Browsing by Subject "ristiriidat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Tissari, Varpu (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Korpela, Jenni (Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Helsingin yliopisto, 2012)
    KONSEPTI - Toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 7 (1-2), 2012
  • Riipinen, Olli (2019)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen mieltäni ja mielikuvitustani, sekä kerron siihen liittyvistä teemoista. Mielikuvituksen haittoja ja hyötyjä suhteessa näyttelijän taiteeseen, ihmisenä olemiseen, ymmärtämiseen ja kaikkeen. Vastakohdista. Aiheeni on henkilökohtainen ja yksilöllinen, joten kirjoitan itsestäni ja omasta näkökulmastani. Pyrkimyksenä on löytää jotain yhteistä ja samaistuttavaa. Hahmottelen miten mieleni sekä mielikuvitukseni on muotoutunut ja muotoutuu edelleen. Miten se käyttäytyy tai toimii eri konteksteissa. Miksi se toimii tai ei toimi suhteessa annettuihin olosuhteisiin. Miksi lapsena, näytellessäni tai toimiessani taiteellisessa ympäristössä koen mielikuvituksen sekä ajatukseni vapaana, turvallisina ja ymmärrettävinä. Miksi arjessa pelottavana, epäolennaisena sekä irrallisena? Pyrin hahmottamaan ajan, paikan ja tilan jolla kontrolloisin vilkasta mielikuvitusta ja erottaa fiktion faktasta. Lapsesta aikuiseksi, haaveilijasta tekijäksi. Tämän kirjallisen osion aihe on syntynyt kirjoitusprosessin aikana, mutta se on vuosien pohdintojen tulos. Olen kyllästynyt huolestumaan ja pyörittelemään peukaloitani yksin olohuoneessa. Kyllästynyt huutelemaan tyhjille seinille että olenko hullu. Olen kyllästynyt tulemaan väärinymmärretyksi koska en uskalla puhua suoraan. Mieli ja mielikuvitus on osa ihmisen olemusta jonka kautta sitä on kyettävä säätelemään, rajoittamaan sekä pelkistämään, mutta samalla se on myös äärimmäisen tärkeä ja henkilökohtainen työväline luovilla aloilla jonka pitää antaa hersyä ja olla kahlitsematta liikaa että se pysyisi laajana tuoden sitä kautta lisää näkökulmia. Mielessäni ei tunnu olevan tilaa rationaalisille ajatuksille suhteessa siihen miten arkea pyöritetään. Mihin kohdistaa fokukseni silloin kun en leiki, näyttele tai luo. Mikä on aikuisen ihmisen vastuu omasta arjestaan. Kuinka jakaa itsensä kahtia. Mikä on kultainen keskitie? Kuinka osaisin arkipäiväistää ajatuksen virtaa mutta silti olla tukahduttamatta sitä. Pelkoni on tulla liian varovaiseksi. Näitä asioita pyörittelen ja yritän luoda positiivisia vaihtoehtoja negatiivisten pelkojen tilalle. Pyrin vilpittömään ja rehelliseen dialogiin, jotta osaisin sanallistaa ajattelutapaani, sekä tulisin ymmärretyksi myös muille. Tekoihin pystyn vaikuttamaan, mutta ajatuksiini en. Koen tämän työni merkitykselliseksi ennen kaikkea itselleni, mutta myös muille. Askarruttavat asiat, ongelmat ovat usein hyvin henkilökohtaisia, mutta jaettuna yleisiä ja samaistuttavia. Haluan tällä rauhoittaa mahdollista lukijaa joka pohtii samoja asioita. Työni ei tarjoa ratkaisua eikä johtopäätöstä, vaan se esittää kysymyksiä, vaihtoehtoja. Haaveilua ja hämmästelyä.
