Browsing by Subject "resurssit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Haveri, Petteri (2008)
    Hydropower is one of the most important sources of electricity in Finland and in the Nordic countries. It is studied in this work how the water resources are allocated under perfect competition and in a monopoly. The question is considered from the viewpoints of a planner and a producer. A number of alternative models to model and plan the use of water resources are presented. The first chapters present shortly how the electricity is generated and consumed in Finland and in the Nordic countries. Furthermore it is given an overview on the transmission and distribution systems of electricity. The reader gets also an idea how a hydro power plant is operated. In the following chapters the planner's solution is presented and how the water resources get allocated under perfect competition and in monopoly. The planner's solution is studied with the help of two models. The first model is a simple two-period model and the second model a costs minimizing model. The solution under perfect competition is first analyzed with a two-period model and then with a more realistic multi-period model. In the chapter of monopoly the behaviour of private and public monopolies are analyzed with the help of two-period model. At the end a novel model is presented. With this model the opportunities to abuse market power are eliminated. Also the problems and justifications of wind fall taxation are considered from a juridical and an economic viewpoint. The following aspects of the different market structures are considered: price formation, market power, efficiency and welfare distribution. The theoretical results are compared with studies and analysis about the Nordic power markets.
  • Inkinen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu – tutkielmani käsittelee yhteismaiden hallintaa institutionaalisen teorian sekä kollektiivisen toiminnan näkökulmien kautta. Tutkin kestävän yhteismaan resurssijärjestelmän (common-pool resource -system) hallinnoinnin piirteitä, ja avoimen digitaalisen tietojärjestelmän normatiivisia mahdollisuuksia tuottaa kestävyyttä ja ajankohtaista tietoa ympäristöresurssijärjestelmiin. Tarkastelen digitaalista tietojärjestelmää yhteismaana yhteiskuntatieteilijä ja Nobel palkitun Elinor Ostromin institutionaaliseen viitekehyksen kautta. Ostromin teoria perustuu empiirisiin pienyhteisötutkimuksiin, jotka ovat kautta aikain hallinnoineet yhteisiä ympäristöjärjestelmiä autonomisesti ja kestävästi. Ostrom osoittaa epämuodollisten käyttäytymisten sääntöjen olevan relevantteja yhteismaan kestävyyden kannalta. Yhteisöt pyrkivät edistämään yhteistä pitkän aikavälin etua, jotta tulevatkin sukupolvet pääsevät nauttimaan järjestelmän antimista. Yhteisöllisen hallinnoinnin etuina ovat paikallisen tiedon välityksen ja valvonnan ajantasaisuus. Yhteismaan toimijat ovat yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa keskenään ja yhteistä etua motivoi tuntemiseen – perustuvat normit ja sosiaalinen pääoma. Sosiaalisella pääomalla ja järjestelmän kestävyydellä voidaan nähdä olevan yhteys. Suurimmat haasteet yhteismailla palautuvat tieteellisen tiedon puutteeseen ja epävarmuuteen, mitkä voivat johtaa järjestelmän heikentymiseen. Toimijoiden on haastavaa arvioida muiden päätöksenteon ja toiminnan malleja sekä ymmärtää jatkuvasti, ja yllättäen, muuttuvaa ympäristöä. Ostromin empiiriset tutkimukset perustuvat primitiivisiin yhteisöihin, joissa teknologioilla ei ole vahvaa jalansijaa. Näkemykseni mukaan viitekehys on puutteellinen sovelluksessa moderniin yhteisöön. Tuon Ostromin viitekehyksen nykyaikaan tarkastellen tietojärjestelmää yhteismaana. Olennaista on sen potentiaali puuttua sosiaalisiin kiistoihin – erityisesti tiedon puutteesta johtuviin haasteisiin. Havainnollistavana case – tutkimuksena käytän suomalaista metsäalan toimijoita yhdistävää digitaalista metsävaratietojärjestelmää, joka tavoittaa Ostromin pienyhteisöjen itsehallinnon piirteitä. Tietojärjestelmän tulee aluksi tavoittaa hyväksyntä ja legitimiteetti toimijoilta, jonka jälkeen digitaalinen sosiaalinen pääoma voi alkaa muodostua. Sosiaalinen pääoma ja osallistuminen takaavat järjestelmän ylläpidon, kollektiivisen toiminnan ja kestävyyden. Tietojärjestelmän kestävyys ei kuitenkaan vielä riitä, ja tarkastelen voiko se tukea ympäristöjärjestelmien kestävyyttä. Kysymys kuuluu: voiko avoin tietojärjestelmä toimia instrumentaalisesti kestävässä ympäristöjärjestelmän hallinnassa? Parhaimmillaan tietojärjestelmä uutena toimintamallina voi saavuttaa legitimiteetin ja edesauttaa ympäristöekosysteemin uusiutumista, mikäli se istutetaan yhteisöön soveliaalla tavalla. Osallistuminen päätöksentekoon on kestävän hallinnoinnin kannalta merkittävä normatiivinen elementti Ostromin teoriassa. Uusi hallintojärjestelmä tai toimintamalli voi saavuttaa legitimiteetin parhaiten osallistamalla toimijoita järjestelmään, kuten tietojärjestelmässä tiedon tuotantoon. Vastuun sekä tunnustuksen jakaminen toimijoille edistää halua osallistua. Tämän kaltainen osallistava ja avoin metsävaratietojärjestelmä jakaa sekä paikallista tietoa että tieteellistä ennustettavuuteen pyrkivää tietoa, mikä voi edistää metsäekosysteemin kestävyyttä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Näkemykseni mukaan ympäristöinstituutioiden tulisi perustua monipuoliseen tietoon, ja yksi ratkaisu voisi olla paikallisen asiantuntijuuden ja tieteellisen tiedon hybridihallinto, kuten metsävaratietojärjestelmä. Näin ollen tiedon puutteeseen ja ympäristöjärjestelmien heikentymiseen voidaan vaikuttaa digitaalisen tietojärjestelmän myötä. Digitaalisuudessa on myös muita myönteisiä piirteitä, se voi muun muassa tavoittaa toimijoita laajemmalta alueelta ilman perinteisten yhteismaiden maantieteellisiä rajoitteita.
