Browsing by Subject "retorinen analyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 23
  • Melender, Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee retorisia keinoja ja vaikuttamista. Aineiston olen kerännyt demi.fi-keskustelufoorumilta. Aineistooni kuuluu neljä eri viestiketjua, jotka yhteensä sisältävät 372 viestiä. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä toistuvia piirteitä kielenkäytöllä verkkokeskustelussa on – millainen kommunikaation muoto nuorison verkkokeskustelu on? Miten nuoret käyttävät argumentoinnissaan seuraavia retorisia keinoja: kirosanat, koodinvaihto, auktoriteetin lausunnolla vahvistaminen, esimerkit ja rinnastukset, ironia ja retoriset kysymykset? Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen, enkä pyri numeerisiin johtopäätöksiin. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat eräät internetistä ja verkkokommunikaatiosta tehdyt tutkimukset ja retoriikan ja diskurssianalyysin tutkimus. Laaksosen, Matikaisen ja Tikan (2013) mukaan verkosta on tullut erityisesti länsimaissa ubiikki kokonaisuus, jota on perusteltua tutkia. Verkkokeskustelulla on tiettyjä kommunikatiivisia piirteitä. Retoriikka on tutkimusala, jolla on pitkä historia ja joka tarkastelee vakuuttamaan pyrkivää argumentoivaa kielenkäyttöä. Jokisen (1999) mukaan retoriikalla on yhtymäkohtia diskurssianalyysiin. Retoriset keinot puolestaan ovat hänen mukaansa keinoja vakuuttaa yleisö. Retoristen keinojen onnistuneella käytöllä saadaan vakuuttavasti kuulijat puolelleen. Olen aineistoanalyysini perusteella havainnut, että nuorison keskustelufoorumilla erilaisia retorisia keinoja käytetään pääpiirteissään seuraavilla tavoilla: sanoman perille menemistä tehostetaan napakoilla kirosanoilla ja koodinvaihdolla; ihmisoikeuksiin, etiikkaan ja tunteisiin vedotaan esimerkeillä ja rinnastuksilla, retorisilla kysymyksillä ja auktoriteetin lausunnolla vahvistamisella; toisen argumentti pyritään kumoamaan ja toinen tekemään jopa naurunalaiseksi ironisilla ilmauksilla. Tutkimus demi.fi:n verkkokeskustelujen kielenkäytöstä on spesifinen tapaustutkimus.
  • Rämänen, Marissa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Keväällä 2020 Euroopassa levinnyt koronaviruspandemia vaikutti jokaiseen EU:n jäsenmaahan. Se jätti jälkensä erityisesti jäsenmaiden talouteen. Euroopan komissio esitteli keväällä 2020 NextGenerationEU-elpymisvälineestä ja EU:n pitkän aikavälin talousarviosta muodostuvan elpymispaketin, jonka avulla unionin ja sen jäsenmaiden taloudellista elpymistä voitaisiin helpottaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission elpymispakettiin liittyvää viestintää eurooppalaisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisilla retorisilla keinoilla Euroopan komissio rakentaa eurooppalaista identiteettiä viestinnässään Euroopan unionin yhteisestä elpymisvälineestä? Tämä tutkimus nojaa eurooppalaisen identiteetin tutkimukseen. Eurooppalainen identiteetti on kollektiivinen identiteetti, joka perustuu joko käsitykseen kuulumisesta EU:n poliittiseen yhteisöön tai samastumiseen muihin eurooppalaisiin. Tässä tutkimuksessa hyväksytään käsitys eurooppalaisen identiteetin konstruktivistisesta rakentumisesta, jonka mukaan kollektiiviset identiteetit ovat neuvoteltavissa ja muuttuvat kanssakäymisessä. Kriisitilanteet tarjoavat hetken, jolloin kollektiivisten identiteettien on todettu muuttuvan erityisen nopeasti. Tutkimuksen aineistona toimii kolme elpymisvälineeseen liittyvää viestintädokumenttia: Euroopan komission muille EU:n instituutioille osoittama tiedonanto, lehdistötiedote sekä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin Euroopan parlamentissa pitämän puheen kirjallinen ja suullinen versio. Tutkimuksen menetelmä on retorinen analyysi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kriisitilanteessa Euroopan komissio käytti elpymispakettia käsittelevässä viestinnässään hyvin paljon erilaisia eurooppalaista identiteettiä vahvistavia retorisia keinoja, jotka kattoivat tunteisiin, järkeen ja puhujan luotettavuuteen vetoavat keinot. Aineistossa rakennetun eurooppalaisen identiteetin suostuttelevuus perustui muun muassa kriisitilanteen mahdollistamien kansallistarinoita mukailevien narratiivien käyttöön, me vastaan muut -asetteluun, EU:n jaettuihin arvoihin ja unionin taloudelliseen näkökulmaan. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuksen käsityksiä eurooppalaisen identiteetin rakentumisesta. Toisaalta tulokset haastavat myös joitain aiemmassa tutkimuksessa esitettyjä näkemyksiä, kuten ajatusta eurooppalaisesta identiteetistä epätunteellisena identiteettinä. Analyysi osoittaa komission käyttäneen runsaasti myös tunteisiin vetoavaa retoriikkaa elpymispaketista viestiessään.
