Browsing by Subject "romanit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Lehtovuori, Marja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma tarkastelee romanijärjestö Romano Missio ry:n toimintaa, ja keskittyy erityisesti siihen, millaista romani-identiteettiä järjestö rakentaa omien tavoitteidensa toteutumisen tueksi. Tutkimusaineistona on järjestön toimittaman Romano Boodos - lehden numerot vuosilta 2016-2018 (yhteensä 12 numeroa). Aineiston analyysimenetelmänä on teoriasidonnainen narratiivien teema-analyysi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää etnisen identiteetin teoriaa ja narratiivisesti rakentuvan sosiaalisen liikkeen teoriaa. Tutkimus on luonteeltaan poikkitieteellinen, hyödyntäen uskontotieteen, sosiologian ja sosiaalityön tutkimusta. Tietoteoreettisesti tutkimus nojaa sosiaalisen konstruktionismiin. Analyysin tuloksena rakentuu kolmenlaisia narratiiveja. Suomalaisuus narratiivi korostaa romanien suomalaista alkuperää ja suomalaisuutta. Suomalaisuus esitetään suoritteiden, kuten työnteko ja sotiin osallistuminen, kautta ansaittuna. Hyvinvoinnin rakentuminen työn kautta ansaittuna on narratiivissa keskeinen osa romani-identiteettiä. Yhteistä työtä korostamalla järjestö pyrkii korostamaan pääväestön ja romanien yhteistyön tärkeyttä. Sorretun vähemmistön narratiivi erottaa romanit sortavasta pääväestöstä. Romaniväestö esitetään kuitenkin yhtenäisenä ryhmänä. Syrjintä työmarkkinoilla ja rasistiset puheet netin keskustelupalstoilla ovat romanivähemmistöä yhdistäviä epäoikeudenmukaisuuksia, ja niiden kumoaminen oman käytöksen ja toimeliasuuden kautta esitetään ihanteellisen toimintana. Vallitsevia olosuhteita vastustetaan narratiivissa korostamalla jokaisen yksilöllisyyttä, ja romanius esitetään historiallisena sitkeytenä ja innovatiivisuutta. Viimeinen Hajaannuksen narratiivi tuo esille romanien sisäisen syrjinnän vaikutuksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien romanien hyvinvointiin. Analyysissa romaniyhteisöä koskettaviksi sosiaalisiksi ongelmiksi muotoutui jo mainittu syrjintä, sekä erityisesti syrjäytyminen. Syrjäytyminen ilmenee analyysissa huolena perhesiteiden ja muun sosiaalisen turvaverkoston heikkenemisestä. Yhteisön heikkeneminen kulkee käsi kädessä romani-identiteetin heikkenemisen kanssa. Narratiivi korostaa kristillisyyden ja perheen merkitystä romanikulttuurissa, ja näihin vetoamalla järjestö pyrkii lieventämään myös romaniväestön sisäisiä jännitteitä ja syrjinnän mekanismeja. Narratiivi rakentaakin kuvaa tulevaisuuden yhtenäisestä romaniyhteisöstä.
  • Hirvaskoski, Salome (2005)
    The study is aimed at clarifying the developments of political participation of the Romani minorities in European countries since 1989. The main argument in the study is that since the early 1990`s several processes and developments have contributed to an increasingly evident pan-Europeanization of Romani minorities. The study examines the issue from two angles. Firstly, the efforts to bring about a more active Romani participation in issues affecting them are considered, as well as the resulting developments in the political participation of the Romanies and the difficulties encountered in this work. Some consideration is also given to the growing perception of the Romanies as a political factor in their countries of residence, even if the hardships of life and marginalization still experienced by the Romanies would not necessarily suggest that. Secondly, the increasing international interest in the affairs of the Romanies is described. This interest has manifested itself in the agendas of all main European-level legal bodies and in the active foreign and national policies of many European countries. This part of the study also describes the most important steps taken by the international community, the adoption of the Copenhagen criteria in the EU enlargement process indicating the great importance given to the improvement of the situation of Romani minorities in the accession countries and the founding of the European Roma and Travellers Forum being perhaps the most notable of these. The greater part of the space is used in describing developments taking place in the so called transition region. As the majority of Romanies reside in that geographical area, the construction of a trans-national minority has drawn a lot of attention to the phenomena witnessed there. The commitment of many Western European nations - not the least that of Finland - proves, that the issue must logically and necessarily also be seen as a European one, reaching beyond the geographical area of the transition region. The primary sources used in this study consist mainly of official documents of intergovernmental organizations. Other source material is composed of research literature and selection of conference papers and other document produced by a wide range of relevant actors.