  • Hytönen, Henriikka (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 4/2011
    Ilmastokeskustelun myötä ympäristöinnovaatiot ovat nousseet esille ratkaisujen tarjoajina sekä vähähiilisen ja resurssitehokkaan talouskasvun moottoreina. Tässä raportissa tarkastellaan keinoja ympäristöinnovaatioiden tukemiseen eri maissa sekä ympäristöhallinnon roolia niissä. Tarkastelun kohteena ovat EU-maat Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia sekä Yhdysvallat ja Kanada. Raportti sisältää tiiviin kuvauksen kunkin maan osalta sekä runsaasti linkkejä niiden ympäristöinnovaatiotoimintaa käsitteleville verkkosivuille. Esimerkkimaissa ympäristöinnovaatiotoiminta on verrattain laajaa ja organisoitua. Toiminta on kansallisesti fokusoitua ja osallistuminen kansainvälisiin hankkeisiin aktiivista. Myös ympäristöhallinolla on aktiivien rooli ympäristöinnovaatiotoiminnan ohjaajana ja rahoittajana.
  • Mustaniemi, Anne (2000)
    Tutkielmassa kuvataan kiristyneen talouden mukanaan tuomien paineiden ja ongelmien vaikutuksia Helsingin kaupungin henkilöstön työhön, työyhteisöihin ja henkilöstön työhyvinvointiin sekä organisaation tarjoamien, sosiaalisissa suhteissa ja yksilössä itsessään olevien voimavarojen merkitystä työhyvinvoinnin ylläpitäjinä. Lisäksi tutkielmassa tehdään henkilöstön ikä-, sukupuoli- ja koulutusrakenteita valottava katsaus. Työolojen tarkastelussa käytettävä lähestymistapa on perustaltaan hyvinvointiteoreettinen. Voimavarat rinnastetaan Allardtin (1976) teorian mukaisiksi resursseiksi, joiden ajatellaan mahdollistavan ja ylläpitävän yksilön työhyvinvointia. Työhyvinvoinnin arviointi voimavarojen näkökulmasta edustaa samalla positiivista näkökulmaa työntekijöiden hyvinvointiin, sillä jaksamisongelmista kärsivän henkilöstön keskuudessa voimavarojen löytäminen ja ongelmakohtien paikantaminen ovat tärkeitä ja ajankohtaisia työhyvinvoinnin turvaamiseksi. Tulosten mukaan työntekijän työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta avainasemassa ovat työn tarjoamat voimavarat eli lähinnä itsensä kehittämisen ja toteuttamisen mahdollisuudet. Työn vaatimukset puolestaan heikentävät työhyvinvointia ja lisäävät työuupumusta. Työhyvinvoinnin osalta työntekijöiden keskuudessa esiintyi polarisoitumista siten, että heikointa työhyvinvointi oli alle 24-vuotiailla ja yli 55-vuotiailla. Näillä ikäryhmillä oli myös muita ikäryhmiä heikompi koulutustaso. Työuupumus puolestaan lisääntyi lineaarisesti iän myötä. Työsuhteiden määräaikaisuus oli yhteydessä sukupuoleen ja ikään siten, että se oli yleisintä naisilla ja nuorilla. Työelämän kovenevat vaatimukset näyttäisivät välittyvän herkimmin naisten kautta, sillä he kokivat vaatimusten kasvaneen miehiä voimakkaammin. Henkilöstön ikä-, sukupuoli-, koulutus- ja toimialarakenteet toistavat työelämässä vallitsevia sukupuolittaisia ja ikäryhmittäisiä käytäntöjä. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Erik Allardtin (1976): Hyvinvoinnin ulottuvuuksia ja Taru Feldtin ja Isto Ruoppilan (1993): Suunnittelijoiden työn uudet haasteet, henkinen hyvinvointi ja voimavarat.
