Browsing by Subject "riskienhallinta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 53
  • Laine, Valtteri; Goerlandt, Floris; Banda, Osiris Valdez; Baldauf, Michael; Koldenhof, Yvonne; Rytkönen, Jorma (Elsevier, 2021)
    Marine Pollution Bulletin 171 (2021), 112724
    Several risk management frameworks have been introduced in the literature for maritime Pollution Preparedness and Response (PPR). However, in light of the actual needs of the competent authorities, there is still a lack of framework that is established on a sound risk conceptual basis, addresses the different risk management decision-making contexts of organizations, and provides tools for various risk management questions of this field. To alleviate the limits of existing approaches, this paper introduces a new risk management framework for this purpose, which was developed in cooperation with the competent authorities and other maritime experts. The framework adopts the risk-informed decision-making strategy and includes three aligned components. The first component provides a unified theoretical risk concept to the framework through an interpretation of the Society for Risk Analysis risk approach. The second consists of four ISO 31000:2018 standard based processes focused on different risk management decision-making contexts of the PPR organizations. The third comprises a set of practical risk assessment tools to generate the needed information. A case study provides an example of the functionality of this framework with integrated data from the northern Baltic Sea. To conclude, a risk concept is provided for the PPR authorities and their stakeholders as well as processes for managing the risk and tools for its assessment.
  • Sorvari, Jaana (Finnish Environment Institute, 2010)
    Monographs of the Boreal Environment Research 37
    Land contamination is a significant environmental problem requiring systematic management actions. Defining the type and scale of the actions requires information on the risks involved. The numerous methods available for conducting risk assessment (RA) vary in terms of complexity, level of detail, conservatism, and outcomes. Thus, selecting suitable methods requires information on their applicability in Finnish conditions and at the specific site. On the other hand, it is generally accepted that current contaminated land management (CLM) should not only focus on minimizing site-specific risks, but should also consider overall environmental effects and socio-cultural and socio-economic aspects. Multi-Criteria Analysis (MCA) could then be used as a tool for integrating multidimensional data and generating aggregated information on the consequences of different risk management (RM) options, such as environmental, social, and economic impacts. Nonetheless, such approaches have very seldom been applied in CLM in Finland, probably partly due to a lack of tools specifically developed or modified for Finnish conditions.This research studied the application and suitability of different RA methods for assessing risks and identifying RM needs at some typical contaminated sites in Finland and demonstrated the use of MCA, the emphasis being on soil contamination. The studied RA approaches comprised qualitative rating and quantitative methods that were based on using environmental benchmarks, uptake and exposure models, and multimedia software. To derive estimates of ecological risks, the so-called TRIAD procedure that uses chemical studies, bioassays, and ecological studies was also applied and combined with MCA in order to account for the performance of the study methods, i.e. their ability to depict ecological risks at a study site. Qualitative rating and the statistical Monte Carlo technique provided additional means for uncertainty analysis. A separate study applying the Metaplan technique, interviews, a questionnaire, and a literature survey showed that a lack of suitable assessment tools was one of the key barriers to eco-efficient CLM in Finland. An MCA-based decision support tool (DST) adapting the Multi-Attribute Value Theory (MAVT) was therefore developed for case-by-case determination of the preferred RM option and tested with some typical Finnish contaminated sites.Many of the conclusions of the research are overarching and applicable to RA methods in general. Fistly, it appered that care must be taken in applying different models and software tools in site-specific RA, since some of their components are not straightforwardly suitable for Finnish conditions or for certain contaminants. These problems often relate to specific contaminant transport pathways. Moreover, the lack of verified data on the parameter values representative of Finnish conditions is an issue. The prevailing practice of using complicated software programs with ample data demands as the first and primary tools in human health risk assessment is not supported by this research, since it appeared that even simple tools and calculations can often provide adequate information on risks for decision-making. In ecological risk assessment (ERA), the usefulness of the approach founded on uptake and exposure models is reduced by the high uncertainties involved, particularly since the applicability of these models in Finnish conditions could not be verified. The accuracy and reliability of ecological risk estimates can be enhanced by applying the TRIAD methodology, although the procedure includes some pitfalls that need to be acknowledged. Combining TRIAD with MCA proved to be a feasible means to quantitatively study the performance of separate ERA methods. MCA thereby complements mechanical statistical analysis, such as Monte Carlo simulation, and increases the reliability of the final integrated risk estimates. In practice, a lack of data on the statistics of the input variables can restrict the use of statistical tools. The MAVT-based DST turned out to be efficient in facilitating discussion between different interest groups and experts and in identifying the preferred RM option in the common situation where risks are not the only factors relevant in decision-making. In practice, additional factors, such as the temporal scope of RM actions and some sustainability components that were not comprehensively included in the DST, might need to be considered.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 12/2011
    Ympäristöministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli tarkastella kokonaisvaltaisesti kasvukeskusten ulkopuolella olevien asuinalueiden ongelmia ja erityisesti sellaista ARA-asuntokantaa, jossa käyttöasteet ovat merkittävästi alentuneet. Työryhmän tuli tehdä ehdotuksia, miten asuntokantaa voidaan sopeuttaa ja kehittää vastaamaan kysyntää ja miten vuokrataloyhteisöjen toimintaedellytyksiä voidaan parantaa. Työryhmän tuli arvioida myös asuntokantaan liittyvien riskien laajuutta ja tulevaa kehitystä valtion riskienhallinnan näkökulmasta sekä samalla punnita käytössä olevien tukitoimien toimivuutta ja mahdollisia kehittämistarpeita. Työryhmän työssä tarkasteltiin myös kuntaliitosten vaikutuksia liitoskuntien entisille keskustaajamilla sijaitseviin vuokrataloyhteisöihin. Lisäksi selvitettiin yhdistysmuotoisten vanhustentaloyhteisöjen taloudellisia riskejä. Työryhmä keskittyi tarkastelussaan niiden kuntien asuntokantaan, joissa ennustettu väestön väheneminen on yli 2 prosenttia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Työryhmän ehdotukset kohdistuvat kuntien rooliin asuntosektorilla, asuntokannan ennakoivaan ja suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon, tukitoimenpiteiden kehittämiseen ja tukijärjestelmien muuhun kehittämiseen.