  • Nevala, Merja (2008)
    Tutkielmassa tutkitaan EU-kansalaisuuden rajoja. Euroopan unionin suomista kansalaisoikeuksista oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on tärkein, sillä vasta sen toteutuminen mahdollistaa muiden unionin kansalaisoikeuksien nauttimisen. Oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen on rajoitettu taloudellisin perustein. Sen lisäksi liikkuvuutta voidaan rajoittaa, jos yleinen turvallisuus on uhattuna. Tutkielmassa keskitytään ennen kaikkea vapaan liikkuvuuden ja turvallisuushuolien yhteentörmäyksen tarkasteluun. Tätä törmäystä tarkastellaan Italiassa säädetyn EU-kansalaisen karkotuksen mahdollistavan asetuksen valossa. Italiassa Romaniasta lähtöisin olevat romanit aiheuttivat pelkoja paikallisissa, minkä vuoksi yleiseen turvallisuuteen vetoamista käytettiin. Karkotuksiin johtaneet tapahtumat ja niiden aiheuttamat reaktiot esitellään tutkielmassa kronologisen kertomuksen muodossa, joka on koottu lehtiartikkeleiden pohjalta. Tapahtumia analysoidaan tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian avulla. Teoriassa turvallisuusuhat nähdään kielellisinä ilmiöinä, mikä tarkoittaa sitä, että turvallisuusuhaksi voidaan määritellä mikä tahansa ilmiö, ja kun nimeäminen tapahtuu voidaan tarttua poikkeuksellisiin keinoihin uhan torjumiseksi. Yksi tällainen keino on muulloin voimassaolevien oikeuksien rajoittaminen. Tutkimuksen taustaoletuksena on romanien nimeäminen turvallisuusuhkaksi, jolloin heidän oikeuksiensa rajoittaminen on mahdollista. Tutkielmassa pohditaan sitä, mitä kansalaisuus on, ja miltä EU-kansalaisuus näyttää. Samoin tarkastellaan turvallisuuden ja toiseuden suhteita sekä romanien asemaa Euroopassa huono-osaisina, Euroopan sisäisinä toisina. Tutkielmassa valotetaan romanien ja romanipolitiikan historiaa ja tarkastellaankin sitä, minkälainen osuus romanien toiseudella oli karkotuksiin. Tutkielmassa pohditaan myös asetuksen merkitystä EU-kansalaisuudelle ja sen uskottavuudelle sekä sitä, miten romanien EU-kansalaisuusoikeudet toteutuvat unionissa. Tutkielmasta käy ilmi, kuinka turvallisuuteen vetoaminen voi myös antaa mahdollisuuden tarkoitushakuiselle politiikalle, ja kuinka haavoittuvat ryhmät kuten romanit helposti päätyvät tällaisen politiikan kohteiksi. Italiassa karkotusten voidaan nähdä suunnitellun nimenomaan romaneista eroon pääsemiseksi. Romanit ovat Italiassa – niin kuin monissa muissakin maissa – kasvottomia muukalaisia tai jopa vihollisia. Italian karkotukset voidaan nähdä esimerkkinä uudenlaisesta keinosta, jolla vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa, ja johon myös muut EU-maat voivat nyt tarttua Italian esimerkkiin vedoten. Turvallisuuteen vetoaminen kyseenalaistaa vakavasti EU-kansalaisuuden merkityksen.