  • Lampinen, Erkki (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tarkoitus oli analysoida vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseuroissa pidettyjä radiosaarnoja. Tutkimus kiinnittyi kahteen tutkimukselliseen pääkohtaan saarnojen sisältöön ja retoriikkaan. Tutkimustehtävänä oli tutkia miten puhujat argumentoivat puheitaan sekä millaisia teemoja ja retorisia tehokeinoja he käyttivät radiosaarnoissa, jotka Yleisradio lähetti suviseuroista vuosina 1959–1961. Ajankohta valikoitui sen mielenkiintoisten historiallisten tapahtumien vuoksi. Vanhoillislestadiolainen herätysliike kamppaili opillisissa ristiriidoissa, jotka johtivat hajaannukseen vuonna 1961. Suomalainen yhteiskunta eli murroksessa, joka näkyi vahvana muuttoliikkeenä maalta kaupunkiin. Samoihin aikoihin syntyi opiskelijoiden ja vasemmiston keskuudessa radikalismiin pyrkivää liikehdintää. Tutkimuksessa haluttiin myös tarkastella vaikuttivatko nämä tapahtumat saarnojen sisältöön. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n arkiston vuosikokouspöytäkirjoista kopioitua saarnaa. Saarnojen sisällön tutkimus tehtiin argumenttianalyysin menetelmällä ja retoriikkaa tutkittiin retorisen analyysin keinoin. Metodit perustuivat pääsääntöisesti Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan ja Chalm Perelmanin kirjallisuuteen. Muita viitekehyksiä olivat Heikki-Tapio Niemisen, Voitto Huotarin, Markku Heikkilän, Martin Lönnebon sekä Jukka-Pekka Puron tutkimukset. Tutkimuksen kulku eteni siten, että ensin kysymyksenasettelulla määriteltiin pääargumentti ja siitä johdettuna pääteema sekä sivuteemat, joita peilattiin Raamatun tekstiin. Määrittelyä auttoi aiheen esiintymistiheys saarnassa, mutta lopullinen valinta argumenteista ja teemoista perustui tutkijan näkemykseen. Radiosaarna tutkimuskohteena oli mielenkiintoinen sen retorisen tilanteen monimuotoisuuden johdosta. Suviseuroissa paikalla olevien ihmisten lisäksi kuulijakunnan muodostivat radion kuuntelijat, joista suurimman osan oletettavasti muodostivat liikkeen ulkopuoliset. Saarna täytyi kohdistaa sekä ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Puheen lajit muodostuivat tämän johdosta parannussaarnoiksi, että opetus-ja lohdutuspuheiksi. Saarnojen retorisista tehokeinoista painottuivat Kaanaan kieli, kielikuvat, kysymykset, antiteesit. Toistojen painopiste kohdistui erityisesti synninpäästön julistukseen. Retorisen kokonaisuuden tarkastelu tiivisti tutkimustuloksen saarnojen sisällön osalta niin, että esiin nousi niiden merkittävin funktio, joka oli: Saarnata parannusta ja julistaa evankeliumia, sekä liikkeen ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Tässä näkymässä aikaan liittyvät historialliset tapahtumat jäivät vain joihinkin yksittäisiin mainintoihin. Saarnat välittyivät retorisesti rikkaina kuulijoilleen. Jatkotutkimusaiheina merkittävintä olisi tutkia muutosta vanhoillislestadiolaisessa saarnassa
  • Lehtonen, Anni (2007)
    Nykyaikaisissa kriisinhallintaoperaatioissa politiikka ja tiedonvälitys kietoutuvat tiiviisti yhteen käytännön toimien kanssa, minkä vuoksi operaatiosta retoriikan kautta välitettävät tiedot muokkaavat oleellisesti tapahtumien ymmärtämistä. Tässä tutkielmassa pureudutaan yhtäältä Naton pääsihteereiden puheissaan esittämiin mielikuviin ISAF-operaatiosta Afganistanissa ja toisaalta puheissa välitettäviin signaaleihin Natosta organisaationa operaation puitteissa. Analyysissä tutkitaan sitä, millaisiin asioihin pääsihteerit kiinnittävät huomiota, mihin näkemykset perustuvat ja millaisin perusteluin argumentit selitetään operaation kuluessa vuosien 2001–2006 välillä. Tutkielman tutkimuskysymyksessä kysytään: millaisia mielikuvia Naton pääsihteerit erittelevät puheissaan Afganistanin-operaatioon liittyen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu suurimmaksi osaksi Robert Jervisin teoksiin The Logic of Images in International Relations (1970) ja Perception and Misperception in International Politics (1976), joissa hän on kehitellyt mielikuvien ja signaalien tutkimusta poliittisessa päätöksenteossa. Jervisin teokset perustuvat kognitiivisen psykologian viitekehykseen, jota ei juuri ole käytetty maailmanpolitiikan tutkimuksessa. Kognitiivisen psykologian avulla on mahdollista tarkastella yleisemmin käytettyjen rationaalisuuteen perustuvien teorioiden rinnalla erilaisia näkökulmia poliittisten päätöksentekijöiden toimintaan. Varsinaisen teoreettisen viitekehyksen rinnalla tutkimuksessa käydään keskustelua Naton merkityksestä, tehtävistä ja globaaleista uhkakuvista sekä sen strategisesta kulttuurista 2000-luvulla. Tutkimuksen aineisto muodostuu Naton kahden ISAF-operaation aikaisen pääsihteerin puheista. Pääsihteerin valinta tutkimuskohteeksi perustuu tieteellisiin seikkoihin: Naton pääsihteeristä on niukalti tutkimuksia, kuten muidenkin kansainvälisten hallitustenvälisten organisaatioiden johtajistosta. Puheiden analyysimenetelmänä on retorinen analyysi, joka on paras menetelmä suostuttelevan ja vakuuttelevan puheen tulkintaan, mistä on signaalien ja mielikuvien kohdalla myös kysymys. Metodologisena taustana on konstruktivistinen näkemys tiedon luonteesta, mikä korostaa vuorovaikutteisuutta todellisuuden muodostajana ja muokkaajana. Tutkimuksen tärkeimmät tutkimustulokset voidaan tiivistää kolmeen ryhmään. Ensinnäkin, operaation vaikeuksien myöntäminen on vaikeaa. Vaikeuksista puhutaan mieluummin haasteina. Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos on se, että pääsihteerit käyttävät mielikuvia ja signaaleita kahteen suuntaan: toisaalta afganistanilaisille vakuutetaan, että operaatiossa onnistutaan, koska heille on näin luvattu, toisaalta ollaan huolissaan Naton kyvystä onnistua. Natoa pidetään kuitenkin edelleen relevanttina toimijana 2000-luvulla. Signaali Naton sisäisestä yhtenäisyydestä ja erinomaisuudesta on voimakkain. Viholliskuvien rakentaminen puolestaan on voimakkaimmin käytetty mielikuvien rakennuskeino hyvän Naton ja pahojen terroristien välillä.
  • Saloniemi, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aalto-yliopiston perustaminen on ainutkertainen tapahtuma Suomen yliopistokentässä. Yliopisto aloitti toimintansa vuonna 2010 ensimmäisenä säätiömuotoisena yliopistona Tämän työn tarkoituksena oli kuvata Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun sekä niiden ylioppilaskuntien välistä keskustelua muodostumisesta Opetusministeriön kanssa aina säädekirjaa koskevaan keskuteluun saakka. Työssä aineistona käytettiin Opetusministeriön muistiota yhdistymisestä, säädekirjan luonnosta ja säädekirjan julkaisua. Kukin asiakirjoista viritti keskustelua, johon ylioppilaskunnat ottivat kantaa omilla tiedotteillaan tai puheillaan. Tutkimuksen kohteena oli siis kolme eri perustamisvaiheessa käytyä julkista keskustelua, joissa osapuolina olivat ylioppilaskunnat ja Opetusministeriö. Analyysimenetelmänä käytettiin retorisen analyysin mallia, jonka Karlberg ja Mral ovat esitelleet 1998. Tätä tutkimusta varten tätä perustaltaan neoklassista analyysimenetelmää muokattiin tekstien tutkimukseen sopivaksi. Analysoitavat osa-alueet olivat konteksti, dispositio, vaikuttamisen peruskeinot ja argumenttianalyysi. Tutkimuksessa todettiin, että yhdistymistä perusteltiin kansallisilla hyötynäkökohdilla ja uuden hallintomallin joustavuudella. Vastaavia uudistuksia oli tehty monissa Europan maissa. Säätiömalli helpottaa rahoituksen hankintaa ja tekee yliopistosta kilpailukykyisemmän. Ylioppiskunnista TKY ja KY pitivät perustettavaa yliopistoa mahdollisuutena. Opiskelijoiden asema on kuitenkin turvattava ja hallintomallin tulee ottaa huomioon opiskelijoiden kannat. TOKYO kanta yhdistymiseen oli varautunut, koska yhdistymistä pidettiin heidän arvojen vastaisena.
