Browsing by Subject "ruis"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Perttala, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    The aim of this thesis was to examine the project Luomussa vara parempi – ruokaa ja digi hyötykäyttöön (LuoVaPa) results of the first summer of organic grazing. The organic and rotational grazing are introduced generally in this thesis. The herbs of this grazing trial and their use and benefits in animal nutrition have been described. The use of rye in establishing the pasture has also been explored. The three-year project is funded by Centre for Economic Development, Transport and the Environment of Häme region. The objective is to enhance the organic production, processing, availability and the use of organic production in Häme. The participants of the project are Mustiala educational and research farm of Häme University of Applied Sciences (HAMK), ProAgria Southern Finland, Natural Resources Institute Finland (Luke) and Salpaus Further Education. The goal of Mustiala educational and research farm in Tammela is to find suitable, versatile and sustainable plant mixtures for grass and new regenerative ways for organic farming in Häme. The first trial of this project was establishing a pasture with rye as a cover crop at Mustiala in summer 2019. There were also herbs as chicory, birdsfoot trefoil, caraway and plantain with grasses and clovers sowed to the pasture. The milking cows grazed in five paddocks of pasture which were changed daily. Grazing and the growth and condition of the stripes were examined. The daily milk yield per cow was recorded by automated milking system. Grass samples from the paddocks were taken and analyzed for chemical composition and feed values several times. Also botanical analyses were conducted. The cows grazed lazy most likely for the hot summer, but the young rye sprouts seem to be palatable. There was enough forage in both stripes for the whole experimental period. The strongest growth was examined of chicory and plantain. The D-value maintained more stable in the pasture of the stripe 1 than in the pasture of stripe 4. It was probably due to the herbs and the rye in pasture. The potassium concentration of the forage in stripe 1 was too high for milking cows. The sowed rye variety was not suitable for pasture because it spiked already at Midsummer. No remarkable changes in milk yield were observed.
  • Mäkinen, Tero (Helsingfors universitet, 2007)
    The literature review deals with the composition of rye flour and the significance of en-zymes and sourdough in rye flour processing. The operational principles of twin screw extruders, the extrusion of grain based materials and the formation of aroma during grain based extrusion are also reviewed. The aim of this study was to determine the influence of the amount of powered rye sourdough and extrusion cooking parameters on the structure and properties of rye extrudate. Three process parameters were varied: content of rye sourdough powder, process temperature during the final stages of extrusion and revolution speed of the extruder's screws. A Box-Behnken's experimental design was used with 3 levels of dried sourdough powder content (0, 20 and 40%), 3 screws revolution speeds (200, 350 and 500 rpm) and 3 exit temperatures (120, 150 and 180°C). Feed rate was set at 4.0 kg/h and the moisture of the feed was 17.4%. A total of 15 experiments were perfomed. Pasting properties, acidity, acid value and D- and L-lactic acid concentration of full grain rye flour, dried rye sourdough flour and ground extrudate powder were determined. Acetic acid concentration of dried rye sourdough powder was also determined. Moisture content, expansion, texture, bubble sizes and colour of extrudate were determined. Extrusion cooking produce very different types of rye extrudates and the effect of process parameters on structure of extrudate was significant. When the pressure at the die was 30–40 bar, structure of extrudates were porous. Freeze dried extrudates were harder than extru-dates stored for one day at room temperature. Young's modulus decreased with increasing screws speed and processing temperature. Extrudate’s expansion increased as a function of increased revolution speed of screws and decreased processing temperature. As the content of dried sourdough increased, the bubble sizes of extrudate increased and also yellow (a) and red (b) colour and acidity of extrudates became stronger. Lightness (L) was statistical significantly higher when temperature was higher. As expected, the concentration of D- and L-lactic acid increased with increasing dried sourdough content. Decreased content of dried rye sourdough and slower revolution speed of screws increased cold peak viscosity signifi-cant. Peak and hold viscosities increased with slower revolution speed of the screws and decreased content of dried sourdough. Final viscosity and setback value increased signifi-cantly with slower revolution speed of the screws. The optimal extrudate, which was crispy and had a good flavour, was obtained when the content of dried sourdough powder was 20%, revolution speed of the screws was 500 rpm and processing temperature was 120°C.