  • Peltonen, Lari (2010)
    The topic of this study is hate speech against the Roma in Romania, which was studied with the comments posted to three Romanian newspapers’ (Jurnalul Naţional, Evenimentul zilei and Adevărul) Internet forums. This study examines how the history, current situation and demographic factors of the Romanian Roma are discussed in the comments on the Internet forums and what kind of solutions the commentators suggest for the Roma situation that many considered problematic. As the conceptual frame of reference in this study is hate speech that has been elaborated within international and American law, the study focuses on the comments that aim at strengthening the negative stereotypes and inciting violence, characteristics of hate speech. Relating to the subject, the study also touches on the dispute over curbing freedom of speech and defining the limits for forbidden speech. The messages used in the study are from the first half of the year 2009. The method used for collecting the data was Internet-ethnography, a method that applies traditional ethnographic observation to the Internet environment. For analyzing the messages, critical discourse analysis taught by Norman Fairclough was used. The emphasis was laid on the qualities that the commentators gave to the Roma. Two primary ”solutions” to the ”Gypsy problem” in Romania came up from the analysis. According to the comments belonging to the first group, the commentators wanted to change the official Romanian designation of the Roma from ‘rom’ (‘Roma’) to ‘ţigan’ (the Romanian equivalent to ‘Gypsy’) so that the Romanians would not be confused with the Roma that many commentators considered highly insulting and problematic for Romanians. The comments of the other group are more characteristic hate speech: in many comments mass destruction of the Roma or forced deportation to India were proposed, from where the Roma started their travels toward Europe some thousand years ago. The comments contained clear references to the mass destructions of the Jews, Roma, homosexuals and political dissidents during the Nazi regime in Germany and the comments in this category, were especially vulgar. Furthermore, according to the “dirtiness – purity” category of Mary Douglas, the Roma were perceived as an obstacle to the fulfilment of the “clean” Romania.
  • Kaasinen, Heini (Helsingfors universitet, 2014)
    Viime vuosina Suomeen on saapunut yhä enenevissä määrin kerjäläisiä Romaniasta ja Bulgariasta. Kerjäämiseen on yritetty löytää erilaisia keinoja puuttua. Kerjäämisen kieltoa lailla on esitetty useampaan kertaan. Kerjäämisestä on käyty runsaasti keskustelua myös lehtien yleisöosastolla. Työssä analysoidaan Helsingin sanomien yleisöosaston kerjäläisiin liittyviä mielipidekirjoituksia. Vastausta pyritään löytämään kysymyksiin: Miten kerjäämiseen suhtaudutaan ja miten omaa mielipidettä kerjäämiskieltoon perustellaan? Miten kerjäämiseen ja kerjäläisiin suhtaudutaan? Miksi aiheesta keskustellaan niin kiivaasti? Kiinnostavaa oli myös se, kuinka kaupunki näyttäytyy keskustelussa kerjäläisistä. Työssä on taustatiedoksi esitelty romanien historiaa ja nykyistä tilannetta niin Euroopassa kuin Suomessakin. Myös syrjäytymisen teoriaa on käsitelty, koska romanikerjäläisten sosiaalista asemaa leimaa vahvasti syrjäytyminen. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusote on aineistolähtöinen, mikä tarkoittaa, että aineistosta nostetaan esiin käsitteitä ja niitä yhdistelemällä muodostetaan laajempia teoreettisia kokonaisuuksia. Vaikka teema nostetaan aineistosta, vaikuttaa niiden rakentumiseen myös tutkijan lukeneisuus ja ennakkoluulot, jotka tutkijan tulee tiedostaa. Mielipidekirjoituksista on löydettävissä neljä eri teemaa. Teemat ovat rasismi, keskustelu oikeuksista, kaupunkikuva ja vastuukeskustelu. Kerjäläisistä ja kerjäämisen kiellosta keskustellessa keskustellaan hyvin monenlaisista asioista. Mielipidekirjoitusten analyysi osoitti, että hyvin monet näkevät kerjäämiskiellon ihmisoikeuskysymyksenä, ja että köyhyyden syihin tulisi puuttua ennen kerjäämisen kieltämistä. Myös kaupunkikuvan tarkastelua esiintyy kerjäämiskieltoa pohdittaessa. Romanien omaa ääntä ei keskustelussa kuuluu juuri lainkaan. Romanitoimijuus näyttää puuttuvan keskustelun aiheista kokonaan. Mielipidekeskustelua voidaan tarkastella Georg Simmelin suurkaupunkilaisten mentaliteettien valossa. Näyttää, että keskustelijat eivät ole Simmelin teorian valossa erityisen suurkaupunkilaisia. Kerjäläisiin ei suhtauduta välinpitämättömästi eikä aiheeseen pääsääntöisesti suhtauduta järkiperäisesti, vaan enemmänkin tunteella.