  • Halme, Maija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten vapaa-ajattelijoiden sosiaalinen identiteetti rakentuu ja miten sitä retorisesti rakennetaan vapaa-ajattelijoiden omissa teksteissä. Työn aineisto koostuu Suomen vapaa-ajattelijoiden julkaiseman Vapaa-ajattelija-lehden ja Helsingin vapaa-ajattelijoiden toimittaman Uskomaton-lehden vuosina 2011–2017 ilmestyneistä numeroista. Aineisto rakentuu ensisijaisesti lehtien pääkirjoituksista, kolumneista ja erilaisista mielipidekirjoituksista. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii sosiaalisen identiteetin teoria. Sosiaalinen identiteetti viittaa niihin yksilön ominaisuuksiin ja puoliin, jotka määrittyvät nimenomaan hänen ryhmäjäsenyyksiensä kautta. Työssä tutkimuskysymystä lähestytään kahden tarkemmin rajatun näkökulman kautta. Ensinnäkin tarkastellaan sitä, miten identiteetin rakentaminen ja rakentuminen toteutuvat erilaisten vastakkaisasettelujen kautta. Tarkastelun metodisina työkaluina ovat retorisen analyysin piiristä tutut Kenneth Burken identifikaation ja erottautumisen käsitteet. Toinen tutkimuksen tarkastelunäkökulma rajautuu siihen, miten sosiaalista identiteettiä muokataan ja vahvistetaan kirjoittajien teksteissä erilaisten puhetyyppien ja niihin kytkeytyvien retoristen keinojen kautta. Tämän näkökulman käsittelyn metodisina apuneuvoina toimivat retorisen analyysin piiristä Chaïm Perelmanin erityisyleisön ja universaaliyleisön käsitteet. Puhetyyppien tarkastelun yhteydessä hahmotetaan myös lyhyesti sitä, miten puhetyypit ja niiden sisältämät retoriset keinot paikantuvat suhteessa Aristoteleen klassiseen kolmijakoon; ethokseen, pathokseen ja logokseen. Analyysin kautta käy ilmi, että identifikaation ja erottautumisen prosessit ovat teksteissä vahvasti läsnä. Sosiaalisen identiteetin teorialle tyypillisesti oma sisäryhmä nähdään lähtökohtaisesti myönteisessä valossa ja ulkoryhmää kuvaillaan hyvin negatiivisin määrein. Omaan sisäryhmään liitetään lähtökohtaisesti positiivisia ominaisuuksia kuten rationaalisuus, oikeudenmukaisuus, edistyksellisyys ja rohkeus. Vapaa-ajattelijoiden sosiaalinen identiteetti peilautuu vahvan erottautumisen kautta jännitteisessä suhteessa uskontoihin ja uskonnollisiin ihmisiin. Kirjoituksista paikantuvia sosiaalista identiteettiä rakentavia puhetyyppejä ovat ateismin määritelmää ja vapaa-ajattelijoiden omaa maailmankatsomusta reflektoiva määrittelypuhe, sisäryhmän yhtenäisyyttä ja jäsenten aktivoimista tavoitteleva motivaatio- ja opastuspuhe sekä ulkoryhmälle ja laajemmalle erityisyleisölle, erityisesti ns. tapaluterilaisille suunnattu logosta heijasteleva vakuuttamispuhe. Toistuvia kirjoittajien käyttämiä retorisia keinoja ovat puheen ethokseen kytkeytyvä auktoriteettitaktiikka ja pathoksesta ammentava tunteisiin vetoaminen sekä kärjistäminen ja liioittelu. Erityisesti tarinallisuus ja henkilökohtaiset kertomukset olivat tyypillisiä tapoja vedota lukijan tunteisiin.
  • Halonen, Helmi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma on retorinen analyysi The Guardian -lehden tyttöjen ympärileikkauksen vastaisesta mediakampanjasta. Tutkielmassa paneudutaan tapoihin, joilla tuoreessa kampanjoinnissa kuvataan ympärileikkauksia, niiden uskonnollista ja kulttuurista merkitystä sekä ympärileikattuja naisia. Tavoitteena on selvittää, miten Guardianin kampanja asennoituu ja reagoi tyttöjen ympärileikkauksia ympäröiviin ristiriitoihin länsimaisessa mediakeskustelussa, erityisesti kysymyksiin ympärileikattujen naisten uhriuttamisesta, universaaleista ihmisoikeuksista ja vähemmistöryhmien kulttuurin ja uskonnon kunnioittamisesta. Tutkielma nojaa postkolonialistiseen teoriaan ja diskursiiviseen uskontotieteeseen, ja sen taustaoletus on konstruktionistinen. Lisäksi tutkielma kytkeytyy joukkoon tuoreita tutkimuksia ja teorioita, joissa paneudutaan länsimaissa käytyyn keskusteluun ja kampanjointiin ihmisoikeusloukkauksiksi mielletyistä kulttuurisista perinteistä. Näissä keskusteluissa ja kampanjoissa on nähty jäänteitä siirtomaa-aikaisista asenteista ja valta-asetelmista. Tutkielman aineistona on Guardianin kampanjan internet-sivuilta löytyvä 96-sivuinen tekstimateriaali, joka koostuu uutisartikkeleista, haastatteluista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Menetelmänä käytetään retorista analyysiä. Analyysi on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen osa keskittyy ympärileikkauksen nimeämiseen ja luokitteluun. Toisessa osassa käsitellään toimijuuden ja uhriuttamisen dynamiikkaa aineistossa. Kolmas osa keskittyy argumentaatioon, jota lähestytään oletettujen vasta-argumenttien kautta. Neljännessä osassa analysoidaan uskonnon, kulttuurin ja tradition käsitteiden käyttöä ja niiden kautta sitä, millaiseksi ympärileikkausten kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys aineistossa rakentuu. Kampanjateksteistä välittyy voimakas universalistinen taustaoletus. Ympärileikkauksen moraalinen tuomittavuus kuvataan faktana, ja kampanjoijilla katsotaan olevan velvollisuus levittää paitsi tietoa, myös moraalista totuutta. Samalla Guardianin kampanjan tekijät vastaavat sekä suoraan että epäsuorasti ympärileikkauksen vastaiseen kampanjointiin kohdistettuun kritiikkiin. Kulttuurisensitiivisyyteen vetoaminen ympärileikkauskeskustelussa tuomitaan rasismina ja välinpitämättömyytenä. Tämän lisäksi kampanjaa johtaa kaksi nuorta naista, jotka kuuluvat ympärileikkauksia perinteisesti harjoittaviin yhteisöihin. Heidät esitetään kampanjateksteissä sankariroolissa. Samanaikaisesti enemmistö ympärileikatuista naisista kuvataan kuitenkin alistuvina uhreina, joilla ei ole omaa toimijuutta tai ääntä. Samalla tavoin kampanja pyrkii kirjoittamaan ymmärtävästi myös ympärileikkaajista ja ympärileikkauksen puolustajista, mutta kuvaa ympärileikkauksia brutaaleina väkivallantekoina. Ympärileikkaus rakentuu aineistossa lähes ainoastaan seksuaalisuuteen ja sen kontrolloimiseen liittyvänä toimenpiteenä. Sen uskonnollinen merkitys kuvataan uskonnon väärintulkintana, ja siihen kytkeytyvät poliittiset ja taloudelliset rakenteet sivuutetaan lähes täysin. Näin Guardianin kampanja samanaikaisesti pyrkii välttämään ympärileikkauskeskustelun vanhoja ongelmia ja retoriikan tasolla toistaa niitä tavoissa, joilla se kuvaa ympärileikattuja naisia ja heidän yhteisöjään ja kulttuureitaan.