  • Outinen, Okko; Bailey, Sarah A.; Broeg, Katja; Chasse, Joël; Clarke, Stacey; Daigle, Rémi M.; Gollasch, Stephan; Kakkonen, Jenni E.; Lehtiniemi, Maiju; Normant-Saremba, Monika; Ogilvie, Dawson; Viard, Frederique (Elsevier, 2021)
    Journal of Environmental Management 293 (2021), 112823
    The International Convention for the Control and Management of Ships' Ballast Water and Sediments (BWM Convention) aims to mitigate the introduction risk of harmful aquatic organisms and pathogens (HAOP) via ships’ ballast water and sediments. The BWM Convention has set regulations for ships to utilise exceptions and exemptions from ballast water management under specific circumstances. This study evaluated local and regional case studies to provide clarity for situations, where ships could be excepted or exempted from ballast water management without risking recipient locations to new introductions of HAOP. Ships may be excepted from ballast water management if all ballasting operations are conducted in the same location (Regulation A-3.5 of the BWM Convention). The same location case study determined whether the entire Vuosaari harbour (Helsinki, Finland) should be considered as the same location based on salinity and composition of HAOP between the two harbour terminals. The Vuosaari harbour case study revealed mismatching occurrences of HAOP between the harbour terminals, supporting the recommendation that exceptions based on the same location concept should be limited to the smallest feasible areas within a harbour. The other case studies evaluated whether ballast water exemptions could be granted for ships using two existing risk assessment (RA) methods (Joint Harmonised Procedure [JHP] and Same Risk Area [SRA]), consistent with Regulation A-4 of the BWM Convention. The JHP method compares salinity and presence of target species (TS) between donor and recipient ports to indicate the introduction risk (high or low) attributed to transferring unmanaged ballast water. The SRA method uses a biophysical model to determine whether HAOP could naturally disperse between ports, regardless of their transportation in ballast water. The results of the JHP case study for the Baltic Sea and North-East Atlantic Ocean determined that over 97% of shipping routes within these regions resulted in a high-risk indication. The one route assessed in the Gulf of Maine, North America also resulted in a high-risk outcome. The SRA assessment resulted in an overall weak connectivity between all ports assessed within the Gulf of the St. Lawrence, indicating that a SRA-based exemption would not be appropriate for the entire study area. In summary, exceptions and exemptions should not be considered as common alternatives for ballast water management. The availability of recent and detailed species occurrence data was considered the most important factor to conduct a successful and reliable RA. SRA models should include biological factors that influence larval dispersal and recruitment potential (e.g., pelagic larval duration, settlement period) to provide a more realistic estimation of natural dispersal.
  • Peltonen, Lasse; Haanpää, Simo; Lehtonen, Samuli (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 22/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdyskuntasuunnittelun ja tulvariskien hallinnan välisiä yhteyksiä kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tähän liittyviä mahdollisuuksia, asenteita, ohjauskeinoja ja toimintatapoja sekä tarkastella tulvakysymyksiin liittyvää toimijoiden välistä yhteistyötä ja mahdollisia ristiriitoja. Tutkimusaineisto koottiin sähköpostikyselyllä, joka suunnattiin suurtulvatyöryhmän (2003) nimeämiin, merkittävimmillä tulvavahinkoalueilla sijaitseviin kuntiin. Kyselyaineistoa täydensivät ryhmähaastattelut. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että tulvariskien huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa jää kauaksi suurtulvatyöryhmän esittämästä tasosta. Tulvariskiä lisäävät kuntien rakentamispaineet sekä ranta-rakentamisen suuri suosio. Tulvariskien huomioimista vaikeuttavat lisäksi maankäytön suunnitteluun liittyvät ristiriidat. Tiedon taso tulvariskeistä vaihtelee kunnissa. Tietoa harvinaisista (HW 1/100) tulvatilanteista on kunnissa hyvin vähän. Ilmastonmuutoksen uhka otetaan todesta, mutta se ei ole vielä vaikuttanut tulvariskien uudelleenarviointiin. Tulvat huomioidaan paremmin asemakaavoituksessa kuin yleispiirteisissä kaavoissa. Ongelmana on, että koko vesistöalueen kattava tulvasuojelu vaatii kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Maakuntakaavassa tulvariskien huomioiminen on kaikkein heikointa. Kaiken kaikkiaan kuntien valmiudet vaihtelevat, mikä korostaa alueellisten ympäristö-keskusten roolia tulvariskien hallinnassa. Alueellisten ympäristö-keskuksia pidetään kunnissa keskeisinä yhteistyökumppaneina tulvariskien hallinnassa ja yhteistyö ympäristökeskusten kanssa koetaan toimivaksi. Raportti on osa EXTREFLOOD –hanketta (EXTREFLOOD: Tulvavahinkojen ennaltaehkäisy – suurtulvien mallinnus, tulvaskenaariot ja tulvatiedon interaktiivinen välittäminen), jota ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelma vuosina 2003-2005. Raportin loppuun on koottu aiheeseen liittyviä jatkotutkimustarpeita.
  • Paavola, Jouni; Primmer, Eeva (Elsevier, 2019)
    Ecological Economics
    Ecosystems can buffer against adverse events, such as storms or pest outbreaks by reducing the probability of harm and magnitude of losses. We conceptualise factors involved in the governance of insurance value provision, drawing on the notions of protection and insurance, exogeneity and endogeneity, and allocation of rights and responsibilities. Using riverine floods and forest pest outbreaks as examples, we explore the challenges of governing ecosystem-based risk management. We suggest that such governance should build on existing institutions, because insurance value is jointly produced with provisioning ecosystem services and the governance arrangements for them importantly shape insurance value provision. However, existing institutional arrangements do not acknowledge involved actors' rights and responsibilities and they do not facilitate landscape level management of risks. While PES schemes and other market-like solutions may govern the provision of insurance value when transaction costs and trade-offs between the provision of insurance value and private goods are low, regulation or public provision is needed when transaction costs and trade-offs are high. The complexity of challenges in governing the provision of insurance value highlights the need for polycentric governance involving collaboration, knowledge creation and dissemination and the funding of activities needed for them.
