Browsing by Subject "rooli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Mattila, Aulikki (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten suomalaiset englannin opettajat käyttävät draamaa opetuksessaan ja millaisia hyötyjä tai haittoja he kokevat draamametodin käytöstä olevan. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä opettajaa, jotka kaikki kertoivat käyttävänsä draamaa metodina. Haastateltavista osa opetti alakoulussa, osa yläkoulussa ja osa lukiossa. Yksi haastateltava opetti ammattikoulussa. Kaksi haastattelua pidettiin kasvotusten ja muut etänä videopuhelun välityksellä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua ja haastattelut äänitettiin sekä litteroitiin. Tämän jälkeen aineisto analysointiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Kaikkien haastateltavien mielestä draamaan kielten opetuksessa kuului roolin ottaminen ja vuorovaikutus. Draamalle annettiin myös muita merkityksiä. Osalle draama oli erityisesti toiminnallisuutta, viestintää tai empatiataitojen harjoittelemista. Eniten draaman avulla opetettiin suullista kielitaitoa. Kielitaidon lisäksi haastateltavat opettivat draaman avulla myös muita taitoja kuten taitoa toimia tosielämän tilanteissa, vuorovaikutusta sekä ongelman ratkaisua. Haastateltavien eniten käyttämä harjoitustyyppi oli tosielämän tilanteen simulaatio, mutta opettajat käyttivät useita erilaisia harjoitustyyppejä. Oli myös tekijöitä, jotka saattoivat rajoittaa haastateltavien draaman käyttöä. Tällaisia tekijöitä olivat esimerkiksi opettajan taito käyttää draamaa, oppilaiden persoonallisuus, ryhmädynamiikka, oppilaiden taidot, oppilaiden kokemus, ryhmäkoko tai tilat. Haastateltavat kokivat yleisesti draaman hyödylliseksi metodiksi. Suurin osa opettajista kertoi draaman rohkaisevan oppilaita puhumaan. Draaman nähtiin myös vaikuttavan myönteisesti oppimiseen sekä oppilaiden ja opettajan hyvinvointiin. Draama metodin käytöstä ei koettu olevan erityisesti haittaa. Mahdollisina haittoina mainittiin esimerkiksi kiusaaminen, oppilaiden pelot ja stereotypioiden vahvistaminen.
  • Hämäläinen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Monet akateemiset tutkimukset osoittavat, että elintarvikkeen pakkauksella on merkitystä kuluttajan ostokäyttäytymiseen ja mielikuvaan tuotteesta. Tämä tutkielma tarkastelee millaisia mielikuvia, ja minkälainen rooli elintarvikepakkauksella, ja pakkauksen elementeillä on aidossa valintatilanteessa 55-75-vuotiaille suomalaisille kuluttajille. Tutkimus toteutettiin havainnoiden ja haastatellen tutkittavia heidän päivittäisten kauppaostostensa lomassa. Pakkauksella on merkitystä kuluttajalle aidossa valintatilanteessa. Pakkauksen elementtien vaikutus on tilannekohtaista, ja suodattuu kuluttajan yksilöllisten hetkellisten tarpeiden kautta. Pakkausta tarkastellaan pakkauksen ominaisuuksien ja pakkauksen tuotteesta tarjoaman tiedon kautta. Pakkauksen ominaisuuksista merkityksellisimmät ovat koko, käytettävyys, materiaali ja tunnistettavuus. Erityisesti tuoretuotteiden kohdalla tuotteiden pakkaamattomuudella oli iso rooli pakkauselementtinä. Kun pakkausta tarkastellaan etsien tietoa tuotteesta, ovat merkityksellisimmät elementit kuluttajille pakkausmerkinnät ja tuotteen alkuperä. Kuluttajat tarkastelevat pakkausta ajatellen valintahetkellä myös tuotteen elinkaarta. Näissä tilanteissa korostuivat vastuullisuus ja pakkauksen käytettävyys.
  • Ruokamo, Anu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Kiinaa ja sen rooleja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvostossa, erityisesti Pohjois-Koreaan liittyen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisen politiikan rooliteoria. Rooliteoriassa valtioilla nähdään olevan erilaisia rooleja, jotka vaikuttavat valtioiden toimintaan kansainvälisessä järjestelmässä. Rooliteoria analysoi sitä, miten poliittiset päätöksentekijät näkevät edustamansa valtion aseman, velvollisuudet ja normit suhteessa muihin kansainvälisen järjestelmän toimijoihin. Nämä kansalliset roolikäsitykset määrittelevät valtion ulkopoliittista toimintaa. Valtion kansallinen roolikäsitys muotoutuu sen omien normien ja odotusten sekä muiden toimijoiden odotusten vuorovaikutuksessa. Tämä tutkielma tarkastelee sitä, miten