  • Luhtaniemi, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Citizen participation in urban planning has increased in recent decades. In Finland, it is one of the primary objectives of the national Land Use And Building Act (Maankäyttö- ja rakennuslaki), which means participatory planning required in all land use planning. General plan is a document that provides general guidelines for land use and assigns land for different purposes to form a basis for detailed planning and construction. In Helsinki, the latest general plan was accepted by the City Council in 2016. One of the topics that received the largest attention throughout the process was the city's decision to turn its highway-like entry routes into city boulevards that favour pedestrians, cyclist and public transport. This Master's Thesis examines citizen participation in the Helsinki general plan in 2016 with the focus on the city boulevard question. It examines the discussion which took place between the city planners and three groups: other public officials, neighbouring municipalities and individual citizens.The data for this thesis comes from the document called interaction report, in which the planners summarise the comments from these stakeholders and respond to criticism. Through the method of rhetorical analysis, the thesis will seek to answer how the planning decisions are justified, how the planners respond to criticism and how is the planning situation framed for different interest groups. The analysis shows that the main ways to justify the city boulevards were the city's jurisdiction to make this decision, and the collaboration and investigations that had gone into the process. The city boulevard were framed as a city development project that brings growth and benefits everyone. This thesis, more generally, explores the questions of general planning and participation, and gives important insight into the citizen participation process in Finland.
  • Kaikkonen, Heidi (Helsingfors universitet, 2016)
    In my Master's Thesis, I have researched interviews made by the leader of the Tarun Bharat Sangh organisation, Rajendra Singh, between the years 2001, 2002, 2009, 2012, 2014 and 2015. Rajendra Singh has been working with environmental issues in Rajasthan, India, since the year 1984, and he has been awarded with several awards for his work. My research method is rhetorical analysis, which means that I look at the interviews of Rajendra Singh, and analyse what type of rhetorical devices he uses when presenting his arguments. My research aims to answer the question, what kind of persuading and empowering rhetoric does Rajendra Singh use when talking about the environmental issues of India and their solutions, and what kind of argumentative positions does he take in relation to public power, society and media. It is also my goal to see, whether there has been any change in his position during these years, and are there stylistic differences in those interviews that he has answered in Hindi and those that he has answered in English. By researching Singh's argumentative positions, I want to find out the core message of these interviews - in other words, what is Singh's solution to solving water-related environmental issues in India. I want to see whether a community-based conservation of the environment and going back to the past is the only cure for these issues, or what kind of solutions does he propose. In order to analyse Singh's rhetoric, I utilize the list of rhetorical devices presented by Arja Jokinen (1999). These devices, however, are not sufficient to analyse Hindi language material, so I have added the concept of religious rhetoric. Religious rhetoric is used commonly in India when there is a need to appeal to people when discussing environmental issues. Singh uses different kinds of persuading and empowering rhetorical devices to get his audience to support his positions. He argues, that our current lifestyle is not sustainable and that we should question our current habits and strive for a self-sufficient basis of life. He believes that taking care of the environment is everyone's responsibility, and that we need co-operation between societies and the government, in order to solve India's environmental issues in a sustainable way. Development and conservation belong together, and India should also utilize it's native wisdom by looking for solutions in traditional methods.
  • Sarvilahti, Pauliina (2005)
    Tutkimuskohteena on eurooppalainen oikeistopopulismi. Tapaustutkimuksena tutkielmassa analysoidaan italialaisen Lega Nord -puolueen johtohahmon Umberto Bossin puheita hallituspuolueena ollessaan. Primäärilähteinä käytetyt puheet on pidetty vuosina 2001-2003. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää oikeistopopulismin käsite, joka laajassa mittakaavassa kuuluu uuden politiikan teorian alaisuuteen. Oikeistopopulismin piirteinä ovat antielitismi, poissulkeva luonne toiseuden kautta, kriisiin vetoaminen, uudenlaisen ja erilaisen poliittisen voiman identiteetti sekä uuskonservatismi ja protektionismi. Myyttinen ja konkreettinen alueellisuus ovat puolueen alkujaan alueellisen erikoispiirteen takia otettu mukaan. Tutkimuskysymyksinä on ensinnäkin selvittää käyttääkö Bossi vielä oikeistopopulistista teesiä hallituspuolueena, jonka jälkeen tarkastellaan tarkemmin miten hän tämän teesin puheissaan rakentaa. Metodina käytetään Chaïm Perelmanin uuden retoriikan menetelmää. Uusi retoriikka huomioi erityisesti retorin ja yleisön välisen suhteen. Argumentointitekniikat jakautuvat assosiatiivisiin ja dissosiatiivisiin argumentteihin. Assosiatiivisia ovat kvasiloogiset, todellisuuden rakenteisiin perustuvat ja todellisuuden rakenteita muokkaavat argumentit. Kvasilooginen argumentointi määrittelee, vertailee, pohtii todennäköisyyksiä, on vastavuoroinen ja osoittaa ristiriitaisuuden. Todellisuuden rakenteisiin perustuva argumentointi osoittaa kausaalisuussuhteita ja todellisuuden rakenteita muokkaava argumentointi antaa esimerkkejä, metaforia, analogioita, malleja ja havainnollistamista. Dissosiatiivinen argumentointi pyrkii kahden asian erottamiseen. Tutkimuksessa havaittiin Bossin käyttävän edelleen oikeistopopulistista teesiä puheissaan. Bossi käyttää myös koko uuden retoriikan argumentoinnin kirjoa. Puheenjohtaja määrittelee puolueen erilaiseksi ja loogisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Todellisuuden rakenteisiin perustuvassa argumentoinnissa käy ilmi kausaalisuhteiden käyttö, jonka mukaan LN syntyi vahvasta kysynnästä. Todellisuuden rakenteita muokkaavissa argumenteissa Bossi käytti erityisesti luonto- ja taistelumetaforia. Dissosiatiivisilla argumenteilla puheenjohtaja rakentaa Legalla toisen. Bossi hyödyntää myyttistä ja konkreettista alueellisuutta taitavasti.
