Browsing by Subject "retorinen diskurssianalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Kangas, Terhi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan professorien John J. Mearsheimer ja Stephen M. Walt julkaiseman tutkimuspaperin The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy aloittamaa debattia Yhdysvaltain ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Mearsheimer ja Walt tarkastelevat tutkimuksessaan Amerikan juutalaisen tradition toimintaa vaikutusvaltaisena painostusryhmänä, jolle professorit antavat nimen "the Israel Lobby". Kaksikko Mearsheimer ja Walt kritisoi tutkimuspaperissaan muun muassa kyseisen "lobbyn" vaikutusta Yhdysvaltain ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Kyseessä on diskurssianalyyttinen tapaustutkimus kahdeksan politiikan tutkijan kannanotosta juutalaisryhmiä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa koskevaan keskusteluun. Tarkoituksena on tarkastella politiikan tutkijoiden kirjoituksia suomalaiseen yhteiskuntatieteeseen omaksutun diskurssianalyysin kautta, joka on syntynyt vuorovaikutuksessa brittiläisen suuntauksen kanssa. Tutkielman analyyttisina käsitteinä toimivat tulkintarepertuaarit ja vakuuttamistekniikat. Tutkielmassa pyrittiin piirtämään esiin moninaiset ja ristiriitaiset merkitysrakenteet, joiden pohjalta tutkijat muodostavat käsityksen Yhdysvaltojen ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Tutkielmassa pyrittiin myös esittämään näkemys siitä, mikä on hallitseva tapa ymmärtää Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta. Tarkoituksena oli lisäksi aineistossa esiintyvän erilaisen vakuuttelevan retoriikan analysoiminen. Yhdysvaltain ja Israelin erityissuhde ei kuitenkaan näyttänyt lähemmässä tarkastelussa muotoutuvan helposti yhden tai kahdenkaan merkitysrakenteen pohjalta, vaan suhde merkityksellistyi erilaisten taloudellisten, poliittisten, diplomaattisten ja ideologisten merkitysten ympärille. Tunnistamani, keskenään ristiriitainen tulkintarepertuaarien kirjo (erityisyyden repertuaari, vehkeilyn repertuaari, velvollisuuden repertuaari, yhtenäisyyden repertuaari, realistinen repertuaari ja uskollisen kumppanin repertuaari) osoittaa, ettei Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta voi selittää yksiselitteisesti. Vaikka siitä olisikin vallalla hegemoninen käsitys, on sosiaaliseen mielikuvitukseen tai myyttiin rinnastettavissa oleva hegemonia kuitenkin vain väliaikaista. ”Jatkuvissa valtakamppailuissa toisenlainen puhe pääsee taas jossain vaiheessa niskan päälle ja pyrkii näin pönkittämään asemaansa” (Lounasmeri 2006). Voidaan siis ajatella, että kamppailu Yhdysvaltain ja Israelin välisestä suhteesta ja sen merkityksistä on jatkuvassa prosessissa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999): Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino, Tampere Sheffer, Gabriel (1997) U.S. – Israeli Relations at the Crossroads. Frank Cass and Company Limited, England.