rooliteoriaa voidaan käyttää Kiinan ulkopoliittisen identiteetin analysoimiseksi, sekä sitä, millaisia rooleja Kiina näkee itsellään YK:n turvallisuusneuvostossa Pohjois-Koreaan liittyen ja miten Kiina rakentaa näitä rooleja puheissa ja lausunnoissa. Tässä tutkimuksessa Kiinan rooleja tarkastellaan analysoimalla Kiinan edustajien puheita YK:n turvallisuusneuvostossa liittyen Pohjois-Korean ydinaseohjelmaan sekä ihmisoikeustilanteeseen. Ajallisesti tutkimus on rajattu vuosien 2012–2017 välille, kattaen Kiinan presidentti Xi Jinpingin ensimmäisen kauden maan johdossa. Aineiston analyysi toteutetaan laadullisena sisällönanalyysinä, yhdistäen teoria- ja aineistolähtöistä analyysiä. Aineiston analyysi osoittaa Kiinalla olevan YK:n turvallisuusneuvostossa kolme selvästi erottuvaa roolia Pohjois-Koreaan liittyen. Nämä roolit ovat multilateralismin puolustaja, pasifisti ja uhri. Kiina rakentaa näitä rooleja monin eri tavoin. Kiina korostaa rooliaan multilateralismin puolustajana alleviivaamalla monenkeskisten neuvotteluiden tärkeyttä ratkaisukeinona Pohjois-Korean ydinaseohjelman luomaan uhkaan. Kiina painottaa myös yhteistyötä ja pitää tärkeänä, että kaikkien osapuolten turvallisuus ja etu otetaan huomioon. Kiina rakentaa multilateralismin puolustajan roolia myös painottamalla YK:n periaatteiden ja auktoriteetin merkitystä. Pasifistin roolia Kiina rakentaa vaatimalla aktiivisesti rauhaa Korean niemimaalle sekä kritisoimalla eri osapuolten toimia, joiden se näkee kasvattavan jännitteitä alueella. Kiina myös vaatii loppua kovalle retoriikalle sekä pyrkii muistuttamaan uhkista, joita tilanteen kiristyminen tuo mukanaan. Kiinan kolmas, uhrin rooli rakentuu vastauksena muiden toimijoiden odotuksiin Kiinan toimintaa kohtaan. Kiina rakentaa uhrin roolia korostamalla muiden välttelevän vastuuta ja odottavan Kiinan yksin ratkaisevan Pohjois-Korean luoman haasteen. Se kokee, että muiden odotukset ovat suhteettomia verrattuna maan kykyihin. Kiina rakentaa uhrin roolia myös nostamalla esiin, kuinka paljon se on jo tehnyt Korean niemimaan suhteen. Kiinan kolme roolia linkittyvät laajemmin sen aseman muutokseen kansainvälisessä järjestelmässä ja tämän muutoksen seurauksiin, sekä Kiinan pyrkimykseen osoittaa maan olevan vastuullinen toimija. Samalla roolit heijastelevat Kiinan perinteisiä ulkopolitiikan periaatteita ja tukevat maan tavoitteita Korean niemimaan suhteen.
  • Arpo, Marianna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimukseni kohteena on irlantilaisen Patrick McCaben romaani The Butcher Boy (1992). Tutkielmassani selvitän romaanin päähenkilön identiteetin rakentumista suhteessa traditionaalisiin ja moderneihin kulttuurisiin identiteetteihin. Tutkin, kuinka päähenkilö aktiivisesti konstruoi identiteettiään erilaisia kulttuurisia aineksia hyväksikäyttäen. Työssäni selvitän myös, mikä rooli romaanin yhteisöllä ja yksilön ja yhteisön välisellä vuorovaikutuksella on päähenkilön identiteetin rakentumisessa. Lisäksi pohdin romaanin kerrontaratkaisun merkitystä päähenkilön identiteetille. Teoreettisena taustana tutkimuksessani käytän Stuart Hallin, Mikko Lehtosen, Paul Ricoeurin ja Anthony Giddensin pohdintoja identiteetistä ja sen luonteesta. Taustoitan tutkimustani historiallisella tiedolla Irlannin itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenien erikoisesta sisäänpäinkääntyneisyyden ajasta, joka on vahvasti läsnä myös Patrick McCaben romaanissa ja sen avainkysymyksissä. Pro gradu -työssäni osoitan McCaben romaanin osallistuvan uudenlaiseen ja avoimeen irlantilaiseen historialliseen kerrontaan, joka tarkastelee kriittisesti presidentti Eamon de Valeran ajan tasavallan ”pimeää” aikaa, jota leimasi ahdasmielisyys, konservatismi ja takapajuisuus. McCabe kuvaa romaanissaan yksilöä, jolle toimivan ja tyydyttävän identiteetin rakentaminen tässä yhteiskunnassa on mahdotonta. Vasta irtauduttuaan yhteisönsä normeista ja säännöistä päähenkilö kykenee asettumaan identiteettiin, jonka hän voi lausua omakseen. Katson, että McCaben romaani antaa äänensä Irlannin virallisesta nationalistisesta retoriikasta puuttuneelle subjektille. Päähenkilön tarinalla Patrick McCabe nostaa romaanin keskiöön yksilöllisen kokemuksen merkityksen kansallisen historian tarkastelussa.
