Browsing by Subject "riskit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 53
  • Vähänen, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    The objective of this research was to determine what sorts of risks pre-adolescent children are able to recognize on social media and how they act once they have acknowledged these dangers. Additionally, the goal was to study the effects of school and media education on the preadolescents’ social media behavior. In this research social media has mostly been de-fined according to previous studies, as applications favored by children and adolescents. One class of fifth graders from the Helsinki metropolitan area participated in the research. The material was collected through themed small-group interviews. There were a total of 21 participants and seven interview groups. The data was categorized and analyzed by using the content analysis method. Four different content types were identified from the material, and were categorized as social media risks recognized by the pre-adolescents. These labelled risks were bullying, personal information, hoaxes and unpleasant content. Bullying on social media was brought up the most often. The adolescents had been taught media education at school, but they still would have preferred to receive further education especially on the subject of social media har-assment. Some of them felt they were already familiar with the content of the media educa-tion curriculum beforehand, and had not learned any new useful information. The pre-adolescents’ behavior on social media aligned with the risks they had identified and the media education they had received. They valued their own privacy on social media, but were not able to react to bullying otherwise than by blocking the harassers. The pre-adolescents con-sidered bullying to be a substantial part of social media, without any possible solutions.
  • Sorvari, Jaana (Finnish Environment Institute, 2010)
    Monographs of the Boreal Environment Research 37
    Land contamination is a significant environmental problem requiring systematic management actions. Defining the type and scale of the actions requires information on the risks involved. The numerous methods available for conducting risk assessment (RA) vary in terms of complexity, level of detail, conservatism, and outcomes. Thus, selecting suitable methods requires information on their applicability in Finnish conditions and at the specific site. On the other hand, it is generally accepted that current contaminated land management (CLM) should not only focus on minimizing site-specific risks, but should also consider overall environmental effects and socio-cultural and socio-economic aspects. Multi-Criteria Analysis (MCA) could then be used as a tool for integrating multidimensional data and generating aggregated information on the consequences of different risk management (RM) options, such as environmental, social, and economic impacts. Nonetheless, such approaches have very seldom been applied in CLM in Finland, probably partly due to a lack of tools specifically developed or modified for Finnish conditions.This research studied the application and suitability of different RA methods for assessing risks and identifying RM needs at some typical contaminated sites in Finland and demonstrated the use of MCA, the emphasis being on soil contamination. The studied RA approaches comprised qualitative rating and quantitative methods that were based on using environmental benchmarks, uptake and exposure models, and multimedia software. To derive estimates of ecological risks, the so-called TRIAD procedure that uses chemical studies, bioassays, and ecological studies was also applied and combined with MCA in order to account for the performance of the study methods, i.e. their ability to depict ecological risks at a study site. Qualitative rating and the statistical Monte Carlo technique provided additional means for uncertainty analysis. A separate study applying the Metaplan technique, interviews, a questionnaire, and a literature survey showed that a lack of suitable assessment tools was one of the key barriers to eco-efficient CLM in Finland. An MCA-based decision support tool (DST) adapting the Multi-Attribute Value Theory (MAVT) was therefore developed for case-by-case determination of the preferred RM option and tested with some typical Finnish contaminated sites.Many of the conclusions of the research are overarching and applicable to RA methods in general. Fistly, it appered that care must be taken in applying different models and software tools in site-specific RA, since some of their components are not straightforwardly suitable for Finnish conditions or for certain contaminants. These problems often relate to specific contaminant transport pathways. Moreover, the lack of verified data on the parameter values representative of Finnish conditions is an issue. The prevailing practice of using complicated software programs with ample data demands as the first and primary tools in human health risk assessment is not supported by this research, since it appeared that even simple tools and calculations can often provide adequate information on risks for decision-making. In ecological risk assessment (ERA), the usefulness of the approach founded on uptake and exposure models is reduced by the high uncertainties involved, particularly since the applicability of these models in Finnish conditions could not be verified. The accuracy and reliability of ecological risk estimates can be enhanced by applying the TRIAD methodology, although the procedure includes some pitfalls that need to be acknowledged. Combining TRIAD with MCA proved to be a feasible means to quantitatively study the performance of separate ERA methods. MCA thereby complements mechanical statistical analysis, such as Monte Carlo simulation, and increases the reliability of the final integrated risk estimates. In practice, a lack of data on the statistics of the input variables can restrict the use of statistical tools. The MAVT-based DST turned out to be efficient in facilitating discussion between different interest groups and experts and in identifying the preferred RM option in the common situation where risks are not the only factors relevant in decision-making. In practice, additional factors, such as the temporal scope of RM actions and some sustainability components that were not comprehensively included in the DST, might need to be considered.
  • Kaikkonen, Laura; Helle, Inari; Kostamo, Kirsi; Kuikka, Sakari; Törnroos, Anna; Nygård, Henrik; Venesjärvi, Riikka; Uusitalo, Laura (American Chemical Society, 2021)
    Environmental Science & Technology 55: 13, 8502-8513
    Seabed mining is approaching the commercial mining phase across the world’s oceans. This rapid industrialization of seabed resource use is introducing new pressures to marine environments. The environmental impacts of such pressures should be carefully evaluated prior to permitting new activities, yet observational data is mostly missing. Here, we examine the environmental risks of seabed mining using a causal, probabilistic network approach. Drawing on a series of interviews with a multidisciplinary group of experts, we outline the cause-effect pathways related to seabed mining activities to inform quantitative risk assessments. The approach consists of (1) iterative model building with experts to identify the causal connections between seabed mining activities and the affected ecosystem components, and (2) quantitative probabilistic modelling to provide estimates of mortality of benthic fauna in the Baltic Sea. The model is used to evaluate alternative mining scenarios, offering a quantitative means to highlight the uncertainties around the impacts of mining. We further outline requirements for operationalizing quantitative risk assessments, highlighting the importance of a cross-disciplinary approach to risk identification. The model can be used to support permitting processes by providing a more comprehensive description of the potential environmental impacts of seabed resource use, allowing iterative updating of the model as new information becomes available.