  • Rácz, Ildikó (Helsingfors universitet, 2008)
    In my thesis, I examine how the professional expertise of school social workers is constructed in official documents. My research material consists of the 'Memorandum of the Working Group preparing a reform of the pupil welfare legislation' (Sosiaali ja terveysministeriön selvityksiä 2006: 33) and the thirty-six comments issued in response by different organisations and institutions. I analysed these texts using rhetorical discourse analysis relying mainly on Jonathan Potter’s terminology of rhetoric devices. The main concept of my research is social work expertise. As far as the question of social work expertise is concerned, my research is theory inspired. On the basis of the theoretical literature, I identified three major discourses: the modernist, the managerialist and the postmodernist. Modernist and managerialist understandings of expertise are seen as being in opposition to social work values, whereas postmodernist perspectives are considered representing such essential social work values, as the respect for individual experience and difference, the acknowledgement of uncertainty and ambiguity as well as the commitment to indeterminacy, dialogue and reflexivity. The literature on school social work describes it as an essentially postmodern occupation, as reflexivity and multivocality are considered central to it. Nonetheless, in the documents analysed, postmodernist perspectives are quite neglected. Instead, school social work is described mainly in either managerialist or modernist terms. Managerialist constructions can be connected to service providers’ interests and they lead to the downgrading of the profession as far as educational requirements are concerned. Modernist construction of school social work can be connected to the professional aspirations of school social workers. Although professionalism as such is not in opposition to postmodernist understandings of social work, here it is discussed in terms of classical professionalism stressing the importance of a common social science knowledge base and the academic requirements of the work. It is argued that because of these features university education is indispensable to school social work. In the dispute between these two positions, postmodernist features of school social work are overlooked. Keywords: school social work, social work expertise, rhetorical discourse analysis, official documents
  • Kulmala, Meri-Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan, miten eduskunnassa keskustellaan maahanmuutosta, maahanmuuttajista ja kotoutumisesta. Tutkimuksen aineistona on eduskunnassa 4.9.2018 käyty lähetekeskustelu hallituksen esityksestä uudeksi kotoutumislaiksi. Keskustelun pöytäkirja on avoimesti saatavilla eduskunnan internetsivuilla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä on käytetty retorista diskurssianalyysiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä maahanmuutolle, maahanmuuttajille ja kotoutumiselle keskustelussa annetaan ja miten näitä merkityksiä vahvistetaan erilaisin retorisin keinoin. Tutkimuksessa havaitaan, ettei keskustelu ole yksiselitteisesti maahanmuuton vastustamista ja puolustamista, vaan siinä asemoidutaan kolmeen erilaiseen argumentaatiopositioon, jotka ovat osin limittyviä ja osin toisilleen vastakkaisia. Nämä positiot on nimetty vastustus- ja ongelmapuheeksi sekä kotouttamisen kehittämispuheeksi. Vastustuspuheessa erityisesti humanitaarinen maahanmuutto määrittyy vastustettavaksi asiaksi ja se esitetään uhkana taloudelle, kulttuurille ja yhteiskunnalle. Retoriikka nojaa usein ääri-ilmaisuihin. Maahanmuuttajille luodaan erilaisia kategorioita, joihin liitetään pääosin negatiivisia ominaisuuksia. Kotouttamisen katsotaan usein väistämättä epäonnistuvan ja se mielletään assimiloitumiseksi, jossa vastuu on maahanmuuttajalla itsellään. Ongelmapuheessa maahanmuutto näyttäytyy ongelmana, jota tulee kyetä hallitsemaan. Vastustuspuheen tavoin maahanmuuttajien kategorisointi on yleistä. Puhe on usein