  • Kettunen, Katriina (2020)
    Opinnäytteessäni käsittelen uutistoimittajan ammatti-identiteettiä ja ammattietiikkaa esitystaiteen ja esitystutkimuksen kontekstissa. Työ pohjautuu ensi sijassa omiin kokemuksiini uutistoimittajana. Tutkielma sijoittuu taiteellisen tutkimuksen viitekehykseen. Oma positioni suhteessa tutkimusaiheeseen on tiedostettu ja keskeinen osa työtä. Lisäksi opinnäytteeni taiteellinen osuus, Uutisista, hyvää päivää -esitys, sekä sitä edeltänyt luova prosessi ovat olleet keskeisiä tapoja synnyttää tietoa ja reflektoida aihetta. Työtä luonnehtii konstruktivistinen käsitys maailmasta. Uutiset paitsi kuvaavat myös tuottavat yhteistä todellisuutta. Opinnäytteeni kirjallisessa osassa avaan taiteellisen osion kulkua sekä sen toteuttamiseen liittyviä keskeisiä havaintoja ja pyrin sijoittamaan nämä havainnot osaksi esitystutkimuksen ja journalistiikan keskusteluja. Esitysprojektin käynnistäneitä ihmettelyn aiheita olivat muun muassa 1) sukupuolen representaatiot uutisissa, 2) uutisesitysten tyyliä ja sisältöä sanelevat säännöt ja konventiot, 3) kysymys ammattikunnan tulevaisuudesta sekä siitä, 4) voitaisiinko uutisia tehdä jotenkin toisin. Määrittelen aluksi lyhyesti, mitä uutiset ovat (tekstilaji, ohjelmatyyppi, ammatillinen yhteisö, yhteiskunnallinen instituutio) ja mitä ymmärrän esityksellä. Esittelen myös neljä teosta (yhden dokumentaarisen elokuvan sekä kolme näyttämöteosta), joiden avulla olen pyrkinyt paikantamaan itseni taide-esitysten ja journalististen esitysten välimaastossa. Esimerkit johdattelevat lyhyeen tarkasteluun siitä, mitä elävyydellä (engl. liveness) on ymmärretty niin esitystutkimuksessa kuin journalistiikassa. Johtopäätökseni on, että käsite on hyvin venyvä: elävyys voidaan ymmärtää esimerkiksi esityksen teknologiaan kytkeytyväksi ontologiseksi ominaisuudeksi, siitä riippumattomaksi inhimilliseksi kokemukseksi, tai diskursiiviseksi, ajassa muuttuvaksi määreeksi. Opinnäytteeni taiteellisen osion voi katsoa pyrkivän elävyyteen monella eri tavalla. Opinnäytetyöni kuluessa päädyin muun muassa problematisoimaan uutisten kapitalistisen suhteen aikaan (tai: uutisten tuottaman kapitalistisen aikakäsityksen). Tärkeäksi muodostui myös esityksen juurruttaminen fyysiseen paikkaan, mediakonsernin pääkonttoriin, sekä uutistoimittajan ruumiillisuuden tekeminen näkyväksi. Sekä paikka että ruumis mahdollistivat uutisesitysten sääntöjen ja normien kriittisen tarkastelun. Liha oli yksi esitykseni keskeisistä elementeistä, joka symbolitasolla kytkeytyy muun muassa keskusteluun uutistuotannon etiikasta. Viimeinen havaintoni liittyy läpinäkyvyyden ihanteeseen. Muun muassa filosofi Byung-Chul Hanin ja mediaetiikan tutkijan Stephen J. A. Wardin kirjoituksiin tukeutuen esitän, että läpinäkyvyyden ideologia tulisi kyseenalaistaa. Niin käytännön kokemukseni kuin journalismin tutkimus osoittavat, että läpinäkyvyydestä on muodostunut ”taianomainen” konsepti, jolla perinteinen journalistinen media yrittää vastata digitalisaation ja poliittisen polarisaation synnyttämään kriisiin. Sekä journalistisiin prosesseihin että toimittajien persoonaan kohdistuu yhä enemmän odotuksia läpinäkyvyydestä. Käytännössä ihanteeseen on kuitenkin mahdotonta yltää, ja on myös kyseenalaista, lisääkö läpinäkyvyys luottamusta journalismiin. Esitysprojekti sisälsi paljon pohdintaa siitä, missä määrin sisäistämäni uutistyön lainalaisuudet ja ihanteet määrittelevät minua esityksentekijänä myös taidekontekstissa. Tähän kysymykseen pureudun kirjallisen opinnäytteeni toiseksi viimeisessä luvussa. Lopuksi palaan vielä kysymykseen uutisten tulevaisuudesta sekä siitä, voitaisiinko uutisia tehdä toisin.
  • Lindström, Tia (2004)
    Tutkimuksen tarkoitus on ilmentää sosiaalityöntekijöiden kokemuksia sosiaalityön arkeen liittyvästä johtamisesta ja tuoda esiin johtamisen tärkeys sosiaalityössä. Tuon esiin sosiaalityöntekijöiden omat kokemukset ja näkemykset johtamisesta. Pohdin sosiaalityön johtamista, sen ilmenemistä ja mahdollisia puutteita sosiaalipalvelutoimistoissa. Tutkin myös johtavien sosiaalityöntekijöiden, toimistopäälliköiden sekä aluekeskusjohtajien roolien muotoutumista sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta ja roolien eroamista toisistaan. Tutkimus asettuu ajankohtaisesti mielenkiintoiseen aikaan, sillä Helsingin kaupungin sosiaalitoimeen on tulossa suuri organisaatiouudistus vuoden 2005 alusta. Uudistuksen myötä sosiaalipalvelut siirtyvät alueellisesta jaosta palveluiden elämänkaarimalliin. Tämä heijastuu tutkimukseen. Tutkimusaineistona on kymmenen Helsingin sosiaalipalvelutoimistoissa työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Tutkimuksessa on sosiaalityöntekijöiden oma kokemuksellinen näkökulma. Aineiston analyysissä käytän kvalitatiivista, aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää, sekä johtajaroolien analyysin osalta myös teoriasidonnaista analyysimenetelmää. Johtajaroolien analyysi pohjautuu Herseyn ja Blanchadrin tilannejohtamisen malliin. Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijät toivovat itselleen johtajia, jotka ovat sekä sosiaalityön, että hallinnollisen alan ammattilaisia. Mitä korkeammalle johtoportaassa edetään, sitä enemmän hallinnollinen taito kasvaa ja arkityön substanssiosaaminen vähenee. Sosiaalityön johtamista määrittää sosiaalityön poliittis-hallinnollinen luonne sekä johtamisen säädöskeskeisyys. Johtavan sosiaalityöntekijän toimenkuva koetaan ristiriitaisena. Lähijohtaja tekee usein samaa työtä kuin alaisensa. Tämä johtaa siihen, että johtava sosiaalityöntekijä tasapainottelee usein kollegan ja johtajan roolin välillä alaisiinsa nähden, ja tämä aiheuttaa epäselvyyttä roolin muotoutumisessa. Lähijohtamisen sekä hallinnollisen koulutuksen puute leimaavat johtavan sosiaalityöntekijän roolia. Toimistopäällikkö ja aluekeskusjohtaja koetaan yleisesti ottaen kaukaisina esimiehinä arkityöhön nähden. Sosiaalityöntekijöillä on erityisen itsenäinen työnkuva. Tämä saa tutkimuksessa sekä positiivista, että negatiivista huomiota. Toisaalta johtamiselta toivotaan kovasti erilaisia käytäntöjä ja siihen toivotaan panostettavan, mutta toisaalta sosiaalityöntekijät taas nauttivat suuresti omasta itsenäisestä työstään. Organisaatiouudistus aiheuttaa haastateltavissa pelkoa ja epävarmuutta. Tietämättömyys tulevasta hämmentää. Haastateltavat eivät tiedä mitä heidän työpaikoilleen tulee tapahtumaan, ja muutoksen nopea täytäntöönpano aiheuttaa pelkoa.