  • Kivimaa, Paula; Huttunen, Suvi; Hildén, Mikael; Laturi, Jani; Lehtonen, Heikki; Pohjola, Johanna; Uusivuori, Jussi; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 34/2012
    Politiikkaristiriitojen vähentämiseksi ja synergioiden luomiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten politiikkatoimet eri sektoreilla ja sektorit ylittävästi vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Missä määrin politiikkasektorit ovat ilmastopolitiikan kanssa koherentteja? Tässä tutkimuksessa ilmastopolitiikan koherenssia tarkasteltiin suhteessa metsäbioenergiaan ja elintarvikeketjuihin liittyviin politiikkatoimiin toimien ja toimijoiden näkökulmasta. Tarkastelu perustui kvantitatiivisiin malleihin, politiikka–analyysiin, toimijahaastatteluihin ja työpajoihin. Tutkimuksessa havaittiin puutteita ristiriitojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Metsäbioenergian osalta tämä ilmeni päällekkäisinä metsien käytön tavoitteina ilman selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsienkäytön tavoitteisiin. Toimijat kokivat ongelmat politiikkakeinojen nopeina muutoksina ja eroina erilaisten bioenergiaketjujen huomioinnissa. Mallilaskelmat nostivat esiin epäsuoria ja sektoreiden välisiä vaikutuksia. Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö nostaa energiapuun hintaa ja kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja turpeen hintasuhteeseen ja siten energialaitosten polttoainevalintaan. Markkinavaikutukset tulee ottaa huomioon esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja. Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä. Elintarvikeketjujen osalta ravitsemussuositukset ovat ilmastopolitiikan kanssa yhtenevät: ravitsemussuositusten mukainen kulutus vähentäisi ilmastopäästöjä. Toisaalta suositusten mukainen kulutus ei suoraan johda kotimaisen maataloustuotannon ja sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen, vaan vaikutus on pikemminkin globaali. Kansallisen tason päästövähennyksiä voidaan tukea maatalouspolitiikalla. Esimerkkinä tarkasteltiin maankäytön muutoksia. Pellonraivauksen todettiin aiheutuvan vesiensuojelun ja maatalouspolitiikan yhdistelmästä, joka tilakoon kasvun ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen vuoksi kannustaa pellonraivaukseen myös alueilla, joilla peltomaan raivauksesta aiheutuu suhteessa suuremmat päästöt. Koherenssin lisääminen edellyttää koherenssiongelmien parempaa tunnistamista. Tämä vaatii politiikkatoimien ja niiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Käytännössä tarvitaan eri tavoitteiden välisten ristiriitojen avoimempaa käsittelyä sekä tavoitteiden selkeää priorisointia.
  • Ojalainen, Sampsa-Tapio (Helsingin yliopisto, 2018)
    Goals. The purpose of this thesis was to examine the implementation of phenomenon-based learning in upper secondary school. The students’ own active learning processes are at the core of phenomenon-based learning as they study phenomena that go beyond the boundaries of the traditional school subjects. The theoretical framework of the study was based on the activity theory and the model of expansive learning. As different activities collide, they cause varying degrees of contradictions and needs for changes. The present study examined, what kind of contradictions, need states, and possible solutions can be identified in theme studies pilot in which the phenomenon-based learning was implemented. Methods. The participants in the study were upper secondary school teachers who conducted phenomenon-based learning during the pilot period. The material was collected by theme interviews and content analysis was used to identify salient themes. The analysis focused on identifying categories of change and contradictions in them based on the expansive learning cycle and the activity theory. Results and Conclusions. Three categories were identified, in which the contradictions emerged. In the category ‘selecting the relevant phenomena’ contradictions between the phenomena and the other goals of upper secondary school appeared. In the category ‘co-operation’ contradictions existed between the shared rules and the autonomy of teachers. The various forms of cooperation were to be continued also in the future. In the category ‘emphasizing the active role of the student’ contradictions emerged especially in guiding students with different skill levels. Consequently, the teachers recognized the need to develop new pedagogical guiding methods. The results show in particular the contradictions between the phenomenon-based learning period and other activities of the upper secondary school.
