Browsing by Subject "riistakamera"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Teikari, Niko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Riistaeläinseurannat luovat pohjan kestävälle ja suunnitelmalliselle metsästykselle. Valkohäntä- Odocoileus virginianus ja metsäkauriin Capreolus capreolus osalta nykyisten jälkiseurantojen haasteena on yhä useammin vaihtelevat lumikelit, eikä nykyisillä menetelmillä saada tietoa kantojen ikä- ja sukupuolirakenteista. Näiden pienten hirvieläinten kannat ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla ja myös seurantamenetelmiä olisi syytä kehittää kohti tarkempia kanta-arvioita. Teknologian kehittymisen myötä riistakameroiden käyttö – keliriippumaton menetelmä kerätä edullisesti tietoa lajikohtaisista lukumääristä ja rakenteista – on lisääntynyt eläinkantojen arvioinneissa. Valtakunnallisen kamera-avusteisen kannanseurannan yhtenä edellytyksenä olisi saada metsästäjien omistamat riistakamerakuvat riistantutkimuksen käyttöön. Toisin sanoen riistakamerakäyttäjien myönteinen suhtautuminen kuviensa luovuttamiseen kannanarviointiin olisi menetelmän pohja, koska heillä on tekijänoikeus kuviinsa ja päätösvalta niiden käytöstä. Metsästäjien motiiveja riistalaskentoihin on tutkittu aikaisemmin, mutta motivoituminen riistalaskentaan ei välttämättä riitä motivoimaan omien riistakamerakuvien välittämiseen. Tämän työn tavoitteena on selvittää tätä suhtautumista luovutusaikeiden taustalla ja arvioida mahdollista käytettävissä olevaa riistakameramäärää valkohäntä- ja metsäkauriin kamera-avusteisen kannanarvioinnin tueksi. Suomen riistakeskus toteutti syksyllä 2017 riistakamerakyselyn, joka lähetettiin otoksen lähes 28 000:lle Oma riista -palveluun (riistahallinnon asiointipalvelu) rekisteröityneelle käyttäjälle valkohäntä- ja metsäkauriin levinneisyysalueella (11 riistakeskusaluetta). Vastauksia kertyi noin 12 500 (45 % otoksesta), joista yli puolet oli riistakamerakäyttäjiltä. Heistä muodostettiin latentilla luokka-analyysilla homogeenisiä osajoukkoja, eli profiileja, kuviensa luovuttamisehtojen suhteen. Profiileihin kuulumisen todennäköisyyksiä arvioitiin puolestaan multinominaalisen regressioanalyysin keinoin käyttäen riistakamerakäyttäjien toiminta- ja taustatietoja kovariaatteina. Riistakeskusalueellisen profiloinnin pohjalta muodostettiin myös arvio kuviensa luovutukseen myönteisesti suhtautuvien henkilöiden omistamien kameroiden lukumäärästä pinta-alaa kohti. Tunnistetut profiilit edustivat viittä suhtautumistapaa: myönteistä (30 %), anonyymiä (15 %), neutraalia (23 %), vastikkeellista (14 %) ja kielteisestä suhtautumista (18 % Oma riista- palveluun rekisteröityneistä kameraharrastajista). Myönteiseen suhtautumiseen vaikuttivat eniten aiempi kokemus kuvien lataamisesta mihin tahansa verkkopalveluun, asuminen riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa riistakameraa (tai kameroita) käyttää, korkeampi koulutusaste, sekä tärkeimpinä metsästyskohteina metsä- tai peltokanalinnut. Arvio tutkimusalueen kokonaisriistakameramäärästä oli noin 53 000. Suhtautumiseltaan myönteisten kameratiheys tuhannella hehtaarilla vaihteli riistakeskusalueittain 0,6–3,0 kameran välillä. Oma riista -palvelun käyttäjät muodostivat käyttökelpoisen perusjoukon tutkimuskysymysten tarkastelulle ja heistä tunnetut taustatiedot mahdollistivat vastaajien painottamisen perusjoukon kaltaiseksi. Tuloksia voidaan pitää edustavana koko tutkimusalueen kattavissa tarkasteluissa, mutta sen sijaan riistakeskusalueellisiin profilointeihin ja kameratiheyksien arvioihin on syytä suhtautua suuremmalla varauksella. Voidaan kuitenkin todeta, että Oma riista -palvelun käyttäjillä on merkittävä riistakamerakapasiteetti käytössään ja heistä noin kolmannes olisi aikomukseltaan valmis luovuttamaan riistakamerakuviaan kannanarvioinnin tueksi. Näin ollen kamera-avusteisen seurantamenetelmän käyttöönoton pullonkaula ei ole ainakaan myötämielisten metsästäjien kameroiden riittävyys.