  • Tyynilahti, Vesa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia maallikkotulkeilla on tilanteista, joissa he ovat olleet sukulaisensa tai muuten läheisen henkilönsä tulkkina tai muuna apuna, kun tämä on tarvinnut lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksen metodologisena perustana on etnografia. Tutkimusta tehtäessä huomiota on kiinnitetty tutkimuseettisiin seikkoihin, kuten tietoiseen suostumukseen, henkilötietojen suojaan ja henkilötietojen anonymisointiin. Tutkimusmateriaalina on viisi puolistrukturoitua haastattelua, jotka on tehty Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa vuosina 2014 ja 2017. Haastateltavat ovat koulutettuja, kielitaitoisia keski-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat toimineet läheistensä maallikkotulkkeina. Tutkimusaineisto koostuu siten erikielisten ja eri kulttuureissa elävien henkilöiden kokemuksista. Tutkimuksessa selviää, että maallikkotulkit toimivat useissa erilaisissa rooleissa. Maallikko voi olla tulkki mutta myös avustamansa henkilön asiamies, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Maallikkotulkki voi tämän ohella toimia kielenopettajana opettaessaan hoitajille joitakin vieraskielisiä sanoja tai fraaseja, jotta nämä pystyvät kommunikoimaan potilaan kanssa, kun tulkki ei ole paikalla. Maallikkotulkki voi lisäksi toimia tulkin neuvojana opastaessaan ammattitulkkia työssään. Aineistosta havaitaan yhteensä kaksikymmentä erilaista roolia. Tyypillinen piirre maallikkotulkkauksessa on roolikasautuma. Maallikkotulkki joutuu joskus toimimaan samanaikaisesti esimerkiksi tulkin, sairaanhoitajan ja sukulaisen roolissa. Tutkimuksessa selviää myös, että maallikkotulkkaus ei ajallisesti rajoitu vain varsinaiseen tulkkaustilanteeseen vaan alkaa ennen sitä ja jatkuu myös sen jälkeen. Maallikkotulkkaukselle on lisäksi ominaista luottamus, jota potilas tuntee maallikkotulkkiaan kohtaan. Potilas turvautuu maallikkotulkin apuun, koska luottaa tähän. Tässä tutkimuksessa selviää, että Suomen laissa taatut kielelliset oikeudet eivät aina toteudu käytännön elämässä: Kaikki julkisella sektorilla kaksikielisessä kunnassa työskentelevät lääkärit eivät osaa maan virallisia kieliä riittävän hyvin, jotta voisivat palvella potilasta tämän äidinkielellä. Terveydenhoidon asiakas ei myöskään välttämättä tiedä oikeudestaan saada yhteiskunnan kustantamia tulkkauspalveluita, koska tästä mahdollisuudesta ei aina kerrota hänelle. Ongelmana on lisäksi se, että viranomaiset ovat julkaisseet maallikkotulkkausta koskevia ohjeita, jotka ovat puutteellisia. Näistä ohjeista ei käy ilmi potilaan oikeuksia koskevan lain, potilaslain, keskeinen periaate, potilaan itsemääräämisoikeus, jonka mukaan potilas itse päättää − ei lääkäri tai muu hoitohenkilökuntaan kuuluva − hoitaako tulkkauksen ammatti- vai maallikkotulkki. Potilas voi myös kieltäytyä tulkin avusta. Tämä tutkimus osoittaa, että maallikkotulkkaus terveydenhoidossa on vaativaa, koska maallikko joutuu toimimaan monissa erilaisissa rooleissa. Hän joutuu myös joskus toimimaan samanaikaisesti keskenään ristiriitaisissa rooleissa. Tämän vuoksi tulkkaaminen terveydenhoidon kontekstissa on maallikkotulkille henkisesti kuormittavaa
  • Vuoristo-Watia, Olli J. (Helsingin yliopisto, 2018)
    Puolustusvoimien kirkollinen työ on ideologisesti kirkon työtä, jonka puolustusvoimat toteuttaa organisaatiossaan. Tässä tutkielmassa on selvitetty, mikä on sotilaspapin rooli kolmen kirkollista työtä ohjaavan opaskirjasen kokonaisuudessa. Roolina on ymmärretty oppaiden määrittämät odotukset. Opaskirjaset ovat Kirkollisen työn opas I 1991 (Rauhan ajan kirkollinen työ), Kirkollisen työn opas II 2000 (Poikkeusolojen kirkollinen työ) ja Kaatuneiden huollon opas 1990. Työote on ollut kartoittava. Opaskirjasista on tehty aineistolähtöinen sisällönanalyysi kysymyksellä: ”Mikä on sotilaspappi?”