  • Kuusela, Tiia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä erilaistumiskeinoja heinäntuottajilla on ja mitä asioita asiakkaat arvostavat ostaessaan heinää hevostensa rehuksi. Pääasiallisena tarkastelun kohteena oli siis ammattimaiset hevosheinäntuottajat. Hevosala on kasvava toimiala Suomessa, ja hevosten lukumäärän ennustetaan kasvavan edelleen. Hevosten merkitys yhteiskunnalle näkyy taloudellisten vaikutusten lisäksi myös muun muassa ihmisten henkisen hyvinvoinnin kasvuna. Maatalouteen hevosala puolestaan vaikuttaa suorasti rehujen ostamisen kautta. Hevosten ruokinnan peruspilari on heinä, jonka hygieenisen ja ravitsemuksellisen laadun on oltava hyvää. Hevosten ruokinta perustuu myös aina hevosen käyttötarkoitukseen ja hevosen yksilöllisiin tarpeisiin, ja lisäksi tallit ovat eri kokoisia. Täten yksi heinä ja paalimuoto eivät sovi kaikille Aineisto kerättiin kahdella internet-kyselyllä, joista ensimmäinen lähetettiin heinäntuottajille ja toinen tallien omistajille. Pääpaino oli tuottajien kyselyssä. Aineistoja analysoitiin tilastollisesti, mutta koska tuottajien kyselyyn tuli vain 37 vastausta niin syvällisempi tilastollinen analyysi ei ollut mahdollista toteuttaa. Analysoinnissa tuottajat ryhmiteltiin merkittävimmän asiakaskoon sekä nurmialan mukaan, ja ryhmiä vertailtiin keskenään. Myös asiakkaat jaettiin kevyttä tarkastelua varten tallikoon mukaan kahteen ryhmään. Lisäksi tuottajien ja asiakkaiden vastauksia vertailtiin toisiinsa. Erilaistumiskeinoja havaittiin niin ryhmien sisällä kuin ylipäänsäkin. Erityisesti ravintoarvoiltaan heikommalle mutta hygieeniseltä laadultaan hyvälle heinälle olisi kysyntää. Paalimuodoista pikkupaalimuotoinen kuiva heinä vaikuttaisi edelleen olevan suosittu, mutta myös kanttipaalien suhteen on havaittavissa kiinnostusta niin säilö- kuin kuivankin heinän suhteen. Voimavarojen suhteen erityisesti varakoneiden saatavuus koettiin hankalaksi, mutta osa tuottajista oli onnistunut tekemään tarvittavat järjestelyt varakoneiden saatavuuden varmistamiseksi, mikä tuo heille kilpailuetua muihin nähden.
  • Innostu! 
    Sipilä, Kaija (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (6)
  • Anttila, Mika (2004)
    Tutkimuksen kohteena työssäni on julkisen ja yksityisen organisaation välinen yhteistyö. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten julkinen organisaatio hyödyntää yksityisen organisaation kanssa tehtävää yhteistyötä palvelutehtävänsä toteuttamisessa. Tutkimusongelma tarkentui kolmeen kysymykseen, joiden kautta etsittiin vastausta tutkimusongelmaan: miksi julkinen organisaatio aloittaa yhteistyön, miten yhteistyökumppanit valitaan ja mitä yhteistyömalleja käytetään. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkittu organisaatio oli Uudenmaan Työvoima- ja Elinkeinokeskus. Aineisto oli laadultaan kvalitatiivinen ja koostui teemahaastatteluista sekä hallinnollista toimintaa kuvaavista dokumenteista. Aineisto analysoitiin faktanäkökulmasta, jolloin keskityttiin aineistosta esiin nouseviin tosiasioihin. Analyysin näkökulma rakennettiin resurssi-riippuvuuden ja organisaation strategian synteesistä, joita myös Butler ja Gill (2001)hyödyntävät julkisen organisaation yhteistyön analysoinnissa. Yhteistyön hyödyntäminen palvelutehtävässä lähtee tutkitun julkisen organisaation resurssien niukkuudesta palvelutehtävän toteuttamisessa. Yhteistyön aloittamiseen vaikuttaa työvoimaresurssien niukkuus, keskinäisriippuvuus, tiedon puute ja kokemus aikaisemmista yhteistyösuhteista. Yhteistyökumppanin valinta toteutetaan kokonaistaloudellisuuden periaattteita noudattaen, jolloin valinnassa huomioidaan samanaikaisesti useita kriteereitä. Näitä ovat esimerkiksi yhteistyökumppanin asiantuntemus ja tarjotun palvelun laatu. Tutkitussa organisaatiossa hyödynnettiin kolmea eri yhteistyömallia, joita olivat ostopalvelut, yhteishankkeet ja asiantuntijapalveluiden yhteistyömalli. Yhteistyömalleissa julkisen organisaation rooli palveluiden tarjoajana ja rahoittajana vaihtelee.