  • Kurvinen, Mervi (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten romanien käsityksiä sairaudesta ja vammaisuudesta. Työn lähtökohta on lääketieteellisen antropologian näkemys terveydestä ja sairaudesta paitsi biologisina, myös kulttuurisina käsitteinä. Sairastamisen kokemus on aina yksilöllinen, mutta sille annetut merkitykset ovat yhteisesti jaettuja. Alkuoletuksena oli, että myös romaneilla on valtaväestöstä poikkeavia sairastamiseen liittyviä kulttuurisia käytäntöjä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty lähinnä Arthur Kleinmanin ja Cecil Helmanin sairauden maallikkoselitysten teorioita, sekä muita sairauden merkityksiä koskevia teorioita. Tutkielmaa jäsentävät lisäksi käsitykset ryhmään samastumisesta ja siitä erottautumisesta; romanit ovat yhtä aikaa sekä samanlaisia että erilaisia kuin muut suomalaiset. Aineisto koostui 18 henkilön haastatteluista. Haastatellut olivat iältään 27-70-vuotiaita. Naisia oli 11 ja miehiä seitsemän. Haastattelut tehtiin pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa. Haastatteluaineistoa on verrattu romanien parissa tehtyihin etnografisiin tutkimuksiin, sillä antropologisen näkemyksen mukaan sairastamisen kokemusta ei voida ymmärtää irrallaan muista kulttuurisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista rakenteista. Aineistoa lähdettiin tarkastelemaan ensin sen suhteen, miten haastatellut selittivät sairastumisen syitä, ja millaisia terveyden uhkia he näkivät nykypäivän elämässä. Aineiston perusteella väitän, että suurimmat uhkatekijät liittyvät pelkoon epäpuhtauden, eli romanien näkökulmasta moraalittomuuden, lisääntymisestä. Seuraavaksi edettiin sairauksien luokittelun ja niille annettujen merkitysten tarkasteluun. Merkitysten luomisessa biolääketieteellisiin tosiasioihin yhdistettiin voimakkaasti kulttuurisia tapoja ja henkilökohtaista maailmankuvaa. Yleisenä johtopäätöksenä esitän, että sairauden tai epänormaaliuden määrittely riippuu romanikulttuurissa pitkälti siitä, miten henkilö kykenee toimimaan ryhmässä ja noudattamaan ryhmän sääntöjä. Aineistosta löytyi kolme luokkaa, joilla sairausselityksiä ja sairastamiseen liittyviä käytäntöjä perusteltiin. Luokat on nimetty mustalaisuudeksi, suomalaisuudeksi ja valkolaismaisuudeksi. Luokat ovat käsitteellisiä ja ne kaikki vaikuttavat romanien elämässä. Mustalaisuuteen ja suomalaisuuteen pohjaavat selitykset saivat positiivisen sävyn, valkolaismaiset ilmiöt olivat voimakkaan negatiivisia. Sairausselitykset olivat osa laajaa kokemusten ja merkitysten verkostoa. Selitykset poikkesivat joiltain osin yhteiskunnassa vallitsevista (lääketieteellisistä)näkemyksistä. Merkittävää on etenkin romanikulttuurissa vallitsevan yhteisöllisyyden ihanteen monitahoinen vaikutus myös sairastamisen käytäntöihin. Yksinäisyys voidaan nähdä monella tapaa sekä sairastumisen syynä että sairaan elämäntavan seurauksena.