  • Walta, Veikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    The determinants of FDI have been a topic of interest in economics since the 1980s and this paper aims to contribute to this field. This study aims to measure how associated FDI is with the political risk as well as to see the extent of this relationship in Turkey in the years 1996–2017. The political risk is measured as a change in indexes that are provided by the World Bank, Freedom House, and Transparency International. These political indicators are Political Rights, Civil Liberties, the Corruption Perceptions Index, Regulatory Quality, Voice and Accountability, Rule of Law, Government Effectiveness, Control of Corruption, and Political Stability. The earlier literature on FDI and political risks is mostly empirical and there has not been much theoretical research. Chakrabarti analyzed the past studies on FDI and its determinants in 2001 and found out that in the earlier research, almost every explanatory variable of FDI except the market size was sensitive to small changes in the conditioning information set, casting doubt on the robustness of the results. There have also been conducted studies that address political risk or equivalent concepts. The 2005 research of Busse and Hefeker had the same topic as this paper but their data consisted of many countries and they employed two different panel models. One was a fixed-effects panel analysis while the other utilized a generalized method of moments estimator. I selected three model specifications for the time-series regression analysis. All three specifications have market size as a control variable and the other two also have the economy’s growth rate and trade openness. The third has the inflation rate as the final control variable. The data have a small number of observations which limits the options available for the empirical part of the study. Out of the nine political indicators, Regulatory Quality is the only political indicator that is not associated with FDI, while the results on the Corruption Perceptions Index and Control of Corruption are inconclusive. The rest six are associated with FDI. The Rule of Law index has the highest estimated coefficient value of the World Bank indicators and the Political Rights index has the highest estimated coefficient value of the Freedom House’s indicators.
  • Kylä-Harakka-Ruonala, Tellervo (National Board of Waters and Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 2
    Yhteenveto: Kemikaalien teollisesta käsittelystä vesieliöille aiheutuvien riskien arviointi mallin avulla.
  • Häkkinen, Piia (Finnish Environment Institute, 2010)
    The Finnish Environment 14/2010
    There are a wide variety of different chemicals used in common articles. Many hazardous substances are being spread to the environment besides from the use of articles, also from their production and disposal. Management of chemicals in articles is included in EU legislation concerning product safety, waste management, product design and chemicals. There are also other instruments for the management of chemicals in articles, e.g. environmental labelling, international co-operation, industry initiatives, work of the non-governmental organizations as well as national programmes and registers. According to the recommendations of the National Programme on Dangerous Chemicals, more information is needed about chemicals in articles. The aim of this preliminary report is to review how hazards and risks from chemicals in articles could be controlled, through out the life cycles of the articles. This report describes the current legislative situation and voluntary management measures, as well as their possible need for further development. Articles are regarded as e.g. textiles, toys, electrical and electronic equipment, batteries and accumulators as well as packaging. Cosmetics are also included in this report, because they present possible significant source of chemical releases to the environment. On the basis of this preliminary report, the legislation concerning chemicals in articles is very scattered, targeted to certain product groups and substances. EU’s new chemicals regulation, REACH, is the most comprehensive legislation on chemicals in articles, because it is applied to all chemicals. There is a general lack of information on the content of chemicals in articles as well as the environmental effects and risks of those chemicals. The lack of labelling requirement is affecting to the consumers’, manufacturers’ and importers’ level of knowledge about chemicals in articles. The surveillance by the authorities is based on notifications of dangerous articles and spot checks. These however only reveal a small proportion of articles on the market containing hazardous chemicals. The management of chemicals in articles could be enhanced e.g. by adding more restricted chemicals or product groups to individual legislation, by including more environmental aspects in product safety legislation or by adding more restrictions concerning chemicals in articles to the REACH Regulation. In order to supervise the compliance with chemicals legislation, more resources are needed, especially on imported articles coming outside EU. The new Waste Framework Directive and the reform of national waste legislation will enhance the control of chemicals in articles, but the collection, recycling and re-use should be further developed. Information on chemicals in articles could be increased by e.g. developing information systems covering the whole supply chain. The role of product design should be highlighted in the future when aiming to substitute the current use of hazardous chemicals in articles.
