaistaa resilienssiaukkoja erityisesti sen tulkinnallisen luonteen vuoksi. Sen olemassaolo myös kyseenalaistaa perinteisesti resilientteinä pidettyjä toimintatapoja. Nämä tulokset ovat kuitenkin vasta alku, ja seuraavissa tutkimuksissa tulisi syventyä enemmän sataman käytännön toimijoiden tapoihin ja rutiineihin. Myös tilannekuvien tekeminen ja niistä syntyvät määritelmät ovat kiinnostavia jatkotutkimuksen kohteita valituista näkökulmista. Sama aihe tarjoaa myös kiinnostavan väylän syventyä enemmän kriittisen infrastruktuurin resilienssiin ja erityisesti eri toimintojen keskinäisriippuvuuksiin, joiden pintaa tässä tutkielmassa vain raapaistaan.
  • Kuutti, Leo (Helsingin yliopisto, 2021)
    Abstract: Aims and objectives: Resilience is linked to better health, mental health and coping at work. Thus, there is use for a high-quality resilience assessment method, as better ways of assessing resilience and a better understanding of the phenomenon could help people to identify their strengths and to develop their weaknesses. This master’s thesis aimed to examine the relationships between the developed Sisu-resilience questionnaire and its subcategories, the psychophysiological variables measured during the laboratory study designed for perseverance assessment, performance in six tasks used in the laboratory study and overall performance in the laboratory study. Due to the novelty of the experimental design, precisely directed hypotheses were not at the epicentre of the thesis. This thesis is part of the Sisu-questionnaire validation project and in the general part of resilience research. Methods: There were 54 test subjects (47 women) in the laboratory phase of the study. The subjects were university students with a mean age of 26.0 years. The experiment consisted of six different tasks for measuring perseverance, which the subjects performed using the instructions given. Of all the psychophysiological variables measured during the experiment, measures of electrodermal activity and facial electromyography were used in this thesis. Electrodermal activity is considered to reflect sympathetic activation. Measures of facial electromyography are connected to emotional valence. Subjects had completed various personality and health assessment questionnaires and the Sisu-questionnaire before to the laboratory study. Results: During the laboratory study, tonic skin conductance of those with more beneficial sisu was lower vis-à-vis those with less beneficial sisu. Beneficial sisu was also associated with better performance in the handgrip endurance task. Tonic and phasic skin conductance of those with more harmful sisu were lower compared to those with less harmful sisu, but the links between harmful sisu and skin conductance were focused only around its “harm to others” subcategory. Beneficial sisu was not associated with positive emotion during the laboratory study. Positive emotion was assessed by orbicularis oculi -activation. Conclusion: The association between higher beneficial sisu and lower sympathetic activation indicates that the questionnaire reaches some property of the nervous system, and it is in line with previous research. Unlike harmful sisu, none of the subcategories of beneficial sisu were associated with phasic skin conductance, which can be interpreted to tell about the independent explanatory power of harmful sisu. The link between better performance in the handgrip task and more beneficial sisu could indicate more beneficial sisu leading to adaptive stress management. Given the widely-known connection between positive emotion and resilience, it is surprising that beneficial sisu was not associated with positive emotion during any subtasks.
  • Mikkonen, Juha (Helsingfors universitet, 2011)
    Background: Social and material deprivation is associated with poor health, decreased subjective well-being, and limited opportunities for personal development. To date, little is known about the lived experiences of Finnish low-income youths and the general purpose of this study is to fill this gap. Despite the extensive research on socioeconomic income disparities. only a few scholars have addressed the question of how low socioeconomic position is experienced by disadvantaged people themselves. Little is known about the everyday social processes that lead to decreased well-being of economically and socially disadvantaged citizens. Data: The study is based on the data of 65 autobiographical essays written by Finnish low-income youths aged 14-29 (M=23.5I, SD=3.95). The research data were originally collected in a Finnish nationwide writing contest 'Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä' [Everyday Experiences of Poverty] between June and September of 2006. The contest was partaken by 850 Finnish writers. Methods and key concepts: Autobiographical narratives (N=65) of low-income youths were analyzed based on grounded theory methodology (GTM). the analysis was not built on specific pre-conceived categorizations: it was guided by the paradigm model and so-called 'sensitizing concepts'. The concepts this study utilized were based on the research literature on socioeconomic inequalities, resilience, and coping. Socioeconomic inequalities refer to unequal distribution of resources, such as income, social status, and health, between social groups. The concept of resilience refers to an individual's capacity to cope despite existing risk factors and conditions that are harmful to health and well-being. Coping strategies can be understood as ways by which a person tries to cope with psychological stress in a situation where internal or externals demands exceed one's resources, the ways to cope are cognitive or behavioral efforts by which individual tries to relieve the stress and gain new resources. Lack of material and social resources is associated with increased exposure to health-related stressors during the life course. Aims: The first aim of this study is to illustrate how youths with low socioeconomic status perceive the causes and consequences of their social and material deprivation. The second aim is to describe what kind of coping strategies youths employ to cope in their everyday life. The third aim is to build an integrative conceptual framework based on the relationships between causes, consequences, and individual coping strategies associated with deprivation, the analysis was carried out through systematic coding and orderly treatment of the data based on the grounded theory methodology. Results: Finnish low-income youths attributed the primary causes of deprivation to their family background, current socioeconomic status, sudden life changes, and contextual factors. Material and social deprivation was associated with various kinds of negative psychological, social, and material consequences. Youths used a variety of coping strategies that were identified as psychological, social, material, and functional-behavioral. Finally, a conceptual framework was formulated to link the findings together. In the discussion, the results were compared and contrasted to the existing research literature. The main references of the study were: Coping: Aldwin (2007): L a z a r u s * Folkman (1984); Hobfoll (1989. 2001. 2002). Deprivation: Larivaara, Isola. & Mikkonen (20(17): Lister (2004); Townsend (1987); Raphael (2007). Health inequalities: Dahlgren & Whitehead (2007): Lynch, et al. (2000): Marmot & Wilkinson (2006): WHO (2008). Methods: Charmaz (2006): Flick (2009): Strauss & Corbin (1990). Resilience: Cutuli & Masten (2009): Luthar (2006).
  • Räikkönen, Timo (Tampere University Press, 2016)