  • Törmä, Sinikka; Huotari, Kari; Tuokkola, Kati (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 8/2012
    Ympäristöministeriön rahoittamassa selvityksessä kartoitettiin romaniväestön asumiseen liittyviä ongelmia ja niiden erilaisia ratkaisuja. Erityisesti tarkasteltiin yhdenvertaisuusnäkökulman toteutumista sekä suhteessa valtaväestöön että romaniyhteisön sisällä. Romanien asumisen ongelmissa on taustalla paljon rakenteellisia tekijöitä ja romanien heikko sosioekonominen asema. Osittain on kysymys myös siitä, että valtaväestö ei tunne eikä ymmärrä romanien kulttuurin piirteitä. Toisaalta romanit eivät ole aina tietoisia vuokra-asuntojen asukasvalintaan ja asumiseen liittyvistä menettelytavoista ja säännöistä. Selvityksessä ehdotettiin mm., että romaneille tulisi jakaa tietoa asunnonhakuun liittyvistä asioista ja kaikille kuuluvista perusoikeuksista (kuten vapaasta liikkumisesta ja vapaasta asuinpaikan valinnasta). Lisäksi kunnallisille vuokrataloyhtiöille tulisi järjestää koulutusta romanien asumiseen liittyvistä kysymyksistä.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kultturien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Kuusniemi, Iitu Eeva-Stiina (2007)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on sosialisaatio romanikulttuurissa. Haastattelujen pohjalta selvitän romaniäitien näkemyksiä lasten kasvattamisesta ja sitä, mitä he ovat pyrkineet lapsilleen opettamaan. Tuon esiin romanikulttuurin keskeisiä piirteitä sekä niiden merkitystä sosialisaatioprosessissa. Erityisesti paneudun puhtaus- ja häveliäisyyssääntöihin, koska ne ovat hyvin keskeisiä romanikulttuurissa. Tarkastelen näiden sääntöjen vaikutusta ja merkitystä lasten eri ikävaiheissa. Puhtaus- ja häveliäisyyssäännöt määrittelevät perheen ja yhteisön sisäistä ikä- ja sukupuolihierarkiaa. Tutkimuksessani on myös yhteiskunnallinen näkökulma. Käsittelen romanien historiaa ja sen vaikutusta nykypäivään. Kaupungistuminen ja kiertolaiselämän päättyminen aiheuttivat suuren muutoksen romaniväestön keskuudessa. Olen kiinnostunut siitä mikä vaikutus näin radikaalilla elämäntavan muutoksella on kulttuuriin ja kasvatukseen. Tein seitsemän vapaamuotoista teemahaastattelua. Valitsin äidit haastateltavaksi siksi, että naiset ovat pääosin vastuussa lasten kasvatuksesta romaniperheissä. Yhteistä haastattelemilleni äideille on se, että heillä kaikilla on aikuistuvassa iässä oleva lapsi tai lapsia. Tein rajauksen sen vuoksi, että romanikulttuurissa on aikuisuuteen liittyviä tapoja, jotka vaikuttavat koko perheen elämään. Haastattelujen perusteella voin todeta, että äideille tärkein asia kasvatuksessa oli romanikulttuurin perinteisten tapojen jatkuvuus. Perinteisten tapojen ohella korostettiin koulutuksen merkitystä nyky-yhteiskunnassa, sillä kaupungistuminen ja kiertolaiselämän loppuminen vei tyypilliset ammatit romaneilta. Romanien koulunkäynti ja muu kouluttautuminen on suuri haaste sekä yhteiskunnallisella tasolla että romaniyhteisön sisällä. Haastatteluista nousi myös huoli romanikulttuurin heikkenemistä, mistä yhtenä osoituksena on nuorten heikko osaaminen romanikielessä. Sosialisaatioprosessi on nykyajan romaninuorilla kiinnostava, sillä vanhat romanikulttuurin perinteet ovat osittain ristiriidassa tämän ajan kehityksen kanssa. Keskeisiä teoksia työssäni ovat Thomas Luckmannin ja Peter L. Bergerin (1966) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen, Mary Douglasin (1966) Puhtaus ja vaara sekä Airi Markkasen (2003) Luonnollisesti.