  • Maaninka, Tiila (Helsingin yliopisto, 2018)
    The meaning of food has become more diversified and the requirements for food have grown. Therefore, food choice is not easy. According to studies, the price of food is one of the three most important determinant for food choice, and its importance has increased in recent years. Household's financial and human resources either restrict or facilitate the choice of food. The purpose of this case study is to find out and describe the consumer's views on food choice with a low budget. The case of the study is a Facebook-challenge with a huge popularity and media perception. The intended of the challenge was to spend only 3.50 euros on a day per person on a healthy diet for a month. There are three research questions: 1. What kind of groups are the participants in the challenge divided about the implementation? 2. What are the meanings for the challenge written in Facebook? 3. What resources are needed to implement a low budget? The research data consists of texts that have been written in Facebook group discussions by the participants in the challenge. The data was analyzed using the content analysis. The participants in the challenge were divided into three groups according to their ways to take the challenge. "Skillful" were already in a low budget before the challenge, the "learners" changed their habits a lot, but "experimenters" were unable to achieve the challenge according to rules. All of the groups included people who learned something about the challenge or somehow benefited, so people with different resources are able to achieve a low budget challenge. The study confirmed that human resources are increasing in use. Sharing ideas with others increases social capital that helps to increase the resources of others. Observing and changing habits raises mental capital. The interchangeability of resources was also confirmed during the study. Resources to be used as a substitute for money are specially used in skills. Home economic teaching in elementary school needs to be implemented and developed to increase skills. Living in a low budget also requires support from other people, health and time. Technology and social media make new ways of getting support from other people and social capital growth.
  • Kärkkäinen, Henrik (1999)
    Tutkimuksessani tarkastelen sitä, millä tavalla voimavarasuuntautuneen psykoterapian asiakkaiden identiteetti muuttuu terapiaprosessissa. Tarkastelun kohteena ovat tutkittavien samastumisissa ja arvomaailmassa tapahtuvat muutokset, joista identiteetti pitkälti rakentuu. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, joista ensimmäisellä vastaan siihen, mitä identiteetille tapahtuu terapian aikana. Toisella kysymyksellä selvitän, mikä on terapian osuus näihin muutoksiin. Tutkimuksen viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, joka on myös voimavarasuuntautuneen psykoterapian taustafilosofia. Aineistonkeruu on toteutettu Voimavarasuuntautuneen asiakastyön kehittämiskeskuksessa (VAKissa) teemahaastatteluilla sekä identiteetin rakenteen analyysillä, joka tuottaa kvantitatiivista tietoa tutkittavien identiteettiprosesseista (samastumiset, arvot, roolimallit, itsearvostus). Tutkittavina oli 12 terapian loppuvaiheessa olevaa VAKin asiakasta. Esittelen tulokset aluksi tapausselostusten muodossa ja myöhemmin erilaisia ryhmittelyä tehden. Tuloksissa pyrin tuomaan näkyväksi identiteetin ja psykoterapian välisiä yhteyksiä. Tutkittavat oli mahdollista jaotella sen mukaan, konstruoivatko nämä itsearvostuksensa nousu- vai laskusuuntaiseksi. Lähemmässä tarkastelussa löytyi ryhmien välillä selviä eroja tavoissa, jolla pidettiin riittävän positiivista minäkuvaa yllä. Tuloksissa nousi selvästi esiin myös se, että osalla tutkittavista terapia auttoi rakentamaan uutta identiteettiä ja toisilla terapian funktio oli puhtaasti tukea antava. "Uudelleenrakentavan terapian" ryhmässä identiteettiin kohdistunut uhka oli ollut identiteetin rakenteisiin liittyvää, minkä vuoksi samastumista oli työstetty suurissa määrin. Tällöin terapian asiakkailla tapahtui "oivalluksia", jotka näkyivät konstruointitavan muutoksilla. Tukea antavan terapian ryhmässä samastumista oli muokattu vähemmän, sillä identiteettiin kohdistunut uhka oli ollut enemmän ulkoisten olosuhteiden aiheuttamaa ja itsearvostukseen kohdistuvaa. Terapiatyöskentelyn muodolla vaikutti olevan yhteys itsearvostukseen. Identiteettiä uudelleenrakentavan terapian ryhmässä muutokset minäkuvassa mahdollistivat "entisen minän" konstruoimisen negatiiviseksi, jolloin itsearvostus rakentui nousujohteiseksi. Samanlaista menneisyyden devaluointia ei esiintynyt tukea antavan terapian ryhmässä. Kuitenkin myös tässä ryhmässä kaikkien tutkittavien tilanne oli kohentunut suuresti kriisiaikaan verrattuna, vaikka kaikki tutkittavat eivät olleetkaan saavuttaneet vielä ongelmia edeltäneen ajan elämänlaatua. Voimavarasuuntautunut asiakastyö oli varsin erilaista kuin tutkittavien ennakkokäsitykset psykoterapiasta. Tuloksissa nousi selvästi esiin se, että asiakkaan terapiakäsitysten muuttuminen lisäsi menestyksekkään terapiatyöskentelyn mahdollisuuksia. Osalla tutkittavista terapiakäsitykset muuttuivat selvästi, kun taas osa koki terapian pinnalliseksi. Lähdekirjallisuudesta keskeisiä olivat identiteetin kohdalla Weinreich ja Breakwell, sosiaalisen konstruktionismin ja siihen perustuvien terapioiden Riikonen sekä Freedman & Combs ja terapiatutkimuksen Pylkkänen ym. sekä Mattila.
