Browsing by Subject "romanikulttuuri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Nurmio, Kirsi (Helsingfors universitet, 2016)
    Opinnäytetyön aiheena on pyhän käsitteen ilmeneminen suomalaisessa romanikulttuurissa. Tarkasteltavina ovat kysymykset siitä, mitä asioita suomalaiset romanit kohtelevat pyhinä ja kuinka tämä näkyy romanien arkipäivän toiminnassa käytöksen ja puheen tasolla. Kolmantena kysymyksenä on pyhään liittyvien käyttäytymismallien vaikutus romaniyhteisöön kuulumisen määrittelyssä. Tutkimuksen aineiston muodostavat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Romaninauhoitukset 1960- ja 1970-luvuilta ja ROM-SF-keräys vuosilta 1998–2000. Näistä kahdesta arkistolähteestä lopullisessa tutkimuksessa on mukana yhteensä 55 haastattelua. Lisäksi aineistona käytetään vuosina 2013–2016 kerätyn havainnointi- ja haastattelumateriaalin pohjalta kirjoitettuja kenttäpäiväkirjoja, joita on yhteensä kahdeksan kappaletta. Yhdessä nämä kolme aineistoa muodostavat sekä ajallisesti että maantieteellisesti laajan kokonaisuuden. Aineiston käsittely painottuu naiseuteen liittyviin kysymyksiin, mutta tutkielmassa on mukana eri- ikäisten miesten ja naisten näkökulmia. Tutkimuskysymyksiä lähestytään pyhään liittyvän teoreettisen viitekehyksen kautta. Aineistoa analysoidaan erityisesti pyhää yhteiskunnan kategoriana pitävän tutkimustradition avulla. Keskeisiä ovat symbolista puhtautta ja epäpuhtautta koskevat käsitteet sekä pyhän ja profaanin erottamiseen liittyvät teoriat. Puhtaus ja pyhyys yhdistetään usein toisiinsa, ja epäpuhtaus puolestaan liitetään profaaniuteen. Näiden käsiteparien kautta tutkielmassa tarkastellaan pyhään liittyvien kategorioiden esiintymistä suomalaisessa romanikulttuurissa. Opinnäytetyöstä ilmenee, että suomalaisten romanien tapakulttuurissa pyhään liittyvät ajatusmallit ovat voimakkaasti läsnä arkipäivän tilanteissa. Pyhinä kohdellut asiat tulevat esille erityisesti välttämiskäyttäytymisenä, jonka tarkoituksena on estää symbolisesti puhtaita ja likaisia asioita koskettamasta toisiaan. Epäpuhtauden ajatellaan leviävän, joten kosketuskiellot suojelevat puhtaita asioita saastumiselta. Toisaalta romaniyhteisössä pidetään pyhinä yhteisöä rajaavia ja sen muista erottavia asioita kuten romanikieltä, puhtaussäännöksiä, romanipukeutumista ja etnisyyttä. Näiden sisäryhmän ulkopuolisista erottavien tekijöiden ajatellaan ylläpitävän ideaalia romaniutta ja takaavan yhteisön jatkuvuuden. Romaniyhteisöön kuuluminen edellyttää pyhinä pidettyjen asioiden tuntemista ja niihin liittyvien normien noudattamista.
  • Kurvinen, Mervi (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten romanien käsityksiä sairaudesta ja vammaisuudesta. Työn lähtökohta on lääketieteellisen antropologian näkemys terveydestä ja sairaudesta paitsi biologisina, myös kulttuurisina käsitteinä. Sairastamisen kokemus on aina yksilöllinen, mutta sille annetut merkitykset ovat yhteisesti jaettuja. Alkuoletuksena oli, että myös romaneilla on valtaväestöstä poikkeavia sairastamiseen liittyviä kulttuurisia käytäntöjä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty lähinnä Arthur Kleinmanin ja Cecil Helmanin sairauden maallikkoselitysten teorioita, sekä muita sairauden merkityksiä koskevia teorioita. Tutkielmaa jäsentävät lisäksi käsitykset ryhmään samastumisesta ja siitä erottautumisesta; romanit ovat yhtä aikaa sekä samanlaisia että erilaisia kuin muut suomalaiset. Aineisto koostui 18 henkilön haastatteluista. Haastatellut olivat iältään 27-70-vuotiaita. Naisia oli 11 ja miehiä seitsemän. Haastattelut tehtiin pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa. Haastatteluaineistoa on verrattu romanien parissa tehtyihin etnografisiin tutkimuksiin, sillä antropologisen näkemyksen mukaan sairastamisen kokemusta ei voida ymmärtää irrallaan muista kulttuurisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista rakenteista. Aineistoa lähdettiin tarkastelemaan ensin sen suhteen, miten haastatellut selittivät sairastumisen syitä, ja millaisia terveyden uhkia he näkivät nykypäivän elämässä. Aineiston perusteella väitän, että suurimmat uhkatekijät liittyvät pelkoon epäpuhtauden, eli romanien näkökulmasta moraalittomuuden, lisääntymisestä. Seuraavaksi edettiin sairauksien luokittelun ja niille annettujen merkitysten tarkasteluun. Merkitysten luomisessa biolääketieteellisiin tosiasioihin yhdistettiin voimakkaasti kulttuurisia tapoja ja henkilökohtaista maailmankuvaa. Yleisenä johtopäätöksenä esitän, että sairauden tai epänormaaliuden määrittely riippuu romanikulttuurissa pitkälti siitä, miten henkilö kykenee toimimaan ryhmässä ja noudattamaan ryhmän sääntöjä. Aineistosta löytyi kolme luokkaa, joilla sairausselityksiä ja sairastamiseen liittyviä käytäntöjä perusteltiin. Luokat on nimetty mustalaisuudeksi, suomalaisuudeksi ja valkolaismaisuudeksi. Luokat ovat käsitteellisiä ja ne kaikki vaikuttavat romanien elämässä. Mustalaisuuteen ja suomalaisuuteen pohjaavat selitykset saivat positiivisen sävyn, valkolaismaiset ilmiöt olivat voimakkaan negatiivisia. Sairausselitykset olivat osa laajaa kokemusten ja merkitysten verkostoa. Selitykset poikkesivat joiltain osin yhteiskunnassa vallitsevista (lääketieteellisistä)näkemyksistä. Merkittävää on etenkin romanikulttuurissa vallitsevan yhteisöllisyyden ihanteen monitahoinen vaikutus myös sairastamisen käytäntöihin. Yksinäisyys voidaan nähdä monella tapaa sekä sairastumisen syynä että sairaan elämäntavan seurauksena.