. Näin on saatu neljä pääluokkaa, joiden nimet ovat ”Sotilaspappi henkilökohtaisin ominaisuuksin määritettynä”, ”Sotilaspappi itsensä ulkopuolelta määritettynä”, ”Sotilaspappi toimijana” ja ”Sotilaspappi toimivallalla varustettuna toimijana”. Sisällönanalyysin yhdistäväksi luokaksi on abstrahoitu Sotilaallisilla velvoitteilla ja rajoitetulla toimivallalla varustettu hengellisen työn toimija, joka on läpäissyt sisäisten ominaisuuksien ja ulkoisten vaatimusten seulan. Analyysi on heijastettu tutkimuskirjallisuuteen, joista tärkeimmät ovat pappeuden osalta Eero Huovisen kirja Pappi? ja sotilaspappitoiminnan osalta Seppo Kankaan väitöskirja Rauhanturvaseurakunta puolustusvoimien vuosina 1918‒1998 tekemän kirkollisen työn konstruktiona. Kirjallisuuspeilauksen jälkeen tutkimustuloksiksi on saatu 13 papin rooliin kuuluvaa löytöä sekä kolme tutkimuskysymyksen ulkopuolista merkittävää havaintoa. Henkilökohtaisten ominaisuuksin määriteltynä sotilaspapin asiantuntijuusrooli painottuu sotilaallisen toimintaympäristön tuntemiseen, ei erityisesti teologiseen osaamiseen. Sotilaspapin kirkkoon sitoutumisen rooli myötäilee Eero Huovisen pappia ja pappeutta koskevia pohdintoja syvällisestä sitoutumisesta. Itsensä ulkopuolelta määritettynä sotilaspapin päällystöön kuulumisen rooli antaa hänelle toimintavapautta verrattuna siihen, että hän sijoittuisi alipäällystöön tai miehistöön. Sotilaspapilla on myös yhä pieni rooli yhteiskunnan kasvatustoimessa, vaikka varsinaisesta valistusupseerin tehtävästä onkin luovuttu jo sodan aikana. Toimijana sotilaspappi sijoittuu kokonaisuudessaan roolilliseen ristiriitaan, jossa hän mukautuu puolustusvoimien suorituskeskeiseen ihmiskuvaan, mutta toimii toisenlaisen ihmiskäsityksen puolesta, siis: kamppailee suorituskeskeisen ihmiskäsityksen haittoja vastaa suorituskeskeisesti. Sekä toimijana että toimivallalla varustettuna toimijana sotilaspapin roolissa on runsaasti sekä sellaista, mikä ei edellytä pappisoikeuksia ollenkaan, että sellaista, mikä ei sinänsä edellytä pappeutta, mutta synergia-edun saamiseksi tällainen ”sivurooli” on liitetty pappeutta edellyttävään ”päärooliin”. Toimivallalla varustettuna toimijana sotilaspappi on myös sotilaallisen ja hallinnollisen toimivallan käyttäjä, erityisesti ylemmissä sotilaspapin tehtävissä ja kaatuneiden huollossa sekä kirkollisen alan kertausharjoituksen johtajana, jolloin pappi voi olla myös kurinpitovallan käyttäjä.
  • Gustafsson, Jasmine (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives. Based on the theory behind drama education, the learning potential of drama resides in working in fictional environments. The natural tendency of children to play and imagine is at the center of drama education, so the defining of play and fiction in relation to working in fictional environments were crucial. The aim of the study is to develop and test the Fictional Work Meter, which can be used to examine the different aspects of working in fiction on drama lessons; fictitious realities and fictional roles, planning fiction, ways of creating fictional environments, the clarity between fiction and reality, and the pupils' commitment to working in fiction. The study also examines the level of fictional work on eight 1-3 grade drama lessons using the Fictional Work Meter. Methods. This study is a qualitative case study using the numerical analysis of the Fictional Work Meter that is based on the Classroom Assessment Scoring System (CLASS) classroom observation tool. The eight filmed drama lessons used in the research were analyzed both verbally and in numerical values in the different categories of fictional work. The reliability of the research results was enhanced by making the analysis in co-operation with another analysist. Results and conclusions. The Fictional Work Meter developed for this study was well suited for analyzing the various aspects of working in fiction on drama lessons in the research material. All the analyzed drama lessons contained either moderate (4-5) or high (6-7) levels of working in fiction. Based on the high values, it could be assumed that teachers specialized in drama teaching were able to use fictional work on their drama lessons. The positive attitude and high intensity of the students towards working in fictitious reality supported the assumption. A result of this study was also the creation of a design template to raise the level of working in fiction on drama lessons.