  • Haataja, Anne (2010)
    Tutkielmassa tarkasteltiin opetushenkilökunnan itsearvioituun suoriutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, että toimivatko sosiaalisen tuen osa-alueet arvostus, esimiestuki ja työtoverituki/ilmapiiri sekä suoraan että välillisesti työn vaatimustekijöiden negatiivista vaikutusta muuntavana kuten Cohen & Wills, 1985 olettivat kehitellessään teoriaansa tuen ”stess buffering” –vaikutuksesta. Työstä suoriutuminen on käsitteellistetty Antonovskyn (1987) koherenssin (sense of coherence) ja Banduran (1986, 1997) pystyvyyden (self-efficacy) avulla. Vaatimustekijöinä, jotka voivat heikentää työstä suoriutumista, tarkasteltiin kiirettä ja työmäärää, oppilaiden heikkoa motivaatiota ja käytösongelmia sekä vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Työn piirteiden luokittelu perustuu Demeroutin ym. (2001) työn vaatimus- ja voimavaramalliin. Tutkimusaineistona oli Opetushallituksen nettisivuilla elokuusta 2007 toukokuulle 2008 hyvinvointia koskeva e-lomakekysely, jonka vastaajiksi valikoitui vapaaehtoisten koulujen henkilökunta. Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 113 koulua tai oppilaitosta ja kyselyyn vastasi yhteensä 1753 henkilöä, jotka työskentelivät ala- ja yläkoulussa sekä toisen asteen oppilaitoksissa. Vastaajista oli naisia 1292 (74 %) ja miehiä 461 (26 %). Heidän ammattiasemaa ja koulutustaustaansa ei ole kysytty. Aineiston kouluolosuhteita, sosiaalisia suhteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia kartoittavista muuttajaryhmistä luotiin eksploratiivista faktorianalyysia apuna käyttäen opetustyön voimavara- että vaatimustekijät. Voimavara- ja vaatimustekijöiden päävaikutuksia sekä niiden yhdysvaikutusta itsearvioituun suoriutumiseen testattiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Naiset arvioivat suoriutuvansa hieman miehiä paremmin. Vakituisten ja määräaikaisten suoriutumisessa ei ollut muuta eroa kuin työsuhteen alussa, jolloin vakituiset kokivat suoriutuvansa paremmin. Organisatorisen tuen kaikki osatekijät: arvostuksen kokeminen, esimies- ja työtoverituki edistivät suoriutumista. Yhteys kuitenkin vaihteli sukupuolen ja työsuhteen mukaan. Arvostuksen kokeminen edisti vain vakituisessa työsuhteessa olevien naisten ja miesten suoriutumista. Vakituisessa työsuhteessa olevat naiset kokivat myös esimiestuen edistävän suoriutumista. Esimiestuki muunsi myös kiireen negatiivista yhteyttä naisilla silloin, kun kiire koettiin vähän tai kohtalaisesti kuormittavana. Miehillä puolestaan työtoverituki edisti suoriutumista ja vähensi oppilaiden aiheuttamaa kuormitusta. Oppilaskuormitus oli negatiivisesti yhteydessä kuormitukseen ja laski suoriutumista vakituisilla ja määräaikaisilla sukupuolesta riippumatta. Kiire ja työmäärä kuormittivat opettajia seuraavaksi eniten. Negatiivinen vaikutus ei kuitenkaan näkynyt määräaikaisilla miehillä. Tutkielman johtopäätöksenä on, että organisatoriset voimavarat edistivät suoriutumista. Sen lisäksi kiireen ja oppilaskuormituksen suoriutumista heikentävään yhteyteen voidaan vaikuttaa työyhteisöllisten voimavarojen avulla.
  • Sironen, Susanna; Mäenpää, Ilmo; Myllyviita, Tanja; Leskinen, Pekka; Seppälä, Jyri (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2015
    Alueellisten materiaalivirtojen kartoittaminen ja resurssitehokkuuden määrittely on välttämätön lähtökohta ennen kuin voidaan muodostaa käytännön toimenpiteitä ja resurssitehokkuutta palvelevia toimintoja. Resurssitehokkuuden keinot ja toimenpiteet voidaan tiivistää 3 samanaikaiseen tavoitteeseen; vähennetään luonnonvarojen käyttöä, vähennetään muita ympäristövaikutuksia ja lisätään tuotteiden arvoa. Hankkeessa selvitettiin Pohjois-Karjalan talouden tuotos, resurssivirrat ja ympäristönäkökohdat. Tuotannosta ja kulutuksesta luodun kokonaiskuvan avulla pyrittiin tunnistamaan kriittisimmät resurssivirrat maakunnan tasolla sekä toimialoittain. Keinoina olivat panos-tuotosanalyysi sekä materiaalivirta-analyysi. Resurssitehokkuuden mittaamiseen käytettyjen materiaalivirtaindikaattoreiden lisäksi otettiin huomioon ympäristövaikutuksia kuvaavia ja hyvinvointia määritteleviä sosiaalis-kulttuurisia indikaattoreita. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetit olivat koko maan keskimääräisiä intensiteettejä suuremmat jokaisessa loppukäytön ryhmässä. Ero oli suurin erityisesti investoinneissa. Pohjois-Karjalassa kaikissa loppukäytön ryhmissä euroa kohden kulutettiin enemmän raaka-aineita kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetin voidaankin siten sanoa olevan korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat toimialat raaka-aineiden käytöltään olivat maa- ja vesirakentaminen, metsänhoito, muu kaivostoiminta ja louhinta sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Oman raaka-aineoton osuus oli suuri rakennusmineraalien sekä puun osalta. Tuonnin käytetty otto muodostui metallien sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Asukaslukuun suhteutettuna raaka-ainekäyttö oli noin 7 % koko Suomen keskimääräistä tuotantolähtöistä raaka-ainekäyttöä suurempi. Kulutuslähtöinen raaka-ainekäyttö oli Pohjois-Karjalassa asukaslukuun suhteutettuna 20 % suurempi kuin koko maassa. Pohjois-Karjalassa nousi erittäin tärkeäksi kiertotalous ja uudistuvan jätehuollon hierarkia etenkin maa-ainesten, tuotannon sivutuotteiden ja rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen. P-K:n KHK-päästöt ovat jo nyt asukaslukuun suhteutettuna noin puolet koko maan keskimääräisistä päästöistä. Maatalous ja energianhuolto tuottivat suurimmat suorat KHK-päästöt. Alueen omat loppukäytön KHK-päästöt olivat 63% ja viennistä johtuvat 37%. Hankkeessa testattiin alustavasti ns. resurssientehostamispolkua. Tämä osoitti, että raaka-aineiden kulutusta pienentämällä, käyttämällä uudelleen sekä korvaamalla vähemmän ympäristölle haitallisilla voidaan saada tuotosta paranemaan, raaka-aineiden käyttöä vähenemään sekä KHK-päästöjä pienenemään. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin eri toimijatasojen ratkaisuja lainsäädännön ja yhteiskunnan tuen lisäksi muun muassa kunnilta.