  • Järvinen, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vaatetusteollisuuden vastuullisuus on herättänyt keskustelua jo vuosikymmenten ajan, ja vastuullisesta kuluttamisesta on tullut trendikästä. Samalla myös vaatetusteollisuuden vastuuttomat toimintatavat, pikamuoti ja kertakäyttökulutus ovat yleistyneet. Kuluttajista on tullut kriittisempiä, ja he vaativat yrityksiltä yhä avoimempaa ja läpinäkyvämpää viestintää yritysten vastuullisuuteen liittyen. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää minkälaisia vakuuttamisen keinoja suomalaiset vaateyritykset hyödyntävät vastuullisuusviestinnässään, ja kuinka kokonaisvaltaista tämä vastuullisuusviestintä on. Tutkielmalla pyritään luomaan uusia näkökulmia sekä vastuullisuusviestinnän että vaatetusteollisuuden vastuullisuuden tutkimukseen. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita vastuullisuusviestinnän roolista vaatetusteollisuudessa, vakuuttavuuden keinoista vastuullisuusviestinnässä sekä vastuullisuusviestinnän kokonaisvaltaisuudesta. Tutkimusmenetelmänä toimii retorinen analyysi, jonka avulla jaotellaan retorisia keinoja tutkimusaineistosta. Tutkimusaineisto koostuu 12 suomalaisen vaateyrityksen verkkosivuilla tapahtuvasta vastuullisuusviestinnästä. Retorisen analyysin lomassa reflektoidaan aineistoa Tenchin, Sunin ja Jonesin malliin vastuullisuusviestinnän neljästä osa-alueesta. Mallin mukaan kokonaisvaltainen vastuullisuusviestintä koostuu 1) vastuullisuusnäkökulmista, 2) vastuullisuusohjelmista, -aloitteista ja -toimenpiteistä, 3) edellä mainittujen toimeenpanosta ja tulosten raportoinnista sekä 4) yleisön huolenaiheiden julkituonnista. Teoreettisessa viitekehyksessä selviää, että vastuullisuusviestintä on kaiken vastuullisen toiminnan ydin. Yritysten vastuullisuuteen liittyvät teot ja toimenpiteet ilmenevät vastuullisuusviestinnän kautta. Tutkimusaineistoa kartoitettaessa selviää myös, että noin kolmasosa suomalaisista vaateyrityksistä ei viesti vastuullisuustoimenpiteistään ollenkaan tai riittävästi verkkosivuillaan. Tutkielmasta ilmenee, että suomalaiset vaateyritykset käyttävät monipuolisesti erilaisia retorisia keinoja vastuullisuusviestinnässään vakuuttaakseen yleisönsä vastuullisuudestaan. Ne pohjaavat vastuullisuusviestintänsä eniten logoskeinojen varaan, eli he luottavat eniten järkeen ja faktoihin vastuullisuusviestinnässään. Toisaalta tutkielmassa selviää, että yksittäisistä retorisista keinoista käytetyin läpi tutkimusaineiston on eetoskeinoihin kuuluva konsensuksella tai asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen. Eetoskeinoilla pyritään luomaan luottamusta puhujan ja yleisön välille. Tämän retorisen keinon hyödyntäminen ilmenee etenkin me-retoriikkana sekä erilaisiin standardeihin ja sertifikaatteihin vetoamisena. Vastuullisuusviestinnän merkittävyydestä huolimatta yhdenkään tutkimuskohteena olleen vaateyrityksen vastuullisuusviestintä ei onnistunut kaikilla vastuullisuusviestinnän osa-alueella eli toisin sanoen vastuullisuusviestintä ei ollut kokonaisvaltaista vaateyritysten verkkosivuilla.
  • Bertényi, Piia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan maineen rakentumista ja hallintaa sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media on luonut uudenlaisen merkitysympäristön, jossa mainetarinoita jaetaan. Sosiaalinen media on tehnyt yritysten riskien hallinnasta julkista ja pakottanut ne reagoimaan sosiaalisen median kautta nouseviin potentiaalisiin mainetta uhkaaviin tekijöihin. Yritysten tulisikin käydä avointa dialogia sen sidosryhmien kanssa ja rakentaa mainetta yhdessä niiden kanssa. Myös perinteinen media on joutunut mukautumaan sosiaaliseen mediaan ja menettänyt samalla paikkaansa maineen muodostumisen areenana. Tutkimusongelmaa tarkastellaan länsimetron tapaustutkimuksen kautta. Länsimetro on mielenkiintoinen hanke, jonka taustalla on pitkä poliittinen kädenvääntö ja koko hanke jakaa yleisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Hankkeesta vastaa Länsimetro Oy, jonka yritysrakenne poikkeaa tavanomaisesta. Länsimetrosta on käyty runsaasti keskustelua niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Hanke muodostaa kokonaisuutena mielenkiintoisen tapauksen maineen tarkkailuun sosiaalisessa mediassa. Tutkielman teoriaosuudessa esittelen muun muassa Aulan ja Mantereen maineareenoita, Aulan ja Heinosen somedialisaatiota (somedialization) sekä Coombsin ja Holladayn parakriisin (paracrises) käsitettä. Esittelen myös luottamusta, läpinäkyvyyttä ja sitoutumista, jotka ovat McCorkingdalen ja DiStason mukaan maineen kannalta tärkeitä tekijöitä sosiaalisessa mediassa toimiessa. Tutkimusaineistoksi valittiin Länsimetro Oy:n Facebook -sivuilla käyty keskustelu kuukauden ajalta ennen länsimetron avautumista. Käytyä keskustelua tarkasteltiin sekä Länsimetro Oy:n että sen yleisön osalta. Aineiston perusteella vastaattiin kysymyksiin siitä, miten Länsimetron maine rakentuu ja miten dialogista keskustelu sen Facebook-sivuilla on sekä miten sosiaalisen median luoma haaste näkyy Länsimetron maineenhallinnassa. Aineiston erittelyssä käytettiin retorista analyysiä. Aineistosta poimittiin teksteissä käytetyt retoriset tyylit ja keinot erikseen Länsimetro Oy:n ja yleisön osalta. Myös osapuolten keskusteluaktiivisuutta arvioitiin määrällisesti. Aineistosta esiin nousseita keskeisiä piirteitä peilattiin muun muassa luottamuksen, läpinäkyvyyden, sitoutumisen ja dialogisuuden ihanteisiin. Myös Länsimetro Oy:n sijoittumista maineareenoille ja sen käyttämää mainestrategiaa arvioitiin aineiston perusteella. Tutkielman johtopäätöksenä Länsimetro Oy:n voi tulkita suoriutuvan heikosti sosiaalisen median luomista maineenhallinnan haasteista. Se käyttää sosiaalista mediaa lähinnä perinteisen tiedotuskanavan tavoin, eikä käy siellä juurikaan keskustelua. Aineiston perusteella Länsimetro Oy ei hyödynnä sosiaalisen median tarjoamaa mahdollisuutta rakentaa mainetta yhdessä sen sidosryhmien kanssa.
  • Jurvakainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani tarkastelee älylaitteissa toimivia meditaatioapplikaatioita kulutustuotteina. Uskontotieteen kentällä meditaatioapplikaatiot ovat uusi alue, josta voidaan tutkia uskonnollisten tai henkisten piirteiden ilmentymistä. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa tarkastelen meditaatioapplikaatioiden kuvauksia ja mainoslauseita. Pohdin kuvauksissa ja mainoslauseissa esiintyvää kieltä diskurssinanalyysin keinoin hyödyntäen myös retorista analyysiä sekä kuva-analyysiä. Tutkimuskysymyksiäni ovat 1) Miten meditaatioapplikaatiot kertovat meditaatiosta? ja 2) Miten uskonto ilmenee meditaatioapplikaatioissa? Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani toimii sekularisaatioteoria. Käsittelen maallistumista ja henkisyyteen siirtymistä meditaatioapplikaatioiden kautta, jotka toimivat länsimaissa stressiä lievittävinä kulutustuotteina. Aineistona tutkielmassani toimii Headspace-, Calm- ja Breethe-applikaatioiden mainoslauseet, kuvaukset ja kuvakaappaukset kyseisistä meditaatioapplikaatioista. Aineiston valinta ja rajaus perustuu kyseisten meditaatioapplikaatioiden suosioon, maksullisuuteen ja kansainvälisyyteen. Lisäksi olen huomioinut applikaatioille annetut käyttäjäarviot. Tutkielmani tulokset osoittavat, että meditaatioapplikaatioiden kuvauksissa tai mainoslauseissa ei tuoda ainakaan suoraan esiin meditaation uskonnollista perinnettä. Paikoin tulkinnanvaraisia viitteitä uskonnolliseen perinteeseen on löydettävissä. Headspace-applikaation kuvauksessa mainitaan kuitenkin, että entinen buddhalainen munkki toimii yhtenä applikaation perustajana sekä meditaatioharjoitusten ohjaajana. Kyseinen mainoslause toimii tutkielmassani ainoana sanallisena viitteenä jonkinlaiseen uskonnollisuuteen tai yhteytenä buddhalaiseen perinteeseen. Yhdestä viittauksesta huolimatta, meditaatioapplikaatiot näyttävät toimivan hyvin irrallisena osana meditaation uskonnollisesta perinteestä. Meditaatioapplikaatioiden kieltä ohjaa länsimaita leimaava kaupallisuus, kulutus, individualismi sekä stressinlievitys.
  • Lyytikäinen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Education has different kinds of functions. Schools have a role in passing values, knowledge and qualification. Schools should also support students improve their civic and critical thinking. Finland has the objective of having half of its 25-34-year-olds holding a higher education degree by 2030. Improving the level of education of the population has contributed to the rise in the productivity of labour and economic. In my thesis, I am interested in how the upper secondary schools, their educational and social purpose, are seen in the public writings. I want to find out What people write about when writing about upper secondary school. The research material consists of 79 digital Opinion Pieces published by Helsingin Sanomat, the largest newspaper in Finland. I also examine what kind of rhetorical methods writers use when they demand either change or permanence of upper secondary schools. The analysis shows that students experience a lot of stress because of all the changes they are going through. Reforms have been done in higher education student selection in Finland which sets a new kind of pressure for students` choices and it challenges their curriculum planning. This reform can mediate students` schoolwork and enjoyable study choices. Reforms affect what kind of study choices students make, and these choices can impact the quality of teaching. Opinion pieces articulate that there is a need for a more peaceful learning and teaching environment in upper secondary schools. Concerning educational reforms, it seems that there is a need for advanced co-operation with political decision-makers and upper secondary school teachers and students.
  • Petters, Melissa (Helsingin yliopisto, 2019)
    In my thesis I examine the educational discourse in the Finnish media represented by the Koulukorjaamo series which was part of the media uproar around teacher Pekka Peura in spring 2016. The research material consists of nine digital newspaper articles published by Yle News as part of the Koulukorjaamo series. My aim is to discover how and why school and education reform are constantly topical issues in the media. Previous international research has pointed to an agenda-setting function of the media in public educational discourse. Not only institutional practices but also concepts such as primary definers and authoritative voices have been argued to be responsible for the construction of educational discourses in the media. (Thomas 2006.) Educational historian Jari Salminen (2012) contends that the constant adaptability expected of education creates crisis and progress discourses that warrant school reform. Educational sociologist Hannu Simola (2002) points out that there are few studies on the discoursive nature of school reforms. Thus, the main question in my thesis is how the articles in the Koulukorjaamo series discuss pedagogical reform. Furthermore, I offer an interpretation of this discussion via the “steps of rhetorical analysis” outlined by Joan Leach (2000), i.e. the rhetorical situation, the types of persuasive discourse and the five rhetorical canons. The rhetorical analysis shows that the discourse of pedagogical reform in Koulukorjaamo is based on epideictic discourse, which praises the new, individual learning model. The articles aim to persuade the audience that this model is the best way to reform pedagogy and school. The aim is supported by forensic and liberative rhetoric, the latter of which invokes the benefit to students and persuades the audience to update their idea of ideal learning to embrace the objectives of mental well-being and learning to learn. The persuasiveness of the discourses is covert as the audience is invited to participate in a discussion that merely appears open and unbiased. Unique rhetorical features of the Koulukorjaamo articles, such as unexpected metaphors and definitions of good learning have been undiscussed in previous research on educational discourse, and thus form a fruitful starting point for further investigation.
  • Hirvonen, Tuukka (2007)
    Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti vuonna 2002 Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean muodostavan maailmassa niin sanotun ”pahan akselin”. Vuotta myöhemmin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Irakista ja maan johtajasta Saddam Husseinista luotiin Yhdysvaltain johdon puheissa viholliskuvaa, jota käytettiin yhtenä perusteluna sodalle. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että Yhdysvallat näkee myös Pohjois-Korean vihollisena. Samalla pyritään kuvaamaan, minkälaista viholliskuvaa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush puheissaan ja lausunnoissaan luo Pohjois-Koreasta sekä maan johtajasta Kim Jong Ilistä. Tarkastelun päähuomio on tekstissä ja siihen sisältyvissä merkityksissä. Tämän vuoksi teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu konstruktivismi ja tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia sekä retorista analyysia. Bushin tarjoaman viholliskuvan selvittämisessä apuna on käytetty Kurt R. Spillmanin ja Kati Spillmanin esittelemiä keinoja nähdä vihollinen sekä israelilais-amerikkalaisen psykologin Ofer Zurin viholliskuvaluokituksia. Tutkielman aineistona on käytetty Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin puheita ja lausuntoja, joissa hän antaa kuvauksia Pohjois-Koreasta tai pohjoiskorealaisista. Ajallisesti aineisto on rajattu koskemaan koko Bushin presidenttikautta syyskuun 2007 loppuun asti. Bushin puheista ja lausunnoista löydetään useita sellaisia kuvauksia Pohjois-Koreasta ja sen johtajasta Kim Jong Ilistä, jotka vastaavat Spillmanien tapoja nähdä vihollinen sekä Zurin viholliskuvia. Pohjois-Korea näyttäytyy Bushin puheissa ja lausunnoissa useimmiten uhkaavana sekä omia kansalaisiaan alistavana ja sortavana vihollisena. Bush ei kuitenkaan pidä vihollisena kaikkia pohjoiskorealaisia, vaan vihollisuus henkilöityy Pohjois-Korean johtajaan Kim Jong Iliin, joka esiintyy Bushin retoriikassa uhkaavana ja petollisena henkilönä. Tavalliset pohjoiskorealaiset puolestaan ovat Pohjois-Korean hallinnon uhreja, jotka pitäisi vapauttaa ahdingosta.