  • Peltonen, Lasse; Hirvonen, Jukka; Manninen, Rikhard; Linjama, Hannes; Savikko, Riitta (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 12/2006
    Ristiriidat ovat yhdyskuntasuunnittelun arkea. Niitä ei voida välttää, mutta voidaanko niiden kärjistymiseen konflikteiksi vaikuttaa? Entä miten voidaan hallita syntyneitä konfliktitilanteita ja välttää ajautuminen tuhoisaan konfliktikierteeseen? Näitä kysymyksiä on selvitetty Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet kaavoituksessa -tutkimushankkeessa. Tämän julkaisun valokeilassa ovat suomalaiset maankäytön konfliktit. Niiden syitä, seurauksia ja ratkaisumahdollisuuksia tarkastellaan www-kyselyn perusteella. Ristiriitaisiin suunnitteluprosesseihin syvennytään neljän tapaustutkimuksen johdattamana. Hankkeessa on aikaisemmin julkaistu konflikteja koskeva kirjallisuuskatsaus verkkojulkaisuna: Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Osa 1. Katsaus käsitteisiin ja kirjallisuuteen.Hankkeen opetuksia maankäytön konfliktien ennakoinnista ja hallinnasta on koottu Ulos umpikujista -esitteeseen, joka on saatavana suomen- ja ruotsinkielisenä.
  • Tuori, Tanja (2008)
    Etsivä työn sävyttyy työntekijän sisäistetystä työroolista, sekä työntekijän omista arvoista ja persoonallisuudesta. Työroolin taustalla on työyhteisön jakamat arvot ja niistä seuraavat toimintanormit, jotka luovat raamit toiminnalle. Työntekijän omat arvot ja työroolin vaatimukset saattavat olla jossain tilanteessa ristiriidassa keskenään, jolloin työntekijä joutuu moraalisen dilemman eteen. Tällä tutkimuksella pyrittiin nostamaan esille Pro-tukipisteen etsivän työntekijöiden näkökulmasta niitä moraalisia dilemmoja, joita he kohtaavat työssään, sekä kuvata sitä tapaa, jolla he perustelevat dilemmojen ratkaisuja. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia arvoja ja toimintanormeja on etsivän työn ja moraalisten dilemmojen taustalla. Etsivään työhön liittyviä arvoja ja toimintanormeja pohdittiin myös huolenpidon moraalisen etiikan ja oikeudenmukaisuuden moraalisen etiikan kautta. Tutkimusaineiston kerääminen ja analysointi tapahtui laadullisia menetelmiä käyttäen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta ryhmähaastattelusta, joihin osallistuivat kaikki Pro-tukipisteen etsivän työntekijät. Molemmissa ryhmissä oli kuusi haastateltavaa eli haastateltavia oli yhteensä kaksitoista. Tutkimuksen analyysin päättelyn logiikka oli teoriasidonnainen, jossa analyysissä löydettyjen tulkintojen tukena käytettiin Warkin ja Krebsin (1996) typologiaa arkielämän moraalisten dilemmojen luokittelusta, sekä Gilliganin (1982) huolenpidon etiikkaa ja Kolbergin (1984) oikeudenmukaisuuden etiikkaa. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa havaittiin, että työntekijöiden moraaliset dilemmat syntyvät usein työntekijöiden sisäistetyn työroolin ja omien arvojen välisistä ristiriitaisuuksista. Työntekijöiden sisäistettyä työroolia ohjasi vahvasti oikeudenmukaisuuden etiikka mm. asiakkaan oikeuksien kunnioittamisen kautta. Työntekijöiden omia arvoja ohjasi usein huolenpidon etiikka, jolloin työntekijät tunsivat tarvetta vastata hätääkärsivien tarpeeseen. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että työntekijät ratkaisivat moraalisia dilemmoja toimimalla työroolin sääntöjen mukaisesti tilanteissa, joissa he kokivat omien arvojen ja sisäistetyn työroolin välistä ristiriitaa. Tätä selitti se, että loppujen lopuksi työntekijöiden omat arvot ja sisäistetty työrooli olivat peruslähtökohdiltaan yhteneväiset. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että etsivään työhön kuuluu osana dilemmaattisuus.
