Browsing by Subject "riskiprofiili"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Hirvonen, Tero; Kynkäänniemi, Emma; Salmenhaara, Maija; Uusitalo, Liisa; Isoniemi, Merja; Suomi, Johanna; Tuominen, Pirkko (Ruokavirasto, 2019)
    Ruokaviraston tutkimuksia 1/2019
    Riskiprofiili perustuu EU-rahoitteisessa PlantLibra-projektissa kerättyn kyselyaineiston Suomea koskevaan osuuteen sekä kirjallisuudesta saatuun tietoon kasviravintolisien koostumuksesta ja niiden sisältämien yhdisteiden toksisuudesta sekä ominaisiin aineisiin mahdollisesti liittyvistä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista lääkeaineiden kanssa. Tarkastelltuihin ominaisiin aineisiin ei liittynyt merkittävää suoraa toksisuutta käytetyillä annoksilla. Sen sijaan moniin ominaisiin aineisiin (erityisesti inkivääri, peltokorte) liittyy merkittävä yhteisvaikutusten potentiaali, etenkin CYP3A4:n välityksellä metaboloituviin lääkeaineisiin. Koska CYP3A4:n kautta metaboloituvia lääkkeitä käytetään paljon, yhteisvaikutusten riski korostuu. Erityistä huolta liittyy varfariiniin (metaboloituu CYP2C9 ja osittain CYP3A4:n kautta), sillä sen terapeuttinen ikkuna on kapea (pitoisuudet veressä voivat helposti olla liian pieniä tai suuria). On kuitenkin huomattava, että vahvaa näyttöä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista on vähän, sillä käytettävissä on lähinnä in vitro -tutkimuksia kasviravintolisien sisältämien ominaisten aineiden ja lääkeaineiden välillä. Lisäksi on huomattava, että useat kasviravintolisät sisälsivät useasta kasvista peräisin olevia ominaisia aineita ja että kasviravintolsien käyttäjät käyttivät usein useita valmisteita yhdessä lääkkeiden kanssa.
  • Aarnio, M.; Myllyniemi, A.-L.; Nykäsenoja, S.; Raatikainen, M.; Koivisto, P.; Tuominen, P.; Suomi, J.; Cheung, S.M.; Luostarinen, S.; Ervast, S.; Lehtoranta, S.; Rintamäki, H.; Grönroos, J. (Ruokavirasto, 2019)
    4/2019
    Tässä Ruokaviraston (ennen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira), Luken ja SYKEn yhteisprojektissa tutkittiin mikrobilääkejäämien ja resistenttien suolistobakteerien kulkeutumista lääkityistä lypsylehmistä navettaympäristön kautta lantavarastoihin. Lisäksi arvioitiin niiden leviämistä lannan peltolevitysten välityksellä luonnon eliöihin sekä elintarviketuotantoketjussa. Projektissa tutkittiin myös anaerobisen mesofiilisen mädätyksen vaikutuksia lannassa oleviin mikrobilääkejäämiin ja resistentteihin suolistobakteereihin sekä toisaalta lannan mikrobilääkejäämien vaikutusta mädädysprosessin toimintaan. Lisäksi arvioitiin erilaisten lannan prosessointitapojen elinkaarisia ympäristövaikutuksia sekä vaikutuksia mikrobilääkejäämiin ja -resistenssiin. Resistentit ja moniresistentit suolistobakteerit kulkeutuivat lypsykarjatilalla lantavarastoihin, mutta ne eivät rikastuneet lantaketjussa. Lypsykarjan lietelannasta mitattiin hyvin pieniä pitoisuuksia mikrobilääkkeitä. Lääkittyjen eläinten sonnasta ja virtsasta taas mitattiin hoidon aikana hyvin korkeita pitoisuuksia mikrobilääkejäämiä, jolloin niistä muodostuvissa (kuivissa) lannoissa voi olla korkeita paikallisia pitoisuuksia mikrobilääkkeitä. Suomessa myös mikrobilääkkeillä lääkittyjen eläinten lannat levitetään pääosin käsittelemättöminä kasvinravinteiksi pelloille, jolloin lannan mukana voi levitä mikrobilääkejäämiä ja resistenttejä suolistobakteereita. Luonnon eliöt voivat altistua lannassa oleville mikrobilääkkeille ja resistenteille suolistobakteereille myös Suomen olosuhteissa. Lääkittyjen eläinten lantojen lannoitekäyttöä käsittelemättömänä tulisi arvioida kriittisesti. Mesofiilinen anaerobinen mädätys voi vähentää mikrobilääkejäämiä lannasta, mutta ei välttämättä hajota niitä. Se vähentää elävien suolistobakteerien määrää lannassa, mutta merkittävää vaikutusta resistenttien E. coli -bakteerien osuuteen ei havaittu. Erilaiset lannankäsittelytavat voivat kuitenkin soveltua – ravinteiden kierrätyksen ja energiantuoton lisäksi – mikrobilääkejäämien ja resistenssin torjumiseen, ja niitä tulisikin tässä tarkoituksessa tutkia tarkemmin Suomessa.