  • Simolin, Oona (Helsingfors universitet, 2016)
    Tarkastelen tutkielmassani Helsingissä sijaitsevaa, vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä Suomenlinnaa ja siihen liittyvää arvopuhetta. Tutkielmani primääriaineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista Suomenlinnassa työskentelevää ja/tai asuvaa henkilöä syksyllä 2015. Tämän lisäksi olen hyödyntänyt tutkielman sekundääriaineistoina useita maailmanperintöön liittyviä dokumentteja, joista keskeisin on Suomenlinnan kestävän matkailun strategia. Tarkastelen työssäni kulttuuriperintöteoreettisen keskustelun valossa niitä ulottuvuuksia, joihin maailmanperintöön liittyvät arvot kytketään. Tutkielman analyysimenetelmiä ovat kategoria-analyysi ja retorinen analyysi. Haastatteluaineiston valossa maailmanperintöarvojen merkitys käsitetään eri tavoin ja usein myös eri tavoin kontekstista riippuen. Silloin kun säilyttäminen tai tallentaminen nähdään maailmanperinnön ensisijaisena arvona, liittyy puheeseen myös käsitys tulevista sukupolvista tallentamisen moraalisena velvoittajana. Toisaalta maailmanperintöarvot käsitetään aineistossa toisinaan myös asiantuntija-arvioksi paikan merkittävyydestä, yhteisön ja sen historian symboliksi tai kaupallista potentiaalia lisääväksi arvoksi. Maailmanperintöön liitettyjen arvojen moninaisuus korostaa käsitteen avaamisen tärkeyttä. Pääsääntöisesti haastateltavat mielsivät arvot abstraktimmin kuin sekundäärilähteenä toiminut strategiateksti, mikä vahvistaa osaltaan aiempien tutkimusten tuloksia, joissa on havaittu kulttuuriperintöammattilaisten korostavan materiaalisia arvoja useammin kuin muiden vastaajien. Tutkielmani osoittaa, että maailmanperintöarvoihin yhdistetään usein sopivana pidettyyn toimintaan liittyviä arvotuksia. Hyödynnän analyysissä subjekti- ja objektisidonnaisen autenttisuuden käsitteitä, joiden avulla erottelen maailmanperintöarvoihin kytkeytyviä käsityksiä sopivista toiminnoista. Oman aihekokonaisuutensa muodostaa Suomenlinnassa järjestetty kekritapahtuma ja opastustuotteisiin heijastuva kulutuskulttuurin murros. Käsittelen analyysissäni viimein myös eri kävijäkategorioihin liitettyjä toimintoja sekä maailmanperinnön yhteyttä talouspuheeseen. Tutkielmani perusteella maailmanperintöön liittyy paikallisella tasolla hyvin erilaisia arvoja, jotka kytkeytyvät esimerkiksi erilaisiin taloudellisiin ja identiteettipoliittisiin päämääriin. Arvopuhe konkretisoituu hyvin monenlaisten toimintojen kohdalla, ja siksi esimerkiksi oppaiden tai kävijäsegmenttien tarkempi erottelu voisi olla hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle. Maailmanperinnön monet arvot voisivat myös pohjustaa soveltavaa, kohteen kehittämiseen pyrkivää tutkimusta ja lähestyä kulttuuriperintöön liittyviä merkityksiä esimerkiksi etnografian keinoin.
  • Sorvoja, Piia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen tutkielmassani, kuinka vuoden 2017 elokuussa Burma/Myanmarissa käynnistynyt rohingya -kriisi representoidaan Helsingin Sanomissa. Burma/Myanmar on buddhalaisenemmistöinen maa, kun taas sen vainottu vähemmistö rohingyat ovat islaminuskoisia. Islam edustaa mediassa usein länsimaille vihamielistä ”toista”, missä yhteydessä muslimit kuvataan aggressiivisina ja uhkaavina. Buddhalaisuuteen puolestaan suhtaudutaan länsimaissa lähtökohtaisesti positiivisesti, ja buddhalaismunkkeihin yhdistyy mielikuvissa seesteisyys sekä rauhanomaisuus. Rohingya -kriisissä asetelma kääntyy päälaelleen siinä mielessä, että muslimivastaisuutta Burma/Myanmarissa ovat lietsoneet jotkut äärinationalistiset buddhalaismunkit, kuten Wirathu. Tutkimuskysymykseni onkin, miten islam ja buddhalaisuus esitetään Helsingin Sanomissa ja miten niiden roolien puolesta argumentoidaan. Aineistonani toimii Helsingin Sanomien verkkopalvelun uutisartikkelit vuoden 2017 elokuusta vuoden 2018 helmikuuhun. Hyödynnän tutkimuksessani retorista analyysia Chaïm Perelmanin teorian pohjalta. Jaan aineistosta nousevien teemojen perusteella uutiset viiteen eri kategoriaan ja tarkastelen, millaisia retorisia keinoja niissä on käytetty sekä millaisia kuvia niistä muodostuu. Nämä kategoriat ovat buddhalaisuutta koskeva buddhalaisuus – ”myötätuntoa hyttysille, muttei ihmisille”, islamiin liittyvä islam – taistelijoita ja suuria perheitä, rohingyoiden kärsimyksen kuvailuun keskittyvä rohnigya -kansan kärsimykset, Aung San Suu Kyihin median kohdistama kritiikki ja puolustus kategoriassa Aung San Suu Kyi –”ahtaassa raossa” vai ”kansanmurhan palvelija”? sekä sotavoimien kuvaaminen Burma/Myanmarin todellisena vallankäyttäjänä kategoriassa sotavoimat todellisena vallankäyttäjänä. Tutkimuksessani käy ilmi, että kriisiä koskevasta uutisoinnista on löydettävissä erilaisia retorisia keinoja auktoriteettiin nojaavasta argumentaatiosta metaforiin. Lisäksi niistä on havaittavissa vahvoja premissejä eli esisopimuksia. Buddhalaiset mielletään rauhanomaisiksi, kun taas islaminuskoiset aggressiivisiksi ja takapajuisiksi. Islaminuskoisen vähemmistön jouduttua vainon kohteeksi buddhalaisenemmistöisessä maassa uutisointi muuttuu ja alkuperäisestä premissistä poiketen buddhalaisuuteen aletaan liittää myös aiempaa negatiivisempia rinnastuksia. Sävyltään uutisointi on kuitenkin enemmän ihmettelevää, ja kriisiin pyritään etsimään vastauksia ennen kaikkea Burma/Myanmarin valtion olemuksesta tai sen historiasta. Aineistosta käy ilmi sekä islamia että buddhalaisuutta koskevan tiedon olevan itse asiassa varsin vähäistä.