  • Cantell, Hannele (PS-kustannus, 2010)
    Opetus 2000
    Opettaja ja kasvattaja kohtaa työssään päivittäin kymmeniä, jopa satoja erilaisia lapsia ja nuoria. Kirjassa kerrotaan kasvatustilanteisiin liittyvien konkreettisten esimerkkien avulla, millaisia kokemuksia opettajilla on esimerkiksi kiusaamistilanteiden selvittelystä, arkojen oppilaiden kannustamisesta tai alisuoriutujien ohjaamisesta. Kirja piirtää kuvan kasvattajasta tuntevana ihmisenä, jolle omien kokemusten ääneen sanominen on osa omaa kasvamista. Kirja kertoo mielenkiintoisesti, millaisia tunteita ja ongelmia erilaiset kohtaamisen tilanteet kasvattajalle aiheuttavat. Jokaisessa luvussa on pohdintatehtäviä, joiden avulla lukija saa vertaistukea omien tilanteidensa pohtimiseen ja ratkaisemiseen.
  • Malin, Arja-Tuulikki (Helsingin yliopisto, 2021)
    Sote-uudistuksen hallintaa tutkittiin tässä tutkimuksessa analysoimalla valtion ja kuntien näkökulmaeroja dokumenteista sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisulkoistuksia rajoittavan lain valmisteluaineistosta. Hallinnan teorian näkökulmasta monitoimijaisen interaktiivisen hallinnan (Torfing ym. 2012, s. 3) keskeinen haaste liittyy jaetun hallinnan kohteen keskeneräisyyteen ja kilpaileviin hallinnan pyrkimyksiin (Jessop 2018). Tutkimustehtäväksi asetettiin kysymys: Millaisia johtopäätöksiä sote-uudistuksen hallinnasta voidaan tehdä analysoimalla valtion ja kuntien kilpailevia hallinnan kohteita ja niihin sisältyviä näkökulmaeroja? Tutkimusongelmia asetettiin kolme, joilla tunnistettiin hallinnan kohteet ja rationaaliset perustelut (Gjaltema, Biesbroek & Termeer 2020a; 2020b), kilpailevat hallinnan kohteet sekä niihin sisältyvät näkökulmaerot. Tutkimusaineiston muodosti dokumentit (25), joita olivat pääministeri Juha Sipälän hallitusohjelma-asiakirja, hallituksen esitys laiksi kuntien sote-palvelujen kokonaisulkoistusten määräaikaiseksi rajoittamiseksi sekä kuntien lausunnot (23) em. lain valmisteluun. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan sote-uudistus oli asiakirjoissa osittain yhteinen hallinnan kohde valtiolle ja kunnille. Sote-uudistus oli kunnille myös torjuttu hallinnan kohde, johon liittyi vastustamisen rationaalisia perusteluja. Lisäksi aineistosta tunnistettiin kuntien hallinnan kohteita, jotka olivat sote-uudistukselle kilpailevia. Kunnat perustelivat niitä lainsäädännön noudattamisen vaatimuksilla, kehittämisen tarpeisiin vastaamisella sekä sote-uudistuksen vastustamisella. Sote-uudistukselle hallintaan liittyvät näkökulmaerot valtion ja kuntien välillä asiakirjoissa perustuivat hallinnan toimijuuden sosio-spatiaaliseen eriytymisen sekä hallinnan keinojen yhteensovittamisen aiheuttamiin ristiriitoihin.