  • Tuominen, Pirkko (Evira, 2008)
    The drive for risk-based food safety management, systems and control has spread world-wide in recent decades. Since the term is still internationally undefined, its use and implementation vary, producing different realizations. In this Ph.D. thesis, microbiological risk assessment (MRA) was investigated as a basis for risk-based food safety management, which was defined as ‘food safety management based on risk assessment in order to achieve an appropriate level of protection (ALOP)’. Governments are responsible for commissioning MRAs and also for setting food safety targets up to a certain point, but the practical management measures that need to be in place in order to achieve the targets are to be addressed by the operators. On the plant level, food safety is usually managed through regulation, quality assurance systems and a hazard analysis and critical control point (HACCP) programme with its prerequisites. In Finland, food safety management on the food plant level is implemented through an HACCP-like regulated system termed an ownchecking (OC) programme. A quantitative microbiological risk assessment (QMRA) was conducted on salmonella in the beef production chain according to the official standards of the Codex Alimentarius Commission (Codex Alimentarius), and utilized in determining the food safety metrics for beef production. The Finnish Salmonella Control Programme (FSCP) and the main official interventions due to it were examined in the light of risk-based food safety management. The targets set for beef processing plants by the government were converted into quantitative limits, and the results of salmonella monitoring included in the FSCP were examined by the QMRA. The goal of the FSCP was declared in 1994 to ‘maintain the present salmonella situation’, which was considered to refer to the salmonella incidence in humans at that time, and also the de facto ALOP. The requirement for a maximum salmonella prevalence of 1% at defined stages of the beef production chain was embodied in the FSCP. This statement was considered to convey performance objectives (PO) for the aforementioned stages. According to the QMRA, the de facto ALOP was achieved in the referred year 1999, and even the true prevalence levels in the FSCP were estimated to be clearly under the set PO limits with 95% credibility. However, the PO limits were set too high for the de facto ALOP to be maintained in practice. If the salmonella prevalence reached the PO limit of 1% or values near it, the public health risk would increase and overrun the de facto ALOP. The QMRA produced in this work has for the first time provided the possibility to quantitatively asses the relationships between targets set in the FSCP and their impact on public health. At present, imports of beef and beef-derived foods may impose on Finnish consumers a significantly greater exposure than domestic products. If their salmonella prevalence or their share of the foods consumed in Finland increase, the number of human cases could rapidly rise. The models for the QMRA were mainly Bayesian hierarchical models using Markov chain Monte Carlo (MCMC) techniques, which was found to be a flexible and appropriate method for this type of complex modelling. The resulting distributions were also regarded as an advantage compared to the results from models developed with the deterministic approach, because the presentation of results included the extent of the uncertainty, and also in this manner better illustrated the actual operational environment. Based on an inquiry, the personnel in food processing plants had a positive attitude towards food safety management systems, but the knowledge, training and involvement of those employees directly operating on the site with these systems were discovered to be deficient. Therefore, a generic semi-quantitative hygiene risk assessment model, Hygram®, was developed for small and medium-sized food enterprises to offer assistance in understanding, training, and, first of all, detecting the critical steps of the processes, and thereby to contribute to the development of their own-checking systems towards risk-based food safety management. Hygram® was not considered a risk-based tool as such, but whenever the critical limits of the process have been defined as equal to a risk assessment, Hygram® can be used as a risk-based management tool. It can also serve as a tool for systematic hazard analysis and CCP detection when establishing a food safety management system. To conclude, the development of risk-based food safety management is a process in which risk assessment is an essential tool. Scientific, technical, psychological and resource-bound barriers need to be overcome in order to put risk-based management systems into practice. This study showed that QMRA can be valuable in national risk management decision making, although few QMRAs are currently available. Appropriate tools for practical risk management decision making on the industrial level, such as Hygram®, need to be further developed.
  • Stjerna, Reetta; Sahlström, Leena; Lyytikäinen, Tapani (Evira, 2015)
    Riskiprofiilissa on tarkasteltu luokan 2 sivutuotteiden maahantuonnin aiheuttumaa nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin ja vesiviljelylaitoksiin kohdistuvaa terveysvaaraa. Sivutuotteet saattavat sisältää tuotantoeläimille vaarallisia taudinaiheuttajia riippuen niiden alkuperästä. Tämän takia ne on käsiteltävä siten, ettei niiden käytöstä aiheudu vaaraa. Suomeen tuodaan luokan 2 sivutuotteita pääasiassa turkiseläinten rehuntuotannon raaka-aineeksi sekä lannoitevalmisteiksi. Vuonna 2013 luokan 2 sivutuotteita tuotiin Suomeen noin 4,6 miljoonaa kg. Todennäköisyys taudinaiheuttajien maahantuloon on suurin kesällä ja alkusyksystä, jolloin turkiseläinten rehuntarve ja siten myös raaka-aineiden tuonti on suurimmillaan. Raportissa selvitetään sivutuotteiden maahantuloa ja käyttöä Suomessa. Sivutuotteessa voi esiintyä taudinaiheuttajia, jos käsittelyprosessissa on puutteita, käsittely epäonnistuu tai sivutuote kontaminoituu käsittelyn jälkeen. Käsittelemättömiä luokan 2 sivutuotteita ei ole tuotu Suomeen selvityksen aikana. Ulkomailla tehdystä käsittelystä ei ole tarkempaa tietoa saatavilla. Suomalaisissa käsittelylaitoksissa on ilmennyt puutteita. Suoraa kontaktia sivutuotteesta tuotantoeläimiin saattaa selkeimmin syntyä sekatiloilla, joilla on sekä turkis- että tuotantoeläimiä. Sekatiloja on Suomessa kuitenkin hyvin vähän (30 kpl). Muussa tapauksessa tartunta voi tapahtua epäsuoran kontaktin kautta, pääasiassa vektorien, fomiittien, valumien tai tuulen välityksellä.
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 12/2008
    Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.