  • Eerola, Kari (2008)
    The current financial crisis has raised considerable debate about the risk management practices of banks and other financial institutions. In particular, there have been concerns about systemic risk that basically means the possible consequences of bank failures on the economic activity, growth and employment. These worries originate from the common insight that the troubles in financial sector may spill over to the real economy. In this thesis, I focus on hedge funds' risks. Hedge funds are specialized investment vehicles which try to provide above average risk-adjusted returns due to the presumably superior skills of their management. The absence of regulation is an important feature of the hedge funds, and it implies less visibility and less observable risks. If these opaque risks materialize, the financial distress might spill over the financial system due to the tight links between the hedge funds and banks. This is called financial contagion. In the first part of this thesis, I identify the hedge fund's risk profile and derive some quantitative risk management tools using a statistical concept called Value-at-Risk. Value-at-Risk tells the maximum loss a portfolio holder can suffer due to market risk over a pre-specified time period, given some probability. Specifically, since skewness and excess kurtosis often characterize the hedge fund return distribution indicating the possibility of a very large loss, models based on the normal distribution are not appropriate. Statistical theory provides alternative ways to estimate Value-at-Risk counting for the skewness and excess kurtosis. In this thesis I exploit the useful properties of extreme value theory, the Cornish-Fisher expansion and Monte Carlo simulation to derive the estimators for Value-at-Risk. In addition, liquidity risk is the central ingredient of systemic risk and also present in the hedge funds' risk profile. Therefore, I derive liquidity-adjusted Value-at-Risk as well. In the second part of this thesis, I focus on the hedge funds' role as to financial stability. I follow the general model by Allen & Gale (2000), in which contagion is modeled as an equilibrium phenomenon. In this model, external liquidity shock hitting into one sector of the financial market can spread over the entire financial system and bring down all financial institutions. Of course, in the approach of this thesis the hedge fund sector faces the shock and thus initiates the distress. However, even in the presence of the liquidity shock, this spillover is not inevitable, but is crucially dependent on the size of the shock and especially on the financial buffers, which can loosely be interpreted as the risk management practices.
  • Vesalainen, Saimi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
  • Uusitalo, Maria; Heinimaa, Petri; Rask, Marjukka; Eriksson-Kallio, Anna Maria; Holopainen, Riikka; Viljamaa-Dirks, Satu; Lyytikäinen, Tapani (Ruokavirasto, 2022)
    Ruokaviraston tutkimuksia 2/2022
    Kalojen ylisiirrot ovat yksi kalataloudellinen hoitotoimenpide vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Ylisiirrossa emokaloja siirretään jokeen: nousuesteen alapuolelta yläpuolisiin vesistöihin, jotta ne pääsevät lisääntymisalueilleen. Projektissa laadittiin riskiprofiili, jossa kuvataan ylisiirtoprosessi kolmella joella (Kemijoki, IIjoki ja Oulujoki) ja tarkasteluun valittujen kalatautien (IHN, IPN, ISA, SAV ja VHS) leviämisriskiin liittyviä seikkoja ylisiirroissa käytettyjen lajien (lohi, taimen, nahkiainen) osalta. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan prosessiin liittyvät riskitekijät ja riskinhallintakeinot. Merestä sisävesistöihin tehtävät ylisiirrot ovat riippuvaisia tautitilanteesta - tällä hetkellä ylisiirrot ovat luvanvaraisia. Lohi ja meritaimen tekevät pitkän syönnösvaelluksen, minkä aikana ne voivat kohdata luonnossa esiintyviä tauteja. Lohen syönnösvaellus ulottuu pidemmälle ja se voi kohdata tauteja laajemmalla alueella kuin meritaimen, joka vaeltaa lähellä rannikkoa. Jos kala sairastuu syönnösvaelluksen aikana, sen kyky palata takaisin jokeen alenee mm. uimiskyvyn heikkenemisen vuoksi. On kuitenkin mahdollista, että jokisuuhun palaa syönnösvaellukselta kala, joka voi tartuttaa tauteja muihin kaloihin. Palaavalla kalalla ei välttämättä ole ulkoisia merkkejä kantamastaan viruksesta. Arvioinnissa mukana olleiden jokien ylisiirroissa piilevä tautiriski vaikuttaa suhteellisen pieneltä, koska kalatautiseurantaa on tehty jo pitkään eikä tautilöydöksiä ole ilmennyt. Itämeri on kuitenkin avoin järjestelmä ja uusia tauteja voi tulla Itämereen niin luonnonkalojen liikkeiden kuin kalanviljelyn kautta. Nykyiset seurantamäärät kestävät suhteellisen hyvin myös tämän tekijän tuoman epävarmuuden tautien esiintyvyyteen. Jos seuranta lopetetaan, varmuus tautivapaudesta ryhtyy alenemaan. Niinpä seurantaa ei kannata lopettaa edes näiden jokien osalta. Jotta kalatautautiriski ja sen mahdolliset muutokset tunnetaan, kalatautinäytteiden säännöllinen ottaminen ja tutkiminen on tärkeää. Näytteeksi tulee toimittaa sairaiden yksilöiden lisäksi ulkoisesti terveen näköisiä kaloja, koska virustaudit eivät välttämättä näy ulkoisesti. Myös jokisuilla, niissä vesistöissä, joissa vasta suunnitellaan ylisiirtoja, tulisi tehdä ennakkoon kalatautiseurantaa.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 49/2006
    Vuoden 2003 hallitusohjelmassa edellytettiin, että Suomessa valmistellaan kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma, jossa korostetaan varovaisuusperiaatetta uusien tuotteiden mahdollisten ennakoimattomien haittavaikutusten minimoimiseksi. Ympäristöministeriö asetti ohjelman valmistelua varten ohjausryhmän, jonka työn tavoitteeksi asetettiin muodostaa Suomen oloista lähtevä käsitys kansallisen kemikaalivalvonnan tavoitteista ottaen huomioon Euroopan yhteisön lainsäädäntö, erityisesti kemikaaleja koskevan yhteisötason asetuksen (Registration, Evaluation and Authorisation of Chemicals eli REACH-asetus) valmistelu. Kemikaaliohjelman yleinen päämäärä on toteuttaa Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa sovittua tavoitetta siten, että kemikaalit eivät aiheuta Suomessa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuonna 2020. Kansallisessa kemikaaliohjelmassa on otettu huomioon kemikaalien aiheuttama haitta yksittäiselle kuluttajalle, kansanterveydelle, työntekijöiden terveydelle ja ympäristölle kemikaalin koko elinkaaren aikana. Kemikaaliohjelman tavoitteiden saavuttamisen seuranta ja eri toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi suunnitellaan ohjelman väliarvioinnin yhteydessä 2011.