  • Koivisto, Tero (2001)
    Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää sosiaalityöntekijöiden onnistumisen kokemuksia työssään. Tutkimuksessa tutustuttiin onnistuneisiin asiakastapauksiin sosiaalityöntekijöiden itsensä kuvaamina. Analyysissä kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, minkälaisia sisältöjä onnistumisille ja epäonnistumisille annettiin, sekä siihen, mitä nämä sisällöt merkitsivät työntekijöiden itsensä kannalta. Keskeinen tavoite oli myös suhteuttaa yksittäiset kokemukset sosiaalityön kokonaisuuteen. Tutkimuksen toinen tehtävä oli selvittää, minkälaisia ristiriitoja sosiaalityöntekijä työn arjessa kohtaa ja mitä ristiriidat ja niiden ratkontayritykset merkitsevät sekä työntekijän että työn kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksen kirjallisuusosuudessa käsiteltiin mm. postmodernisaatiokehityksen vaikutuksia sosiaalityöhön, julkisten palveluiden järjestämisen yleistä problematiikkaa, kehittävää työntutkimusta, sekä sosiaalityön työntutkimuksen alalta erityisesti reflektiivisyyden käsitettä. Empiirisen osuuden aineistona oli viiden sosiaalitoimistossa työskentelevän aluetyöntekijän temaattinen haastattelu ja avovastauksin toteutettu lomakekysely. Aineistoa käsiteltiin aineistolähtöisen analyysin konstruktionistisesti suuntautuneella sovellutuksella. Keskeisimmäksi onnistumisen kokemuksia yhdistävistä tekijöistä nousi toimiva kontakti sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välillä. Onnistunut kontakti auttoi tavoitteiden saavuttamisessa ja kantoi työtä yli vaikeidenkin vaiheiden. Onnistumisen "asiasisältö" - substanssi - puolestaan saattoi sisältää myös julkitavoitteiden (työllistyminen tms. sosiaalistuminen) suhteen ristikkäisiä edistysaskelia. Onnistuneen asiakastapauksen sisällöksi kuvautuikin siis paitsi toimiva kontakti, myös työntekijän reflektiivinen - usein työn julkitavoitteiden suhteen epälinjainen - tilannearvio työn mahdollisista etenemissuunnista, sekä tilannekohtaisesti oikein arvioitu etenemisvauhti ja -tapa. Epäonnistumisen kokemuksia leimasi puolestaan molemminpuolinen kyvyttömyys saavuttaa riittävän toimivaa kontaktia asiakkaan ja työntekijän välille. Vastaavasti epäonnistumisen substanssiksi kertomuksissa muodostui kaikkein vaikeimmin marginalisoituneen asiakaskunnan menettäminen sosiaalityön avun ulottumattomiin. Kehittävän työntutkimuksen esittelemän työn systeemisen mallin mukaan tulkittuja ristiriita-asetelmia aineistosta löytyi nk. sosiaalityön palkkatyöläistämistoimivuuteen liittyvä ristiriita-asetelma, sekä vaihtoehtoiseen, emansipatoriseen työorientaatioon liittyvä ristiriita-asetelma. Sosiaalityön kokonaisuuden kannalta olennaiseksi tekijäksi analyysissä nousi onnistumisen kokemusten hauras ja epäselvä olemus: Työn julkitavoitteiden ulkopuolisella "harmaalla alueella" liikuttaessa onnistuminen tapahtuu usein hyvin pienin ja vaikeasti tulkittavin edistysaskelin. Tämän vuoksi paitsi työn tuloksellisuutta, myös käytettyjen keinojen vaikutusta lopputulokseen on yksittäisissä onnistuneissa tapauksissa hankalaa arvioida niin, että niistä voisi tuottaa yleisempiä toimintakäytäntöjä tai esim. kannattavuusarvioita. Myöskään metodisuuden säännönmukaiseen soveltamiseen liittyviä käytäntöjä ei työntekijöiden toiminnasta ollut havaittavissa, joten myös työntekijän perspektiivistä eteneminen ja työssä onnistuminen näytti sattumanvaraiselta ja epäselvältä. Mahdolliset jatkotutkimussuunnat liittyvätkin arviointitutkimukseen: Miten kyetä tulkitsemaan pienimuotoisia, tapauskohtaisia onnistumisia niin, että niistä kyettäisiin tuottamaan yhteismitallista ja (mm. taloudellisesti) ymmärrettävää tietoa niin sosiaalityöntekijöille kuin ulkopuolisille toimijoillekin?