  • Mäki, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2018)
    Genetically modified (GM) crops are subject to fierce debates. The scientific controversy and novelty of the technology raise concerns over possible adverse effects. On the other side, promoters of the technology argue for the safety and economic benefits. These debates take place within the public sphere, where meanings about GM crops are socially constructed. This research describes the national debates over GM crops in the newspapers of the United States and Spain. Six newspapers were searched giving a final sample of 244 articles, of which 152 were further analysed. The articles were coded following the method of political claim-making to find out who discusses GM crops and how. The theoretical framework combines framing theory with the theory of discursive opportunity structure (DOS). The results are six opposing frames about agrobiotechnoloy: economic benefits and costs, biosafety and risk, and progress and critique. Though issues and contexts vary greatly in the two countries, the arguments are influenced by the transnational discursive opportunity structure, meaning the international treaties that govern GM agriculture. Those establish scientific risk assessments over human health and environment as the base for decisions about GM agriculture. The second part of the analysis examines the influence of the transnational DOS on how social movements frame GM crops as risks. The way mass media interprets DOS influences on how it restricts or enables strategic arguing by social movements. The analysis reveals that movements apply environmental and health risk frames and use scientific arguments to influence in GM politics. However, the success of the movements depends on various national components of the DOS and the support from other actors. In Spain, movements state unknown risks, relying on the precautionary principle applied in the European Union. In the U.S., many risks have already materialized and movements centre on demanding corrective measures, since it is difficult to challenge the dominant agricultural model. National policy discourses and political cultures explain the differences between the countries. In the U.S., movements manage to make labeling a big issue, turning the discussion to a matter of individual choice and consumer rights.
  • Lehtoranta, Virpi; Väisänen, Sari; Rytkönen, Anne-Mari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
  • Rytkönen, Anne-Mari; Mustajoki, Jyri; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2017
    Tässä tutkimuksessa kuvataan, miten vesistöjen erityispiirteet, säännöstelyn tavoitteet sekä vesistösäännöstelijän henkilökohtaiset riskiasenteet ja mahdolliset ajattelun vinoumat vaikuttavat vesistöjen säännöstelyn toteuttamiseen. Tulokset pohjautuvat kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja 19 Suomessa tehtyyn vesistösäännöstelijän haastatteluun. Säännöstelyn suunnitteluun ja juoksutuspäätösten tekoon vaikuttavat etenkin säännöstelylupa sekä järven ja valuma-alueen koko. Säännöstelypäätösten teko poikkeaa myös eri organisaatioissa. Juoksutuspäätöksiin liittyviä riskejä voivat olla esimerkiksi luparajojen rikkomukset tai haitallisten vedenkorkeuksien ja virtaamien aiheuttaminen. Mitä vakavampia ovat päätösten mahdolliset seuraukset, sitä riskiä karttavampia säännöstelijät ovat päätöksenteossaan. Säännöstelijät tunnistivat toiminnassaan mahdollisia ajattelun vinoumia, etenkin taipumuksen painottaa vastikään koettuja vesitilanteita. Säännöstelyjen etäohjauksen lisääntymisen arvioitiin lisäävän säännöstelypäätösten tekoa liiaksi malleihin ja automaattihavaintoihin luottaen. Mahdollisten päätöksenteon vinoumien tunnistaminen edesauttaa päätöksenteon käytäntöjen kehittämistä.
  • Lavikainen, Tiina; Karlström, Ulla; Bäckman, Christina; Hirvonen, Tero (Evira, 2007)
    Eviran tutkimuksia 2/2007
    Maksa on monipuolinen ruoka-aine, mutta maksansyönnin turvallisuus raskauden aikana on askarruttanut pitkään niin kuluttajia kuin terveydenhuoltoakin. Maksa sisältää runsaasti retinoidimuotoista A-vitamiinia, joka suurina annoksina voi lisätä sikiövaurioiden ja keskenmenon riskiä. Lisäksi maksa voi sisältää runsaasti kadmiumia ja lyijyä, joilla voi olla haitallinen vaikutus sikiöön. Tämän vuoksi odottaville äideille suositellaan, että maksan syöntiä vältetään koko raskauden ajan. Maksaruokien käytön todellisista riskeistä raskauden aikana ei ole ollut tutkittua tietoa, ja syöntirajoituksen tarpeellisuudesta keskustellaan toistuvasti. Tämän vuoksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on tehty riskinarviointi hedelmällisessä iässä olevien suomalaisnaisten altistumisesta retinoideille maksaruokien välityksellä. Arvioinnissa tarkasteltiin riskiä suositukset ylittävälle retinoidien saannille, mikäli maksaruuat, tai vain jotkin niistä, säilyisivät osana raskauden ajan ruokavaliota. Työssä arvioitiin myös muiden kuin syöntirajoituksiin perustuvien toimenpiteiden vaikutusta retinoidien saantiin. Lisäksi arvioitiin maksaruokien kautta tapahtuvaa kadmium- ja lyijyaltistusta. Arvioinnin pohjana käytettiin maksaruokien kulutustietoja (Finravinto 2002 -tutkimus, KTL), maksaruokien reseptitietoja sekä tuoreita tietoja maksojen retinoidi-, kadmium- ja lyijypitoisuuksista. Arvioinnin välineeksi rakennettiin altistusta kuvaava matemaattinen simulaatiomalli. Altistusta arvioitiin pitkäaikaissaantina (keskimääräinen päivittäinen saanti), ja retinoidien osalta myös altistuksena kerta-annoksesta. Mallin tuloksia verrattiin olemassa oleviin saantisuosituksiin ja saannin ylärajoihin. Riskinarvioinnissa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: 1. Maksaruokien käyttö voi altistaa suuremmille retinoidiannoksille kuin mitä pidetään turvallisena raskauden aikana. Liikasaannin riski näyttäisi kuitenkin koskevan lähinnä pääruokana syötäviä maksaruokia, kuten maksalaatikkoa, jauhemaksapihviä ja maksakastiketta. Kohtuullinen maksamakkaran tai maksapasteijan syönti raskauden aikana ei näyttäisi altistavan sellaisille retinoidiannoksille, joiden voidaan katsoa lisäävän sikiövaurioiden riskiä. 2. Tehokkain keino retinoidien liikasaannin riskin vähentämiseksi on välttää etenkin pääruokina käytettyjen maksaruokien syöntiä raskauden aikana. Muiden tarkasteltujen skenaarioiden vaikuttavuus oli selvästi heikompi. Emakonmaksan elintarvikekäytön lopettamisella olisi vain vähäinen vaikutus retinoidien saantiin. Vastaavasti maksojen retinoidipitoisuuksien pitäisi vähentyä noin neljännekseen, jotta vaikutus vastaisi osittaisen syöntirajoituksen (ei pääruokana syötäviä maksaruokia) tehokkuutta. 3. Kun A-vitamiinin saantia tarkastellaan ravitsemuksellisesta näkökulmasta, maksansyönti auttaa saantisuositusten täyttymisessä. Maksa sisältää A-vitamiinin lisäksi myös monia muita tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja, kuten foolihappoa ja rautaa. Maksansyönnillä saavutettavat ravitsemukselliset hyödyt voitaneen kuitenkin korvata runsaasti kasviksia ja kohtuullisesti lihaa sisältävällä monipuolisella ruokavaliolla, jolloin retinoidien liikasaannin riskiä ei ole. 4. Maksaa syövillä naisilla kadmiumin ja lyijyn saanti maksaruokien välityksellä on melko vähäistä verrattuna altistukseen muista ravintolähteistä. Maksan sisältämä rauta saattaa vähentää kadmiumin ja lyijyn imeytymistä maksaruuista.