  • Kronlöf, Eirik (Helsingin yliopisto, 2014)
    Acrylamide is a small molecular compound, which has been labeled as a probable carcinogen in humans. Acrylamide cannot be found natively in food raw material. It is formed when a carbohydrate and protein rich matrix is heated in temperatures above 120 °C. Foodstuff with high risk of containing higher levels of acrylamide are bread and bakery products, potato based foods and coffee. The most critical parameters for the formation of acrylamide are process temperature, the duration of the heating and moisture of the food matrix. A dry matrix, heated in high temperatures for longer periods gives high concentrations of acrylamide. The European Commission has given an opinion on the indicative values of acrylamide content in various foodstuffs. The indicative values are not safety limits for intake, but meant to indicate the need for action. The literature review of this thesis focused on the chemical properties of acrylamide and factors impacting the formation. The occurrence of acrylamide in food and means of mitigation were also reviewed. In the experimental part of this thesis the acrylamide content of rye bread and mämmi were studied. The effect of toasting on the acrylamide content of the rye bread was also studied. The formation of acrylamide during toasting was explained by measurement of moisture and amino acid content of the bread. The samples used in the experimental toasting study were four commercially available sliced rye breads with a wheat toast as reference material. All breads were toasted 0 – 210 seconds in a regular toaster. Method of acrylamide analysis was high performance liquid chromatography coupled with tandem mass spectrometry (HPLC-MS/MS). The acrylamide content varied between the untoasted rye breads, 50 – 350 µg/kg. With the longest toasting time the content rose to 50 – 830 µg/kg. In the European Commission indicative values there is no equivalent to the rye bread. The closest product group is rye crisps, with and indicative value of 450 µg/kg. All the studied untoasted rye bread acrylamide contents fall below this value. When toasted, only one of the rye breads exceeded the indicative values with the longer frying times. The regular toast had levels between 0 and 210 µg/kg respectively. The commission indicative value for wheat based bread is 80 µg/kg was exceeded only with longer toasting times. The mämmi contained 100 µg/kg of acrylamide. For mämmi there are no indicative values.
  • Hennola, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Rukiin tuotanto ei ole perinteisesti yltänyt kattamaan sen kysyntää Suomessa. Kiinnostusta rukiin viljelyyn heikentää riski leipäviljaksi kelpaamattomista ruiseristä. Suomessa ei ole suositeltu rukiin käyttöä juurikaan kotieläinten ruokinnassa sen huonon maittavuuden sekä haitta-aineiden vuoksi. Rukiin käytöstä nautojen ruokinnassa on hyvin vähän tutkimustuloksia. Nykyiset ruista koskevat ruokintasuositukset perustuvat useita vuosikymmeniä vanhoihin tutkimustuloksiin. Ruislajikkeiden jalostus on kuitenkin muokannut viljojen ravitsemuksellisia arvoja, joten uutta tutkimustietoa uusista lajikkeista tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rukiin vaikutuksia maitorotuisten sonnien rehun syöntiin, kasvuun ja teurasominaisuuksiin. Hypoteesina oli, että ruista voidaan käyttää nykyisiä suosituksia enemmän kasvavien nautojen ruokinnassa. Kokeen alussa 80 sonnia jaettiin neljään ryhmään. Koe kesti keskimäärin 232 vuorokautta. Koe-eläimiä ruokittiin seosrehulla, jonka väkirehuprosentti oli 50 %. Väkirehu sisälsi ruista 0, 15, 30 ja 45 % kuiva-aineesta. Väkirehu oli teollista täysrehua ja säilörehu oli laadultaan hyvää 1. sadon timoteinurmisäilörehua (D-arvo = 691 g/kg ka). Kokeen väkirehut vakioitiin energiasisällön mukaan. Koe-eläinten yksilöllistä syöntiä mitattiin, eläimiä punnittiin kokeen aikana ja ruhon laatua mitattiin ultraäänimittauksilla ja teurastuloksilla. Koe-eläinten keskimääräinen kuiva-aineen syönti oli 10,9 kg/pv. Päiväkasvut olivat kokeen aikana keskimäärin 1537 g/pv. Teurasikä kokeessa oli keskimäärin 484 pv ja teuraspaino 354 kg. Teurasruhojen lihakkuus oli keskimäärin EUROP-luokituksen O-luokkaa ja rasvaisuus luokkaa 2. Kokeessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koe-eläinten rehun syönnissä tai rehun hyväksikäytössä. Rukiin ei havaittu vaikuttavan koe-eläinten kasvuun. Myöskään teurasiässä, teuraspainossa tai ruhon teuraslaadussa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koeryhmien välillä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että ruista voidaan käyttää nykyisiä suosituksia enemmän nautojen ruokinnassa. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan. Tutkimuksessa käytettiin hyvälaatuista ruista, jossa ei ollut torajyvää tai sen aiheuttamia homemyrkkyjä. Ruis on kuitenkin hyvin altis torajyvälle, eikä torajyvän saastuttamaa ruista voida syöttää kotieläimille.