  • Sihvola, Suvituuli (2007)
    Tämä on tutkimus nuorten akateemisten naisten kohtaamista elämänpoliittisista haasteista ja niistä selviytymiskeinoista, joita he käyttävät ristiriitaisten vaatimusten selättämiseen. Tarkastelen nuorten akateemisten naisten elämänpoliittisia haasteita yhteiskunnallisen erillistymisen ja perinteisten sukupuolistavien käytäntöjen välisen ristiriidan, pakkovalintojen, elämän projektistumisen ja nuoruuden pidentymisen näkökulmista. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmenkymmenenkuuden nuoren akateemisen naisen opiskelijaelämäkerrasta, jotka ovat Nuorisotutkimusseura ry:n ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus ry:n syksyllä 2004 järjestämän Opiskelijan elämää -kirjoituskilpailun satoa. Tutkimus rakentuu kahden sosiologisen keskustelun varaan. Toinen niistä tarkastelee yhteiskunnan yksilöllistymisen eri piirteitä ja toinen yhteiskunnallisten rakenteiden, erityisesti sukupuolijärjestelmän, toteutumista arkisissa käytännöissä. Oletukseni on, että perinteisiä sukupuolirakenteita uusintavat ja ylläpitävät sukupuolistavat käytännöt ovat usein nuorten akateemisten naisten elämän ristiriitojen taustalla. Yksilöllistymisen lupailemat valinnanmahdollisuudet eivät välttämättä toteudukaan nuorten naisten elämässä, kun he törmäävät perinteisten sukupuolirakenteiden rajoituksiin. Perinteisten naisroolien vaatimukset asettuvat vastakkain jälkimodernin itsenäisen, itseään toteuttavan ja reflektoivan yksilön ihanteen kanssa. Tärkeimpinä lähteinä ovat David Riesmanin, Zygmunt Baumanin ja Anthony Giddensin sosiologiset kirjoitukset. Sukupuolen teoriassa nojaudun Judith Butleriin. Tutkimuksen tavoitteena on osaltaan täyttää elämänpoliittisissa teorioissa usein avoimeksi jäänyttä tilaa rakenteiden ja henkilökohtaisen välillä; kuvailla teemaelämäkerta-aineiston avulla postmodernin teorioissa usein abstraktiksi jäävää yksilöiden ja rakenteiden vuorovaikutusta – sitä, miten yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet törmäävät arkielämässä valinnan pakkoihin ja mahdollisuuksiin. Keskeisin tulos on nuorten akateemisten naisten selviytymistaktiikoiden erilaisista yhdistelmistä muodostuva elämäntyylien typologia, joka tuo postmodernit elämänpolitiikan teoriat arkisten käytäntöjen tasolle. Moderneja sisältä ohjautuvia tyyppejä aineistossa edustavat päämäärätietoiset, ylisuorittajat ja kohtuullisen kunnianhimoiset; postmoderneja toisiin suuntautuneita tyyppejä puolestaan kodittomat, ajelehtijat ja itsen etsijät. Postmodernin teorioille tyypillisinä pidetyt piirteet, ovien auki pitäminen ja vapauden varjeleminen, saavat aineiston valossa uuden sisällön: niiden taustalla on kepeän pelailun sijasta hirmuinen huoli. Huoli siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä, valmistu tarpeeksi nopeasti, vietä tarpeeksi vauhdikasta opiskelijaelämää, saa töitä valmistumisen jälkeen tai löydä kumppania – pelko sitä kohtaan, että olosuhteet ja säännöt sittenkin muuttuvat kesken kaiken, mikään ei sittenkään riitä.