  • Riihivaara, Tuomas (2007)
    Tarkastelen tutkielmassani Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) jäsenmailleen myöntämästä kriisituesta koituvaa moraalikato-ongelmaa. Selvitän aluksi kansallisen keskuspankin roolia perimmäisenä luotonmyöntäjä (lender of last resort, LOLR), jonka jälkeen pohdin vastaavan LOLR-instituution toimintamahdollisuuksia kansainvälisellä tasolla. IMF mielletään yleisesti merkittävimmäksi kansainväliseksi LOLR-instituutioksi. Organisaatiota kohtaan on suunnattu voimakasta kritiikkiä etenkin sen 1990-luvun lopulla lukuisille rahoituskriiseihin ajautuneille kehittyville maille myöntämien laajojen tukiohjelmien jälkeen. Kriitikoiden keskeisenä argumenttina ovat olleet kriisituesta koituvat moraalikato-ongelmat. Luomalla vakuutuksen kriisien varalle IMF:n tuen on väitetty lisäävän niin tukea vastaanottavien jäsenmaiden, kuin kansainvälisten sijoittajien riskikäyttämistä. IMF:n toimintaa puoltava näkemys perustelee julkisen kriisilainaa myöntävän tahon tarvetta mm. kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden luontaisella epävakaudella. Tarkastelen IMF:n luoman moraalikato-ongelman laajuutta ottaen samalla huomioon kriisituen hyötyjä korostavan näkökulman. Tutkielma painottuu moraalikato-ongelman teoreettiseen käsittelyyn. Kumarin, Massonin ja Millerin (2000) mallissa lyhytaikainen velka tyydyttää kansainvälisten luotonantajien likviditeetin tarpeen ja luo velallismaalle kannustimen velkasopimuksen noudattamiseen. Lainojen lyhyempi maturiteetti kuitenkin altistaa velallismaan haitallisille pääomapaoille, jolloin julkisen intervention tarve korostuu. Kumar ym. esittävät ratkaisuksi IMF:n ehdollisia tukiohjelmia ja kritisoivat IMF:n ILOLR-roolin rajoituksia ajavaa esitystä. Gain, Hayesin ja Shinin (2000) mallissa IMF tasapainoilee tuen kriisin kustannuksia alentavien ja velallismaan kannustimia vääristävien vaikutusten välillä. Kriisinhallinnan tehokkuuden kannalta ratkaisevaksi muodostuu IMF:n informaation taso koskien velallismaan maksujen laiminlyönnin perimmäisiä syitä. Mallissa myös arvioidaan kriisituen hyvinvointivaikutusten jakaantumista velallismaan ja kansainvälisten luotonantajien kesken. Moraalikatoilmiön empiirinen tutkimus on painottunut velallisen moraalikato-ongelman sijaan IMF:n kansainvälisten sijoittajien kannustimia muokkaavien vaikutusten tarkasteluun. Useimmat tutkimustulokset antavat aiheen syyttää IMF:n kärkkäimpiä kriitikoita moraalikato-ongelman liioittelusta. Lopuksi tutkielmassa luodaan lyhyt katsaus Kansainvälisen valuuttarahaston viimeaikaiseen kehitykseen, jota leimaavat kriisilainojen kysynnän laskun aiheuttamat rahoitusongelmat ja IMF:n vaikutusvallan heikkeneminen kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.