  • Puustinen, Sari; Hirvonen, Jukka; Niemi, Petteri; Mäntysalo, Raine (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 22/2013
    Selvitys alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen voimavaroista on osa maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointia. Selvityksessä tarkastellaan alueidenkäytön suunnitteluun käytettyjen resurssien määrällistä ja laadullista kehitystä sekä näiden resurssien koettua riittävyyttä suhteessa tehtävien vaativuuteen ja volyymiin. Työn keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää, onko suunnittelujärjestelmän käyttö ja toteuttaminen mahdollista käytettävissä olevien resurssien puitteissa sillä tavoin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Vastauksia kysymykseen on haettu tilastoanalyysin perusteella koko maasta sekä haastattelu- ja tilastoanalyysin (Ympärisitötiedon hallintajärjestelmä Hertta/kaavoituksen seurannan tilastot) avulla viideltä kaupunkiseudulta; Oulusta, Seinäjoelta, Tampereelta, Turusta ja Lahdesta. Haastateltavana oli 15 johtavaa viranomaista kaupungeista, maakuntien liitoista ja ELY-keskuksista. Tilastoanalyysissä on hyödynnetty ympäristöministeriön ja Kuntaliiton syksyllä 2012 toteuttamaa kolmea Webropol-nettikyselyä alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen voimavaroista. Kyselyt suunnattiin kuntiin, maakuntien liittoihin ja ELY-keskuksiin. Haastattelututkimuksen tarkoituksena oli yhtäältä selvittää alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen koettua resurssitilannetta ja jokapäiväisen työn pullonkaulatilanteita. Kysyttiin, mitkä erityiset tekijät tai olosuhteet syövät runsaasti resursseja eli henkilöstön työaikaa sekä vaikuttavat esimerkiksi työn tehokkuuteen, mielekkyyteen ja jaksamiseen. Toisaalta haastatteluissa haettiin best practice –tyyppisiä esimerkkejä hyvin toimivista yhteistyön muodoista eri viranomaistahojen välillä. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että hyvin toimiva yhteistyö voi parantaa resurssien hyödyntämistä. Selvityksen mukaan maankäytön suunnittelun henkilöstöresurssit koetaan niukoiksi sekä kunnissa, maakuntien liitoissa että erityisesti ELY-keskuksissa. Paras tilanne on kaupunkien asemakaavoituksessa, huonoin yleiskaavoituksessa ja ELY-keskuksissa. ELY-keskukset joutuvat vajavaisilla henkilöresursseilla paikkaamaan muualla järjestelmässä ilmeneviä puutteita ja ongelmia. Resurssipulaa aiheuttavat tai pahentavat muun muassa organisaatioiden rakenteeseen ja toimintaan liittyvät ongelmat, (hierarkiat, toimintojen ja toimialojen rakenteellinen ja fyysinen sijainti, toimijoiden määrä ja koko, organisaatiomuutokset.), organisaatioiden yhteistyöhön ja työnjakoon liittyvät ongelmat, (toimijoiden sijainnit, alueelliset ja seudulliset päällekkäisyydet/erot, yhteistyön organisointi ja siihen sitoutuminen). Lisäksi resurssitilannetta hankaloittavat yhteiskunnalliset ja organisatoriset rakennemuutokset (suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen, rekrytointikiellot, rekrytoinnin vaikeus, puutteet koulutuksessa, avustavan henkilökunnan väheneminen; hallinnoinnin, suunnittelun ja raportoinnin lisääntyminen sekä hankaliksi koetut tietokonepohjaiset hallinnointi- ja raportointijärjestelmät) sekä tietyt käytännön kaavoitustyön erityiskysymykset. ELY-keskuksia työllistävät erityisesti pienten kuntien ohjaus sekä ranta- ja hajarakentaminen. Tehtävien toivottiin suuntautuvan strategisempaan ohjaukseen. (Toisaalta korostettiin ELYjen roolia ”yleisen edun edustajina” suhteessa kuntiin.) Resurssipulaa taas helpottavat eri toimialojen ja organisaatioiden sijainti fyysisesti lähekkäin, matalat hierarkiat, joustava työnjako, hyvin organisoitu viestintä ja vuorovaikutus sekä asiantuntijuuksien epämuodollinen hyödyntäminen. Lisäksi resurssipulaa helpottavat yhteisesti jaetut tavoitteet, hyvä työskentelyilmapiiri, mielekkäät alueelliset, seudulliset ja hallinnolliset kokonaisuudet sekä erilaiset yhteistyön muodot. Yhteistyöstä on toimijoille monia konkreettisia ja strategisia etuja, mutta toimiakseen hyvin se edellyttää suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja selkeitä rooleja.