nationalistiseen diskurssiin nojautuvaa. Vastuu kotoutumisesta pysyy maahanmuuttajalla, mutta myös yhteiskunnan vastuu tunnistetaan. Kotoutuminen nähdään ensisijaisesti rakenteelliseksi. Kotouttamisen kehittämispuheessa pääpaino on maahanmuuton sijaan kotouttamisessa. Maahanmuutto määrittyy puolustettavaksi asiaksi, josta on tarpeen puhua vain, jos sen oikeutus on ensin erikseen kyseenalaistettu. Puhe kotouttamisesta on toisaalta byrokraattisiin käytäntöihin keskittyvää, mutta toisaalta mukaan tulee kotoutumisen sosiokulttuurinen näkökulma, ja erityisesti sosiaaliset verkostot nähdään tärkeäksi kotouttavaksi elementiksi. Keskustelun pääpaino on maahanmuuton aiheuttamissa uhkissa ja ongelmissa ja stereotypisoivien kategorioiden rakentamisessa. Vastustus- ja ongelmapuheessa hyödynnetään uusrasismille tyypillisiä puhestrategioita ja monissa näihin positioihin asemoituvissa puheenvuoroissa rakennetaan ennakkoluuloja ja turvattomuutta. Toisaalta maahanmuuttoa asetutaan keskustelussa myös puolustamaan syrjintää vastustaen. Vuorovaikutus puheenvuorojen välillä on kuitenkin monin paikoin vähäistä, eikä esitettyjä uhkakuvia juurikaan kyseenalaisteta. Kaikissa argumentaatiopositioissa nostetaan esiin maahanmuuttajanaisten alisteiseksi hahmottuva asema sekä taloudellinen diskurssi. Lisäksi taloudelliset näkökulmat nousevat esiin kaikissa argumentaatiopositioissa. Kielitaito ja työelämään pääsy nähdään tärkeimmiksi kotoutumisen osatekijöiksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön nojaten tutkimuksen tulokset haastavat sosiaalityöntekijöitä tuomaan esiin erilaisten ulossulkevien mekanismien ja yleistävien kategorioiden vaikutukset maahanmuuttajien kotoutumiseen sekä toimimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta syrjimistä vastaan.
  • Halsti, Jenni-Elisa (Helsingfors universitet, 2016)
    In this study I examine the discussion of school choice in Helsingin Sanomat in early 2010s. School choice has been part of the finnish comprehensive school system since 1990s. In the earlier studies school choice has been linked to educational inequality. It causes segregation of schools when taking into account students' socio-economical backgrounds, learning results and school's reputations. In 2010s Finnish media has also started to publish more articles about school choice from this point of view. Research literature considers that media has power to control discussions in the society: it defines which topics are important and what should be thought about them. The aim of this study is to examine what kind of discourses can be found in Helsingin Sanomat during 2011–2015 and discover if some of the discourses are hegemonical. The research material consisted of 52 articles about school choice. The articles can be found from the internet archives of Helsingin Sanomat. I used rhetorical discourse analysis as a method. Discourse analysis is based on the idea of language as social actions that reconstructs reality. From this point of view newspaper discourses are crucial part of school choice phenomenon. There were four discourses in this material: segregation discourse, trust discourse, parenthood discourse and realism discourse. First three of the discourses were more critical towards school choice than realism discourse. Segregation discourse emphasized the consequences of school choice to equality. Trust discourse represented trust to the Finnish comprehensive school system and parenthood discourse described parental actions. Realism discourse questioned connection between school choice and segregation. It doesn't believe in denying school choice as a solution to segregation. Segragation discourse and parenthood discourse were in hegemonical position, whereas realism discourse in marginal. The study concludes that the Finnish comprehensive school system has strong position in Finnish society and that there were concerns about growing segragation. In addition to that parents' growing interest in their children's education were essential part of school choice phenomenon.