  • Silvast, Antti (2006)
    Sähköistymisen aste yhdistetään usein korkeaan elintasoon, hyvinvointiin, teollisuuden rakenteeseen ja ilmastotekijöihin. Kaikkien edeltävistä on katsottu määräävän sen, että Suomessa käytetään runsaasti sähköä. Tässä tutkielmassa sähkövoimaa katsotaan toisesta näkökulmasta. Tutkimuskohteena ovat sähkönjakelun keskeytymiset eli sähkökatkot. Sähkökatkot voivat kestää muutamista minuuteista useampaan kuukauteen, ja Suomen kaltaisessa valtiossa niillä on monenlaisia vaikutuksia. Tutkielma tarkastelee sähkön katkeamista yhtäältä sähköä kodissaan käyttävien ihmisten, toisaalta sähköverkon asiantuntijoiden kannalta. Tutkimustarkoituksena on käsitellä sähkökatkoa esimerkkinä riskistä eli vaaran mahdollisuudesta, joka tulkitaan osana kulttuurin käytäntöjä ja uskomuksia. Oletus on, että keskeytys tuo sähkötekniikan sekä siihen liittyvät käytännöt ja uskomukset uudella tavalla kielenkäytön ja toiminnan piiriin. Erityisesti asiaa tarkastellaan luontoon, instituutioihin, selviytymiseen sekä asiantuntija- ja maallikkotietoon liittyvien käsitysten näkökulmista. Lisäksi tutkielma katsoo, miten sähköverkkoyhtiöiden pitäisi tiedottaa sähkökatkoista kotitalousasiakkailleen ja millä tavalla tavallinen ihminen voi varautua sähkökatkoihin. Tärkeimmät teoreettiset lähteet ovat Bruno Latourin ja Charles Perrow'n tekniikantutkimukset, Ulrich Beckin aikalaisdiagnoosi riskiyhteiskunnasta sekä Mary Douglasin ja Aaron Wildaskyn kulttuurinen riskitutkimus. Menetelmissä sovelletaan A. J. Greimasin strukturalistista semiotiikkaa. Tämän lisäksi tutkielmaa kehystävät Suomen sähkömarkkinoiden avaaminen kilpailulle ja sen yhteys tekniikan varmuuteen sekä viimeaikaiset myrskyt, jotka ovat aiheuttaneet sähkökatkoja Suomessa. Tutkielman aineistoja on kolme. Suomen sähköverkon parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastattelut tavoittelevat niitä haasteita, joita sähkön toimittamiseen liittyy. Samalla katsotaan, miten asiantuntijat toivoisivat sähkön käyttäjien varautuvan sähkökatkoihin. Pääkaupunkiseudulla asuvien sähkön käyttäjien haastatteluista taas selvitetään tarkemmin, mitä vaikutuksia sähkökatkoilla on tavallisen sähkön käyttäjän kannalta. Haastatteluiden analyysimenetelmänä toimivat strukturalistis-semioottiset mallit tekstien perusrakenteista. Lisäksi suuremmalle joukolle etelä- ja itä-suomalaisia sähkön käyttäjiä lähetettiin kyselylomake. Tämä pyrkii saavuttamaan yleisemmän kuvan sähkökatkojen vaikutuksista kodeissa. Kyseistä aineistoa tarkastellaan ristiintaulukoimalla ja selittämällä löytyneitä eroja laadullisesti. Tutkielman perusteella sähkökatko ei muodostu vaativaksi arjesta täysin eroavaksi tapahtumaksi vaan jäsentyy erilaiseksi toiminnaksi ja käsityksiksi. Käyttäjien osalta tietynlaisten sähkökatkojen, joista ei seuraa ylimääräistä vaivaa, haittaa vähätellään ja niissä nähdään jopa luonnonomaista ja yhteisöllistä tunnelmaa. Sekä sähkön käyttäjät että asiantuntijat katsovat, että tietynlaisista katkoista pitäisi selvitä, erityisesti jos katkon aiheuttavat luonnontapahtumat. Toisaalta kun sähkökatko muuttuu hankalaksi, käyttäjät vaativat sähköverkkoyhtiöiltä toimitusvarmuutta. Raja siedettävän ja hankalan sähkökatkon välillä on suhteellinen ja riippuu esimerkiksi siitä, kuinka usein määrittelijä on kokenut sähkökatkoja. Kielenkäytön osalta asiantuntijat esittivät perusteluita sille, miksi käyttäjien pitäisi varautua sähkökatkoihin nykyistä enemmän. Sähkön käyttäjät, jotka korostivat sähkönsiirron tasa-arvoisuutta, asettavat kuitenkin vastuun luotettavasta sähkönjakelusta sähköverkkoyhtiöille.
  • Pasanen, Olli (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan osakkeiden kotimaavinoumaa ja varallisuussalkun maantieteellistä kysyntää. Empiirisesti on havaittu, että sijoittajat allokoivat liikaa varallisuutta kotimaan osakkeisiin suhteessa portfolioteorian suosittamaan optimaaliseen sijoitussalkkuun. Ilmiötä kutsutaan kotimaavinoumaksi. Jos sijoittajat eivät pidä hallussaan optimaalista sijoitussalkkua ja eivät suojaudu riskeiltä optimaalisesti, niin talouden resurssit eivät kohdennu tehokkaimpaan käyttöönsä. Pitkällä aikavälillä epäoptimaalisesta käyttäytymisestä seuraa huomattavia hyvinvointitappioita menetettyjen kulutusmahdollisuuksien kautta. Tutkielmassa esitetään osakkeiden hinnoittelun rahoitusteoreettinen perusta ja käydään läpi kotimaavinouman institutionaalisia selitysyrityksiä sekä vinouman mittaamiseen liittyvää ongelmallisuutta. Institutionaaliset tekijät käsittävät maakohtaiset riskit ja transaktiokustannukset. Lisäksi esitetään datasovellutuksia, joiden avulla havainnollistetaan odotusarvo-varianssi optimoinnissa ja optimaalisen kansainvälisen sijoitussalkun valinnassa huomioonotettavia teoreettisia seikkoja. Datasovellutusten lähteenä käytetään Yhdysvaltain, maailman ja Euroopan osakemarkkinaindeksien historiallisia kuukausituottoja. Johtopäätös on, ettei mikään esitetyistä kotimaavinouman selitysteorioista tarjoa täydellistä ratkaisua siihen, miksi kotimaata ylipainotetaan sijoituskohteena ja että ongelmaa on vaikea mallintaa teoreettisesti. Vaikka estimointiriski otetaan huomioon, kansainvälisen varallisuussalkun painoa tulisi lisätä havaitusta. Tutkielmassa nousee esiin kansainvälisten pääomamarkkinoiden integraatio sekä valuuttakurssien ja osakemarkkinoiden kriisien vaikutus osakkeiden tuotto-odotukseen ja varianssiin. Havaitaan myös, että osakemarkkinoiden korrelaatio on kasvanut. Yhteisliikkuvuuden kasvaminen vähentää osakesalkun maantieteellisestä hajautuksesta saatavaa hyötyä. Lyhyeksimyynnin kieltämisen havaittiin rajoittavan suuren riskin ja tuotto-odotuksen sisältävien sijoitussalkkujen valitsemista. Datasovellutuksista saadaan tulos, jonka mukaan USA:n sijoittajien kotimaavinouma oli merkittävä vuonna 2007 ja lisäksi säilynyt ennallaan vuoteen 1996 nähden. Esitetystä Euroopan rahaliiton sijoittajan datasovellutuksesta huomataan euron valuuttakurssimuutoksen ja valuuttasuojauksen suuri vaikutus odotettuihin tuottoihin vuosien 2002–2007 välillä. Sovellutuksista nähdään estimointiperiodin pituudella olevan keskeinen rooli saatuihin tuloksiin. Täydellisten pääomamarkkinoiden ja niiden tasapainomallien oletusten tuominen sellaisenaan optimointitilanteeseen saattaa lyhyellä estimointiperiodilla tuottaa epärealistisia tuloksia.