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen ympäristö 2/2013, Ympäristönsuojelu
    Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa edellytetään vuonna 2006 laaditun kansallisen kemikaaliohjelman toimeenpanon jatkamista sekä nykyisten toimien riittävyyden arvioimista kansainvälisen tavoitteen saavuttamiseksi kemikaalien terveys- ja ympäristöriskien minimoimisessa vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että hallituskaudella arvioidaan uusien esille nousseiden aiheiden, kuten nanomateriaalien, hormonitoimintaa häiritsevien aineiden ja kemikaalien yhteisvaikutusten edellyttämien lisätoimien tarve. Kansallisesta vaarallisia kemikaaleja koskevasta ohjelmasta on tehty väliarviointi ja ohjelmaa on sen perusteella tarkistettu. Kemikaaliohjelman tavoite on, että kemikaalit eivät aiheuta Suomessa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuonna 2020. Ohjelmassa esitetään suosituksia, joiden avulla kemikaalien aiheuttamaa haittaa ihmisten terveydelle sekä ympäristöön voidaan vähentää. Väestön ja työntekijöiden altistumisesta kemikaaleille ja haitallisten aineiden ympäristökuormituksesta tarvitaan lisää tietoa. Uusina suosituksina esitetään muun muassa, että nanomateriaaleista, kemikaalien yhteisvaikutuksista sekä hormonitoimintaa häiritsevistä aineista tarvitaan lisää tutkimusta, jotta näiden aiheuttamia mahdollisia riskejä osataan hallita. Suosituksissa kiinnitetään erityistä huomiota viestintään ja käytännönläheiseen kemikaalitiedon välittämiseen sekä viranomaisyhteistyöhön. Ohjelmassa esitetään toimenpidesuosituksia seuraavien vaikutustavoitteiden saavuttamiseksi: • EU:n kemikaaliasetusten (REACH ja CLP) tuomat velvoitteet on tehokkaasti toimeenpantu ja asetusten tavoitteet terveyden- ja ympäristönsuojelun korkean tason varmistamiseksi on saavutettu sekä asetusten toimeenpanon kautta saatuja uusia tietoja hyödynnetään laajasti. • Riskinarviointia ja riskinhallintaa sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimista varten on riittävästi tietoa terveydelle ja ympäristölle vaarallisille aineille altistumisesta ja päästöistä. • Toiminnanharjoittajilla on kemikaaliriskien hallintaan riittävästi tietoa ja menettelyjä, ja näitä käytetään ympäristön- ja terveydensuojelun korkean tason varmistamiseksi kaikenkokoisissa yrityksissä ja toimipaikoissa. Riskinarviointi hallitaan ja toteutetaan työpaikoilla. • Tuotteiden ja valmisteiden sisältämistä kemikaaleista on riittävästi tietoa ja niiden aiheuttamat riskit koko elinkaaren aikana ovat hallinnassa. • Suomi on osaltaan vaikuttanut aktiivisesti siihen, että kemikaalien merkittävimmät haitalliset vaikutukset on minimoitu maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä ns. Johannesburgin tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansainvälinen kemikaalien riskinhallintaa ja tiedonvälitystä koskeva yhteistyö on Suomen osalta aktiivista. Vuoden 2016 aikana ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä selvitetään ohjelman suositusten toteuttamisen tilannetta koskevan uuden väliarvioinnin tarve ja toteuttamistapa.
  • Jylhä, Henna; Alhola, Katriina; Antikainen, Riina; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2021
    Maa-ainekset ovat yksi suurimpia materiaalivirtoja Suomen luonnonvarojen käytössä. Pilaantuneiden maiden kunnostus vaatii merkittäviä resursseja erityisesti kunnilta ja muilta julkisilta toimijoilta. Suurin osa kohteista kunnostetaan kaivamalla pilaantunut maa-aines pois ja tuomalla puhdasta maata tilalle. Tämä lisää luonnonvarojen käyttöä, maamassojen kuljetusta, päästöjä ympäristöön ja kustannuksia. Kestävillä ja innovatiivisilla kunnostusmenetelmillä voitaisiin kiertotalouden periaatteiden mukaisesti vähentää neitseellisen maa-aineksen ottotarvetta ja edistää turvallista maa-ainesten kierrättämistä. KEINO-osaamiskeskuksen pilaantuneiden maiden kunnostuksen urakkahankintojen kehittäjäryhmän tavoitteena oli edistää kestävien ja innovatiivisten kunnostusmenetelmien käyttöönottoa pilaantuneiden maiden kunnostusurakoissa Suomessa. Tämä ns. PIMA-ryhmä koostui julkisten hankintaorganisaatioiden ja asiantuntijaorganisaatioiden sekä yritysten edustajista. Toimintansa aikana ryhmä kokosi yhteen hyviä esimerkkejä kunnostushankinnoista ja järjesti työpajoja, joissa muun muassa käytiin läpi kestävän kunnostuksen ohjeistuksia ja ratkottiin esimerkkikohteiden käytännön haasteita. Keskeisiksi kestävyyden edistämisen keinoiksi tunnistettiin tutkimuksiin panostaminen ja pilaantuneiden alueiden huomiointi jo kaavoitusvaiheessa. Myös itse kilpailutuksessa on mahdollista edellyttää kestävyyskriteerien käyttöä. Esimerkiksi Porvoon maarakennusurakassa kiertotalousnäkökohdat ohjasivat alueen suunnittelua ja olivat tärkeä kriteeri myös kilpailutuksessa. Mäntsälässä puolestaan hyödynnettiin aiemmin toteutetun demonstraatiohankkeen yhteydessä kartoitettuja kestävän kehityksen mukaisia ja innovatiivisia ratkaisumalleja pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskienhallinnassa. Tässä raportissa esitellään KEINOn PIMA-kehittäjäryhmän toimintaa ja kokemuksia kunnostushankkeista sekä tunnistettuja hyviä esimerkkejä. Tulosten pohjalta koottiin suositukset kestävän PIMA-urakkahankinnan läpivientiin. Suositellussa toimintamallissa on kuvattu julkisena hankkijana toimivan tilaajan mahdollisuuksia edistää kunnostusten kestävyyttä ja innovatiivisuutta.