  • Nummijoki, Heli (Helsingfors universitet, 2017)
    Syysmuotoiset kasvi ovat lisänneet suosiotaan viime vuosina. Suurempi sato, työhuippujen tasaaminen sekä positiivinen vaikutus viljelykiertoon ovat tärkeimmät syyt suosion lisääntymiseen. Toisaalta niiden viljelyhalukkuutta rajoittaa riski talvehtimisen onnistumisesta. Ruis on syysmuotoisista viljelykasveista talvenkestävin, mutta myös sillä voi esiintyä merkittäviä talvituhoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten syksyn ja talven sääolot vaikuttavat rukiin talvehtimiseen. Lisäksi tutkittiin populaatio- ja hybridilajikkeiden välisiä eroja niiden talvenkestävyydessä. Tutkimusaineistona olivat Ylistarossa sekä Hauholla vuosina 2009-2014 tehdyt rukiin lajikekokeet sekä Ilmatieteenlaitoksen sääaineistot. Ruiskokeissa mitattiin talvituhojen määrää sekä sadon määrää eri ruislajikkeilla. Sääaineistosta laskettiin lämpösummakertymä ajanjaksolla kylvöstä karaistumisjakson alkuun, karaistumisjakson lämpösummakertymä, nettolämpösummakertymä karaistumiskaudella sekä huhtikuun lämpösummakertymä. Lisäksi tarkasteltiin lumipeitteen ja roudan syvyyttä ja kestoa talven aikana. Eniten talvituhoja esiintyi vuonna 2012-2013, jolloin myös sadon määrä jäi alhaiseksi. Sadon määrä korreloikin eniten juuri talvituhojen määrän kanssa. Vuonna 2012-2013 routajakso oli pisin verrattuna muihin vuosiin ja huhtikuun lämpösummakertymä oli alhaisin. Nämä tekijät korreloivat eniten talvituhojen määrän kanssa. Sadon määrä korreloi talvituhojen määrän lisäksi myös huhtikuun roudan syvyyden sekä karaistumiskauden pituuden kanssa. Hauholla talvituhoja esiintyi pääsääntöisesti vähemmän verrattuna Ylistaroon, ja Hauholla myös sadot olivat suuremmat kuin Ylistarossa. Ruismuotoja vertailtaessa, huomattiin, että hybridilajikkeilla esiintyi hieman enemmän talvituhoja verrattuna populaatiolajikkeisiin, mutta silti hybridilajikkeiden sadot olivat suuremmat verrattuna populaatiolajikkeisiin. Tutkimuksen perusteella talvituhojen määrään vaikuttavat eniten roudan syvyys sekä lämpösummakertymä huhtikuulla. Sen sijaan suoraa yhteyttä syksyn karaistumisjakson pituuden tai lämpösummakertymän ja talvehtimisen onnistumisella ei havaittu. Sadon määrään vaikutti eniten talvituhojen määrä, mutta myös huhtikuun roudan syvyys, lumettomien routapäivien sekä karaistumiskauden pituus vaikuttivat. Populaatio- ja hybridilajikkeiden talvenkestävyydessä ei havaittu eroja koevuosien aikana.