  • Väisänen, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee julkista keskustelua koskien huumeiden käyttöhuoneiden perustamista Helsinkiin. Tarkempana tutkimustehtävänä on selvittää verkkokeskusteluja tutkimalla, miten keskustelijat asemoituvat huumeiden käyttöhuoneiden perustamiseen ja millaisia retorisia keinoja he käyttävät positioidensa vahvistamiseksi. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys muodostuu sosiaalisesta konstruktionismista ja retoriikan tutkimuksesta. Todellisuutta lähestytään vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa rakentuvana. Huumeiden käyttöhuoneen perustamisesta käytävä julkinen keskustelu linkittyy Suomen huumausainepolitiikan historiaan sekä ajankohtaiseen kansainväliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta Helsingin Sanomien uutista koskevasta verkkokeskustelusta. Uutiset käsittelevät Helsingin kaupunginvaltuustossa maaliskuussa 2018 tehtyä aloitetta koskien valvotun huumeiden käyttöhuoneen perustamista Helsinkiin. Verkkokeskustelua on käyty Helsingin Sanomien kommenttipalstoilla 11.4.–22.11.2018. Tutkimusmenetelmänä käytetään retorista diskurssianalyysia. Tutkimuksen perusteella huumeiden käyttöhuoneiden perustamisesta käytävä yhteiskunnallinen keskustelu on vahvasti polarisoitunutta. Verkkokeskustelussa huumeiden käyttöhuoneita asemoidutaan joko puolustamaan tai vastustamaan. Keskustelijat vahvistavat ottamiaan argumentaatiopositioita tuottamalla erilaisia diskursseja ja käyttämällä retorisia keinoja monipuolisesti. Keskustelussa korostuu hyökkäävä ja vaihtoehdottomuuteen vetoava retoriikka, jotka vahvistavat keskustelun kahtia jakautuneisuutta. Käyttöhuoneita puolustavat nojaavat argumenteissaan huumeiden käyttäjien ihmisoikeuksien puolustamiseen, kun taas vastustavat leimaavat käyttöhuoneet moraalittomiksi. Tutkimus osoittaa huumeiden käyttäjiin kohdistuvan vahvoja stereotypioita ja stigmoja, jotka vahvistavat huumeiden käyttäjien yhteiskunnasta syrjäyttämistä. Keskustelussa kuuluu vahvasti myös huumeiden käyttäjiä ja heidän oikeuksiaan puolustava ääni. Verkkokeskustelu noudattaa hyvin pitkälti samoja piirteitä muun julkisen keskustelun kanssa, mikä vahvistaa aikaisemmissa tutkimuksissa esiin nostettua median ja ajankohtaisen politiikan vaikutuksesta kansalaisten muodostamiin mielipiteisiin.
  • Kivelä, Aino (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työni lähtökohtana on vuonna 2016 julkaisu valtionhallinnon viestintäsuositus, jossa korostetaan hallinnon avoimuutta. Suosituksen esipuheessa todetaan, että avoimuus rakentaa luottamusta, joka puolestaan on viranomaisten kaiken toiminnan perusta. Viestinnän vuorovaikutteisuus kuuluu suosituksen mukaan keskeisesti hyvään hallintoon. Yhtenä keinona vuorovaikutteisuuden lisäämiseksi suosituksessa kehotetaan virkamiehiä olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, millaisia johtavassa asemassa olevien virkamiesten Twitterissä julkaisemat sisällöt ovat ja miten ne voivat lisätä luottamusta valtionhallintoa kohtaan. Analysoin sekä tviittisisältöjä että sitä, miten virkamiehet käyttävät Twitterin tarjoamia toiminnallisuuksia kuten uudelleentviittaamista, muualla verkossa sijaitsevien sisältöjen jakamista ja mahdollisuutta vuorovaikutukseen muiden käyttäjien kanssa. Työni teoreettisena viitekehyksenä on luottamus yhteiskunnallisena käsitteenä. Hallintoa kohtaan koettu luottamus on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeistä hallinnon legitimiteetille. Tarkastelun kohteena tutkielmassani on se, miten virkamiesten toiminta Twitterissä ja heidän siellä julkaisemansa sisällöt voivat rakentaa luottamusta