  • Holappa, Taina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työssä tarkastellaan, miten HIV/AIDS-epidemiaa käsitellään venäläisissä sanomalehdissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja teksteissä esiintyy ja ketkä osallistuvat julkiseen keskusteluun sekä tutkia retorisia keinoja, joilla argumentaatiota pyritään saamaan vakuuttavaksi. Tämän lisäksi aineistoa peilataan sosiaalisten ongelmien määrittelyprosessimalliin, jonka avulla tarkastellaan, miten HIV/AIDS-ongelman julkinen määrittely muotoutuu. Koska kiinnostuksen kohteena on myös se, näkyykö kahden eri vuosikymmenen välillä muutoksia, kahden ajanjakson, 1.1.1998–31.12.2001 ja 1.1.2016–31.12.2019, aineistoa vertaillaan toisiinsa. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysin (Foucault, Fairclough) ja retorisen analyysin (Perelman, Kakkuri-Knuuttila) yhdistelmää, joiden teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin – todellisuus rakentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ennen kaikkea siihen liittyvän kielenkäytön kautta. Aineisto sisältää 23 dokumenttia neljästä eri sanomalehdestä: Parlamentskaja gazeta, Komsomol’skaja pravda, Rossijskaja gazeta ja Sovetskaja Rossija. Lopullinen analyysi sisältää 17 dokumenttia, joista on poimittu 61 tekstiotetta. Analyysissä päädiskursseiksi hahmottuvat 4 diskurssia: uhkadiskurssi, syyllisyysdiskurssi, vastuudiskurssi ja ratkaisudiskurssi. Ajallisessa vertailussa uhkadiskurssi lisääntyy hieman jälkimmäisellä jaksolla, muut esiintyvät hieman harvemmin tai saman verran. Diskurssien temaattiset sisällöt ovat hyvin samankaltaisia molemmilla ajanjaksoilla, mutta erityisen selkeästi toistuu Venäjän ja länsimaiden välinen ideologinen vastakkainasettelu. Erilaisten asiantuntijoiden ja viranomaisten rooli on vahvasti dominoiva ajanjaksosta riippumatta. Samanaikaisesti tavallisen kansalaisen ääni aineistossa jää varsin marginaaliseksi. Retoriset keinot on jaoteltu älyyn ja järkeen vetoaviin (6) sekä tunteisiin vetoaviin (5) keinoihin. Näiden käytön top-5 on molemmilla ajanjaksoilla sama ja myös samassa järjestyksessä ja niissä näkyy järkeen vetoavien keinojen hallitsevuus: kvantifikaatio, auktoriteettiin vetoaminen, sanojen konnotaatio, esimerkki ja syy-seuraussuhde. Määrälliset erot näiden käytössä eri ajanjaksoilla ovat vähäisiä. Tunteisiin vetoavien keinojen top-3 on myös sama ajanjaksosta riippumatta: sanojen konnotaatio, kategorisaatio sekä ironia ja metafora. Niiden käytössä näkyy muutos – toisella ajanjaksolla kolmen viimeksi mainitun käyttö on vähäisempää. Suhteessa sosiaalisen ongelman 6-vaiheiseen määrittelyprosessiin, eri vaiheet ja painotukset sekä ajallinen syklisyys näkyvät molemmilla ajanjaksoilla. Selkeä poikkeus on vaihe kolme – aineistossa ei näy suuren yleisön reaktioita HIV-epidemian käsittelystä. HIV-epidemia on jo lähes 40 vuotta ollut globaalisti iso haaste ja Venäjän hiv-tartunnat ovat 2010-luvulla yhä lisääntyneet. Medialla on suuri merkitys asianmukaisen tiedon jakamiseen ja käytäntöjen kehittämiseen. Positiivista kehityssuuntaa osoittavat keskustelun siirtyminen asiantuntijalehdistä yleisluonteisiin sanomalehtiin, argumentit dissidenttitoiminnan lainsäädännöstä ja HIV-testauksen laajenemisesta sekä järkeen vetoavien retoristen keinojen yleisyys. Toisaalta julkista keskustelua hallitseva kaksijakoisuus tuottaa kansalaisille ristiriitaista tietoa HIV:istä. Haasteina näkyvät myös puutteet hoidon resursseissa sekä argumentit, joilla HIV:iin liittyvää stigmaa ylläpidetään – näiden taustalla vaikuttaa konservatiivinen yhteiskunnallinen ilmapiiri. Aineisto tukee aiempien tutkimusten näkemyksiä siitä, että median vaikutusmahdollisuudet ovat selkeästi sidoksissa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Tarve moniäänisempään ja johdonmukaisempaan HIV-epidemian julkiseen käsittelyyn Venäjällä on yhä ajankohtainen.
  • Koistinen, Olga (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella kriisiviestinnän keinoja venäläisessä lehdistössä. Tutkimuk- sen tavoitteena on selvittää vaikuttaako kriisitilanteen syy siihen, millaisia retorisia keinoja siitä uutisoitaessa käytetään sekä voiko löytää retoristen tai muiden tyyliseikkojen yhtäläisyyksiä eri kriisitilanteista uutisoitaessa. Tutkimusmateriaalina on ”Moskovskii komsomolez” -lehti ja siinä oleva uutisointi kahdesta Venäjän lähihis- torian aikana tapahtuneesta kriisitilanteesta. Nämä kriisitilanteet ovat 7.4.2017 Pietarin metrossa tapahtunut terrori-isku ja 25.3.-26.3.2018 Kemerovon ostoskeskuksessa sattunut tulipalo. Terrori-iskun syy on luonteel- taan poliittinen ja tulipalo on luokiteltu tahattomaksi onnettomuudeksi. Tutkimuksen hypoteesina on se, että poliittinen kriisi saa enemmän näkyvyyttä lehdistössä ja siitä uutisoitaessa käytetään erilaisia retorisia keinoja, kuin onnettomuudesta uutisoitaessa. Tutkimusaineisto koostuu molempien tapahtumien osalta noin viikon ajanjaksosta tapahtuneen kriisin jälkeen. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tutkimusaineistosta poimittiin 48 esimerkkiä, jotka analysoitiin retorisen analyysin avulla. Tarkastelu keskittyy viiteen eri retoriseen keinoon; joita ovat metafora, analogia, rinnastus, retorinen kysymys sekä henkilökohtainen kokemus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvit- tää, missä yhteydessä ja millä tavoin näitä keinoja on käytetty sekä verrata käyttöä kahden erilaisen kriisitilan- teen välillä. Tutkimuksen toinen osa keskittyy tarkastelemaan kriisiuutisen kokonaisvaltaisempaa uutisointia sen koko elinkaaren aikana. Tämän tutkimuksen teoreettisena pohjana on kriisiviestinnän teoria ja se, että krii- siuutisointi rakentuu neljälle eri kirjallisuuslajin käytölle. Nämä lajit ovat esiintymisjärjestyksessä: eeppinen, dramaattinen, lyyrinen sekä didaktinen. Tutkimuksen toinen osa tehtiin tarkastelemalla aineistoa ja poimimalla siitä esimerkkejä kustakin kirjallisuuslajista. Osana näitä lajeja pidetään myös valokuvia ja esimerkkinä kustakin lajista tutkimusaineistosta poimittiin 4 valokuvaa tarkempaan analyysiin. Tutkimus näyttää, että kriisiviestinnässä on eroja riippuen kriisin syyn taustatekijöistä. Eroavaisuudet näkyvät kuitenkin enemmän uutisten teemoissa, diskursseissa sekä kehyksissä eikä niinkään yksittäisissä retorisissa kei- noissa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tehdyn retorisen analyysin avulla ei pystynyt osoittamaan konkreet- tisia eroja kriisiviestinnän keinoissa. Toisen osan analyysi keskittyi tarkastelemaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa kriisiuutisen rakentamisessa ja sen perusteella voidaan todeta, että kriisiuutisen elinkaari noudattaa samaa kaavaa kriisin syystä riippumatta. Tutkimuksen johtopäätös on se, että retorinen analyysi tarvitsee rinnalleen toisen tutkimusmetodin, jonka avulla tutkimuskysymystä voi tarkastella kokonaisvaltaisemmin, ot- taen huomioon myös yhteiskunnalliset, kulttuuriset sekä poliittiset tekijät kriisin syyn ja seurausten käsittelyssä. Tällainen rinnakkainen metodi voi olla kehysanalyysi, joka on tämän tutkimuksen seuraava askel.