  • Tervonen, Miika (2003)
    Tutkielma käsittelee kiertämistä romanien toimeentulostrategiana 1920-luvulta 1960-luvulle saakka. Aineistona on käytetty Rom-SF-projektin vuosina 1998-1999 keräämää muistitietoaineistoa, johon haastateltiin 102:ta vuosina 1907-1980 syntynyttä suomalaista romania. Tutkielmassa tästä aineistosta on ATLAS/ti –ohjelman avulla käsitelty 36:tta vuosina 1907-1959 syntyneiden kertojien haastattelua. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on kiertämiseen liittyneiden taloudellisten aktiviteettien, sekä kiertävien romanien ja maaseudun paikallaanasuvan väestön välisten vaihto- ja valtasuhteiden analysointi romanien muistelukerronnassa. Lähestymistapa on yhdistelmä faktanäkökulmaa, sekä kertomisen tapojen ja -muodon analysointia. Tutkielmassa kritisoidaan kulttuurin tai etnisyyden käsittämistä asioita (esim. kiertämisen logiikka) sinänsä selittäväksi "superkäsitteiksi". Kiertäminen määritellään muistelukerronnan pohjalta perhekunnittaiseen ja alueellisesti rajattuun liikkumiseen perustuneeksi toimeentulostrategiaksi, jossa erilaisten kaupankäynnin, palveluiden, työsuoritteiden ja kerjäämisen yhdistelmillä pyrittiin saamaan käyttöön osa maaseudun paikallaanasuvan väestön tuottamista ylijäämistä. Tällaisena romanien kiertäminen muistutti vielä 1900-luvun alkupuolella läheisesti maaseudun muun maattoman väestön erilaisia liikkumiseen perustuneita toimeentulostrategioita, poiketen näistä lähinnä hevosen mahdollistamassa liikkumisen laajuudessa, sekä sen perhekunnittaisuudessa ja ympärivuotisuudessa. Romanien kiertäminen on aiemmassa tutkimuksessa tulkittu kulttuurista ja sosiaalista eristäytymistä palvelleeksi, "traditionaaliseksi" elämäntavaksi. Tutkielmassa kuitenkin esitetään, että kiertäminen perustui olennaisella tavalla kiertävien romanien ja maaseudun paikallaanasuvan väestön taloudellisen vaihdon- ja auttamisen verkostoihin. Asuntojen ja maan puuttuminen tekivät romaneista riippuvaisia talollisesta maanviljelijäväestöstä. Ruoan ja majoituksen saaminen edellyttivätkin romaneilta eristäytymisen sijaan paikallisten verkostojen jatkuvaa aktivointia ja hyviä välejä maataloihin. Kiertävien romanien riippuvuus paikallisista tuttujen talojen verkostoista synnytti samalla epätasaisen valtasuhteen ja teki konfliktien välttämisestä keskeisen pyrkimyksen romanien kanssakäymisessä paikallisten maanviljelijöiden kanssa. Tutkielmassa argumentoidaan kiertämisen muodostaneen eräänlaisen systeemin, johon eivät olleet osallisina vain romanit, vaan olennaisella tavalla myös maaseudun paikallaan asuva väestö, jotka asiakkaina, majoittajina ja ruoan tuottajina tarjosivat kiertäville romaneille välttämättömän resurssipohjan. Tämä systeemi oli historiallisten prosessien tuote, joka heikkeni ja lopulta hajosi toisen maailmansodan jälkeisinä kahtena vuosikymmenenä. Yksi pääsyy kiertämisen systeemin heikkenemiseen oli maaseudun paikallaan asuvan väestön vähittäinen vetäytyminen siitä. Kiertävien romanien, erityisesti Karjalan siirtoväen, oli toisen maailmansodan jälkeen entistä vaikeampaa saada majoitus taloissa, minkä myötä suuri osa romaneista hankki 1950- ja 60-luvuilla jonkinlaisen oman asumuksen. Asunnot yhdessä palkkatöiden, uudenlaisen kaupankäynnin ja virallisen sosiaaliturvan tarjoamien anonyymien tulonlähteiden kanssa vähensivät puolestaan romanien riippuvuutta tuttujen talojen verkostoista. Entistä suurempi taloudellinen riippumattomuus tarkoitti myös väljempää ja anonyymimpaa suhdetta muuhun väestöön, mikä heijastuu vuosina 1931-1959 syntyneiden haastateltujen puheessa aiempaa sukupolvea vahvempana romanien ja etnisen enemmistön vastakkainasetteluna.