valtionhallintoa ja sen organisaatioita kohtaan. Aineistoni koostuu viiden johtavassa asemassa olevan valtionhallinnon virkamiehen Twitterissä julkaisemista sisällöistä ajalta 1.1.2018-28.2.2018. Aineistoon sisältyvät sekä virkamiesten omat tviitit että heidän tekemänsä uudelleentviittaukset ja jaetut sisällöt. Analyysimenetelmänäni on retorinen diskurssianalyysi. Valitsemani laadullinen lähestymistapa on Twitter-aineistojen tutkimuksessa harvinaisempi; keskittyyhän Twitter-tutkimus määrälliseen tutkimukseen ja suurten aineistojen analysointiin. Tutkimuskysymysteni ratkaisemiseen laadullinen analyysi soveltuu hyvin, sillä tutkielmani tavoitteenani on selvittää, millaisia virkamiesten Twitterissä julkaisemat sisällöt ovat, ja miten ne voivat rakentaa luottamusta julkishallintoon. Analysoin sekä tviiteissä esiintyviä aiheita ja teemoja että sitä, millaisia retorisia keinoja tviittiteksteissä on käytetty. Tviittiteksteistä löytyvien retoristen keinojen lisäksi tarkastelen analyysissäni sitä, miten Twitterin mahdollistamat toiminnallisuudet voivat Twitter-kontekstissa näyttäytyä retorisina, ja mitä tämä tarkoittaa luottamuksen rakentumisen näkökulmasta. Tutkimukseni keskeinen tulos on se, että johtavassa asemassa olevat valtion virkamiehet julkaisevat Twitterissä eniten sellaisia sisältöjä, jotka kertovat asiantuntijuudesta. Oman organisaation ja sen edustaman hallinnonalan asiantuntijuuden painottuminen näkyi sekä virkamiesten omissa tviittiteksteissä, heidän tekemissään uudelleentviittauksissa että heidän tviiteissä jakamissaan muualla verkossa sijaitsevissa sisällöissä. Yhteiskunnalliset aiheet olivat tviittisisällöissä toiseksi yleisimpiä; kolmanneksi eniten oli johtamiseen liittyviä aiheita. Nämä sisällöt kuuluvat virkamiesjohtajan omaan asiantuntijuuteen. Asiantuntijuudesta kerrottiin joko suoraan eli omissa tviittisisällöissä tai epäsuorasti eli uudelleentviittauksilla; jälkimmäinen näyttäytyy Twitter-kontekstissa retorisena. Retorisena keinona uudelleentviittaus voi Twitter-kontekstissa olla joko asiantuntijuudella tai konsensuksella vahvistamista. Asiantuntijuuden korostuminen johtavien virkamiesten Twitter-sisällöissä kertoo siitä, että asiantuntijuus nähdään valtionhallinnossa luotettavuuden mielikuvan ja siten luottamuksen saavuttamisessa yhä hyvin keskeisenä. Luottamusta käsittelevien teorioiden valossa luottamuksen rakentuminen jää näin kuitenkin vajaaksi, sillä luottamuksessa tärkeää on myös tunteiden ja tunneilmapiirin huomioiminen sekä vuorovaikutus. Aineistosta löytyi myös vuorovaikutteisuutta, mutta virkamiesten kommunikaatio muiden Twitter-käyttäjien kanssa oli kuitenkin suhteellisen vähäistä ja keskittyi yhdelle virkamiehelle. Virkamiesten suosimat Twitterin toiminnallisuudet kuten uudelleentviittaus ja linkkien jakaminen eivät lisää hallinnon avoimuutta; näin ollen ne toimivat myös luottamuksen rakentamisen näkökulmasta heikosti. Näiden toiminnallisuuksien runsaus aineistossa kertoo siitä, miten sosiaalisen median teknologiset ja sosiaaliset affordanssit johdattavat käyttäjiä tietyntyyppiseen julkaisemiseen. Pohdin tutkielmassani myös viime aikoina esiin tulleita sosiaalisen median negatiivisia ilmiöitä ja sitä, mitä ne merkitsevät etenkin luottamuksen rakentumisen näkökulmasta. Sosiaalista mediaa leimaavat yhä enemmän suosion logiikka, algoritmien määrittämä näkyvyys, samoin ajattelevien kuplat ja mielipiteiden kärjistyminen sekä erilaiset vaikuttamispyrkimykset ja valeuutiset. Näiden ilmiöiden takia ainakin osa käyttäjistä on menettänyt luottamuksensa sosiaaliseen mediaan.
  • Hokkanen, Elsa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.