  • Mascher, Matleena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön määrä on vähentynyt ja huollettavien määrä työikäisiä kohden kasvanut. Väestönrakenteen muutoksen ohella hoiva-ala käy läpi ikärakenteellista muutosta, jonka lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon taloudelliset tehostamistavoitteet uudistavat alaa. Muutokset ovat nostaneet pinnalle huolen siitä, kuinka vanhusten hoiva tulevaisuudessa järjestetään. Ratkaisuna on nähty esimerkiksi siirtolaisten rekrytoiminen alalle. Tutkielman teoreettinen näkökulma liittyy resursseihin. Resurssin käsite on väline, jonka avulla tutkielmassa eritellään siirtolaisten työllistymiseen ja työyhteisön jäsenyyteen vaikuttavia tietoja, taitoja, verkostoja ja ominaisuuksia. Resurssit jaetaan tutkielmassa taloudellisiin ja materiaalisiin, sosiaalisiin sekä kulttuurisiin ja inhimillisiin resursseihin. Tutkielmassa selvitetään siirtolaistaustaisten työntekijöiden työmarkkinoilla ja työssä kohtaamia haasteita sekä haasteiden kytkeytymistä resursseihin. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten siirtolaiset kokevat ja tulkitsevat kielitaitoon liittyviä haasteita. Lisäksi tutkielma kysyy, millaisena resurssina suomen kielen taito näyttäytyy siirtolaisten kohdatessa työelämän haasteita, kuten eriarvoisuutta. Haasteiden ja resurssien tarkastelun kautta tutkielma hahmottaa, millaisena työnä vanhustenhoivatyö siirtolaisille näyttäytyy ja tekee näkyväksi prosesseja, jotka tuottavat eriarvoisuutta, ehdollistavat pääsyä työmarkkinoille ja työyhteisön jäseneksi sekä ylläpitävät eroja myös siirtolaistaustaisten työntekijöiden välillä. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin kaupungin kotihoidon siirtolaistaustaisten hoitajien teemahaastatteluista, joita on yhteensä 16 kappaletta. Aineisto on kerätty vuonna 2012 ja se on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatilliset subjektiviteetit: Monipaikkainen analyysi glokalisoituvasta vanhustenhoidosta” tutkimushanketta. Tutkielmassa haastatteluja analysoidaan teema-analyysin ja paikoitellen odotusanalyysin menetelmin, joilla pyritään havaitsemaan sekä siirtolaisten haastattelijalle kertomia kokemuksia että niitä oletuksia, odotuksia ja tuntemuksia, joita tuodaan esiin erilaisten ilmaisujen keinoin. Tutkielman mukaan suomalaisilla työmarkkinoilla ja kotihoidossa arvostettuja ovat sellaiset resurssit, joilla siirtolainen pystyy häivyttämään erilaisuuttaan suhteessa valtaväestöön kuuluviin työntekijöihin. Tutkielma nostaa merkittävimpänä resurssina esiin suomen kielen taidon, sillä se mahdollistaa myös muiden arvostettujen resurssien hyödyntämisen ja kerryttämisen. Myös työntekijöiden oman aktiivisuuden merkitys korostuu työelämässä usein resurssien puutteen kautta. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että työelämän rakenteet tuottavat eriarvoisuutta ja ehdollisuutta sekä työmarkkinoilla että työyhteisöissä vaatimalla työntekijöiltä määrättyjä resursseja, joita kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä paljon. Resursseja ei myöskään arvosteta työelämässä tasavertaisesti, jonka lisäksi niiden arvostus ja määrä vaihtelee olosuhteiden mukaan. Tutkielma osoittaa myös, ettei siirtolaisten pääsy hoiva-alalle näyttäydy heille itselleen yhtä itsestään selvänä kuin mitä esimerkiksi media ja poliittinen keskustelu antavat ymmärtää. Puheet siirtolaistyöntekijöiden poliittisesta ohjaamisesta hoiva-alalle uhkaavat häivyttää näkyvistä siirtolaisten hoivatyössä kohtaamia haasteita ja sitä vaivaa, jonka useat heistä ovat nähneet alalle päästäkseen. Tutkielma tunnistaa työmarkkinoilla käynnissä olevan jonkinasteisen eriytymisen siirtolaisten ja valtaväestön töihin, mutta korostaa siirtolaisten kohtaavan haasteita ja esteitä myös siirtolaisten töiksi leimatuissa töissä.