  • Pahkala, Iiris (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on alustavasti selvittää Mycoplasma bovis -tartunnalle altistavat ja tartunnan leviämisen riskitekijät lypsykarjatilalla Suomessa. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tapaus-verrokkikyselytutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa tarkoituksena on M. bovis -tartunnan sekä suomalaisen lypsykarjan järjestelmällinen kuvaaminen. Lisäksi kuvataan tunnetut riskitekijät ja tartunnan vastustamisen toimenpiteet. Kyselytutkimuksessa tarkoituksena on kuvata tapaustilat ja selvittää tapaus- ja kontrollitilojen eroavaisuudet. Kyselytutkimus toimii myös kyselylomakkeen pilottitutkimuksena. M. bovis -bakteeri on maailmalla yleinen naudan taudinaiheuttaja. Sen tärkeimmät taudinaiheutukset ovat vasikoiden hengitystiesairaudet ja lehmien utaretulehdukset. Lisäksi tartunta aiheuttaa mm. korvatulehdusta, niveltulehdusta ja silmätulehdusta. Tartunnan hoito on haastavaa heikon hoitovasteen vuoksi. Tartunta leviää tyypillisimmin tilalta toiselle oireettomien kantajien välityksellä sekä tilatasolla suorien ja epäsuorien kontaktien välityksellä. Tartunta on vaikea saneerata tilalta pois, sillä se säilyy hyvin niin isännässä kuin ympäristössä. Nautataloudelle tartunta aiheuttaa suuria ongelmia mm. lehmien poistojen ja lisääntyneen lääkkeiden käytön vuoksi. Lakisääteisesti M. bovis -tartunta on Suomessa ilmoitettava eläintauti, joten sitä vastustetaan elinkeinon toimin Eläinten terveys ry:n (ETT) ollessa pääasiallinen toimija. Suomessa tartunta todettiin ensimmäisen kerran vuoden 2012 lopulla. Vuoden 2016 alkuun mennessä tartuntaa on todettu yhteensä 57: ltä tilalta, joista suurin osa on vasikkakasvattamoja ja lypsykarjatiloja. Tapaustiloina kyselytutkimuksessa toimi 10 lypsykarjatartuntatilaa ja konrollitiloina 10 vähäriskistä, ETT:n seurantaohjelman A-tason lypsykarjatilaa. Muuttujia verrattiin yksi kerrallaan vastemuuttujiin (tapaus- vs. kontrollitilat). Bonferronikorjattuja tilastollisesti merkitseviä eroja saatiin vain muutamia riittämättömästä otoskoosta johtuen. Tartuntatiloilla bioturvallisuus oli heikompaa kontrollitiloihin verrattuna, mikä osaltaan johtuu jo siitä, että kontrollitlat kuuluivat ns. A-tasolle. Esimerkiksi tartuntatiloilla teurasautonkuljettaja tuli useammin navettaan (p=0,027). Tartuntatiloista useampi oli myös laajennettuja tai peruskorjattuja. Tartuntatiloilla esiintyi enemmän tartuntaan viittaavia tyypillisiä oireita (p=0,033), oireita esiintyi useammalla kuin yhdellä eläinryhmällä ja oireita esiintyi joko yksittäisillä tai useammilla eläimillä (p=0,017). Vasikoiden silmäoireet ja riippuvat korvat antoivat näyttöä tartunnalle (p= 0,033). Eläinliikenne (esim. välitystoiminta, eläinostot) sekä riittämätön bioturvallisuus näyttäisivät olevan Suomessa tärkeimpiä tartunnan leviämisen riskitekijöitä. Keinosiemennyksen merkitystä ei tartunnan leviämiselle vielä tiedetä, mutta se saattaa olla yksi mahdollinen riskitekijä ja vaatii lisätutkimusta. Huomattavaa on kuitenkin, että Suomen tilanteessa leviämisreittejä näyttäisi olevan useita ja eri tartuntatiloilla useat eri tekijät ovat altistaneet tartunnalle. Tartunnan kontrolloinnissa tärkeitä keinoja ovat useiden eri stressitekijöiden poistaminen, eri-ikäisten eläinryhmien ryhmittely ja ryhmien välisten lähikontaktien estäminen sekä eläintiheyden pienentäminen. Tietouden lisääminen on olennaista tartunnan leviämisen estämiseksi ja kontrolloinnin parantamiseksi.