  • Nyman, Liisi (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä tutkimus tarkastelee mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän roolia asiakassuhteessa. IT-palvelut luokitellaan asiantuntijapalveluiksi. Laadukkaan IT-palvelun tuottamiseen vaaditaan asiakkaiden odotusten ymmärtämistä sekä laatuun vaikuttaviin tekijöihin panostamista. Tässä tutkielmassa laatua tarkasteltiin asiakkaiden odotusten kautta sekä luottamuksen ja sitoutumisen muodostumisen avulla. Tämä tutkimus vastaa kysymykseen, mikä merkitys asiantuntijaorganisaation palveluhenkilöllä on asiakassuhteeseen. Tutkimusongelmaan etsittiin vastausta tarkastelemalla mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän rooliin kohdistuvia odotuksia sekä löytämällä palvelun laadulle määritteitä mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän roolissa. Erityisenä tarkastelun kohteena oli palveluhenkilön merkitys asiakkaan luottamukseen ja sitoutumiseen. Tutkimus toteutettiin tekemällä kahdeksan teemahaastattelua keväällä/kesällä 2010. Tutkimusote on laadullinen tapaustutkimus. Haastateltavat valittiin yhden pääkaupunkiseudulla toimivan IT-alan yrityksen asiakkaista. Haastateltavat olivat ylempiä toimihenkilöitä tai johtajia. He olivat olleet aktiivisesti tekemisissä IT-palveluiden sekä mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän kanssa. Tutkielmassa jäsenneltiin rooliin kohdistuvat odotukset kolmeen kategoriaan: tiedostamattomiin, tiedostettuihin ja hämäriin odotuksiin. Tutkimuksessa löydettiin odotuksia näistä kaikista kategorioista. Mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän odotettiin olevan asiantuntijoita, erityisesti mikrotukihenkilön asiantuntijuutta pidettiin itsestään selvänä. Haastateltavien oli vaikeaa ymmärtää omia tarpeitaan IT-palveluiden osalta. Näiden kolmen kategorian odotukset ilmenivät päällekkäisinä. Mikrotukihenkilöiden vaihtuvuus vaikutti odotusten tiedostamiseen. Odotuksia tiedostettiin tilanteissa, joissa uusi mikrotukihenkilö ei pystynyt vastaamaan asiakkaan odotuksiin. Tämän tutkielman tulosten mukaan asiakassuhteen kannalta keskeistä on mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän asiantuntijuus ja kyky käyttää selkeää kieltä asiakkaiden kanssa. Ammatillisten sanojen käyttöä pidettiin hankalana. Mikrotukihenkilön odotettiin sopeutuvan asiakkaan työympäristöön ja yrityskulttuuriin. Mikrotukihenkilön työskentelyn odotettiin olevan läpinäkyvää ja asiakkaat toivoivat mikrotukihenkilön kertovan IT-järjestelmiin liittyvistä operaatioista selkeästi. Erittäin tärkeäksi koettiin IT-palvelumyyjän asiantuntijuus tuotteista. Myyjältä odotettiin nopeaa asiakkaan tarpeiden tunnistamista. IT-palveluiden myynnille toivottiin aktiivista roolia asiakassuhteessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palveluhenkilön ja asiakkaan välinen suhde on erittäin tärkeä yritysten välisen suhteen kehittymiselle. Mikrotukihenkilön sosiaaliset vuorovaikutustaidot vaikuttivat voimakkaasti siihen, miten laadukkaaksi palvelukokemus koettiin. Mikrotukihenkilön merkitys myyjän roolissa on merkittävä asiakassuhteen laadun kannalta. IT-palvelumyyjän merkitys asiakassuhteelle oli merkittävin solmittaessa uutta asiakassuhdetta. Aineisto antaa viitteitä siitä, että luottamus palveluhenkilöön on keskeinen osa asiakassuhdetta ja sen jatkuvuutta. Luottamus IT-palvelumyyjään ja mikrotukihenkilöön muodostui muun muassa asiantuntijuuden ja avoimen kommunikaation kautta. Mikrotukihenkilöön muodostuvaa luottamusta näyttäisi vähentävän henkilöiden vaihtuvuus. Sitoutuminen muodostui henkilöiden välille ja henkilövaihdokset koettiin uhkana suhteen jatkumiselle.
  • Hassinen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää erilaisten roolien merkitystä bibliodraamassa, mitä voidaan pitää yhtenä toiminnallisen draaman muotona. Bibliodraamassa on tarkoitus erilaisten toiminnallisten ja kehollisten roolityöskentelyjen kautta tutkia Raamattua, mutta samalla siinä korostuvat roolien kautta saadut henkilökohtaiset kokemukset. Bibliodraamassa Raamatun rooleihin eläytyminen voi olla hyvin tunteisiin vetoavaa ja parhaillaan voimaannuttavaa toimintaa, joka tarjoaa yksilölle keinoja ymmärtää itseään, toisia ihmisiä ja laajemmin koko kulttuuriympäristöä ja yhteiskuntaa. Raamatun tekstien kautta bibliodraamassa ollaan myös tekemisissä omien hengellisten kysymysten kanssa. Roolin käsitettä tarkastelen uskonto- ja sosiaalipsykologian näkökulmasta ja teoreettisena viitekehyksenä käytän erityisesti Jakob Morenon ja Robert Landyn rooliteorioita, jotka auttavat tutkimani ilmiön hahmottamisessa. Olen tehnyt tämän tutkimuksen etnografisena kenttätyönä, missä tutkimuskenttänäni toimii Järvenpään Seurakuntaopiston bibliodraamaohjaajakoulutuksen syksyllä 2018 aloittanut koulutusryhmä. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt syksyllä 2018 ja keväällä 2019 pidettyjen viiden lähiopetusjakson aikana. Pääasiallisena menetelmänä olen käyttänyt osallistuvaa havainnointia. Lisäksi olen täydentänyt oman havainnointini pohjalta muodostunutta aineistoa neljän koulutukseen osallistuneen haastattelulla. Tutkijana olen ollut osa tutkimaani sosiaalista yhteisöä ja yhdeksi keskeiseksi havainnointikohteeksi muodostui minä itse ja omat kokemukseni roolityöskentelyjen aikana, missä korostuu tutkielman autoetnografinen luonne. Tutkielman aineiston olen analysoinut laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä teemoitellen. Olen jaotellut aineistossa ilmenneet erilaiset roolit Morenon rooliteorian mukaan somaattisiksi, psykologisiksi, sosiaalisiksi ja transsendenttisiksi rooleiksi. Roolien merkityksiä olen tarkastellut henkilökohtaisella tasolla, sosiaalisten suhteiden tasolla sekä yhteiskunnallisella ja eettisellä tasolla. Landyn rooliteorian yksityiskohtainen roolien taksonomia on auttanut hahmottamaan sitä, miten tietyn roolin valitseminen, rooliin meneminen ja vastarooliin vaihtaminen draamassa tapahtuu. Tutkimusaineiston perusteella bibliodraamassa erilaisten roolien kautta on mahdollista oppia ymmärtämään erilaisia ajatuksia ja näkökulmia, kehittää oma näkökulma draamassa käsiteltävään teemaan ja löytää yhteys omiin henkilökohtaisiin psykosomaattisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin rooleihin. Yksittäiset kokemukset rooleissa eivät sinänsä ole kovin merkittäviä, vaan merkittävää on se, miten kokemuksiin suhtaudutaan, miten niitä käsitellään ja mitä niistä opitaan. Jokainen suhteuttaa oman kokemuksensa myös aikaisempiin kokemuksiinsa ja siihen, mikä on omassa elämässä ja yhteiskunnassa on sillä hetkellä ajankohtaista.