  • Sara, Aronen (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viime vuosien aikana yritykset ovat alkaneet kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kilpailuoikeudellisiin vastuuriskeihin yrityskauppojen yhteydessä. Kilpailuoikeudellisilla vastuuriskeillä tarkoitetaan riskejä kilpailulainsäädännön rikkomisesta seuraavista mahdollisista yksityisoikeudellisista, julkisoikeudellisista ja muista seuraamuksista. Kilpailuoikeudellisille vastuuriskeille on tyypillistä, että ne voivat nousta taloudelliselta arvoltaan moninkertaisiksi verrattuna muihin yrityskauppariskeihin. Lisäksi kilpailuoikeudellisiin vastuuriskeihin tyypillisesti sisältyy liiketoimintaa haittaavia kielteisiä maine- ja yritysvastuuhaittoja sekä pitkäkestoisia viranomais- ja tuomioistuinprosesseja. Kilpailuoikeudellisten vastuiden erityispiirteistä johtuen kilpailuoikeudellisten vastuuriskien selvittäminen ja hallinta korostuukin yrityskauppaprosessissa. Tutkielmassa tarkastellaan kilpailuoikeuteen perustuvia vastuuriskejä yrityskaupassa huomioon otettavana seikkana erityisesti ostajan näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, miten kilpailuoikeudellista riskejä voidaan jakaa yrityskaupoissa järkevällä tavalla ottaen erityisesti huomioon markkinoiden toimintaedellytykset ja elinkeinovapauden suojaamisen. Tutkielmassa sekoittuvat niin sopimusoikeudelliset, kilpailuoikeudelliset kuin liikejuridiset näkökohdat. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millä perusteilla kilpailuoikeudellinen vastuu voi siirtyä yrityskaupan myötä ostajalle ja kuka vastaa kilpailurikkomuksesta, joka on jatkunut yrityskaupan jälkeen. Tarkastelussa otetaan huomioon kilpailuoikeudellisten vastuiden siirtymisen osalta EU:n tuomioistuimen kilpailuoikeuskäytännössä syntyneet kilpailuoikeudelliset seuraanto-opit: oikeudellinen seuraanto ja taloudellinen seuraanto. Lisäksi yrityskaupan jälkeen tehdyn tai jatketun kilpailurikkomuksen osalta tarkastelussa otetaan huomioon henkilökohtaisen vastuun periaate ja emoyhtiön vastuu tytäryhtiönsä kilpailurikkomuksista. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mikä oikeudellinen merkitys kilpailuoikeudellisen due diligence -tarkastuksen suorittamisella on ostajalle. Kilpailuoikeudellisella due diligence -tarkastuksella tarkoitetaan tarkastusta, jonka tavoitteena on hallita ja pienentää ostajan kilpailuoikeudellisiin vastuisiin liittyviä oikeudellisia, taloudellisia ja liiketoiminnallisia riskejä. Tarkastelussa otetaan huomioon ennakkotarkastuksen sisältöön ja laajuuteen vaikuttavia seikkoja, kuten kohdeyhtiön kilpailuoikeudellinen riskiprofiili. Kilpailuoikeudellisen due diligence -tarkastuksen suorittamiseen liittyy myös olennainen kysymys siitä, miten ostaja ja tämän nimeämät oikeudelliset neuvonantajat pystyvät selvittämään liittyykö kohdeyhtiön toimintaan riskiä mahdollisista kilpailurikkomuksista. Tarkastuksessa on tyypillisesti rajatut resurssit, materiaali ja aika, jolloin ostajan on käytännössä hyvin vaikeaa tunnistaa kohdeyhtiön kilpailurikkomuksia. Vaikeutta lisää myös kilpailurikkomuksen selvittämiseen liittyvät oikeustaloustieteelliset seikat. Tarkastelussa pyritään myös selvittämään, miten ostajan riskiä kilpailuoikeudellisista vastuista voidaan pienentää sopimusoikeudellisin riskienhallintakeinoin kaupantekovaiheessa sekä muilla toimilla kaupan integraatiovaiheessa ja yrityskaupan jälkeen, ja ovatko yritysten käytössä olevat riskienhallintakeinot riittäviä ja tarpeeksi tehokkaita erityisesti ostajan näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaankin sopimusoikeudellisia riskienhallintakeinoja kilpailuoikeudellisten vastuuriskien näkökulmasta. Ostajan näkökulmasta kilpailuoikeudellisten vastuuriskien keskeisimpinä sopimusoikeudellisina riskienhallintakeinoina on pidettävä tuntemattomien riskien osalta myyjän antamia vakuuksia (representations and warranties) ja tunnistettujen riskien osalta myyjän antamia erityisiä vastuusitoumuksia (specific indemnity). Tutkielmassa arvioidaan ja vertaillaan näiden sopimusehtojen tuomaa turvaa ostajan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan miten ostaja voi pienentää riskiä kilpailuoikeudellisista vastuista kaupan integraatiovaiheessa ja yrityskaupan jälkeen.