  • Perkiömäki, Johanna; Leimi, Anna; Tuominen, Pirkko (Evira, 2012)
    4/2012
    Oheisessa selvityksessä on tunnistettu ja kuvattu suomalaisen lehmän ja vuohen raakamaidossa mahdollisesti olevia biologisia vaaroja, joista saattaa aiheutua kuluttajalle terveydellistä haittaa, sekä keinoja riskin vähentämiseksi. Raakamaidon kulutus on ollut Suomessa toistaiseksi vähäistä (n. 1 % maidon ja maitotuotteiden kulutuksesta), mutta käyttäjissä on myös riskiryhmiin kuuluvia kuluttajia. Kuluttajariskiä lisää joissakin kotikeittiössä sovelletut raakamaidon pitkät säilytysajat ja korkeat säilytyslämpötilat. Selvityksen perusteella tärkeimmät biologiset tekijät, jotka voivat aiheuttaa raakamaidon elintarviketurvallisuusriskejä Suomessa, ovat EHEC-, Listeria monocytogenes-, salmonella- ja kampylobakteerit. Ne saattavat aiheuttaa vakavia sairauksia ja jälkitauteja, ja niitä kaikkia on todettu suomalaisissa tuotantoeläimissä, ihmisissä ja navettaympäristössä. Suomalainen elintarviketurvallisuusjärjestelmä ei ota kovin hyvin huomioon raakamaidon tuotannon ja kulutuksen erityisominaisuuksia vaan riskinhallinta perustuu pitkälti hyvien hygieniakäytäntöjen lisäksi maidossa olevia mikrobeja tuhoavaan pastörointiin. Sen vuoksi olisi perusteltua luoda raakamaidon myyntimäärään ja toimintaan suhteutettu yhtenäinen, mahdollisia riskejä ennaltaehkäisevä kansallinen järjestelmä, sekä lisätä raakamaidon kanssa toimivien yritysten ja kuluttajien tietoa hyvistä tuotantotavoista ja turvallisesta käytöstä.
  • Pitkälä, Anna; Virtanen, Terhi; Joutsen, Suvi; Leimi, Anna; Tuominen, Pirkko (Evira, 2009)
    2/2009
    Yersinioosi on Yersinia enterocolitica- tai Y. pseudotuberculosis -bakteereiden aiheuttama suolistoinfektio. Sen pääoireet ovat kuume, vatsakivut, ripuli ja oksentelu, jotka kestävät tavallisesti 1-3 viikkoa. Oireet voivat muistuttaa umpilisäkkeen tulehdusta ja johtaa turhaan umpilisäkkeen poistoon. Tauti voi aiheuttaa vuosia kestäviä jälkitauteja. Suomessa raportoidaan vuosittain 500-700 yersiniatartuntaa. Y. enterocolitica aiheuttaa yleensä yksittäisiä infektioita; viimeisten 10 vuoden aikana on todettu yksi epidemia. Y. pseudotuberculosis on aiheuttanut yhdeksän epidemiaa, mikä on kansainvälisestikin poikkeuksellista. Sianlihaa pidetään Y. enterocolitican tärkeimpänä tartunnanlähteenä ihmiselle. Y. pseudotuberculosis -epidemioissa kasvikset, erityisesti porkkanat on todettu epidemioiden lähteeksi. Suomalainen sika toimii Y. enterocolitican varastona. Tähän asti on arveltu, että valtaosa yersiniatapauksista olisi kotimaisia, mutta luultavasti tartuntojen kotimaisuusaste on oletettua alhaisempi. Enteropatogeenisista yersinioista tarvittaisiin lisää tietoa riskinarviointia varten, jotta riskinhallinta voitaisiin kohdentaa oikein. Ensin tarvitaan kuitenkin toimivia analyysimenetelmiä, jotta riskielintarvikkeita ja tartuntateitä voidaan selvittää.