  • Vihavainen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työn tavoitteena oli tutkia viestinnän ammattilaisten näkemyksiä työntekijälähettilyyden merkityksestä edustamissaan organisaatioissa, sekä sitä, kuinka työntekijälähettilyys on mahdollisesti vaikuttanut heidän rooliinsa ja asemaansa organisaatioissa. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii organisaatioviestinnän, viestintäammattilaisten roolien ja työntekijälähettilyyden tutkimus. Lisäksi olen syventänyt työntekijöiden tekemän työn merkitystä imagon, maineen ja brändin käsitteiden kautta, sillä tutkimus työntekijälähettilyydestä on yhä melko vähäistä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastattelin kahdeksaa suomalaisia suuria yksityisen ja julkisen puolen organisaatioita edustavaa viestinnän alan ammattilaista. Haastateltavien edustamissa organisaatioissa oli tehty työtä työntekijälähettilyyden parissa, ja haastateltavat olivat olleet mukana organisoimassa toimintaa. Kerätty aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Työntekijälähettilyyteen panostaminen on haastateltavien mukaan tärkeää, sillä se muokkaa etenkin työnantajamielikuvaa. Työntekijälähettilyyden voi nähdä osaltaan muokanneen viestinnän ammattilaisten työtä. Perinteisen sisällöntuottajan roolin oheen on viime vuosina noussut sparraajan ja mahdollistajan roolit: viestintäammattilaiset tukevat ja mahdollistavat muiden onnistumisen omassa viestinnässään. Haastateltavat näkevät myös, että strategisen suunnittelijan rooli on korostunut, kun sisällöntuotantovastuu on valunut viestintäosastoilta myös muille osastoille. Viestinnän ammattilaiset ovat yhä voimakkaammin taustalla suunnittelemassa ja kehittämässä toimintaa. Haastateltavat puhuvat moniosaajuudesta, kun perinteisen roolin rinnalle on noussut uusia rooleja. Heidän mukaansa tämä moniosaajuuden vaatimus tulee tulevaisuudessa entisestään kasvamaan. Vaikka viestintäammattilaisten työnkuva on monipuolistunut, eivät haastateltavat koe työntekijälähettilyyden uhanneen heidän asemaansa organisaatioissa. He näkevät organisaatioviestinnän olevan paljon muutakin kuin perinteistä sisällöntuotantoa, jolloin viestintäammattilaisten tekemä työ on yhä merkittävää. He kokevat työntekijälähettilyyden pikemminkin mahdollisuutena täydentää viestintäosastojen tekemää työtä. Se antaa myös viestintäosastoille uudenlaisen kosketuspinnan organisaatioiden toimintaan. Näen, että tutkimus tuo uutta näkökulmaa sekä työntekijälähettilyyteen että viestinnän ammattilaisten rooleihin, yhdistäessään nämä kaksi tutkimuskenttää. Työntekijälähettilyyden kautta viestintäammattilaisten rooli on osaltaan muuttunut ja moninaistunut, mutta heidän asemansa ja merkityksensä organisaatioviestinnässä on säilynyt ja selkeytynyt.
  • Laitinen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma perehtyy kuulustelun tulkkaukseen poliisin näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on poliisin mielestä onnistunut tulkkaus kuulustelussa ja millaisena poliisi näkee tulkin roolin kuulustelussa. Jotta asioimistulkit pystyisivät tarjoamaan yhä parempaa tulkkausta, on tärkeää selvittää, mitä asiakas eli tässä tapauksessa poliisi tulkkaukselta odottaa. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina neljälle työssään tulkkia aktiivisesti käyttävälle poliisille. Haastattelukysymykset koostuivat 14 pääkysymyksestä, jotka oli jaettu kahteen ryhmään niiden aiheen perusteella (tulkkauksen laatu ja tulkin rooli). Lisäksi haastateltaville esitettiin tarvittaessa lisäkysymyksiä. Tutkimusmetodina oli puolistrukturoitu haastattelu, joten jokaiselta haastateltavalta kysyttiin samat kysymykset, mutta haastateltava sai itse päättää kuinka laajasti niihin halusi vastata. Haastateltavat pitävät onnistuneen tulkkauksen tärkeimpinä kriteereinä tulkin vahvaa kielitaitoa molemmissa kielissä, poliisin käyttämän termistön hallitsemista, puolueettomuutta, neutraalia ja hillittyä esiintymistä, rauhallista puherytmiä sekä kykyä rytmittää keskustelua sanallisella tai sanattomalla viestinnällä. Tulkin on tärkeää tulkata kaikki tarkasti tiivistämättä ja sensuroimatta mitään. Lisäksi tulkin on mainittava huomaamistaan väärinymmärryksistä. Onnistuneen tulkkauksen kannalta on myös olennaista, että tulkki tuntee oman roolinsa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Haastateltavien mielestä kuulustelussa tulkin roolina on olla neutraali ammattilainen, joka on paikalla yhtä lailla molempia tulkattavia varten. Haastateltavat kuvailevat tulkkia näkymättömäksi kielenkääntäjäksi ja kommunikaation helpottajaksi. Tulkin ei missään tilanteessa pidä toimia kummankaan osapuolen avustajana, vaan hänen on säilytettävä puolueettomuutensa kaikissa tilanteissa. Tulkin roolin on pysyttävä aina samana, eikä esimerkiksi tulkattavan asema kuulustelussa saa vaikuttaa siihen. Tulosten perusteella haastateltavat arvostavat piirteitä, jotka takaavat tulkkauksen puolueettomuuden, luotettavuuden, tarkkuuden ja läpinäkyvyyden. Koska poliisi ei useimmiten ymmärrä kuulustelussa käytettävää toista kieltä, on hänen pystyttävä luottamaan siihen, että kaikki tieto välittyy tulkin kautta oikein ja tarkasti. Näin ollen tulkkauksen on oltava myös helposti seurattavaa ja ymmärrettävää. Lisäksi tulkkauksen on edettävä riittävän rauhallisesti, jotta poliisi pystyy täyttämään kuulustelupöytäkirjaa tulkin puhuessa.