  • Salo, Janne (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten suomalaiset viiniharrastajat suhtautuvat viiniverkkokauppaan sekä mitkä ovat viiniverkkokaupan keskeisimmät riskit ja hyödyt. Tutkimuskysymystä lähestyttiin tarkastelemalla ensin internetiä ostokanavana ja viiniä kaupallisena maataloustuotteena. Tämän jälkeen tarkasteltiin viiniverkkokaupan keskeisimpiä riskejä ja hyötyjä. Lopuksi käytiin läpi kuluttajan ostokäyttäytymisen peruslähtökohtia sekä ostoprosessin vaiheita. Tutkielman empiirisessä osassa selvitettiin, miten teoriassa esille tulleet asiat ilmenivät suomalaisen viiniharrastajan viininostokäyttäytymisessä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja yksilölliset teemahaastattelut. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää suomalaista aktiivista viiniharrastajaa. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin pääasiassa teemoittelua. Voimakkaat viinibrändit eivät ohjaa viiniharrastajien ostopäätöstä, vaan harrastajat hakevat ennen kaikkea hintalaatusuhteeltaan hyviä viinejä, joista viinikriitikot ovat kirjoittaneet puoltavasti. Suomalaiset viiniharrastajat suhtautuvat yleisesti verkkokauppaa kohtaan positiivisesti ja heidän mielestä viini sopii hyvin verkkokauppatuotteeksi. Tutkimuksessa ilmeni, että viini lisää asiakkaan kokemaa riskiä verkko-ostamisessa. Erityiset riskitekijät ovat toimitusvarmuus, viinin säilytys myyntipisteessä ja epävarmuus kaukaa toimitetun viinin laadusta. Selkeimpinä viiniverkkokaupan hyötyinä nähtiin ajan ja vaivan säästö, valikoiman monipuolisuus sekä hinnan edullisuus. Tärkeänä hyötynä koettiin myös se, että verkkokaupalla on erinomaiset mahdollisuudet laajan tuotetiedon esittämiseen. Tutkimuksessa nousi myös esille asioita, jotka toivat teoriakeskusteluun uusia näkemyksiä, ja joita viiniverkkokaupan kehittämisessä ja markkinoinnissa tulisi hyödyntää. Verkkokaupassa viineihin tulisi yhdistää kattavia asiantuntijaarvioita ja mielipidekirjoituksia, joiden perusteella asiakkaan on helpompi arvioida eri viinivaihtoehtoja keskenään. Viiniverkkokauppaan olisi hyvä yhdistää myös ruokasivusto, sillä tutkimuksen perusteella suomalainen viiniasiakas olisi hyvin kiinnostunut eri viinien ja ruokien yhteensopivuudesta. Nämä edistäisivät sekä viiniverkkokaupan käyttömukavuutta että suomalaista viinikulttuuria.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Nenonen, Sanna; Järvinen, Raija; Kivistö-Rahnasto, Jouni (Kuluttajatutkimuskeskus, 2007)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 8/2007
    Tutkimus käsittelee kuluttajien riskikäsityksiä ja riskeihin hallintaa. Erityisesti tutkimuksessa selvitetään kuluttajien arjen huolenaiheita, turvattomuuden kokemuksia sekä niihin varautumista turvavälineiden käytön, turvallisuutta edistävien toimintatapojen sekä vakuutusten avulla. Tutkimus on osa sähköisten vakuutuspalveluiden kehittämiseen liittyvää eInsurance -hanketta, johon liittyen tutkimuksessa selvitetään myös kuluttajien suhtautumista sähköisiin vakuutuspalveluihin. Tutkimuksen aineisto koottiin Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelisteille suunnatulla postikyselyllä, johon vastasi 770 panelistia. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä väestötasolla. Tutkimus osoittaa, että kuluttajien kokemat subjektiiviset riskit ja toteutuneet, objektiiviset riskit eivät vastaa läheskään aina toisiaan. Kuluttajat kokevat suurimmiksi riskeiksi liikenteen vaaratilanteet sekä oman tai läheistensä sairastumisen, mutta eivät ole huolissaan vaaratilanteista kodeissa. Yleisinä uhkakuvina vastaajat pitivät yhteiskunnan sosiaalisia ongelmia ja ympäristön tilaa. Riskitietoisuus ja turvattomuuden tunne lisääntyvät vastaajille sattuneiden vaaratilanteiden myötä. Naiset ja iäkkäät kokevat riskejä ja turvattomuutta arjessaan muita yleisemmin. Riskien hallinnassa kuluttajat pitävät turvavälineitä, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja myös vakuutuksia sinällään tärkeinä. Erityisesti kotona turvavälineet ym. toimintatavat eivät kuitenkaan ole aina aktiivisesti käytössä. Kuluttajat ovat hankkineet esinevakuutuksia yleisemmin kuin henkilövakuutuksia. Vakuuttamisen