  • Rautakoski, Marjaana (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of the present study was to determine agency and practices of pre-school aged children in peer conflict situations. Furthermore, based on the children's experiences, adults' practice was studied in peer conflict situations of children as well as the relationship between children and the personnel of day care center. Thus this study is a qualitative research with child perspective and features of narrative research. Previous research shows that children solve conflicts in different ways, and interestingly, conflict situations do not necessarily appear especially negative to children. According to general understanding in the childhood studies, children are able to affect their environment as competent social actors. The agency involves both the activity and the opportunity to participate and influence. In the context of day care centers, pedagogical skills of the adults are essential and as previous studies confirm, such skills are required to guide children in conflict situations. The research data consists of the material collected from narrative interviews made with ten pre-school aged children (5 girls and 5 boys) and the observation diary of the researcher. All children were in the same pre-school group and the data was gathered in the spring of 2016. Narrative analysis methods and elements of the British discourse analysis were utilized in data analysis. The present study shows that children resolve their peer disputes in various ways. Moreover, children have an active role in play and conflict situations especially when adults are not present. Actually, in children's descriptions adults are far from children although the adults are of importance in resolving conflicts. Based on this research, pedagogical skills and adults' presence in the children's play activities should be in focus in early childhood education. The supporting of children's agency and skills is possible, if the adults of day care centers are more present to children, acknowledge the power relationship between children and adults and understand the importance of pedagogical competence. The results suggest that the quality of early childhood education is associated with the interaction between adults and children.
  • Nisonen, Sampsa (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on arvioida ympäristöpolitiikan integraation tasoa suomalaisissa ruokaa ja ravitsemusta käsittelevissä poliittisissa asiakirjoissa. Lisäksi metodologisena tavoitteena on kehittää ympäristöpolitiikan integraation tason arvioinnin menetelmiä tarkemmiksi ja kattavammiksi. Tutkielman aineistona on 12 suomalaisen ruoka- ja ravitsemuspolitiikan kannalta keskeistä poliittista asiakirjaa sekä yksi samaa aihepiiriä käsittelevä tieteellinen selvitys, joka taustoittaa ruokapolitiikan kenttää ja tarjoaa poliittisille asiakirjoille vertailukohdan. Asiakirjat valittiin käyttäen kriteereinä sekä niiden vaikuttavuutta ja painoarvoa että niiden sisällön keskeisyyttä tutkielman aiheen näkökulmasta. Valitut asiakirjat on myös julkaistu viime vuosien aikana. Tutkielman teoreettisen pohjan muodostavat ympäristöpolitiikan integraatiolle kirjallisuudessa asetetut määritelmät ja kriteerit. Tutkielmassa nojataan määritelmään, jonka mukaan ympäristöpolitiikan integraatiolla tarkoitetaan ympäristötavoitteiden sisällyttämistä kaikille politiikan sektoreille siten, että ne saavat erityisen suuren painoarvon: ympäristötavoitteet ohjaavat politiikan suunnittelua ja toteutusta, ja pyrittäessä minimoimaan eri sektorien toimenpiteiden välisiä ristiriitoja niille annetaan periaatteellinen prioriteetti. Tässä tutkielmassakin sovelletaan siten hyvin ympäristöpainotteista näkökulmaa ympäristöpolitiikan integraatioon ruoka- ja ravitsemuspolitiikassa. Ympäristöpolitiikan integraation tasoa aineistossa tutkitaan tarkastelemalla, kuinka hyvin aineisto täyttää ympäristöpolitiikan integraatiolle