  • Pietarinen, Katri (2008)
    The thesis deals with the westward migration of Hungarian Roma in the 21st century from the perspective of migrant understandings and experiences. It is based on eight interviews conducted in December 2007 in Hungary. Five of the interviewees had applied for asylum abroad and three had left for work. None were granted asylum. Target countries were Canada, Great Britain, Belgium, Sweden and Spain. A general presentation of the current situation of Central and Eastern European Roma is offered, as well as a presentation of Romani migration in post-socialist times. Since 1990 several hundred thousand Roma from this region have applied for asylum abroad and many have migrated westwards to work. Only very few have been granted asylum, which has been explained by Western racism and populism by many researchers. Hungarian Romani asylum-seekers make up only a few percent of the overall number: 12 000 between 1994 and 2005. Hungarian Roma have also gone abroad to work, but no data or research on them is available. The aim of the thesis, inspired by biographic methods, is to offer an understanding of migrant perspectives. It is divided into three parts, which each deal with one theme related to migration. Each theme has a theoretical framework of its own. First, a push/pull model is used to structure the interviewees' reasons for departure and dreams of arrival. Second, the interviewees' understandings of the difference between asylum and economic migration are compared to the official definitions espoused by the UNHCR and the Geneva Convention. The last part approaches contradictory experiences of migrant work via theories of segmented labour market and the concept of decent work. All interviewees went abroad dreaming of a better life. Some would have wanted to stay abroad for good, others went for short terms to work and save up money. There was a clear difference between reasons for departure in Budapest and in rural areas: interviewees from the countryside left because of unemployment and insufficient social benefits, whereas those from the capital presented racism and fear as primary reasons. None of the asylum-seekers had understood the criteria for getting asylum as they are laid out in official definitions. Several interviewees assumed that asylum was granted for economic reasons, and they had cited unemployment and poverty as bases for their application. All had found low-wage, unskilled work abroad. Only one interviewee had a work contract; the rest worked informally. Daily working-hours ranged from ten to even twenty. In one case the interviewee had not been paid at all for a month's heavy physical work. Nonetheless, the majority of interviewees were satisfied with their experience, as wages were so much higher than in Hungary. On a broad level, the interviewees can be seen to have considerable autonomy as migrants, to use a concept developed by Sandro Mezzadra; while simultaneously being subject to strong control.