esteinä ovat vakuutusten kalleus ja isot omavastuut. Yli puolet vastaajista on valmis hankkimaan vakuutuksen verkosta. Verkkovakuutuspalveluilta kuluttajat odottavat ennen muuta vertailtavuutta, esimerkkejä korvauskäytännöistä sekä hintalaskureita. Tutkimuksessa vastaajat ryhmiteltiin neljään ryhmään riskikäsitysten ja riskeihin varautumisen perusteella. Vastaajien enemmistö kuului 'vakuutusmyönteisiin' tai 'turvallisuustietoisiin', jotka pitivät tärkeinä turvallisuutta edistäviä toimintatapoja ja vakuutuksia. Riskitietoutta tulisi lisätä erityisesti 'turvattomille' joilta näyttäisi puuttuvan tietoa, motivaatiota ja taloudellisia resursseja hallita arkipäivän riskejä sekä 'huolettomille', jotka uskovat hallitsevansa riskit eivätkä pidä riskeihin varautumista sen vuoksi erityisen tärkeänä.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Järvinen, Raija (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 7/2006
    Tutkimuksessa on selvitetty kuluttajien riski- ja riskinhallinta-ajattelua. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: mitä kuluttajat ymmärtävät riskeillä, millaisia asioita he kokevat elämässään riskeiksi ja miten kuluttajat varautuvat erilaisiin riskeihin. Kuluttajien näkemyksiä vakuutuksista riskienhallinnan keinona sekä sähköisten vakuutuspalveluiden käyttöön liittyviä riskejä on myös selvitetty. Tutkimus on osa sähköisten vakuutuspalveluiden kehittämiseen liittyvää eInsurance-hanketta. Laadullisena toteutetun tutkimuksen aineiston muodostavat kaksi Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelisteille järjestettyä ryhmäkeskustelua. Toinen osatutkimus, panelisteille suunnattu kysely, toteutetaan vuoden 2006 aikana. Kuluttajat puhuvat riskeistä omien arkikokemustensa kautta. Kuluttajan riskikäsitys voi olla kuitenkin kapea-alainen. Arkipäivän riskejä ja esimerkiksi kodin vaaratilanteita ei välttämättä tunnisteta. Toisaalta elämään nähdään sisältyvän hyvin erilaisia ja monitasoisia riskejä. Omasta suhtautumisesta riskeihin kuluttajien voi myös olla vaikeaa puhua eivätkä kuluttajat tunnista itsessään puhtaita riskityyppejä. Kuluttajien riskipuheessa nousevat esille fyysiset riskit. Liikenne koetaan merkittävimpänä vaaratekijänä, koska tilanteet koetaan muiden aiheuttamiksi ja vaikeasti ennakoitaviksi. Fyysisten riskien ohella kuluttajat tunnistavat riskejä taloudellisissa päätöksissä, elämäntyylissä ja harrastuksissa sekä sosiaalisissa suhteissa. Myös teknologian aiheuttamat, kuten tietoturvaan liittyvät riskit mainitaan. Sen sijaan globaalit uhkat eivät sisälly kuluttajien riskipuheeseen. Vaaratilanteisiin ja muihin riskeihin varautuminen on kuluttajien ajattelussa useimmin maalaisjärjen käyttöä, ei niinkään tunnistettua riskienhallintaa. Tilannetekijät, riskin luonne sekä kuluttajan ominaisuudet ja elämäntilanne näyttäisivät olevan yhteydessä siihen, miten kuluttajat ottavat riskejä huomioon ja varautuvat niihin. Lasten vaaratilanteiden ja tulipalojen ehkäisy nousevat esille konkreettisina toimenpiteinä riskien ennaltaehkäisyssä. Vakuutusten hankinnan taustalla ovat ennen muuta isojen taloudellisten menetysten pelko. Vakuutusasioiden hoitaminen Internetin kautta nähdään sekä kielteisenä että myönteisenä. Vakuutusten monimutkaisuudesta ja erityisesti vakuutusjuridiikan vaikeudesta johtuen koetaan, että vakuutuksia ei voida hoitaa kasvottomasti. Kuluttajilla on pelko väärien valintojen tekemisestä. Sen sijaan yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset ja Internetin turvallisuus eivät juuri huolestuta eivätkä ole este käyttää sähköisiä vakuutuspalveluita. Palvelujen kehittämisessä korostetaan vuorovaikutteisuuden lisäämistä sekä palvelujen räätälöintiä. Riski- ja riskinhallinta-ajattelu ovat kuluttajille usein vieraita. Kuluttajien riskitietämystä tulisikin lisätä soveltamalla kuluttajille ominaisia käsitteitä ja ajattelutapoja. Internet tarjoaa tähän uusia mahdollisuuksia. Jatkotutkimuksella kuluttajien riskikäsityksiä laajennetaan liittämällä kyselyyn asiantuntijoiden riskikäsityksiä sekä tarkastelemalla kuluttajien ominaisuuksien yhteyttä sekä yleisiin riskeihin että sähköisessä ympäristössä koettuihin riskeihin.