  • Nikula, Natalia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleistä on se, että asioimistulkki joutuu toimimaan jommankumman asiakkaansa avustajana. Avustajana toimimisella viittaan siihen, kun tulkkia pyydetään tekemään hänen rooliinsa kuulumattomia asioita, kuten täyttämään lomakkeita, saattamaan asiakasta taksille, antamaan kulttuuriin liittyviä neuvoja ja niin edelleen. Periaatteessa avustamisena voidaan pitää kaikkea, mikä ei ole tulkkausta. Väitän, että asioimistulkki joutuu usein sijoittumaan varsinaisen tulkin roolinsa ulkopuolelle ja toimimaan asiakkaidensa avustajina. Tämä johtuu asioimistulkkauksen erikoisesta luonteesta, ympäristöstä ja siitä, että tulkkaustilanteeseen vaikuttavat kaikki tulkatun keskustelun osapuolet. Näin ollen pidän asioimistulkkien ammattisäännöstöä ja sen roolia säätelevää 8. kohtaa ideaalisena, liian normatiivisena ja todellisuuden kanssa ristiriidassa olevana. Tutkimus kohdistuu venäjä–suomi–venäjä -kieliparissa toteutettavaan tulkkaukseen. Tutkimuksessa käytän Asioimistulkkien ammattisäännöstöä. Tämän lisäksi lähteenä on muun muassa Cecilia Wadensjön tutkimuksia asioimistulkin nykyisestä roolista ja Andersonin artikkeli roolin muodostumista ja tunnistamista vaikeuttavista tekijöistä. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa muutamaa samaan aiheeseen liittyvää pro gradu -tutkielmaa, jotka on julkaistu 2000-luvulla, ja näin ollen niissä on tuoretta tutkimustietoa asioimistulkin roolista. Tutkimusmetodina on tutkimushaastattelu, johon osallistuu viisi eri-ikäistä ja -taustaista venäjä–suomi–venäjä -kieliparissa toimivaa asioimistulkkia. Teoriataustan ja haastattelujen tulosten avulla selviää, että avustaminen on kiinteä osa asioimistulkkausta ja tulkit joutuvat usein avustamaan asiakkaitaan. Tämä johtuu siitä, että viranomaiset ovat epätietoisia tulkille kuuluvista tehtävistä ja siitä, että toisinaan olosuhteet pakottavat tulkkeja tarjoamaan apuaan. Toisinaan käy niin, että tulkki on ainoa, joka voi auttaa ja näin ollen suostuu siihen, sillä inhimillisyys on tärkeä tekijä asioimistulkkauksessa. Tämän lisäksi tutkimuksesta selviää, että tulkin venäläinen tausta voi vaikuttaa avustamisen yleisyyteen. Vaikka haastatteluun osallistuneet tulkit pitävät säännöstöä hyödyllisenä, haastatteluista kuitenkin selviää, ettei siihen pysty vetoamaan aina. Näin ollen se ei välttämättä toimi haluamalla tavalla.
  • Heinilä, Anni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objective of the study. The objective of this study was to find out what kind of cooperation with teaching assistants is ideal from a teachers' point of view. Furthermore the research covers teachers' experiences about teaching assistants' roles and status. In addition, the study compared how teachers and school assistants perceived the ideal of cooperation as well as the role and role of the assistants by using previously collected material. Methods. The study was conducted in spring 2017 by interviewing four teachers. All the interviewees worked at the same school in Southern Finland. Two of them worked in general education and two of them worked in special needs education. Their work experience was between five and thirty-five years. The data was analyzed by a qualitative content analysis. The previously collected material was collected in spring 2015 for the Bachelor's Thesis. It included four interviews of school assistants' who worked at the same school as the teachers. Conclusions. The teachers experienced that ideal cooperation requires explicit common rules, clear roles, interaction, trust in another and commitment to the work. The school assistants underlined target-oriented teamwork and the need for teacher's guidance more than the teachers. Both the teachers and the teaching assistants wanted more time to discuss. Both professions admitted that they have some hierarchy between them in some situations, but they also felt as equal colleagues. Hierarchy was not considered only as a bad thing either. The teachers underlined, that the most important thing in school assistant's job is to support the pupils. Both the teachers and the school assistants admitted that even though a school assistant gets plenty of responsibility at their job, all of the teachers can't make most of the assistant's potential. The school assistants had to suffer more lack of appreciation than the teachers. Luckily they also got respect for what they did at work.