  • Kalavainen, Niina (Helsingfors universitet, 2015)
    Tarkastelen tutkielmassani etelä-ranskalaisen pyhimyksen, Sainte Saran, pyhimyskulttia sekä pyhimyksen palvontaan liittyviä materiaalisen uskonnon piirteitä. Muita tässä tutkielmassa tarkastelemiani teemoja ovat pyhimykseen samastuminen, pyhimyksen käyttö erilaisten intressien välikappaleena sekä pyhimykseen attribuoitu toimijuus, eli agenssi, ja sen ilmenemismuodot. Kuljetan Sainte Saran taustalla ja rinnalla myös Neitsyt Marian ja Magdalan Marian pyhimyskultteja Etelä-Ranskassa. Tutkielmassani vertailen kyseisten pyhimyskulttien kehitystä ja erityispiirteitä sekä analysoin näiden myötä aineistostani esiin nousevia yhteisiä nimittäjiä ja teemoja. Sainte Sara on katolisten romanien suojeluspyhimys, jonka katolinen kirkko hyväksyy, mutta jota ei ole kanonisoitu muiden virallisten pyhien joukkoon. Sainte Sara ei ole myöskään raamatullinen tai historiallinen hahmo, mikä puolestaan mahdollistaa moninaiset ja joskus ristiriitaiset tulkinnat pyhimyksen alkuperästä, hahmosta ja elämästä. Erittelen tässä pro gradussa Sainte Saraan liitettyjä pyhimyslegendoja ja uskomuksia; osa näistä on kerätty kentältä kaupungin paikallisten romanien ja valtaväestön edustajien keskuudesta. Aineistoni koostuu katolilaisia pyhimyskultteja käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, materiaalisen uskonnontutkimuksen teorioista sekä itse kentällä Les Saintes-Maries-de-la-Mer’in kaupungissa keräämästäni etnografisesta aineistosta, toteutetuista haastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista. Haastattelut ja etnografia on kerätty kesien 2012 – 2013 aikana. Hyödyntämäni materiaalisen uskonnontutkimuksen teoriat käsittelevät puolestaan erityisesti katseeseen ja kosketukseen liittyviä teemoja sekä pyhimyksen ja uskovan välisen vuorovaikutteisen toiminnan tapoja ja laatuja.. Hyödynnän taustaluvuissani Neitsyt Marian ja Magdalan Marian paikallisin kultteihin ja pyhiinvaellustoiminnan syntyyn liittyviä tutkimuksia. Pyhimyskultteja Etelä-Ranskassa käsittelevä tutkimuskirjallisuus taustoittaa ja kehystää pro gradussani Sainte Saran kultin kehitystä ja mahdollistaa erityisesti pyhimystä palvovien uskovien positioiden ja roolien tarkastelun. Sainte Saran hahmossa ja tätä representoivassa patsaassa kiteytyy teemoja, jotka kertovat sosiaalisesta ja kulttuurillisesta eriarvoisuudesta sekä myös tietynlaisesta etnisestä eksklusiivisuudesta. Nämä teemat näkyvät muun muassa tavassa, jolla pyhimykseen samastutaan ja joilla tämän hahmoa käytetään ja tuotetaan eri yhteyksissä eri tavoin. Tarkastelen tässä pro gradussa kyseisen pyhimyshahmoon liittyviä jännitteitä sekä tähän kohdistuvien erilaisten taustavoimien tuottamien motiivien ristivetoa. Aineistoni paljastaa Saran hahmon kautta vastakkain polarisoituneita teemoja, kuten katolisen kirkon institutionaalista käsitystä suhteessa kansanomaisiin ja popularisoituihin tulkintoihin Saran hahmosta ja legendasta sekä myös valtaväestön ja etnisen vähemmistön välisiä intressejä. Aineistoni pohjalta tulkitsen, että pyhimyshahmoon kiteytyy väistämättä kysymys tietyn vähemmistöryhmän oikeudesta elintapaansa ja -tilaansa. Pro gradu -tutkielmani on fragmentaarinen, mutta ainutkertainen kuvaus hyvin vähän tutkitusta Sainte Sara -pyhimyshahmosta ja tämän kultista kuten myös pyhimystä ympäröivästä, pyhän ja profaanin teemoja sekoittavasta ilmiökentästä ja mielenmaisemasta. Pro gradu -tutkielmani avaa myös useita kysymyksiä mahdollista jatkotutkimusta silmälläpitäen.