Tutkimuskohteena on eurooppalainen oikeistopopulismi. Tapaustutkimuksena tutkielmassa analysoidaan italialaisen Lega Nord -puolueen johtohahmon Umberto Bossin puheita hallituspuolueena ollessaan. Primäärilähteinä käytetyt puheet on pidetty vuosina 2001-2003. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää oikeistopopulismin käsite, joka laajassa mittakaavassa kuuluu uuden politiikan teorian alaisuuteen. Oikeistopopulismin piirteinä ovat antielitismi, poissulkeva luonne toiseuden kautta, kriisiin vetoaminen, uudenlaisen ja erilaisen poliittisen voiman identiteetti sekä uuskonservatismi ja protektionismi. Myyttinen ja konkreettinen alueellisuus ovat puolueen alkujaan alueellisen erikoispiirteen takia otettu mukaan. Tutkimuskysymyksinä on ensinnäkin selvittää käyttääkö Bossi vielä oikeistopopulistista teesiä hallituspuolueena, jonka jälkeen tarkastellaan tarkemmin miten hän tämän teesin puheissaan rakentaa. Metodina käytetään Chaïm Perelmanin uuden retoriikan menetelmää. Uusi retoriikka huomioi erityisesti retorin ja yleisön välisen suhteen. Argumentointitekniikat jakautuvat assosiatiivisiin ja dissosiatiivisiin argumentteihin. Assosiatiivisia ovat kvasiloogiset, todellisuuden rakenteisiin perustuvat ja todellisuuden rakenteita muokkaavat argumentit. Kvasilooginen argumentointi määrittelee, vertailee, pohtii todennäköisyyksiä, on vastavuoroinen ja osoittaa ristiriitaisuuden. Todellisuuden rakenteisiin perustuva argumentointi osoittaa kausaalisuussuhteita ja todellisuuden rakenteita muokkaava argumentointi antaa esimerkkejä, metaforia, analogioita, malleja ja havainnollistamista. Dissosiatiivinen argumentointi pyrkii kahden asian erottamiseen. Tutkimuksessa havaittiin Bossin käyttävän edelleen oikeistopopulistista teesiä puheissaan. Bossi käyttää myös koko uuden retoriikan argumentoinnin kirjoa. Puheenjohtaja määrittelee puolueen erilaiseksi ja loogisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Todellisuuden rakenteisiin perustuvassa argumentoinnissa käy ilmi kausaalisuhteiden käyttö, jonka mukaan LN syntyi vahvasta kysynnästä. Todellisuuden rakenteita muokkaavissa argumenteissa Bossi käytti erityisesti luonto- ja taistelumetaforia. Dissosiatiivisilla argumenteilla puheenjohtaja rakentaa Legalla toisen. Bossi hyödyntää myyttistä ja konkreettista alueellisuutta taitavasti.

Tutkin sosiologian pro-gradu-työssäni yritysten yhteiskuntavastuun retoriikkaa. Yritysten yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yrityksien aktiivista vastuunottoa yrityksen toiminnan vaikutuksista niiden toimintaympäristöön. Yritysten yhteiskuntavastuu jaetaan sosiaaliseen vastuuseen, taloudelliseen vastuuseen sekä ympäristövastuuseen. Tutkimusaineistonani tässä tutkielmassa on Keskon, Valion sekä S-ryhmän vuoden 2003 yhteiskuntavastuuraportit. Tutkin aineistoni avulla, kuinka yritykset itse tekevät omasta yhteiskuntavastuupuheestaan uskottavaa. Tarkastelen niitä retorisia keinoja, joilla yritykset omassa yhteiskuntavastuupuheessaan vakuuttavat raporttien yleisöjä siitä, että ne ovat vastuullisesti toimivia yrityksiä. Tutkimuskysymykseni ratkaiseminen vaatii myös katsomaan sitä, mitä yritykset omasta vastuustaan kertovat, millaista kuvaa ne omasta vastuustaan ja vastuullisuudestaan rakentavat. Taustoittaessani tutkimuskohdettani esittelen tutkielmani osana sitä keskustelua, jota yritysten yhteiskuntavastuun ympärillä on käyty sekä akateemisilla että populaareilla foorumeilla. Tutkimusmenetelmäksi valitsin retoriikan analyysin. Keskeisin lähteeni menetelmääni liittyen ovat Chaïm Perelmanin sekä Hilkka Summan teokset. Nojaudun tutkielmassani uuden retoriikan tutkimuksen perinteeseen. Useimmin toistuva retorinen keino analysoimissani yhteiskuntavastuuraporteissa on assosiatiivinen eli kaksi erillistä ilmiötä tai asiaa yhdistävä puhetapa. Tätä tutkielmaa varten lukemassani aineistossa assosiatiivista argumentaatiota käytettiin muun muassa yhdistämään yrityksen toiminta "yleisesti hyväksyttyjen" järjestöjen toimintaan, "tutkittuun tietoon", Suomen historiaan, koko yhteiskunnan etuun sekä puheeseen luottamuksesta. Implisiittisellä assosiatiivisella argumentilla yhdistettiin myös yhteiskuntavastuuraporttien kolme sektoria eli taloudellinen vastuu, sosiaalinen vastuu sekä ympäristövastuu. Näiden kolmen erillisen vastuullisuuden yhdistämisen voi nähdä myös kuvaavan raporttien keskeisintä esisopimusta, eli sitä, että taloudellinen menestys on yhteiskuntavastuun mahdollistaja sekä vastuullisuuden seuraus. Assosiatiivisen puheen lisäksi raporteissa käytetään faktuaalistavaa puhetapaa eli tosiasiapuhetta, etenkin huonoista uutisista kerrottaessa, sekä sellaista puhetapaa, jossa yrityksen toiminta saadaan näyttämään koko yhteiskunnan kannalta hyödylliseltä. Raporteissa pyritään rakentamaan luotettavaa kuvaa raportin julkaisijasta. Luottamuksen teema toistuu yhteiskuntavastuukeskustelussa toistuvasti. Itsekin liitän tässä tutkielmassa yritysten yhteiskuntavastuun luottamuksesta sekä sosiaalisesta pääomasta käytyihin keskusteluihin. Monet keskustelijat ovat väittäneet, että laaja automaattinen luottamus eli luottavaisuus yritysten toimintaa kohtaan on ollut rapautumassa viime vuosikymmenen aikana. Globalisaatiokriittiset liikkeet, kansalaisjärjestöt ja kuluttajat ovat ilmaisseet epäluottamuksensa yritysten vastuullisuutta kohtaan ja nostaneet esiin tapauksia, joissa vastuuta toimintaympäristöä kohtaan ei ole tunnettu tai toteutettu. Voidaan katsoa, että kaikki sidosryhmät eivät osoita luottavaisuutta eli automaattista tai passiivista luottamusta yrityksiä kohtaan. Luottavaisuuden kyseenalaistuttua yritykset vakuuttavat sidosryhmilleen olevansa vastuullisia toimijoita julkaisten raportteja, jossa ne markkinoivat omaa vastuullisuuttaan. Eräs raporttien julkaisemisen syy on luottamuksen rakentaminen yrityksen ja sen sidosryhmien välille.