  • Tammivuori, Joonas (Helsingin yliopisto, 2022)
    Viherkäytävät mahdollistavat eläinten liikkumisen eri elinalueiden välillä ja luovat samalla monipuolisen elinympäristön laajalle lajikirjolle. Jatkuva kaupungistuminen ja maankäytön muutokset nakertavat nykyisiä pääkaupunkiseudun viherkäytäviä, lopulta katkaisten yhteyden elinalueiden välillä kokonaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden erilaisen viherkäytävä -tyypin toimivuutta eri nisäkkäiden käytössä, sekä viherkäytävän ympäristön maankäytön vaikutusta nisäkkäiden esiintymiseen. Tutkimus toteutettiin riistakameraseurantana 20 kohteella pääkaupunkiseudulla. Tutkittavat kohteet jaoteltiin kahteen eri ryhmään; purokäytäviin ja kuivan maan viherkäytäviin. Jokaiselle kohteelle asennettiin kolme riistakameraa 1,5 km välein toisistaan siten, että koealan pituus oli kolme kilometriä. Hypoteesina oli, että purokäytävät ovat nisäkkäille parempia kulkuväyliä kuin viherkäytävät ilman minkäänlaista vesistöä. Riistakamerat asennettiin maastoon maalis-huhtikuussa 2018 ja niistä saatava kuvamateriaali käytiin taltioimassa noin kuukauden välein. Materiaalia kerättiin joulukuuhun 2018 asti. Kuvista otettiin tunnistetietoina koordinaatit, kellonaika ja päivämäärä, sekä lämpötila. Tiedot tallennettiin Exceliin ja saatua dataa käsiteltiin R-ohjelmistolla. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että lähellä luonnontilaa olevat puronvarsikäytävät toimivat erityisesti pienpetojen kulkureitteinä. Laajat metsäiset alueet ovat taas keskeisiä sorkkaeläinten kulku- ja elinalueita.
  • Ruuska, Timo (Helsingin yliopisto, 2018)
    It has been found out that the raccoon dog Nyctereutes procyonoides causes considerable damage to native species, and it has been included among one of the hundred worst invasive alien species in Europe. In June 2017 the raccoon dog was included in the list of invasive alien species of the European Union concern, the so-called black list. The diet of the raccoon dog has been dealt with in several studies, and it has been found out that it may have an effect on the density of different species. The findings of the studies, however, have varied. There is a need to study further the results of the research on the diet of the raccoon dog and its influence on other species. In this thesis master's thesis, the role of the raccoon dog was studied as a predator of ground nesting birds' nests by means of artificial nests. Although artificial nests do not fully correspond to the predation of real nests, the results can, however, be used as an index on the nest predation by the raccoon dog. The study analysed the influence of raccoon dog density (index) on the visits in the artificial nests by the raccoon dog. The data also facilitated the spatial and temporal modelling of nest predations by the raccoon dog. In this research trail cameras were used, which have made new ways possible to study the predation behaviour of game species. The data of this study was collected in 2015–2017 in Southern Finland. The data consists of data collected from altogether 168 artificial nests in 20 areas. In each area eight artificial nests were founded, in which pheasant Phasanius colchicus eggs were used. Nest predation was studied in a 400-meter zone perpendicularly to the side of the field, located 150 meters on the field side and 250 meters on the forest side. The locations of the artificial nests were chosen randomly, and the nests were founded in nesting surroundings typical of pheasants and dabbling ducks in the research zone. A trail camera was placed by each nest to photograph the visits at the nests. The cameras were photographing for eight days, after which they were taken away and the data was recorded. The modelling of the data was made by means of R-program using generalized linear mixed model. During the research 33,3 % of the artificial nests were predated. 21,4 % of the robbed nests were predated by the raccoon dog. According to the results of the study the part of nest predation by the raccoon dog varies yearly. The number of nests destroyed by the raccoon dog seems to have a positive correlation to found raccoon dog density indexes. Beside the raccoon dog corvids were remarkable nest predators. According to the results of this study the raccoon dog seems to utilize agricultural landscape in a many-sided way when predating. It robbed nests both in field and forest areas, though there was less predation in the edge zone between these areas than expected. The results support the understanding that the raccoon dog is a flexible predator. As a generalist it typically exploits various environments when looking for food and uses food in different ways, so the part of bird eggs in the diet may vary yearly.