annetut, kirjallisuuslähteitä soveltaen määritellyt neljä kriteeriä. Sisällyttämisellä tarkoitetaan sitä, missä määrin ympäristöasiat ovat esillä aineistossa. Koherenssilla viitataan siihen, kuinka hyvin synergiaetuja on onnistuttu maksimoimaan ja ristiriitahaittoja minimoimaan ympäristötavoitteiden ja muiden tavoitteiden välillä. Painotuksella kuvataan sitä, millainen painoarvo ympäristötavoitteille on annettu muihin tavoitteisiin verrattuna. Raportoinnilla taas arvioidaan, kuinka tehokkaita seuranta- ja raportointivelvoitteita ympäristötavoitteiden toteutumiselle on asetettu. Tutkielman laajan aineiston analyysin mahdollistaa koodaus Atlas.ti-tietokoneohjelmalla. Koodit ovat viittauslistoja, jotka kokoavat kuvaavien nimikkeiden alle asiakirjojen oleellisia kohtia, tiivistäen aineiston sisältöä. Koodeja voidaan käyttää suoraan sisällyttämisen ja raportoinnin tason arviointiin. Koherenssin arvioimiseksi tarkastellaan 10 keskeisen ympäristökoodin vuorovaikutuksia toistensa sekä 10 keskeisen talous- ja 10 keskeisen terveysaiheisen koodin kanssa. Mahdolliset vuorovaikutustyypit ovat synergia, ristiriita ja ei vuorovaikutusta. Vuorovaikutusten tyyppiä arvioidaan kahdella eri tavalla. Ensimmäinen arvio perustuu puhtaasti aineistoon kuuluvien poliittisten asiakirjojen tekstisisältöön, mutta toisessa asiaa tutkitaan tarkemmin käyttäen apuna lähdekirjallisuutta ja omaa tulkintaa sekä aineistoon kuuluvaa tieteellistä selvitystä. Näitä kahta arvioita vertaamalla selvitetään, missä määrin tutkittujen sektoreiden väliset ristiriidat ja synergiat on huomioitu ja ylipäätään tunnustettu suomalaisessa politiikassa. Vuorovaikutusten merkittävyyttä arvioidaan sitten numeerisesti sen perusteella, miten laajasti ne esiintyivät eri asiakirjoissa. Painotuksia arvioidaan ryhmittelemällä ensin kunkin asiakirjan koodit ympäristö-, talous- ja terveysryhmiin. Tämän jälkeen verrataan ryhmien kokoa ja niihin kuuluville koodeille asiakirjoissa annettua painoa keskenään. Tutkielmassa kehitetyn menetelmän etuna on, että sen avulla voidaan tehokkaasti tarkastella kokonaista asiakirjajoukkoa ja politiikkasektoria yksittäisen asiakirjan sijaan. Suoritettu analyysi osoittaa, että ympäristötavoitteiden ja -toimenpiteiden keskinäinen koherenssi on korkea, mutta kaikkia potentiaalisia synergioita ei vielä hyödynnetä. Ympäristö- ja taloussektoreidenkin väliltä löytyy synergioita, mutta ne on jo pitkälti tunnistettu tai jopa hyödynnetty. Ristiriitoja löytyy myös hyvin paljon, ja niitä ei ole asiakirjoissa edes tunnustettu. Ympäristö- ja terveyssektorien väliltä löytyy erittäin paljon synergiapotentiaalia, esimerkiksi kestävään kehitykseen ja terveellisyyteen perustuvat ravitsemussuositukset ovat pitkälti yhtenevät. Näitä synergioita on kuitenkin toistaiseksi hyödynnetty riittämättömästi. Etenkin terveyssektorin tuottamissa asiakirjoissa jätetään systemaattisesti huomiotta terveysajattelun ulkopuolelle jäävät näkökohdat. Sisällyttämis- ja painotuskriteerit täyttyvät ennen kaikkea kestävää kehitystä käsittelevissä asiakirjoissa. Yleisissä sekä ruokapoliittisissa asiakirjoissa kriteerin ehdot toteutuvat osittain ja terveyspainotteisissa asiakirjoissa ne jäävät yksiselitteisesti toteutumatta. Raportoinnista on yleisesti ottaen huolehdittu, mutta ympäristöasioiden ollessa sivuosassa jää tämä kriteeri yleensä täyttämättä. Tutkielma antaa lähtökohdat monentyyppisiin jatkotutkimuksiin. Ympäristöpolitiikan integraatiota on mahdollista kehittää paikkaamalla tutkielman havaitsemia puutteita ja ongelmakohtia. Tutkielman paljastamat ruoka- ja ravitsemuspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden väliset vuorovaikutukset kaipaavat myös tarkempaa ja syvällisempää tutkimusta. Tutkielmassa kehitettyä menetelmää on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa uusissa vastaavantyyppisissä tutkimuksissa ympäristöpolitiikan integraation edistymisen arvioimiseksi. Menetelmää on myös mahdollista soveltaa aivan toisiin politiikan integraatiotyyppeihin.