  • Pronin, Siiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Talouselämän toimintakentän kansainvälistyminen ja maailmantalouden yleinen globalisoituminen ovat johtaneet siihen, että myös yrityskaupat ovat monimutkaistuneet vuosikymmenten saatossa. Yrityskaupoissa voidaan joutua ottamaan huomioon useamman valtion lainsäädäntö ja liiketoiminnallinen ympäristö. Liikesopimuksissa noudatetaan pitkälti alun perin Englannissa ja Yhdysvalloissa kehitettyä sopimustraditiota – yrityskauppojen asiakirjat ja dokumentaatio perustuvat angloamerikkalaisiin sopimuslausekkeisiin ja -malleihin, joiden seurauksena sopimukset ovat yhä useammin detaljiorientoituneita ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Kansainvälistyvän sopimus- ja yritystoiminnan ytimessä ovat riskienhallinta ja korvausvastuisiin varautuminen. Yrityskauppoihin liittyy aina odottamattoman kehityksen mahdollisuus, joka yritysten on päätöksenteossaan osattava ottaa huomioon. Riskienhallintakentän jatkuvan laajenemisen seurauksena vastuuriskeille haetaan yhä useammin ulkopuolista vastuutahoa, joka tyypillisesti on vakuutusyhtiö. Siten yrityskauppojen riskienhallinnallinen puoli on erottamattomasti liitännässä vakuuttamiseen. Nykyisin onkin tavanomaista turvata yritysjärjestelyjä muun sopimustoiminnan ohella ottamalla erillinen yrityskauppavakuutus, joka täydentää yritysjärjestelyn muuta dokumentaatiota ja allokoi riskejä. Vakuutus turvaa etenkin tilanteilta, jossa kaupan kohde ei syystä tai toisesta vastaakaan odotettua. Warranty ja indemnity -vakuutukset ovat vakuutussopimuksia, jotka kattavat vahingot, jotka johtuvat tai ovat seurausta osakekauppakirjassa esitettyjen takuuehtojen tai vastaavien myyjän vakuutusten rikkomisesta. W&I-vakuutukset tarjoavat suojaa tuntemattomien ja ennalta-arvaamattomien riskitekijöiden varalta, ja niitä käytetäänkin suhteellisen vakiintuneesti yrityskauppojen riskienhallintakeinona. Tällaisten suojakeinojen suosio on kasvanut Pohjoismaisessa kehikossa jatkuvasti 1990-luvun lopusta lähtien. Erityisen mielekkäitä yrityskauppavakuutukset ovat perinteisesti olleet silloin, kun myyjänä on pääomasijoitusyhtiö, koska tällaiset yhtiöt tekevät yrityskauppoja jatkuvasti osana liiketoimintaansa ja kaipaavat siten suojaa sen varalta, että kauppaehdot eivät kaikilta osin vastaa sovittua. W&I-vakuutusten käyttö ei kuitenkaan enää samalla tavalla riipu siitä, millaista liiketoimintaa myyjä tai ostaja harjoittavat, vaan niitä voisi luonnehtia suosituiksi instrumenteiksi yrityskauppojen riskienhallinnassa kautta linjain. Muutos johtuu kasvavasta markkinakokemuksesta ja -valveutuneisuudesta, alhaisemmista preemioista sekä vakuutusmeklarien ja vakuutusyhtiöiden nousevasta kiinnostuksesta ja aktiivisuudesta Suomen markkinalla, jossa ostajat tyypillisesti tekevät huolellisen yritystarkastuksen ja sopimusrikkomuksiin liittyvät riidat ovat hyvin harvinaisia. Tämä tutkielma tarkastelee 1) W&I-vakuutuksia sopimustyyppinä, 2) niiden henkilöllistä ulottuvuutta sekä a) ennen sopimuksen päättämistä että b) sen jälkeen ja 3) niiden soveltamisalaa erityisesti sopimusvastuuseen varautumisen ja riskienhallinnan näkökulmista. Keskeisenä tavoitteena on siten ensinnäkin selvittää, millainen instrumentti W&I-vakuutus on sopimustyyppinä, miten sillä hallinnoidaan riskejä ja miten sitä tulkitaan. Lisäksi tutkielma valottaa sitä, miten yrityskauppavakuutukset suhteutuvat arkisempiin vakuutussopimuksiin tiedonantovelvollisuuden kannalta, kun tiedollisesti ylivoimaisin taho ei välttämättä ole vakuutussopimuksena lainkaan osallisena. Lopuksi tarkastellaan myös sitä, mitkä ovat W&I-vakuutuksen rajapinnat ja mitä voidaan tai pitäisi voida vakuuttaa yrityskaupan yhteydessä.