  • Tuikka, Pirita (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa kysytään, miten sosiodemografiset ristipaineet jakautuvat suomalaisilla ja kuinka hyvin niillä voi selittää poliittista osallistumista vielä tänä päivänä. Ristipaineet ovat sosiaalisia paineita, jotka syntyvät lukuisiin toisensa leikkaaviin ja poliittisesti eri suuntiin työntäviin ryhmiin kuulumisesta. Alkuperäisen määritelmän mukaan sosiodemografiset tekijät eli yhteiskuntarakenteelliset ryhmäjäsenyydet ohjaavat puoluevalintaa. Klassinen ristipainehypoteesi taas kuuluu: mitä enemmän ristipaineita ihminen kokee, sitä vähemmän hän osallistuu poliittisesti. Suomessa Erik Allardt totesi 1950-luvulla, että ristipainehypoteesi pätee ainakin äänestysaktiivisuudessa. Ristipainetutkimus kuitenkin hiipui sekä kotimaassa että kansainvälisesti vuosikymmeniksi käsitteellisten ja metodologisten ongelmien vuoksi. Menetelmät ovat sittemmin kehittyneet ja uusia poliittisen osallistumisen tapojakin on syntynyt, joten tämän tutkielman tavoitteena on päivittää suomalaista ristipainetutkimusta. Ristipaine voi olla hyödyllinen työkalu politiikan sosiologiassa, kun etsitään näkökulmia poliittisen osallistumisen eriytymiseen. Tutkimuskysymyksiin vastataan käyttämällä Turun yliopiston yksinkertaisella satunnaisotannalla kerättyä Arkielämä ja osallistuminen -kyselyaineistoa, johon vastasi 1648 18–84-vuotiasta suomenkielistä suomalaista. Jokaiselle vastaajalle estimoidaan ristipainepistemäärä (RP) asteikolle 0–1, jossa 0 tarkoittaa vähäisiä ja 1 korkeita ristipaineita. Estimoinnissa käytetään Braderin, Tuckerin ja Therriaultin ristipainepisteiden laskemisen algoritmia, jossa multinomiaalisessa logistisessa regressiossa vastemuuttujana on äänestysvalinta (kuusi suurinta eduskuntapuoluetta) ja selittävinä muuttujina ovat sosiodemografiset tekijät. Luodut ristipainepistemäärät ovat puolestaan selittäjänä binäärisissä logistisissa regressioanalyyseissa, joissa vastemuuttujina ovat eri poliittisen osallistumisen institutionaaliset ja ei-institutionaaliset tavat. Ristipainepistemäärien jakautuminen esitetään histogrammeina. Tulosten mukaan reilusti suurin osa suomalaisista kohtaa paljon ristipaineita sosiodemografisen profiilinsa perusteella (RP yli 0,70). Puolueiden ja sukupuolten välillä on hieman vaihtelua ristipainepisteiden hajonnassa, mutta histogrammien muoto on kaikilla samankaltainen. Klassinen ristipainehypoteesi toteutuu institutionaalisten osallistumismuotojen selittämisessä lukuun ottamatta eduskuntavaaleissa äänestämistä, mutta pääasiallisesti kumoutuu, kun tarkastellaan ei-institutionaalisia muotoja, kuten vaalikoneen täyttämistä tai nettivetoomuksen allekirjoittamista. Ristipainehypoteesi ajantasaistuu: sosiodemografiset ristipaineet lisäävät matalan kynnyksen ja vähäisen panostuksen osallistumista, mutta lähtökohtaisesti vähentävät resursseja, kuten aikaa ja kansalaistaitoja, vaativaa osallistumista. Toisaalta tutkimuksessa todetaan, ettei sosiodemografisilla ristipaineilla voi selittää poliittista osallistumista nyky-Suomessa osuvasti ja kattavasti, koska suomalainen yhteiskunta ja puoluejärjestelmä ovat aikojen saatossa muuttuneet niin, ettei yhteiskuntarakenteellisilla ryhmäjäsenyyksillä vaikuta olevan paljoa merkitystä puoluevalinnassa. Lisäksi konteksti on pluralistinen, joten äänestäjillä on monia vaihtoehtoja, ja osin sen takia kaikki ristipainepistemäärät näyttävät korkeilta. Tilalle ehdotetaankin asiakysymys- ja arvoristipaineita jatkotutkimusaiheeksi. Tutkimuksen tulokset ovat melko valideja, mutta ne ovat jokseenkin epävarmoja, mikä johtunee käytetyn aineiston koosta.
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2006
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2007
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2009
  • Soinisalo, Oili; Tiainen, Ismo (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2009
  • Soinisalo, Oili; Nikunen, Esa (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2011
  • Juvonen, Harri; Soinisalo, Oili (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2013
    Julkaisu sisältää suunnitelman Suomen ympäristökeskuksen toiminnasta ja taloudesta vuosina 2014-2017. Suunnitelmassa on kuvattu toimintaympäristöä ja laitoksen strategiaa. Edelleen on kuvattu toiminnan vaikuttavuutta ja esitetty strategiset tavoitteet teema-alueilla. Suunnitelmassa on käsitelty myös SYKEn rahoituksen, henkilöstön ja toimitilojen kehittymistä suunnitelmakaudella.