  • Pukara, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tuotantoeläimiin kohdistuva taloudellinen riski on yksi merkittävimmistä kotieläintuotantoon kohdistuvista riskeistä. Eläintaudinpurkauksen seurauksena yritys saattaa joutua ylitsepääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin, jollei sillä ole riittävää vakuutusturvaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tuottaja ottaa yrityksensä riskienhallinnassa huomioon kotieläintuotannon vakuuttamisen mahdollisuuden, jolloin taloudellista riskiä siirretään vakuutusyhtiön kannettavaksi. Eläintautitilanne on tällä hetkellä (vuonna 2014) Suomessa hyvä, koska vaarallisia, helposti leviäviä tai välittömästi ilmoitettavia eläintauteja ei ole todettu. Suomessa ei myöskään esiinny monia Euroopassa yleiseksi todettuja tauteja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat maataloustuottajan päätökseen hankkia jokin vakuutus ja miten tilan ominaisuudet vaikuttavat vakuutusmaksujen suuruuteen. Teoriaosuudessa käydään läpi maatalousyrityksen riskienhallintaa, maataloustuottajan päätöksentekoprosessia ja vakuuttamista osana riskienhallintaa. Tutkimus tehtiin MTT Taloustutkimuksen sika- ja siipikarjatiloille tekemän kyselyn aineiston perusteella, johon vastasi yhteensä 556 tuottajaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tutkimustulosten perusteella tilan tuotantosuunta ja koko vaikuttivat maataloustuottajan päätökseen hankkia jokin kotieläintuotantoon liittyvä vakuutus. Siipikarjatiloilla oli laajempi vakuutusturva kuin sikatiloilla. Lisäksi siipikarjatiloilla vakuutusmaksut olivat suuremmat kuin sikatiloilla. Mitä enemmän tilalla oli tuotantoeläintilojen pinta-alaa, sitä enemmän sillä oli vakuutuksia ja sitä suuremmat vakuutusmaksut olivat. Myös maataloustuottajan koulutus vaikutti vakuutusten hankkimiseen. Mikäli vastaaja oli koulutukseltaan agrologi/agrologi AMK, oli hänellä todennäköisemmin jokin vakuutus kuin peruskoulun käyneellä vastaajalla. Koulutustason myötä osaaminen ja tietoisuus erilaisista riskeistä saattaa parantua siten, että riskienhallintaan panostetaan enemmän. Tilan tautihistoria ei tulosten perusteella vaikuttanut vakuuttamiseen muutoin kuin yhden vakuutuksen osalta. Kyselyn vakuutusvaihtoehdoista ainoastaan muu eläintautivakuutus oli tilalla todennäköisemmin silloin, jos tilalla oli ollut eläintauteja. Vuotuiset vakuutusmaksut olivat kalliimpia sellaisilla tiloilla, joilla oli ollut tauteja kuin tiloilla, joilla tauteja ei ollut esiintynyt. Lisäksi tiloilla, joilla oli lisäkustannusvakuutus, vakuutusturva oli kattava, koska niillä oli todennäköisemmin myös muut tutkimuksessa mukana olleet vakuutukset.
  • Ringsmuth, Andrew K.; Otto, Ilona M.; van den Hurk, Bart; Lahn, Glada; Reyer, Christopher P.O.; Carter, Timothy R.; Magnuszewski, Piotr; Monasterolo, Irene; Aerts, Jeroen C.J.H.; Benzie, Magnus; Campiglio, Emanuele; Fronzek, Stefan; Gaupp, Franziska; Jarzabek, Lukasz; Klein, Richard J.T.; Knaepen, Hanne; Mechler, Reinhard; Mysiak, Jaroslav; Sillmann, Jana; Stuparu, Dana; West, Chris (Elsevier B.V., 2022)
    Climate risk management
    COVID-19 has revealed how challenging it is to manage global, systemic and compounding crises. Like COVID-19, climate change impacts, and maladaptive responses to them, have potential to disrupt societies at multiple scales via networks of trade, finance, mobility and communication, and to impact hardest on the most vulnerable. However, these complex systems can also facilitate resilience if managed effectively. This review aims to distil lessons related to the transboundary management of systemic risks from the COVID-19 experience, to inform climate change policy and resilience building. Evidence from diverse fields is synthesised to illustrate the nature of systemic risks and our evolving understanding of resilience. We describe research methods that aim to capture systemic complexity to inform better management practices and increase resilience to crises. Finally, we recommend specific, practical actions for improving transboundary climate risk management and resilience building. These include mapping the direct, cross-border and cross-sectoral impacts of potential climate extremes, adopting adaptive risk management strategies that embrace heterogenous decision-making and uncertainty, and taking a broader approach to resilience which elevates human wellbeing, including societal and ecological resilience.
  • Kankare, Kasperi (2016)
    Tutkimuksen tarkoitus on analysoida suomalaisen yrityksen vuonna 2014 kohtaamia riskejä Ukrainassa sekä tutkia sitä, miten niitä hallitaan ja miten ne vaikuttivat yrityksen liiketoimintaan. Ukraina ei ole merkittävä kauppakumppani Suomelle, mutta silti monet suomalaiset yritykset toimivat maassa ja vuoden 2014 kriisin jälkeen maahan on tullut uusia suomalaisia yrityksiä. Ukraina on kooltaan merkittävä markkina-alue, ja sen merkitys saattaa kasvaa kun se on aloittanut siirtymisen kohti EU:ta. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia millaisia riskejä Ukrainan liiketoimintaympäristössä esiintyi vuonna 2014 ja kuinka tutkittu yritys on hallinnut niitä. Tutkimusta varten on suoritettu laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluiden sekä sähköpostivaihdon avulla. Tämän lisäksi on perehdytty aihetta käsitteleviin journaaleihin, aikakausilehtiin sekä Internet-sivustoihin relevantin ja monipuolisen tiedon hankkimista varten. Teoriapohjana on tutkimuksessa käytetty riskin määritelmää sekä COSO:n kokonaisvaltaista riskinhallintamallia. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että tutkitun yrityksen riskinhallintatoimenpiteet eivät eronneet merkittävästi COSO:n mallissa esitetyistä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tutkittaessa suomalaisen yrityksen kohtaamia riskejä Ukrainassa vuonna 2014 huomattiin, että riskit jakautuvat viiteen eri kategoriaan: sosiaalisiin riskeihin, teknisiin riskeihin, henkilöstö riskeihin, poliittisiin riskeihin ja taloudellisiin riskeihin. Tutkimustuloksista huomattiin että yritys vastasi kolmeen eri riskikategoriaan poikkeavalla tavalla verrattuna malliin. Sosiaalisten-, teknisten- ja henkilöstö riskien osalta toimenpiteet erosivat mallissa esitetyistä. Yritys vastasi sosiaalisista riskeistä johtuviin boikotteihin vähentämällä niitä uudelleen brändäämällä tuotteitaan. Teknisiä riskejä hallittiin muuttamalla tuotteita ja tuotantoa uuteen toimintaympäristöön sopiviksi. Henkilöstöriskejä vältettiin olemalla käyttämättä tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä. Tutkimuksessa ilmenneitä riskinhallintakeinoja, jotka poikkesivat COSO:n mallista, ei tullut esille aikaisemmissa akateemisissa tutkimuksissa.
  • Päiväniemi, Tiina (2017)
    Systemaattinen riskienhallintatyö on nykypäivän apteekkareille yrittäjinä keskeinen johtamisen työkalu taloudellisesti kannattavan liiketoiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen suunnittelussa. Tämän projektityön tavoite on rohkaista apteekkeja aloittamaan riskienhallintatyö ja näkemään sen merkitys liiketoiminnalleen sekä antamaan riskienhallintyöhön käytännön vinkkejä. Tämän projektityön tavoitteena oli 1) tuoda esiin apteekkien keskeiset liiketoiminnan riskienhallinnan alueet ja 2) selvittää millä tasolla apteekit tekevät riskienhallintatyötä ja mikä on riskienhallinnan rooli apteekeissa. Lisäksi tämän työn tarkoituksena oli 3) selvittää, minkä apteekkarit kokevat haasteellisena tekijänä järjestelmällisen riskienhallintatyön tekemiselle. Tavoitteena oli 4) tuoda esimerkein esille apteekin arjessa tapahtuneita apteekin liiketoimintaa vaikeuttaneita riskien toteutumisia sekä läheltä piti -tilanteita. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui myös ISO9001-sertifioitujen apteekkien riskienhallintatyöhön ja kuinka he ovat vastanneet päivitetyn ISO9001:2015 -sertifioinnin vaatimuksiin riskienhallinnan suhteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta ja tutkimusaineistona olivat Suomen Apteekkariliiton jäsenapteekkien apteekkarit (n=579). Tutkimuksen mukaan joka kymmenennessä (9 %) apteekissa riskienhallinta on kaikkein kehittyneimmällä tasolla eli sitä tehdään aktiivisesti ja suunnitelmallisesti kaikissa apteekin tärkeimmissä prosesseissa ja riskienhallinta kytkeytyy apteekin strategisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. Systemaattisessa riskienhallintatyössä edistyneimmät apteekit pitävät prosessijohtamista keskeisenä edellytyksenä riskienhallintatyön onnistumiselle. Sertifioiduilla apteekeilla prosessimainen toimintatapa on jo johtamiskäytäntönä. Useilla ei-sertifioiduillakin apteekeilla on käytäntönä prosessijohtaminen, jolloin riskienhallinnan sisällyttäminen prosessimaiseen toimintatapaan on luontevasti seuraava kehittämisvaihe. Kaikissa kyselytutkimuksessa mukana olleissa apteekeissa riskienhallintatyö on tällä hetkellä painottunut enimmäkseen apteekin sisäisiin asioihin: henkilöstöön, talouteen ja toiminnan edellytyksiin. ISO9001-sertifioiduilla apteekeilla riskienhallintatyö näyttää puolestaan painottuvan apteekin ulkoisiin asioihin eli toimintaympäristön riskeihin. Hyvä tulevaisuuden suunta on, että apteekeilla näyttää olevan tahtotilana ulkoisen toimintaympäristön riskienhallinta. Kireä kilpailutilanne motivoi apteekkia riskienhallintatyön kehittämiseen ja suuntaa apteekin riskienhallintatyön ennen kaikkea toimintaympäristön riskeihin. Avoimissa vastauksissa apteekkarit kuvasivat suurimpina realisoituneina riskeinä eniten ulkoiseen toimintaympäristöön liittyviä riskejä, vaikka riskikartoituksessa apteekkarit kuvasivat toiminnan eri osa-alueista keskittyneensä eniten henkilöstöriskeihin. Tämä kuvastanee sitä, että kaikkein merkittävimpiä riskejä realisoituu apteekin ulkoisesta toimintaympäristöstä ja riskienhallintatyötä tulisi painottaa apteekin toimintaympäristöön. Useilla apteekeilla on käytössään prosessimainen toimintamalli, joka luo erinomaisen rakenteen riskienhallintatyön kehittämiselle. Vain neljäsosa kaikista vastanneista apteekeista kokee tekevänsä riittävästi riskienhallintatyötä. Erityisesti pienten paikkakuntien aloittelevat apteekkarit kokevat tekevänsä liian vähän riskienhallintatyötä ja niissä tehtäisiin sitä enemmän, jos olisi enemmän osaamista ja esimerkiksi työkalu tai toimintamalli riskienhallintatyöhön.
  • Isotalo, Joonas (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen aiheena on monialaisten maatilayritysten liitännäiselinkeinojen liikevaihdon ja vahinkojen suhde. Työn tavoitteena oli tutkia LähiTapiolan Agro-maatilavakuutuksella vakuutettuja maatilayrityksiä, joilla on myös vakuutettua liitännäiselinkeinotoimintaa. Liitännäiselinkeinon liikevaihdon kasvaessa toiminta alkaa olla yhä yritysmäisempää, jolloin myös isojen vahinkojen riski on olemassa. Tutkimuksen keskiössä ovat liitännäiselinkeinon liikevaihdon ja vahinkoriskin yhteyden tutkiminen sekä liitännäiselinkeinojen tuotantosuuntien ja vahinkoriskin yhteys. Lisäksi tutkittiin vakuutussopimuskohtaisia korvaussummakeskiarvoja, vahinkomääriä, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Aineistosta muodostettiin logistisia ja multinomiaalisia regressiomalleja, joilla pyrittiin ennustamaan , mikä on todennäköisyys, että vakuutussopimukselle tapahtuu vakuutuksesta korvattava vahinko. Liikevaihdon yhteys vahinkoriskiin oli vahva kaikilla mittareilla mitattuna. Vahingonto-dennäköisyys kasvoi lineaarisesti suhteessa liitännäiselinkeinon liikevaihdon kasvuun. Kun ajan vaikutus vahinkotapahtuman todennäköisyyteen poistettiin, saatiin laaditun mallin avulla tulos, jonka mukaan korvattavan vahinkotapahtuman todennäköisyys kasvoi 9 %:ä liikevaihdon kasvaessa 10 000 eurolla. Liikevaihto ei vaikuttanut vahinkosummakeskiarvoihin tai korvattavien vahinkotapahtumien määrään. Liitännäiselinkeinon tuotantosuunnan ja vahingon todennäköisyyden väliltä ei löytynyt merkitsevää korrelaatiota. Tutkimusaineiston perusteella korvattavan vahinkotapahtumantodennäköisyyttä ennustavat parhaiten aika ja liikevaihto.